Hampurilaiskastiketta p**kele!

Myydään reilu 3-vuotias täystuho, vandaali, termiitti, vihulainen... tai vaihdetaan sisäsiistiin koiraan! Kaupan päälle annetaan mykkä 5-vuotias, joka ei saa suutaan auki kun pitäisi.

Saipahan äsken rauhallinen neulontatuokioni vauhdikkaan lopun kun muistin että Taaperon vaipan voisi välillä vaihtaa. Lähdin etsimään Taaperoa leikkihuoneesta jossa lasten äänet kuuluivat. Huoneen ovella vastaan iski pistävä haju, ja näkökenttääni hävityksen kauhistus.

Pipa oli hakenut Taaperon syömättä jääneen ruoan (Taapero alkoi dieetille, ei ruokakaan maistunut kun tarjosin) ja hampurilaiskastiketuubin jääkaapista, ja oli mennyt leikkihuoneen lattialle syömään. Lattia oli hampurilaiskastikkeessa, plyyssinen tuoli oli selkänojaa ja istuinosaa myöten hampurilaiskastikkeessa, Pipan kourat olivat hampurilaiskastikkeessa, Taaperon vaatteet olivat hampurilaiskastikkeessa kuten myös hiukset, kaula ja kourat!!! AARRRGGGGGHHHH!!!!!!! Nanosekunnin kiihtyvyys äidillä saavutettiin jälleen ja kenttäkenraalin äänivarannot otettiin käyttöön niinikään. Poppana pirulainen oli ollut koko ajan paikalla, mutta eipä tullut mitään sanomaan, mitä huoneessa puuhattiin >:I

Pipan marssitin käsien pesulle ja komensin huoneeseensa, Taaperolta riisuin äkkiä sotkuiset vaatteet pois ja pyyhin enimmät mössöt jaloista ja käsistä niihin ettei lattiat sotkeentuisi isommilta aloilta, kannoin sottaistakin sottaisemman tuolin keittiön pöydälle ja komensin Poppanan ja Tuuliviirin siivoamaan leikkihuoneen rojut lattioilta pois. Taaperoa käsistä kiinni ja pesuhuoneeseen suihkuun, ei siinä muukaan auttanut. Taapero yritti pesua protestoida mutta pysyin tiukkana ja saippuoin pojan - ei sitä hampurilaiskastikkeen hajua halua haistella lopun iltaa.

Suihkun jälkeen pojulle vaippa ja yöpuku jo päälle, ja keittiöön siivoamaan sitä tuolia. Sain kyllä tahrat pois mutta milläs sen hajun saa pois?? Leikkihuoneesta oli sillä välin tullut siisti, ilmeisesti karjaisu tuossa mielentilassa saa aikaan tulosta ;) jopa Poppana oli siivonnut, vaikka muuten yrittää selittää ettei osaa.

Ei naurattanut, ei. Vai naurattiko muka jotain???

Mies muutti kotiin, kesä on ohi

Nyt se taitaa kesä olla ohi, Mies meinaan muutti eilen mökiltä takaisin kotiin. Toki tuo viikonloppuisin vielä mökille menee, mutta arkena on kotona. Pipa yritti kyllä mökillä selitellä, että he muuttavat kotiin kun lumet tulee. Siihen voisi mennä aikaa paljon, joten ehkäpä parempi näin.

Eilen tuli kytättyä uutisia taas tarkemmin. Kieltämättä sitä oli niin utelias, että tuo pyörremyrsky Katrina kiinnosti, mitä se saa aikaan New Orleansissa. Pahimmat uhkakuvat sentään jäivät toteutumatta, vaikka tuhoja tuli, samaten kuolleita. Luonnonvoimat saivat jälleen kerran miettimään kuinka arvaamaton tämä kotiplaneettamme onkaan... Kumpikohan tämän pallon joskus tuhoaa, luonto vai ihminen itse vai yhteistyössä kummatkin...

Big Brother suomalaisversiona alkoi niinikään eilen. Tuon ohjelman suosiota en kyllä ymmärrä (siis niiden aikaisempienkaan), ja olen erittäin iloinen ettei se pilaa maikkarin tai nelosen ohjelmatarjontaa vaan tulee Sub-tv:ltä. Vaikka ei sen puoleen, eipä noilta muiltakaan kanavilta kovin usein katsottavaa tule, eilinen oli poikkeus - peräti kaksi katsottavaa ohjelmaa... Näkijä neloselta, ja maikkarin leffa. Tirkistelyähän tämä toisaalta taitaa olla blogienkin lukeminen, vain ilman kuvia. Kilpailijoita Big Brotherissa käy enemmänkin sääliksi, kamerat suihkussa ja vessassa, nakukuvia netissä siepattuna noilta kameroilta... uu jee, tuoko on nyt sitten ihanaa ja kivaa? Jotain rajaa sentään voisi olla :P

Taapero on tehnyt puurolakon. Ei yhtään hyvä juttu. Ei kelpaa ilta- eikä aamupuuro, pää kääntyy pois, ja jos on lattialla niin melkein juoksee karkuun kun näkee puurolautasen. Eilen illalla söi iltapalaksi rasvakeittimellä tehtyjä Lidl:n lohkoperunoita hyvällä ruokahalulla - kieltämättä nuo hyviä ovatkin. Toivon kuitenkin, että tämä on vain ohimenevää ja puuro alkaisi taas maistua kun sitä sitkeästi tarjoan.

Esikoisella on tänään piirisarjaottelu Karhulassa. Mies aikoo ehtiä sitä katsomaan, kun peli alkaa klo 19 ja häneltä työt loppuvat klo 18. Mietin jo hetken, että jos koko perhe olisi lähtenyt katsomaan, mutta kotiintulo menisi klo 21 tienoille eli Taaperon kannalta vähän turhan myöhäiseksi - kun sillä iltapuurolla aion kiusata pientä.

Sunnuntai

Päivä meni hieman kohmeessa. Alkomahoolilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta Taaperon viime yön nukkumisilla kyllä. Jostain syystä poju heräili pitkin aamuyötä itkeskelemään, lopulta klo 6 vaihdoin jo vaippaakin siltä varalta, että se olisi häiritsevän täynnä tai jotain muuta mystistä... Ei auttanut, itkeskely jatkui johonkin klo 7 asti, sitten sammui poika ja pari sekunttia myöhemmin äiti. Herättiin klo 11 kun olohuoneessa kuullosti olevan maanjäristys tai trombi - sittemmin osoittautui että Tuuliviiri se vain oli. Miten voi tietokoneella istuessakin pitää sellaista tuminaa...

Päiväunille Taapero taintui klo 14 jälkeen, ja koska poika ei antanut minun nukkua yöllä, en minäkään antanut päivällä - herätin varttia vaille viisi. Oikea syy kyllä oli se, että maha murisi jo niin uhkaavasti, että oli syytä päästä kohti mökkiä ja syömään Miehen grillailemia pihvejä. Soitin etukäteen Miehelle, että herätän Taaperon, niin Mies oli saanut ruoan jo valmiiksi siihen mennessä kun mökille ehdittiin. Suoraan ruokapöytään siis :)

Ruoan jälkeen kotiin ja lakanapyykkiä pesemään. Se on sellaista mitä voi vielä hikisesti jaksaakin siinä vaiheessa kun suu meinaa revetä liitoksistaan haukottelujen voimasta. Konehan sen työn tekee, tai kaksi konetta kun pesukoneesta ne piti työntää kuivausrumpuun ja sitten sieltä takaisin sänkyyn - jäi mankelointi välistä pois.

Sen verran väsynyt olin, että tämä kirvoitti hillittömän naurukohtauksen ... äiti on vähän väsynyt joo.

Lauantai iltaa

Tsapadaba dai dai daa... kyllä ihmisen elämä on mukavaa. Ihan tämä laittaa laulelemaan ja mieli on niiiiiiin virkeä kun kävi mökillä saunassa ja lillui järvessäkin pitkän aikaa. Alussa teki mieli kyllä vähän kiljahtaa kun järveen hyppäsin mutta äkkiä siihen tottui ja sitten siitä nautti. Mies kyllä lähti ennen minua pois kun kuulema naku-uinnissa pelivehkeet meinasi jo jäätyä *nauraa*. Vesi oli nyt illalla +18,3 astetta.

Miehen savustama savulohi suorastaa suli suuhun, se oli niin herkullista. Kyytipojaksi oli perussalaattia, kurkku-tomaatti-jäävuorisalaatti plus amerikkalaista salaatinkastiketta ihan tilkka. Ja tietty leipää. Ruoan jälkeen muksut innostuivat juoksemaan saunaan - uimaan - saunaan - uimaan jne. pitkän aikaa, ja vasta sen jälkeen kun he lopettivat, minä ja Mies pääsimme ihan rauhassa saunomaan. Esikoinen ja Isosisko lupasivat katsoa Taaperon perään.

Saunan jälkeen oli kiva istua hetki kuistilla ja neuloa Fifi 2:ta... ja kuunnella meteliä joka oli mökin sisällä. Hrrr... toivottavasti ensi vuonna mökin yläkerta on kunnossa niin muksut saavat mennä sinne mekkaloimaan. Yhdessä tuvassa minä en kestä kuuden lapsen kanssa, huoneita pitää olla enemmän tai sitten minua uhkaa raittiin ilman myrkytys kun istun ulkona ;)

Kotiin tultaessa koukkasin Ärrän kautta ja hain vuokrafilmin. Jos saisin tainnutettua Taaperon nukkumaan kohta niin pääsisi leffaa katsomaan. Jos se on hyvä niin kai se on pakko Miehellekin kopsata.

