Kotikaruselli

Blogin paikka vaihtuu

2006-02-06T14:43:00.000+02:00

Johan tänne tuli vuosi kirjoiteltuakin, ja nyt on aika vaihtaa vuodatuksen puolelle kokonaan (osan aikaa olen jutut kopsannut sinne jotta Kiinassakin oleva lukija pääsee juttuja lukemaan). Siispä tästedes kannattaa kurkata Kotikaruselli II:een :)

Onnistuihan se

2006-02-03T16:25:00.000+02:00

Tätä saikin metsästää kauan ennen kuin ehdin kommentoimaan ensiksi, ja välistä jäljet jo katosivatkin..

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissoja.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä. (Aina Helsingissä käydessä jos jonnekin pitää mennä mikä vaatii keskustaan päin liikkumista)
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen. (En nyt sentään halua liioitella)
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen. (En romanttisesti kuten oletan tässä tarkoitettavan.)
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikkilautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti :)
60. Pidän leipomisesta.
61. Olen raskaana.
62. Lost on suosikkisarjani.
63. Kirjoitan runoja pöytälaatikkoon
64. Kirjoitan perinteistä päiväkirjaa.

Neljän meemi

2006-02-01T18:55:00.000+02:00

Taas tuli haastetta... Pieniä askeleita saan tällä kertaa kiittää tästä :)

1. Neljä työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana
* kaupan kassa
* postivirkamies
* huoltamotyöntekijä
* sosiaalitoimiston vahtimestari

2. Neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan
*Star Wars I-VI
* E.T.
* Tuulen viemää
* Disneyn piirrettyjä

3. Neljä paikkaa joissa olen asunut

* Kontula
* Vuosaari
* Hakuninmaa
* nykyään susirajan tälläpuolen ;)

4. Neljä tv-ohjelmaa joista pidän
* Siskoni on noita
* Taisteluplaneetta Galactica
* C.S.I:t
* Tähtiportti

5. Neljä paikkaa joissa olen käynyt lomalla
* Ruotsi
* Viro
* Rhodos
* oma mökki

6. Neljä suosikkiruokaani
* iso grillipihvi valkosipuliperunoiden ja punaviinikastikkeen kera
* savustettu lohi
* grillattu broileri
* grillattu maissintähkä voisulan kera

7. Neljä saittia joilla käyn päivittäin
* yahoon ryhmät
* iltalehti
* mol.fi
* perheklubi

8. Neljä paikkaa joissa olisin mieluummin juuri nyt
* nukkumassa (väsyttää)
* Karibian risteilyllä tai edes Tukholman risteilyllä (toisi vaihtelua arkeen)
* synnärillä ;)
* viettämässä Miehen kanssa kahdenkeskistä iltaa, ensin elokuviin ja sen jälkeen syömään ravintolaan

9. Neljä blogia joita mainostaa
Näitä on paljon enemmän kuin neljä, joten en mainitse yhtään ettei jäisi joku muu mainitsematta.

En myöskään haasta ketään erityistä - jos joku lukijoista ei vielä ole meemiin osallistunut niin tästä voi idean napata omaan blogiinsa :)

Remontti tulossa...

2006-01-28T21:55:00.000+02:00

Olisi kiva tietää minkälaista jälkeä tulisi jos me emme rajoittaisi rakkaiden kullannuppujemme luovaa vapautta - kun rajoituksellakin jälki on tällaista... Arvatkaa kerran kehuinko vai tuuletinko keuhkopurjeita.

Noo, remonttiahan tässä ollaan vailla muutenkin taas kerran. Johan nuo samat tapetit ja boordi ovat olleet tuolla jo 5-6 vuotta, että aikakin päästä uusimaan ilmettä ;) (yritän optimistisena luonteena löytää ne valoisat puolet). Mies jo tuumasi, että Isosisko saa käydä valitsemassa uudet tapetit hänen työpaikaltaan joku päivä.

Jo riitti...

2006-01-28T17:00:00.000+02:00

... roinat nääs. Kyllästyin kertakaikkiaan aivan totaalisesti katsomaan rojuhuoneen (sen pitäisi olla leikkihuone) lattiaa, joten käärin hihat ylös ja kävin huoneen kimppuun. Nyt on siistiä... ja kolme isoa muovikassillista kamaa menossa roskiin. Rankkasin raa'asti pois kaikki epämääräiset, risat tai muuten häiritsevät rojut, samaten kaikki kirjat joista puuttui yksikin sivu tai kannet olivat räjähtäneet. Hoh, tulipahan siistiä! Enää olisi neljä huonetta joille pitäisi tehdä sama.. huoh, kävipä väsyttämään, saa jäädä odottamaan toista päivää. Ei sitäpaitsi mahdu yhtään enempää roskiakaan roskikseen, ja maanantaina on vasta tyhjennys.

