Ihmeitä tapahtuu

Kahdesta kadonneesta asiasta se epätodennäköisin löytyi - siis pyörän avain. Jeh, etsin siihen heti avaimenperän ja kehotin Isosiskoa pitämään avaimesta parempaa huolta. Mutta se ulkoilupuku on kadonnut.. sitä ei ole missään. Täytynee soitella pian Hesaan ja kysellä olisiko siellä näkynyt Mammalle ja Papalle vähän turhan pientä vaatetta.

Poppanan muskarin aikana kiertelin ja kävelin kaupungin keskustassa ja nautin kauniista kevätpäivästä. Eksyin Tiimarissa sitten käymään ja silmään osui hieno jumbokahvikuppi.. olen miettinyt jo pitkään isomman hankkimista, ja tuo oli pakko saada. Niin hieno lehmän kuva kupin kyljessä, ja sehän sopii hyvin tähän imetysuraan ;) Nyt ei tarvitse aamuisin juosta koko ajan kuppia täyttämässä.

Muskarin jälkeen tulin pikaisesti kotona käymään, syötin Vauvan (joka nukahtikin sitten rinnalle) ja lähdin viemään Pipaa ja Poppanaa mökille. Isosisko jäi vahtimaan Vauvan unia. Mökillä oli viikossa sulaneet lumet hurjan paljon. Jää ei myöskään houkutellut enää kävelemään, ja kauempana oli jo selkeä vesialue.. "kohta saa veneen vesille", tuumasi Mieskin iloisena :D No juu, saa saa.. heti kun nämä paksut jäät pihalta sulavat. Ei meinaan venetraileri tuosta irtoa ilman kuumailmapuhallinta vielä aikoihin, niin paksu jääkerros tullut tuohon missä vene on - puolet renkaista ovat jäässä jumissa, joten ei tarvitse pelätä edes venevarkaita. Traileri on ja pysyy tuossa.

Kotiin tultuani lähti Isosisko ja Esikoinen samalla ovenavauksella hakemaan Isosiskon pyörää. Tuuliviiri oli kaverinsa kanssa pihalla ja totesinpahan vain, että kurahousut olisi jees isommillekin ipanoille mutta milläs ne tuollaiselle jötkäleelle saa päälle.. ei millään.

Nyt iltapalaa, iltapuuroa, herätyskellon viritystä Isosiskolle ja mikro popcornien tekoa Tuuliviirille. Tuuliviirillä on huomenna koulussa hyvänkäytöksen juhla, ja se taas tietää sitä, että saavat viedä kouluun naposteltavaa.

Hermot menee

Puuuh.. savu nousee korvista.. Miksi lapset eivät usko mitä sanotaan? Miksi nykylapset eivät osaa pitää huolta omista tavaroistaan? Siis mulla menee herrrrrrmot!!!

Esikoinen jäi eilen kiinni siitä, että on käynyt koulussa, harkoissa ja vaikka missä fillarillaan, jota ei pidä lukossa! Ja piru vie kun siihen otettiin vielä vakuutus, että jos varastetaan niin saa uuden tilalle - mutta eihän mikään vakuutus korvaa jos ei pyörä ole lukossa!! AARRGGHH! Laitan fillarin kohta lukkojen taakse enkä anna sitä takaisin ennen kuin täyttää 18 v. Uutta on turha toivoa jos tuo varastetaan siksi ettei se ole ollut kiinni - se on vissi se!

Isosiskolta puolestaan Mies alkoi tenttaamaan ennen mökille lähtöään, että missäs tämän pyörä on? Ei ole kuulema kahteen päivään pyörää nähnyt. Isosiskolta tuntui siinä vaiheessa katoavan puhekyky, sitten alkoi kertoa kuinka oli luullut pyöränavaimen hävinneen, sitten se olikin löytynyt takin vuoren sisältä ja oli laittanut sen Miehen kirjoituspöydän alalaatikkoon. Voi kärsimys! Niin kuin noissa mikään tavara säilyisi kun tehotytöt viipeltävät ja tutkivat kaikki paikat aina kun silmä välttää. Niinpä se avain on nyt kadoksissa, ja pyörä koulun pihassa.. ollut jo kaksi päivää kun ei tyttö ole meille mitään puhunut. Kohta on käännetty talo ylösalaisin, eikä löydy :P *takoo päätään seinään* . Hoh hoijaa! Suhtaudun hyvin pessimistisesti että avain seuraavaan viiteen vuoteen ilmestyy näkyviin :P

Poppanalle yritin etsiä ulkoilupukua. Sekin tuntuu kadonneen kuin pieru saharaan. Ei löydy likaisten eikä puhtaiden vaatteiden seasta. Ei vaatehuoneesta, ei kaapeista, ei mistään. Kuka senkin on käynyt nyysimässä?

Ulkoilupukua etsiessä unohdin hetkeksi, että Vauva nukkui autossa, joten en muistanut käydä välillä kuuntelemassa (eikä tietenkään itkuhälyä ollut Mieskään älynnyt autoon laittaa), joten Vauva oli sitten Murphyn lain mukaan herännyt ja huutanut siellä jonkin aikaa ennen kuin Mies muisti käydä kurkkaamassa. Pikku reppana, tulipa huono äiti -olo. Onneksi Vauva kuitenkin tyyntyi ja hymyili kun autosta seuraan taas pääsi ja pienet tissihuikat otti.

Taitaa jäädä ulkoilupuvun etsintä siihen että pipo taas vähän löystyy. Nyt odottelen ruoan valmistumisen, syödään, ja sitten Poppana muskariin ja minä taas kauppaan (suolakin loppui, onneksi sitä oli sen verran että just ja just ruokaan riitti). Muskarista äkkiä kotiin, Vauvan syöttö ja sitten Pipa ja Poppana mökille viikonlopuksi (pojat sitten huomenna). Aah, huominen aamupäivä kotona on rauhallinen.. vain minä ja Vauva kotona. Tuskin maltan odottaa.

Kiirettä ja bloggerikin aiheuttaa vieroitusoireita

Onpahan ollut kiire päivä. Aamusta sännättiin perhekerhoon ja lapsetkin kävelivät reippaasti, eihän nyt temppuratapäivänä sopinut myöhästyä.. se on Pipan ja Poppanan suosikkijuttu. Kerhossa Vauva oli hieman ihmeissään kun meinasi jäädä minijättien jalkoihin konttasi sitten minne vain, lopulta tuli syliin kun totesi sen turvallisimmaksi paikaksi.

Kerhosta ulos päästyämme, huomasi Poppana että otsassa meinaa kupla sanoa poks.. Ajatus toppapuvun ym. vetimien riisumisesta ja taas päälle pukemisesta ei iskenyt, joten kysyin voisiko pidätellä kotiin asti jos menisi metsän kautta kotiin (parin minuutin matka, tietä pitkin 10-15 minuuttia). Se sopi Poppanalle, joten isompi neiti viuhahti kotiin omaa reittiä ja minä kävelin Pipan ja Vauvan kanssa toista. Siis minä kävelin.. Vauva nukkui kuin pieni murmeli vaunuissa ja Pipa kökötti seisomalaudalla kun sellainen vaunuissa kiinni oli - ei siis vahingossakaan kävellyt.

Työnhaun ensi askeleet

Kotona ryntäsin äkkiä koneelle naputtelemaan paria työhakemusta. Ei mitenkään viime tippaan, ei toki. Toisessa haku päättyy huomenna (mutta tänään kun laitoin kirjeen menemään, sen pitää olla huomenna perillä) ja toisessa ylihuomenna. En kyllä jaksa uskoa, että noista mitään tulee. Samanlaisia paikkoja kun olen hakenut niin hakijoita on yhtä paikkaa kohti ollut 200-300. Ja kun sitä työkokemusta arvostetaan niin mistäs sitä saa jos ei saa töitä. No joo. Ainakin yritän.

Vaikka ei sen puoleen. Minulla ei töihin ole mikään hinku.. muu kuin se että tuleva eläke huolettaa. Siitäkin kyllä ehdotin vanhemmilleni, että maksavat nyt kaikki lainansa pois ja pitävät huolen omakotitalostaan ja tontista, niin siitähän minä saan eläkkeen sitten joskus kun myyn sen ;) Minä nauttisin kyllä kotona olosta. Tämä on ehdottomasti elämäni parasta aikaa kun lapset ovat pieniä ja asuvat vielä kotona (vaikka pienin yrittääkin juuri tyrmätä minua asentamallaan hajupommilla - pitää hengittää suun kautta). Huolimatta siitä että niitä varapäreitäkin kuluu ja pinna venyy ja paukkuu välillä.. Silti. Näistä lapsukaisista saa niin paljon iloakin. Eikä ole tysää, ei.

Pipan neuvola

CV:tä kirjoittaessa uppouduin hommaan niin, että meinattiin myöhästyä neuvolakäynniltä. Pipaa se tuskin olisi haitannut - neidistä tuli neuvolaan päästyä pieni ujo sylihiiri. Helmet suostui pujottelemaan naruun, ja siinä vaiheessa vielä puhelikin "mikä tämä on, mikä tämä on?" tarkoittaen, että minkä värinen puuhelmi oli sormissa. Palapelin teki myös mutta sitten tuli stoppi. Kun lisää tehtäviä annettiin, Pipa vain hieroi toista silmää tai laittoi kädet kokonaan silmien eteen tai istui sylissä muuten vain puhumatta mitään. Ei suostunut edes osoittamaan sormella kuvasta vaihtoehtoja vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Tuosta nyt voi sitten jo päätellä sen ettei näön tarkastaminen tai kuulon testaus onnistuneet alkuunkaan. Vaikka en minä ole edes huolissani, kyllä tuo näkee ja kuulee ihan hyvin jos itse haluaa - omaa valikoivan kuulon eli ei meinaa komentoja kuulla ollenkaan mutta jos minä kuiskuttelen jostain herkuista niin kuulee vaikkei ole tarkoituskaan. Pituus ja paino sen sijaan saatiin sentään, 96 cm ja 15,1 kg :)

Neuvolasta tultiin kotiin, ja jahtasin heti Miehen pois koneelta pasianssia pelaamasta. Halusin tehdä CV:n valmiiksi ja saada sen hakemuksen kera postiin. Tai siis pakkohan se oli kun huomenna on se vika hakupäivä. Toisen hakemuksen kohdalla iski pihiys, ja koska boikotoin postia aina kun voin, päätin viedä sen itse huomenna paikanpäälle kun siellä lähellä olen. Postin boikotointi johtuu noista älyttömistä postimaksuista.. minua alkaa nykyään närästää jo tavallisen kirjeen lähetys, saati sitten jos se painaa jo yli 100 grammaa niin sitten korventaa kunnolla. Pakettimaksu taas iskee palleaan ja ilmat pihalle.

Kävin viemässä kirjeet postiin ja tulin kotiin. Imurointia, lakaisua, tiskikoneen täyttöä ja ruoanlaittoa. Mies makasi sohvalla ja lähti sitten autoa pesemään kun huomasi että muuten joutuu kohta kotitöihin päätellen siitä miten aloin muksuja komentelemaan ;) No hitsi.. hiekkaa, paperisilppua, ja ties mitä lattioilla taas vaikka kuinka paljon (mistä ihmeestä sitä riittää vaikka täällä imuroidaan usein?). Sitten yritin sivussa päästä blogia kirjoittelemaan mutta kas kummaa.. "Error. We apologize for the inconvenience, but we are unable to process your request at this time. Our engineers have been notified of this problem and will work to resolve it." Oukkei.. ei sitten väkisin. Kirjoitin tämän alun WordPadilla muistiin ja kopsasin sitten blogiin kun taas onnistui.. eli on kirjoitettu klo 15 aikoihin.

Kenkäostoksilla

Oltiin niitä lenkkareita ostamassa.. Ja mietin taas kerran, että olisiko seuraavalla kerralla parempi ottaa kerralla vain yksi lapsi mukaan kauppaan, viedä tämä kotiin, ja tulla taas toisen kanssa eri aikaan. Nyt kun oli nämä kolme nuorinta kävelevää, siis Pipa, Poppana ja Tuuliviiri mukana, niin jälleen kerran sai poltella varapäreitä kuin suitsukkeita kenkiä sovitettaessa. Pinnan piti venyä kuin jenkkipurkan, toisaalta hommaa olisi helpottanut jos olisi voinut muuttua mustekalaksi. Kaksi kättä oli liian vähän penkomaan kenkäkoria (kuka älypää keksinyt laittaa kengät isoihin lootiin - vai onko tuo joku seurapeli "etsi pari ennen kuin toinen ostaja löytää sen"), kun samaan aikaan olisi pitänyt yhdelle kenkiä sovittaa ja toiselta katsoa miltä kenkä tuntuu jalassa. Onneksi Mieskin oli mukana, ei ihan kaaokseksi mennyt tuo homma. Mutta nyt on kengät ostettu, kevät saa tulla.

Vauvauutisia

Kauppaan mentäessä sain ihanan tekstiviestin :) Ystäväni on sunnuntaiaamuna saanut mustatukkaisen pienen peikkotytön (itse siis kuvasi tyttöä peikkotytön näköiseksi) :) Oiiiih.. harmi ettei tässä ehdi Hesaan lähteä nyt vähään aikaan. Olisi niin kiva nähdä tämä uusi tulokas, ja jos vaikka saisi sylissäkin ihan pikkuista pidellä - tietty kaveriakin olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Vauvakuume saa kummasti aina tuulta purjeisiin näistä vauvauutisista :D

Suolakurkkuja sängyssä, kaakaot levällään

Mies otti pienet hepulit tuossa iltasella kun löysi sängystään suolakurkkuja. Tässä vaiheessa jo kaikki arvaavat syylliset, siitä olen varma eli tuhotehotytöt tietenkin. Sillä välin kun Mies siivosi kurkkuja sängystä ja lattioilta, levisivät kaakaojauheet pitkin pöytiä. Tyttöjen piti juoda kaakaomukinsa tyhjiksi mutta sen sijaan olivat alkaneet kilpaa mättää jauhoja lisää mukeihinsa ja siten myös pöydälle. Oli aika vahvaa kaakaota etten sanoisi...

*Haukotus*.. jokohan tässä voisi mennä nukkumaan.. nyt alkaa tulla väsy ja aamusta pitäisi kerhoon ehtiä ajoissa eli kello herättämään :P

Aamurauhaa

Kylläpäs on ihana aamu. Vauva nukkui klo 10 asti, auttoi heti herättyään pelastamaan luomusilikonini räjähdysvaaralta, ja kun ylös noustiin, sain minä nauttia kupin kahvia ihan rauhassa sillä välin kun Mies vaihtoi vaipan ja vaatteet Vauvalle.

Pipa juoksentelee hiljaa edestakas tai ympyrää, leikkii pehmopupujensa kanssa. Poppana katselee aamun piirrettyjä videolta, ja Vauva leikkii (äänestä päätellen) legojen kanssa - välillä käy imuria taputtelemassa ja konttaa taas jatkamaan leikkejään. Mies on pessyt tiskejä, pyykkiä ja tehnyt jo ties mitä aamun aikana... aamuvirkku kun on.