Lauantai"aamua"

Isosisko pääsi tänään Tykkimäelle sattumalta. J-serkun isän ammattiliitto tarjosi jäsenilleen kaksi ranneketta kauden päättäjäisiin, ja koska J-serkku kaipasi toki seuraa laitteisiin, niin Isosisko sai illalla kutsun tulla mukaan. Eikä tarvinnut kahta kertaa kysyä, että lähteekö. Esikoiselle tuosta ei viitsi sanoa mitään, tuo hyppi jo illalla kiukusta kun Tuuliviiri sai jäädä yökylään heidän yhteisen kaverinsa luokse, ja hän joutui tulemaan kotiin. Nyt kun kertoisi Tykkimäen reissusta niin Esikoinen varmaankin halkeaisi.

Isosisko oli lähtenyt jo siinä vaiheessa kun minä ja Taapero kömmittiin ylös sängystä puoli yhdentoista aikoihin. Taaperoon tainnut iskeä unikärpänen vaihteeksi, yhdessä vaiheessa tuo sentään heräili jo klo 9 aikoihin. Mutta en valita, en. Eilen illalla Taapero istui ekaa kertaa potalla kun tuli saunasta - kaivoin kapistuksen esiin, vaikka mitään pottaharjoittelua tuskin aloitetaan vielä. Isommat ovat kaikki aikoinaan oppineet päivä- ja yökuiviksi niillä main kun 2 v. täyttävät, ja helposti, pottaharjoittelua riitti sitä ennen vain muutama viikko. Paras merkki on ollut se, että yövaippa on ollut aamuisin kuiva siinä vaiheessa jo kauan, silloin on ollut hyvä aloittaa pottailu. Esikoisen kanssa aloitettiin potalla istuminen siinä vaiheessa kun tuota sai istuttaa, ja silti oppi kuivaksi vasta 2-vuotiaana, joten ihan turhaa touhua aloittaa vielä. Saapahan vielä käyttää kestovaippoja jonkun aikaa ;)

Mutta jospa saisi itsensä irti tästä koneelta ja kävisi heittämässä vähän kiisseliä Mersuun. Eilen katselin mistä kannattaa tankata, ja totesin että vaikka ABC:ltä saisi bonuksia, niin ei kannata kun diesel on siellä 10 senttiä/litra kalliimpaa kuin toisaalla. Järkky hintaero! Maitoa on niinikään käytävä ostamassa taas kymmenisen litraa niin riittää ehkä maanantaihin - paljonkohan Valio veloittaisi kylmäsäiliövaunusta pihalla... Lehmää en halua kun ei minusta ole juomaan vastalypsettyä maitoa (yökkii), sitäkin olen päässyt maistamaan joskus.

Perjantai

Onpas päivät menneet nopsaan ohi kun on koko ajan ollut köhimistä ja niiskuttamista. Niih, se iski uudelleen tuo yskä ja otti nuhan kaveriksi juuri kun uskoin, että selviän hengissä ensimmäisestä yskästä. Nyt tämä on tasapuolisesti melkein koko perheessä, vain Tuuliviiri on taas mennyt niin lujaa, ettei virukset ehdi tarttua kiinni.

Eilen onnistuin nukkumaan pommiin aamulla, ja näin Tuuliviiri myöhästyi hiukan koulusta. Poika kun odotti kiltisti, että minä nousen ylös kun tarkoitukseni oli käydä asioilla ennen Tuuliviirin kouluun lähtöä. Lopulta tuli koputtamaan oveen ja havahduin siihen. Olin onneton onnistunut painamaan kännykän herätyksen kiinni kokonaan enkä torkulle :P

Ylösnoustua oli edessä aamutouhut, joten en liikkeelle ehtinyt ennen kuin Isosisko tuli koulusta kotiin. Lähdin kauppaan, maito oli lopussa, kävin ostamassa 10 litraa maitoa (ja uskokaa tai älkää, nyt ne on taas lopussa... vain kolme litraa jäljellä eli ei riitä huomiseen asti), ja kaupasta suuntasin kohti kansalaisopistoa. Jännitti että vieläkö Poppanalle siellä olisi muskarissa paikka kun en heti aamusta ilmoittanut tyttöä.Onneksi oli, saa tyttö taas jonkun "oman" jutun mihin ei Pipalla ole osaa eikä arpaa. Toisaalta tuon voi ajatella niinkin, että kun Poppana on siellä, saa Pipa nukuttua päiväunet rauhassa ;)

Eilen illalla käytiin sitten koko perheen voimin katsomassa Esikoisen piirisarjaottelua. Poika oli tällä kertaa maalivahtina (yleensä hyökkääjänä), joten pieniä paineita niskaan kun koko perhe oli paikalla. Rauhoitin toki Esikoista sanomalla, että "nollapeli tai viikko kotiarestia" ;) . Nollapeli oli itseasiassa aika lähellä jo, naurettiin katsomossa, että maalivahdilla taisi olla kylmä kun venytteli aina välillä ja hyppi ajan kuluksi... pallo oli suurimman osan aikaa vastustajan maalin lähettyvillä. Parin viimeisen minuutin aikana vastapuoli sai sitten yhden maalin tehtyä, ja peli päättyi 9-1. Torjuntoja ei tarvinnut tehdä kuin pari. Aika ylivoimaista peliä oli kyllä. Ensi viikolla pelit olisivat sitten Karhulassa ja Loviisassa.

Nyt taidan tarttua taas Fifi 2:een, haluaisin saada sen kohta puoliin valmiiksi. Huomenna on tarkoitus mennä mökille syömään kun Taapero herää päiväunilta (Mies sillä aikaa savustaa lohet valmiiksi) ja saunomaan, ja kun mökillä ei ole tietokonetta niin puikot heiluvat. Mietin yöpymistäkin siellä mutta taidan yöksi tulla kuitenkin kotiin... tai mistä sen tietää. Katsotaan sitä sitten huomenna. Siellä olisi naapurissa pippalotkin naisille...

Tekninen vika

"Bloggerin Veijo ja Soneran Tellu ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin..." Hmm, olenkohan tosiaan liian addiktoitunut koneeseeni kun tuollainen alkoi päässä soida netin lakatessa eilen iltapäivällä toimimasta. Siis kamalaa!! Yhtäkkiä mikään ei toiminut. Veijo kun olisi pelittänyt niin Tellu kävi kiusaamaan.

Soneralta noita pätkimisiä on saanut kokea ennenkin, joten käynnistin koneen uudelleen (siitä on usein ollut apua), eipä ollut hyötyä. Toinen mieleen jäänyt neuvo teknisestä tuesta oli koneen ja modeemin sammutus hetkeksi - tein senkin eikä auttanut. Iik, paniikki! Äkkiä teknisen tuen puhelinnumero esiin, handsfreen haku autosta ja se kännykkään kiinni, Fifi 2 esiin ja soitto. Neuloin, neuloin, neuloin... ja yritin pysyä hereillä kuunnellessani unettavaa odotusmusiikki, jossa välissä miesääni totesi "Odottakaa ystävällisesti vielä pieni hetki, palvelemme teitä hetken kuluttua". Yök sille musiikille. Tuu tuu tupakkarulla valikoimista puuttui mutta ei se musiikki tuota paljon vauhdikkaampaa ollut. Joku vonkui Mona-Lisan perään, Beatleseiltäkin oli joku unilaulu... vauhdikkain kappale taisi olla Sommaren är kort.. uuh! Ilmeisesti toiveissa on, että soittaja nukahtaa odotellessaan niin ei kysele sittenkään tyhmiä.

Tunnin noita totellisia hilebilebiisejä kuunneltuani aloin epäillä tippuneeni johonkin Soneran teknisen tuen mustaan aukkoon, kun välillä puhelin alkoi jo tuutata hälytysääntä mutta sen sijaan että kukaan olisi vastannut, se yhdistyikin taas kehtolaululinjalle. Kaivoin esiin toisen kännykän ja soitin silläkin samaan numeroon - tuloksena tuplasti unimusiikkia mutta kummassakin korvassa eri kappale.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen olin jo niin väsynyt, että luovutin. Aloin häiriköimään Kaleidoskooppia kännykällä, että josko hänellä netti toimisi ja katsoisi sanotaanko Tellun kotisivuilla mitään, illalla sitten selvisi että näkyihän siellä syy. Tuollaisia kun sattuu vielä pari kertaa niin Fifi 2 voipi olla valmis - nyt se ehti kerätä pituutta reilut parikymmentä senttiä kun ei ollut muutakaan tekemistä.

*****
Eilen sain todeta, että työvoimatoimisto lähettää joskus jotain. Sain jo toisen kirjeen sieltä tämän parin kuukauden sisällä minkä olen ollut työttömänä. Ensimmäisessä tarjottiin jotain koulutusta, viskasin roskiin, olen ihan tarpeeksi saanut jo kouluista siinä mielessä, että jos olen työtön, haluan töihin en kouluun. Kouluun voisin hakea itsekin jos keksisin vielä jotain mikä tosiaan kiinnostaa. Eilinen lappu oli sitten ilmoitus työpaikasta, johon voisin laittaa hakemuksen. Tosin, olin tuonkin jo omatoimisesti löytänyt ja hakemusta mietin päässäni. Tarkoitus on se rustata tämän viikon aikana. Tosin tympii ajatus - turhaa paperinhukkaa ja postilaitoksen kannatusta se on kuitenkin, eiköhän tuolta tule taas kirje "kiitämme mielenkiinnosta, hakijoita oli 200+ ja valituksi tuli xxx xxxxx". On meinaan tullut hakemuksia kirjoitettua viimeisten 12 vuoden aikana paljon, mutta tulos ei ole kovin hyvä. Yhden työpaikan sain, ja sieltä sanoin itseni irti. Työttömänäkään en orjatyöhön ryhdy.

