Yksi sinne, toinen tänne, kolmas jonnekin

Aamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin liikenteeseen Pipan kummitädin luokse. Törmättiin eilen Lidl:ssä ja P kutsui meidät kylään. Murphy puuttui kuitenkin peliin niin, että tietenkään kukaan lapsista ei tänään herännyt liian aikaisin, vaan vasta klo 9 jälkeen Taapero (joka herätti minut) ja Poppana, ja Pipa suostui heräilemään vasta klo 10 jälkeen. Niinpä kylässä oltiin vasta klo 11 aikoihin, ja se tiesi pikavisiittiä kun Poppanan kerho alkoi puoli yhdeltä... eikä tyttöjä olisi saanut kylästä pois. P oli ihan minua ajatellen leiponut aamusta mokkapaloja, joten pakkohan minun oli niitäkin siinä aamupalaksi syödä vaikka tarkoitus olisi vähän karsia näitä herkkuja jälleen kerran.

Kotona sain Taaperon nukkumaan, laitoin ruoan uuniin ja neuloin. Ruoan jälkeen Mies kaappasi minut syliinsä ja houkutteli hetkeksi päivälevolle. Pipasta oli huvittavaa kun äiti ja isä yrittävät päiväunia nukkua, ja tuli kutittelemaan löytämällään höyhenellä. Ihastunutta kikatusta sai aikaan myös isän ja äidin kutittelut - neiti nauraa kätkätti onnellisena ja kiljui niin että minulla meinasi korvat mennä lukkoon. Esikoinen toi Taaperonkin sängylle meuhkaamaan kun tämä heräsi, ja lopulta myös Tuuliviiri oli kutittelemassa ja kutitettavana :D Pipa reppana vain sai hieman neniinsä kun isän käsi osui huuleen kun minä kutitin Miestä ja Mies yritti kutittaa minua. Lupaus lakusta lopetti itkun kuitenkin heti siihen paikkaan ja nauru alkoi jälleen. Olipas rentouttavaa muuten tuollainen kutitteluleikkikin :D

Vähän myöhemmin illalla lähdin Pipan, Poppanan, Isosiskon ja Taaperon kanssa kauppaan. Tuuliviiri oli lähtenyt Miehen matkassa kaverinsa luokse yökylään, ja Esikoinen oli palloa potkimassa. Kauppareissun jälkeen vein Isosiskon J-serkun luokse yökylään, ja kotona jäin joksikin aikaa ulos kolmen nuorimman kanssa. Taapero mennä painalsi pitkin pihaa niin vauhdikkaasti että hyvä kun pystyssä pysyi. Potki palloa, työnteli nukenrattaita, leikki hiekkalaatikolla... Esikoinenkin ilmaantui pihalle vain kysyäkseen, että saako mennä kaverinsa (naapurin) luo yökylään :D - no mikä ettei, johan kaksi muutakin oli, joten miksei kolmaskin. Tehokasta lasten sijoittelua, kolme kuudesta poissa.

Mies on edelleen töissä (klo n. 20.10) ja ilmoitti ruokikselta lähtiessään ettei tiedä milloin tulee. Joten ei minulla ihan lomailua ole kun iltatouhut jäivät minulle kaikkien kolmen nuorimman osalta. Jospa menisin ja kurkkaisin, joko Taaperon iltapuuro olisi syöntikunnossa niin saavat isommatkin iltapalaa. Sen jälkeen tekemään lisää jogurttijäätelöä, se oli hyvää!

Vanhempainilta ohi

Iltapäivä oli lentoa, Poppanan muskarista oltiin kotona klo 17.30 ja klo 17.45 piti minun taas startata auto ja kiirehtiä Esikoisen luokan vanhempainiltaan. Tuli vihdoin tavattua uusi opettajakin, ja ihan mukavalta mieheltä tuo vaikutti. Paras anti oli tosin se, että Esikoisen viime keväiset ongelmat ovat ohi (ainakin toistaiseksi). Opettaja muisti lopuksi mainita, että joillakin oppilailla on edelleen päällystämättömiä kirjoja, ne olisi hyvä päällystää - ja kurkkaus Esikoisen pulpettiin näytti, että meidän poika on yksi mainituista. Nappasin kirjat mukaan. Samaten pulpetista löytyi lehtinen, joka olisi minulla jo pitänyt olla kotona. Posti kulkee hitaasti joskus Esikoisen matkassa.

Ensi viikolla koulussa olisi avoimet ovet ja opettaja toivotteli tervetulleeksi vaikka seuraamaan tuntia. Oli pakko siinä vaiheessa todeta, ettei Esikoinen ainakaan hyppisi riemusta kun äiti seisoisi selän takana ;) . Nytkin oli tainnut olla näytönpaikka, pulpetti oli niin siisti, niin siisti... oli vaikea uskoa sitä Esikoisen pulpetiksi ;D

Puolitoista tuntia vierähti nopeasti. Kotona oli ollut rauhallista, mutta kun minä astuin sisään, Taapero aloitti käninät - taisi vasta huomata, että hei, äitihän ei ole paikalla ollutkaan. No, puuro on jäähtymässä, kohta saa sen niin eiköhän taas rauhoitu.

Vaikka ravintolareissun jälkeen (annos sisälsi naudan sisäfilettä, pippurikastiketta, pekonipapuja, grillitomaatin ja valkosipuliperunoita) maha oli halkeamispisteessä niin nyt tuntuu jo siltä, että voisi jotain syödä. Eilen piti tehdä jogurttijäätelöä mutta se jäi, joten voisinkin sitä tehdä iltapalaksi.

Kerhoa, kummittelua ja ukkosta

Eilen oli perhekerhopäivä, joten sinne tiemme kulki heti aamusta. Taapero oli mokoma jo klo 7 (jaiks, keskellä yötä) herännyt, eikä suostunut nukkumaan vaikka kuinka yritin hyssytellä ja tissitainnutuksella tainnuttaa vielä joksikin aikaa. Niinpä klo 10 kerhossa mukana oli jo aika väsy poika, joka ei viihtynyt lattialla yhtään, vain sylissä. Niinpä ensimmäinen tunti meni vain istuessa, Taapero sylissä - ja siinäkin tuo muisti välillä venkoilla ja itkeskellä ettei olisi hyvä sylissä, mutta lattialla se vasta huuto alkoikin. Keksillä sain lahjottua pysymään sentään tuolissa sillä välin kun hain Pipalle, Poppanalle ja itselleni juotavaa ja syötävää kun kahvitus alkoi. Emäntä olikin tehnyt suklaaunelmatorttua ja mansikkakermakääretorttua tarjolle, ja lisäksi oli riisi- ja perunapiirakoita munavoin kera. Nam!

Kerhon jälkeen kipaisin äkkiä kaupasta maitoa hakemaan, tytöt ja Taapero odottivat autossa sen aikaa. En viitsinyt alkaa väsynyttä poikaa irroittelemaan turvavöistä ja taas laittamaan kiinni, kun väsyneenä Taapero ei siitä hommasta pidä alkuunkaan. Kotona Taapero oli valmista poikaa päiväunille heti, joten pääsinpäs taas neulomaan toista sophieta rauhassa.

Poppana ja Pipa eivät tykänneet yhtään kun myöhemmin alkoi ukkostaa. Ukon rähinät eivät ole olleet neitokaisten mieleen kesälläkään, vaikka tänä vuonna niitä ei onneksi edes kohdalle tullut. Kiljuntaa ne aiheuttivat silti. Yllätyin kyllä itsekin kun tähän aikaan vuodesta alkaa jyrisemään - enpä muista milloin viimeksi olisi syyskuun lopulla moista ilmiötä ollut. Vaikka onhan nyt ollutkin epätavallisen lämmintä, myös öisin. Hyvin on tarennut ilman että lämmöt ovat olleet yöllä päällä.

Illalla kun Esikoinen ja Mies olivat Esikoisen seuran kauden päättäjäisissä, alkoi talossa kummittelemaan. Kuulin räsähdyksen, mutta oletin sen tulleen leikkihuoneesta missä tehotytöt olivat leikkimässä. Meni jonkin aikaa ja Tuuliviiri oli menossa vessaan. "Äiti, tule katsomaan!". Isosisko hyppäsi ylös ja tuumasi voivansa siivota jäljet jos tehotytöt siellä olivat sotkeneet, mutta vessan ovelta sanoikin "äiti, tän sinä kyllä saat siivota". Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää, että ehkä vessassa ei sittenkään ole tällä kertaa wc-paperirulla revittynä lattialla tai hammastahnaa jokapuolella. Nousin ylös ja lähdin katsomaan... Voi herranjestas sentään! Peilikaapin toinen lasiovi oli hypännyt kaakelilattialle, ja aivan varmasti voitte uskoa, että lattia oli täynnä sirpaleita... isoja, pieniä ja pienen pientä hilettä! Kummituksia on sittenkin? Mikäs se oli ghostbustersin numero? *tidi dittit tii, tidi didi dii di ... who you gonna call..*

Kaivoin jo harjaa ja rikkalapiota esiin mutta totesin sitten että paras unohtaa koko juttu siihen asti, että Mies tulee kotiin jos en halua saada käsiäni verille. Tiesin että Miehellä on jossain paksua nahkaa olevat työkäsineet, joita kyllä tuossa tarvittaisiin. Loppujen lopuksi siivous menikin sitten niin, että Mies siivosi ja minä neuloin ;) Kohta on toinenkin sophie valmis tätä tahtia.