***

Ja nyt Pipa toi minulle huulipunan hylsyn, jossa ei ole enää huulipunaa juuri ollenkaan sisällä. Sen hylsyn päällä kyllä.. ja Pipan naamassa.. Tarttee mennä tutkimaan onko sitä jossain muuallakin missä sitä ei pitäisi olla. Samalla reissulla jos laittais aamupuuron Vauvalle.

Hyvästi rauha

Se rauha loppui sitten lyhyeen heti kun ulko-ovi aukeni klo 13 jälkeen muun perheen tullessa kotiin... "yyäää.. byääh" kuului kun Pipa sisään tuli (väsymys laittoi kiukkuamaan). Poppanan ääntä ei ihme kyllä kuulunut, ja syy selvisikin pian. Tyttö oli jäänyt murjottamaan autoon koska ei ollut päässyt etupenkille istumaan. Aikansa mökötettyään oli sitten siirtynyt keinuun, ja sinne meni sitten kaikki paitsi minä, joka jäin vahtimaan koska Vauva herää päiväuniltaan.

Perheen kotiutumisen huomasi myös keittiön pöydän alapuolesta.. siis lattiasta. Meillä eläisi varmasti pari kanaakin tuolla nokkimassa kaikkea mitä lattialle tippuu. Imurista tuli siis jälleen elämäntapa eikä mikään siivousväline. Onneksi siihen on tottunut, eikä se enää tunnu missään, että sitä joutuu parikymmentä kertaa päivässä käyttämään. Siinä samalla voi juoda vaikka kahvia tai jutella puhelimessa niin ei tylsistytä. Mies sai tarttu illemmalla imurinvarteen hänkin - tehotuhotytöt olivat käyneet sokerikipolla ja lattiat ja pöydät olivat sokerissa.

Nopeita tyttöjä.. kolme tuntia sisällä ja jo oli jääkaapista jossain vaiheessa otettu melkein täysi 2 dl:n kermatölkki ja kerma oli lipitetty sellaisenaan (yöks), jääkaapista oli niin ikään otettu sellainen pieni keltainen sitruunamehupullo jossa "raakaa" sitruunamehua, ja sitä oli levitetty tyttöjen huoneessa liitutaululle ja kirjoituspöydälle ja osa juotu (kermaa ja sokeritonta sitruunamehua... mahtava makuaisti tehotytöillä). Ja sitten tuo sokerin levitys sillä aikaa kun minä ja Mies olimme saunassa - ihan kahden. Mikä rauha ;)

Huomenna on tarkoitus lähteä Citymarkettiin metsästämään niitä lenkkareita lapsukaisille. Tiet ovat jo ihan sulat, joten etenkin koululaiset voivat siirtyä jo kevyempään kenkävarustukseen. Esikoisen ja Isosiskon syksyllä ostetut kengät ovatkin vielä sopivat, joten vain kolmelle täytyy huomenna kengät saada. Kumisaappaat löytyi kaikille sopivat kotoa - niitä onkin meillä sievoinen kasa, että ihme olisikin jos ei pienemmille löytyisi.

Mutta nyt äänestä päätellen Poppana julistaa kolmatta maailmansotaa Isosiskolle, joten menenpä katsomaan ja soveltamaan Lapsityrannit-sarjasta meilläkin käytettyjä rauhoituskonsteja eli toiseen huoneeseen kun ei usko puhetta.

Hei me rokataan taas

Ilta meni eilen ihan mukavasti, Vauva vähän kitisi vielä lämpöisenä mutta kuumetta ei enää ollut. Klo 22 poju nukahti, ja kömmin itsekin pian sen jälkeen nukkumaan. Yö sujui sitten hieman niin ja näin.. klo 1.15 ja 3.20 Vauva heräsi huutamaan. Ei kelvannut juominen eikä mikään ja kun takaisin sänkyyn laitoin, hiljeni ja kävi nukkumaan. Aamulla herättiin sitten kesäaikaa klo 11.

Juhlintaa

Toissapäivänä tuli kutsu lasten serkun K:n 7 v. -juhliin. Aamusta tarkkailin sitten Vauvan olotilaa, että voidaanko mennä vai ei. Ensimmäinen kiinteä kakkakin tuli viimein :)) joten ripulikin on nyt ohi - miten sitä voikin olla iloinen mokomasta haisevasta läjästä. Käytiin sitten pippaloissa nauttimassa voileipäkakkua, täytekakkua ja kahvia. Ihan kiva oli päästä välillä pois kotiympyröistä. Käly kertoi mahataudin olleen tällä viikolla heilläkin, samaten lankomiehen perhe oli sen saanut :/ .. että meidän perheen kekkereissä ei kukaan jäänyt osattomaksi, vieraatkin saivat osansa.

Lainalapsi

Ja koska suurin osa omista lapsista on poissa, piti ottaa kälyltä mukaan lainalapsi. J-serkku halusi tulla Isosiskon kaveriksi yökylään, ja mitäpä tuota estelemään - nyt on kerrankin tytöillä tilaisuus olla rauhassa ilman että pojat ovat sotkemassa heidän juttujaan. Täytyy huomenna sitten katsella kuka hakee tai vie J:n pois. Mökkiläiset luultavasti kotiutuvat jo puolen päivän jälkeen. Isosisko ja J ovat leikkineet mukavasti Vauvan kanssa kun pikkuinen seuraa tyttöjä huoneesta toiseen neliveto päällä ja muristen. Välillä kikattaa onnessaan kun tytöt kutittelevat tai muuten hassuttelevat pienen kanssa. Tällä hetkellä en tiedä onko tuo nyt niin kiva leikki menossa.. Vauva pärisyttää niin että kuola lentää, ja tytöt matkivat perässä.. tuollahan tarvitsee jo sateenvarjoa.

Rauhallista eloa siis tämä päivä. Sen verran sekaisin kellojen siirrosta olen, etten oikein tajua että kohta pitäisi nukkumaan mennä. Ei väsytä tippaakaan, ja Vauvan iltaruoka osui nyt melkein puuroaikaan.. Pitänee vähän sumplia ja tarjota puuro myöhemmin. Elikkä jospa ompelisi taas vähän aikaa (sitä olen tänään tehnyt enemmänkin).

Kuumeilua ja haaveilua

Yöllä alkoi vähemmän riemukas meno kun nukkumaan meinasin mennä.. Vauva heräsi huutamaan (oli jo tunnin nukkunut), ja välillä suorastaan kirkui tulikuumana, eikä mikään ollut hyvä. Ei kelvannut vesi, ei äidinmaito, ei sylissä heijaus eikä paikallaan olo. Tunnin huutoa kuunneltuani soitin ensiapuun kysyäkseni voiko Pronaxenin kanssa antaa joko Burana tai Panadol suppoja. Lopulta selvisi, että Panadolia voi antaa - äkkiä kääntämään kaapit nurin (tiesin että jossain on niitäkin suppoja) ja etsimään. Onneksi löytyivät. Supot peppuun, ja vielä pari tuntia kiljuntaa kovaa ja korkealta.. sitten ihana hiljaisuus. Nukutin Vauvan tällä kertaa viereen, ajattelin että jos yöllä herää niin on helpompi kun ei tarvitse hypätä ylös sängystä ehkä montakin kertaa. Mutta nyt Vauva sitten nukkuikin kuin tukki puoli kymmeneen aamulla, ja herättyään selvästi ihmetteli että mites hän äidin vieressä oli nukkunut - ja innoissaan kiipeilemään minun päälleni ja taputteli "hellästi" kasvojani.

Isosisko ihanainen oli keittänyt aamukahvit minulle valmiiksi ja tehnyt kaksi leipääkin aamupalaksi :) Ihana tytär minulla :) Aamutouhujen jälkeen pakkasin vaatetta ja ruokaa mökille vietäväksi (ja ne suklaamunat että pupu voi vieraisilla käydä), ja lähdin kaupan kautta viemään Pipaa, Poppanaa, Esikoista ja Tuuliviiriä (pojatkin halusivat mukaan) mökille. Aah, ihanan rauhallinen ja hiljainen ilta ja huominen siis kenties odotettavissa mikäli Vauvan olo pysyy suht hyvänä (nyt ei ole hirveän kuuma ja viihtyy lattiallakin ainakin vähän).

Raha-anomus

Muistinpas sitten jättää myös tuon miljoona-anomuksen Veikkaukselle. Olisi se kyllä ihanaa jos voitto kohdalle osuisi.. Ei tarvitsisi rasittaa pientä pääkoppaa turhilla ajatuksilla ehkäisystä. Sen kuin oltaisiin vain ihan luomusti ja katsottaisiin kuin meitin kävisi. Miehelläkään tuskin sitten olisi enää mitään sitä vastaan, että lisää lapsia tulisi.

Lapsillekin kun laittaisi säästöön tulevaisuutta varten niin äkkiäkös tuo 2,4 miljoonaa euroa meiltä olisi mennyt. Lainat toki maksettaisiin pois, uudempi pikkubussi ja toinen farmariauto, uusi isompi mökki (nykyinen on hieman ahtaanpuoleinen, siinä yksi syy miksi en sinne niin hingu - tulee ahtaanpaikankammo) ja hieman isompi vene, että koko perhe ja muutama vieraskin mahtuu kyytiin... Ei mitään pröystäilytyylistä, vain sen että mahdutaan. Ah, haaveilu on niin ihanaa. Jospa se salama iskisi kahdesti.. johan Miehen voitosta on aikaa reilu kaksikymmentä vuotta.

Mökillä sattuu ja tapahtuu

Rakkaat rauhalliset pienet naperoisemme ehtivät olla mökillä vajaan kuusi tuntia kun Mies jo soitteli. "Tule hakemaan poikasi kotiin" (ai miten niin minun.. kyllä ne on Miehen jos tuhojaan tekevät..). Esikoinen ja Tuuliviiri olivat hieman riehuneet ja rikkoneet vuodesohvasta jalat :P Olivat sen jälkeen lähteneet liukkaasti ulos mökistä jäälle pilkkimään, ja jonkin ajan kuluttua olivat Miehelle huudelleet että onko tämä käynyt mökissä sisällä.. Se oli Miehestä jo sen verran pahaenteistä, että lähti käymään sisällä ja .. no.. sanotaanko että jos mökeillä ihmisiä on niin kuului varmaan vähän kauemmaskin kun oli keuhkopurjeitaan leyhyttänyt.. Yrittää nyt korjata ne jalat ettei tarvitsisis lattialla nukkua.

Poppana puolestaan oli hieman aiemmin isän kanssa pilkkimään lähtenyt mutta totteliko puhetta siitä, että kävelee vain siellä missä isä? Heh, ei tietenkään. Oli lähtenyt omille teilleen ja toinen jalka oli jo mulahtanut jään läpi kun isä kävi nappaamassa tukevammalle jäälle ennen kuin koko likka ui. Enää ei taida Miehellä niin rentouttavaa ja hiljaista olla mökillä...

Ompelurauha

Minä sain vihdoin valmiiksi Vauvan potkarit. Ihan noista tuli sen näköiset kuin pitikin.. Kyllä on ihana ommella silloin kun kukaan ei vähän väliä keskeytä. Vauva nukkui reilun kolmen tunnin päiväunet eli aikaa oli mukavasti.
valmista tuli

Silmät ristissä ja korvat rullalla

Päivä on mennyt hieman silmät ristissä. Vauva paralle nousi yöllä kuume vielä ripulin lisäksi, ja kitinää riitti sitten koko yön tarpeiksi. Kun kitinä loppui, ehdin juuri torkahtaa vain herätäkseni samantien uudelleen kitinään. Sylissäkään ei ollut pienellä hyvä kovin pitkään.

Korvat ovat rullaantuneet päätä myöten tästä äänten sekamelskasta. Pipa ja Poppana ovat ottaneet välillä yhteen railakkaastikin, välillä leikkineet sulassa sovussa mutta sekin kovaäänisesti kiljuen. Esikoinen on ollut kuin takapuoleen ammuttu karhu, ja Tuuliviiri kinannut aina kotona piipahtaessaan (ollut melkein koko päivän ulkona) ihan kinaamisen riemusta Esikoisen kanssa.. ja Vauva sitten kitissyt, känissyt ja välillä huutanut omaa taustaansa. Voi pojat että käy Miestä kateeksi... mökillä on niin rauhallista ja hiljaista. Puuh, onneksi huominen on ihan justiinsa, ja jospa kuumelääkkeen avulla Vauvankin yö sujuu paremmin, niin ehkäpä aamulla kaikki on taas valoisampaa - ja ainakin hiljaisempaa kun Pipa ja Poppana sinne mökille lähtevät.

Nyt kuullostaa rakkaan jälkikasvuni puheet iltapalan yhteydessä siltä, että yksi sun toinen saa kohta suun pesun saippualla.. juu-u, minä teen senkin jos eivät pidä huolta puheistaan. Turha opetella huonoja tapoja kun niistä ei meinaa eroon päästä, minä olen siitä hyvä esimerkki - ärräpäät lentävät aina silloin tällöin.

Ärsytystä

Tässä olotilassa olisi kiva heittäytyä telkkarin ääreen ja laittaa aivotoiminta offille ja vain tuijottaa tuota laatikkoa huoneen nurkassa.. mutta kun sieltä ei tule mitään katsomisen arvoista. TV1:n elokuvana joku jeesustelu (no se kai on pakollista kun on pitkäperjantai - ja pitkältä tämä tuntuukin, se on totta), TV2:sta ei mitään vielä pitkään aikaan - tuota Lapsityrannit-sarjaa voisi ajatella katsovansa mikäli hereillä olen.. jos saisi sieltä jotain vinkkejä. Maikkarin elokuva totta kai taas uusinta (haluan vain kopsata sen tv-luvankin kiitos) eikä edes niin hyvä juttu, että uudestaan katsoisi. Tällä hetkellä sieltäkään ei tule mitään mielenkiintoista, ja nelosella uppoaa jälleen kerran Titanic (kuinkahan mones kerta tuokin, nyt kaikki tietää varmasti että Titanic on uponnut). Eikä huomennakaan paljon paremmalta ohjelmisto näytä.. Nykyversio ylösnousemisesta tapahtuu Alien 3:n tahdissa.

Äh, paras mennä katsomaan mitä sotkua nuo tekivät keittiössä ja löysätä vähän pipoa. Mutta siis kaiken kaikkiaan toivotan kuitenkin ihan Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Urheilua automarketissa

Olihan se pakko sinne kauppaan tosiaan mennä.. ja se oli juuri niin kamalaa kuin ajattelinkin. Suurpujottelun sm-kisat suorastaan. Yritin puikkelehtia ihmisten ja kärryjen muodostamien esteiden välistä sulavasti kuin virtahepo - ostoskärrykseni vain sattui ilmeisesti kärry, jolla oli oma tahto. Se olisi väen väkisin halunnut mennä eri suuntaan kuin minä ja törmäillä muihin ostoskärryihin, ja minä sitten kengänpohjat sutien yritä kääntää sitä siihen suuntaan mihin minä olen menossa. Hiki tuli. Kaupasta selvisin ulos tunnissa - kävi tuuri ja pääsin kassalle melkein heti kun menin reunimmaiseen kassaan, jostain syystä ne keskikassat ovat aina kauhean suosittuja jonoista päätellen.