Ennen siivousta ehdittiin käydä Isosiskon kanssa Novitan myymälässä etsiskelemässä virkkuukoukkuja mutta siellä oli käynyt sama kato kuin kaikissa muissakin paikkakunnan liikkeissä... vain pieniä kokoja jäljellä. Myyjä sanoi, että poncho-buumin myötä kaikki isot koukut ovat menneet, ja vasta helmikuussa tulee lisää jossain vaiheessa. Että silleen... pitänee käydä uudelleen myöhemmin. Ihania lankoja oli kyllä... oli Palmaa eurolla kerä (osa väreistä), Butterflyta 1,90 e/kerä, Hippyä 3,50 e/kerä - ja sitä sitten ostettiinkin kun Isosisko haluaa siitä tehdä J-serkulle ponchon syntymäpäivälahjaksi. Kuvaa seuraa sitten kun ensin saadaan sopiva virkkuukoukku ja työ on valmis.

Niin ja vauvakuume puolella saa kuumeilla edelleen. Täti tulikin jo tänään kylään, niin minä kyllä ajattelinkin että tulossa on, aamulla oli "mukava" päänsärky merkkinä. Mutta kuten sanottu, mikäs kiire tässä on :)

Nyt on vähän ähky olo. Lauantai ja hiilaripäivä nääs, tuli syötyä rasvakeittimellä tehtyjä ranskalaisia ja kananuggetteja, ja kun Mies ja Isosisko (muiden avustuksella) taas leipoivat pullaa, niin pitihän se ottaa lämmintä pullaa ja kylmää maitoa myös. Outoa kyllä on se, että yksi pulla riittää aivan mainiosti - ei tee mieli enempää.

Mrrrrhh

2006-01-26T13:49:00.000+02:00

Teinpähän taas kolme virhettä...

Lähdin kolmen nuorimmaisen kanssa kauppaan... ensimmäinen virhe.
Otin tuhotytöt autosta kauppaan sisälle... toinen virhe.
Poppana pyysi kauniisti heti kaupassa, että saavatko mennä katsomaan leluja - annoin luvan... kolmas virhe!

Tein ostokset reippaaseen tahtiin ja lähdin leluhyllyjen luo. Eipä näkynyt Pipaa eikä Poppanaa. Kiersin hyllykön toiselle puolen ja kirjaosaston kohdalla neidit löytyivät... lukemasta kirjoja. Muuten hyvä mutta kun kirja sattui olemaan sellainen luukkukirja, ja neidit pirut olivat ne luukut sitten repineet auki >:I ... että teki mieli päästää muutama painokelvoton sana. "Sain" nyt sitten ostaa kaksi samanlaista kirjaa, jolla ei tee hevonkukkua, ja maksaa niistä vielä 24 euroa :PP Eikö nuo olisi voineet tutkailla edes niitä alekirjoja... Kismittää. Seuraavalla kerralla sidon noilta kädet ilmastointiteipillä yhteen niin saavat tosiaan vain katsoa *murinaa*.

Nyt vätystää, ja aamuinen tonnikalasalaatti ui ympyrää mahassa, ei pyri kuitenkaan väljemmille vesille. Lämpöä on 37 edelleen ja palelee, tai ei enää kun hikeennyin tehotuhoille... alkoi veri kiertää kummasti ;) Niin ja kp:t 26.

Ihana talvipäivä

2006-01-25T16:53:00.000+02:00

Mukava tämä pikkupakkanen viime viikon jälkeen. Piti oikein naatiskella kunnolla kun aamusesta kävelin tyttösten kanssa perhekerhoon Taaperon istuessa rattaissa. Lunta sateli hissukseltaan, ja Pipakin käveli melkein mukisematta tuon matkan. Samaten kun tultiin kerhosta kotiin. Oli niin kiva ilma, että pakkohan se oli jäädä hetkeksi pihalle happea haukkaamaan.

