Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

tiistaina, toukokuuta 31, 2005

Tiistaiaamua

Aamulla klo 11 heräsivät pahaa aavistamattomina uninen äiti-ihminen ja Vauva. Uni oli maistunut pidempään kun Vauva oli harjoitellut klo 5-6 välillä joikhaamisen jaloa taitoa. Epäkiitollinen yleisö vain yritti suhista ja komennella hiljaiseksi mutta taiteilijan vapautta ei estänyt mikään... kuten ei sen kuulemistakaan edes pään päälle heitetty tyyny (toki vain äiti-ihmisen pään päälle).

Noo, ylöshän se oli jo tuohon aikaan noustava ja ryhdyttävä aamun touhuihin. Vauvan aamuleikkeihin kuuluu kaiken minkä irti saa, heittäminen kohti äiti-ihmistä, ja voi sitä riemua kun äiti-ihminen heittää kaiken takaisin. Ei kun uudelleen puput, rätit, vaipat hoitopöydältä ym. äidin niskaan ja toiveikas hymy naamalla odottamaan että ne tippuvat takaisin pinnasänkyyn ilmojen teitä. Hetki leikkiä ja sitten äiti-ihminen kaappasi Vauvan hoitopöydälle vaipan vaihtoon - siinä vaiheessa loppui Vauvan huumori. Ilmeisesti olisi yövaipassa ollut mukavampi mennä kuin puhtaassa. Äiti-ihminen ei vastalauseista ollut tietääkseenkään vaan vaihtoi vaipan ja kippasi Vauvan olohuoneen lattialle. "BYÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄ VÄYYÄÄÄ" (suom. "minä en halua tänne lattialle vaan syliin") kuului välittömästi. Äiti-ihminen luikki äkkiä karkuun ja pesulle. Sillä välin Vauva oli todennut ettei kapinoinnista ole apua, ja sääteli vähän television asetuksia aikansa kuluksi.

Vihdoin ja viimein oli aamupesun jälkeen aika Vauvan saada aamupalaa maitobaarista. Kasvot hymyssä Vauva konttasi äiti-ihmisen luokse kun näki imetystyynyn sylissä, selvää ehdollistumista moiseen kapineeseen havaittavissa siis. Aamupala maistui, puolen vaihto ja lopulta hekotusta kun maitobaari laitettiin kiinni. Siinä vaiheessa lattialle laitto ei enää aiheuttanut huutoa.

Mutta voi kauhistus. Vain hetki tuon jälkeen Vauva konttasi lujaa karkuun kiellettyjen johtojen sekaan konehuoneeseen (=tietokonepöydän alle)... Attila ja hunnilauma hyökkäsivät kimppuun, ja hunnit yrittivät rääkätä ja kiduttaa Vauvaa halailemalla ja käsistä vetämällä ja muutenkin ahdistamalla toisen nurkkaan. HUI! Rauha oli poissa ja kaaos saapui. Onneksi Isosisko tuli pian tämän jälkeen kotiin ja sai hunnitkin kuriin keksimällä näille muuta tekemistä - Attila ja äiti-ihminen päättivät käydä tässä välissä täydentämässä ruokavarastojaan.

Kauppareissun jälkeen hunnit ja monnit lähtivät takaisin mökille, Isosisko mukanaan (Tuuliviiri oli käynyt ja lähtenyt jo jonnekin jossain vaiheessa), ja Vauva pääsi nukkumaan. Tosin joikhaamisen avulla tällä kertaa. Ilkeä äiti kehtasi kiljaista kun poika maitobaarissa hampaitaan käytteli ja sekös suututti toisen. Maitobaarien ei kuulu kiljua!

sunnuntaina, toukokuuta 29, 2005

Lokoisat päivät ovat ohi?

Huh huijakkaa... niin se vain alkaa näyttää siltä, että enää ei rauhassa voi istua koneella ja polkata ja irkata. Pikku Tasmanian Tuholainen alias Vauva pitää siitä huolen. Joku on lykännyt pojalle turbon millä se mennä huristaa kontaten pitkin kämppää ja minä pingon perässä minkä taidan. En minä muuten mutta kun nyt on ohitettu se tekniikan räpläysvaihe ja siirrytty siihen, että ne pitää yrittää heittää lattialle tai muuta sellaista... käy liian kalliiksi olla vahtimatta.

Toinen juoksutuksen aihe on ainokainen kukkatelineemme. Pikku marakatti on oppinut sekä purkamaan tielle rakennetun esteen, että myös kiertämään sen kiipeämällä ensin sohvalle ja sitä kautta sohvan sivustosta alas ja avot... kukkateline kukkineen ja kastelukannuineen on ulottuvilla .. *tässä välissä olen kolmen minuutin aikana hakenut pojan kuusi kertaa pois tuon telineen luota*. Onko joku antanut tuolle Red Bullia ja siivet selkään vai miten tuo noin nopea on ... taas hakemaan pois kielletystä paikasta ...

Hmm, tämähän käy pian kuntoilusta. Ei tarvitse enää ovesta ulos mennä kun hypin edes takaisin tässä - tai sitten luovutan koneella olosta silloin kun Vauva on hereillä ja olemme kaksin kotona. Nyt muut ovat tätinsä ja serkkujensa luona pomppimassa jättitrampoliinilla, joten kukaan ei leiki Vauvan kanssa. Onneksi nukkui kunnon päiväunet kuitenkin niin sain ommeltua. En minä hurahtanut ole, enkä ole hörhökään mutta... tein itselleni Fuzzin :D. Haluan kokeilla miltä tuo tuntuu ;) . Hieno neon vihreä PUL, pari hamppukerrosta ja mintun värinen mikrofleece pinta ihoa vasten, ja nepparikiinnitys siivekkeisiin.

Eilen tuli käytyä lasten J-serkun synttäreillä. Käly oli taas kerran tehnyt pöydän notkumaan herkkuja, ja perunakääretorttu oli kyllä niin hyvää ja herkullista, että sitä on tehtävä kotonakin. Laitan ohjeen vielä tähän niin löydän sen kun tarvitsen.

  • 6 isoa jauhoista perunaa tai 600 g
  • 2 kananmunaa
  • 1 tl suolaa
  • mustapippuria
Täyte:
  • 200 g chilituorejuustoa
  • creme fraichea
  • 1 punainen paprika pieninä kuutioina
  • palvikinkkua pieninä kuutioina
  • maustekurkkua pieninä kuutioina

Kuori perunat ja raasta ne hienoksi. Sekoita raaste, kananmunat, suola ja pippuri tasaiseksi massaksi. Kaada seos voidellun leivinpaperin päälle ja levitä ohueksi, noin 35x30 cm:n levyksi. Paista 200 asteisessa uunissa alimmalla tasolla noin 20-25 minuuttia. Kunnes se saa hieman väriä.
Sekoita täytteen ainekset ja levitä seos jäähtyneelle levylle ja rullaa kääretortuksi.

Nyt tarttee mennä pelastamaan telkkaria... pikku jäbä huitoo sitä keppihevosella...

perjantaina, toukokuuta 27, 2005

Jepulisjee

Eilen tuppasi olemaan kiireinen lomapäivä, johtuu siitä että Mies tuli kotona käymään Pipan ja Poppanan kanssa, kaupassa piti käydä, optikolla samaten (Poppanan silmälasien sanka on jo viikon ollut poikki mutta kun ei ole muistanut viedä ja sitten kun on muistanut, ei ole päässyt), Esikoisella oli futisharkat, Mersu piti hakea ja mitähän vielä...

Eilinen aamu kului kyllä kuten muutkin loma-aamuni. Kiire alkoi sitten klo 14 aikoihin kun Mies kaartaa pihaan Mersulla - oli käynyt hakemassa sen autokorjaamolta ja jättänyt Mazdani sinne odottamaan hakemista. Koska eilen tuli vihdoin ja viimein lapsilisät (ja meni myös... selkeästi tässä tarvittaisiin yhtä lasta lisää että niistä jäisi jotain käteenkin ;) ), niin kauppaan oli jo kiire. Pitihän se ehtiä tekemään ruoka ja syömään ennen kuin klo 17 Esikoisen pitäisi olla pelipaikalla.

Optikolla
Pikapikaa kauppalistan suunnittelua ja Poppanan komennus mukaan. Silmälasit oli nyt vietävä korjattavaksi kun jo viikon ollut ilman niitä. Optikolla myyjä sanoin juotoksen maksavan 20 euroa, uusi sanka 30 euroa.. Okei, tilataan uusi niin on taas joustava sanka, juotettuna se ei joustaisi. Myyjä alkaa soittelemaan jonnekin, sivusta kuulen ettei aisaa meinaa edes löytyä vaikka lasit on ostettu vasta reilu puoli vuotta sitten. Asia kuitenkin järjestyy eli aisa ilmeisesti löytyy - kiva uutinen oli, että menee takuuseen kun lasit ovat niin uudet :)) . Viuh! Ihanaa!

Kaupassa
Kuten jo mainitsinkin tässä taannoin, Prisma on täällä alkanut muuttelemaan tavaroiden paikkoja, joten vainuvihikoira olisi ollut hyvä apu nopeuttamassa kauppareissua. Nyt kului aikaa turhaan siihen kun piti ravata kauppaa eessuntaas etsien jotain tiettyä... ja kun tuota lääniä tuossa Prismassa riittää ihan pienen kuntolenkin verran. Poppana meinasi vielä kaiken kukkuraksi livistää jonnekin mutta kiristys-uhkailu-lahjonta toimi ja neiti pysyi lähellä... paitsi ihan lopussa kun leluhyllyjen kutsu kävi ilmeisesti liian kovaääniseksi, mutta sieltäkin lähti nätisti kassajonoon ilman että näytti siltä kuin käsissä olisi pikaliimaa joka ei irtoa hyllyistä. On erinäiset kerrat tullut kannettua sieltä yksi tai kaksi neitiä olkapäillä pois.

Kotona
Matkalla kotiin Esikoinen jo soitti "koska tulet, alkaa olla jo kiire". Jep jep, kai minä nyt sen tiesin kun kello näytti jo neljää. Kaahaus kotipihaan, ruoka tulille ja rauhoittelemaan Esikoista että kyllä sinä ehdit. Nipin napin ehtikin. Ruoka oli valmis klo 16.40 (tulikuumaa tietty), Esikoinen oli syönyt klo 16.54 ja sitten mentiin... kentällä poika oli klo 17.03 eli ei paljon myöhässä. Samalla reissulla nakkasin Miehen hakemaan Mazdan pois sieltä minne oli sen jättänyt.

Mersun huolto
Korjaaja sanoi jo viimeksi ettei jarruista ollut mitään jäljellä (minä luulin tosin että oli vaihtanut jo etujarrupalatkin viime viikolla mutta ei kuulema ollut... ei ihme että jarrujen varoitusvalo paloi kun hipasikin jarruihin) mutta nyt oli Miehelle sanonut etujarruista että raudat siellä oli näkyvissä. Että taisi nuo hiukkasen huonossa jamassa olla. Nyt siis vaihdettiin sekä etu- että takajarrupalat, kiristettiin käsijarrua, korjattiin pakkivalo (se välillä paloi ja välillä ei) ja vaihdettiin öljyt sekä öljynsuodatin. Hintaa huollolle tuli 385 euroa.. puuh! No, se hyväpuoli tässä on, että jarrupalat luultavasti kestävät nyt niin kauan, ettei meidän niitä enää tarvitse tuohon vaihtaa, ja öljykin taas vasta vuoden kuluttua.

Öljynvaihdossa korjaaja oli alkanut ihmettelemään jo, että onko meidän auto pohjaton kaivo. Hän oli kaatanut ja kaatanut ja kaatanut öljyä eikä loppua näyttänyt tulevan millään :D . Lopulta, 8 litran jälkeen!!, se vihdoin riitti. Järkky määrä öljyä :o - johan tässä tuntee itsensä vähintään Jr. Ewingiksi kun tuollaisella öljylähteellä ajelee.