Tänään voi olla saumaa päästä ravinteliin syömään pitkästä aikaa. Vain minä ja Mies (no, ehkä Taaperokin - sen näkee sitten). Tuli tarjous, jolla saa kaksi pippurihärkää yhden hinnalla, ja mietittiin jos se käytettäisiin hyväksi. Lapset saavat kotona ranskalaisia ja kananuggetteja (valitsivat itse), ja näin kanssaruokailijoilta ei mene luut kurkkuun jos joutuisivat kuuntelemaan kamalaa lapsiperheen elämää ravintolassa ;P Tosiasiassa tämä jako johtuu rahapulasta mutta joku kaunis kerta kun rahaa on enemmän niin varmasti otamme koko perheen mukaan, ja jos joku siitä ruokahalunsa menettää niin menettäköön, kun joutuu kuulemaan että lapsista lähtee ääntäkin. Välillä kun lukee noita juttuja "miksi lapsiperheiden on pakko tulla pilaamaan toisten ruokailut ravintolaan kun lapset meluavat ja blaa blaa blaa", niin tulee mieleen, että onkohan näillä valittajilla joku on-off -kytkin itsessään jolla saavat äänet kytkettyä pois? Meidän lapsissa taitaa olla joku vika kun tuota kytkintä en ole vielä löytänyt...

Ihana olo

Kävin Taaperon kanssa reilun tunnin lenkillä, matkaa tuli kerättyä mittariin kuutisen kilometriä. Olo on mitä mainioin, vaikka paita olikin jälleen hiestä märkä. Kyllä tuo kävely kannattaisi joka päivä. Se lähteminen vain on välillä niin hankalaa, niin oli tänäänkin. Yritin etsiä tekosyytä jättää lenkki tekemättä, mutta Mies patisti menemään. Sanoi, että kyllä ne päiväiset hillomunkit huutavat kävelylenkin perään ja lujaa ;)

Kun tulin takaisin, oli sauna lämmin :)

Elämä on

Satuin selailemaan tässä yhtä kirjaa, ja en voinut kuin hymyillä kun silmiini osui lainaus Sokrateelta (jos joku ei tiedä niin hän oli kreikkalainen filosofi 470-399 eKr.)... "Nykyajan lapsilla on liikaa ylellisyyttä. He käyttäytyvät huonosti, uhmaavat esivaltaa eivätkä kunnioita vanhempiaan. He eivät enää nouse seisomaan, kun heidän vanhempansa tai opettajansa astuvat huoneeseen. Miten kammottavia ihmisiä heistä tuleekaan, kun he kasvavat aikuisiksi!" Eipä ole kovin moni asia tainnut joissain asioissa muuttua tässä ajassa ;) Lohduttavaa kuitenkin tavallaan ;)

Mies käväisi syömässä ja yllätti, toi tullessaan tuoreita hillomunkkeja jälkiruoaksi kun tuli leipomon kautta kotiin. Lasten poistuttua pöydästä juteltiin niitä näitä, ja Mies muisti kertoa ettei tiedä milloin lauantaina kotiin töistä pääsee. Ylimääräinen inventaario edessä, eikä kukaan ole laskenut mitään valmiiksi, vaan myyjät ovat vain netin kimpussa kun ei ole asiakkaita. Miestä harmittaa suunnattomasti kun ei itse henk.kohtaisesti haluaisi puolille öin asti töissä olla. Sanoi jäävänsä jo perjantaina töiden jälkeen laskemaan joksikin aikaa varastoa.

Puhuttiin myös yhteisen ystävämme ongelmasta saada iilimato-loinen (siis avomies) ulos talosta. Ystävä soitteli aamulla ja juteltiin melkein tunti puhelimessa. Ystävä on pari kertaa lähtökäskyn äijälle antanut, ja tavarat pihalle heittänyt, mutta kun toisella ei ole asuntoa, päästänyt kamoineen takaisin sisälle. Sanoinkin ettei tuolla menolla eroon pääse, äijä ei enää ota tosissaan, ja sama meno jatkuu. Menolla tarkoitan sairasta mustasukkaisuutta miehen puolelta ja sitä että mies elää kuin sinkku omine menoineen ja rientoineen joka päivä. Omat rahat on omia, niitä ei yhteisesti käytetä, ja muita naisia riittää myös :/. On surullista seurata vieressä tuollaista hyväksikäyttöä (sanoinkin sen) ja toivon totisesti että ystävä löytäisi sisältään ne voimavarat mitä tarvitaan siihen, että ei enää päästä miestä sisään. Ystävä puhuikin, että pitäisi kai vaihdattaa lukko kylmästi kun äijä taas omille teilleen lähtee, ja laittaa tavarat autotalliin. Jospa sitten löytäisi taas hymyn elämäänsä, nykyään sekin on kateissa :( Ei ole helppoa, ei *huokaus*

Sophie valmis

Täällä olen jo muutamaankin otteeseen sanonut, että irkissä leviää kaikenlaista... ei ne fiksut turhaan taida viruksista ja madoista puhua, puikkohulluus on kai yksi virusmuoto. Ainakin se leviää edelleen eräällä kanavalla (vilkutus Riinulle _o/ ) ;)

No, niin tai näin. Kun katselin yhden sun toisen aikaansaannoksia sophie-laukusta (en jaksa nyt kaivaa linkkejä blogeihin), alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että tuotahan olisi kiva kokeilla. Pyristelin vastaan, ei ollut sopivia puikkojakaan... mutta kun se Novitan myymälä on tuossa lähellä ja siellä tuli käytyä, niin sorruin sitten minäkin. Tuossa se nyt on kuvassa huovutettuna.

Seuraavaan taidan tehdä paaaljon pidemmät nyörit, niin että sen saa pään yli vinottain roikkumaan sivulle. Pysyy paremmin Isosiskon matkassa mukana (Isosisko ilmoitti jo, että hänellekin tuollainen :D ). Ja koska suunnittelen seuraavaa niin kai tässä on pakko tilata lisää hahtuvaa...

Pännii

Eilisiltaiset jäätelönmaistajaiset menivät hyvin. Itsetehty suklaajäätelö oli hyvää! Mansikkajäätelökin maistui mutta kyllä suklaa on suklaata, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Esikoinen tuumasi myös, että kyllä suklaa parempaa oli. Pitäisi olla vain ehkä kaksi konetta yhtä aikaa surraamassa että saisi kerralla kunnon annokset ;) Olisi ehkä pitänyt pitää se Kaleidoskoopin kone täällä eikä lähettää sitä tänään eteenpäin ;)

Mutta sitten tuo otsake... että mikä pännii... Teinpähän tässä löydön joka sai näkemään punaista. Vihreä PUL-kangas, joka on odottanut jonkin aikaa, että ompelukoneinspis iskisi, löytyi leikeltynä. Ei miten sattuu mutta niin kuitenkin ettei tuosta enää mitään vaippaa Taaperolle saa >:I . Suututtaa vimmatusti. Syyllistä kun kyselin niin se oli taas se "en se minä ollut" vastauksena. Voi pyhä jysäys, että nuo saavat joskus (tasaisin väliajoin) minun verenpaineeni nousemaan terveysrajan yläpuolelle vaikka se onkin pikemminkin turhan alhainen normaalisti. Voisin taas kerran ottaa ja ampua nuo maata kiertävälle radalle, naapurin lipputanko on liian lähellä. Ja kun aloin surffailemaan niin tietenkään ei mistään löydy tuon väristä 2 mil:n PULia tai edes muuta sellaista mitä haluaisin :( . Toivottavasti Kangastukkuun pian tulisi jotain ja/tai Ekopirpanalle muitakin värejä. Murrrrrr!!

Nyt heräsi Taapero, joten ruokaa naperolle ja jos pääsisi tänään heittämään hikilenkin, saisi purettua vimmaa hyödyllisesti.

Siivouspäivä

Aamulla aikaisin Taapero päätti kömpiä jälleen kerran viereeni. Mielessä tuli niin ikään taas kerran älähdettyä, että ei kai näin aikaisin, mutta tissitainnutus toimi hienosti (ei kai Taapero ala taantua?) ja nukuttiin vielä pari tuntia vierekkäin.. tai no, Taapero vaelsi unissaan pitkin sänkyä mutta pysyi siinä eikä tippunut.

Ylös noustiin siinä vähän kymmenen jälkeen, ja siinä vaiheessa Tuuliviiri oli siivonnut leikkihuoneen ja poikien huonetta. Yllätyin suuresti. Esikoinen lojui sohvalla, Isosisko ja J-serkku vielä sängyssä. Minä laitoin hihat heilumaan myös. Tyhjensin tiskikoneen, Tuuliviiri halusi auttaa, latasin sen taas täyteen, ja suunnittelin keittiön imurointia - Tuuliviiri halusi tehdä senkin :o . Isosisko oli sillä välin päässyt sängystä ylös ja keitteli minulle aamukahvit kun oli pesulla. Olivatpa tytöt ehtineet siivota huoneenkin todella tiptop kuntoon, ei olisi samaksi huoneeksi uskonutkaan. Esikoinen oli jo vähän autellut hänkin. Taitavat toivoa jo tietokoneelle pääsyä ;) ... viikko vai kaksiko tässä jo menikin niin etteivät koneelle päässeet (no joo, armahdin vähän ja pari kertaa pääsivät mesen kautta kavereidensa kanssa juttelemaan). Kävin laittamassa pyykkikoneenkin pyörimään, vaikka eihän nuo pyykit pesemälläkään lopu tästä talosta.

Siivouksen jälkeen isommat tekivät itselleen aamupalaa ja lähtivät ulos. Taapero suuttui kun hänet jätettiin tänne, eikä huolittu mukaan, mutta puurolautasen näkeminen lopetti huudon siihen. Syötön jälkeen sain neuloa taas jonkin aikaa rauhassa kun Taapero leikki autoilla. Rauha loppui kun Mies ja tehotyttökaksikko kotiutuivat, joten nukutin sitten Taaperon päiväunille ja lähdin kotitöitä tekemään - kerrankin oli inspis siihen.

Aloitin kodinhoitohuoneesta (ja itseasiassa en muualle ehtinytkään tai jaksanut). Raivasin sieltä muksujen sotkuja, olivat jossain vaiheessa ehtineet sinnekin, siivosin ja järjestelin tavaroita, ja sain peräti kolme kassillista roskia :o . Neljäs roskakassi täyttyi sitten risoista vaatteista, jotka ovat odottaneet jo muutaman vuoden että ehtisin korjaamaan ne - kun en näytä ehtivän ikinä niin siitä vuoresta pääsin eroon tunkemalla ne kassiin :P ... jotkut housut ja paidat tosin laitoin mökkivaatteiksi, siellä on hyvä olla jotain varavaatetta ja joku reikä polven kohdalla tai hihassa ei siellä menoa haittaa.