Isosisko puikoissa

Tässä kuva Isosiskon valmiista töistä :)

Viikonloppu

Tämä viikonloppu on mennyt melkeinpä taas vain ollessa. Täti punainen kun on kylässä niin ei tässä pahemmin viitsi edes liikkua tai aina pitää aloittaa liikunta vessan kautta. Niinpä olen istunut, irkannut ja neulonut (kyllä tästä kohta neuleblogi pitää tehdä ;) ).

Fifi
Fifistä meinasi tulla päänsärkyä. Tuo mistä aikaisemmin kuvan laitoin (tummansininen), piti purkaa kun lanka loppui kesken, eikä sitä kaupoissa enää näkynyt. Kävi tuuri ja löysin toista lankaa poistomyynnistä, ostin neljä kerää ja olin varma että siinä on liikaakin - vaan eipäs ollut. Neljättä kerää aloittaessa oli jo selvää, että lanka ei riitä. Siinä vaiheessa meinasi iskeä paniikki kun sitäkään ei näkynyt kaupoissa. Onneksi Iona lupasi laittaa kyselyn neulontalistalle jos joltain löytyisi sitä, ja sieltä sainkin eilen vinkin, että Citymarketeissa Poppia vielä olisi. Tänään oli siis pakko suunnata auto Citymarkettiin - ja siellä sitä oli vaikka kuinka paljon :))) Ja ihan oikeaa väriäkin. Kyllä helpotti, nyt ei pitäisi enää loppua lankojen kesken, huivi kuitenkin valmistunee pian. Vielä *pus pus* Ionalle ja kiitos :) ... ja nyt kaikki salarakkaat pysykää nahoissanne, tämä oli vika kerta kun pussailen vieraita...

Olen tässä viikonlopun aikan pohtinut jopa lapasten neulomista. Osaisinkohan minä, viimeksi on lapaset tullut tehtyä yläasteella, muutama vuosi sitten siis... Kunhan Fifi ja Fifi 2 valmistuvat, voisin ehkä rohkaistua kokeilemaan. Tosin kun ohjetta olen lukenut, alan epäilemään että peukalon tilalle tuohon tulee vain reikä minun tekeleissäni tai ei sitäkään - tulee vauvan tumput aikuisen koossa. Jään mielenkiinnolla odottamaan omaa yritystäni.. kuvia en lupaa näytille.

Esikoinen ja Isosisko halusivat tänään uimahalliin. Kun tulin kaupasta, olivat tehneet itselleen munakasta kun nälkä oli yllättänyt. Ruoan jälkeen tyhjensivät tiskikoneen ja siivosivat leikkihuoneen... sitten tulivat pyytämään kolmea euroa uimahallirahaa, ja annoinhan minä sen. Nauratti hieman kun luulin, että kahdestaan ovat menossa, mutta jäivätkin vielä soittelemaan Isosiskon tyttökavereita mukaan - minun vanhin poikani menossa tyttöjen! kanssa uimahalliin :O . Apua, eikös tuo enää vaadikaan poikaseuraa mukaan. Pitänee siis kohta alkaa tenttaamaan kaikki vieraat tyttölapset kolmannen asteen ristikuulustelulla ja tuoda pienoiskivääri mökiltä kotiin, johan se orava from hell pääsikin autuaammille metsästysmaille.

Mökkinaapurin emäntä joutui tässä kesän aikana oravan vainoamaksi. Jostain syystä mökillä olevat oravat olivat melkein kesyjä, ne saattoivat tulla hyvin lähelle ja jopa kiivetä jalkaa pitkin ylös - ei tosin meillä mutta mökkinaapurin isännällä oli tuosta kokemusta. Naapurin puolella emäntä vain ei kurreista oikein tykkää, ainakaan kun liki yrittävät, niinpä oli eräänkin kerran pelästynyt ja kiljaissut kun orava oli yllättäin ollut aivan vieressä. Orava piru taisi tajuta tuon että toinen sitä pelkää, ja alkoi vaanimaan selvästi emäntää. Isäntä saattoi olla mökillä viikon eikä välttämättä nähnyt edes vilahdusta pörröhännästä mutta odotas kun emäntä tuli mökille - kurre oli heti pöydän päällä tuijottamassa pää kallellaan ja (emännän sanoja lainaten) pirullinen ilme naamalla ;) . Pari viikkoa sitten oli isäntä lähtenyt mökiltä töihin, ja kun ovi kiinni perässä meni, niin orava oli ikkunan takana tuijottamassa emäntää. Tuota oli jatkunut koko päivän, että meni emäntä minne vain niin orava oli yhtäkkiä siinä vieressä, ja kun isäntä tuli töistä takaisin mökille, emäntä oli itkenyt hysteerisenä sisällä. Siinä vaiheessa isäntä kävi hakemassa pyssyn meiltä, ja sen oravan taru päättyi siihen. Koko juttu ei kyllä päättynyt... tämän oravan pesue meinasi vallata mökkinaapureiden rakenteilla olevan hirsimökin. Söivät villoja nopeampaa tahtia kuin isäntä meinasi ehtiä villoittamaan, ja yrittivät tehdä pesäänsä sinne. Se tiesi sitten loppua lopullekin suvulle. Oravat ovat kyllä kivoja mutta mielummin minäkin niitä katselen tuolla puiden latvassa kuin puolen metrin päässä naamastani :P

Kenkäkaupoilla

Taapero haluaa olla villi ja vapaa... ilmeisesti. Kenkiä poika ei huolisi jalkaan millään. Ensimmäiset yritykset päätyivät siihen, että poika istui lattialla kengät jalassa ja huusi suoraa huutoa, eikä suostunut edes konttaamaan. Niinpä en tuossa kesällä sitten viitsinyt kengillä edes Taaperoa kiusatakaan. Kyllähän tuo joitain kenkiä mielellään itselleen laittoi jalkaan, mutta voi olla että isin 45 koon kengillä olisi hieman hankala kävellä tai isoveljen 37:lla. Suuruudenhulluutta.

Myöhemmin tuo keksi, että kun varpaat vetää kippuraan, ei äiti varmasti saa tungettua jalkaan niitä läpysköitä mitä kotona yritti. Niissä kengissä kun ei päällisläppä auennut kärkeen asti. Ei siis auttanut muu kuin mennä eilen Prismaan kenkiä ostamaan - sellaisia missä ei auta vaikka varpaat vetäisi kuin kippuraan. Kengät löytyiväitkin ja onneksi tuo ei kaupassa sentään alkanut karjumaan kun kenkiä jalkaan sovitettiin.

Äsken Isosisko halusi lähteä Taaperon kanssa ulos, joten oli aika testata kengät käytännössä - kävelisikö tuo niillä vai ei. Huuto alkoi kun kenkiä jalkaan laitettiin. Kengät jalassa ei suostunut käymään seisomaan lattialle vaan veti jalat kippuraan... hmm, tosi "lupaavaa". Kannoin ulko-oven luo jos se vaikka houkuttelisi ottamaan askeleita - katinkontit, poju istui lattialle ja huusi. Isosisko nappasi Taaperon syliinsä ja meni ulos. Parin minuutin kuluttua tuli sanomaan, että hyvin kävelee :) Piti itsekin käydä kurkkaamassa ja niin Taapero totta tosiaan taapersi pihalla kengät jalassa, hieman horjuvammin tosin kuin ilman, mutta kuitenkin :)) Jessh, nyt ei varpaat jäädy talvellakaan kun saa kengätkin jalkaan.

Hmph, vai sellaista peliä

Aivan kuten arvelin, ei ole kukaan ilmoittautunut halukkaaksi ottamaan tämän yskän seuraavaksi. Mitä hyötyä on näistä salarakkaistakaan... nyyh ja niisk ja köhköh köh KÖH... kun eivät tämän vertaa auta naista mäessä?! No, onneksi on pullo takataskussa ja ryyppy murheeseen ja toinen tarpeeseen otettuna. Ostin vain pullollisen enkä kahta, saahan noita lisää hakea huomenna jos tarvii. Niin ja ihan apteekista enkä Alkosta kuten Kaleidoskooppi jo suvaitsi irkissä epäillä - mokomakin epäsalarakas, säälimätön julmuri ja pelikarkuri. Jätti minut kuin narrin kalliolle, vai oliko se nallin.., no kuitenkin tuonne Aapelin addiktoivaan maailmaan jossa hulluna värivaltausta on tullut taottua muutama sata peliä. Siis kuvitelkaa! Ei sanonut sanaakaan että aikoi poistua ja minä jään rupattelemaan mukavia pelikaverille joka onkin sitten Kalen mies! Tällä kertaa en kyllä ottanut perhesuunnittelua aiheeksi kun vaisto jo varoitti (aloin häviämään) että pelaaja on vaihtunut vastapuolella. Osaa se mies pelata *ihastelee ja suojautuu jo Kalen salamoivilta silmiltä*.