Pääsiäisestä

Meillä ei pääsiäistä pahemmin noteerata. Rairuohoja en laittanut kasvamaan, tipusia sun muita ei myöskään näy. Sen myönnytyksen pääsiäiselle tein, että mämmiä sentään ostin, sitä on oltava. Ja tietty kermaa. Niin ja lapsille suklaamunia. Suklaamunat ovat vain kilohinnoitelleet itsensä ulos meidän budjetista, joten jokainen muksu (paitsi Vauva - pientä sorsitaan taas) saa vain kolme suklaamunaa ja pienen suklaalevyn. Edes jotain kun pääsiäispupua kylään odottavat.

Esikoinen oli askarrellut kivoja koristeita koulussa (kuva alla). Ekan kerran kun näin niin tuli jo mieleen että mitä ihmettä nuo ovat, piti läheltä alkaa tutkailla ennen kuin selvisi. Uusiokäyttöä risoille sukkiksille - sisään sahanpurua, vehnänsiemeniä, kastelua... ja päästä alkaa kasvamaan heinää (jaiks, tuohan kuullostaa melkein minun päältäni).. Sitten piirretään kasvot tai tehdään esim. kilpikonna kuten Esikoinen oli toisesta tehnyt :)

Esikoisen askartelut

Aika hienoja minusta :)

Pipan lahja

Hyppy Hallista tuli vihdon Pipan synttärilahjapaketti. Neitokainen innostui kun sai ison paketin, ja voi sitä riemua kun Ihaa-keppihevonen paljastui. Ilmeisesti Ihaan pää ei ole täynnä tyhjää kun Pipan käsissä ei pää pysy ylhäällä vaan laahaa maata. Poppana, kuten arvasinkin, nosti metelin kun ei heti saanut sitä kokeilla ja reilun puoli tuntia tytöt juoksivat ympäri taloa. Toinen kiljuen karkuun "tämä on minun!", ja toinen huutaen ja maristen perässä "anna, minäkin haluan kokeilla". Hohhoijaa.. ja eikös Tuuliviiri yhtynyt myös tuohon anna anna -kuoroon kun kotiutui. Siinä vaiheessa Mies pakkasi kamansa ja lähti mökille - kiitos vain ;) No, lauantaina Pipa ja Poppana lähtevät sinne myös.

Muisti on hyvä, vain vähän lyhyt

Vielä eilen muistin hyvin, että tänään on Poppanalla muskari. Suurpujottelun osakilpailuista kotiuduttuani kamala kokemus oli kuitenkin deletoinut muistini totaalisesti ja suunnittelin jo viettäväni iltaa ompelukoneella (samalla toki irkkiä vahtien, ompelukone on tässä selkäni toisella puolen) tai jopa sohvalla löhöillen hetken aikaa. Onneksi minulla on Isosisko.. "äiti, eikös Poppanalla ala muskari kohta?". Hupsista heijaa, niin tosiaan. Äkkiä Vauvalle vaippaa vaihtamaan (läpipatskat :P ), imettämään ja sitten Poppanan kanssa matkaan. Isosisko ihanainen lupasi syöttää ruoan purkista Vauvalle :) Muskarin aikana Isosisko jopa soitti ja kysyi, että voiko antaa muutakin ruokaa kun 8 kk:n Piltti-purkillinen oli uponnut ennätysvauhtia ja Vauva protestoi äänekkäästi taustalla. Ilmeisesti ruoka alkaa vihdoin taas maistumaan. Oli tarjonnut sitten vielä hedelmäsosetta, ja sekin oli tehnyt kauppansa kokonaan.

Jesh

Kukaan ei ole yöllä oksentanut, eikä Vauvallakaan ollut vaipassa mitään.. oli niin kevyt vaippa, että olikohan pissaakaan. Kivaa, ehkä tässä uskaltaa huomenna ulos talostakin kun ei tarvitse olla metrin etäisyydellä vessasta. Tänään ei ehdi. Kerään tässä voimia, että uskaltaudun kauppareissulle, eiköhän siellä ole taas kamala ryysis kun on pääsiäispyhät edessä. Minä pidän kyllä shoppailusta mutta siinä vaiheessa kun kauppa on täyteen ammuttu, uhkaa paniikki. Käytävillä ei mahdu kulkemaan kun toopet jäävät juttelemaan tapaamiensa tuttujen kanssa juuri keskelle kulkuväylää (järki hoi, voisi sivummallekin siirtyä) ja vielä ostoskärryt sivuttain ettei ohi vain vahigossakaan kukaan pääse, ja tämä toistuu melkein joka hyllyvälissä. Tänään on siis todellakin edessä kauppareissu, jossa vain syöksyn sisään ja äkkiä ulos (niin äkkiä kuin mahdollista) - ei tee mieli jäädä mitään katselemaan.

Olotilan parantumisen huomasi myös Pipasta ja Poppanasta. Aamulla heräsin Vauvan jutteluun ja hiippailtiin sitten olohuoneeseen kun tytöt nukkuivat. Meni hetki ja sitten alkoi kuullostaa siltä kuin tyttöjen huoneesta rynnistäisi norsulauma.. sen perään kiljunaa, nujakointia siitä kumpi saa avata oven, ja lopulta Pipan itku kun Poppana sen nujakan voitti. Pipa heittäytyi lattialle itkemään ja vasta suklaakeksillä houkuttelu (porkkana kepin nenässä ei tehoaisi niin hyvin) sai neitokaisen leppymään ja nousemaan lattialta ylös. Tästä on siis hyvä jatkaa - arki palautuu ilmeisen normaaliksi.

Pyykkiä, vaippoja, pyykkiä, vaippoja...

Aamulla oli herätys vähän yhdeksän jälkeen puhelimen pirinään. En kuitenkaan noussut vastaamaan kun ajattelin, että Mies se soittaa herätyssoittoa Esikoiselle, jolla koulu alkoi tänään klo 10. Meni vartti, ja kuulin keittiöstä miesten ääniä.. silloin muistin, että isänihän oli tulossa aamusta tänne puita hakemaan eli äkkiä ylös etteivät lipitä kaikkea aamukahviani. Isä oli ottanut perhetutun mukaan kaveriksi, mukavampi ajella kun on juttuseuraa. Hesasta tänne on reilu 140 km, ja se paikka mistä puita hakevat on tästä vielä muutaman kymmenen kilometrin päässä.

Miesten lähdettyä puunhakuun, minä aloin aamupalaa väsäämään - Pipa ja Poppana meinasivat pompata nahoistaan ulos kun näkivät mitä aamupalaksi on.. mozzarellapizzaa :D Ostin nuo jo viime viikolla mutta ensin unohdin että ne olivat olemassa, ja sitten tuli tuo mahatauti. Mies soitteli töistä myös, ja kertoi että viime yönäkin Pipa oli oksentanut *huokaus*.. miksi aina yöllä? Eilinen päivä meni ihan hyvin eikä tyttö vaikuttanut enää edes kipeältä, virtaa riitti kuin duracell pupussa - ja sitten yöllä oksentaa. Pyykkikone laulaa siis jälleen kun petivehkeet ovat sotkussa.

Eipä tässä sitten ole tänään oikein taas muuta tullut tehtyä kuin vaihdettua vaippaa, pestyä pyykkiä, ja vähän noita ompelujuttuja.. ehdin kankaita leikellä Vauvan päiväuniaikaan. Pipakin nukkui pitkät päiväunet, kolme tuntia, eli ei ole tyttö kunnossa ei. Olisi nukkunut pidempääkin mutta Vauva herätti kun nappasi hiuksista kiinni :/

Toivottavasti tämä on jo se viimeinen päivä tätä.. Mies suunnittelee huomenna menevänsä mökille suoraan töistä pääsiäiseksi, joten minä olen valmis pöpilään jos yksin tätä karusellia pyöritän kun osa porukasta oksentaa ja ripuloi. Jos Pipa ja Poppana ovat kunnossa lauataina, niin sitten vien heidät mökille - mies saa ensin siivota siellä ihan rauhassa perjantaina. Hiiret ovat kuitenkin pitäneet omaa kivaa siellä koko talven. Mies haluaa käydä pilkilläkin, eikä sekään onnistu tyttöjen kanssa - pitäisi pitää silmällä etteivät avantouintia harrastaisi. Tuuliviiri on välillä menossa mökille, välillä ei. Mielipide tuntuu vaihtuvan vähän väliä, selvän tuosta saanee sitten vasta viikonloppuna. Esikoinen ja Isosisko ovat myös kysymysmerkkejä, taitavat itsekin vielä pähkäillä mitä tekevät. Eihän mökillä oikein mitään tekemistä tähän aikaan vuodesta vielä ole - paitsi nuo hurjat kyllä käyvät avannossa uimassa...

No, niin tai näin, enemmän tai vähemmän yh olen pääsiäisen - minua ei mökille meno alkeellisiin olosuhteisiin innosta vaippapepun kanssa tai muutenkaan. Herttinen jos yöllä tulee vessahätä niin siinähän ehtii matkalla jäätyä pystyyn ennen kuin huussiin asti ehtii (siellä kyllä on lämmitys), yöllähän on pakkasta vielä tai jos alkaisi toppavaatteita pukemaan niin Nukkumatti karkaisi sillävälin ihan varmasti (vaikka kai tuo pelästyisi sitä pakkasta muutenkin) eikä nukkumisesta tulisi enää mitään.

Suklaasta kuultua

Uutisissa sanottiin että suklaan syönti on lisääntynyt ja suomalaiset syövät suklaata viisi kiloa vuodessa per nuppi. Mitäs se tekee viikkoa kohti.. vain vajaa 100 grammaa.. Hmm, minä taidan syödä sitten jonkun muunkin puolesta tuota.. Ei tuo nyt kovin paljon minusta ole *suklaahammasta alkoi kolottaa*

Että silleen

Jos palaisi Helsinki pohdinnoista päiväkirjaan ja tähän päivään...

Yrjö-setä sitten kai pakkasi kamppeensa ja poistui talosta. Ripuli-Risto sen sijaan tuli tilalle. Vauva kun heräsi klo 11, niin tunnin sisällä taisin vaihtaa 4-5 vaippaa. Aina kun sain vaipan vaihdettua ja pojan lattialle, niin kuului "lörts" ja vaatteista läpi. Pesukone on siis tänään pyörinyt kuin viimeistä päivää.

Lopulta käytin luovaa mielikuvitusta, ja kestoilijoita matkien päätin turvautua vaipoissa harsoihin.. Laitoin kertakäyttövaipan päälle harson imemään mahdolliset läpivuodot ja suojaamaan vaatteita. Ne kun alkoivat lopulta olla suurin osa likaisia tai pesussa. Harso toimikin loistavasti - sen jälkeen ei yksikään vaippalasti edes pyrkinyt ulos vaipasta. Vaippoja on kyllä kulunut tänään monta, olen seonnut jo laskuissa. Muutenkin Vauva on mennyt kehityksessä taaksepäin, pojulla ikää 10 kuukautta ja "täysimetyksellä", ja hereillä vain syli kelpaa. Taitaa siis huominen perhekerho jäädä väliin - tai ei taida vaan jää. Ei viitsi muita mennä tartuttamaan.

Posti toi odotetun paketin Kangastukusta, ja sormia oikein syyhyäisi päästä ompelemaan mutta taidan odottaa että pikkumies on kunnossa niin ei tarvitse ompeluksia vähän väliä keskeyttää. Ehdinpä hyvin pestä kankaat nyt tässä samassa pyykkiruljanssissa.

Toivottavasti huomenna olisi jo tämä vaippakaruselli historiaa.

Helsinki pohdintaa

Huomasin parissa blogissa olleen mietteitä Helsingissä asumisesta ja jäin itsekin asiaa miettimään. Näin entisenä hesalaisena (olen siellä syntynyt ja ensimmäiset parikymmentä vuotta asunut) on kyllä pakko sanoa, etten sinne itse enää kaipaa, en ainakaan nyt.

Alussa kun muutin Miehen perässä tänne susirajan tälle puolen - kehä III:sen jälkeenhän alkaa Neuvostoliitto.. tai siis Venäjä, näin minulle aikoinaan sanottiin kun pois muutin ;) - niin välillä kieltämättä ikävöin takaisin "kotiin". En kyllä kaivannut mitään ravintoloita, kulttuurielämää tai kauppoja, noita kaikkia löytyy kyllä muualtakin kuin Helsingistä.. en minä sentään ihan maalle muuttanut, kaupunki se on tämäkin. Eikä sen puoleen, tuo kulttuuri ei ole koskaan oikein minuun iskenyt muutenkaan. Oopperaa kuulen joka päivä kotona, ja hienoja teatteriesityksiä näen myös kun lasten pitäisi jotain tehdä komennosta. Tuuliviirillä voisi aueta hyvä ura tulevaisuudessa teatterissa... Pipalta ja Poppanalta taas sujuu tuo ooppera joko monona tai sitten stereofonisena, korvatulppia on ikävä usein.

Helsingissä tulee kuitenkin käytyä vuoden mittaan usein, ja asusteltua siellä välillä useampi viikkokin esim. kesäaikaan. Olen huomannut, että saan siellä tätä nykyä melkein ahtaanpaikan kammon. Ihana vanha omakotitaloalue, jossa vanhempani asuvat, on nykyään rakennettu täyteen (vaikka minusta se oli jo täynnä parikymmentä vuotta sitten mutta kun nykyään täyttävät ojat ja rakentavat niidenkin päälle) uusia taloja niin, ettei paljon ole eroa asuuko omakotitalossa vai kerrostalossa, ikkunasta kun laittaa käden ulos niin voi melkein tervehtiä naapuria jos tämäkin laittaa käden ikkunasta ulos. Tonttien kootkaan eivät päätä huimaa, siihen kun rakentaa talon ja autotallin, ei paljon pihaa jää - tämä on sitten toki ihmisestä kiinni haluaako edes enempää pihaa mutta kyllä minusta on kiva tällainen 1200 neliön tontti missä lapsilla on tilaa mennä ja riehua :)

Ainoa mitä kaipaan Helsingistä on julkinen liikenne. Se on täällä onnetonta ja kallista. Niinpä sitä ei tule edes käytettyä, vaan oma auto on ehdoton. Itseasiassa kaksikin, Miehellä oma ja minulla oma. Helsingissä jos asuisimme niin yksi auto riittäisi varmasti - minua ei niihin ruuhkiin saa omalla autolla ajamaan jos ei ihan pakko ole. Tosin tätä nykyä mietityttää kyllä nuo bussitkin kun tiedän isäni työvuoroista millaisia päiviä joutuvat tekemään - ei ihme jos kuskit ovat väsyneitä ja kolareita sattuu :P Loppujen lopuksi ihmeen vähän vaikka kuskit ovat voimiensa äärirajoilla.. ainakin Connexilla (Connex pahax onnex.. sanovat kuskit).