Ilta
Illalla sai sitten koko poppoo happea niin että heikompia voisi heikottaa. Mentiin katsomaan Esikoisen peliä kun sain Vauvan syötettyä, vaipat vaihdettua ja vaatteet etsittyä. Pipa oli nukahtanut sänkyyn joten "päiväunet" oli keskeytettävä ja herätettävä toinen mukaan. Ensimmäinen peli olikin vasta vähän aikaisemmin alkanut kun kentälle mentiin, vaikka ajallisesti me olimme puoli tuntia myöhässä. Pipa reppana oli nukuksissa, ja yskäkin kiusasi, joten viihtyi vain isän sylissä. Ekan pelin jälkeen (pojat hävisivät 1-3) piristyi sen verran kävelemään että söi karkkipussin tyhjäksi, sitten alkoi taas palelemaan ja väsyttämään. Otin Pipan syliini ja takkini sisään mutta neitokainen vain sanoi että kylmä on. Niinpä toisen pelin aikana lähdin Pipan kanssa käymään Lidl:ssä ostamassa limua ja neiti sai olla sen aikaa lämpimässä autossa ja kaupassa.

Kun tulimme takaisin kentälle, käärin neidin Vauvan peittoon joka oli autossa, ja sylissä vielä peittelin jälleen takkini sisään - siinä Pipa sitten otti torkut kentän laidalla. Ei ihan kunnossa taida olla, nyt on seurattava tuota yskää ja jos jatkuu tuollaisena niin käytettävä taas korvalääkärin luona.

Vauva meinasi hermostua rattaissa parin tunnin jälkeen... ruoka-aika oli ja meni hieman ohi mutta jos vain Mies rattaita liikutteli ympäri kenttää niin rauhottui ja viihtyi. Peli loppui klo 20.40 hienosti tasapeliin - pojat olivat kuitenkin jo olleet kolme maalia tappiolla, joten tulos oli hyvä. Esikoinen sai tälläkin kertaa kunnian yhdestä maalista. Kentältä Mies lähti Pipan ja Poppanan kanssa mökille, minä muiden kanssa kotiin tankkauspisteen kautta.

Isosiskolla on yli viikon ollut kielessä kipeä kohta, jota kävi eilen terveydenhoitajan kehotuksesta näyttämässä lääkärillekin. Piti laittaa ihan yksin matkaan kun ei ollut vielä päivällä autoa ja Vauva oli juuri mennyt päiväunille. Sitten kotona huokailin ja pyörin ja mietin, että pärjääkö tyttö yksinään päivystysreissulla mutta hienosti oli pärjännyt - koko reissuunkin meni vain reilu puoli tuntia. Lääkäri oli sanonut että kyseessä on joku virus eli se paranee itsestään vaikka tuskallinen onkin. Kirjoitti reseptin Emlaan, jota voisi ennen ruokailua laittaa kielen kipeään kohtaan puuduttamaan... maku vain on kuulema kamala, sanoi Isosisko :D

Tänään
Aamusta heräsin puoli yhdeksältä siihen että vettä tulee kuin aisaa. Koska satuin heräämään sopivasti siihen aikaan kun poikien kouluunlähtö olisi, päätin nousta äkkiä ylös ja viedä Esikoisen ja Tuuliviirin kouluun etteivät kastu - kumpikin on rikkonut oman sadeviittansa :P . Tuuliviiri ehti jo ovesta ulos ennen kuin ehdin ilmoittamaan kyydistä, joten Esikoinen juoksi ikkunasta huutelemaan ja kyselemään kiinnostaako kyyti. Tuuliviiri teki äkkikäännöksen ja juoksi sisään odottaan että sain kiskottua vaatetta niskaani. Isosisko meni vasta kymmeneksi joten jäi lapsenvahdiksi. Nyt pitää sitten muistaa illalla hakea Esikoinen harkoista kun koulusta tämä menee mummin luokse ja sieltä sitten harkkoihin.

Iltapäivällä taas pitää muistaa hakea Poppanan silmälasit, ja illalla viedä ne mökille, että tyttö saa ne vihdoin päähänsä. Tuuliviiri ehkä lähtee samalla reissulla viikonlopuksi mökkeilemään. Isosisko puolestaan lähtee luokkansa kanssa Tykkimäkeen ja jää sinne parin luokkakaverinsa kanssa iltaan asti. Toisen kaverin äiti hakee tytöt sieltä ennen seitsemää.

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Lomailua

Nyt kun pikkuneidit ovat olleet isänsä kanssa mökillä, on elo suorastaa lomaa kotona. Niinpä tässä on tullut vain oltua... irkattua, kyläiltyä, luettua. Minullahan on vapaa-aikaa nyt vaikka kuinka kun ei tarvitse tehotuhojen perässä mennä ja siivota, eron huomaa selkeästi.

Päivät alkavat rauhallisesti Vauvan kanssa siinä klo 10 aikaan. Kukaan ei tule marisevalla äänellä pyytämään aamupalaa ennen kuin olen saanut kiskottua kahvia kitusiini sen verran että olen oikeasti hereillä enkä vain näennäisesti. Vauva kun saa aamupalansa maitobaarista samalla kun minä juon kahvia. Siis miten ihmeessä sitä Esikoisen vauva-aikan pitikin yhtä lasta ajanviejänä niin ettei muka ehtinyt syödä tai juoda?? No, taitaa pitää kutinsa sanonta "Siperia opettaa".

Toki Vauva osaa jo juoksuttaa hänkin. Vessan oveen pitäisi asentaa systeemi joka automaattisesti sulkee oven (koululaiset eivät sitä tee) tai muuten Vauva on siellä jonkun avoin ovi -tutkan avustamana muutamassa sekunnissa huljuttelemassa pöntössä kätösiään tai huitomassa wc-harjalla tai purkamassa alakaappien sisältöä lattialle (ei onneksi ole keksinyt vielä että ne voisi myös viskata pönttöön). Roskiskaappi on myös pidettävä visusti säpissä - muutoin pienimies on omatoiminen ruoanhankkija... käy aina ohimennessään testaamassa, että aukenisiko se. Joskus lykästää kun (taas) koululaisista joku on jättänyt laittamatta säpin paikoilleen. Videokasetit Vauva jaksaa tyhjentää tv-tason kaapeista lattialle juuri niin monta kertaa kuin minä jaksan ne latoa takaisin paikoilleen.. Eli jos laitan ne kaappiin 10 kertaa, niin Vauva tyhjentää ne lattialle 11 kertaa - turhaa työtä siis. Laitan ne kasetit paikoilleen kun poju menee päiväunille, ja sitten taas kun itse menen nukkumaan. Näin säästyi taas omaa aikaa ihan kamalan paljon ;)

Eilen oli pikku-ukko pitänyt kivaa ilmeisesti sängyssäni. Vaikka isompia sisaruksia oli huoneessa koko ajan 1-3, ei kukaan huomannut, että poju oli seinältä napannut sellaisen pitkän puukon tuppeineen :P (mies muistaakseni ostanut joskus Lapista muistoesineeksi). En minäkään huomannut ennen kuin yöllä kun menin nukkumaan. Ihmettelin mikä minua pistää kylkeen ja käteen osui sitten puukko, onneksi edelleen tupessa. Että sellaista.

Pari päivää on mennyt taas ihan mahdottoman vauvakuumeen kourissa. Joka puolella on ihmisiä isoine mahoineen tai sitten näkyy ihan pikkiriikkisiä vauvoja vaunuissa (nyt näkyykin kun on ollut niin kuuma ettei vaunupeittoa ole ollut päällä). Kamalaa! Ei tämä ole kiva tauti ei - kylmä suihkukaan ei auta kuin hetkellisesti.

Osa sukulaisista taitaisi kyllä saada sydäninfarktin jos vauvauutisia meiltä kuulisi, vaikka toisaalta en ymmärrä mikä oikeus kenelläkään on sanoa että "eiköhän teidän perhe ole jo tuossa". Kun meillä on vain tämä yksi elämä, niin minusta se tulisi elää niin että itse on mahdollisimman onnellinen. Viis siitä mitä muut sanovat. Eräskin sanoi että ette kai te enää, alatte matkustella kahdestaan kun pienimmät kasvavat vähän. Hmm, muuten hyvä mutta kun minua eikä Miestä pahemmin matkustelu kiinnosta - ja voihan sitä toivoa että on eläkeiässä sitten vielä niin pirteä, että sitten reissaa. Jos kiinnostaa.

Mutta jospa jatkaisin tästä lomasta nauttimista - voisin vaihtaa vaikka vaipan Vauvalle kun sieltä suunnalta tuoksahtaa.

maanantaina, toukokuuta 23, 2005

Paluu viikonloppuun vielä

Lauantai
Esikoinen halusi oman herätyskellon, jonka laittoi soimaan klo 5:ksi. Minä virittelin oman höpöttimeni ulvomaan (soittoäänenä suden ulvontaa) klo 5.30. Voi kärsimys kun se ulvonta alkoi... Vauva oli päättänyt vääntää kakat keskellä yötä, joten puoli kahden aikaan olin hyppinyt vaippaa vaihtamassa (onneksi Vauva jatkoi uniaan heti kun oli puhdas vaippa) ja sen jälkeen en sitten enää osannutkaan kunnolla nukkua kun odotin vain että höpötin herää eloon. Krooh pyyh.. ei kun ylös. Huomasin sitten että Esikoisella tuo käsi käy myös nopeaa ja oli vain länttäissyt herätyskellon kiinni ja kuorsasi autuaana sängyssä edelleen. Äkkiä tönimään hereille, että pitäisi mennä jo. Poika nousee ylös, kipaisee aamupesut, vikat kamat kassiin ja kymmentä vaille kuusi olemme tien päällä... Ainoat hullut muuten liikenteessä siihen aikaan, kadut olivat erittäin tyhjiä.. paitsi kaksi teinikänniläistä näkyi ja sitten tietty nämä reissuun lähtijät. Hrrrrrr... ei kyllä olisi uskonut edes että kesä on (vai tulossako se vasta on) kun mittari näytti siihen aikaan vaivaiset +2,5'C... hyvä ettei auton ikkunoita tarttenut skrabata. Jätin pojan kyydistä, toivottelin matkaanlähtijöille hyvää matkaa ja tsemppiä turnaukseen. Sitten kotiin ja nukkumaan. Klo 10 Vauva herätteli hihkumalla pinniksessään innoissaan.

Päivän aikana Esikoinen soitteli muutamaan otteeseen. Joka pelin jälkeen tuli soitto "voitettiin" :) . Viimeisen pelin jälkeen soitti ja ilmoitti että ovat menossa suihkuun ja sitten Raxiin syömään... nam ja slurps. Onneksi minäkin olin hakenut itselleni valkosipuli kebabin niin en vihertynyt...vielä.

Isukkinikin soitteli. Oli hyvin salaperäinen aiemmin että minne reissuun lähtevät ja lupasi soitella lauantaina. Soitto tuli...
Isäni: "Mennään juuri teidän ohi"
Minä: "Mitä sinä horiset?"
I: "No niin niin, mennään teidän ohi"
M: "Et viittis tarkentaa mitä tarkoitat?"
I: "Sanooko sinulle mitään Jewel of the Seas?" (Tässä vaiheessa alan vihertää...)
M: "Miten niin??"
I: "Noooo me ollaan täällä taas. Kotkan kohdalla menossa Pietariin" (Okei, nyt olen vihreämpi kuin ruusut tuolla yhdessä kuvassa)
M: "Vai sinne te haaskaatte mun tulevaa perintöä ;) . Törkeetä" (Ja nyt pitää muistaa että tässä puhuu umpikiero savolainen ja minä puolisavolainen, että vastuu on kokonaan kuulijalla... ei siis pidä ottaa vakavasti)
I: "Mitään haaskata... xx euroa/hlö ja saatiin vielä isompi sviitti kuin viimeksi... se 56 neliön sviitti oli aika pieni nääs mutta nyt on vähän tilaakin"
M: "MITÄH?!! NOIN HALPA ETTEKÄ MULLE PUHUNEET MITÄÄN!! HÄVETKÄÄ!" (tän vihreemmäksi ei voi ihminen tulla... henki alkoi jo salpautua)
Lopuksi toivottelin hauskaa reissua ja nieleskelin sappea ;D ... Suunnittelin risiiniöljyn tarjoilemista Vauvalle ja niillä hajupommeilla vanhempieni kotioven koristelua odottamaan näiden paluuta kotiin... Siis hei.. olisivat voineet vihjaista minullekin että olisin päässyt katsomaan tuon aluksen mikä saa Siljan Serenaden ja muut purkit näyttämään kirkkoveneiltä. Vastahan vanhempani syksyllä olivat 10 päivän risteilyllä tuolla aluksella lähtien Bostonista ja kävivät kahdeksassa eri satamassa Amerikan ja Kanadan alueella :/ . Hinnan halpuus selittyy sillä, että tätini lapsuuden ystävä on nykyään tuolla aluksella esimiehenä ja on halvimpaan hintaan järjestänyt nuo reissut ja majoituksen sviiteissä... En ole kateellinen en... ENPÄ!