Sitten aloin tutkailemaan pestyn pyykin vuoria, ja kuivurista niitä tuli koko ajan lisää. Taisin seitsemän koneellisen pestyt pyykit lajitella, ja neljän lapsen vaatteet sain viikattua ja vietyä jopa kaappeihin/laatikoihin, missä niiden yleensä pitäisi olla mutta eivät ole. Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt jo viisi tuntia ja alkoi jaloissa tuntua sen verran, että taidan jättää loput huomiseksi. En jaksa enää edes pyykkikonetta laittaa pyörimään, koska sitten taas alkaisi karttua se pestyn pyykin vuori. Toivottavasti tätä innostusta riittäisi vielä huomennakin. Ainoa miinus vain se, ettei Taapero päässyt ulos kun tuota tein. Isosisko mököttää kun en päästänyt enää J-serkun luokse leikkimään, mutta kun tänään on saunapäivä ja siihenkin näytelmään saa varata pari kolme tuntia aikaa, niin pysyin tiukkana. Isosiskokin osaa olla härkäpää, mutta onhan tuo härkä horoskoopiltaankin ;)

Mies lähti Esikoisen kanssa katsomaan lätkäpeliä, luultavasti vedonlyöntiä käyvät vain siitä että kuinka paljon kotijoukkue tällä kertaa häviää ;P ... voittopelejä kun on tullut vasta kaksi, ja viimeksi onnistuivat kolmannessä erässä häviämään 5-0, vaikka vikan erän alussa johtivat vielä 3-0 ... Tulee mieleen Suomi-Ruotsi -ottelut, jossa Suomi ottaa ja häviää 6-0 johtoasemasta pelin kolmen viimeisen minuutin aikana :P ... noin karkeasti sanottuna.

Jäätelökonetta mä metsästän

Irkissä tosiaan leviää kaikki. Viimeisimpänä rahareikänä tuli hinku saada jäätelökone. Kuulin että jostain pohjosen Citymarketista sen sai jopa 29.90 eurolla, joten pakkohan se oli sellaista eilen mennä etsimään meidänkin paikallisesta... cittarista siis, ei ravintelista.

Meitä etelän asukkaita vain sorsitaan. Kone maksoi täällä 39,90 e. Epistä. Mutta kun tuokin oli tarjoushinta niin jäin miettimään sen hankintaa. Kaleidoskooppi sen sijaan sellaisen halusi, ja puhelinsoitolla vielä varmistin, että ottaako ja kun otti niin ostin yhden. Kale lupasi, että saan kokeilla hänen jäätelökonettaan, niin saan tuntumaa millaista itsetehty jäätelö on - en ole koskaan maistanut. Oli se niin hyvää, että tänään oli pakko ajaa surauttaa taas Citymarkettiin ja ostaa oma kone. Itsetehty mansikkajäätelö oli suorastaan suussa sulavaa. Nyt keittelen seosta suklaajäätelöön. Huomenna on herkuttelupäivä :)

Eilen Isosisko lähti yökylään J-serkun luokse, ja tänään J-serkku on täällä yötä. Vuoroin vieraissa. Tytöille vain meinasi tulla pulma että tulevatko tänne yöksi vai menevätkö mökille, Mies kun lupasi tehdä tänään ison kokon. Yläkerran remontista tullut sen verran puuta rojuista, että aikoi ne polttaa. Varmaan kivan näköistä kun ilta on jo säkkipimeää - Pipa ja Poppana tykkäävät varmasti katsella.

Torstai 22.9.

Klo 9: Vielä saa istua rauhassa ja juoda aamukahvia. Taapero kömpi sänkyyn viereeni jo klo 8, mutta kun sai tissin suuhunsa, jatkoi uniaan vielä hetken, noustiin juuri ylös. Tuuliviiri vislailee leikkihuoneessa (on oppinut viheltämään ja nyt sitä saa kuulla koko ajan - välillä meinaa käydä hermostuttamaan) ja pelaa, koulu alkaa vasta klo 10. Taapero on äänestä päätellen tyhjentämässä keittiön ruokailuvälinelaatikkoa. Taidanpa hakea pois sieltä... Mjoo, ei se ollutkaan laatikko vaan poju tyhjensi likaisia astioita tiskikoneesta.

Klo 10: Juon viimeisiä kahveja ja suunnittelen kävelylenkille lähtöä. Odottelen vielä hetken jos Taaperon suoraputki hoitaa tehtävänsä kun lapoin toisesta päästä äsken puuroa suuhun. Puuroannos menikin melkein kokonaan. Muutama lusikallinen taisi jäädä kun alkoi yökkimään sen merkiksi, että kiitos riittää. Kävelyllä suunnistan kangaskauppaan, tarvitsen kuminauhaa Tuuliviirin housuihin. Askeleita on tähän mennessä kotona karttunut vain 429 eli n. 360 metriä. Eilen laskeskelin että n. 9 kilometrin jälkeen on 10 000 askelta kasassa.

Klo 10.30-12.00: Ulkona. Kävelyllä ihastelin kuinka musta kissakin osasi liikennesääntöjä ja ylitti tien suojatietä pitkin, katsoi vielä kumpaankin suuntaan ennen tien ylitystä. Kissahan oli fiksumpi kuin monet ihmiset ;)
Kävin kangaskaupan lisäksi Taaperon kanssa taidenäyttelyssä. Aivan ihania maisematauluja - modernit tekeleet ohitin, en ymmärrä niitä, ne kun eivät esitä mitään. Samanlaista taidetta tekevät tehotytötkin kotona... oikein seinämaalauksina :P Seurattiin tovi myös kuinka yksi liikerakennus laitettiin maan tasalle. Tottakai tälläkin reissulla jäin suustani kiinni yhdessä vaiheessa. Vastaan tuli aluesairaalassa osastonhoitajana ollut kätilö, joka jäi eläkkeelle pian sen jälkeen kun Taaperoa odottaessani rakenneultrassa olin käynyt, siis pari vuotta sitten viimeksi nähty. Hän tervehti heti kun minut näki ja selitti seuralaiselleen kuinka meille on näitä lapsia siunaantunut ;D Olen tainnut tehdä lähtemättömän vaikutuksen kun olen muistiin jäänyt ;)
Kotona askelmittari näytti 7140 askelta eli reilu kuusi kilometriä kasassa. Haa, nyt jo enemmän askeleita kuin eilen eli tavoitteesta jäin eilen aika paljon jälkeen. Pitäisi käydä suihkussakin, vaikka paidan perusteella voisi epäillä, että kävin jo vaatteet päällä.

Klo 12-13.15: Istuin koneen ääressä ja lepäsin. Taapero joi pullosta vähän maitoa ja tissistä lisää. Nukahti sitten rinnalle melkein samantien. Taisi raitis ilma väsyttää. Nyt odottelen Isosiskoa koulusta, ja sitten hakemaan Pipa ja Poppana mökiltä. Mies soitteli ja pyysi tulemaan risu ja tikkukaupan kautta, pitää käydä ostamassa jotain kutteri.. cutteri tms. -purua eristeeksi mökille.

Klo 13.30-14: Ei Mies sitten voinut mainita, että joudun itse lapioimaan sen purun säkkiin ;P ... ketku mies, laittaa vaimon töihin. Hain tytöt mökiltä, ja muistin ottaa mukaani jopa Esikoiselle ja Tuuliviirille synttärilahjaksi ostetun kauko-ohjattavan auton. Nyt Miehellä on tilaisuus testata mökillä, että se toimii kun yksinään siellä on.

Klo 14.15-15.00: Kotona taas. Ruoka tulille. Mies soittaa ja kehuu, että auto on mainio. Ehdotti, että ostetaan pojille jotain muuta ja hän pitää tuon auton omana lelunaan :D Mietti jatkaisiko remonttia vai jatkaisiko auton "testaamista" :D Hmm, kuinkahan kolhiintunut tuo on kun pakettiin laitetaan...
Esikoinen tuli koulusta mukanaan lappu, jossa tämän illan vanhempainilta siirretäänkin ensi viikon torstaihin (ensin sen piti olla eilen, sitten tänään ja nyt viikon kuluttua). Se sopii, tästä päivästä meinasi tullakin jo turhan kiireinen, kun reilun tunnin kuluttua pitää lentää jo Poppanan muskariin.
Meinaan alkaa kohta käräyttelemään varapäreitä jos Tuuliviiri ei jätä Esikoista rauhaan. Kiusaa ja ärsyttää isompaa ihan tahallaan ja sitten valittaa jos isoveli tönäisee pois kimpustaan :PP Hoh hoijakkaa.

Klo 15-16: Syötiin, siivosin keittiön, ja Taapero heräsi päiväunilta sopivasti niin, että ehdin syöttää pojan. Esikoinen tuumasi, että voisin jättää Taaperon Pipan seuraksi kotiin muskarin ajaksi, kyllä hän katsoo perään etteivät laita taloa tasaiseksi.

Klo 16.15-18: Poppana matkaan ja menoksi. Isosisko lähti samalla oven avauksella - aloittaa tänään hänkin jalkapalloharrastuksen (kuinkas monta lasta tarvittiinkaan että saadaan ihan oma joukkue ;) ? ). Jätin Poppanan muskariin ja lähdin kävellen kirjastoon. Puhelimessa tuli mökin remontin osalta juoruttua myös ainakin puoli tuntia, ensin Miehen ja sitten isäni kanssa. Mies oli malttanut käydä kalassa välillä - tuloksena raitista ilmaa ja kokemusta... ja ehkä yksi nyky, ei ainakaan heinää ollut perässä :D Kukahan ne kalat on varastanut meidän järvestä vai eivätkö ne vieläkään uskalla tulla järven toiselta puolen takaisin kun tehotuhot edelleen mellastavat järvessä saunareissujen yhteydessä?
Muskarin loputtua tultiin suoraan kotiin. Hyvin oli Esikoinen Pipan ja Taaperon perään katsonut, ei ollut talo mullinmallin.
Askelmittari näyttää 8325 askelta eli reilu seitsemän kilometriä. Taitaa jäädä tavoite tänäänkin saavuttamatta. Kävelylle ei voi, tai ei kannata, lähteä kun hyöty Pipan vauhdissa olisi nolla.