Toisaalta olen kyllä miettinyt, että juuri tuon julkisen liikenteen takia voisin kuvitella sitten vanhana palaavani takaisin juurilleni ;), ei tarvitsisi törttöillä likinäköisenä ja puolikuurona (oletan positiivisena että puolet kuulosta säilyy lasten jäljiltä) liikenteessä omalla autolla mutta entä sitten jos haluaisin palvelutaloon.. Eräs sukulaiseni on hieman dementoitunut ja mökkihöperöitynyt, kuvittelee että hänen asunnossaan käy vieraita omilla avaimilla viemässä risoja astioita tai testaamassa hänen rasvojaan.. Ei osaa hoitaa omia asioitaan enää pahemmin, ja näin ollen soittelee äidilleni monta kertaa päivässä paasatakseen samoja juttuja ja yrittää juoksuttaa omilla asioillaan, eikä ymmärrä että äitini on käytävä töissä vaan kuvittelee työpaikan olevan jotain mihin voi mennä jos huvittaa tai olla menemättä. Sosiaalitoimesta on käynyt selväksi ettei Helsingissä ole tilaa palvelutaloissa, joten sellaiseen ei pääse, vaikka tarvetta olisi. Sairaalan osastokunnossa täti ei kuitenkaan ole, joten kotona on vain pärjättävä. Hmm, ei tuokaan houkuttele jos siinä kunnossa itse joskus on. Täällä sentään pääsisi palvelutaloonkin valvovien silmien alle.

Kuka haluaa Yrjö-sedän kylään?

Minä luulin että alkaisi jo helpottamaan tämä elämä kun eilen illalla alkoi koko perhe olla jaloillaan, myös Esikoinen joka aloitti oksentelun toissayönä. Mutta niin vain viime yönä Vauva päätti oksentaa taas kerran, eikä ämmäkään maistunut - poju vain nukkuu. Aamulla kun nousin ylös, haisi koko eteinen oksennukselle.. hajulähteenä tyttöjen huone, jossa Pipa oli oksentanut jossain vaiheessa yötä, ja sen sijaan että olisi ketään herättänyt, oli kömpinyt Isosiskon viereen jatkamaan uniaan. Mies sitten aamulla hajun perässä oli suunnistanut ja löytänyt oksennuksessa olevat petivehkeet ja vienyt ne odottamaan pesua (kone pyörii nyt).Ooh.. tämä eau de oksu on kyllä unohtumaton tuoksu..

No, sen verran ventin oloinen Pipa on, että peruin tämän päiväisen 3-vuotis neuvolan. Mennään viikon kuluttua sitten. Sinänsä sopiikin ihan hyvin, Miehellä alkaa talviloma, joten ei tarvitse ottaa neuvolakäynnille Vauvaa eikä Poppanaa mukaan, saa Pipa rauhassa keskittyä tehtäviin.

No niin, Vauva heräsi joten menenpäs katsomaan mikä on pienen olotila nyt..

Kolme vuotta sitten (synnytysmuisteloa)

Jokaisen lapsen syntymä on kyllä sellainen kokemus, että sitä tulee muisteltua aina syntymäpäivisin (ja usein muulloinkin). Vaikka muuten dementia vaivaa, enkä välttämättä muista mitä tein toissapäivänä, niin lasten syntymät muistan selvästi - outo juttu. Niinpä tässä on tullut oikeastaan jo kolmen päivän ajan muisteltua Pipan syntymää (eilen tosin keskityin pääasiassa pysymään hengissä). Ja koska tässä blogissa näitä ei ole tullut vielä muisteltua niin nythän voin sitten kirjoittaa tuosta tännekin.

Muistelua

Kolme vuotta sitten oli menossa kolmas käynnistelypäivä. Olin jo puolilta päivin soittanut tulevalle kummitädille P:lle, ettei näillä supisteluilla ainakaan vauvaa tule kun ne eivät sattuneet. Tähän aikaan (klo 13.40) olin kuitenkin saanut tuta jo kipeämpiä supistuksia, ja pian aloin toivomaan petidiiniä oloa helpottamaan. Supistukset eivät tehneet kuitenkaan mitään edistystä kohdunsuulla mutta lääkäri päätti siirrättää minut synnytyssaliin ilokaasua naukkailemaan klo 15.

Aika kului ihan rattoisaan ilokaasun kanssa, vihdoinkin joku kätilö neuvoi kunnolla miten sitä piti käyttää (hengittää melkein koko ajan), ja niin tehden ei tuntunut yhtään kipua - mahtavaa! Käyrästä vain näin kuinka supistuksia tuli tiheästi ja tehokkaasti eli piti pysyä pilvessä eikä unohtaa ilokaasun hönkäilyä. Näin jatkui monta tuntia. Aina välillä tutkittiin - ei edistystä kohdunsuulla. Klo 22 tehtiin taas sisätutkimus - ei edistystä (tuon kuulemisessa ei ollut tuossa vaiheessa enää mitään uutta). Tutkimuksen jälkeen kätilö kävi juttelemassa lääkärin kanssa, ja palasi saliin kertomaan, että lääkäri oli sitä mieltä, että minulle annetaan petidiiniä ja palaisin osastolle nukkumaan. Juttelin kätilön kanssa, että mitä mieltä hän oli - saisinko petidiinin kanssa nukuttua, vaikka supistuksia tuli kuitenkin tiheästi. Hän sanoi, että mikäli minulla olisi vahva halu nukkua, se onnistuisi, mutta muuten hän oli sitä mieltä, että laittaisimme vielä oksitosiinitipan ja katsoisimme, auttaisiko se edistämään tilannetta. Olin heti valmis suostumaan tippaan, ja mikä ettei. Eihän tämä ollut vielä tehnyt kipeää lainkaan, joten voimat olivat tallella vaikka tippa sitten tekisikin hommasta vähän rankemman.Kanyylikin oli edellispäivästä valmiina kun oli tuota oksitosiinitipalla käynnistystä yritetty jo.

Klo 23 kätilö teki sisätutkimuksen - JEEEE, 4 cm auki ja kohdunkaula löperöä eli synnytys oli lähtenyt käyntiin. Tosin kohdunsuu oli vielä niin takana, ettei kalvoja voitu puhkaista. Soitin heti miehelleni ja sanoin, että alkaa tulemaan paikalle, tosin kiirettä ei tarvitsisi pitää (niinhän minä luulin mutta olin varma että seuraavan päivän puolelle menisi). Puhelun jälkeen kätilö tuikkasi minulle piikin petidiiniä ja vielä Buscopania. Yhtäkkiä klo 23.25 tunsin hulahduksen - lapsivesi meni (kätilö puhui jostain 8 cm:n vesien menosta, tosin kohdunsuuta ei tutkittu). Huih... ihan sitä alkoi jännittämään että mitä tapahtuu, tätähän oli odotettu kuin kuuta nousevaa jo monta päivää.

Kun vedet menivät pyysin lopettamaan oksitosiinitipan.Yhtäkkiä 10 minuuttia vesien menon jälkeen eli klo 23.35 tunsin kuinka minuun suorastaan iskeytyi supistus, joka lamasi hengityksen, en pystynyt liikahtamaan enkä hengittämään sen aikana. Pari minuuttia myöhemmin sama toistui, ja siinä vaiheessa minulle tuli kiire ylös. Kätilö auttoi minut ylös, toinen kätilö poistui huoneesta ja huoneeseen jäänyt alkoi valmistella tavaroita vauvan syntymää varten. Samantien kun sain jalat kunnolla lattiaan, iski kolmas supistus ja tunsin kuinka vauva alkoi tulemaan ja vauhdilla - ei puhettakaan että olisin pystynyt estelemään mitenkään. Pystyin vain huutamaan kätilölle, että "nyt se tulee" ja sitten olikin jo mentävä supistuksen mukaan ja ponnistettava. Kätilö syöksyi nappaamaan vauvasta koppia samalla kun klo 23.45 vauva syöksyi ulos (alle minuutin ponnistuksella). Syöksyessään vauvaa kiinni ottamaan, kätilö huusi toista kätilöä apuun, mutta tämä ei huoneeseen ehtinyt ennen kuin kaikki oli jo ohi. Itse seisoin vain hölmönä sänkyä vasten ja yritin sulatella tapahtunutta, vasta kun kätilö esitteli käsissään olevaa vauvaa ja pyysi katsomaan kuka vieressä on, tajusin että meillä oli kolmas tyttö, joka pontevasti karjui vastalausetta olotilan muutokseen - vai olisiko matka ollut hieman pelottava pikkuisellekin kun kaikki tapahtui niin vauhdikkaasti...

Toinen kätilökin saapui ihmettelemään, kuinka synnytys jo oli ohi vaikkei hetkeä aikaisemmin ollut vielä merkkiäkään syntymästä :D . Kätilöt auttoivat minut sänkyyn, ja sain tytön puseroni sisään. Siinä sitä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin, tyttökin katsoa tillitti minua hyvin tarkasti. Vähän aikaa neiti ehti siinä olemaan, sitten toinen kätilö vei hänet pesulle ja punnitukseen, kun toinen alkoi istukkaa painelemaan ulos.

Sitten sain tytön taas syliini, ja mitat kerrottiin eli 4 460 g ja 53 cm, päänympärys 36 cm. Potra tyttö :-) Ja näköjään yli neljä kiloinen voi tulla myös todella vauhdikkaasti ja helposti. Puoli tuntia tytön syntymän jälkeen ehti miehenikin paikalle, ja hän oli todella pettynyt kun ei ollut ehtinyt mukaan, mutta onnellinen terveestä tytöstä ja siitä että kaikki oli mennyt hyvin.

Elikkä erittäin vauhdikas synnytys kun käyntiin lähti. Ja kaikkein helpoin synnytys näistä kuudesta.

voi yrjö

Se taisi sittenkin olla mahatautia Pipalla.. Eilen illalla Poppana alkoi yhtäkkiä oksennella kaaressa pari kertaa, yön nukkui olohuoneen nahkasohvalla (helpompi pestä) ja mies toisella sohvalla yövahdissa. Kerran oli yöllä oksentanut.

Minä vääntyilin sängyssä klo 3:sta eteenpäin kun mahassa oli heikko olo. Klo 7 kuulin kuinka Isosisko kävi palvomassa posliinijumalaa, ja hieman ennen klo 8:aa kuului pinnasängystä "klunk klunks" ja perään lotinaa - Vauva oksensi. Uu jee, Vauva Miehelle ja sänkyä siivoamaan ja pyykkikone pyörimään. Itselläni oli edelleen heikko olo, ja kun peti oli tehty, juoksin minä vessaan kun kummastakin päästä tein tyhjennystä (hmm, mahtaa huomenna puntari näyttää alempia lukemia - laihdutusprojekti etenee *yrittää ajatella positiivisesti*).

Äsken kokeilin josko Vauva söisi ämmää. Ei pahemmin maistunut, ja sekin vähä mikä meni, tuli melko pian kaaressa takaisin. Keittiön lattialle tuli iso lammikko. Että rattoisaa sunnuntaita..

Nyt taidan mennä työntämään pääni pönttöön ja toivon kuolemaa tai pikaista parannusta *nieleskelee*

Hohhoijakkaa - toipumista siivousurakasta

Eilinen päivä meni sitten siivotessa hiki hatussa. Eihän tänne muuten tänään kehtaisi vieraita sisään päästää. Siivoamisen ehdoton hyvä puoli oli kyllä se, että löysin meidän olohuoneesta kirjahyllyn epämääräisen rojukasan alta.. Olinkin sitä mieltä, että kyllä meillä jossain sellainen on..

Pesin myös lattiat. Aina välillä vain piti moppi laskea pois käsistä ja etsiä rikkalapiota ja harjaa kun vaikka kuinka olin lattian putsannut roskista juuri hetkeä aikaisemmin, niin kummasti niitä aina ilmestyi yhtäkkiä eteen. Sohvan alta olin ilmeisesti onnistunut jotenkin pitämään villakoirat kurissa, kun kurkistin sinne, yksikään jättiläisvillakoira ei ilmestynyt puremaan päätäni pois. Pää on edelleen tukevasti kaulan jatkeena.

Pyykkiä laitoin pesuun 6 koneellista, silti likapyykkikori on edelleen täysi eli se on pohjaton kaivo? Pesen ja pesen, ja aina sitä riittää. Eiliseen toi oman lisänsä Pipa, joka päätti tehdä elämääni jännitystä oksentamalla mummin luona, ja myös autossa kun Mies Pipan ja Poppanan toi iltapäivällä kotiin (kivat tuoksahdukset Miehen firman autoon ;) - Mies manasi kun joutui autonpesuun). Kotona sitten tarkkailin Pipaa haukan katseella, ihme ettei reikää polttanut toisen ihoon, ei tuo kyllä sairaalta vaikuttanut alkuunkaan kun riehui ja kiipeili ja sen sellaista normaalia. Ei tuo sitten kai mahatautia ollut, mitä lie. Sama meno jatkuu näin aamusta eli en kutsuja alkanut peruuttamaan - ja kohta pitääkin mennä kakkua kasaamaan.

Ompelin myös sen sisätyynyn imetystyynyyni. Se on niin kätevä apu imettäessä kun jättää kädet vapaaksi tähän koneella oloon, joten on äkkiä korjattava ;) Piirtelin kaavat bodyyn, ja kun Mies tuli töistä, lähdin Isosiskon kanssa kauppaan. Kaupassa kassalla totesin, että synttärit tulevat kalliiksi.. Olisi pitänyt olla fiksu ja tähdätä joka muksu samaan sumppuun niin selviäisi yksillä juhlilla.. nyt niitä pitää olla järjestämässä usein. No, turha vikistä jälkikäteen kun ei järki leikannut ajoissa ;)

Kotona Mies oli pessyt ja puunannut keittiön sillä välin kiiltäväksi, ja pessyt vielä varuiksi uudelleen lattiat - on ne nyt ainakin sitten puhtaat. Esikoisen kaveri soitteli ja pyyteli yökylään, ja Mies lupasi pestä Esikoisen työnä olleen vessan niin poika pääsi lähtemään. Tuossa Esikoinen on taitava, karttelemaan siivousta.. Yritän parantaa pojan noista tavoista ettei tulevaisuudessa miniän tartte manata.

Vihdoin oli aika istua ja ottaa hetki rennosti kun Mies iltapuuron Vauvalle syötti. Sen verran voimille vain siivous otti että lihakset hieman vonkuivat kun taas liikkeelle lähdin, ja nyt on hieman jäykkä olo. Plus että sormenpäät ovat kuivaa kippuraa kun rätin ja veden kanssa lotrasin eilen pyyhkimällä oven karmeja ja ovia ja seiniä ym. mihin pikku picassot olivat jättäneet merkkejään.. Helpommalla pääsisi kyllä kun ottaisi pensselin ja maalipönikän kauniisti käteen ja peittäisi niillä..

Mutta nyt nauttimaan uudella kahvinkeittimellä keitettyä kahvia. Hyvä keitin muuten mutta yksi huono puoli tuossakin... Se ei piippaa merkiksi kun kahvi on valmista, kuten tuo vanha.