Sunnuntai
Ihonväri alkaa palautua normaaliksi. Isosisko kotiutui hieman ennen puolta päivää, ja klo 13 Mies kaahaa pihaan Tuuliviirin kanssa. Poju oli marissut ilmeisen paljon kun Miehen hermot oli menneet niin että lähti mökiltä poikaa kotiin tuomaan :D - saavutus tuokin. Esikoinen soitteli kolmen aikaan ja kertoi heidän voittaneen pronssia! Hienoa! Kuuden aikoihin soitteli, että voisi tulla hakemaan keskustasta ja laittaa ruokaa... oli kuulema kova nälkä. Loppu ilta menikin sitten vain ollessa.

lauantaina, toukokuuta 21, 2005

Näitä lauseita ei minulta kuule

Touhulan perheessä listattiin lauseita, joita ei suusta ikinä pääse. Haaste heitettiin myös lukijoille, joten tässä minun lauseeni (niitä olisi kyllä ollut lisääkin vaikka kuinka paljon mutta pysytään nyt näissä kymmenessä).

1. Kaduttaa että hankin lapsia.

2. Säästetään rahapulassa ja suljetaan laajakaistayhteys. Kuka esim. irkkiä kaipaisi?

3. Ei kiitos lihaa, olen kasvissyöjä.

4. Siivoaminen on kivaa. Ei ikinä siivoojaa tähän taloon.

5. Elämä on yksitoikkoista ja tylsää.

6. Mies ei koskaan tee mitään. Ainakaan komentamatta.

7. Reissaaminen on inhottavaa. Pysytään vain kotona eikä käydä missään.

8. Nyt laitetaan tuulemaan ja käytetään kaikkien luottokorttien luottovarat ja tuhlataan kerrankin kunnolla.

9. Ei ole mitään tekemistä.

10. Minä en ikinä laiskottele.

perjantaina, toukokuuta 20, 2005

Tuntien kuluminen perjantaina - kotiäidin "vain" kotona olemista

10.00 Mies soittaa ja herättää minut ja Vauvan sikeästä unesta - yöunilla oltiin edelleen. Poppana kiikutti puhelimen makkariin, ja oli selkeästi iloinen kun me heräsimme... Pipa oli jo menossa väsähtänyt (tytöt olivat heränneet puoli kahdeksalta) ja nukkui poikien huoneessa päiväunia. Mies luetteli puhelimessa litanian mitä kaupasta pitää ostaa (heh, ihan kuin niitä muistaisin enää kun unenpöpperössä olin) ja käski etsimään lapsille sortsiasut mökille mukaan otettavaksi.

10.00-11.00 Vaihdoin Vauvalle puhtaan vaipan ja puin päivävaatteet. Imetin Vauvan, join aamukahvia ja irkkasin. Annoin Poppanalle aamupalaksi muroja kun niitä halusi. Pipakin heräili vähän vaille yksitoista.

11.00-12.00 Syötin Vauvalle aamupuuron, kävin itse aamupesulla. Vaihdoin Vauvan kakkavaipan puhtaaseen (suora putki - yhdestä päästä kun lappaa sisään, niin toisesta pruuttaa ulos). Pipa ja Poppana juoksivat rinkiä ympäri taloa ja kiljuivat ja kikattivat... metelin määrä on vakio vaikka olisi vain osa lapsista kotona.

12.00-13.00 Vauva leikki siskojen kanssa (repi hiuksista ja kikatti ja tytöt nauraa käkättivät myös) ja meteli siis vain jatkui, välillä Vauva etsi pikkuautoja ja leikki niillä. Suunnittelin kauppaan lähtöä, suuri pulma oli vain että mihin kauppaan. Lähelle S-markettiin vai kauemmas Prismaan... ja mennäkö yksin, kaksin vai nelisin eli otanko mukaan Vauvan, vai myös tehotuhot vai odotanko koululaisia kotiin ja käyn sitten nopeasti yksin. Muistin laittaa laskujakin maksuun vaikka tehokkaasti yritän ne unohtaa... tilin saldo on ikävää katsottavaa.
Tuuliviiri tuli koulusta, ja päätin odotella Isosiskon tuloon asti ja lähteä sitten yksin S-markettiin. Selviän nopeammin, eli hetki irkkausta ennen lähtöä.

13.00-14.00 Lääkäri soitteli labratuloksista, kaikki kunnossa :) - sain lähetteen fysioterapiaan kun pyysin, selkä jumittaa edelleen jonkin verran joten josko sieltä apua löytyisi. Isosisko tuli hieman yhden jälkeen, joten minä starttasin kauppaan. Pankkiautomaatin kautta kun Isosisko tarvitsee rahaa maksaakseen leirinsä huomenna. Reissulla meni reilu puoli tuntia, tulin kotiin ja heti imuroimaan... tuhotehot olivat käyneet kaapilla muropussilla ja lattiat oli koristeltu muroilla... jee jee. Sitten Vauva rinnalle imuttelemaan eli päiväunille nukutus.

14.00-15.00 Vauvan sai kipata vartin yli sänkyyn sikeässä unessa. Sitten oli vuorossa ruoan teko - päivän listalla possukastiketta ja perunamuussia (Lidl:n jauheesta, on ihan hyvää jopati). Aika eikä hermot riitä muussin tekoon alusta loppuun itse, siksi jauheesta... 3-4 kilon perunamäärän kuorimiseen kun kuluisi aikaa ihan kiitettävästi. Tekaisin sitten samantien parit kastikkeet, saa Mies ottaa mökille mukaansa niin tuhotehot tulee sielläkin ruokittua muullakin kuin nuudeleilla.

15.00-16.00 Mies tuli ruokikselle vartin yli (ja toi tullessaan minulle kolme vihreää ruusua :)) ). Syötiin (kastike sai kehuja niin lapsilta kuin Mieheltä - maustekokeilu osui siis nappiin), siivottiin jäljet (siis pöytä ja lattiat). Mies toi tullessaan myös tilaamani mausteet, oli hakenut ne Matkahuollosta, joten lajittelin niitä että mikä menee kenellekin. Jos iltasella ehtisi niitä kuskailemaan vastaanottajille, edellyttäen että saan puhelimitse kiinni ensin. Suht hiljainen hetki talossa kun lapset katselivat piirrettyjä hetken ja menivät sitten ulos.
Minä tyhjensin tiskikoneen, ladoin sen taas melkein täyteen, ja kävin etsimässä niitä sortsiasuja sun muita mitä tytöt ja Tuuliviiri voivat mökillä tarvita.

17.00-18.00 Isosisko meni Poppanan kanssa tyttökerhoon, ja Pipa hieman loukkaantuneena moisesta ikärasismista (häntä ei vielä kerhoon huolita kun on niin nuori) tuli sisään. Onneksi telkkarista alkoi piirrettyjä, joten möksötys ei kauaa kestänyt. Neiti makoili sohvalla ja katseli telkkaria. Mies oli livistänyt ennen aikojaan töistä ja manasi kun ei päässytkään heti lähtemään mökille kun piti Poppanaa odotella. Minä yritin aikani kuluksi saada uutta istuinrengasta kiinni pönttöön - tulos: Mies tuli paikalle sitä vaihtamaan etten riko sitä... ja rikkoi itse palan kun hakkasi kiinni. Se ei ollutkaan läpihuutojuttu. Vauva heräsi kuudelta päiväuniltaan.

18.00-19.00 Mies pääsi lähtemään mökille Tuuliviirin (joka ei taas kerran tiennyt mennäkö vai eikö mennä - mieli muuttui moneen kertaan) ja tehotuhojen kanssa. Minä lämmitin Vauvalle ruokaa (sillä välin kun lämpeni, kävin laittamassa vaippapyykin pyörimään) ja syötin poikaa, Isosisko pakkaili tavaroitaan, ja kun Esikoinen kotiutui futisharkoistaan, lähdin Isosiskoa viemään yökylään tätinsä luokse. Käly lupasi viedä tytöt aamulla lähtöpaikalle.
Kälyn luona vierähti hetki rupatellen ja samalla sain seurata pienen kissanpennun yrityksiä päästä marsun koppiin... ja lopulta sisukkuus palkittiin. Eikä sieltä kopista alkanut edes kuulumaan meteli eli marsusta kisu olisi jees kämppäkaveri?

19.00-20.00 Kaupan kautta taas kerran, maito oli uhkaavan vähissä ja illaksi ostin siiderinkin nautittavaksi... yllätyin ruuhkaa mutta sitten muistin että on perjantai kun asiakkaista 90 %:n käsissä oli siideriä tai kaljaa. Kotona lisää tiskejä tiskikoneeseen ja kone käyntiin, keittiön pöydän pyyhkimistä (aiemmin olin pussittanut säkillisen leipiä ja pöytä oli murusia), imurointia, tsi-Fuzzien täyttämistä käyttövalmiiseen kuntoon, Vauvalle puhdasta vaippaa kun lemahti, tv:n kaukosäätimien pelastusta kuolavaaralta, Vauvan lelujen koriinheittokisaa Esikoisen kanssa... Tässä vaiheessa huomaan etten ole saanut kahvia aamun jälkeen :/ - ilmankos alkaa väsyttää.

20.00-21.00 Alan kyselemään Esikoiselta aamupalan tarvetta, että teenkö, ja Esikoinen huomaa ettei ole syönyt mitään koulun jälkeen. Aamupalaa ei kuulema syö - no joo, en minäkään pysty heti aamusta syömään, mutta matkalle pari leipäpalasta ottaa. Siis eväiden teko ja itselleni iltapala. Vauva löysi sitterin ja kiipesi kyytiin. Hymy oli kuin naantalin aurinko kun keksi että hyppimällä pääsee jopa eteenpäin tuon hökötyksen kanssa. Saan leivät eteeni ja Vauva alkaa huutamaan pää punaisena. Esikoinen käy nuuskaisemassa ja kuuluttaa kakkaa... siis vaipan vaihtoon, ja samalla reissulla kun huuhtaisen kakan vaipasta pois, heitän puhtaat vaipat kuivuriin (paitsi Fuzzit) ja laitan Esikoisen pelikamppeet pesuun. Nekin pitää saada puhtaiksi ennen aamua.

21.00-22.00 Saan syötyä ja menen.. tai ainakin yritän mennä.. lajittelemaan pyykkiä. Vauva karjuu taas vähemmän suloisesti. "Kakka taas", huutaa Esikoinen. Siis taas vaippaa vaihtamaan. Nyt laitan kertiksen siinä toivossa ettei enää tarvitse vaippaa vaihdella vaan tuo on sitten aamuun asti. Vauva reppanalla peppu punoittaa taas, joten sinkkivoide käyttöön vaihteeksi.
Vaipanvaihdon ja yöpuvun laiton jälkeen päätin antaa Vauvalle iltapuuron sijaan velliä - yksi purkki näkyi kaapissa olevan ja parasta ennen päiväys olisi ensi viikolla, ja hukkaan ei kannata heittää eli syököön tuon nyt. Esikoinen halusi tarjota vellin pullosta, ja meni vain muutama minuutti kun pullo oli jo tyhjä... ja Vauva rellotti oikein tyytyväisen näköisenä Esikoisen sylissä. Minun omat kullanmurut, vanhin ja nuorin <3 Nyt hetki irkkausta. Korkkaan siiderin.

22.00-23.00 Alan ehdottelemaan Esikoiselle painavammalla äänensävyllä nukkumaan menoa kun kympin uutiset alkavat. Herätys on kuitenkin jo klo 5, joten ei kannattaisi kukkua kauemmin. Esikoinen kömpikin kiltisti sänkyyn. Koska kyytiä ei saanut järjestettyä, niin minullakin on aikainen herätys... pakkohan se on viedä toinen aamusta lähtöpaikalle - ei matkaan mene kuin muutama minuutti. Pyörällä ajosta ei tule mitään kun kampekassi on iso ja painava. Eli itsekin on alettava suunnittelemaan nukkumaan menoa Vauvan kanssa niin jaksan herätä hetkeksi aamulla. Öitä.