Klo 18-19.30: Istuin ja neuloin. Ei ihme ettei tavoitetta saavuteta. Mutta kun olen joutunut puikkojen valtaan, kyllä tämä hellittää kun langat loppuvat... ehkä.

Klo 19.30-21: Iltapuuron teko Taaperolle, syöttö, ja iltapala kaikille muille. Pakko syöttää puuro ensin nuorimmaiselle tai se jää syömättä kun poju pummii osansa paahtoleivistä - saati että ei suostuisi edes syömään jos näkee muiden syövän jotain muuta. Esikoinen imuroi syönnin jälkeen murut lattialta, ja illan herkkupalaksi tarjosin omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Tuo on hyvä ohje, ei liikoja vatkaamisia sun muita. Teen sen kolminkertaisena pellillistä varten.

Nyt vietän hetken surffaten netissä ja sitten kohta Taapero unille. Iltapesut tehtiin jo. Sängyssä voisin lojua Aliaksen ajan, ja sitten vielä neuloa hetken. Nukkumaan pääsen vasta kun pyykit on kuivatettu kuivurissa. Askeleita on mittarissa 8952.

Työttömyys jatkuu

... en siis keskeyttänyt työnhakua, minkä uhkasin tehdä mikäli työvoimatoimistossa olisi eilen virkailija alkanut ehdottelemaan koulutusta. Fiksu nainen totesi kuitenkin, että tärkeintä olisi saada minulle sitä tuoretta työkokemusta, koulutuksen suhteen kun olen aktiivinen ollutkin (viittasi AMK-tutkinnon suorittamiseen tässä lastenhoidon ohessa). Viisi viikkoa vielä, ja sitten voisi olla mahdollisuuksia osa-aikalisäpaikkaan kun/jos sellaiseen työntekijää etsitään. Tuo osa-aikalisätyö sopisi minulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Rahaa se ei taloon pahemmin tuo enempää mutta saisi sitä työkokemusta, ja silti jäisi aikaa olla vielä lastenkin kanssa kotona. Saisin siis työkokemusta mutta myös aikaa lapsille. Vakityöstä tai kokopäivätyöstä muuten on turha täällä edes haaveilla.

Työkkäristä kävelin urheiluliikkeeseen vaihtamaan askelmittarin uuteen. Se edellinen kun ei näyttänyt askeleita kuin silloin kun sattui huvittamaan, ja sen mukaan en ollut kävellyt viikonlopun aikana askeltakaan. Ilmeisesti levitoin itseni paikasta toiseen ja leijuin kauppareissutkin. Tämä uusi näyttää toimivan hyvin - sen mukaan pysyn maanpinnalla, ainakin askeleita karttuu.

Tänään Mies lähti Tuuliviirin koulun mukaan retkelle autokuskin ominaisuudessa. Minä menin sillä välin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa perhekerhoon. Sen verran kiirus aamusta tuli, etten edes yrittänyt ehtiä rattaiden kanssa kiertämään tietä pitkin, vaan suosiolla ehdotin tytöille, että mennään metsän poikki. Kerhon pihassa laittoi vähän hengästyttämään kun Taapero sylissä tuon jyrkän mäen ylös kapusin, mutta oltiinpa ajoissa. Kerhossa aikuiset olivat hieman pettyneitä kun tämä uusi kerho-ohjaaja kyllä laittoi lapsille mehut, mutta aikuisille olisi ne kahvitkin maistuneet. Tai ehkä meidät on opetettu liian hyvälle kun joka kerta on aikaisemmin kahvit tarjolla ollut? Onneksi heitin pari kupillista ääntä kohti ennen lähtöä niin olin hereillä kerhossa.

Taapero innostui juoksentelemaan kerhossa huoneesta toiseen, ja minä perässä. Pojulle on tullut paha tapa heitellä leluja kädestään, joten pitää vahtia ettei nakkaa esim. leluautolla ketään päähän. Pois lähdettäessä minulle tuli kiirus laittaa kenkiä jalkaan kun Taapero viuhahti avonaisesta ulko-ovesta ulos, ja vaikka Poppana yritti pikkuveljeä houkutella takaisin sisään niin ei Taapero suostunut tulemaan. Piti kantaa sisälle, ja siitäkös pikkumies hermostui. Lattialle kaarella huutamaan... Kyllä se osaa jo Taaperokin *vähemmän ihannoivalla sävyllä*.

Huuto lakkasi kun nappasin syliin, ja metsäpolku alaspäin ei ollut yhtään niin rankka kuin ylöspäin - kas kummaa. Jäätiin sitten vielä kotipihalla ulos, minä hain vain puikot ja langan seurakseni puutarhakeinuun ;) ... apua, en tosiaankaan osaa olla enää ilman puikkoja :o Tunnin verran siinä oltiin, sitten kotiutui Mies ja Tuuliviiri retkeltään, ja minä pääsin sisälle ruoanlaittoon.

Ruoan jälkeen Mies otti Pipan ja Poppanan mukaansa ja lähti mökille jatkamaan yläkerran remonttia. Hitsi, siitä tulee varmaan valmista ennen ensi kesää jos nuo ihan oikeesti sitä isäni kanssa meinaavat tehdä aina kun aika sallii. Taisivat jo saada järveltä tarpeeksi raitista ilmaa ja kokemusta kalojen sijasta. Minä nautin omasta ajasta kun Taapero leikkii tuossa lattialla autoilla. Isosisko on ulkona, Tuuliviirin kidnappasi käly kaupan pihasta matkaansa (lupasi palauttaa illalla) ja Esikoinen on joko jalkapalloharkoissa tai sitten puutyökerhossa... en ole ihan varma missä mutta tulee vasta parin kolmen tunnin kuluttua kotiin. Rauha maassa siis :)

Haaa!!! MInä osasin!

Eilen aikani kuluksi päätin huvittaa itseäni kokeilemalla neuloa sukat. Sellaiset on myös tullut tehtyä joskus silloin vuonna kivi, kun koulussa niitä tehtiin.

Näillä ohjeilla tuli kuitenkin Taaperolle kuvassa näkyvää jälkeä :)) Olen ylpeä itsestäni ;)

Viikonlopun viimeiset virret

Eilisilta oli vieläkin rauhallisempi kun vertaa toissailtaan. Tuuliviiri meni mökille ja jäi sinne yöksi. Minäkin pikapikaa siellä piipahdin Taaperon ja Esikoisen kanssa, mutta kun ulkona oli suorastaan hyytävää (järveltä päin puhaltava tuuli vielä tehosti) oleilla ja sisällä mökissä taas en siinä pienessä tuvassa koko poppoon kanssa viihdy saamatta pahaa ahtaanpaikankammoahdistusta, niin eipä siellä kauaa tullut oltua. Kahvit juotiin ja hetken rupattelin vanhempieni kanssa.

Isä päätti aloittaa nyt mökin yläkerran remontoimisen asumiskuntoon, ja mielenkiinnolla odotan millainen siitä tulee. Luultavasti ainakin lämpimämpi kun seiniin ja kattoon laitetaan 10 cm:n villoitus - nykyään sieltä pääsee tuuli puhaltamaan ihan rauhassa kun seiniä ei ole mitenkään levytetty edes, paitsi kahdessa huoneessa, jotka on makuutiloiksi tehty.

Minä olen käyttänyt aikani eilen ja osin tänään (kuinkas muutenkaan) neulomalla. Meinaa jäädä polkkaukset puikkojen jalkoihin, ei kun siis kärkiin, kun en malta puikkoja käsistä pois laskea edes siksi aikaa että tänne kirjoittelisin... huolestuttavaa. Ja jos minulla olisi todo-lista, niin sieltäkin sain jo aloitettua yhtä kauan tekeillä ollutta asiaa... meinaan niitä Tuuliviirin housuja aloin vihdoin ja viimein ompelemaan. Sen verran vain tankkasin tuota ompeluohjetta ja kääntelin niitä housunkappaleita käsissäni, että taidankin jättää vetoketjun pois ja teen vain valehalkion, ja teen kuminauhavyötärön. Ompelu tosin onnistuu vain kun Taapero on pois jaloista eli päiväuniaikaan, joten tänään sain vasta taskut kiinni etukappaleisiin. Hiljaa hyvä tulee.

Päiväunien ja ruokailun jälkeen piti hakea Tuuliviiri ja Isosisko pois mökiltä. Jos siellä eilen tuuli kovaa, niin tänään oli täysi myrsky. Eilen Mies kertoi, että laiturimme oli lähtenyt seikkailemaan (näin sen toki omin silminkin) ilmeisesti viime viikon myrskyssä, ja suunnitteli laiturinpelastusretkikuntaa tälle päivälle. Oli sitten tänään lähtenyt kävelemään naapurin mökin suuntaan, ja katsoi heidän rantaansa että mikäs se tuolla... Meidän laiturimmehan se siellä, oli tämän päivän puhurissa tullut jostain ja ajautunut naapurin puolelle (jos se olisi siellä ollut aikaisemmin niin mökkinaapuri olisi tullut kyllä kertomaan, lähtivät mökiltä iltapäivällä pois eli sen jälkeen on ilmestynyt). Mies kipaisi äkkiä hakemaan köyttä ja kävi köyttämässä laiturin mökkinaapurin laituriin kiinni niin ettei karkaa heti - veneen kun oli jo isäni kanssa vetänyt rannalle ja kiinnittänyt kunnolla ettei se lähde uiskentelemaan omin luvin. Hakee sen joku päivä pois kunhan ilma on parempi, ehkä jo huomenna jos ei myrskyä. Suunnitteli Pipan ja Poppanan kanssa käyvänsä veneajelulla huomenna jos tuuli ei näin hurja ole.