Tukka putkella

Niinhän se oli, että tänään mentiin enemmän tai vähemmän kiireellä paikasta toiseen. Aamusta kello soi 8:15, 8:25 ja 8:35.. silloin totesin ettei tässä kai muu taas auta kuin nousta ylös. Mies oli jo ollut ahkerana, pullataikina oli kohomassa, tiskit tiskattu, lapset laitettu koulutielle ja kahvi keitetty. Sillä välin kun laittelin itseäni lähtökuntoon ja puin Pipalle päälle, Mies vaihtoi Vauvalle vaipat ja syötti kaurapuuron.. joka ei tosin tänä aamuna pikkuiselle pahemmin maistunut. Liekö sitten syynä vain pari tuntia aikaisemmin ollut äidinmaitotuokio.

Pipa ei kovin innostunut korvalääkärille menosta ollut ja tuumasikin "en minä mene Maurin luo". Möksähti hieman kun sanoin että mentävä on, ja vielä kaiken kukkuraksi piti korvaan laittaa korvatippoja ihan reilusti liottamaan oikeassa korvassa olevaa putkea irti tärykalvosta. Illalla sama operaatio sai aikaan karmean huudon, ja siihen huutamiseen Pipa minun syliini nukahtikin. Nyt aamulla korvatippojen laitto sujui ilman huutoa. Pipa lupasi itkeä vasta korvalääkärin luona ;D

Korvalääkärissä

Kun lääkäri tuli kutsumaan sisään huoneeseen, meni Pipa vakavan näköiseksi ja katsoi lääkäriä erittäin epäluuloisen näköisenä. Huoneessa tyttö kaivoi päätään minun kainalooni kun lääkäri kuunteli keuhkoja.. ei hymyillyt vahingossakaan. Korvien tutkiminen sai sitten sen luvatun itkun aikaiseksi taas kerran. Kirkas ääni tytöstä lähtee kun niin haluaa. No, putki saatiin napsaistua korvasta pois ja korvat olivat siistit. Ei syytä uuteen käyntiin ellei tule vaivaa.

Vauva oli vuorossa seuraavaksi. Vauva ei itse tutkimuksesta ollut moksiskaan mutta päästä kiinni pitäminen meinasi hermostuttaa. Korvat olivat kunnossa. Korvalääkäri totesi jopa että "taidatte olla jumalten suosiossa - Vauvan korvat ovat paljon paremmassa kunnossa kuin mitä oletin, kun ottaa huomioon missä kunnossa ne olivat" :) Jippii! Ei tarvittu putkitusta, eikä uutta aikaa.

Korvalääkäristä lähdin Vauvan ja Pipan kassa kävelemään kangaskauppaan. Imetystyynyihin piti löytää kangasta, ja löysinkin (kuva alla). Minusta tuo on nätti, pinta ei ole samettia mutta vähän samantyylistä, pehmeää.




Kangaskaupassa Vauva nukahti matkarattaisiin, joten minä päätin kuluttaa Pipan kanssa hieman aikaa kaupungilla. Shoppailu piti jättää väliin, keli alkoi olla niin kurja kun lunta alkoi sadella, etten viitsinyt Pipaa kävelyttää ympäri kaupunkia. Mentiin sitten Cafe Picnikiin syömään paahtopaistipatonkia ja pariloitu sandwich paahtopaistin ja cheddar-juuston kera... mmmmmmmm... tarviiko enempää sanoa ;) ? Suorastaan suussa sulavaa (sanoin kuitenkin). Tunti siinä vierähti, ruuhka aika Picnikissä ilmeisesti kun jouduttiin odottelemaan tovi että saatiin sapuskat eteen. Käytiin vielä maitokaupassa ennen parkkihalliin menoa, maito oli kotoa taas loppu vaikka vasta tiistai-iltana ostettiin 10 litraa. Taitaa mennä nykyään jo lähemmäs 30 litraa maitoa viikossa. Pieni pyyntö siis.. kehittäkää lehmä josta saa pastöroitua maito, jookos.

Kotimatkalla huomasin tienpintojen jo jäätyneen paikoin täälläkin niin että pyörät vain sutivat välillä. Helsingin suunnassa tänään on kelistä johtuen ollutkin synkkä päivä.. satoja kolareita ja muutama kuollutkin :/ Mutta epäilen kyllä minäkin (kuten uutisissa oli) että suurin vika on ollut ratin ja penkin välissä tuossa asiassa. Keli ei kuitenkaan ole ollut poikkeuksellisen huono, vaan talvikeli. Jotkut vain taisivat kaahata kuivankelin malliin edelleen vaikka sääolot huononivat ja liian usein olen huomannut, ettei nykykuskit taida monetkaan muistaa sanaa t u r v a v ä l i !! Itse hermostun liikenteessä jos joku roikkuu puskurissa kiinni, ja painan äkäiseen jarruvaloja jotta väliä vähän edes tulisi - paitsi sitten liikennevaloissa hermostuttaa ne, jotka siellä jättävät yhden auton mitan turvaväliä, ja kun valot lopulta vaihtuvat vihreiksi, ei perästä meinaa ehtiä samoilla valoilla vaan jumittuu vielä toisen kerran samaan paikkaan punaisiin.

Tultiin kotiin ja täällä tuoksui vastaleivottu pulla. Mies oli juuri saanut operaatio Korvapuustin valmiiksi, ja nappasin heti uunilämpimän pullan ja kylmää maitoa. Nam! Sitten tietokoneen ääreen väsäämään vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitusta niin saa rahat lääkärikäynnistä äkkiä takaisin.

Vauvaa syöttäessä huomasin, että joudunpahan taas vaihteeksi tekemään itsellenikin yhden imetystyynyn sisätyynyn.. Omani on selkeästi kokenut taas väkivaltaa, sisätyynyn kangas on revennyt ja täytteet pääliskankaan sisällä :P Asiasta kun valitin niin sitten sain kuulla että Pipa oli eilen sen kanssa riehunu niin että oli "krats" kuulunut.. Kukaan ei vain ollut minulle viitsinyt siitä mitään sanoa. Ei ihmekään että tyyny tuntui lötköltä. Tuskin maltan odottaa että pääsen taas sotkemaan itseni tuohon valkoiseen hiutaleeseen mitä täytteen seassa on, sen jälkeen kaipaan imurointia itsekin eikä vain lattia...

Ikkunasta katsottuna lumipyry yltyi ja sakeni. Ja mitä tekee Poppana - haluaa kävellen muskariin :o Yritin ehdottaa autoa, ei kun kävellen, yritin uudelleen ehdottaa autoa, ei kun kävellen.. Mies hihitti peiton alla jossa lepäili rankan leipomisen jälkeen. Mokomakin ketku. Niinpä me sitten lähdimme Poppanan kanssa kävelemään tuuleen ja tuiskuun. Otin Vauvan mukaan niin sai poju toiset päiväunet siinä samalla - nukahti jo ennen kuin portista ulos ehdittiin. Alkumatkan eli ensimmäiset 10 minuuttia Poppana käveli reippaasti, sitten alkoi kuulua huokailua ja neiti jäi jälkeen. Kehotin pitämään vaunujen aisasta kiinni niin saa vetoapua. Lopulta oltiin jo ½ kilometrin päässä muskarista kun neiti meinaa tehdä stopin.. "on niin kuuma, en jaksa". Hoputuksella ja houkuttelulla käveli sitten lopun matkan kun kerroin muskarin jo alkaneen. Tuohon kahden kilometrin kävelyyn meiltä meni siis 40 minuuttia.

Lisää kangasta

Sillä välin kun Poppana oli muskarissa, minä suuntasin jälleen kangaskauppaan. Puuttui vielä kangasta potkariin ja bodyyn tai vaikka useampiin. Sitä löysinkin paikallisesta kangaskaupasta taas edullisena palana. Samalla sain narua, vinokaitalenauhaa, ompelulankaa ja mitähän vielä. Kannattava reissu tuokin. Ja nyt tuli stoppi. Yhtään kangasta en osta lisää ennen kuin entisistä on jotain ommeltu.

Kangaskaupasta menin postiin. Hyppy Halli oli lähettänyt kahvinkeittimen mutta ei se mahtunutkaan vaunujen kyytiin (Mies lupasi hakea sen huomenna, siellä pitäisi olla myös Pipan synttärilahja). Kaleidoskoopiltakin sain paketin - kiitos :) Sitten vain kävelin ja nautin raikkaasta ulkoimasta seuraavan vartin kun en viitsinyt mennä muskariin sisälle Poppanaa odottamaan - Vauva nukkui edelleen vaunuissa ja olisi saanut luultavasti lämpöhalvauksen toppauksissaan. Menin sisään juuri kun pääsivät luokasta ulos.. ja siihen meteliin heräsi sitten Vauvakin. Ei kiva.. Kotimatkaa säesti välillä matala murina, välillä kovempi huuto ja lopussa korkea kiljunta. Menin omakotitalojen ohi äkkiä etten joudu maksumieheksi (tai siis -naiseksi) jos kirkas ja korkea c saa ikkunat helisemään hajalle. Poppana sen sijaan jutteli vieressä pikkuveikan huudosta välittämättä kuinka punainen väri tuo mieleen mansikan, johon minä totesin että niin Vauvan naamakin..

Puuh, päästiin onneksi kotiin pian ja Vauvakin rauhoittui imetyshetken jälkeen ja nautti taas vapaasta liikkumisesta. Mies keitti kaakaot ja syötiin pullaa. Sitten sauna ja saunaolut. Aaah!

Amerikkalaiset suklaapikkuleivät

Laitetaanpa tänne Kaleidoskoopin pyynnöstä ohje (en ole testannut itse vielä, Kaleidoskooppi saa hoitaa sen ;) )...

(noin 35 kpl)

• 250 g margariinia tai voita

• 2,5 dl fariinisokeria

• 2 tl vanilliinisokeria

• 1 muna

• 1 tl suolaa

• 2 tl leivinjauhetta

• 5 dl vehnäjauhoja

• 150 g tummaa Fazer Blocksuklaata

• 100 g vaaleaa Fazer Blocksuklaata

• 100 g valkoista Fazer Blocksuklaata

Tee näin:
Vatkaa pehmeä rasva ja sokerit kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi suklaat ja lisää lopuksi taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta palloja ja painele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Vinkki! Voit korvata osan suklaasta myös hasselpähkinärouheella (noin 50­ - 100g).

Kerhoilua ja siivousta

Tänään oli jälleen perhekerhopäivä, kuten yleensä keskiviikkoisin. Ajoissa ei sinne taaskaan ehditty, myöhästyttiin se viisi minuuttia. Matka tehtiin kävellen, Poppana ja Pipa kävelivät kumpikin reippaasti vaunujen vieressä/edessä/takana.. milloin mitenkin eli viime kertaiset marinat jäivät pois.

Kerhossa Vauva keksi että "hei, tuollahan on lattialla stereomankka, menenpäs vähän säätämään sitä".. äiti esti. "No jos ei tuota mankkaa niin revitäänpä kukista vähän salaattia aamupalaksi".. taas äiti esti ja kantoi pojan tässä vaiheessa takaisin matolle lelujen luo. Vauva leikki leluilla hetken, ja kun luuli minun uppoutuneen juttelemaan K:n kanssa, yritti salamannopeasti kontata selän takaa uudelleen noiden yllämainittujen kiellettyjen juttujen kimppuun. Äidillä toimi kuitenkin tutka, ja taas poju palautettiin sinne missä saa olla. Tämä sai nuoren herran hieman hermostumaan mutta onneksi on sen verran nuori, että leluilla saa huijattua unohtamaan tietyt asiat.. vielä.

Kotimatkalla nautin jälleen kerran auringo paisteesta kasvoilla, se lämmitti jo mukavasti. Käveltiin hissunkissun kotiin ja Vauva nukahti vaunuihin. Tytöt ryntäsivät heti Pientä Merenneitoa katselemaan (kuinkahan pian nauha kuluu puhki kun sitä katsotaan alusta loppuun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen?). Tunti hiljaisuutta ja sitten pikkuinen jo huusikin vaunuissa niin, että sen kuuli selvästi sisälle ilman mitään itkuhälyttimiä. Hyvät keuhkot pojalla ;) *ihastelee* .. perinyt äidiltä kantavan äänen?

Tuuliviiri ja Isosisko kotiutuivat koulusta aika pian tuon jälkeen, ja komensin Tuuliviiriä etsimään kadottamaansa kirjaa ja samalla siivoamaan. Pojalle ei eilen tullut mieleen, että kun koulusta tulee kotiin, voisi etsiä sitä kirjaa sen sijaan että lähtee samantien ulos ja on siellä iltapalaan asti :/ .. sitten alkaa iltapalalla taas valittamaan kun ei kirjaa ole löytänyt. Hmm, marinaa ja valitusta "miksi mun pitää siivota" .. hyvä kysymys.. minä olen tuota samaa miettinyt monet kerrat ja sanoinkin sen.. ja myös vastauksen että jos ei välillä joku siivoa, kahlaamme nilkkoja myöten sotkussa kahdessa päivässä. Se joku en todellakaan ole minä vaan me kaikki (no joo, Vauvaa ei lasketa). Muutenkin on siivottava kun lauantaina pitäisi pitää Pipan synttärikekkerit - oikea syntymäpäivä on kyllä vasta maanantaina. Marina jatkui sen verran, että vetäisin herneitä nenään ja tuiskahdin.. Tuuliviiri hiljeni ja alkoi siivota.

Isosisko huokaili ja puhisi mutta siivosi tyttöjen huoneen nopeasti. Poppana ja Pipa auttelivat ainakin osaksi - tosin huomasin että minun pitää selata tuo jätesäkki vielä läpi, tyttöset taisivat kantaa tarpeellistakin tavaraa sinne. Tuleepahan lajiteltua poltettavat sitten eri jätesäkkiin niin Mies voi viedä nuo työpaikkansa roskikseen. Tuuliviirin kirjaa vain ei vielä ole tullut vastaan missään.. Mielenkiinnolla odotan mistä se löytyy. Eka hävinnyt kirja jokin aika sitten oli leikkihuoneen kirjahyllyssä (Tuuliviiri vain ei sitä sieltä nähnyt vaikka omien puheidensa mukaan sen katsoi kolmasti läpi), toista etsittiin villakoirat apuna eikä sitä löytynyt.. ennen kuin sitten koulussa Tuuliviiri viitsi vilkaista pulpettinsa sisuksiin, ja reissuvihko löytyi lopulta eteisen hattuhyllyltä parin kolmen viikon piilossa olon jälkeen. On tuo Tuuliviiri sellainen huithapeli että joskus pelkään pojan hukkaavan itsensä jonnekin..

Vauva tekee tänään sen ihmeen, että nukkuu parit päiväunet. Yleensä ei ehdi kun herää yöunilta klo 10-11 aikoihin, ja nukkuu päiväunet sitten siinä klo 13(14)-16(18).. johan se sitten onkin melkein yöuniaika taas. Nyt voisinkin mennä leikkelemään lisää kangasta. Huomenna ei ehdi kun aamusta on Vauvalla ja Pipalla korvalääkäri, ajattelin käydä shoppailemassa ja Poppanalla on muskari. Taitaa huomisesta tulla taas yksi liitopäivä jollon mennään tukka putkella paikasta toiseen. Mies yritti vielä selitää että "herää aamulla sen verran aikaisin että teet pullataikinan, niin minä leivon". Hah! Minä nukun mahdollisimman myöhään ja sitten painan kaasu pohjassa korvalääkärille etten myöhästy ;)

Rakkaus on ihmeellinen asia

Tuli taas kerran tuo mieleen kun eilen juutuin katsomaan 4D: Naimisissa kaukana kotoa -ohjelmaa. Tarkoitus oli nukkua mutta siinä imetellessä telkkari toimii valona ja jäin sitten katsomaan loppuun asti.