Iltapäivä meni sitten rauhallisissa tunnelmissa kun Taapero nukkui. Pipa ja Poppana käyttivät tilaisuutta hyväksi ja halusivat muovailuvahat taas esiin, Tuuliviiri kotiutui koulusta ja heittäytyi ottamaan rennosti. Esikoinen puolestaan meni koulusta suoraan Mummin luo, mennäkseen sieltä puutyökerhoon, ja Isosisko kotiutui vasta klo 15 aikoihin Miehen kanssa yhtäaikaa kun oli sählyjoukkueen valintatilaisuudessa mukana. Ruoan jälkeen Mies heitti työmatkallaan Isosiskon ja kaksi tämän kaveria kokkikerhoon, ja taas oli kotona rauhallista.

Ai niin, eilen sain illalla valmiiksi Pipankin ponchon, ja kyllä oli onnellinen neiti aamulla kun näki valmiin työn :) Kumpikin tyttö halusi ponchonsa päälle laittaa kun kerhoon mentiin ja esitellä että "äiti teki" :) Mitähän seuraavaksi tekisin... olisi tuossa pari kerää lankaa joka ei riittänyt Fifiin, niistä ei myöskään saa tehtyä paitaa.. mutta riittäisivätköhän nuo virkattuun hartiahuiviin... Pitää testata. Siitä saisi hyvän syntymäpäivälahjan äidilleni, jolla on synttärit parin viikon kuluttua... ja päivää myöhemmin vanhenen minäkin taas vuodella.

Älä nuku - käytä ääntäsi!

2006-01-24T09:21:00.000+02:00

Tänään on presidentinvaalien viimeinen ennakkoäänestyspäivä, sunnuntaina varsinainen äänestyspäivä. Jos et vielä ole käynyt äänestämässä, ehdit siis hyvin.

Jotkut sanovat, etteivät viitsi äänestää kun oma ehdokas ei ole ehdokkaana tai että osoittavat mieltään kun eivät äänestä, toiset piirtävät mikki hiiren kuvan tai jättävät tyhjän, ja sanovat että se on kannanotto. Roskaa, bullshittiä sanon minä! Demokratiassa ei kaikkien ehdokas voi olla ehdokkaana enää loppupelissä, diktatuurissa taas on vain yksi ehdokas - kumpi on parempi systeemi, kysyn vain? Jos ei käytä äänioikeuttaan, ei pidä sitten marista asioista. Äänestämällä voi sentään yrittää vaikuttaa asioihin.

Jos oma ehdokas ei ole nyt loppupelissä mukana, kysy itseltäsi kumpi on pienempi paha presidenttinä... Halonen vai Niinistö. Annatko äänesi Haloselle, joka on kuusi vuotta jo virkaa hoitanut, eikä siitä moittimista löydy. Toinen vaihtoehto on sitten tämä "työväen" presidentiksi itseään tituleeraava Niinistö, jolla ei ole enää hajua edes tavallisen myyjä/kassan palkasta. Kun häneltä kysyttiin mitä kassa saa palkkaa käteen, niin vastaus oli 2000 euroa! Haloo! Millähän planeetalla herra Niinistö elää? Edes brutto ei ole lähelläkään tuota. Ei ihme että on kasvattamassa tuloeroja kun kuvittelee että pienipalkkaisetkin saavat tuollaisia summia käteen.

Käytä siis äänioikeuttasi ja äänestä. Minulle opetettiin jo pienenä, että äänestysoikeutta ei tule heittää hukkaan, sitä voisi pitää melkein kansalaisvelvoituksena.

Viikon alku

2006-01-23T16:30:00.000+02:00

Aamupäivästä olin ahkera... outo virtapiikki jatkuu? Innostuin pitkästä aikaa pesemään itse vessan, yleensä Isosisko ja Esikoinen ovat hoitaneet homman, ja konttasin lattiankin pesten huolellisesti joka nurkan. Toiseen vessaan asti en ehtinyt ennen Isosiskon kotiutumista, ja hän ilmoitti haluavansa pestä sen.

Tänään uskaltauduin jo uloskin kun lämpömittari näytti enää -13 astetta. Oikeastaan se oli pakko, jääkaapissa oli enää valot ja ehkä jotain mikrobista elämää, josta en onnekseni tiedä mitään, voin kuvitella ettei sitä ole kun en sitä näe. Lähdin siis kaupassa käymään saatuani Taaperon unille, Isosiskon jäädessä kotiin katsomaan tehotyttöjen perään. Liikenteessä selvisi sitten, että kannattaa ajaa varovasti. Oli liukasta, ja ekan kerran kun jarruja painoin, tuntui ettei mitään tapahdu... taisivat olla vähän jäässä. Kauppaan pääsin kiertotietä, juuri siinä risteyksessä, mistä piti kääntyä, oli kaksi autoa ottanut keulakosketuksen toisiinsa ja tukkivat liikenteen tehokkaasti. Poliisit olivat juuri tulleet paikalle, ja meinasin yhden yli ajaa kun en huomannut sinivuokon tien yli hyppelevän kamera kädessä... käyttäisi suojatietä mokoma.