Mökiltä suuntasin auton nokan kohti Novitan tehtaanmyymälää. Oli pakko hakea yhdet sukkapuikot ja yksi pyöröpuikko itselleni, ja samalla minä autoin sitten Kaleidoskooppiakin pulassa ja ostin puikot hänellekin - kun ei heitin tuppukylässä kaupoista oikeaa kokoa löydy ;) ... ei muuten täältäkään, että mikähän tuppukylä se tämäkin on.. ;)

Mutta nyt minä voisin yrittää tainnuttaa Taaperon unille niin saisin vielä ommella tai neuloa. Nukkumaan en malta mennä kun sormia syyhyää saada aikaan jotain valmista.

Unia

Toissa yönä näin unta, että juttelin Miehen työkaverin kanssa. Tämä kertoi mieheni sanoneen, että kymmenen lasta olisi hyvä tasaluku. Oli ihan pakko Miehellekin unesta mainita, että näkisin ilmeen. Nauroihan tuo taas ja mutisi jotain "vai niin... hehe". Siihen en vastausta saanut häneltä, että oliko kyseessä enne- vai toiveuni ;)

Viime yönä uneksijat löytyivät sitten pojista. Esikoinen oli jo hyvän aikaa ollut nukkumassa hänkin kun minä vielä istuin ja irkkasin. Yhtäkkiä alkaa Esikoinen huoneestaan huudella "juokse... juokse... JUOKSE" - hieman alkoi naurattaa. Poikareppanalla oli tainnut jäädä harkat päälle niin että vielä unissaankin niitä kävi läpi :D

Menin nukkumaan, ja pian havahdun siihen että Esikoinen on ovella ja sanoo Tuuliviirin huutavan unissaan niin ettei hän saa nukuttua. Kehotin vaihtamaan huonetta jos niin ikävästi on asiat. Seuraavaksi alkoi Taapero vikistä kuin koiranpentu unissaan, että kaiken kaikkiaan aika levoton yö.

Mieskin oli saanut yöllä puhelun. Työkaverinsa soitteli ja kyseli voisiko Mies mennä aamusta töihin hänen puolestaan, hänellä kun oli taasen kerran murkkuikäinen tytär kadoksissa :/ Toki Mies oli suostunut, ja niinpä tuo ahertaa töissä tällä hetkellä, ja tytöt ovat Mamman ja Papan hoteissa mökillä. Hyvin alkoi Miehen kesäloma - heti töihin :D

"Rentouttava" kauppareissu taas

Lähdin aamulla tehotyttöjen ja Taaperon kanssa Citymarketin mammuttimarkkinoille. Kokeilin taas kerran lahjontaa hampurilaisella, mutta näköjään näillä on vielä huonompi muisti kuin minulla.

Päästiin kauppaan, auto piti toki jättää hornantuuttiin kun lapsiperheille tarkoitetuissa parkkiruuduissa oli muutamakin auto, jossa ei niitä lapsia ollut edes kyydissä (ärsytys - eivätkö toopet näe vai ymmärrä näkemiään merkkejä?), näin kun omistajat tulivat kaupasta näet ulos ja menivät autoilleen kun ohi tuuppasin vikuroivia ostoskärryjä - niilläkin oli oma tahto ja olisivat halunneet rysäyttää päin niitä parkkeerattuja autoja. Kummallisesti nuo ostoskärryt suostuivat menemään suoraan vain jos niitä työnsi lähes poikittain.

Sillä aikaa kun palautin pullot, tytöt kirmasivat ties minne, olivat kuitenkin lähellä kun hieman kovaäänisempi komennus toi heidät takaisin luokseni. Päästiin portista kaupan puolelle, Pipa kiipesi ostoskärryihin... ja suuttui kun nostin pois. Ei mennyt tajuntaan, että ostoksien pitäisi mahtua sinne. Seurauksena Pipa kaivoi poteron siihen paikkaan ja jäi mököttämään. Hetken kuluttua neitiä ei enää näkynyt, joten Poppana lähti katsomaan mihin meni. Seuraavaksi näen kuinka Pipa juoksee Poppanaa karkuun portin toiselle puolen, tuli takaisin kaupan puolelle ja silloin minä nappasin kädestä kiinni ja aloin taluttamaan (välillä kannoin kun Pipa veti jalat ilmaan). Pipa aloitti huudon -> lupasi kävellä, päästin irti -> pysähtyi siihen ja riisui takkinsa ja heitti sen maahan ja jämähti siihen. Uudelleen kädestä kiinni -> huuto alkoi taas. Vähän matkan päässä oli kanapuikko-, sipsi- ja suklaamaistiaiset, ja sinne unohtui huuto ja neiti käveli taas nätisti kun sai suuhunsa täytettä.

Sain tehtyä suurimman osan ostoksista ja oltiin jo voiton puolella. Pysähdyin kävelysauvoja tutkimaan (ostin ne myös ;) ) ja silloin Pipaa taas vietiin. Poppana hihkui ja huuteli siskoa tulemaan takaisin, että pääsisi hampurilaiselle - aika alkoi näet loppua ja oli jo kiire jos syömäänkin meinasi mennä, kello oli kymmentä vaille kaksitoista ja puoli yhdeltä Poppanalla alkoi kerho, ajomatkaan piti varata vartti. Lopulta Pipa suostui tulemaan paikalle, ja päästiin kassajonoon. Siinä oli sitten ulottuvilla kaikkea mitä olisi pitänyt saada hypistellä joten sain hokea kuin paikoilleen juuttunut grammari "älä koske siihen, älä ota sitä, laita se takaisin". Helpotus oli suuri kun päästiin kaupasta ulos.

Mieli teki unohtaa ne hampurilaiset mutta kun aamupalaa ei oltu kotona ehditty syödä, ja Poppana piti viedä suoraan kerhoon, vein muksut Rollsiin. Taisi olla sitten vika kerta. Hampurilainen oli hutaistu kasaan. Juusto sojotti melkein ulkona eikä ollut sulanut, majoneesia laittanut oli kai nukahtanut purkki kaatoasennossa kun sitä oli välissä (ja ulkona) vaikka useampaankin hampurilaiseen jakaa, ja salaattia oli enemmän käärepaperissa kuin hampurilaisen sisällä. Lapset tykkäsivät kuitenkin, Taaperolle napsin sormet majoneesissa palasia yhdestä, ja kaikki sujui hyvin kunnes...

Ensin tippui Pipan loppu hampurilainen maahan. Sanoin että jättää sinne, lattioilta ei syödä. Mitä tekee Pipa? Sanoi nostavansa sen vain ylös, ja kun kurkkasin pöydän alle, tyttö söi siellä. Sitten tippui Poppanalta loppupalanen lattialle, ja alkoi kamala itku. Ei sentään lattialta syönyt vaikka sitä Pipa ehdotteli. "Een minä lattialta syö, se on likainen... byäääh". No, itku loppui kun sanoin ettei se mitään hyödytä, uutta en osta.

Lähdettiin pois, ja kun ostoskärrit olivat mukana, pyysin Poppanaa avaamaan oven. Pipa olisi halunnut avata sen ja rynni Poppanan ohi, mutta hävisi loppujen lopuksi oven avauksessa Poppanalle. Siitäkös Pipa taas suuttui ja heittäytyi Rollsin eteiseen lattialle :/ Yritin lohdutella, että saa avata autonoven, ei auttanut. Odottelin hetken ulkona tulisiko Pipa itse ulos - ei tullut. Poppana meni sitten pikkusiskoa hakemaan, ja kun avasi oven, tuli Pipa ulos juosten, että pääsisi autonoven avaamaan. Juoksussa Poppana on niinikään nopeampi, joten parkuhan siinä pääsi Poppanan viilettäessä hiukset liehuten ohi, kun luuli ettei saa avata autonoveakaan jos ei ehdi autolle ensin. Hiljensin itse vauhtia niin, että tytöt olivat minua ennen autolla ja pidin huolen siitä, että Pipa saa oven avata. Tyttö rauhoittui.

Loppujen lopuksi, kaiken ylläolevan huomioonottaen, Poppana myöhästyi vain vähän kerhosta. Viisi minuuttia. Itse huokasin helpotuksesta kun olin kotona, ja yritän tästedes tosiaankin muistaa sen etten ota Pipaa ja Poppanaa kauppaan mukaan jos ei ole aivan pakko! Vielä kun tuon saisi ihan selkäytimeen muistiin.

Nyt tarttee jatkaa Taaperon tumppujen tekoa, niille olisi jo tarvetta mutta vasta toinen on valmis...

Vauhtikaksikko iskee jälleen

Eilen aamulla oli tarkoitus lähteä käymään kaupassa ennen Poppanan kerhoa. Se reissu tyssäsi kotonamme sijaitsevaan mustaan aukkoon, joka nielee kaiken niin ettei niitä löydä muuta kuin sattumalta kun etsii jotain muuta asiaa. Ensin oli Pipalta housut kateissa, sitten Poppanalta silmälasit, oli kuulema Isosiskolle ne edellisenä iltana antanut kun riehuivat pimeässä huoneessa ja törmäilivät (ja kivaa oli metelistä päätellen). Housuja nyt on talo vääränään mutta silmälaseja ei - konttasin joka huoneen läpi, kiipeilin seinille ja tähyilin kirjahyllyjen päällekin... ei löytynyt. Aika kului etsiessä niin, ettei mihinkään kauppaan ennen kerhoa ennättänyt. Pipan housut kyllä löytyivät silmälaseja etsiessä.