Vihreät ruusut, jotka sain - kauniita. Kaleidoskooppi jo ilmoitti suorastaan vihertyvänsä kun noita katseli ;-D Posted by Hello

torstaina, toukokuuta 19, 2005

Torstain turinat ... ja dementia pahenee

Tänään on ollutkin sitten ihan normaali päivä. Poppanalla toiseksi viimeinen kerhopäivä. Mukaan sai ottaa oman lelun ja valinta meinasi olla hankalaa. Lopulta valitsi mukaansa tehotyttöpehmolelun mutta ei Poppanaa vaan Papun, meiltä siis löytyy nuo kaikki Pipa, Papu ja Poppana nukkeinakin.

Pipa leikki Vauvan kanssa Poppanan ollessa kerhossa ja meteli oli korvia raastavaa. Kumpikin kiljui ja piti älämölöä, välillä nauraa kikattivat yhdessä ja leikkivät legoilla. Kaikkein riemullisinta kuullosti olevan se kun Pipa teki legoista korkean tornin (oletan) ja se torni kaadettiin nurin... jestas mitä meteliä legot pitävät kun leviävät pitkin laminaattilattiaa.

Lapset menossa

Isosiskolla on tänään seurakunnan järjestämä kymppisynttäri-reissu. Lähtö klo 15 ja paluu klo 20-20.30. Jotta reissut eivät heti lopu, niin lauantaina aamusta Isosisko lähtee yöksi tyttöleirille ja tulee sunnuntaina iltapäivällä takaisin.

Esikoisella on myös reissuun lähtö edessä lauantaina - pojilla on lauantaina ja sunnuntaina Hämeenlinnassa Hämeenlinna Cup. Lähtö lauantaiaamuna klo 6!! keskustan R-kioskilta. Jipiaijee... eli herätys klo 5 - ja arvatkaas vain kuka joutuu heräämään kun Mies lähtee huomenna Poppanan, Pipan ja Tuuliviirin kanssa mökille :/ . Epäinhimillistä. Toivottavasti Esikoinen saa joltain ohimenevältä kyydin lähtöpaikalle, minä kun en oikein pääse kuskaamaan kun Vauva jäisi muuten kotiin yksin, enkä todellakaan ala herättelemään tuohon aikaan. No, tuo kyytiasia ratkeaa varmaan huomenna kun pojilla on harkat. Onhan se pyöräkin keksitty ja varmasti olisi rauhallista pyöräillä tuohon aikaan aamusta.

Vauva unohtui

Käytiin illalla hakemassa Mersu huollosta. Koska isommat lapset eivät olleet kotona, piti Vauva ottaa mukaan autonhakureissulle. Mies vielä tuumasi, että joudun sitten ottamaan Vauvan kauppaankin mukaan kun hän alkaa leipomaan kotona Mersun haun jälkeen. No mikäs siinä. Kyllähän minä Vauvan mukaan mielelläni otan.

Haettiin auto, minä lähdin kauppaan. Tein ostoksia ihan rauhassa ja mietin mitä huomenna syötäisiin. Yhtäkkiä hätkähdin, säväytti oikein sydänalaa myöten... olin unohtanut Vauvan autoon! En muistanut ollenkaan, että poika oli mukana. Voi dääm, olin ihan varma siitä, että poika huutaa naama punaisena kuin pieni palosireeni autossa ja auton ympärillä taivastelee kymmenen tyyppiä kuinka lapsi jätetään autoon heitteille. Äkkiä siis kassalle ja kaupasta ulos. Oven luona ei vielä kuulunut mitään mekkalaa... outoa, olikohan poju nukahtanut. Kurkkasin ikkunasta sisään ja sieltä vastaan katseli hymyilevä pikkumies, joka leikki ikkunaan hirtetyn ampiaislelun kanssa. Aaah, helpotus :) Mutta kyllä tuli omantunnontuskia siitä, että kuinka minä olin voinut unohtaa toisen mukana olon niin täysin. Kammomamma.

Elämää

Pakko se on uskoa että elämä voi häiritä virtuaalielämää. Tiistaina ei ehtinyt blogata kun tuli irkkikaveri lastensa kanssa kylään - mikä oli kyllä oikein mukavaa. Tuli vaihtelua tähän arkeen täälläkin ja Mies tuumasi maanantai-iltana myös, että voisin kutsua jonkun vaikka kerran viikossa kun se saa aikaan näkyviä tuloksia... Raivasin yhden huoneen lattiaa hieman tyhjemmäksi pahvilaatikoista sun muista, ja saatiin vihdoin kaappiin joulukoristeetkin - ja jopa ennen juhannusta! Juhannuksen jälkeen ei olisi ollut enää mieltä niitä kaappiin laittaakaan kun sittenhän olisi ollut jo pian joulu.

Keskiviikko
Eilen oli perhekerhon retkipäivä, jonne lähdin Poppanan, Pipan ja Vauvan kanssa. Klo 9 piti lähteä jo kotoa kävelemään kerhopaikalle että ehditään bussiin eli herätys oli jo puoli kahdeksalta (sängystä pääsin kyllä vasta klo 8 ylös). Ennen lähtöä tuli toki hoppukin kun aloin aamusta vasta vaihtamaan vaunukoppaa ratasistuimeen, että saan pojun kiinni ja pysymään rattaissa hereilläkin. Pieni vesisade raikasti aamuilmaa ja mietin jo että millainen retki tuosta tuleekaan kun kohdepaikassa on yleensä oltu ulkonakin (olen samassa paikassa käynyt näiden vuosien aikana lasten kanssa kahdeksan kertaa - päiväkerhon retki on aina ollut samaan paikkaan).

Hieman aloitusohjelma myöhästyi kun meidän lähtöpaikaltamme yli puolet (ilmeisesti vesisateen pelottelemina) jättivät tulematta, ja sitten taas toisesta lähtöpaikasta oli tulijoita rattaiden kanssa niin etteivät meinanneet bussiin sopia. Vihdoin kun kaikki olivat paikalla, oli alussa pieni lauluhetki, sitten nukketeatteriesitys ja sen jälkeen alkoi jonotus ruokailuun. Siinä vaiheessa tuntui taas että elämä mustekalana voisi olla kivaa ja myös kahtia jakaantumisen taito olisi oiva lisä. Laitoin Vauvan syöttötuoliin odottamaan, Pipan ja Poppanan komensin istumaan pöydän ääreen ja menin jonottamaan ruokaa.

Ensimmäisellä jonotuskerralla sain otettua tarjottimelle vain ruokalautaset lapsille (tosi pieni tarjotin), joten vein ne pöytään, menin hakemaan salaatit, leivät ja maidot erikseen. Vauva hermostui kun muut saivat sapuskaa eteensä ja hän ei, äiti vain meni takaisin jonoon jonottamaan itselleen ruokaa. Onneksi K (oli oman tyttönsä kanssa mukana retkellä) taittoi ruisleivästään palasen ja sitä mutustellen Vauva oli hiljainen sen aikaa että sain oman ruokani pöytään, ja pompin hakemaan jälkiruoat vielä jokaiselle valmiiksi. Pääsin pöytään ja kun tytöt näkivät jälkkärikiisselin, ei ruoka enää maistunutkaan vaan piti päästä suoraan jälkiruokaan - annoin periksi, itsepähän nuo kärsivät jos nälkä kurnii suolissa. Aloin syömään ja joka toisella lusikallisella syötin vauvaa. Pojulle ainakin ruoka maistui hyvin, ja jälkiruoka maistui myös. Ruoan jälkeen oli hyvä pukea päälle ja mennä ulos nukuttamaan vauvat rattaisiin, olivat jo nukketeatteriesityksen lopussa väsymyksestä tööt. Vesisade oli lakannut ja aurinko pilkisteli eli mikäs se oli ulkona ollessa. Pipa ja Poppana liukenivat omille teilleen, ainoa minkä kielsin oli järveen meno vaatteet päällä. Tottelivat jopa.

Ennen poislähtöä oli vielä kahvitarjoilu, lapsille mehua ja kaakaota, ja sain juoda sen ihan rauhassa kun Vauva nukkui rattaissa. Otti reilun tunnin tirsat ja heräsi sopivasti kun kahvin olin juonut. Sitten tulikin bussi hakemaan ja oli aika lähteä kotimatkalle. Kotona olimme hieman ennen klo 15 ja sitten iski väsy... olisi niin ihana ollut ottaa pienet päiväunet mutta eihän se onnistunut kun Vauva oli pirteä (nukkui kyllä sitten klo 17-19 toiset unet mutta en minä enää siihen aikaan tai olisin yön kukkunut).

Illalla onnistuin hajottamaan vahingossa wc-pöntön istuinrenkaan. Mies tuumasi että "eiköhän sun olis tosiaankin aika miettiä laihduttamista".. grrrrr. Eihän se minun vikani ole että yhtäkkiä pala loksahtaa irti tuosta noin vain. Epäilen että joku raja siinäkin mitä nuo kestävät sitä alas pamauttelua pöntön reunaan, lapset kun eivät osaa mitään laittaa nätisti vaan kaikelle annetaan kunnon vauhtia. Mies tuumasi vielä että hänen työkavereillaan riittää hauskaa moneksi vuodeksi kun kertoo kuinka vaimo sai istuinrenkaan hajalle vain istumalla... Jokohan pitäisi hivauttaa ukkoa kaulimella päin näköä jos tuon tekee. Minulla olisi sellainen kiva marmorikaulin...

maanantaina, toukokuuta 16, 2005


Pipan paita vihdoin valmis (Poppanalle tulee samanlainen). Posted by Hello

lauantaina, toukokuuta 14, 2005

Kultaa!!

Nyt se on tapahtunut - ekaa kertaa Esikoisen seura voitti turnauksesta MITALIN!! Eikä mitä tahansa mitalia vaan KULTAA!!! Oikea periaate ;) .. mitä sitä turhaan aloittaa himmeistä - kerralla kirkkainta mitä löytyy. Saatte uskoa että siinä oli pojalla leveä hymy kun kotiin tuli, eikä meinannut nahoissaan pysyä kun kertoi kultajuhlista sen jälkeen :D .Olisi ollut mielenkiintoista nähdä poikien valmentajan ilme ja kuulla se karjunta kun voitto oli selvä.. Siinä on mies joka ei ääntään säästä, ja on varmaan ollut hulluna ilosta kun vihdoin pojat onnistuivat. Tähän asti paras sijoitus turnauksissa on ollut häviö pronssipelissä vuosi sitten.

Eikä pidä unohtaa mainita sitäkään, että voittomaalin teki Esikoinen :)

Mökkeilyä

Tuli käytyä syömässä mökillä. Slurps, grillatut maissintähkät ovat herrrrrkkua kuten se grillilihakin salaatin kera. Vauva sai maistaa myös muutaman palan grillilihaa ja suu oli messingillä.. taisi tykätä. Kotiin tuli sitten kiirus siinä vaiheessa kun Mies oli naapurin mökillä käymässä ja Vauva alkoi haiskahtaa - minä en mökin alkeellisissa olosuhteissa ryhdy vaipanvaihtoon, joten ei kun autoon ja kotiin. Kotona onkin nyt illalla vain minä, Vauva ja Esikoinen. Isosisko lähti päivällä J-serkun kanssa uimaan, ja kolme tuntia myöhemmin soitti ja kysyi voiko jäädä yökylään, ja tehotuhot ja Tuuliviiri ovat isänsä ja pappansa ilona ja ris.. ööö, riemuna..

Kotona Vauva jäi katsomaan telkkarista nauravan kulkurin hekotusta. Istui hetken ja alkoi hekotella mukana :D . Minä olenkin aina ollut sitä mieltä että se kappale saa nauramaan jos on vähänkin huumorintajua ja sitä jää kuuntelemalla kuuntelemaan - vähän sama kuin jos ottaa tuijotuskilpailun jonkun kanssa, ja se häviää joka ekana hymyilee. Varmasti alkaa hymyilyttää kun hetken yrittää totisena toista katsella ja toinen möllöttää takaisin.