Kp:t ovat nyt 23 ja alan olla varma siitä että hutiammunta tuli ;) Ei yhtään sellaista oloa, että olisi tärppi käynyt. Laihdutuspuolella sen sijaan sujuu hyvin :)) Viikossa lähti -1,5 kg ihan vain paikoillaan istuen :D Sormijumppa näppäimistöllä melkein ainoa liikuntamuoto ;)

Sunnuntai... ja sunnuntai

2006-01-22T13:54:00.000+02:00

Puollantuoksua koti täynnä. Leipoja en kylläkään ole minä, minä vain neuvoin Isosiskoa taikinan teossa. Tyttö halusi suorittaa partiota varten jonkun leipurimerkin, ja sitä varten piti leipoa. Taikina on tuplakokoinen eli litra nestettä, joten sitä riitti sitten Miehellekin pullien vääntämiseen - ei mennyt Isosiskolta koko päivä siihen.

Taapero kehitti itselleen taas nuhaa ja yskää. Sai kurkkuunsa jostain jotain jossain vaiheessa ja ykäsi päällensäkin vähän. Mies sutaisi sen kostealla rätillä pois mutta kylläpä oli eto haju silti kun tissittelin pojan päiväunille :PP Piti hengittää suun kautta. Hyh! No, en minäkään viitsinyt enää alkaa vaatetta vaihtamaan kun päikkärin jälkeen pääsee saunaan. Tänään nautin siitä kyllä täysin rinnoin - palelee ja sormet on ihan jääkalikat. Nenä oli minullakin aamulla tukkeessa, joten jospa saunominen auttaisi niin etten kipeäksi tule. Lämpö pompii edelleen 37,1 asteen tienoilla.. hmm..

Mies oli aamusta roudannut poikien peitot, tyynyt ja patjat ulos, ja kun nousin Taaperon kanssa yöunilta, oli pakastinkin jo tyhjennetty ja sulamassa :o Ahkera mies minulla. Minä en olisi vielä klo 9 aikoihin saanut mitään aikaiseksi. Mies viihtyi myös ulkona tuossa pakkasessa... vain siksi että hioi yhden uunivuoan reunat pyöreiksi, jouduttiin hieman reunoja siitä pätkäisemään kun uusi liesi ostettiin, oli reunojen verran liian iso uuniin. Olisihan tuon homman voinut ensi viikon lämpimimmillä keleilläkin tehdä.

Ai niin, lisäys... Eilinen hiilarimaa ei ollut niin houkutteleva :/ Sain hikisesti kolme leipää syötyä... eikä enempää tehnyt mieli.

Outo virtapiikki

2006-01-21T17:48:00.000+02:00

Heräsin aamulla klo 10 aikoihin kun Taapero hellästi taputteli kasvojani ja naureskeli vieressä. Nukuttiin tuollaiset 11 tunnin yöunet mutta olisin minä voinut vieläkin nukkua. Vaan eipä auta, nahkavekkarin tahtia mennään. Noustiin ylös, ja Isosiskolle annoin tehtäväksi antaa Taaperolle aamupuuroa. Minä puin heti toppavaatteita niskaan ja aloitin petivaatteiden rahtauksen pihalle - se ei tässä perheessä todellakaan ole läpihuutojuttu, joka onnistuu viidessä minuutissa.

Sain vietyä ulos omat peitot, tyynyt ja sijauspatjat, tyttöjen peitot ja tyynyt, ja Taaperon patjan, peiton ja tyynyn... eipä sinne sitten muuta enää mahtunutkaan. Onneksi huomiseksikin on luvassa pakkasta, pitää heittää poikien tyynyt ja peitot ulos huomenna. Siinä vaiheessa kun yllämainittu homma oli tehty, oli sormet jo ihan jäässä ja hytisytti muutenkin. Sisällä kävin tyhjentämässä pyykkikoneen kuivausrumpuun (unohdin illalla että olin pessyt pyykkiä), ja laitoin uuden satsin pyykkikoneeseen. Vasta sitten menin aamukahvia juomaan, ohimennessä siivosin muutaman rojun jalkojen tieltä olkkarissakin.