Kun Isosisko tuli koulusta, kyselin että mihin oli Poppanan lasit laittanut. Kuinka ollakaan, vastaus ei yllättänyt "en minä niihin ole koskenut" :PP Ne olikin kuulema Esikoisen jäljillä. Noo, odottelin Esikoista paikalle ja kysyin saman kysymyksen, vastaus oli taas sama kuin Isosiskolla. Siinä vaiheessa meinasin jo hiiltyä täällä asustavalle, varastelevalle ja hukkailevalle kotitontulle kunnolla - kyllähän meidän neiti kierosilmä (hellällä äänensävyllä tuo) lasinsa tarvitsee. Tietokone (se toinen, ei tämä minun) meni käyttökieltoon kunnes lasit löytyvät JA joka huoneesta häviää roskat lattialta, muumioituneet omenanraadot laatikoista, leivänkorput kirjahyllyistä jne. Lasit löytyivätkin äkkiä kun lapset kiirehtivät siivoamaan - ne olivat Pipan sängyn (jossa neiti ei kylläkään nuku) alla nurkassa. Siis ihan joka paikkaan minä en kontannutkaan... pelkäsin mitä sieltä hyökkää pimeistä nurkista kimppuun.

Sen jälkeen päivä kului rauhallisesti iltaan asti. Miehen tultua töistä, menimme koko perhe ulos. Minä lähdin askelmittarin patterin metsästykseen kauppaan Taaperon kanssa, ja siellä ollessa Pipan kummitäti P soitti ja kysyi kiinnostaisiko iltalenkki. Sovittiin treffit meille. Ehdin sitä ennen kruisailla ostamaan sisä- ja ulkokumit Tuuliviirin pyörään, renkaat kun on paikattu jo niin moneen kertaan että parempi oli ostaa uudet. Tuuliviiri hajoittaa kaiken! Neljännet kengätkin menossa kovaa vauhtia hajalle, ja jotta ne varmasti hajoavat, niin poika on saksilla vähän auttanut kun nauha oli solmussa eikä mahtunut reiän läpi... leikkasi sitten reiän pois... joopajoo.

No, minä ja P olimme yhtäaaikaa pihassa, joten lykkäsin Taaperon lisärasitukseksi rattaisiin, ja jätin muut lapset Miehen huomaan. Oli ihana kävellä tuollainen 5,5 kilometrin lenkki kun oli juttuseuraa - ylämäessä Taaperon kärryjen vauhti ihan pikkasen hidastui. Ei kunto meinannut riittää P:n vauhtiin. Hiukan vajaa tunti lenkkiin meni ja hiki oli kun taas kotona oltiin. P lähti samantien kotiinsa, ja Mies ilmoitti lämmittäneensä saunan että pääsen pesulle heti ♥ ♥ Ihanan ajattelevainen mies minulla :)

Saunan jälkeen alkoi sitten paljastua kaikennäköistä... Tehotyttötermiitit olivat tulleet keskenään sisään, ja kuinkas ollakaan, Esikoisen joukkueen hyväksi myytävät minisuklaapatukka pussit olivat kadonneet ja leikkihuoneen lattia ja lipasto pursuivat karkkipaperia... kaksi pussia oli jäljellä ja sinne ne meni! Siis 20 minimars:ia oli kadonnut Pipan ja Poppanan suuhun! AARRGGGHHH GRRRR MURRRRR!!! Että on meidän perhe nyt sitten joukkuetta ainakin kannattanut kun neljä pussia maksetaan :PP

Isosisko puolestaan siivoili leikkihuonetta ja teki löytöjä. Suklaavarkauden lisäksi tytöt olivat käyneet jääkaapilla. Ensin löytyi sitruunamehupullo, sellainen keltainen jossa on laimentamatonta sitruunamehua - tytöt olivat sitä juoneet. Sitten löytyi taas kerran kermapurkki, joka oli avattu ja siitä juotu (hyi hitsi, en ymmärrä kuinka nuo voi?? - sitruunamehun vielä ymmärrän). Jääkaapista puolestaan löytyi tyhjä kinkkurasia, olivat vetäisseet leikkeleet huiviinsa nekin. Puuuuuh!!! Haluaisiko joku pari tyttöstä pariksi kuukaudeksi hoiviinsa?

Tänään alkoi perhekerho ja aamusta oli kiire sinne. Siellä tytöt olivat kunnolla, toinen askarteli ja toinen kasaili palapelejä. Kerhosta lähdettiin kauppaan ja yritin lahjoa tytöt, lupasin mäkkärin hampurilaiset ostoskierroksen jälkeen jos ovat kunnolla. Hah! Ei tehonnut lahjonta tänään, sain kirmata tyttösten perässä kaupassa aina välillä kun nämä pyörivät siellä sun täällä niin että Poppana istui rattaanmallisissa kärryissä ja Pipa työnsi - Pipan ohjauksessa on vain pahasti vikaa ja siinä oli vaarassa niin hyllyt kuin muut kaupassa olijat. Sain tytöt kuitenkin lähelle kassaa, kunnes Pipa teki kävelylakon kun komensin pois leluhyllyiltä (miksi leluhyllyt on kassan lähellä, veisivät ne kauimpaan kolkkaan ettei kassan lähellä enää ole mitään houkutuksia). Siinä ei sitten auttanut kuin kädestä taluttaminen ja lopulta olkapäällä kantaminen. Neiti itki ja huusi. Kumpikin meinasi kuitenkin mäkkärin kohdalla, että syömään mennään. Kysyin oliko käytös ollut hyvää, ja Poppana myönsi ettei. Niinpä käveltiin ohi, ja sitten iski Poppana jarrut päälle ja jämähti kuin täi tervaan oven eteen. Kädet ei enää riittäneet kantamiseen kun Taapero oli sylissä ja kauppakassit toisessa kädessä, joten jätin Poppanan siihen ja kävelin autolle joka oli vieressä. Ajattelin viedä ostokset ja Taaperon autoon kun Pipa vielä ainakin käveli, ja palata sitten hakemaan Poppanaa. Loppujen lopuksi Poppana tuli kuitenkin perässä itse.

Autoa kuskin paikalle kiertäessä mietin minkä kumman takia olin laittanut pitkähihaista puseroa ja fleecetakkia päälle, hihaton toppi olisi ollut parempi kun kuuma oli kuin pahimmilla kesähelteillä.

Fifi valmis

Nyt on anopin joululahja hapsuja vaille valmis (mietin kyllä vielä laitanko hapsut vai en), kuten kuvasta näkyy... langatkin roikkuvat vielä. Fifi 2 on myös ollut valmis jo parisen viikkoa mutta pitäisi suoristaa se kuvausta varten ja sitä en ole ehtinyt tekemään.



Isosisko otti toisen kuvan, siitä tuli hieman epäselvä, mutta kyllä tuosta hahmottaa minkä kokoinen Fifi on päällä.

Toiset lapaset valmiit

Eilen oli pakko aloittaa heti perään Poppanan lapasten teko kun vauhtiin päästiin. Ne ajattelin kokeilla peukalokiilalla tehdä.. Ajatus meinasi kyllä karista - irkissä iltayöllä kun yritin saada selkoa Kaleidoskoopin, Jaanan ja Ionan ohjeista. Noo, tuli niillä ihan kivaa jälkeä kuitenkin ;) niin kuin näkyy kuvassa vasemmalla, oikeanpuoleisen sävelsin sitten itse kasaan jotenkin. Ei tuo peukalokiila ihan avautunut minulle... siis idea. Tarttee tehdä lisää lapasia? Poppana oli kyllä oikein tyytyvänen uusiin käsineisiinsä ja juoksi heti pihalle niitä esittelemään.



Rauhallista neulomisvimmaani on välillä häirinneet lapset, kuinkas muuten. Taapero taisi tuumata, että edellisestä maitosuihkusta on jo liian kauan kun kapusi päiväunilta herättyään keittiön pöydälle ja kumosi Poppanan mukin päälleen, pöydälle ja lattialle. Ja vain muutama minuutti aikaisemmin kysyin Esikoiselta ja Isosiskolta olivatko siivonneet pöydän kuten piti... Pääsin sitten itse pesemään lattioita - ja ihan hyvähän ne kyllä on pestäkin pari kolme kertaa viikossa :PP Laminaatti vain kuluu vielä puhki liiasta jynssäämisestä ;)

Poppana riemuitsi äsken sisälle tultuaan korttelilenkistä isänsä kanssa. Olivat ottaneet Poppanalle pyörän ja kolme kertaa kiersivät korttelin. Poppana ei kaatunut kertaakaan vaikka toki vähän horjuvaa pyöräily vielä oli ilman apupyöriä :) Hienoa. Kohta onnistuu kävelylenkit niin että tehotytöt kulkevat mukana. Pipa seisomalaudalle, Poppanalle pyörä ja Taapero rattaisiin... saan minäkin hyötyä irti kävelystä :)

Lapaset valmiit

Tässäpä nyt kuva aikaansaannoksesta... Pipan lapaset, jotka tyttö olisi mielellään ottanut heti mukaan mökille käyttöön :D

Ihan niistä tuli sen näköiset kuin pitikin. Nyt seuraavien kimppuun...

Huomenta

Eiliset suklaakakkuset maistuivat hyviltä. Tämä vain tiedoksi irkkikavereille jotka jo niiistä illalla kyselivät ;) Ohje on nyt Herkkupepuissa.

Itse tein kyllä tuon ohjeen tuplaten ettei heti kesken lopu. Yllättävän hyvin nuo onnistuivatkin vaikka vähän vastamäkiä teossa olikin. Ensin huomasin kastikkeen tekoa aloittaessani, että Pipa pirulainen oli käynyt jääkaapilla ja vetäissyt naamaansa puoli purkkia raakaa kermaa :PP (yök). Isosisko lupasi lähteä pyörällä Siwassa käymään ja ostamaan lisää sillä välin kun minä jatkoin taikinan tekoa.

Isosisko lähti ja minä aloin etsimään sokeria... Ei jumankekka... Se oli ihan finito. Kun 4 dl olisin tarvinnut, sain kasaan vain vähän reilun desin ja kumosin kaikki mahdolliset sokerikipot tyhjäksi. Onneksi oli makeutusainetta kotona, korvasin sillä loput sokerit. Sen jälkeen kaikki sujuikin hyvin paistoon asti, jolloin ihmettelin kun kakkuset olivat uunissa olleet jo puoli tuntia eivätkä muka olleet valmiita... Taapero oli käynyt säätämässä uunin lämpötilan 125 asteeseen, joten ei liene ihme... On se vaan kiva kun on näitä pikkuapureita..