Turha siinä on naisen ruikuttaa jos vieraat naiset miehelle lepertelevät kun tällaisen vetreänä köhivän ja sanavalmiin naisimmeisen kanssa jättää juttelemaan ilman haukankatsetta miehensä selän takana. Niih! Noo, palasi se Kalekin sitten vielä peliin myöhemmin ja houkutteli minut yösyöppöilemään. Niin että hyvää ruokahalua vain tähän aikaan *mussuttaa ruisleipää maksapasteijan kera* ... minä jatkan peliä nyt ;)

Köh köh

Nyt olisi tarjolla ihan ilmaiseksi kamalaa yskää, kuka haluaa? Minä voisin jo luopua omastani niin saisi yöllä nukuttua. Rasittavaa puuhaa yrittää saada keuhkoja pihalle suun kautta, pää tulee tuosta kipeäksi niin ikään. Koska epäilen ettei tätä kukaan kuitenkaan halua, niin pakko suunnata apteekkarin troppihyllylle tänään. Kai sieltä jotain löytyy hillitsemään tätä köhimistä..

Taaperolla ei ollut enää kuumetta eilen mutta sitä karjua riitti. Illalla tosin tuo jo hymyili ja nauroi, tuli ihan deja vu -tunne että tuollaista on tehnyt joskus aiemminkin. Siitä vain on aikaa. Aamu alkoi kuitenkin tänäänkin tutulla valituksella loppuen nopeasti kun pääsi mukaan Pipan ja Poppanan leikkeihin. Tytöt rakensivat legoilla ja Taapero hajoitti rakennelmat ;)

Ja koska Taapero omaa suoran putken (sai äsken aamupuuron - toisesta päästä pitää tuupata siis ulos), niin nyt loppui polkkaus tähän tai vierestä kantautuva lemahdus voi vielä tainnuttaa minut eli jospa menisi purkamaan tuon hajupommin.

♥ Poppana 5v. ♥

Tänään on ollut hyvä päivä taas vajota muisteluihin. Viisi vuotta sitten syntyi tuo pieni ja pippurinen toinen tyttösemme ♥. Ja koska päiväkirja on sikäli uusi, ettei tuosta ole mitään synnytyskertomusta tänne laitettu, niin laitetaan nyt.

Synnytyskertomus nro 4
Kävin ultrassa painoarviossa rv 39+3 . Painoarvio antoi yli 4,5 kg, joten lääkäri antoi aikaa synnytyksen spontaanille käynnistykselle laskettuun aikaan asti ja viikonlopun yli. Maanantaina ottaisivat minut osastolle ja alettaisiin käynnistellä.
Niinpä rv 40+2 aamusta kolkuttelin tutun sairaalan ovia, neljäs kerta jo siellä. Sisätutkimus paljasti ettei edistystä ollut viikossa tapahtunut eli kohdunsuu oli edelleen jossain kaukana niin ettei lääkärikään meinannut siihen ylettyä, kohdunsuu oli kyllä kahdelle sormelle auki. Niinpä lääkäri määräsi yöllä klo 3 laitettavaksi prostaglandiinigeeliä paikkoja kypsyttelemään.
Tiistai päivä kului osastolla lorvien ja supistuksia kellottaen. Niitä tuli 5-10 minuutin välein muttei hirveän kipeinä, vain jotkut saivat vähän puhisemaan enemmän - eipä niissä ollut tehojakaan. Homma ei edistynyt alkutilanteesta yhtään.
Keskiviikkona klo 3 laitettiin taas geeliä ja otettiin tunti käyrää. Supistukset voimistuivat ja alkoivat tuntua kipeiltä. Klo 6.30 en kestänyt nousin ylös suihkuun. Samantien supistukset alkoivat tulla 2-4 min välein. Nyt kipu alkoi todella tuntua alavatsalla ja selässäkin tuntui särkyä. Kuuma kaurapussi selässä tuntui ihanan helpottavalta selkäsärkyyn, mutta vatsapuolelle sen teho ei riittänyt. Pääsin suihkuun jotenkuten. Ajattelin etteivät nämäkään supistukset saa mitään kuitenkaan aikaiseksi, koska selkäsärky ei ollut niin kovaa kuin edellisillä kerroilla. Klo 7 oli aamiaisaika, joten yritin lähteä syömään. Kävely oli hidasta kun piti samalla pitää seiniä pystyssä ;-) . Aamuvuoron kätilö tuli juuri silloin minua katsomaan, ja totesi tuovansa aamiaisen minulle tarkkailuhuoneeseen, jossa olin pari päivää majaillut. Sain syötyä puurosta puolet, kun oli pakko käydä lattialle kontilleen ja huojutella itseäni siinä. Kätilö tuli silloin takaisin, sanoi ottavansa käyrää ja kysyvänsä lääkäriltä saisiko antaa jotain kipulääkettä. Hetken kuluttua hän tulikin jo takaisin ja tuikkasi petidiiniä lantiooni - mikä ihana helpotus :-) Kivun terä taittui vaikkei poistunutkaan, ja vaivuin melkein nirvanaan :-)

Klo 9 lääkäri tuli huoneeseen. Olin siinä vaiheessa reilussa petidiinihumalassa ja nukuin kaikki supistusvälit kuin saunalyhty kiikkutuolissa. Lääkäri kysyi mikä on olo, ja hyvin pahoitellen sanoi, että hänen oli nyt tehtävä sisätutkimus (ne tekivät kipeää, joten en niin ihastunut tutkimukseen ollut). No mikäs siinä auttoi. Tuttu survominen alkoi, ja kun pyysin häntä lopettamaan, hän sanoi etsivänsä kohdunsuun vaikka mikä olisi että tiedettäisiin missä mennään. Ohoo, tilanne olikin edennyt. Kohdunsuu oli 4 cm auki ja laskeutumassa johtoviivaan. Ei muuta kuin kalvot puhki, totesi lääkäri. Kalvot puhkaistiin ja siirryimme synnytyssaliin klo 9.30. Kätilö soitti miehelleni töihin ja pyysi tätä tulemaan, ja tämä tulikin ½ tuntia myöhemmin. En tosin siinä vaiheessa reagoinut mitenkään mieheni tuloon, kun itselläni oli täysi työ puristaa ilokaasumaskia käsissäni ja puhista säkkituoliin. En saanut maskia laitettua naamalleni asti ;-). Siinä vaiheessa olin jo saanut aquarakkulatkin (ei sattuneet kun seassa oli puudutetta) selkäsärkyyn ja kaurapussi oli myös käytössä. Klo 10.15 kätilö oli menossa ovesta ulos ja minulle tuli hätä, sillä ponnistustarve tuntui jo ja halusin hänen tutkivan minut. Huh, 7 cm auki... 10 minuuttia myöhemmin ponnistustarve oli jo pakottava, tilanne 9 cm auki ja toinen lippa kadonnut ja toinen katoamassa kovaa vauhtia. Seuraava supistus kun meni ohi karjuntani säestämänä (oli pakko jo ponnistaa), kätilö kehotti minua siirtymään äkkiä jakkaralle (olin toivonut jakkaraa kun kahdella edellisellä kerralla sen olin hyväksi todennut) ja antoi luvan ponnistaa. Siitä alkoikin sitten hikinen urakka.

Vaikka kuinka ponnistin, en tuntenut mitään edistystä tapahtuvan. Näin jo mielikuvan 5 kiloisesta jöntikästä. Ajantaju katosi tässä vaiheessa täysin. Muistan vain toisen kätilön pyyhkineen muutamaan otteeseen kasvojani, kun hiki valui pisaroina silmiini ja pitkin poskia. Supistuksetkin alkoivat laantua ja niiden kesto lyheni. Siinä vaiheessa minulle laitettiin oksitosiinitippa, jota ei meinattu saada käteen kiinni koska kätenikin olivat hiestä läpimärät. Tipan nopeutta jouduttiin lisäämään kolmeen otteeseen kun supistukset meinasivat lakata kokonaan. Tässä vaiheessa kätilöt olivat jo selvillä siitä että tulokas oli tulossa otsatarjonnassa, ja siksi tila ei meinannut riittää. Niinpä siirryttiin sängylle, joka oli nostettu istuma-asentoon, ja ponnistin siinä jalat kätilöiden kylkiä vasten. Sekään ei tuonut toivottua tulosta, vaikka vauva pääsikin jo laskeutumaan jonkin verran. Seuraavaksi kätilöt päättivät kokeilla poikkipöytää, eli jalat levälleen telineisiin ja takamus roikkumaan melkein tyhjän päälle. Silloin sain hyvän tuntuman ponnistukseen ja vauva alkoi tulla. Lopulta vauvan pää oli jo kolmasosaksi näkyvissä, kun supistukset taas taukosivat. Kiristävän polttava tunne sai yrittämään ponnistamista ilman supistuksen apua, mutta turhaan. Kun seuraava supistus tuli, päätin että nyt työnnän vauvan ulos vaikka henki loppuisi kesken, ettei tämäkin supistus loppuisi ennen vauvan syntymää. Niin keräsin viimeiset voimat ja työnsin ja työnsin kaikin voimin. Kätilöt kehottivat hengittämään välillä, mutta päätin ettei nyt ehdi :-). Vihdoin ja viimein 54 minuutin ponnistamisen jälkeen, klo 11.34, tunsin helpottavan pulahduksen ja näin pienen tytön kätilön käsien varassa ilmassa. Tyttö laitettiin puseroni sisään ja olo oli uskomaton... väsynyt mutta onnellinen, ja väsymyskin katosi pian, ja miehelle jo sanoin että "lisää kiitos näitä - siis vauvoja". Onneksi repeämiä ei tullut, ainoastaan yksi pintanaarmu, johon kätilö kuitenkin ompeli viisi tikkiä hillitsemään verenvuotoa. Lisäksi laittoivat vielä oksitosiinitippaan, oli kuulema tapana monisynnyttäjän kohdalla, että kohtu varmasti supistuu.
♥Mitat pikkuisella ei sitten loppujen lopuksi olleetkaan mitkään isot, vain 4145 g ja 53 cm, päänympärys 35,5 cm.♥
Tuo oli mukava synnytys, ja osastolla (pieni ja kodikas ja mukava henkilökunta) viihdyin kuten aiemmillakin kerroilla. Ikävä kyllä, tuo jäi viimeiseksi synnytykseksi tuolla - synnytysosasto suljettiin helmikuussa 2002.