Siinä kerrottiin kolmesta brittinaisesta, joista kreivitär muutti hevosmiehen perässä jonnekin Uzbekistanin takahikiälle, toinen Oxfordissa koulutuksen saanut Tansaniaan masai-soturin vaimoksi ja kolmas Riminille italiaanon perässä.

Voin vielä hikisesti ymmärtää ensin ja viimeksi mainitut. Siellä sentään kuitenkin on sähköä ja juokseva vesi, vaikka toki kulttuurieroja löytyy. Mutta että Tansaniaan sellaiseen kylään missä ei noita kumpaakaan ole, saati muita nykyajan mukavuuksia.. huh. Siellä eletään edelleen kuin jokunen sata vuotta sitten. Ja masai-soturilla pitää olla vähintään kaksi vaimoa (näin miehen isä ohjelmassa kertoi) eli sekin pitäisi hyväksyä. Toinen pitää huolen lehmistä, ja toinen ansaitsee rahaa ostaa lehmiä lisää... kuinka romanttista :P Mies kävelee päivät pitkät lehmiä laiduntamassa ja tappaa veitsellä välillä leijonan jos sellainen vastaan tulee.. jaiks.

Minä en tuota kestäisi. Olen liian kiintynyt nykyajan mukavuuksiin. Muistan pikkutyttönä kuinka oli tuskaa jo käydä Iisalmessa isän enon maatilalla. Navetta sai minussa aina aikaan yökkimisrefleksin, siis se haju, ja kaiken kukkuraksi siellä ei ollut edes kunnon vessaa. Vain huussi ja sekin siinä navetan yhteydessä. Muutenkin olen sen verran herkkävatsainen ;) ettei maha toimi jos alta päin tuulee tai kärpäset surisevat parvina, ja navetasta johtuen, niitä riitti. Onneksi nykyaika saapui lopulta tuonnekin ja kun rakensivat uuden talon, sinne tuli oikea vessa.. sen jälkeen siellä oli ihan kiva käydä kun kiersi navetan kaukaa.

Mökille onneksi saatiin kompostihuussi, se ei haise, joten sielläkin tykkään nykyään käydä mutta se juokseva vesi puuttuu (sähköt on). Tai mökin malliin se juokseva vesi on jos joku juoksee niiden vesiämpäreiden kanssa rannasta sisään.. Eli minä olen totta tosiaan enemmänkin kaupunkilaislikka. Viihdyn paremmin täällä mukavuuksien keskellä. Onneksi mökki on lähellä ja voin siellä käydä vaikka joka päivä ja tulla taas yöksi kotiin ;)

No, noista brittinaisista vielä. Kaksi ensimmäistä tuntuivat olevan tyytyväisiä elämäänsä, kolmannen avioliitto sen sijaan epäonnistui. Italomies kävi päivät töissä, tuli kotiin syömään ja lähti äitinsä luokse kahville.. vaimo sai tehdä kotona kaiken ja siinä se taisi ollakin kun mies oli mustasukkainen. Kommunikaatiokaan ei toiminut, mies oli saanut ylennyksen töissä kesäkuussa ja vaimo kuuli siitä lokakuussa :o Lapsikin syntyi, nainen oli ajatellut sen parantavan avioliittoa, mutta eihän se niin toimi :/ - niinpä lopulta tuli ero, ja katkeran huoltajuuskiistan jälkeen näkee poikaa pari kertaa viikossa. Tuon takia ei voi muuttaa takaisin kotimaahansa, koska sitten jäisi lapsi niin kauas ettei tapaamiset onnistu.

Tili tuli tili meni

Joopa joo, se oli Miehellä palkkapäivä tänään. Ehdin jo sitä odotellakin kädet näppäimistöllä monta päivää, laskuja kun meidän ikävä posteljooni muistaa tuoda melkein joka päivä. Onneksi on tämä systeemi, että Mies tuo palkkakuittinsa minulle, palkka menee tilille johon minulla on tunnukset, ja saan rahat siirrettyä heti pois Miehen tililtä. Annan sitten Miehelle aina taskurahaa kun tämä pyytää - jos on varaa. Minä olen tämän talouden talouspäällikkö ja hoidan finanssipuolen kuten muutkin toimistotyöt. Olen siis myös sihteeri, toimitusjohtaja, organisaattori, tiimivetäjä, kirjanpitäjä (pidän tuloista ja menoista kirjanpitoa) ja mitähän vielä.. Vau, noin kun laittaisin työhakemukseen niin jo luulisi töitäkin löytyvän - sitten jossain vaiheessa kun alan töitä taas etsimään ;)

Tili siis tuli, ja melkein se jo viheltäen meni kun nuo laskut maksoin, ja eilisen tilauksen Kangastukusta. Tuon maksaminen ei kyllä tuntunut ikävältä, kohtahan saan kankaita ja pääsen taas ompelemaan. Listalla olisi Tuuliviirille ulkohousut kesäksi, Poppanalle ja Pipalle T-paitoja ja trikoita (trikoita myös Isosiskolle). Vauvalle potkareita ja bodyja. Ja jos nuo Tuuliviirin housut onnistuvat, niin sitten tilaan samaa kangasta lisää ja teen Esikoisellekin. Vielä vain tarvitsee löytää noihin ulkohousuihin jostain kaavat.

Tuuliviirin iltasirkus

Eilen illalla "hupia" antoi vaihteeksi Tuuliviiri. Poika oli ollut melkein koko illan siitä kun koulusta pääsi, kavereidensa kanssa ulkona, ja niinpä misteri olikin hieman väsy. Tämä ilmeni iltapala-aikaan seuraavasti (M=Mies, T=Tuuliiviiri):
M: Otatko iltapalaa? Nyt on ruoka-aika.
T: EN OTA!
Okei.. tuosta meni pari minuuttia, ja Mies alkoi laittamaan leipiä sun muita pois.
T: Minä haluun leipää!
M: Äskenhän et halunnut. Päätä jo.
T: Minä otan leipää. (Alkaa jahtaamaan Poppanaa omalta paikaltaan pois - juu, tämäkin on äärettömän tärkeää, että pääsee omalle paikalleen. Poppanapa ei suostunut siitä pois, joten Tuuliviiri suuttuu.)
T: En minä sitten ota leipää kun en pääse omalle paikalleni (ja heittelee kananmunaa käsissään vuorotellen pöydälle, ottaa käsiinsä, heittää pöydälle.. ei siinä ainakaan paljon kuorimista enää ollut...
M: No ei väkisin, ei tarvitse ottaa.
T: OTANPAS! (ja käy istumaan tyhjälle paikalle.. Mieheltä alkaa savu nousta korvista ja kehotan laskemaan sataan. Kymmenen olisi selkeästi liian vähän eli räjähdys olisi varma.. muilla lapsilla on hauskaa..)
Tuuliviiri sai leipänsä, äyski ja tiuski kun joku yritti jotain puhua, ja aikani sitä kuunneltua, komensin syömisen jälkeen iltapesuille ja nukkumaan. Alkoi olla uhkaavan lähellä savuvahinko jo minunkin korvissani.
T: MIKSI MUN PITÄÄ MENNÄ NUKKUMAAN??! EI MINUA VÄSYTÄ!! (huutaa ja alkaa itkeä).
Kello oli yhdeksän illalla, joten kohta olisi kuitenkin nukkumaanmeno aika, yritin selittää. Toinen vain karjuu ettei ole väsynyt, vaikka silmät seisoi päässä eikä tuntunut enää tajuavan edes mitä hänelle puhuttiin *huokaus* . No huudon säestämänä meni iltapesuille ja sänkyyn.. ja noinkohan ehti edes vaakatasoon kun jo nukkui sikeästi :D

Pipa puolestaan piristyi iltatorkuistaan niin paljon, että taisi kirmata ylhäällä vielä puolilta öin. Ainakin vielä klo 23 oli hereillä kun minä nukkumaan lähdin Vauvan kanssa.

Tänään

Onnistuin ulkoilemaan kuten suunnittelinkin. Sain samalla reissulla Vauvan nukahtamaan vaunuihin ja ai että nautin kävelystä. Taivas oli kirkkaansininen ilman pilvenhattaraakaan, linnut sirkuttivat, aurinko lämmitti ja oli hiljaista. Vain kaksi autoa näin eli tämä omakotitaloalue ei tosiaankaan ole Mannerheimintien veroinen. Kerta kaikkiaan ihanaa oli. Harmi että oli jo vähän kiire ruokaa lämmittämään Miehen ruokatunniksi, joten ei voinut pitkää lenkkiä tehdä.

Kotona Pipa oli jälleen kerran käynyt laatikollani.. Nyt tytöllä oli kasvot vihreän ja sinisen kirjavat - kyytiä oli siis saanut luomiväripalettini. Arrgggh! Ja huokaisu. Jälleen kerran Pipa oli onnistunut tuossa vaikka Isosisko oli selän takana.. tietokoneella.. Poppanahan se ryntäsi heti ovelle minua vastaan "äiti äiti, kato mitä Pipa on tehnyt!" ja pikkusisko yrittää luikkia seinänvierustoja pitkin äkkiä silmän kantamattomiin. Mikä ihmeen meikkausvimma tuolla tytöllä on :o ? On ollut siitä asti kun liikkeelle lähti.

Imetystyynytehtailu alkaa?

Jeps. Se imetystyyny teki kauppansa :) . Olen jo katsellut tänään kotona olevista kankaista, että mistäköhän tekisi seuraavaan sisätyynyn. Mies kerran toi töistä verhokankaita kotiin kun liike lopetti niiden myynnin, joten tuollaisia paloja on jonkun verran. Verhoiksi ne eivät meillä käy koska mikään pala ei ole tarpeeksi iso meidän ikkunoihin eli tulisipahan käytettyä nuo pois nurkista.

Täytettä minulla taitaa olla vielä ainakin viiteen imetystyynyyn.. Sen verran riittoisaa tuo säkkituolin sisus, ja minulla on niitä kaksi hajalla olevaa kun eivät kestäneet meidän viiden kullanmurun käsittelyä - kas kummaa. Vaikka ei sen puoleen, ei kestänyt yksi nahkasohvakaan. Siitä saivat yhden paksun tukipuun poikki pohjasta kun käyttivät sohvaa trampoliinina. Vahingoista viisastuu myös vanhempana, viime jouluna joulupukki toi kotiin trampoliinin ja se onkin kovassa käytössä joka päivä. Siitä huolimatta sohvat kyllä kärsivät aina välillä edelleen jos silmä välttää.

Keksisota

Tänään on taistelun aiheena ollut keksit. Ruoan jälkeen oli jälkiruoaksi suklaamurukeksejä - niille jotka söivät ruokaa eli Poppanalta ne kiellettiin kun ei ruoka kelvannut. No kyllähän sen arvasi, että siinä vaiheessa alkaa huuto ja ovien paukutus. Ilmoitin, että keksiä saa kunhan ruoka on syöty, siitä huolimatta meni tunti ennen kuin neiti tuli ilmoittamaan että nyt on syöty (ja senkin Isosisko syötti ;D ). Isosisko sitten valisti, että kaksi keksiä kun muutkin sai (eihän meillä lasketa, eihän). Pipa nosti metelin kun hänkin halusi keksiä. Yritin selittää, että hän jo sai omansa - turhaan. Neitokainen huusi keittiön lattialla kunnes nukahti siihen varttia myöhemmin. Vasta siinä vaiheessa Isosisko kertoo ettei Pipa ollut vielä saanut kuin yhden keksin *huokaisu* . Noh, kun Pipa heräsi, annoin hänelle vielä yhden keksin (tasapuolisuutta vaativat nämä lapsukaiset). Tyttö vain oli niin väsynyt, että kitisi ja itki ja välillä närsi keksiä, kunnes vain makasi lattialla ja itki puoliksi syöty keksi vieressä. Kannoin tytön sänkyyn ja sinne simahti uudelleen. Sillä välin Poppana oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja meinasi syödä Pipan keksin, ja siitä taas Tuuliviiri huutamaan että se on Pipan. Otin keksin talteen ettei nyt siitä tulisi taas tappelua, että kuka sen saa mutta mutta... Poppana aloitti kovan huudon kun "minä sain vain yhden keksin". Selvisi että oli antanut toisen Isosiskolle.. Krääh.. kohta pitää lähteä ulos tai minä alan kiipeilemään seinillä.. Mitä opimme tästä? Tästä lähtien äiti ja isä syövät keksit salaa lapsilta! (joo joo, näin minä aina vannon)

***

Mies ja osa lapsista ulkona. Minä en päässytkään kun piti jäädä odottelemaan että Pipa heräisi kauneusuniltaan ihan itse. Tönimiset ja muut eivät saa aikaan mitään reaktiota mutta hengitys kuuluu eli hengissä on sentään. Huomenna pitänee ottaa ja mennä aamupäivästä ulos kun Vauvalle tulee päiväuniaika tai jää huomennakin ulkoilu väliin kun illalla on kauppareissu.

Päätin tormistautua tässä muutenkin kuin niin että yritän ehtiä ulos joka päivä.. Jos aloittaisin vaihteeksi kilot alas -kampanjan. Nyt on hyvä aloittaa kun olisi paljon vähemmän pudotettavaa kuin Tuuliviirin syntymän jälkeen. Silloin tuli tiputettua painosta pois reilu 20 kiloa, nyt riittäisi alle 10 kiloa. Jospa sitten olisi ilo käydä niitä farkkujakin sovittelemassa. Katsotaan kuis naisen käy.. löytyykö itsekuria vai ei.

En minä sitten ehtinyt mitään kävellä uimahallille. Vauva nukahti kun muut lähtivät pulkkamäkeen, ja nukkui vielä kun muut tulivat uimasta kotiin. Minä käytin ajan hyödyksi ja päätin tehdä valmiiksi puolivalmiin imetystyynyn siltä varalta, että eräs irkkikaveri sen haluaisi ostaa (hänellä on laskettu aikakin ihan pian) - ja jos ei hän niin myyn sitten jollekin muulle koska minä en kahta tarvitse. Päälliskangas siis oli ompelematta.. tai niin minä luulin..

Joko sille sisätyynylle oli näytetty kättä terävämpää tai sitten siihen oli purettu aggressioita, rikki se kangas joka tapauksessa oli. Siis uutta sisätyynyä tekemään ensin. Pihi kun olen, halusin vetoketjun talteen siitä entisestä, ja jos tiedätte mitä säkkituolien täytteenä on, niin tiedätte että se on vihonviimeistä hiutaletta pöllyämään. Olin puoliksi valkoinen lumiakka kun olin saanut vetoketjun irroitettua.

Ompeluinnostus oli sen verran kova, etten malttanut lopettaa ennen kuin tuli valmista. Päälliskankaassa on nallekuviollista collegea, alapuolella vaaleansinistä.