Polkataan kun ehditään

Eilen piti polkata tv-ohjelmasta. Toiset polkkaavat Big Brotherista, minä ajattelin pari sanaa kirjoittaa keskiviikkoisesta Diilistä. Viime viikolla tapahtui katastrofi. Vain kaksi kilpailijaa jäljellä ja minä unohdin katsoa jakson! Hui. Onneksi keskiviikkoiltana Kaleidoskooppi ystävällisesti irkissä muistutti, että on Diili päivä *muiskis ja kiitos siitä vielä kerran*, ei mennyt ohi silmien tällä kertaa.

Kaksi viimeistä kilpailijaa ovat Kelly ja Jennifer. Jen on vaalea blondi, joka on joka tehtävässä (paitsi yhdessä) ollut kaikkea muuta kuin loistava. Tai no, on hän loistava delegoimaan kaikki tehtävät muille, ja vielä pakoilemaan vastuuta. Kelly puolestaan on hiukan jäykähkö, armeijataustan omaava mies, jolta päätöksenteko kyllä sujuu. Ei liene vaikea päätellä kumpaa kannatan voittajaksi. Luulin jo eilen, että voittaja ratkeaisi mutta vielä siitä saatiin yksi jakso ensi viikolle puserrettua. Sen verran kylmää kyytiä Jen kuitenkin sai arvostelijoilta, että odotan oman suosikkini voittavan. Pitää muistaa katsoa tuo viikon kuluttuakin - muistuttelepa taas Kale viikon kuluttua ;)

Eilen kävin ostamassa tiistain Olet mitä syöt -ohjelman innoittamana askelmittarin, jota en kyllä ole täysin päässyt testaamaan vielä kun Mies omi sen täksi päiväksi käyttöönsä. Hieno vekotin. Näyttää askeleet, matkan, ajan ja kulutetut kalorit. Urheiluliikkeen myyjä nauroi, että tiistain ohjelman jälkeen askelmittareiden myynti koheni silmissä, ja hyllyssä olikin enää vain muutama kappale. Televisiolla on voimaa ;)

Niin ikään eilen tuli heiluteltua puikkoja. Aloitin oranssista hahtuvasta lapasen tekoa. Ja arvatkaas mitä? Sain kuin sainkin lapasen näköisen tekeleen tehtyä ja Pipa olisi ominut sen yhden ainoan kappaleen heti käyttöönsä! Tänään olen yrittänyt sitten sitä vaikeampaa puolta eli peilikuvan tekoa... ranneosa on jo heti ihan erinäköinen, ei niin lerppu kuin ekassa. Noo, ei se haittaa. Kyllä nuo kädessä pysyvät. Laitan kuvan kun ovat valmiit. Eli ehkä huomenna.

Vielä olisi ollut jotain muutakin mielessä mutta nyt keittiössä odottelee herkkunälkäinen perhe, joka haluaa maistaa tänään tekemiäni suklaakakkusia kera valkosuklaakastikkeen. Lupaan kertoa miltä maistuivat ;)

Hahtuvaa

Eilinen oli kiva päivä tältä osin. Sain tilaamani hahtuvat, ja meleeratun oranssin kerin jo palloksi kun kyllästyin kiekosta katkeilevaan hahtuvaan. Nyt kokeilen onnistuisiko lapasten teko minultakin vai ei - jos ei, riittää suvulla patalappuja...

TV-lupa

Eilen tuli irkissä eräällä kanavalla keskustelua tv-luvasta, sen maksamisesta tai maksamatta jättämisestä. Suurin osa "äänessä" olijoista taitaa asiat hoitaa kuten pitääkin, mutta lusmuilijoitakin löytyi... ja mikä yllättävintä, ovat jopa tyytyväisiä päätöksestään jättää lupa maksamatta. En ymmärrä.

On huono puolustus sanoa "eihän sieltä tule mitään katsottavaakaan, kaikki on pelkkiä uusintoja/urheilua tms. ei-katsomisen arvoista". Jos on tuota mieltä, niin telkkarilla voi heittää vesilintua sitten (tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, en halua eläinsuojeluväkeä tai luonnonsuojelijoita oveni taakse). Kukaan ei pakota telkkaria katsomaan tai sitten on jo tosi huonosti asiat jos joku pyssynpiippua niskassa pitää ja komentaa katsomaan. Asiahan on niin, ettei mikään huvitus taida olla ilmaista, kaikesta pitää maksaa.

Jos kaikki tv:tä katsovat maksaisivat lupamaksunsa, voisi olla ettei tällaisia lupamaksukorotuksia tulisi niin usein. Toki ne kallistuisivat kuten kaikki muukin, mutta sellaistahan elämä on. Opiskelijoiden olen kuullut sanovan, että jättävät luvan maksamatta kun rahat on vähissä - tuohon minä sanoisin, että kyse voi olla valinnoistakin. Itse käytin opiskeluaikana kevyesti tv-luvan verran kuukaudessa ravintolaan ja ylikin, niistä menoista voi karsia. Tosin asuin silloin jo avoliitossa Miehen kanssa eli oli kahden rahat käytössä ;)

Etenkin ihmettelen joidenkin nuorien vanhempien käytöstä. Jos halutaan lapselle opettaa yhteiskunnan säännöt ja niiden noudattaminen, niin kyllä vanhempien minusta tulee toimia esimerkkinä. Minkä viestin lapsi siitä saa jos äiti/isä sanoo toista ja tekee toista? Muutenkin minusta tuntuu että yhteiskunnalliset normit alkavat olla hukassa ihmisiltä. Kaduilla painetaan kaasujalkaa auton lattian läpi kun omasta mielestä ollaan niin mestarikuskeja, että auto pysyy hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa, ja ajatellaan etteivät nopeusrajoitukset koske minua. Tai auton rattiin hypätään jopa pienessä maistissa ajattelen vain omaa napaa eikä niitä muita tielläliikkujia. Minäminäminäminäminä ja minun napa -ajattelu yleistyy ja leviää - surkeaa.

Tv-lupaan palatakseni vielä, joku ehdotti että ne maksut pitäisi periä verovaroista. Niin se tulisi kyllä perittyä kaikilta, jopa niiltä jotka eivät televisiota omista - ei sekään reilua ole. Pitää muistaa myös se, että jos kaikki alettaisiin kustantamaan verovaroista, verotus nousisi. Ja monet näistä tv-lupalusmuilijoista ovat myös niitä, jotka narisevat korkeasta verotuksesta... eli ympäri mennään, yhteen tullaan.

Summa summarum... jos siis televisiota katsoo yhtään, niin silloin siitä pitää maksaa. Tuskin tv niissä talouksissa joissa lupaa ei ole, akvaariona toimii...

Ylen antoisaa

Miehellä oli eilen vapaapäivä, ja niinpä päivä meni nopeasti ohi. Kummasti pitää kiirettä aina silloin. Ensin aamupäivästä lähdettiin kauppaan, siinä meni parisen tuntia. Tultiin kotiin tai yritettiin, Taapero päätti ettei hän lähde ulkoa pois suosiolla. Tehtiin sitten työnjako - Mies jäi ulos ja minä tulin sisälle siivoilemaan ja neulomaan.

Kun Poppana lähti kerhoon, oli Taaperokin valmista kamaa päiväunille. Otin rinnalle ja siihen simahti alle vartissa. Mies lähti käymään asioilla, tuli kotiin, ja alkoi tehdä ruokaa... Miehen "kevyt" bravuuriruoka... eli rasvakeittimellä ranskalaisia ja lisänä grillattua broileria. Mutta oli se taas hyvää!

Lastenohjelma-aikaan lapsille tuli pettymys.. Ylen väki marssi ulos ja kanavat näytti mustaa. Tämän seurauksena muksut nuorinta lukuunottamatta painuivat ulos - siis kiltti Ylen väki, voisitteko marssia taas ulos ja pysyä n. viikon ainakin?

Lasten ollessa ulkona oli hyvää aikaa penkoa maustekaapin sisältö. Irkistä tuli tilauksia sen verran, ja Pipan kummitädiltä, että saan vaadittavan minimisumman kasaan ja pääsen täydentämään omiakin maustevarastoja. Ihastuin Kotigastronomin mausteisiin ja muihinkin tuotteisiin jo vuosia sitten, enkä enää muita käytäkään jos ei ole pakko.

Kauppareissulla ostettiin saunaan uusi arina. Entinen oli lievästi sanottuna kiero ja hapero, tai sitten Mies on teräsmies kun pätki sen vanhan arinan paljain käsin palasiksi. Olihan se uusi arina testattava, joten sauna lämmitettiin myös. Iltasella katseltiin vielä Dyynin lapset -elokuvaa (vai sarjaa... kolme osaahan tuossa on) DVD:ltä - minulta se jäi kyllä hieman kesken kun pikkumies halusi nukkumaan. Onneksi menin yhtäaikaa... viime yö oli taas vähän vähemmän nukuttu. Ensin Taapero unissaan itkeskeli, sitten heräsin yöjuoksulle vessaan, sängyssä pyörin jonkin aikaa ja pikku-ukot ilmestyivät takomaan pääparkaani... lisää kieriskelyä ja lopulta antauduin eli lähdin uudelle yöjuoksulle etsimään kovia keinoja taltuttamaan takojat päässäni. Buranaa huiviin ja jossain vaiheessa uni tuli takaisin, harmi vain että Taapero heräsikin tänään sitten jo klo 8.20 :P

Uusi viikko uudet kujeet

Viikonloppu sujui kuin sujuikin rauhallisesti poikain kera kotona. Ei mitään mullistavia kahinoita, sen sijaan oli mukava katsella kuinka isoveljet leikkivät Taaperon kanssa ja Taaperolla oli hauskaa. Piiloleikki on selkeästi kuopuksen suosikkileikki, toinen on istua taaperokärryssä ja kiljua jotakuta työntämään ympäri kämppää.