Tänään päivänsankarilla oli 5v. -neuvola aamupäivästä. Poppana lähti sinne innoissaan kun olin kertonut, että siellä saa tehdä tehtäviä sillä aikaa kun minä, Taapero ja Pipa olemme huoneen ulkopuolella. Ensimmäiseksi otettiin mitat: 109 cm ja 17,4 kg - pituus menee tasaista nollakäyrää, paino taas miinuskäyrällä tasaisesti kuten aina. Että jos oli neidillä keskiarvoa enemmän kokoa syntyessään niin masun ulkopuolella tuo kutistui ;)

Taaperolla oli aamupäivä jo eilistä parempi mutta päiväunien jälkeen on taas valitusta riittänyt. Parempaa kohti menossa kuitenkin, nyt sentään sylissä jo viihtyy hiljaakin. Neuvolassa th sanoi, että MPR:stä johtuva kuume voi kestää muutaman päivän eli huomenna pitäisi olla jo taas vähän parempi. Hope so, alan kaipaamaan jo edes kuuden tunnin yhtämittaista unta saati että saan nukuttua pätkissä tuon tai vähemmän.

Neuvolasta oli jo kiire kauppaan, ja sieltä kotiin syömään ennen kuin Poppanalla alkoi päiväkerho. Vein tytön sinne ja ilmoitin ohjaajalle, että tyttö saa tulla yksin kotiin. Mutta sepä ei käynytkään :P . Vakituinen kerhonohjaaja on poissa ja oli kieltänyt ettei ketään saa laskea yksin kotiin, ei vaikka olisin lupalapun kirjoittanut. Voi hyvää päivää, että tuokin vielä tungettava aikatauluun. Poppanan kotimatka kun olisi todella turvallinen, ainoa todellinen uhka siellä taitaa olla itikkaparvi vielä tähän aikaan vuodesta, kun kerhon pihalta kotipihaan tulee metsäpolku. Onneksi koululaisia oli pari kappaletta kotona niin ehdin Poppanan hakea, autolla kylläkin kun ukkonen tuli rähisemään ja on näämmä jäänyt kiertelemään tuohon kun taas jytisee.

Nyt kauppaan ostamaan jotain herkkua, onhan nyt se oikea syntymäpäivä, ja sitten Pipa ja Poppana menevät mökille isänsä kanssa.

Päivä pulkassa - onneksi

Viime yönä jäi unet vähän vähemmälle kun Taapero unissaan itkeskeli, joikasi ja vaikka mitä. Enhän minä osaa nukkua jos tuhinaa kovempaa ääntä pinniksestä kuuluu. Noo, joskus klo 4-5 aikoihin katsoin viimeksi kelloa ja seuraavan kerran klo 9 että tuli sitä pikkasen nukuttuakin.

Taaperolla ei ole ollut ollenkaan hyvä päivä. Itkeskely jatkui heräämisen jälkeenkin mutta todellinen riemu repesi vasta päiväunien jälkeen. Reppana oli pieni kuuma paketti, jolla ei ollut hyvä missään. Naprokseenia olin antanut jo aikaisemmin mutta sitten piti jo alkaa kaivamaan muistinystyröitä, että burana vai parasetamol -suppoja lisäksi... siis kumpia sai antaa. Jonkin aikaa parasetamolsupon jälkeen kuulin pojan vihdoin nauravan, ja jaksoi jo leikkiäkin sisarusten kanssa. Ihana rauha - siis se itku loppui. Aamulla muistin että nythän on viikko MPR-rokotteesta eli voi hyvinkin olla kyse rokotusreaktiosta. Toivottavasti niin on ohi äkkiä.

Iltapalaksi väänsin itselleni (meillähän ei lapset kasviksia syö, yök yök kuuluu vain kun ehdottaa sellaista) oikean herkkupeppuherkun, minun versiossani oli kesäkurpitsa, kukkakaali, parsakaali, tomaatti ja feta, niin ja tietty se juustoraaste. Hyvää oli, suorastaan herrrrrrrkullista - Pipa ja Poppana pummivat osaansa vieressä ja kehuivat myös (ha hah, söivätpä kasviksia sittenkin - ja fetaakin). Tuuliviiri maistoi ja totesi hänkin, että ihan hyvää. Tuuliviiri ei kylläkään ottanut lisää, oli vähän vaisu poika kun päätä särki. Poika menikin sitten nukkumaan jo hyvissä ajoin.

Hmm... mitähän ensi yöstä tulee... Taapero itkee taas :(

Automatkalla

Tultiin mökiltä illalla kotiin ja seuraava keskustelu käytiin automatkalla...

Tuuliviiri: Minä haluan toisen vauvan.
minä: Miten niin toisen? Johan teitä on kuusi.
Tuuliviiri: Niin mutta minä haluan silti toisen vauvan, Taapero on jo niin iso.
minä: Puhu isällesi tuosta.
Tuuliviiri: Miksi?
minä: No minä olisin valmis vaikka heti mutta isä ei, joten puhu isällesi (mielessä kovasti toiveajattelua että tuo puhuisikin).
Tuuliviiri: No minä kysyn.
Esikoinen: Jouluvauva olisi kiva! Tehdään sellainen seuraavaksi.
minä: Jouluvauva? Eikös se olisi tylsää kun synttärit olisi samana päivänä kun joulupukki käy?
Esikoinen: Ei olisi. Sitten saisi ruoan jälkeen jälkiruoaksi aina kakkua!

Tokaisuja

Nyt kun muistan niin laitetaanpa tähän pari Tuuliviirin kommenttia viikon takaa.

Viikonloppuna mökillä Tuuliviiri istui illalla mökin kuistilla isänsä ja pappansa kanssa. Juttelivat niitä näitä mukavia. Itikoita riitti sinä iltana enemmänkin ja niitä sai olla läpsimässä koko ajan. Tuuliviiri huitoi itikoita jaloistaan ja lopulta tuumasi: "Hitto! Minä taidan olla hyttysten pääruoka." Se tuli niin antaumuksella sanottua, että miehet olivat revenneet nauruun.

Alkuviikosta kun olin menossa kälyn luo kylään, Tuuliviiri suuttui kun en häntä ollut mukaan ottamassa. Yritin selittää että pääsee tätinsä luokse kunhan tämä saa asuntonsa siihen kuntoon, että vieraita voi käydä enemmänkin, siellä kun oli muutto vielä kesken ja sekasorto vallallaan. Tuuliviiri mökötti ja huusi sitten "En minä halua sinne myöhemmin, minä haluan nähdä sen asunnon nyt kun se on rikki." Että silleen.

Terveellistä aamupalaa ;)

Jatkettiin juhlalinjalla heti aamusta. Aamupalaksi oli hampurilainen ja aamukahvi kera vadelmakermatäytekakun :D - kyllä maistuikin hyvältä :D . Pakkohan se oli syödä pois tuo pieni pala mikä eilen jäi... niin pääsee tuon vielä kokonaisenkin kakun kimppuun :DD Nam ja slurps! Ei tarvitse pelätä, että kuihdun olemattomiin muiden silmistä.

Jos Kaleidoskooppi onkin päässyt helpolla kun laittoi DVD:n pyörimään, niin minä en. Meillä Poppana laittoi kyllä Nalle Puh -videon pyörimään, ja sitten Pipan kanssa ryntäsi leikkihuoneeseen leikkimään. Ilmeisesti tuo olikin minua varten? Vaan enpä minä tuota ole ehtinyt seuraamaan. Taapero on kiipeillyt keittiötuoleille urakalla kun sen taidon eilen oppi, ja siitä on oikein hyvä kiivetä sitten keittiön pöydälle. Siirsin tuolit pois pöydän ympäriltä, joten taapero kiipesi sitten tuolin avustuksella hellalle - siinä vaiheessa laitoin tuolin päälle toiset tuolit nurinniskoin niin eipähän kiipeä enää!

Tultiin olohuoneeseen ja hörpin kahvia. Kurkkasin selän taakse, että mitä se Taapero höhöttää ja maiskuttaa suutaan... pikkumies oli kiivennyt olohuoneen pöydän päälle ja meinasi sitä kautta kirjahyllyyn kavuta. Nostin Taaperon lattialle ja poju lähti taapertaen muualle. Hetken kuluttua Mies hihkaisee keittiöstä (oli juuri tullut ruokatunnille), että "käyppä nostamassa Taapero pois stereoiden kimpusta tyttöjen huoneesta" - pikku ukko oli kiivennyt Pipan sängyn kautta pöydälle ja tutki ja purki stereoita osiin... kaiuttimet oli jo irti. Kliffaa... jokohan tuo kohta menisi päiväunille niin minäkin saisin lepoa tästä ravaamisesta.

Novitan myymälästä mukaan tarttui nämä. Isosisko haluaa tehdä Isoveli Colorista itselleen kaulaliinan, Butterflysta haluaa itselleen Fifi 2:n (minä teen) ja Huopasesta olisi tarkoitus pannulappuja tehdä.