Aamun aloitusta

Eilisilta meni yllättävän hyvin ilman sen enempiä metelöintejä, vaikka kurinpitäjänä sikspäkille toiminkin vain minä - Mies meni suoraan töistä mökille. Tosin iltapuuhien aikana olin ihan iloinen, että oli vain sikspäkki eikä mäyrää.. mutta lopulta oli kaikki pellavapäät pedeissään tai ainakin jossain sängyssä jos ei omassaan. Pipa ei ole aikoihin nukkunut omassa sängyssä, vaikka sinne aina menee peiteltäväksi. Isosisko kertoi ettei mene kuin hetki siitä kun selkäni olen kääntänyt, niin jo Pipa sipsuttaa puput kainalossaan Isosiskon viereen, ja rahtaa oman peittonsakin sinne :D . Ihan kuin Poppana aikoinaan.

Tänään olisi tarkoitus mennä grillailemaan mökille kunhan Vauva päiväunilta herää (heräis nyt ensin yöuniltaankin, kello on jo 10.40) ja Esikoinen tulee jalkapalloturnauksesta. Isäni sinne jo eilen illalla meni niin on grillimestari paikalla. Sisäfilettä, grillattua maissia ja salaattia... maha alkaa murista jo ajatuksesta kun en ole aamupalaa vielä syönyt. Jospa oikeastaan jättäisin polkkaukset tähän ja etsisin jotain murusta rinnan alle.

***
Jaaha, en sitten ollutkaan julkaissut vaan ottanut vain talteen kirjoituksen.. olisihan se ollutkin liian paljon vaadittu, että kahdesta vaihtoehdosta olisi kerralla oikeaan osunut. Selkeästi liian vähän kahvia juonut tuohon mennessä.

Nyt olen ehtinyt jo sentään käydä kaupassa (tällä kertaa ihan yksin), pessyt koneellisen pyykkiä ja toinen pyörimässä. Odottelen että Vauva ilmaisisi halukkuutensa nukkumaan (heräsi klo 11.15 joten tuskin ihan äkkiä haluaa nukkumaan) niin pääsisin ompelemaan. Kaleidoskooppi mokoma kun kehtasi irkissä mainita että Kangastukussa on uusia ihania kankaita, niin jäin niitä ihastelemaan ja sormia olisi syyhynyt tilata vaikka mitä kivaa mutta kun pitäisi ehtiä ompelemaan ensin entiset alta pois.

perjantaina, toukokuuta 13, 2005

Kaupassa käyty

Huomaa että on kesäaika.. Menee automarkettiin perjantaina ihan mihin aikaan tahansa, niin se suorastaa kuhisee ihmisiä. Olin jopa niin uhkarohkea tai hullu tai vähän kumpaakin, ja otin Pipan ja Poppanan Vauvan lisäksi mukaan - toisaalta pienempi paha ottaa mukaan kuin jättää keskenään taloa polttamaan tai muuten vain tuhoamaan.

Ensimmäiseksi erehdyin suunnasta Silmä-Optiikan kohdalla. Jo monta vuotta on ollut tarkoitus hankkia silmälaseihin aurinkosuoja mutta aina se on jäänyt, ja aurinkolaseihin vahvuuksilla ei ole varaa, joten ajattelin käydä kysymässä millaisia myynnissä olisi ja mitä maksavat. Lopputulos oli se, että lähdin kaupasta aurinkosuojat ostettuna sekä omiin että Poppanan laseihin.. syödään kaurapuuroa ensi viikolla? Vaan onpahan nyt sitten jo kahdella kahdeksasta aurinkolasit, enää kuusi ostettava. Mistäs niitä konkurssihakemuksia sai ja mihin ne voi lähettää? Veroehdotus kun postilaatikkoon kolahti niin kyllä se kävi suorastaan naurattamaan kun katsoi omia tuloja, ja sitten velkoja - tuloja reilu 6 000 e, varallisuutta ei yhtään.. ja velkoja 48 500 e :DD . Pääsisinköhän velkasaaneeraukseen..

Kauppareissu sujui sitten todella hyvin. Ällistyttävää! Mahtavaa! Ehkäpä uskaltaudun tyttöjen kanssa vielä joskus toistekin. Poppana käveli perässä ja ihasteli aurinkolasejaan kääntelemällä välillä suojat päälle ja välillä ylös. Pipa istui "rattaissa" joita työnsin toisella kädellä, ja toisella kädellä työnsin sitten ostoskärryjä, joiden kyydissä oli Vauvakin. Hieman voimaa vain vaati kärryjen ohjailu ja pujottelu ihmismassan välistä mutta kukaan ei jäänyt alle.. ja oma vika jos ei väistä leveää kuljetusta (vaikka varoitusvalo puuttuikin). Huomasin että ovat vaihtamassa hyllyjärjestystä Prismassa eli ensi viikolla pitänee ottaa kartta ja kompassi mukaan niin löydän sieltä mitä etsin ja poiskin. Muistan kun tuo uusi Prisma avattiin niin sinne meinasi eksyä kun ostoksille meni. Kaahean aakea laakea täynnä tavaraa.

Tunti meni vaikka ajattelin vain kipaista. Tuuliviiri jo kotona odotteli pihalla, ei tietenkään ollut ottanut kotiavaimia mukaan. Tietääköhän tuo edes missä ne taas kerran ovat, minä en tiedä. Niitä saa usein olla etsimässä koko perheen voimin, eikä silti löydy.

Tekniikan ihmelapsi

Vauva on osoittanut jo jonkin aikaa omaavansa ymmärrystä tekniikan päälle. Videot, DVD:t ym. ovat siis kiinnostaneet siitä asti kun niiden luo liikkumaan on päässyt. Jokin aika sitten videoiden räpläys tuotti viimein tulosta.. valot vilkkuivat ja nauhoitus saattoi alkaa. Siitähän pieni mies innostui, ja sen jälkeen on suunnannut joka päivä konttauksensa kohti videoita, räpeltänyt hetken isosiskojen katsoessa vidoita, ja sitten kuuluukin huuto "äitiiii!! Vauva teki jotain".. jep, taas on saatu valot vilkkumaan ja nauhoitus päälle ja poju onnellisena hytkyy telkkaritasoa vasten "jesss! mä osaan". Aikani minä tuota jaksoin kantaa poikaa pois ja rakennella patoa ja muuria ja estettä jos jonkinlaista mutta eivät ne tunnu tuota Houdinia estelevän. Niinpä vaihteeksi etsiskelin omasta tavarakaaoksestani avainta millä saan tv-tason lasiluukut lukkoon - saapahan laitteet olla rauhassa (toivottavasti en hukkaa tuota avainta tai videoiden vaihtelusta tulee taitolaji kun ne pitää takakautta saada vaihdettua). Niih, näin ilkeitä pikku ressukalle olemme, rajoitamme vapauksia. Traumoja Vauva tuosta varmasti saa, niih.

torstaina, toukokuuta 12, 2005

Linssilude pikkuinen

Vauva osasi sitten eilen yllättää isänsä ja minut täysin. Meiltä jäi kokematta se hikoilu ja hampaiden kiristely kun olisi pitänyt pitää kuvattavaa kohdetta mieluusti paikoillaan, mieluusti kasvot kohti kameraa ja mieluusti vielä hymyä eikä huutoa.. Vauva poseerasi kameralle kuin ammattilainen!

Poju laitettiin istumaan keinuhepan kyytiin ja vaikka ehdin jo pelästyä, että kohta hermostuu kun kuvaajalla kesti saada valaistus ym. kuntoon ennen aloitusta, niin mitä vielä. Poika keinui hepalla onnellinen hymy kasvoillaan ja katseli kiltisti kameran suuntaan koko ajan. Kuvaaja (oli kuvaajana jo meidän häissämme ja joka muksun 1-vuotis kuvaus on kuvautettu hänen luonaan) totesi myös, että tämähän helposti sujui, lisäsi kyllä että kotiympäristökin saattoi rauhoittaa. Siinä vaiheessa tuumasin Miehelle, että seuraava 1-vuotiskuvaus tehdään myös kotona - Mies katsoi minua hieman pitkään.. mutta ei taaskaan sanonut "ei". Hmmm... :)

Hiki tuli sitten hieman siinä vaiheessa kun piti sisaruspotrettia aikaansaada. Ei tytöissä ollut mitään komentamista mutta nuo kaksi vanhempaa sälliä. Toinen siis Esikoinen, ei meinannut vahingossakaan hymyillä kun hänet komennettiin takariviin - no, ei ole pakko hymyillä mutta ei tarvitse olla mörököllikään. Tuuliviiri puolestaan olisi pitänyt laittaa pikaliimalla kiinni lattiaan että pysyy paikoillaan ja joku rautakanki selkään niin olisi pysynyt suorassa koko ajan.

Kaiken kaikkiaan kuvaus meni kyllä tosi hyvin. Odotan mielenkiinnolla valmiita kuvia :) Pitkä asiakkuuskin kannattaa, saatiin peräti 30 euroa alennusta kun kuvaaja oli tuuminut että nyt pitää antaa jo paljousalennusta :D . Lisäksi saatiin yksi iso sisaruskuva, mikä otettiin Pipan 1-vuotiskuvauksessa, ilmaiseksi kun se oli ollut kuvaajan mainoskuvana ikkunassa - vain kehyksien hinnasta ottaa puolet.

Illalla lähdin vielä Vauvan kanssa kävelylenkille, tarkoitus oli käydä vain kirjastossa ja tulla takaisin eli n. neljän kilsan lenkki, mutta oli niin ihana ilma kun sade oli lakannut ja ilma alkoi kirkastua, että vahingossa taisin kävellä sen viisi kilometriä sittenkin. Kotiintuloajoituskin oli hieno - samantien Mies tuli iltapalan kanssa Mäkkäristä ja pääsin heti syömään ;) .. oli hyvää.

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005


Vaihtelua smurffiväriin. Liitu maistui ilmeisen hyvältä kun se piti syödä.. kädet ei kuvassa näy mutta hyvin oranssiset nekin olivat.  Posted by Hello

Huhheijakkaa

Maanantai iltana ravintolaan, oli tarkoitus lähteä juhlimaan.. No ei kai nyt sentäs. Kävelylenkille lähdin Vauvan kanssa eli tuiki terveellisesti se ilta sujui. Kipaisin nopeasti, 50 minuutissa, viiden kilometrin lenkin ja loppumatkassa oli sellainen muutaman sadan metrin jyrkkä ylämäki vastassa. Siinä hieman jalat tutisivat kun mäen päälle vaunujen kanssa vihdoin pääsin - loppumatka oli onneksi alamäkeä. Harmi kun ei ollut kiddyboard mukana, olisin voinut siihen nousta kyytiin ja huristella alas.. jarrut vain olisi enää puuttuneet eli pysähdys olisi sitten ollut kyllä ilkeä kun, mikäli olisin onnistunut ylittämään tien jäämättä auton alle, vastassa olisi ollut kalliota ja metsää. Todellista extremeurheilua.

Eilen sain vihdoin leikattua Pipan ja Poppanan paitakankaat, nyt ne odottavat ompelua. Päivä meni vaihteeksi koneella istuen (koska ei) ja vähän irkatenkin. Tein kyllä jotain muutakin mutta en enää muista mitä *huokaus* . Maanantain kävelylenkki tuntui niin mukavalta, että se piti ottaa eilen uusiksi - tällä kertaa kaverina oli Vauvan sijasta K. Hieman sorruttiin lenkin aikana tuhlaamaan rahaakin kun sattui hiluja taskun pohjalla olemaan. Poikettiin paikallisen Painonvartijoiden ryhmään karkkiostoksille.. sieltä saa aivan ihanan makuisia Micro BonBons-karkkeja - ja olivatten vielä tarjouksessa eli hyvä ajoitus. Ensi viikolla täytynee ottaa pankkikortti ja reppu mukaan, tarjouksessa oli myös herkullisen oloisia keittokirjoja. Että lompakko ainakin laihtuu meidän lenkeillä jos ei muuta.

Tänään oli aamusta aika sokerirasitukseen. Minun tuurillani tietysti illasta asti, heti klo 22 alkaen, janotti kun ei enää ollut suotavaa tuo vedenkään lipittäminen. Taisi olla psyykkistä janoa - sitä janoaa mitä ei saa. Sääherra piruili myös janoisen kustannuksella, vettä tuli kuin aisaa ja sateen ropina ja lirinä ja lorina olivat kunnon musiikkia korville kun nukahtaa yritin. Saharan autiomaa suussa toimi sitten oivana herättäjänä kun kello piippasi, ja nousin jo ekasta hälystä ylös ja äkkiä terveyskeskukseen.