Esikoisen pelit sujuiva eilen Loviisassa hyvin. Voitto kotiin, ja peli oli kuulema ollut hyvää katsottavaa myös Miehen mielestä. Sillä välin kun Esikoinen hikoili ottelun tuiskeessa, minä, tytöt ja Taapero oltiin ulkona. Taapero nauttii hiekkalaatikossa istuskelusta, ja välillä Isosisko keinutteli keinussa tai veti polkuauton kyydissä. Minä istuin puutarhakeinussa ja neuloin, ja katselin lasten puuhasteluja. Kun tehotytöt ja Taapero innostuivat vierimään makuultaan nurmikkomäkeä alas, oli aika laittaa sauna lämpiämään, että saavat huuhdella roskat päästään pois.

Saunan jälkeen oli iltapalan aika - lämpimiä voileipiä. Kylläpä pitkästä aikaa maistuivatkin hyvälle. Päällä oli sinappi-ketsuppiseosta, palvikinkkua, sipulia, valkosipulia ja juustoa... nam nam! Oli niin hyvää, että tänään on pakko ottaa uusiksi, mutta huomenna saa kelvata tavalliset leivät - kaksi isoa paahtoleipäpakettia meni hetkessä :o

Tänään muistin ihan itse Tuuliviirin opettajan tapaamisen. Oli kiva kuulla kuinka opettaja kehui Tuuliviirin edistymistä ja opiskeluintoa. Kaikki sujuu niin hyvin, että kevätpuolella Tuuliviiri pääsee joitain tunteja harjoittelemaan isossa luokassa, ja kolmannella siirtyy yleisopetuksen puolelle kokoaikaisesti. Jutustelun lomassa opettaja kyseli voisinko Mieheltä tiedustella vapaapäiviä tässä kuussa. Ovat suunnitelleet retkipäivää, ja koska meillä on pikkubussi, siihen mahtuisi useampi matkustaja eli Mies jos suostuisi kuskiksi heille (on kerran aikaisemminkin ollut). Opettaja tuumasi, että minusta ei niin suurta hyötyä kuskina ole kun joutuisin kolme paikkaa täyttämään jo tehotuhoilla ja Taaperolla ;) Kotona Miehen ruokiksella selvisi sitten, että tuolloin Miehellä on kesälomaviikko, joten pääsee hyvin kuskiksi. Pitää muistaa kirjoittaa reissuvihkoon viestiä.

Ruokakokeiluna oli kotona tänään ne täytetyt kesäkurpitsat. Minä tykkäsin, muu perhe nurisi. Nuriskoot - kerran minä tykkäsin, noita tulee tulevaisuudessakin. Maustaminen vain pitää ottaa tarkemmin, enemmän makua olisi saanut olla. Laitoin täytteeseen jauhelihaa, Creme Bonjour Valkosipulia, suolaa, mustapippuria, maustepippuria, porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsan sisuksen ja Kikkomanin soijaa.

Taaperoltakin löytyy "asennetta"

Eilen illalla Taapero päätti näyttää, että kyllä hänkin osaa jo kiukuta kuten Pipa ja Poppana konsanaan jos syytä löytyy. Ikää pikkumiehellä oli eilen siis peräti 1v3kk5pv. Mielenilmaus sai alkunsa kun ilkeät vanhemmat estivät poikaa toteuttamasta itseään, eivätkä antaneet tämän kiivetä pöydälle. Eikä auttanut vaikka vanhemmat poistuivat keittiöstä, isommat sisarukset saivat niinikään kehoituksen nostaa velikulta pois pöydältä ja mielummin vielä estää pääsy sinne kokonaan.

Taapero kirkui ja raivosi, ja teki yllätyshyökkäyksiä milloin minkäkin tuolin kautta pöydän päälle mutta ei... aina nostettiin pois. Desibelit pojalla saivat ennen kuulumattomia ulottuvuuksia, ja minä olohuoneessa jo huolestuneena tarkkailin ikkunoita, että näkyykö säröjä. Onneksi kestivät vielä. Ja mikä oli niin kiinostavaa pöydällä? Isosisarusten kaakaomukit, ei sen kummempaa.

Tänään sain osittaisvapaaillan. Mies lähti mökille, ja tytöt lähtivät mukaan. Siis vain pojat kotona. Enpä kyllä tiedä vielä onko tuosta hyötyä... jos Tuuliviiri alkaa Esikoista härnäämään niin siinä on korvat ja hermot koetuksella. Tällä hetkelä on vielä rauhallista, Esikoinen lähti kaverinsa kanssa uimahalliin ja Tuuliviiri leikkii Taaperon kanssa. Minä nautin oleskelusta, Taaperon päiväunien aikaan raivasin keittiön ihmismäiseen kuntoon ja pesin lattiatkin. Siis olen tehnyt jotain hyödyllistäkin ;)

Huomenissa mökkeilijät kotiutuvat sitten jo ajoissa, Esikoinen ja Mies lähtevät klo 15 aikoihin kohti Loviisaa, jossa Esikoisella on taas yksi piirisarjan ottelu. Taaskaan minä en pääse mukaan, Taapero nukkuu päiväunia tuohon aikaan, mutta ensi viikolla on sentään kotipeli niin sen ainakin pääsen katsomaan.

Tuuliviirin hammaslääkärireissu

Ei tullut Tuuliviirille rautoja, eikä tarvitse nyhtää olemassaolevia hampaitakaan pois. Röntgenkuvasta näkyi, että Tuuliviirillä synnynnäisesti puuttuu oikean yläetuhampaan vierestä hampaanaihe, tämä on ollut osasyynä siihen että etuhammas on tavallaan liian kaukana keskikohdasta. Vasemman ylähampaan viereinen hammas taas on röntgenkuvan mukaan terävä ja kapea, joten mahtuu väliin hyvin.

Tulevaisuudessa, kun vielä tuloillaan olevat rautahampaat alkavat puskea esiin, niitä ohjataan kasvamaan hiukan keskikohtaa päin, jolloin etuhampaidenkin rako pienenee, ja näin puuttuva hammas korvautuu. Tilaa ohjaukseen tehdään maitohampaita vähän hiomalla. Jotenkin noin oikomisiin erikoistunut lääkäri selitti. Jos ohjaus ei auta niin sitten voi raudatkin tulla kyseeseen, mutta tuohon menee vielä aikaa.

Perheen nurinoista huolimatta tein tänään mausteista kukkakaalia. Tulipahan maistettua, mutta toista kertaa en taida tehdä. Kyllä sitä söi ennen kuin selkään otti, mutta meidän perheessä kukaan ei siihen ihastunut. Lapset saivat syötyä osan kun iskivät lautaselle reilusti ketsuppia, Miehen mielipidettä en tiedä kun olin siellä hammaslääkärissä Miehen käydessä syömässä. Kreikkalaiset lihapullat sen sijaan maistuivat ainakin Esikoiselle ja Tuuliviirille minun lisäkseni. Mitähän seuraavaksi testaisin... täytetyt kesäkurpitsat houkuttelisivat kyllä... tai jotain muuta siitä tehtynä.

Guten morgen

Tässä sitä taas kahvikupposen kera istutaan ja yritetään heräillä. Taapero heräili jälleen kerran yöllä itkeskelemään, ja kun sai minut hereille, jatkoi uniaan toistaakseen tempun taas jossain vaiheessa. Tylsä leikki minun mielestäni.

Jippii, sain sen hampurilaiskastikkeen hajun tuolistakin pois kun löysin siivouskaapista tekstiilien vaahtopesupurkin. Sitä tuoliin, annettiin vaikuttaa hetki ja pyyhittiin ja imuroitiin pois. Pipa tosin taisi yrittää sen tuolin pesua eilen itsekin... ehdin aamulla juuri ja juuri pelastamaan ison Fairy-pullon tyttösen käsistä pois ennen kuin sitä ainetta olisi löytynyt ties mistä. Vastaus on aina sama, kun kysyn että mitä oikein meinasi.. "en minä tiedä". Tosin tuo vastaus kuuluu usein muidenkin lasten suusta kun sama kysymys esitetään heillekin, tai sitten "en se minä ollut" (yhteenääneen kaikkien viiden puhuvan suusta kun joku on tehnyt jotain - kotitonttu ilmeisesti, aikamoinen ilkimys meillä asustaakin), "en minä mitään nähnyt" jne.

Tuuliviirin opettajaan törmäsin pankkireissulla, sovittiin ensi maanantaiksi HOJKS:n tekoaika. Pitääkin muistaa laittaa tuo kalenteriin ettei käy kuin viime vuonna, jolloin Isosisko oli se joka minua muistutti tapaamisesta (n. viisi minuuttia sen jälkeen kun minun jo piti olla paikalla). Minä olin unohtanut sen kokonaan. Mutta sen muistan, että tänään Tuuliviirillä on aika hammaslääkäriin, katsotaan aletaanko tekemään jotain sille portinraolle etuhampaiden välissä vai ei, jotain täytyy kuitenkin tehdä, toisen etuhampaan viereen ei hammas mahdu muuten tulemaan. No, siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen illalla sain todeta, että minulla on aika reilu perhe. Ajattelin kokeilla mausteista kukkakaalia ja kreikkalaisia lihapullia ruoaksi, niin Mies kysyy Isosiskolta, että "mentiikös me huomenna sinne pizzalle?", siihen Tuuliviiri hihkuu "minä myös", ja jopa Esikoinen hihkaisee toisesta huoneesta että "ravintolaan syömään, jee"... ja kun isot edellä niin pienet perässä, tehotyttökuoro yhtyi heihin. Noo, leikkiähän tuo Mies laski mutta silti. Kohta alan kiusaksikin tekemään erilaisia ruokia kuin mihin ovat tottuneet. Jotain vaihtelua välillä.

No niin, ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Pitää hakea lisää. Ehdinkin heti ylösnoustua imuroimaan kämpän, latomaan tiskikoneen täyteen, siivoamaan keittiön... ihan hyvin voin vielä tässä siis istua vielä toisenkin kupillisen ajan.