Hikihikihikihikihiki

Kävi jo kai selväksi että minulla on hiki? Aamusta asti olen siivonnut, tehnyt syötävää, siivonnut, tehnyt kakkuja, siivonnut... Aina kun sai yhden paikan siivottua ja meinasin keskittyä kekkerien tarjottaviin, olivat tehotuhot käyneet sotkemassa uudelleen. Olisi pitänyt laittaa tytöt jeesusteipillä kiinni johonkin joksikin aikaa niin olisin selvinnyt helpommalla.

Puuh, mutta sain kuin sainkin kaikki ajoissa valmiiksi - Isosisko halusi täyttää ja koristella toisen vadelmakermatäytekakun sillä välin kun minä nukutin Taaperon päiväunille ja ihan hyvin onnistui siinä. Sitten minulle jäikin enää jälkien siivous keittiöstä... Taas kerran ihastelin tuota höyrypesuria, kyllä se on kätevä. Höyrytin hellan, mikroaaltouunin ja pöytäpinnat ja tuli kiiltävän puhdasta hankaamatta.

Koululaiset nurisivat eilen koulujen alun takia, ja ikävä sää heti ekaksi päiväksi tuli kun aamusta asti on vettä tullut melkein tauotta, mutta loppujen lopuksi kaikki kolme olivat innoissaan kun tulivat kotiin ja yhteenääneen kertoilivat päivästään. Vesisade jatkuu edelleen ja hieman käy Esikoista jo sääliksi... meni klo 18 jalkapallokentälle kun poikien joukkueen vuoro on toimia tämän päivän futismatsissa pallopoikina.. Ottelu alkaa klo 19 ja kestää parisen tuntia - taitaa poika parka olla litimärkä kun kotiin tulee :/ . Pitänee laittaa sauna lämpiämään niin pääsee lämmittelemään kotiuduttuaan.

Mutta nyt vaipanvaihtoa Taaperolle ja sitten suunta kohti Novitan tehtaanmyymälää...

Päivistä pihalla kuin lumiukko

Äsken katselin tv-ohjelmaa, että mitähän sitä telkkarista katsoisi - urheilu kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihmettelin hetken outoja ohjelmia ja tajusin että eihän tänään sunnuntai ole.. aloin katsomaan tiistain ohjelmaa.. hmph, vikaan meni sekin. Isosisko sitten tokaisi että keskiviikkohan nyt on. Joopa, on se hyvä että koulut huomenna alkavat, tiedän mikä päivä milloinkin on.

Eilinen oli ihana päivä viettää mökillä. Lämmintä oli, mutta se uhattu helle ei ihan toteutunut, tuuli vilvoitti mukavasti. Istuin suurimman osan päivää kuistilla pehmustetulla rottinkisohvalla ja neuloin tuota Fifi 2:ta. Äitini ja isäni kun menivät Taaperon perässä silloin kun tarvitsi, vaikka suurimman osan aikaa poju kulki vain mökin edessä ja tutkaili kiviä, keppejä, käpyjä, hiekkaa... mitä vain mikä silmiin osui ja kiinnosti. Välillä kävi halaamassa minua ja taas lähti taapertamaan, siinäkin vaihtelua toi väliin karhukävely - lystikkään näköistä. Ja kun mökillä oltiin niin tokihan sitä piti aina välillä hypätä järveen ja nauttia vedestä, +21 näytti edelleen mittari. Ruokapuolenkin hoitivat vanhempani, syötiin grillattuja kasslerpihvejä, grillattua vuohenjuustoa (Halloumi-merkkistä... nam nam nam!!!). Tuosta oli sekä tavallinen että kevytversio maistettavana. Maun puolesta kevyempi oli yhtä hyvää mutta syödessä selkeästi kumimaisempaa eli tyydynpä täysversioon mielummin. Niin ja sitten oli myös uusia pottuja, tomaatti-sipulisalaattia, ja silliä (maistoin sitäkin ja olen hengissä). Ruoan jälkeen oli ähky!

Isosisko on muutaman päivän valitellut hieman korviaan, ja kun särkylääke ei tuntunut auttavan, soitin tänään päivystykseen. Klo 10 jälkeen soitin ja sain ajan jo klo 12.30 :o ... ja vielä omalääkärille eikä päivystykseen. Taitaa olla maailmankirjat sekaisin. Korvatulehdushan se Isosiskolta löytyi, outoa sekin kun ei tuolla ole niitäkään ollut edes vauvana pahemmin.

Esikoisella on ollut tänään niin ikään kuumetta, joten jätti harkat väliin. Niin kipeä ei kuitenkaan ollut, etteikö olisi Miehen kanssa jaksanut lähteä illalla katsomaan KooKoon peliä, ja huomenna aikoo mennä kouluunkin. On tietty utelias näkemään mihin joutuu, heidän koulussaan oli tehty ilkivaltaa ja pienluokka oli kärsinyt siitä eniten. Joku/jotkut tuhattaunot typerykset olivat tukkineet vedenpoistoaukot ja vääntäneet vesihanat auki, ja nyt pienluokan lattia on revitty auki ja kuivatus käynnissä. Koska siinä koulussa ei pienluokalle löytynyt tiloja, ovat nämä joutuneet nyt lukion tiloihin siksi aikaa että oma luokka saadaan taas kuntoon. Jotkut tunnit on kuitenkin sitten oikeassa koulussa eli päivän mittaan oppilaat voivat joutua pariinkin otteeseen vaihtamaan aina koulua kesken päivää. Siinähän se sitten välitunti kuluukin.

Minä päätin pitkästä aikaa itse vääntää kakkupohjat huomisiin Poppanan kekkereihin, ja kun yksi pohja oli valmis, lähdin käymään kaupassa ostamassa täyte- ja koristeainekset. Kun tulin takaisin, olivat Pipa ja Poppana käyneet tonkimassa kakkupohjaan kolon, niin että se on nyt pilalla. Siinä meni arviolta kaksi sekunttia ja räjähdin... ja likat liukenivat paikalta nopeammin kuin olisin ehtinyt kissaa sanoa. Totesin että olkoot, en minä enää tänään tähän aikaan rupea kahta pohjaa vääntämään kun yksi on uunissa (meidän uunissa taitaa olla taas tehot vähän hakusessa) melkein tunnin. Onneksi ostin Lidl:stä varuille kaksi valmista kakkupohjaa tulevan varalle jos olisi joskus halunnut äkkiä kakun tekaista, niille tuleekin käyttöä heti huomenna :P ... mutta kyllä teki taas mieli kiskoa tehotuhot lipputankoon tuonne vesisateeseen.

Fifi edistyy

Tässäpä tulee nyt kuva Fifi 2:n edistymisestä... ja koska Fifi-huivikin näytti kivalle, aloitin sellaisenkin teon viime viikolla. En ole mikään äärimmäisyydestä toiseen menevä, vaikka nyt näyttääkin siltä että eka puudeli (Elma-tädille tuli Fifistä mieleen puudeli ;) ) tulee tehtyä tuollaisesta ohuesta langasta ja pienillä puikoilla, ja tämä toinen sitten reilusti heti 8:n puikoilla Pop Plus -langasta (sattui kaapista löytymään). Tulee muuten nopeasti valmista :D


Hiljaa valmista tulee - toivottavasti

Puuh, hellettä taas :P

Tämän päivän top one on ehdottomasti ollut päässä soiva "läähätän ja läkähdyn.." kyllä vetää taas nihkeen nahkeeksi, kuuman kosteeksi tuo ilma. Onneksi kohta on lähtö mökille ja huomenissa kun on luvassa vielä enemmän asteita, niin taidanpa puljata järvessä koko päivän. Tai no... en ehkä ihan koko päivää kun en näköjään malta päästää tuota fifiä kauas käsistäni, sen otan matkaan. Yritän huomenna illalla laittaa kuvan edistymisestä. Iona kun sitä jo eilen irkissä pyysi.

Taapero neuvolassa
Aamusesta oli siis neuvola käynti. Th:n kanssa juteltiin kesän sujumisesta ja koko sen ajan Taapero nyhjäsi sylissä kun ujosteli. Painon ja pituuden mittauksesta Taapero ei tykännyt, mutta saatiin ne sentään otettua. Pituutta nyt 79 cm, painoa 11 315 g ja pään ympärys 48 cm. Pari ikävämpää piikkiäkin tuikattiin reisiin - poliosta tuli huuto vain hetken mutta MPR:stä vähän pidempi, se kun kirvelsi pistettäessä. Noo, nyt on sitten seuraava rokotus vasta 6-vuotiaana.

Neuvolan jälkeen kävin Taaperon kanssa kälyn luona kahvilla (jo se olikin aika saada aamukahvia tuohon aikaan). Sieltä nappasin Isosiskon matkaan ja tultiin kotiin, jossa lyhyen tissitainnutuksen jälkeen Taapero simahti. Sitten takaisin nelipyöräsaunaan ja suunta kohti mökkiä - piti hakea Tuuliviiri, Esikoinen ja tehotuhotytöt kotiin.

Kotona ruokaa tulemaan, ruokailu, Taaperolle ruokaa ja kauppaan kolmen nuorimman kanssa (muut lähtivät katsomaan Esikoisen piirisarjapeliä). Kaupasta piti jälleen ajaa mökille kun isäni käski hakemaan bensakannut täytettäviksi (joku oli käyttänyt kaiken bensan... hmm, kuka kumma...) ja taas kotiin. Nyt saa hetken levähtää ja taidanpa uppoutua Siskoni on noita -sarjaan, ja sen jälkeen suunnata jälleen mökille...