Aamukahvin jälkeen tartuin imuriin, ja imuroin olkkarin, pari eteistä, keittiön (siellä olisi kyllä kana elänyt taas luxuspäiviä), ja makkarin. Makkarista imuroin jopa seinien korkeudelta pölypesiä, imuroin telkkarit, tietokoneet jne. Kävin ottamassa kuivat kuivurista ulos ja laitoin pestyt taas tilalle, ja laitoin pyykkikoneen jälleen pyörimään. Sitten tulin koneelle, enkä sen jälkeen ole oikein muuta jaksanutkaan. Päiväunet yritin ottaa, ja horrokseen pääsinkin mutta sitten Poppana aloitti taas "asenteensa" esittelyn sisaruksille, joten ihan sikeään uneen ei toivoakaan. Nyt sitten vätystää enemmän kuin ennen päikkäreille menoa. Ja palelee. Näillä pakkasilla ei kai ihme.

Kp 21 menossa, ja jos joku ei tiedä mitä kp tarkoittaa niin se tarkoittaa kiertopäivää. Kahvi maistuu edelleen, tämä tiedoksi kisastudiolle ;)

Mies lähti äsken Tuuliviirin ja Esikoisen kanssa lätkämatsia katsomaan. Kun illalla kotiutuvat niin herkutellaan lämpimillä voileivillä :P~~ Toivottavasti ne maistuvat, vaikka Iona pelottelikin että karppaus pilaa mieliteot...

Miestä pitää tässä hieman kehua. Minä onneton unohdin eilen kokonaan Taisteluplaneetta Galactican kun tulee niin myöhään että olen nukkumassa. Mies ihanainen kuitenkin muisti etten sitä haluaisi missata mistään hinnasta, ja oli tallettanut sen digiboxilla :) ♥ Onneksi edes toisella meistä muisti pelaa.

Osasin! - poncho

2006-01-20T14:14:00.000+02:00

Herttileijaa... virkkuukoukku pysyi kuin pysyikin meikäläisenkin näpeissä ja sain jopa ihan ok:n näköistä jälkeä aikaiseksi :)) Vuoden ensimmäiseksi käsityöksi valmistui Poppanalle poncho, kaulus on kevyt, en viitsinyt poolokauluksia tehdä niin tuota voi käyttää vaikka viileämpinä kesäiltoina jos on tarvetta.

Nyt pitää sitten tehdä Pipalle samanlainen tai neiti suuttuu verisesti.

Lankana oli Novitan Pop, ja yksi kerä meni ponchoon, toisesta piti tehdä hapsut. Virkkuukoukku oli kokoa 6. Seuraavaa ajattelin kokeilla 7:n tai 8:n virkkuukoukulla.

Lauantaista tulee "karkkipäivä" - hiilarimaahan

2006-01-19T20:24:00.000+02:00

Tuon otsikon asian päätin äsken kun iski mieletön himo saada eteen vino pino paahdettuja paahtoleipiä, joissa päällä kinkkua ja pepperoniviipaleita. Voi taivas... kuola valuu kun ajattelenkin :P ~~ .. siis koko tämän karppauksen aikana ei ole tullut mitään mielitekoja karkkiin, jäätelöön tai muuhun mutta nyt tekee mieli yllämainittua *kuivaa välillä näppäimistöä ja pöydän edustaa*.

Ja minä niin vannoin etten näillä pakkasilla nenääni ulos talosta laita... Oli meinaan aika nihkeää tuo vaihteiden vaihtaminen ja polkimien käyttäminen Vitossa kun lapsia kuskailin tänään, ja huomiseksi on luvassa vielä kylmempää.

Kp19

2006-01-19T16:07:00.000+02:00

Heh, pitäisiköhän se laskea nuokin täällä niin pysyy käsitys siitä missä mennään ;D Ei niitä oireita nyt sentään vielä ole. Päänsärkyä vain mutta sekin johtunee jumissa olevista niskalihaksista - vaikka päänsärky on kyllä ollut selkeä oire/riesa raskauden alussa puoleen väliin asti. Siinä on saanut vedellä muutaman paketin parasetamolia huoletta että pääsee normaalisti elelemään. Hmm, ihankohan sitä oikeesti muka haluaa raskautua kun alkaa miettimään tuota... ja sitä oksentelua... Lämpö on hienosti koholla, jos olo olisi flunssainen, olisin sängyssä - yleensä 37 astetta tekee olon veltoksi, nyt en edes tuota tietäisi jos en huvikseni olisi mitannut.. Taaperoa odottaessa oli noin myös, ja kp 25 oksensin ekan kerran, että sinne asti jos voin kahvia juoda huoletta niin ei tainnut idätys onnistua ;) Toivottavasti Ewolla ei ollut hurjasti rahaa liossa...