Labran odotustila oli aivan täynnä. Mummot ja papat olivat kokoontuneet heti aamusta turisemaan mukavia - sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi oli aika ja sain ohitella kaikki tyylikkäästi. Pääsin heti verenluovutukseen, ja täti nippasi näytteen kyynärtaipeesta pitkäaikaisverensokeria varten. Sitten piti testata saako testiä tehdä nippaamalla verta sormenpäästä. Siinä vaiheessa sitten kestikin kun verensokerimittarin liuskan koodi oli eri kuin laitteessa, eikä täti, eikä toinenkaan, tiennyt että miten se koodi muutetaan. Toinen täti meinasi, että siitä vain testaamaan vaikkei täsmää mutta onneksi tämä minua neulatyynynä pitävä täti tiesi saman kuin minä eli koodien on täsmättävä. Lopulta asia ratkesi kun soitettiin ja kysyttiin neuvoa.

Sormesta napattiin näyte ja ilmeisesti rasituksen sai aloittaa kun täti kaivoi kaljapullon jääkaapista esiin. Ehdin jo innostua, että nythän täällä kunnon aineet oli, kunnes luin etiketin.. energiajuomaa tai jotain sellaista, plääh.. ei tullut aamukaljoja. Pullo hämäsi, oli tismalleen kaljapullon värinen ja kruunukorkilla suljettu. No, niin tai näin, se pullollinen upposi äkkiä kun janotti.. oli mukavan hiilihapollista ja lievästi cokiksen makuista - sain röyhtäillä sen kaksi tuntia mitä tuolla aikaa meni. Kukaan ei onneksi tullut viereen häiritsemään ja sain ihan rauhassa päästellä ilmoja. Mikäs tuolla oli istuessa, istuin neuvolan puolella kun labran puolelle ei edes mahtunut, joten siellä ei käynyt trafiikki ja sai rauhassa ja hiljaisuudessa olla ja lukea - luinkin yhden kirjan kannesta kanteen ja aloitin toista :)

Sokerirasituksen jälkeen kaahailin kotiin missä Mies oli pukenut Pipalle, Poppanalle ja Vauvalle valmiiksi vaatteet päälle. Sieppasin muksut autoon ja äkkiä kerhoon n. puoli tuntia myöhässä. Ajoitus toimi ja päästiin suoraan kahvipöytään - maistui kun ei ollut siis tullut syötyä ja juotua moneen tuntiin (jos ei sitä valekaljaa lasketa). Ihanaa kermakakkua ja vaniljapullaa, sekä parsakaalipiirakkaa.. nam!

Kerhosta kotiin, Vauva nukkumaan ja vähän siivousta ja pyykin pesua. Sitten appiukko tulla pyyhälsi kylään ja reilu tunti meni kahvipöydässä. Appiukko olisi pidempäänkin saattanut olla mutta tuumasi äsken, että paras kun lähtee kun kuunteli Miehen ohjelmaa.. Mersu katsastukseen, Mazdan omistajanvaihdos, ruokailu, klo 16 tulee valokuvaaja ottamaan 1-vuotis kuvan Vauvasta ja samalla sisaruspotrettia kaikista kuudesta (ho ho hoo, kuinkahan hiestä märkä sitä itse onkaan ennen kuin kuvat on saatu - siinä on tekemistä että kaikki saa paikoillaan pysymään ilman ilmastointiteipin apua), mökillä käynti, nurmikon leikkuu, lastenhoitoa (minä lähden taas kävelylenkille ja se kestää tuollaisen tunnin) ja vielä iltapalan haku Mäkkäristä (käytetään pois nuo viisi lahjakorttia mitä lapset ovat sieltä saaneet)... Mitähän se appiukko tarkoitti? Onko tuossa muka paljon ohjelmaa :D

maanantaina, toukokuuta 09, 2005

Neuvolaa ja tavallista arkea

Viikonloppu meni nyt vähän ohi kun lauantaina lähdettiin Hesaan ja eilinenkin meni matkustellessa. Mutta kyllä nyt kelpaa kun on taas käkkärät hiuksissa eikä tarvitse murehtia miten päin ne hiukset päässä sojottaa tai mitä niille pitäisi tehdä. Sen kun aamulla hiukan vettä hiuksille näyttää ja harjaa käyttää niin jo on järjestys joka pysyy. Eikä ole liinakkoharja olokaan enää kun otsahiukset lyheni puolella. Mies sai myös hiuksensa järjestykseen, Poppana etutukan ja Isosisko hiuksensa tasattua - ja lysti maksoi 0 euroa. Kannatti ajella täältä Helssinkkiin 146 km. Joskus tullut mietittyä, että sitten joskus kun kummitätini ei enää kampaajan hommia tee, niin minusta tulee varmaan hippi.. antaa kaikkien hiuksien kasvaa vaan. Toinen vaihtoehto olisi ottaa mallia Hantta Krausesta vai mikä Wilma Schiiliwitski tuo nykyään onkaan ja vetäistä puliksi - Suomen ilmastossa vain voi pää jäätyä eli karvakerros on ihan okei latvassa, etenkin kun pipoa ei ole tullut käytettyä (lapset ei kyllä ulos mene ilman!).

Eilen ajeltiin sitten kotiin klo 17.30 aikoihin, Esikoinen hyppäsi autosta fillarin selkään ja lähti jalkapallokentälle pallopojaksi kun pallopoikavuoro oli heidän seurallaan. Aurinko paistoi tuossa vaiheessa vielä ihan nätisti - kymmenen minuutin kuluttua tuli vettä kuin aisaa. "Kyllä se kesä näköjään tulee sittenkin - ihan kesäsäältä vaikuttaa", tuumasi Mies tuossa vaiheessa.

Neuvola

Aamusta kiirehdin Pipan, Poppanan ja Vauvan kanssa neuvolaan. Mentiin kuin olisi tuli pyrstön alla ollut, ja ihan turhaan. Neuvolan ajat olivat puoli tuntia myöhässä. No, eipä tuota aikaa edes huomannut kun minulla oli treffit siellä. Pipan kummitäti S:n kanssa oli myös neuvolakäynnillä toisen th:n luona samaa aikaa, joten rupatellessahan se aika meni hyvin.

Vauvan 1-vuotismitat olivat hienot 76 cm ja 10 210 g. Vuodessa tullut 26 senttiä lisää pituutta ja 6 560 gramaa painoa.. hurjaa. Onneksi vauhti ei mene samaa tahtia tästä eteenpäin. Rokotuspiikki tuli myös, siitä Vauva vähän protestin vuoksi kokeili "ääää-äää äää" ääntelyä, että mitäs himskattia tuo täti taas teki, mutta kunnon itkua ei tullut eikä protestointi yltynyt tuosta edes kovaääniseksi. Nukutuslääkettä taisi piikin seassa olla kun kahvilareissun jälkeen kotimatkalla nukahti autoon ja nukkui siellä reilun tunnin. En viitsinyt alkaa sisään rahtaamaan ja herättämään toista, uni ei olisi enää sen jälkeen maistunut ja päiväunet olivat jo paikallaan. Vein sen sijaan autoon itkuhälyttimen, ja siihen poju alkoi sitten höpistäkin kun heräsi - fiksu poika.

Muuten tämä päivä on taas kulunut tässä koneella.. mutta ähäkutti ehei sentään irkissä. Ajattelin laittaa kirjanpidon ajantasalle ja olen naputellut kuitteja ja laskuja kirjanpitooni niin tiedän missä mennään.. tai ainakin sen mihin ne kaikki rahat menee.

Äsken piti käydä katsomassa missä kaksi nuorinta on. Pipaa eikä Vauvaa ollut näkynyt vähään aikaan, eikä ääntäkään kuulunut. Heh, toisesta päästä taloa löytyivät saunan pesuhuoneesta. Pipa toikkaroi siellä minun korkokenkäni jalassaan, ja Vauva istui ja söi pensseliä ja toisella kädellä hakkasi selkäharjalla lattiaa. Kumpikin hyvin tyytyväisen oloisia. Pipan hikikin oli jo ohi - tyttö tuumasi ruokapöydässä että "minulle tuli hiki".. ja hikkaili.

Nyt voisi olla pieni lukutauko paikallaan eli voisin painua sohvalle kirjan kanssa. Mies tulee reilun tunnin kuluttua töistä ja sitten minä lähden Vauvan kanssa vaunulenkille - jää kuntosali taas väliin kun K:lla on niskat kenossa tai jumissa, ja salillakin on kivempi käydä kaverin kanssa.

lauantaina, toukokuuta 07, 2005

Vauva 1 v.

Niin se vuosi vierähti vauhdilla. Epäreilua että silloin aika kiitää kun se voisi madella, ja taas päinvastoin. No, tähän on hyvä laittaa sarjan viimeinen osa.


Minisarja: Vuosi sitten (osa 4)

Kello oli 00.15 kun saliin mentiin. Salissa oli vastassa oikein mukavan oloinen kätilö, joka ensimmäiseksi halusi tutkia tilanteen että missä mennään. Sanoin että sopii mikäli saan ilokaasumaskin heti, muuten en makuulleni suostu (siinä asennossa supistukset on ilkeitä). Sisätutkimus osoittikin että kohdunsuu oli jo 4 cm auki ja kalvorakkula pullotti. Kätilö kysäisi haluanko mieheni ehtivän paikalle, ja kun totesin että olisihan se ihan mukavaa, niin tuumasi ettei sitten parane kalvoja puhkaista vielä.

Koska olin luvannut pitää kisastudion irkissa ajantasalla, soitin irkkikaverilleni (oli antanut luvan soittaa mihin aikaan vain - en minä muuten olisi yöllä ketään häirinnyt) ilmoittaakseni, että salissa ollaan, ja arvelin kisastudion väen bongaavan uutiset toiseltakin kanavalta jotenkin, ja niinhän siinä kävi :)

Mies oli paikalla ennen kahta, oma ajantajuni oli kyllä tuolloin ihan sekaisin. Väsymyksestä johtuen olin nukkunut tuon ajan kiikkutuolissa ilokaasua hönkäillen, ja vain hieman havahduin Miehen ääneen tämän tullessa. Sitten jatkoin nukkumista. Ilokaasu toimi tälläkin kertaa loistavasti - ei kipuja! Supistukset eivät kyllä tulleet salissakaan sen tiheämpinä, niin että vessassa pystyin hyvin käymään pari kertaa supistusten välissä ja ehdin hyvin takaisin ilokaasulle ennen kuin seuraava tuli.

Klo 3 oli kohdunsuu jo 8 cm auki, kalvot olin antanut puhkaista hetkeä aikaisemmin. Ilokaasu toimi niin hyvin, että kun kätilö antoi luvan ponnistaa, en tuntenut mitään tarvetta siihen. Siinä vaiheessa lopetin kaasun hönkäilyn ettei menisi ihan metsään ponnistelut. Mutta supistuksetpa katosivat! Kätilö totesi ettei hätää, pieni suvantovaihe vain ja kyseli missä haluaisin ponnistaa. "Jakkaralla", vastasin ja istuuduin sille.. "ei kun seisten", ja nousin sänkyä vasten nojaamaan. Hetken seistyä halusin sittenkin jakkaralle, ja taas seisomaan.. oli hankala löytää sopivaa asentoa kun kipu tuntui selässä - mitä ihmettelin kyllä kun ei aiemmin enää tuossa vaiheessa ole selkään sattunut.

Supistukset palasivat jonkin ajan kuluttua ja kokeilin ponnistamista seisten. Siinä vaiheessa kätilö tuumasi käyvänsä jossain ja sanoi "ponnista vain kun siltä tuntuu". ÖÖh, hetkinen.. en kyllä varmasti ponnista, ajattelin mielessä, kun kerran Pipakin melkein tippui lattialle vaikka kätilö oli paikalla, niin en takuulla kokeile hommaa kun kätilö ei ole paikalla. Mies oli ajat sitten tehnyt selväksi ettei halua kätilön virkaa itselleen. Niinpä yritin hengitellä supistukset ohi ja olla ponnistamatta, lopulta taisin vähän karjaistakin. Vihdoin kätilö tuli takaisin ja päästiin työhön. Uusi ihmetyksen aihe oli kun tuntui ettei vauva laskeudu yhtään alemmas.