Karaokea, sokkoveneilyä ja lukittu mökki

Iltasella kun mökille pääsin Taaperon kanssa, lähdettiin heti koko konkkaronkka + mökkinaapurin pariskunta veneellä kievariin yhdet ottamaan, olihan terassi nyt vikaa viikonloppua auki (kesä tosiaan taitaa olla joidenkin mielestä ohi jo). Matkaan päästiin joskus klo 20 aikoihin ja perillä oltiin n. 45 minuuttia myöhemmin.

Naapurin rouva innostui laulamaan karaokea, ja sai lopulta houkuteltua minutkin laulamaan. Voi pyhä jysäys. Onneksi paikalla ei silloin ollutkaan enää muita kuin me (ilmeisesti mömmöm-kisat veivät asiakkaat, epäili omistaja), joten ainakaan minua tai lauluääntäni ei voi syyttää paikan tyhjenemisestä. Mökkinaapurin rouva innostui laulamaan enemmänkin, ja lopulta oli vain todettava että nyt mennään. Ulkona huomattiin että jaahas, valoisat kesäyöt ovatkin jo menneitä, oli melkoisen pimeää.

Mies ohjasti alkumatkan venettä mutta jonkin ajan kuluttua aloin katsomaan että Mies on kyllä menossa ihan väärään paikkaan. Kyseinen ranta kyllä näkyy meidänkin mökille mutta sinne on matkaa joten oltiin väärällä rannalla. Kun kippari ei uskonut minua ja mökkinaapurin isäntää, teimme vallankaappauksen. Minä ohjasin ja mökkinaapuri seisoi ja tähysti suuntaa - tokihan siinä alkoi sitten vettäkin sataa kaatamalla eikä pressua voitu laittaa päälle tai tähystyksestä ei olisi tullut mitään. Todettiin että onpa meillä iso järvi ja pimeät rannat, kaikki näytti ihan samalta. Onneksi tehtaanvalot toisaalla, ja kaupungin valot toisaalla kertoivat mihin meidän ei pidä mennä, vaan suunnistaa ikään kuin väliin. Ohjatessa piti pitää silmällä kaikua, tuolla järvellä on ikäviä kivikkoja yllätyksenä ja kun tosiaan sokkona mentiin niin käytettiin sitä apuna. Pipa, Poppana ja Taapero nukkuivat veneen hytissä, Tuuliviiri ja Esikoinen meinasivat jo että pitää soittaa 112:een kun ollaan eksyksissä. Eivät millään meinanneet uskoa että eihän me eksyksissä oltu, suunta oli oikea mutta kohde hieman hukassa ;) Itseasiassa yhden linkin punaiset valot olivat oiva opas, ne kun jäävät juuri meidän mökkimme taakse. Piti vain putputella hidasta vauhtia eteenpäin niiden kivikoiden takia. Lopulta mökkinaapuri tuumasi, että nyt on tutun näköistä kaislikkoa, ollaan perillä - minusta ne kaislikot kyllä oli muuallakin ihan samannäköisiä mutta oikeassa isäntä oli. Tosin sillä erotuksella että ranta oli heidän eikä meidän mutta samakos tuo oli. Laitettiin vene kiinni heidän laituriinsa ja kipitettiin tietä myöten kotiin. Nopeampaa niin kuin alkaa veneellä taas sohimaan säkkipimeässä ja kaatosateessa.

Tytöt ja Taapero heräsivät kun piti veneestä nousta, ja itkukin pääsi jokaiselta kun väsytti ja oli märkää. Mökillä tulikin sitten uusi tenkkapoo. Ovi oli lukossa eikä avaimesta jälkeäkään. Mies sanoi avaimen jemmapaikkaan laittaneensa mutta se ei siellä ollut. Naapurit jo sanoivat, että heille mahtuu yöksi... tuossa vaiheessa kello oli jo 1.30!! :OO ... olimme siis tullee pari tuntia takaisinpäin. Minä kiersin mökin ja karjaisin Miehen mökin toiselle puolen. Keittiön ikkuna oli auki joten Mies kapusi siitä sisään ja avasi oven. Kun kaikki olivat sisällä, Esikoinen tulee paikalle ja sanoo että hän oli laittanut avaimen jemmaan... ja siis toiseen paikkaan kuin missä sen piti olla. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Oltiin löydetty perille, vältetty kivikot ja saatiin kuivaa vaatetta niskaan... Taapero reppanakin hytisi jo sylissä. Ei muuta kuin suoraa tietä nukkumaan.

Aamulla totesin että ikä alkaa tekemään tepposia. Kolme siideriä ja kamala kankkunen. Mielessä soi aamulla "mandoliini krapulaa" ja "huomenta pee, onko pääsi kipee.." ja tuumasin että tästedes se on tyydyttävä vain kahteen. Makuuasennossa keinui koko huone päässä ja silmissä, pystyssä vellominen alkoi mahassa :P . Taapero kun heräsi, vein pojan iskänsä hoiviin, otin pari tablettia ja kömmin takaisin sänkyyn. Tunnin verran taltutin pään ja mahan keinumista, sitten nukahdin ja tuntia myöhemmin ne kymmenentuhatta moukariäijää pääkopassanikin olivat tehneet melkein lakon. Uskalsin nousta ylös ja mennä syömään aamiaista - pari hampurilaista mikroon ja appelsiinimehua, ja sitten vain hengitystä sisään - ulos - sisään. Pari tuntia myöhemmin olo oli jo taas hiukan parempi mutta näyttää tämä päivä menevän kuitenkin enemmän kuolleiden osastolla kuin elävien. Onneksi kotona ei ole kuin Taapero minun kanssani niin saa levätä hiljaisuudessa.

Aamulla pitää sitten laittaa kello herättämään kun Taaperolla on 1v3kk -neuvola, ja sieltä menen kälyn luo kylään, ja sitten pitää hakea lapset mökiltä. Huomenna illalla mennään taas yöksi mökille ja ollaankin sitten varmaan tiistai-iltaan ainakin ellei peräti keskiviikkoaamuun.

Häitä ja eroja

Jäin kirjaimellisesti suu auki (onneksi tuo ainokainen lentävä kärpänen talossa ei osunut suuhun) kun soittelin kälylle. Hän on muuttanut pois kotoaan ja asustaa nyt uutta kotia toisaalla, siis ero tuli :/ Nyt kummityttö (7v.) asuu äitinsä luona, ja J-serkku (10v.) isänsä luona entisessä paikassa. Isosisko lähtikin juuri äsken J-serkun luo yökylään, ja minun pitäisi kai suunnistaa mökille. Pitää vain odottaa että nuo koneet (tiskikone ja kuivuri) saavat työnsä tehtyä.

Ja jottei avioparien määrä tuon ylläolevan eron myötä vähene, niin sain myös kuulla, että tätini menee torstaina naimisiin :o Toivotan onnea!

Ai niin, mainittakoon vielä sänkykaupoista että ne sänkypohjat eilen saatiin. Olivat torstaina juosseet kuulema perään mutta eivät kovin lujaa kun minä kävelin sieltä pois eikä kukaan mennyt ohi...

Fifi 2 ... alku

Minä osaan! :O ... siihenhän tulee kuvio

Harjoitus tekee mestarin... ehkä joskus

Irkki on ihana... mutta myös vaarallinen. Siellä siis tuntuu leviävän sekä sairaudet (viitaten sapetukseen) että hurahtelut (kestovaipat, helmityöt)... Nyt viimeisimpänä minuun iski neulomisinto. Ja minä osaan siis neuloa vain oikeaa ja nurjaa eli kaulaliinoja osaan tehdä, eikä tietenkään mistään niin helposta ole kyse. Yksi sun toinen on tehnyt/tekemässä tai tehnyt jo montakin Fifi2 -huivia ja se näyttää niin kivalle, että päätinpä kokeilla... huh huh... Siinähän se päivä on mennytkin pienen pienillä puikolla (ostin väärän koon :P ) väkertäessä ja ohuen ohuella langalla (Novitan Kotiväki). Ensimmäinen yritys meni nätisti sanottuna ketuiksi, joten ei kun puraten ja uudelleen aloittaen. Toinen yritys näyttäisi siltä että siitä ehkä jopa tuo kuvio voisi muodostua. Sen näkee huomenna, tänään ei jaksa enää keskittyä.

Kokeilinpa tänään herkullista piirakkaakin iltapalaksi tehdä. Pipan kummitäti on sitä kehunut jo monet vuodet - siitä asti kun ohje Painonvartijoissa saatiin (jees, sielläkin olen kunnostautunut aikoinaan - ja onnistuinkin tiputtamaan reilu 20 kiloa... ja niistä 10 on hiipinyt takaisin kolmen raskauden myötä). Ohje ja kuva löytyy Herkkupepuista :)

Sänkykaupoilla... jatkoa

On se kyllä kumma kun jokaikinen sänkykauppa menee ketuiksi aina jotenkin - silloin kun vanhempani toimivat ostajina. Isä totesikin mökillä, että tämä on viimeinen kerta kun minulle/meille sänkyä ostavat.