Taistelupari tehotytöt halusivat muovailuvahalla leikkiä kun sain Taaperon unille, mutta alkoi meno olla sen verran hurjaa että otin hetken kuluttua pois. Pipa uhkaili jo Poppanaa, että rikkoo pöydän jos Poppana ei anna tietyn väristä muovailuvahaa hänelle. Hurja mimmi ;D

Ruoan tekeminen meinasi mennä penkin alle. Tein kanakeittoa ja kun olisi pitänyt lisätä kanaliemikuutiot, ei niitä talosta löytynyt. Isosisko olisi hakenut kaupasta jos olisi autotallin avaimen löytänyt, että olisi pyörän saanut esille, mutta avain oli Miehen jäljiltä paikassa öö, eikä tämä tietenkään muistanut että missä. Suutahdin pitkästä aikaa ukolle ja länttäsin luurinkin kiinni. Vito olisi pihassa ollut, mutta niin umpijäässä ettei kuskin ovikaan mennyt edes kiinni kun sen kerran avasin :P Suutahtamisesta taisi kuitenkin olla hyötyä, melko pian perään Mies soitteli ja lupasi tuoda tarvittavat ainesosat :)

Nyt pitää mennä herättelemään Taapero unilta. Poppanalla alkaa klo 16.30 muskari, tulen sitten Pipan ja Taaperon kanssa kotiin reiluksi puoleksi tunniksi, puen taas Taaperolle päälle että haetaan Poppana, tullaan kotiin taas reiluksi puoleksi tunniksi ja taas puetaan päälle ja haetaan Tuuliviiri kokkikerhosta ja Isosisko futisharkoista. Sen jälkeen en kyllä liiku enää minnekään!

Omituisia tapoja

2006-01-19T09:25:00.000+02:00

Äidin elämää ja Langanpäitä haastoivat minut kertomaan omituisista tavoistani. Omituista... ei kai minulla sellaisia ole ;o) ? Pakko myöntää, että tämä vaati miettimistä.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Nukkuminen
Minä pyrin nukkumaan joka yö vähintään 10 tuntia, mikä on hyvin monesta outoa kun ottaa huomioon, että talossa on "pari" lapsukaista. Minusta tuo on hyvin normaalia, ja joskus tuon lisäksi kelpasi päiväunetkin mutta niille harvemmin ehdin.

2. Vauvakuume
Oireilu alkaa kun nuorin on 6kk. Tämä on kyllä minustakin ihan outoa. Vaihdevuodet tulee ja pelastaa toivottavasti pian ;)

3. Makuuhuoneen ovi
En osaa nukkua missään, missä ovi olisi auki. Siis kotona makuuhuoneen oven on oltava kiinni, kuten myös mökillä (ja siellä se saa olla lukossakin kun samasta ovesta mennään ulos) ja vanhempieni luona (tuolla hihkun komentoja lapsille että "ovi kiinni, ovi kiinni" kun kulkevat ovesta edes takaisin ja yrittävät aina jättää oven auki).

4. Rattaat/vaunut
Niitä ei ole koskaan liikaa? Siinäkin vaiheessa kun autotallissa oli kahdet yhdistelmävaunut, kahdet sateenvarjorattaat, yhdet matkarattaat ja yhdet kuomurattaat, katselin aina vain uusia. Edelleen ihastelen uutuuksia ja haluaisin uusia, mitä Mies ei ymmärrä ollenkaan.

5. Laiskuus
En jaksa hääriä siivoamassa koko aikaa tai edes joka toinen päivä, koska tässä taloudessa se on turhaa (tähän edelleen huomautus: imurointia en laske siivoamiseksi koska sitä pitää tehdä joka päivä niin monta kertaa että on jo arkirutiini). Parempi viettää sekin aika esim. irkissä. Kerran viikossa jos saisi lattian näkyväksi vartiksi on aika hyvin mutta yleensä Pipa, Poppana ja Taapero pitävät huolen siitä ettei niin kauaa kestä.

Noin... tulihan sitä mieleen edes jotain. Ja nyt haasteen saavat Turparulla, Stinan sepustukset, Uniprojekti, Pieniä askeleita ja Artesaaniksi.