Eilistä ja tätä päivää

Eilen ei ehtinyt kirjoittaa sanaakaan. Kaikki aika meni, kuinkas muutenkaan, irkissä. Sehän se on minun sosiaalinen elämäni nro 1. Etsin tietoa yhdestä asiasta ja Kaleidoskooppi ystävällisesti auttoi myös. Kyllä irkki ON ihana.. taas kerran sen sain todeta. Ja näin puolisavolaiselle se on ihanaa kun tuota juttuseuraa löytyy, Mies ei niitä kovimpia pulisijoita ole (pitihän se miestä valitessa pitää huolta, että viimeinen sana jää minulle ;) ).

Yksi huonopuoli, näin äkkiseltään, Miehestä kyllä löytyy.. Mokoma on mustasukkainen tietokoneelle :o (Mies ei koneesta ymmärrä mitään, mitä nyt formuloiden sivulla joskus käy). Hyvin usein on uhannut eläinrääkkäyksellä eli heittävänsä vesilintua tällä koneella kun näppäimistön näpytysääni kuulema ärrrrsyttää :/ .. Vaikka voin minä tuon uskoa, että eräs viikko ärsyttikin *wirn*.. oli sellainen kisa eräällä kanavalla viikon top10 -listan kärkisijasta, että siinä näppäimistö hehkui punaisena (pattereistakin loppui virta kesken, ja ne piti vaihtaa lennossa - tuli mieleen formuloiden varikkokäynti.. siinä ei montaa sekunttia saanut kulua hukkaan), sormet taisivat lyhetä ainakin pari senttiä (hyvästi pianonsoittoura, saan tyytyä näihin nakkeihin täst edes) ja uskomatonta mutta totta.. irkkauskin alkoi olla jo työtä eikä nautintoa :D Sen viikon jälkeen taisi tulla otettuakin seuraavat pari viikkoa vähän rauhallisemmin irkaten. Huh!

Eilistä shoppailua

Kun eilen aamupäivästä sain sitten vihdoin itseni irti koneesta, lähdin maksamaan Esikoisen ulkoilupukua. Isosisko lähti mukaan katsomaan, löytyisikö Seppälästä mitään hänelle. Löytyihän sieltä. 100 euroa meni eikä riittänytkään eli ehkä olisi ollut parempi istua irkin ääressä kotona. Ainakin se olisi ollut kukkarolle ystävällisempää. Onpahan nyt sitten kaikilla jo ulkoilupuvut kun pakkaset loppuvat ja se kevät tulee ihan kunnolla. Enää ei tarvitsekaan ostaa kuin 5x lenkkarit, 2-3x kumisaappaat, ensikengät Vauvalle, 4x kangaskengät/kävelykengät tms. jotkut muut kuin lenkkarit kuitenkin, vino pino kaikenlaisia vaatteita kesäksi, ja tietty jos sen lottovoiton saisi niin nythän ne kannattaisi ostaa 3x toppa-asut ensi talvea silmällä pitäen *tuskanhiki kohoaa jo*. Että joo, lapsilisillähän sitä rikastuukin kun lapset eivät kuluta mitään ;) - saati hajoita :P

Tuhotytöt

Poppanalla ja Pipalla oli eilen hyvä päivä. Ei mitään erityistä kerrottavaa kummastakaan. Niitä tavallisia "tikusta riitaa" -juttuja ei viitsi kirjoittaa tai täällä ei muuta olisikaan. Toki "asennetta" Poppana esittää joka päivä jonkin verran.. sellainen "äää ääää äääääÄÄÄÄÄÄÄ" kaikuu talossa aika useinkin kun neitokainen juoksee talon toisesta päästä (yleensä Pipalle suuttuneena) toiseen päähän, tönäisten ohimennen Isosiskoa tai ketä nyt voi, ja pamauttaa huoneen oven kiinni niin että karmit kolisee. Aika usein tuo huone mihin juoksee, on Esikoisen ja Tuuliviirin, mutta se ei estä Poppanaa jahtaamasta esim. Tuuliviiriä huoneesta pois kun kiukuttaa. Odotan kauhulla murrosikää, ja mietin muuttaisinko vaikka Mombasaan silloin.

Mutta juu, eilinen siis sujui ihan rauhallisesti. Shoppailun jälkeen kotiin, irkkausta, pyykinpesua ja -lajittelua, Vauvalle ruoan kokkaamista pakkaseen, Isosisko lähti yökylään taas J:n luokse, sauna ja C.S.I Miamin katsominen telkkarista (yksi minun suosikkiohjelmistani). Mies teki iltapalaksi lämpimiä voileipiä.

Tänään oli tarkoitukseni nauttia nukkumisesta myöhään mutta tuo nahkavekkari päätti toisin. Varttia vaille yhdeksän alkoi pinnasängyssä elämä, jota ei huijattu edes tissin avulla uudelleen tainnoksiin. Noustava oli. Pari kuppia kahvia ja alkaahan tässä nyt hereillä olemaan.

Mies suunnittelee tuossa lähtevänsä lasten kanssa kohta pulkkamäkeen, ja sieltä sitten uimahalliin. Mukaan Tuuliviiri, Poppana, Pipa, Esikoinen ja naapurin R, Isosisko ja J-serkku. Auton täydeltä taas lastia. Ei tule hukka-ajoa kun kaikki paikat on täynnä. Itse suunnittelen tässä käveleväni uimahallille Vauvan kanssa katsomaan miten Pipa siellä pulikoi. Olen vain kerran ollut mukana uimassa silloin Vauvan odotusaikana, joten Pipan vesileikkejä olisi kiva nähdä. Mies ehdotti että ottaisin videokameran mutta tuskin muut uimassa olijat tykkäisivät jos minä siellä kuvaisin?

Jaa, jos kokeilisi jo tainnuttaa Vauvaa päiväunille niin voisin ehtiä sinne uimahallillekin.

Pipa vauhdissa

Tällä kertaa kyytiä sai äiteen puuterimaiset poskipunat ja puuterit. Menin katsomaan (hmm, unohdin jo mitä) jotain makuuhuoneeseen, ja näin Pipan laatikollani.. Kasvot nenästä alaspäin punaisen kirjavina eri sävyisissä poskipunissa ja tyttö vain lisää kaksin käsin kasvoilleen mätti.. Hohhoijaa mikä näky :DD Paita oli myös parin sentin puuterikerroksen saanut että aika rauhassa oli neiti saanut kasvojaan ehostaa, vaikka Isosisko selän takana oli. Hän hoiti tomaatintaimeaan netissä, joten ei huomannut mitään. Jee?

Onneksi Mies oli saunassa, joten kiikutin Pipan äkkiä pesulle Miehen pestäväksi. Kaikkea nuo keksivät... koskahan se sääntö, "äidin laatikoille ei mennä", alkaa toimimaan. Odotan sitä aikaa - tosin Vauvakin kasvaa tuossa koko ajan ja on selkeästi tulevaa termiittimateriaalia.

Poppana ja Pipa saivat Tuuliviirinkin itkemään tuossa aikaisemmin. Tuuliviiri ja luokkatoverit olivat saaneet tietyn hiihtomäärän jälkeen palkinnoksi karkkia, ja tytöt olivat käyneet kotona sitten repun tyhjäämässä omiin mahoihinsa :/ Itkuhan siinä pojalta pääsi.

Kuntoilua niin että jänteet paukkuu

No ehkä hieman liioiteltua tuo otsikko kuitenkin. Ei ne sentään pauku, ne jänteet, mutta kyllä tuntuu että tänään on lihaksia (tässä vaiheessa Mies alkaisi nauramaan "niin että onko sinullakin sellaisia".. hmph) rasitettu. 4 kilsan lenkki ja kuntosalitreeniä. Treffeistä P:n kanssa ei tullut mitään kun flunssa on kaatanut raukan kolmen lapsen kanssa kuumeessa vuoteenomaksi.

Aamusta lähdin Vauvan kanssa vaunujen kanssa kohti fysioterapiaa. Mies vei Poppanan ja Pipan (tiedättehän toki tehotyttöjen nimet) mummin luokse aamusta kun töihin lähti, joten sain kävellä omaa tahtiani. Jostain kumman syystä en osaa kävellä hiljaa eli olin hiestä märkä kun terveyskeskukseen pääsin. Olihan tuota päällisvaatetta myös päälle laitettu kun mittari näytti 13 astetta pakkasta lähtiessäni.

Fysioterapiassa pääsin testaamaan heti soutulaitetta alkulämmittelyksi (ilmeisesti se hikoilu kävellessä ei ollut lämmittelyä vaan vain nesteenpoistoa) viisi minuuttia. Se olikin hieno laite, piti niin mielenkiintoista huminaa, että Vauvakin olisi halunnut räplätä sitä ja kun fysioterapeutti esti niin poju alkoi kiljun.. sellaisen kovan. Vaihdoin välillä laitetta, ja poju seurasi huutaen perässä ja roikkui sitten polvea vasten seisomassa ja karjumassa kun vatsa- ja selkälihaksille kyytiä annoin (varmasti minulla sellaiset on jossain, tunsin ne). Hassu pikkuinen - eroahdistusta vaikka näkyvissä olin?

Jalkalihaksia kun alettiin treenaamaan, otin Vauvan syliin ja huuto lakkasi kuin leikaten. Siinä poju sitten sylissä venytteli omia varpaitaan suuhunsa samalla kun minä harjoitin omia lähentäjiä ja loitontajia... ja tuoksahti hieman siihen malliin, että vaipanvaihtokin olisi paikallaan. Aikansa sylissä oltuaan kelpasi lattia ja pallot, jotka fysioterapeutti Vauvan leikittäviksi antoi. Kuntoilua kesti 45 minuuttia, sitten lähdin neuvolan puolelle vaippaa vaihtamaan Vauvalle (siellä oli hoitotasoja), ja tarjosin maitohuikatkin vielä ennen vaunuihin pakkaamista. Vauva nukahti vaunuihin kymmenessä minuutissa.

Kävin kirjastossa, postissa, kaupassa, juutuin juttelemaan tutun papin kanssa (kastoi Pipan ja Vauvan) ja kävin Seppälässä palauttamassa lainaamani vaatteet. Sain sieltä siis eilen kotiin mukaan Esikoisen sovitettavaksi ulkoilupuvun kun valitin kuinka hankalia jo tuon ikäiset pojat ovat kun pitäisi kauppaan lähteä vaateostoksille - nuoresta se alkaa tuo miesten kauppakammoisuus nääs. Ihana myyjä kysyi, että haluaisinko vaatteet mukaan kotiin, ja tottahan toki minä halusin. Tänään piti käydä vaihtamassa housut pienempään kokoon, ja kun Esikoinen kotona housuja kokeili niin nyt oli hyvä koko. Takki sopi myös eli huomenna käyn maksamassa ne. Onpahan nyt jo yhdelle vaatteet odottamassa aikaa jolloin toppavaatteet ovat liikaa. Eli ei sieltä Seppälästä kuitenkaan saa käydä vaatteita käyttöön lainaamassa ikävä kyllä - vaatelainaamo kirjaston tyyliin voisi olla kova sana?

Nimijutut

Ratkesipa nyt nekin. Esikoinen saa olla Esikoinen kirjoituksissani edelleen. Seuraavat ovat Isosisko, Tuuliviiri, Poppana, Pipa ja Vauva. Ehkä nuo pysyvät mielessä paremmin kuin aina vaihtuvat numerot.. Vai kuinka on Joda ;) ?

Smurffeilua lisää

Poppana ja Pipa siis kunnostautuivat taas eilen illalla. Jättivät pikkuveljelle avoimet ovet hotelli Helpotuksen iloihin.. Ja pojuhan käytti tilaisuutta hipihiljaa hyväkseen, niin että eräässä vaiheessa rauhalliseksi pitämääni iltaa, huomaan eteisessä istuvan pienen smurffin. Tällä kertaa sinisyys oli levinnyt jo kyynärpäitä myöten ja kaulaankin :P Poltin käämini nanosekunnissa - nopea kiihtyvyys juu, ja komensin tytöt leikkihuoneeseen ja pysymään siellä. Edelleenkään kun ei ole sitä lipputankoa. Noh, minä yritin pestä värin smurffistani irti mutta niin tuo on kiinni kuin täi tervassa, että minulla on hieman sinertävä poika nyt.

Reseptiä pukkaa

Tuleva kätilö toivoi tuon jauhelihapannarin ohjetta jakoon, joten laitetaanpa se tänne näkyville :) Ne "yök, en syö" jutut loppuivat heti kun maistoivat. Mieskin tuumasi että hyvää oli - jostain syystä perhe suhtautuu erittäin varauksellisesti kaikkiin uusiin ruokakokeiluihin, ja viimeksi chili con carne ei saanut ketään hyppimään riemusta, ja Kakkonen jopa karkasi yökylään tätinsä luokse ettei tarvinnut syödä sitä.. mokomakin.

Jauhelihapannukakku

Uunipannari:

• 7 dl maitoa (tai 1 ½ dl maitojauhetta ja 6 dl vettä)

• 3 ½ dl vehnäjauhoja

• 1 tl suolaa

• 1 muna

• 50 g (½ dl) sulatettua voita

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina uunipannulle, voidellulle leivinpaperille. Paista 225 asteessa 25 minuuttia. Kumoa leivinpaperille, anna jäähtyä hieman, levitä jauhelihatäyte levylle ja rullaa kääröksi. Jätä sauma rullan alle. Ripottele juustoraastetta päälle. Juustoraasteen voi laittaa myös rullan sisälle jauhelihatäytteen päälle (minä laitoin sekä rullan sisään että päälle)

Jauhelihatäyte:

• 400 g jauhelihaa

• 1 sipuli

• 1 rkl vehnäjauhoja

• 1 prk tomaattisosetta

• 1 valkosipulin kynsi (minä laitoin tuplaten kun valkosipuli saa maistua kunnolla)

• 1 prk ranskankermaa tai smetanaa

• suolaa, basilikaa, mustapippuria

• juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja sipulit kevyesti voissa. Lisää vehnäjauho, tomaattisose, valkosipuli, sekä mausteet. Sekoita. Lisää ranskankerma tai smetana, ja hauduta 5 minuuttia.

Ja sitten ei muuta kuin syömään ;)

Kiireinen päivä

Kello on kaksi iltapäivällä ja sain vasta nyt Vauvan nukkumaan - poika olisi kyllä ollut aiemminkin jo valmis mutta kun en ehtinyt syöttämään.. ja kuka sitä tyhjällä vatsalla nukkuisi hyvin? Nyt on muutenkin minulla hengähdyshetki. Olen reilun kaksi tuntia siivonnut ja laittanut ruokaa, ja minulla on hiki. Ruoanteko vie aikaa kun ei uuniin saa kerralla kuin yhden pellillisen, ja nyt on tarkoitus testata irkissä kehuttua jauhelihapannaria - eikä yksi pellillinen meidän sakille riittäisi.