Kaikki alkoi kun pääsin mökille. Mies tuli vastaan ja alkoi selittämään ettei sänky sovikaan pikkumökin peräseinää vasten kuten olin suunnitellut, joten se pitää olla pitkittäin. Ei hemmetti, manasin... äkkiä katsomaan. No niinhän se oli... sänky piru ei ollutkaan ulkomitoiltaan samaa luokkaa kuin entinen vuodesohva... oli mokoma kahdesta vaivaisesta sentistä kiinni mahtuminen. Kyllä kismitti! Kerrossängyn tolpat olivat sentin liian ulkonevat muihin mittoihin nähden. Mietin jo kaupan purkua mutta aikamme sanailtua Miehen kanssa (vanhempani jo nauroivat että siitähän täys sota tuli, ja Mies tuumasi moneen kertaan että "mitä minä sanoin että tapahtuu kun vaimo paikalle tulee - olisitte uskoneet" :P ), päätin sitten kuitenkin hyväksyä sängyn noin kuin se nyt oli pakko huoneeseen sijoittaa... jäihän siihen joka tapauksessa enemmän kulkutilaa kuin ennen. Tuohon sota kommenttiin puuskahdin, että "eihän tämä mikään sota vielä ollut - kunhan oli vain vähän tuulettavampaa mielipiteenvaihtoa" ja Mies ja isäni purskahtivat nauruun :o . Siinä mielipiteidenvaihdon aikana mökille tuli vieraskin, joka ei puoleen tuntiin tainnut sanoa mitään.. kunhan kuunteli meitä hiljaa, ja taisi tuumata mielessään että paras odottaa myrskyn laantumista ;)

Noo, sitten minä ja Mies aloimme sänkyä kokoamaan... Ne hemmetin pohjat! Jysk on tunnettu (edellisten kerrossänkyjen ostopaikkana) siitä että se myy sänkyjä ilman pohjia (hieman hankalaa kyllä kerrossängyssä etenkin etten sanoisi.. ylhäältä tippuu kovaa alas eikä alapetiläinen varmasti ilostu, vaikka hänellä pienempi pudotus onkin), ja myyjältä vielä tarkistin että pohjat tulevat mukaan kun ne hintaan kerran kuuluvat. "Juu juu", totesi myyjä... ja saimme kerrossängyn ilman pohjia. Hohhoijaa... toivottavasti myyjä ei huomenna kauppaa "eioota" kun isäni aamusta menee niitä pohjia hakemaan. Myyjä kun tarkasti koneelta, että yksi pohjallinen sänky on varastossa. Minä uskon vasta kun näen. Olisi paljon helpompaa kun ne huonekalut saisi ostaa valmiiksi koottuina eikä minään palikka- ja parisuhdetesteinä (kokoaminen on välillä parisuhdetta rassaavaa), näkisi heti että tavarassa on kaikki osat mitä pitääkin, eikä tulisi ikäviä yllätyksiä. Onneksi täksi yöksi ei kukaan olisi kerrossängyssä nukkunutkaan.

Sänkykaupoilla

Ensi kesäksi mietin sitä kerrossängyn hankintaa mökille - se tulikin hankittua jo nyt. Äiti ja isä veivät minut tänään Jysk:iin ja ostivat sen sängyn! Sopivat patjat ostetaan myöhemmin, nämä ylimääräiset mitkä kotoa löytyivät, ovat hiukkasen kapeat mutta ainahan koloihin jotain täytteeksi saa.

Vein Kelaan raha-anomuksenkin kun eilen unohdin. Saas nähdä koska tilille rahaa kolahtaa. Ne kyllä menevät myös samantien, ensi viikon torstaiksi ajattelin järjestää Poppanan 5v. synttärijuhlat. Eli ensi viikolla pitäisi harrastaa tätä inhokki top ten -listalla ykkösenä olevaa siivousta... ärh. Se on niin turhaa työtä. Ei tuo salarakkaan siivousintoiluvirus minuun tarttunut ;) ... ja taisi se into sielläkin jo vähetä... onneksi en näytä olevan perso näiden netin kautta liikkuvien virusten perään kun irkin sapetuksetkin ovat minut kiertäneet kaukaa ;) Siellä kun tuntuu yhdellä sun toisella olevan (tai jo olleen) sappikivistä harmia :/ Sen verran inhan kuuloinen tauti, että ihan suosiolla väistelen sapetussäteitä.

Löysin laukusta eilen piirroksen (herttinen... olen käyttänyt paperia ja kynää!) jonka tuhertelin kasaan nettipimennon aikana kesäkuussa. Kaikkea sitä tekee kun ei koneelle pääse... *puistelee päätään*. Skannasin sen nyt koneellekin.



Kukahan toimi innoitajana ;) .. mutta oli pakko yrittää ikuistaa nuo ihana niskakiharat.

Helmitöitä

Helmet olivat postissa tänään, ja tokihan se piti heti kokeilla.


Tässäpä ensimmäinen helmityö. Tein rannekorun itselleni - värit eivät ihan pääse oikeuksiinsa, violetti on hiukan vaaleampi ja kirkkaampi luonnossa mutta saa tuosta jo ensivaikutelman.



Isosisko teki myös koruja itselleen ja pikkusiskoille.

Mahtava makuelämys

Täksi päiväksi sovittiin ruokailu mökille. Kun Taapero heräsi päiväunilta, suunnattiin auton nokka kohti punaista tupaa ja järven rantaa. Grillimestari (isäni) oli jo paistanutkin ison pinon pihvejä, ja Mies hääräsi toisen grillin edessä tekemässä alkupaloja... grillattua vuohenjuustoa ja kesäkurpitsaviipaleita, jotka oli voideltu oliiviöljyllä.

Ikinä ennen en ole vuohenjuustoa maistanut mutta tästedes kyllä varmasti löytyy tämänkin perheen ruokalistalta tuota herkkua! Mmmahtavaa! Herrrrrkullista! Siis kertakaikkiaan ihanan makuista kesäkurpitsan kera. Taaperokin söi posket pullollaan tuota, ja kun Isosisko ja Esikoinen kieltäytyivät edes maistamasta niin minä uhrauduin äkkiä syömään heidänkin osansa ;) Nam nam. Pihvien lisäkkeenä oli salaattia (kurkku, tomaatti, jäävuorisalaatti ja sipuli) ja vielä grillattua valkosipulia ja paprikaa. Kyllä nyt luulisi pärjäävän huomiseen asti. Maha on vieläkin täysi. Yritin kyllä vähän kaloreita sulatella taas uimalla ja lasten kanssa vesihippaa leikkien.

Esikoinen jäi Pipan kanssa mökille yöksi - siis toki siellä ovat myös vanhempani ja Mies mutta Mies lähtee aamusta lasten vielä nukkuessa töihin, ja vanhempani nukkuvat toisessa mökissä, joten isoveli jäi pikkusiskon kaveriksi toiseen mökkiin. Poppana halusi kotiin kun ukkonen jyrähteli jossain muutaman kerran, tuntee olonsa kotona turvallisemmaksi. Tuuliviiri meni suoraan sänkyyn kun kotiin tultiin ja kävi nukkumaan - klo 21 eli aamulla tuo kukkuu jo klo 7 ... Toivottavasti ei heti herättyään lähde kavereita ulos hakemaan tai siellä voi aikuiset hieman kiristellä hampaitaan.

Pam pam pam...

Päivä vietettiin taas kotosalla aamupäivästä iltaseen, sitten vasta (kauppareissua lukuunottamatta) lähdettiin liikenteeseen. Minnekäs muualle kuin mökille ja uimaan :) Nyt ei enää paarmojakaan ole kiusaksi, joten ainoa mitä joutuu varomaan, on tappajahauki joka saattaa lymytä rantavedessä. Vaikka minä kyllä epäilen että kaikki kalat ovat järven toiseen päähän karanneet kun muksut järvessä pomppivat koko ajan, kai niilläkin joku itsesuojeluvaisto pelaa - ja se selittäisi miksi miehet eivät saa kuin raitista ilmaa ja kokemusta kalareissuiltaan. Tai no joo... onhan minun isäni kuulema nähnyt kaksi kalaa (haukea) ja yhden KALAN (taimenen), jotka kaikki pääsivät karkuun... Ja tässä vaiheessa minulla alkaa päässä soimaan jostain syystä Fröbelin Palikoiden sävelellä "hankala kala kala kävi koukkuun... mutta se karkasi".

Kotona ollessa aika käytettiin hyödyksi surffaten Villihelmen sivuilla ja tehden ostoksia. Kiitos Sekametelin, nyt alkoi sormia syyhytä helmien kanssa näpräily. Isosisko haluaa myös kokeilla korujen tekoa. Katsotaan saammeko aikaan mitään mistä kehtaa kuvia esiin laitella. Siis rahan menoa ei voi estää edes se, että pysyy neljän seinän sisällä - siihen vaaditaan piiiiiiitkä sähkökatkos.

Iltasella tosiaan käytiin sitten uimassa ja tuli tuota puolisen tuntia oltua lasten kanssa vesihippaa. Minun piti vain välillä kellua kun meinasi ottaa hieman kunnon päälle... öh, miten niin heikko kunto. Uinnin jälkeen rupateltiin niitä näitä, ja innostuin Esikoisen kanssa ampumaan tyhjiä kaljatölkkejä (mökkinaapurit varmaan kantelee niitä meille...?) pienoiskiväärillä. Se oli kivaa. Tästä onkin jo vuosia kun olen viimeksi ehtinyt ampumaan - ja tuossa lajissa ainakin vielä voitin Esikoisen. Mies ehdotteli jo, että ostettaisiin lankomieheltä pistooli ja hankittaisiin siihen aseenkantolupa niin päästäisiin pistoolillakin ampumaan. Tarttee harkita... se voisi kyllä olla ihan kivaa, minun vain pitäisi uusia tuon pienoiskiväärinkin aseenkantolupa, on päässyt "hiukan" vanhaksi useampi vuosi sitten jo. Ja sitä varten pitäisi liittyä ampumaseuraan ja maksaa senkin jäsenmaksut.

Esikoinen ja Tuuliviiri jäivät mökille yöksi, minä kotiuduin muiden lasten kanssa. Kotimatkalla näimme hienon ja kirkkaan värisen sateenkaaren mitä ihastellessa pikkutytöillä meni matka mukavasti.