Presidentinvaalit

2006-01-15T19:02:00.000+02:00

Onpas aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta :o Eihän tässä pysy perässä ollenkaan. No, jos nyt edes kirjoittaisi jotain kun odotellaan tietoa, että tarviiko mennä toista kertaa äänestämään presidenttiä vai riittikö yksi kerta. Kansalaisuusvelvoite tuli suoritettua vähän aikaa sitten - oli hyvä syy lähteä iltakävelylle melkein koko perhe, isommat muksuthan eivät vapaaehtoisesti koululleen kävele viikonloppuna.

Tässä parin viikon aikana ei ole kummepia tapahtunut. Käytiin Hesassa ja näin suloisen kahden viikon ikäisen vauvelin, tultiin kotiin ja sitten on ollutkin tavallista arkea. Uusi liesi toimii kuin unelma ja Mies etenkin on tykästynyt kiertoilmatoimintoon kun saa pullia sun muita kerralla reilusti uuniin. Minä ostin itselleni uuden lelun tietokoneeseen liittyen, ja siksikään ei ole kyllä ehtinyt blogiin kirjoittaa... ostin webkameran Kaleidoskoopin innoittamana ;) Nyt odottelen että Elma-tätikin sen saisi itselleen hommattua, onhan se epäreilua että minut on nähty mutta Elma-tätiä ei ;D

Vauvakuume osiossakin on tapahtunut. Mies taitaa olla taivuteltu :o) Vai olikohan vain erehdys... No niin tai näin, tässä pääsee jännittämään tässä kuussa, että onnistuuko idätys vai ei ;) Asia selvinnee parin viikon kuluttua. Huu ;D Oli Mies katsellut jotain yhdeksän hengen pikkubussia jossain mutta toisaalta sanoin että voihan tuota tiedustella josko Vitoon saisi teetettyä sen puuttuvan penkin mikäli tarvetta tulee... tai sitten niillä reissuilla kun koko perhe liikkuu yhdessä, vanhimmasta päästä voi osa mennä bussilla tai sitten kuljetaan kahdella autolla. Mitäs ongelmia tässä muka on ;D ?

Pakollista kuntoilua

2006-01-02T19:38:00.000+02:00

Mies pääsi töistä hyvissä ajoin, joten lähdimme uuden lieden hankintaan tai ainakin katsomaan mitä tarjolla on. Siitä tulikin sitten ihan kunnon kuntolenkki. Käytiin viidessä liikkeessä, kilometrejä karttui jo autollakin viitisenkymmentä surrautellessamme kaupunkia ja vähän toistakin ristiin rastiin, ja välillä käytiin kotona kääntymässä kun Esikoinen piti hakea harkoista ja viedä keilaamaan plus sitten kävelyt.

Koska emme ole mitenkään vaativia uuden lieden suhteen (lue: lompakossa on reikä, rahat häviää aina eivätkä säästy, joten kallein malli saa jäädä kauppaan), niin ainoat vaatimukset olivat
* lieden tulee olla 50 cm leveä - en ole valmis luopumaan ainokaisesta laatikostosta keittiössä, eikä mieskään halua haarukoita ja veitsiä sun muita pussukoihin seinille roikkumaan, enkä ole myöskään valmis luopumaan tiskikoneesta mikä on lieden toisella puolen, joten tilaa on vain tuolle kapoisammalle
* liedessä pitää olla sekä kiertoilma että ylä/alalämpö, kaikki muu tilpehööri on plussaa muttei tarvetta

Ensimmäisessä liikkeessä totesin, että keraamisen tason voi unohtaa. Tehotuhojen kanssa sen kestävyys voisi joutua turhan koville, ja kun kyse on kuitenkin meille suuresta investoinnista, haluan mielenrauhan kestävyyden suhteen. Liikkeen houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi nousi Helkaman liesi, hintaa 399 e.

Toisessa paikassa kovan houkutuksen toi myös Rosenlewin monitoimiliesi, hintaa sillä oli 450 e. Aika vastaava kuin tuo Helkama, joka tässä liikkeessä maksoi 369 e. Sitten Mies keksi alkaa mittailemaan uunien sisäleveyttä ja -syvyyttä. Hupsis heijaa... noinkohan Helkaman uuni onkin liian pieni ajatellen tämän perheen joulukinkun kokoa. Otti mitat ja päätti kotona mitata nykyisen eli ei tehty ostopäätöstä vieläkään.

Kotimatkan varrelle osui vielä yksi liike, joten poikettiin sitten sielläkin. Siellä olisi ollut joku Rosenlewin uudempi monitoimiliesi 459 e ainoa meitä kiinnostava vaihtoehto. Kotona aloin miettimään, että eipäs missään ollut Upon liesiä, tämä edellinen kun on Upon turvaliesi. Kaivoin netistä jälleenmyyjät ja niin meitä taas vietiin naapurikaupunkiin katsomaan nuokin läpi.