Toinen kätilö oli tullut jossain vaiheessa myös paikalle, ja kuulin tämän toteavan että vauvan syke tippui alle 50:n.. ja synnytystä hoitava kätilö komensi minut äkkiä sängylle makaamaan että pääsisi tutkimaan. Selvisi että jälleen kerran yksi pikkuinen oli tulossa väärässä tarjonnassa.. vauva oli avosuisessa eturaivotarjonnassa. Sen kuultua mieleni teki päästää painokelvotonta tekstiä - kolmas kerta kun tarjonta poikkeaa normaalista. Esikoinen ja Poppana olivat aikoinaan otsatarjonnassa.

Kätilöt alkoivat "rakentaa" pikapikaa poikkipöytää (tuttu jo Poppanan synnytyksestä) ja sitten ponnistamaan. Mies piteli välillä kätilön komennuksesta happinaamaria kasvoillani, ja taas ponnistettiin. Hiki vain valui pitkin kasvojani ja kädetkin olivat hiestä märät kun Miehen käsistä kiinni pitäen ponnistin minkä jaksoin. Kyllähän tuon tunsi että tarjonta oli väärä, teki kipeämpää kuin mitä normaalitarjonta olisi tehnyt. Onneksi lopulta tuntui helpottava pulpahdus ja heti perään pontevasti parkuva poika näytettiin minulle. Kätilö olisi antanut pojan syliini mutta tärisin niin etten olisi saanut kiinni pideltyä, joten Mies sai kunnian katkaista napanuoran ja poju pestiin ja punnittiin heti.

Sillä välin syntyi istukka ja sain levähtää hetken. Sitten poika tuotiinkin takaisin ja pystyin jo pitämään kiinni pienestä puseroni sisällä. Niin pieni ja suloinen! Minun ja Miehen ihastellessa aikaansaannostamme, kätilö teki tilannekartoituksen, joten ilokaasumaskia piti ottaa kasvoille takaisin. Että minä inhoan tuota vaihetta kun muutenkin kipeänä paikat ja sitten pitää lisää räpeltää. Onneksi selvisin vain parilla tikillä pintanaarmuun.

Ompelun jälkeen sain kuulla pikkuisen mitat - 3 650 g, 50 cm ja päänympärys 36 cm. Meidän perheen pienin vauva! Syntymäaika oli klo 3.47. Ja vaikka ponnistusvaihe tuntui kestävän ja kestävän, niin huolimatta tuosta tarjonnasta, aikaa meni vain 17 minuuttia.

Mukava yllätys oli kun minua oltiin salista osastolle siirtämässä, ja sain kuulla saavani yhden hengen huoneen. Sellainen oli vapaana, joten halusivat kuulema hemmotella suurperheen äitiä ihan omalla rauhalla :) Luksusta!


Vuosi sitten, ja nyt. Hieman on poika muuttunut tuosta synnytyssalissa otetusta kuvasta. Posted by Hello

perjantaina, toukokuuta 06, 2005

Autokauppoja

Do dih, nyt on autokaupat tehty. Ei ole minulla enää Sierraa. Tuttu automyyjä vinkkasi Miehelle aamulla Mazda 626 2.0 GLX:stä, että sellainen tuli hänelle myyntiin. Mies pyysi pitämään sitä varattuna nyt iltaan asti niin pääsee katsomaan ja koeajamaan - koeajoi auton töistä päästyään ja soitti minulle, että tuon luovarin ja laitan nimeni paperiin. Niin minusta tuli Mazdan omistaja. Vuosimalli pysyi samana kuin Sierrassa eli -88 mutta tavaratilaa tuli lisää.

Koeajoin sitten autoni minäkin, ja totesin että edelleen tuo saa olla Miehen käytössä ihan vapaasti. Chrysler Voyagerin ja pikkubussin jälkeen nuo henkilöautot ei oikein iske.. tuntuu kuin takamus raapisi asvaltin pintaa kun niiden kyydissä istuu ja näkyvyys on heikko (kun on tottunut näkemään suurinpiirtein kahden auton yli). Iso ja korkea sen auton olla pitää ;)

Hampaita

Enpä ole muistanut vielä mainita sellaistakaan tärkeää seikkaa kuin että eilen kurkatessani Vauvan suuhun (imetyshetki oli.. sanoisinko terävä.. siitä uteliaisuus) niin siellä näkyi ylhäällä jo neljä hammasta ja alhaallakin pilkotti kolme ja neljännestä näkyi jo kulma :o . Pojuhan alkoi pukkaamaan hampaita nyt vauhdilla kun vauhtiin pääsi. Toivottavasti tuo ei keksi testata posliinikalustoaan enää imetyksen aikana.. siinä voisi minulta päästä karjaisu joka ei ole sieltä hiljaisemmasta päästä..

Perjantai.. ja minisarjan toiseksi viimeinen osa

Hyvin nukuttu yö takana. Vauva ja minä nukuimme kuin pienet murmelit (sanonta vain, en minä ole tutkinut miten ne nukkuvat oikeasti) klo 23-9.30. Ihanaa, jotenkin sitä on ollut niin väsynyt jo monta päivää, joten jospa tässä nyt piristyisi.

Tänään ohjelmistossa ei ollut kuin kaupan käynti ja kodin pitäminen ehjänä kun kaikki ihanaiset pellavapääni ovat kotona ja vauhdissa. Aamusta jo Pipa ja Poppana yrittivät tehdä säleitä syöttötuolista kiipeilemällä sen päälle seisomaan ja hyppäämällä siitä alas lattialle.. niihin jyminöihin minä ja Vauva heräsimmekin sitten. Isosisko yllätti ja toi minulle pari leipäpalasta ja kupin kahvia kun tähän pöydän ääreen istahdin varaamaan aikaa sokerirasitukseen (ensi keskiviikkona klo 8 aika). Nyt on tuokin asia hoidettu.. kun vain vielä muistan sinne mennä. Pitäisiköhän laittaa muistutus kännykkään?

Kauppareissulla piti oikein ihmetellä että mikä kumma ihmisiä taas riivaa. Parkkipaikka oli niin täynnä että hyvä kun sekaan mahtui, ja kassoilla jonot sen mukaiset. Huomennahan on ihan normaali lauantai eli kaupat auki, joten jäikö torstaista rohmuvimma päälle ja hamstrausta jatketaan edelleen. Mieskin ihmetteli samaa ruokatunnilla, oli ajatellut että tästä tulee varmasti rauhallinen päivä (Värisilmä-liikkeessä töissä) mutta kittiä kanssa, hyvä että syömään pääsi ja sekin vain kun livisti salaa takaoven kautta :D

Isosisko alkaa kohta tekemään ruokaa eli jauhelihapullia. Pääsen helpolla siis tänään, ja huomiseksi ostin Lidl:n mozzarellapizzoja. Saa jotain syödäkseen ennen kuin lähdetään kohti Helsinkiä kun Mies töistä pääsee. Sunnuntaiaamuksi varasin ajan hiustenlaittoon kummitätini luokse, joten siinä syy pikavisiittiin.

Huonosta muistista kärsii lompakko ja lapset puolestaan tykkäävät. Olin unohtanut peruuttaa videokerhon kuukauden videon, sen jälkeen olin unohtanut palauttaa kotiin kannetun videon.. niinpä nyt se on maksettava ja lapset saivat Hain tarinan kokoelmiinsa. Riemu oli rajaton kun filmin näkivät - lohduttaa hieman vaikka laskun maksaminen kirpaisee.

Minisarja: Vuosi sitten (osa 3)

Kolmas päivä sairaalassa. Aamulla heräsin taas jo klo 6 (kummasti sitä sairaalassa heräsi joka aamu ennen kuin kukko kiekui tai samoihin aikoihin, kotona ei puhettakaan), ja illan tuntuvammatkin supistukset olivat kadonneet. Lisää hihi-pillereitä siis tiedossa. Lääkärinkierroksella lääkäri totesi, että vauvan pää oli niin alhaalla ja tiellä ettei ylety sen ohi kohdunsuuta kokeilemaan - takana siis oli eikä puhettakaan että kalvot voisi puhkaista. Tuossa vaiheessa olin jo todennut itsekin että vauva on alhaalla kun pikkuisen liikkeet tekivät entistä kipeämpää. Olin joutunut myös luopumaan kyynärsauvasta kun siitä ei enää ollut apua, ja pyytänyt edellisenä iltana rollaattorin avuksi (kuten Pipan odotusaikana). Sillä se olikin kiva huristella pitkin käytäviä ja muilla oli hauskaa kun etenemistäni seurasivat. Muut odottajat kun taapersivat kuin ankat, ja minä puolestani etenin rollaattoriin nojaten ja hiirenaskelin edeten. No, olenpa saanut siitäkin jo harjoitusta mummoutumista odotellessani.

Eka murunen tälle päivälle sai aikaan jo erilaisia supistuksia. Ne alkoivat tuntua sen verran, että piti hengittelyn lisäksi keskittyä rentoutumiseen (you know.. leukaperät löysälle ettei alapäässä kiristä), en niitä kuitenkaan kovin kipeiksi sanoisi. Välit olivat edelleen 8-15 minuuttia mutta supistuksen kesto 2-3 minuuttia. Päivällä piti ruokaillessa välillä keskeyttää syöminen ja puuskutella toisen odottajan kanssa kilpaa.. ja taas muilla oli hauskaa kun vuorotellen aloitimme.

Keinutuoli osoittautui tuossa vaiheessa parhaimmaksi paikaksi, ja koska olin jo parin melkein valvotun yön jäljiltä melko väsynyt, torkuin siinä vähän aikaa. Edistystä ei kuitenkaan ollut, joten lisää murusia ääntä kohti. Klo 18 eli päivän kolmannen murusen kohdalla mietin, että ottaisinko petidiiniä mutta kun sitäkään ei olisi sitten saanut yötä vasten lisää, ja tuossa vaiheessa oli selvää että petidiiniä tarvitsen yöksi jos haluan nukkua - kipu oli jo sen verran häiritsevää, niin jätin väliin.

Klo 22 olisi ollut viimeisen murusen vuoro mutta siinä vaiheessa totesin ettei enää kaivata yhtään murusta. Supistuksissa oli tuntua sen verran ja tuntuivat selässäkin kipeinä. Väli oli edelleen se n. 10-15 minuuttia. Huonekaveria huvitti, ja hieman kadehdutti myös, puuskutteluni ja välillä taisin päästää ärräpäitäkin. Oli pakko pyytää petidiiniä, ja katsoa kuinka se tällä kertaa toimisi. Hih, yökkö oli tosin kauhuissaan.. oli papereista katsonut kuinka edellisellä kerralla petidiini oli toiminut dynamiitin ja synnytys oli sitten petidiinistä lähtenyt käyntiin kestäen vain 45 minuuttia kaikkinensa Pipan syntymään :D

Yökkö vannotti minua piikin (klo 23) jälkeen kutsumaan heti jos siltä tuntuisi että saliin pitäisi päästä. Osastolla en kuulema saisi synnyttää :D . Tunnin verran torkuin petidiinipökkyrässä ja havahtuen supistuksiin, sitten supistukset alkoivat tuntua siltä että ilokaasua kiitos hetitännejanyt. Soitin yökön paikalle, ja askelten kopinasta päätellen tämä suorastaan juoksi huoneeseen :D . Sanoin että nyt on aika päästä ilokaasumaskin kaveriksi, ja kieltäydyin myös sisätutkimuksesta ilman parhaimman kaverini (siis ilokaasun) apua, joten yökkö soitti saliin viivyttelemättä ja lähti kuskaamaan minua sinne heti eikä viidestoista päivä..

Minisarjan viimeinen osa huomenna :)

torstaina, toukokuuta 05, 2005

Pyhäpäivän tylsyyttä

Minä en pidä pyhäpäivistä. Kaikki paikat ovat kiinni, mihinkään ei pääse (edes hypistelemään - rahaahan shoppailuun ei liiemmälti ole), joten kotona kykitään. Ulkona olisi nätti ilma mutta kun sinnekään ei pääse, tai oikeastaan viitsi mennä. Ei nyt kun olo on kuin teurassialla (aamulla sänky muistutti murhapaikkaa) - pakko pysyä tuon vessan lähettyvillä. Inhoan tätä olotilaakin.. grrr.. perhe eilen illalla totesi, että olen äkäinen kuin ampiainen.