Tulostin kenkkuilee

Ruoanlaitto piti aloittaa tulostamalla tuo ohje paperiversioksi ettei tarvitsisi juosta koneen luona vähän väliä kurkkimassa, että mitäs pitikään tehdä. Laitoin virran ja painoin "tulosta" linkkiä.. tulostin surahti käyntiin, alkoi klonksottaa ja paperinsyötön virhevalo alkoi palamaan. Ja vaikka kuinka katsoin, en nähnyt että paperia olisi ruttaantunut minnekään. Eihän siinä muu auttanut kuin että minä - tekniikan ihmelapsi suorastaan joo - alan purkamaan tulostinta osiin. Tällä kertaa se hyödytti.. Joku oli meinannut että tulostin tarvitsee omega-3 -kapselin :> Sellainen löytyi jumittamasta jotakin pyörää mikä sen paperin olisi rullannut sinne minne kuului (heh, eikös ollutkin hienosti selitetty, sanoinhan että olen tekniikan ihmelapsi). Otin kapselin pois ja heti toimi. Olen nero ;) (kukas se lehmän hännän nostais jos ei lehmä itse).

***

Noin, tässä välissä kävin kääräisemässä toisenkin jauhelihapannarin rullaksi ja heitin kummatkin uuniin saamaan juustokuorrutusta. Täyte ainakin on niin herkullisen makuista, että jos lapset jatkavat maistettuaankin tuota "yök yök" -juttua niin minä syön kyllä mieluusti sen yksin. Olkoot nälässä jos käyvät nirsoilemaan. Tai no, ruisleipää on lisäksi mutta siitäkin nuo nirsoilevat :P En kyllä ole kuullut kenenkään lapsen nirsoilevan itseään nälkään kuolleeksi eli eiköhän se mitä talossa on, maistu viimeistään kun on tarpeeksi nälkä. Luotan siihen.

Jännä juttu kyllä. Tuo ruoan teko vie nälän pois, joten nälkä ei kyllä enää ole. Syötävä kuitenkin. Kahden tunnin kuluttua pitää olla 4 v:n muskarissa, siellä menee aikaa n. puolitoista tuntia. Sitten kotiin ja jos sitten ehtisi Vauvankin kanssa ulos tänään. Mies lähtee Esikoisen ja Kakkosen kanssa lätkäpeliin suoraan töistä eli minä kai sitten kuskailen lapsosia niin että ensin muskarista kotiin, pakkaan kaikki kotona olevat lapset kyytiin, haen Esikoisen futisharkoistaan ja vien nuo kaksi Miehen työpaikalle, ja sitten taas takaisin kotiin. Tuossa vaiheessa onkin sitten hyvä jäädä ulos 4 v:n, 2 v:n, Kolmosen ja Vauvan kanssa.

Äh, kyllä pitäisi keksiä paremmat kutsumanimet noille lapsukaisille tänne blogiin.. minäkin sekoan noissa kohta. Ehdotuksia kenelläkään? Huomatkaa, minä oletan että tätä lukevat muutkin kuin minä itse ;) Mietin jo Ankkalinnan henkilöitä enkä muista kuin Leenun, Liinun ja Tiinun.. nuo olivat ne ankkatytöt.

Vauvakuumeilua

Eipä sitten ehditty enää ulos.. Kulta pieni mussukka nukahti syliin imetystuokion aikana puoli kuudelta, joten kannoin sänkyyn. Hetki ähinää ja sitten hiljaisuus.. sinne jäi peppu pystyssä nukkumaan <3

Vauvakuume oireilee taas

Posti toi tänään aiemmin mainitun lisäksi myös Kelan sanomat. Voi kuinka ihanan värinen olisi tämän vuoden äitiyspakkauksen toppapuku (ja kuvassa oleva vauva sen puvun sisällä oli ihana myös). Tuollaisen minäkin haluaisin - siis tuon pakkauksen. Miehelle kuvaa jo esittelin "eikö ole ihana puku.. ja vauva?". Mies: "he hee *nauraa siis* .. onhan se", ja kävelee keittiöön. Hmm, jokohan tuota uskaltaisi alkaa hiillostamaan, että vieläkö hän on sitä mieltä että Vauva on perheen kuopus.. Toisaalta jos nyt vain vielä malttaisin odotella kun kerran itsekin olen sitä mieltä, että seuraava vasta iltatähdeksi sitten joskus kolmen vuoden kuluttua (iiiik kun kuullostaa hävyttömän pitkältä ajalta). Välillä vain kuume oikein kohahtaa pilviin ja tuntuu, että haluan sen vauvan pian. Toisina päivinä taas olen ihan valmis odottamaan sitä odottamistakin vielä.

Raskausaika ei kyllä kuulla muistoissa onnen autuaallisena tilana. Ensimmäiset 12-16 viikkoa menevät posliiniprinssille kumarrellessa kun vesikään ei välttämättä pysy sisällä, sitten alkaakin jo supistelut ja selkäsärky. Maha pullahtaa jo ennen kolmannen raskauskuukauden loppua niin isona pallona eteen, että tukivyö on pakko ottaa käyttöön ja mammahousut samaten. Jos oikein hyvä tuuri käy niin pystyn kävelemään jopa rv 27 asti hyvin, sitten alkaa sekin tekemään kipeää (liitoskivut ja selkäsärky, joka pahenee loppua kohti pahaksi), nyt viimeisimmällä kerralla älysin hakea fysioterapiasta kyynärsauvan sentään kävelyn avuksi (ja kahdessa viimeisimmässä odotuksessa kuljin osastolla rollaattorin kanssa kun olin käynnisteltävänä :D - seuraavalla kerralla pyörätuoli?). Raskausdiabetes ei tuon rinnalla tunnu edes vaivalta. Päinvastoin - saanhan sen kautta tilaisuuden käydä kurkkimassa vuokralaista ultrassa vähän useammin ;) Niihin verikokeiden ottamisiin monta kertaa päivässä tottuu, eihän ne ole pistoksia kummempia. Ikävä puoli tietysti se, että suklaata pitäisi karttaa kuten muitakin herkkuja. Vauvaa odottaessa korvasin herkut syömällä paljon hedelmä- ja marjarahkaa makeutusaineella makeuttaen. Se auttoi kyllä hieman. Raskausvaivat siis tuntuvat pahenevan vain kerta kerralta.

Synnytys taas olisi ihana kokea uudelleen. Eräällä irkkikanavalla minua on sanottu jopa hulluksi kun kerron että synnytys on ihanaa :D Mutta kun se on. Vaikka esikoisen synnytys kesti 24 h ja päättyi lopulta sektioon, ei sekään minusta (näin jälkikäteen ajatellen) ollut mikään kauhukokemus - se oli sellainen synnytys ja siinä se, muut ovat olleet siihen verrattuna kyllä nopeampia ja helpompia, mutta kaikki ovat olleet ihania. Esikoisen ja Kolmosen synnytykset ovat käynnistyneet itsestään, muut on käynnistetty, enkä voi niistäkään sanoa että olisivat olleet kamalampia kuin spontaanisti alkaneet. Utelias olisin seuraavasta kerrasta lähinnä siinä suhteessa, että olisiko vauvan tarjonta vaihteeksi normaali vai taas väärä - tällä hetkellä tilanne on fifty-fifty. Kaksi on ollut otsatarjonnassa, ja yksi avosuisessa eturaivotarjonnassa.. ja nuo kyllä tuntee kun pusaa ulos ;) Ihan toista oli esim. 2 v:n synnytys jossa tyttö suorastaan syöksyi ulos ja kätilö juoksi ottamaan kopin ettei lattialle tippunut. Ja voi sitä onnea kun vauvan sai syliin.. snirf..

Perhekerhopäivä

Tänään oli taas herätys kellonsoittoon. Herätyksen laitoin klo 8:ksi mutta niin vain parin torkkupainalluksen jälkeen pääsin jälleen ylös vasta puoli tuntia myöhemmin - on siis ihan viisasta laittaa kello soimaan aina hyvissä ajoin ennen kuin ylös pitää nousta. Join kupin kahvia ja herättelin tehotyttökaksikon ja Vauvan. Kerrankin oltiin tässä suhteessa siis ajoissa, eikä tarvinnut viime tipassa metsästää kadonneita paitoja, sukkahousuja tai muita vaatteita. Ehdin juoda jopa toisenkin kupin kahvia ihan rauhassa.

Hyvissä ajoin aloin hoputtamaan myös ulkovaatteita päälle - siinä vaiheessa 4 v. valisti minua tosiasiasta, että Vauva haisee. Ou jee! Nyt tuli hoppu! Äkkiä pepun pesulle ja vaatetta niskaan jokaiselle. Kerho alkaa klo 10 ja kotiovesta astuimme ulos klo 9.59 - ei siis toivoakaan että ajoissa ehdittäisiin. Otin pulkan jotta pääsisimme vähän reippaampaa vauhtia eteenpäin, 2 v:n kävelyvauhti kun ei vielä päätä huimaa. Niinpä sain aamujumppaa kun työnsin vaunuja edellä ja vedin kahta tyttöstä pulkassa perässä hiekoitetulla tiellä.. hiki tuli niin etten huomannut että pakkastakin oli jopa reilun kymmenen astetta, tuuli kyllä sai vedet silmiin jos naamaan puhalsi. Yllätyksekseni kevätaurinko oli jo onnistunut kerhotien lumet sulattamaan kokonaan pois ja paljas asvaltti loisti. Maristen ja naristen tytöt nousivat pulkasta pois ja kipittivät loppumatkan omin jaloin. Perillä oltiin kymmenen minuuttia myöhässä eli ei pahasti.

2 v. suuttui kävelytuomiosta ja itkeä tihrusti vielä kerhossakin jonkun aikaa, kunnes leppyi ja meni Vauvan kanssa leikkimään vauvojen leikkipaikalle (rauhoitettu alue isommilta viikareilta). 4 v. askarteli hienon pääsiäiskoristeen, ja minä rupattelin ystäväni kanssa kun ei taas kahteen viikkoon olla nähty. Silloin kun kummallakaan ei ollut kouluikäisiä, kävimme melkein joka toinen päivä kävelylenkeillä ym. mutta nyt ei tunnu ikinä olevan aikaa, ja kerho on ainoa mihin tunnutaan ehtivän yhtäaikaa. Sääli. Onneksi kesä on tulossa ja koululaisilla kesälomat, jospa sitten taas ehditään päiväkävelyille yhdessä.. ja kesäaikana voipi käydä jopa terassilla ottamassa vaikka yhdet siiderit. Nestetasapainosta on pidettävä huolta ;) Viime kesänä ei kyllä ehtinyt tuotakaan kun aina satoi vettä.. tai siltä se ainakin tuntui.

Kerhosta kotiin lähdettäessä Vauva oli jo väsynyt. Meinasi nukahtaa sitteriin missä kerho-ohjaaja pientä keinutteli sen aikaa, että sain autettua 2 v:lle vaatteet päälle, ja puettua itse. Vaunuissa Vauva kitisi hetken, ja sitten nukahti - selälleen! :o Tuo on ihme kun tähän asti on suostunut nukkumaan melkeinpä vain ja ainoastaan mahallaan myös vaunuissa. Kotimatka tultiin hiljalleen, tytöt kävelivät sulan osuuden kiltisti ja siirtyivät sitten pulkkaan kun se oli mahdollista. Minä nautin auringonpaisteesta ja sen lämmöstä. Aivan mahtavan ihana ilma - ja ihanaa kun pystyn taas kävelemään! Kyllä elämä on ihanaa :)

Postilaatikossa odotti 4 v:lle ilmoitus silmäpolin ajanvarauksesta, ja muutos siihen ajanvaraukseen. Posti toimii nopeasti kun kumpikin tuli samalla kertaa. Huhtikuun lopussa käydään tarkistamassa lasien vahvuudet, ja sitten tyttö saanee uudet ehjät lasit. Jospa ne kestäisivät ehjänä yli vuorokauden... Onneksi se ensimmäinen aika peruuntui, se olisi ollut jo klo 8 *väristyksiä*, hui.. sehän olisi tiennyt herätystä epäinhimilliseen aikaan Vauvallekin. Uusi aika on klo 11, mikä sopii meidän päivärytmiimme kaikkein parhaiten.

Vauva nukkui vaunuissa parin tunnen unet ja heräsi tyytyväisenä ja lämpöisenä pikku pakettina. Viisi minuuttia hereillä ja kun ohi meni niin voi jestas mikä lemuvana jäi jälkeen. Vaipanvaihdossa selvisi, että pikkuherra oli täräyttänyt kunnon lastin... sitä pursusi yli vaipan reunojen selästä ja reisistä :P Isosisko (9 v.) yökki ja meinasi oksentaa kun vieressä oli - oli ihan kauhuissaan kun pyysin auttamaan ja pitämään Vauvaa hetken istuma-asennossa että saisin bodyn päältä ilman että poju olisi yltä päältä kakassa... omat sormeni töhrin mömmöön tyylikkäästi. Näissä tilanteissa kietaisubody olisi kyllä paikallaan.. pitäisiköhän ostaa niitä lisää niin paljon ettei muita olisikaan. Miehelle ne vain ovat palikkatesti, mistä ei aina selviäkään kunnialla ;D En kyllä ymmärrä kuinka se nyt niin vaikea on ymmärtää miten vaate päälle puetaan.. mutta Miehelle se on. Tavalliset paidatkin tuppaavat välillä olemaan väärinpäin päällä.. napit edessä kun niiden pitäisi olla takana jne. No kuitenkin, tästä tuli sitten taas pyykkipäivä kun likapyykit pursuavat jo korista lattialle - etenkin kun tuo läpisontiminen toistui pian uudelleen.

Kielipulmia

Kakkonen toi koulusta mukanaan lapun, jossa kysytään kiinnostusta aloittaa jo ensi vuonna toinen vieras kieli englannin lisäksi. Vaihtoehtona saksa tai ruotsi. Tytöllä koulu sujuu hyvin, ja itse on innostunut ajatuksesta, joten lupa annettiin. Varmistin vain vielä että ymmärtää tuon sitten tarkoittavan aina vähemmän vapaa-aikaa sillä se tuo tunteja viikkoon kaksi lisää, ja tuntimäärä nousee muutenkin ensi vuonna. Ja nyt kun kielen opintoihin mukaan ottaa, sitä ei saa peruskoulun aikana keskeyttää, vaan sen lukeminen jatkuu sitten 9. luokalle asti.

Tyttö vain mietti kovasti kumpaan kieleen kallistuisi, kummassakin on hyvät puolensa. Lopulta päätyi saksaan. Minä salaa mielissäni - nyt pääsen opiskelemaan alkeet uudelleen itsekin ;) Aikoinaan lukiossa luin saksaa mutta tuntuu etten muista kielestä muuta kuin Ich spreche nicht deutsch.. tai jotain tuonne päin.

Päivä on siis mennyt hyvin rauhallisesti vaihteeksi. Nyt nuorimmaiset tytöt ovat ulkona, Vauva konttailee lattialla. Kohta varmaan puen pikkuiselle taas vaatteet päälle ja mennään mekin ulos - veikkaan että kohta alkaa väsykitinä. Illalla sitten kauppakierrokselle Esikoisen ja Kakkosen kanssa katselemaan vaatteita.. ja minulle niitä farkkuja :P Inhoan housuostoksia ja sitä sovittelua.