Mies illalla kyllä yllätti mukavasti kun käväisi Isosiskon kanssa pyöräillen kaupassa. Sieltä tultua toi eteeni pullon olutta ja Fazerin Sinisen suklaalevyn ihan kokonaan minulle :)) Vähän sentään olo parani - on se suklaa outoa ainetta. Sehän se pitäisi laittaa huumelistalle top teniin.

Vauva reppanalla nokka valuu räkää, ja nyt on kumea köhäkin :/ . Selkäpiissä kiirii jälleen väristyksiä ettei kai vain mene korviin. No, jos nyt jokusen päivän katsoisi mutta jos posket lehahtavat punaisiksi niin kai se on sitten korvalääkärin luo varattava aika. Meillä kun ei korvatulehduksista muita oireita tule kuin nuhaa ja yskää ja punaiset posket. Joskus harvemmin kuumettakin.

Hihi, Elma-tätikin taitaa sairastua tähän tautiin mikä minulla on ollut jo pitkään. Ilmeisesti näistä blogeistakin voi saada virustartunnan vain lukemalla *naureskelee*. Kivaa, ei tarvitse yksin kärsiä.. jaettu kärsimys on lievennetty kärsimys itselle? Ja Elma-täti hyvä, niin kauan kuin ei vaihdevuodet ole alkaneet niin se kuume voi iskeä ;)

Minisarja: Vuosi sitten (osa 2)

Aamusta olo oli ihan ok, eikä pahemmin väsyttänytkään. Ruokakin maistui hyvin. Piti odotella lääkärinkierrosta ennen kuin lisää murusia oli tiedossa. Klo 8.30 otettiin ctg-käyrää ja lääkäri saapui vihdoin paikalle. Sisätutkimuksessa todettiin ettei mitään edistystä ollut tapahtunut tulotilanteeseen, joten määräsi lisää cytotec-murusia.

Ensimmäinen murunen sai jo välillä jotain tuntuviakin supistuksia aikaiseksi mutta ei niin että kipeää olisi tehnyt, toisesta tuntui että ensimmäisenkin tehot katosivat ja minua ja huonekaveria alkoi vain naurattaa ja jutut muuttuivat levottomiksi. Tuossa vaiheessa itseasiassa totesimme murusten olevan hihi-pillereitä kun ne tehosivat vain yläpäähän. Kolmas murunen jatkoi samaa tehotonta linjaa - siis supistuksia tuli 10 minuutin välein (näkyi käyrissä) mutta mitään tehoa niillä ei ollut siellä missä olisi pitänyt. Neljäs toi taas tuntuvampia supistuksia mutta ei niihinkään mitään kipulääkettä tarvinnut, kunhan hengittelin läpi ne.. myös yöllä eli taas meni yö vähän niin ja näin.

Välillä köpittelin tai siis kepittelin parvekkeelle tekstareita tutkimaan, ja hupia aiheutti Kaleidoskoopin tekstari, josta näin että irkissä oli perustettu kanavakin ( #super_synnyttää) jolla odotettiin kuulumisia. Kunnon kisastudio ;D . Oli myös vedonlyöntiä vauvan syntymäpäivästä, sukupuolesta ja synnytyksen kestosta *virn*. Harmi etten muista osuiko kukaan oikeaan missään.

Aika meni kyllä nopeasti, pitkästymään ei edelleenkään ehtinyt kun P:n ja huonekaverini lisäksi kotkalaiset irkkiystävät saapuivat visiitille :) . Hitsi, lepolomaa parhaimmillaan. Ruoka tuotiin valmiina eteen, tiskeistä ei tarvinnut välittää, eikä pyykeistä, ei ollut muksujen meteliä ja sai vain olla ja maata jos niin halusi, ja kavereita oli juttuseurana :D

Oi noita aikoja.. *huokaa*.. tähänhän sopisi hyvin laulun sanat "oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen.."

keskiviikkona, toukokuuta 04, 2005

Rauha maassa

.. vielä toistaiseksi. Kohtahan ne koululaiset kotiin tulevat taas.. ja sitten saankin nauttia neljästä kokonaisesta päivästä niin, että lapset ovat kotona - mikäli joku tai jotkut eivät lähde mökille viikonloppuna jos Mies sinne menee. Suorastaan korvia hivelevä ajatus näin migreenin päässä jyskyttäessä.

Huomaa että Täti Punainen tuli, saan alkaa totuttelemaan siis kerran kuukaudessa migreeneihinkin. Jälleen yksi hyvä syy, mikä puhuisi raskautumisen puolesta eli päänsäryt olisivat melko olemattomia kunhan alkuraskaudesta selviää pää ehjänä (silloin pikku-ukot tanssivat ahkeraan bailatinoa päässä). Taas kerran siis ajatukset pyörivät samaa rataa mutta tänä vuonna en kyllä edes yritä Miehen päätä kääntää (tiedoksi vain Kaleidoskooppi ;) ).. ensi vuosi on kohta, katsotaan sitten tai ei sittenkään.

Heh, illalla tuli sellainen tunne, että Mies pitää minua kohta hörhönä.. ja ihan oma vikansa kun ei muista mitä olen aikaisemmin (vain pari vuotta sitten) sanonut. Eli kun eilen Mooncupin keittelin käyttökuntoon ja olin vessaan menossa, alkoi Tuuliviiri kyselemään että mikä minulla oikein on. Vastasin että "kuukuppi", josta armas mieheni yllättyneenä kysyy "ai onko sinullakin sellainen?".. oli tv-uutisista bongannut jotain juttua edellisenä iltana kuukupeista. Ja sitten kehtaa minun muistilleni naureskella vaikka ei itsekään muista yhtään mitään...

Neliosainen minisarja alkaa: Vuosi sitten


Niinpä niin, taas pääsee muistelemaan menneitä. Tällä kertaa ihan ensimmäistä kertaa Vauvan osalta. Vuosi sitten oli menossa rv 39+1 ja aamusta oli aika klo 7.45 käynnistysarvioon. Olin varma siitä, että käynnistys aloitettaisiin, liikkuminen teki sen verran kipeää ja oli hankalaa jopa kyynärsauvan avulla (olin sen jo helmikuussa joutunut hakemaan avuksi). Viimeisten kolmen viikon aikana en kotona pystynyt välillä kävelemään askeltakaan edes kepin avulla. Vauva oli sen verran alhaalla että vauvan liikkeetkin lisäsivät kipuja ihan "mukavasti".

Lääkäri totesi tutkimuksen jälkeen, että vaikka vauva ei isolta vaikutakaan, niin liikkumiseni huomioiden taitaisi synnytys olla helpotus, ja otti minut osastolle sisään käynnistelyyn. Ensimmäisen päivän aikana ehdin hihi-pillereitä (jotkut tuntevat ne paremmin cytotec-murusina mutta minä ja huonekaverini saatiin niistä hillittömiä hihityskohtauksia supistelujen sijasta - outo vaikutus) napata kolmen murusen verran. Ainoa teho oli että niitä harjoitussupistuksia alkoi tulla 10 minuutin välein niin että yökin meni enemmän torkkuessa, kunnon unista ei voinut puhua.

Pipan kummitädillä oli laskettu aika minun jälkeeni mutta mokoma otti varaslähdön ja sai tyttönsä samana päivänä kun minä käynnistykseen menin. Toisaalta sairaalassa oli ihan hauskaa kun oli kaveri yhtä aikaa siellä.. ja me saimme liikuntaa kun ravasimme vierekkäisillä osastoilla edes takaisin. Välillä P tuli kyselemään, että joko supistaa, ja välillä minä kävin ihastelemassa pientä vastasyntynyttä tyttöä :D . Oli helppoa kun ei tarvinnut miettiä vierastuntiaikoja.

tiistaina, toukokuuta 03, 2005

Juhlat juhlittu

Taas on mukava olo kun tietää että yhdet kekkerit on pidetty, ja seuraaviin on aikaa. Lauantai aamu meni vielä siivotessa ja täytekakkuja täyttäessä ja koristeltaessa, tuulihattujen täyttämisessä ja tietty sitä siivottavaa riitti koko ajan. Lapset huolehtivat koristelusta, mikä menikin hyvin näin vapun siivellä. Ilmapalloja ja serpentiiniä roikkuin siellä sun täällä.. hienon näköistä oli.

Vieraita tuli tuvan täydeltä, 7 aikuista ja 16 lasta.. kekkereiden jälkeen tuntui ihanalta ottaa hetki rennosti kun Vauva nukkui, ja sitten lähdettiin mökillä käymään syömässä. Kotona oli pari yövierasta myös kun J-serkku ja minun M-serkkuni yöpyivät täällä mielummin kuin mökillä. Lauantai-ilta meni sitten kotona telkun ääressä ja ikkunasta koleaa säätä katsellen (tipauttipa se luntakin vähän).

Vappupäivän sää oli sitten vieläkin kylmempi mikäli mahdollista. Ei tehnyt mieli vappumarssia mennä katsomaan kun lunta tuli ihan pyrynä jonkin aikaa. Sitten vettä, ja taas lunta. Olipahan taas vappu juu. Muutenkin olo oli sunnuntaina kuin olisi kankkunen ollut.. Vauva kun oli yöllä karjunut kiukusta pari tuntia, eikä mikään rauhoittanut. Sitten kun tuumin että katselen nyt sitten vaikka maikkarin chattia kun kerran ei nukuta, niin Vauva hiljenikin.. poju kuikki pinnojen läpi chattia hetken aikaa ja nukahti :o . Hmm, onneksi tuosta ei tainnut kuitenkaan tapaa tulla kun sen jälkeen on yöt nukkunut putkeen pieniä älämölöjä lukuunottamatta - nekin johtuvat tukkoisesta nenästä.

Eilen purin pari pyykkivuorta pestyjä vaatteita, ja kone pyöritti uusia vuoria tilalle. Lakanoita mankeloidessa ja pyykkejä lajitellessa manasin pyykkimäärää, ja seuraavassa hetkessä haikailin taas vauvakuumeen kourissa.. Päässä minulla on vikaa. Illemmalla leikin maailman vahvinta naista ja kannoin ihan itse ulkoa sisälle lipaston, jonka sain serkultani.. Mies kun oli Vauvan kanssa juuri silloin kävelylenkillä, enkä malttanut odotella kun inspis iski. Nyt on kestovaipoille hyvin säilytystilaa.

Kestovaipoista puheenollen.. Mies yllätti aamulla kun meni vaippaa Vauvalle vaihtamaan, tuumatessaan ääneen "ja nyt mennään laittamaan kestovaippa kun kerran sellaisia on".. siis ihan itse kaivoi sellaisen lipaston laatikosta (imut olin laittanut jo vaippoihin valmiiksi) käyttöön :)

Autokuumetta

Tämä päivä on mennyt maissa ja merillä (siis irl ja netissä) vaihtoautoja tutkaillen. Pikkubussiamme emme toki ole vaihtamassa vaan minun Sierraani. Huono tuuri vain vainoaa. Viime viikolla oli kiikarissa Saab 9000:nen, joka meni samana päivänä kun tehtiin päätös auton vaihtamisesta, eilen piti katsastaa yksi Mazda 626 mutta sekin meni ennen kuin ehdittiin myyjän luokse, ja tänään oli kiikarissa Chrysler Saratoga, joka oli myyty vain pari tuntia aikaisemmin :P . Puh, nyt laitoin samaan autoliikkeeseen josta pikkubussi ostettiin, pyynnön, että lähettäisivät valokuvia yhdestä Audi 100 Avant 2.3E Quattrosta.. kun ei täältä viitsisi vain katsomisen takia lähteä ajelemaan 60 kilometriä sinne ja taas takaisin. Muuta vaatimusta kakkosautosta ei ole kuin se, että on hiukan isompi tavaratilaltaan kuin Sierra - se tuppaa olemaan kuin sardiinipurkki kun Mies lasten kanssa mökille menee tavaroiden pursutessa suurinpiirtein ikkunoistakin ulos.

Oikeassa olin silloin parisen viikkoa sitten.. Oviskipujahan ne pirunmoiset vatsakivut olivat. Täti Punainen kurvasi tänään paikalle (onneksi vasta kun oltiin jo kotona), ja pääsin keittelemään kuukuppikeittoa. Ihanaa olla oikeassa joskus ;) Nyt sitten mielenkiinnolla seuraan miten kierto tästä lähtee toimimaan.