Löytyihän se sitten myös Upolta tuollainen kiertoilma/perinteinen vaihtoehto. Hintaa 499 e. Saimme hinnan tingittyä 480 euroon, ja tuumittiin että josko se sitten olisi sittenkin taas Upo. Hyviksi ominaisuuksia kun on
* alhaiset pintalämpötilat - ero esim. Rosenlewiin oli jo toistasataa astetta :O
* turvakytkin ettei lapset saa levyä tai uunia päälle vahingossa - ei ollut missään muussa liedessä mitä katsoimme
* lapsilukko uuniluukussa tuntui paljon tukevammalta kuin Helkamassa jossa sen sai auki vähän reilummin nykäisemmällä
... ja onhan taas kotimainen eikä mikään Unkarissa, Turkissa, Puolassa tms. valmistettu, missä aika monet muut merkit nykyään valmistetaan merkistä riippumatta. Lisäksi tuosta löytyy grilli, kiertoilmagrilli, pizzatoiminto ja sulatus/kuivatus.

Huomenissa pitää kaivaa kuvetta ja käydä hakemassa tuo pois, voin taas suunnitella uuniruokia ilman että varaudun vuorokauden mittaiseen haudutuskypsentämiseen.

2006 - puhdas vuosikirja edessä

2006-01-01T16:23:00.000+02:00

Niin se vuosi vaihtui paukkuen ja rätisten. Muutama harhalaukaus kuului jo pari tuntia ennen klo 18:ta mutta kun kello tuli tuon verran, alkoi tauoton pauke. Pari tuntia myöhemmin se yltyi joksikin aikaa enemmän - lapsiperheistä näytti suurin osa, ainakin naapurustossa, räiskivän silloin.

Klo 20 aikoihin lähdimme mekin (minä, Mies, Esikoinen ja Tuuliviiri - Pipa nukkui kuumeisena sohvalla ja Isosisko jäi vahtimaan kun ei halunnut kävelylle) ulkoilemaan Taaperon kanssa niin näkisimme kuinka poju raketteihin suhtautuu. Tähän asti jokainen muksu on ollut uudesta vuodesta vähemmän innoissaan, raketit ovat kyllä olleet kivat katsoa mutta se pauke on pelottanut. Taapero istui pulkan kyydissä kaikkea muuta kuin peloissaan. Jäpikkä hihkui ja naureskeli kun raketteja näki, ja pauke sai vain päätä kääntyilemään että missä raketti :D Minuakin alkoi naurattaa kun katselin pojan ilmeitä. Välillä oli huuli pyöreänä ja hymyili kun isompia näki, välillä osoitteli innoissaan ja nauroi. Voi tuota riemua... ollappa vielä lapsi ja iloita noin ilotulituksesta.

Tunnin kävelyn jälkeen (aikaa meni kun jäätiin välillä katselemaan raketteja) tultiin kotiin. Pipakin heräili, ja suostui vihdoin ottamaan lääkettä. Vikatikki. Pari tuntia myöhemmin neiti mennä viipelsi kuin ei kipeä olisi ollutkaan, ja tuumasin ettei tyttöä nukkumaan saa hyvään aikaan - oli niin pirteää tyttöä että :) Taapero innostui raketeista niin, ettei suostunut ulkoa sisälle tulemaan ennen kuin vasta kympin uutisten aikaan. Sitä ennen jos ehdotti sisälle tuloa, poju kääntyi kantapäillään ympäri ja lähti äkkiä toiseen suuntaan :D

Taaperon uniaika meni hieman ohi. Kello oli jo melkein puoliyötä kun sänkyyn päästiin mutta vaikka se kunnon tytinä ja jyminä alkoikin puolilta öin, niin Taapero simahti rinnalle umpisikeään uneen. Seinien tärinä ei häirinnyt. Eikä sen puoleen häirinnyt minuakaan - nukahdin pian perästä.

Aamulla kymmenen aikaan pikkumies kömpi sängystään viereeni ja herätti minut, ja talon hiljaisuudesta päätellen ei ollut muitakaan hereillä, joten lojuttiin sängyssä ihan rauhassa jonkin aikaa. Kun noustiin niin Tuuliviiri (tietenkin) oli ainoa hereillä oleva - pelasi x-boxilla leikkihuoneessa omassa rauhassaan.

Vanhan loppu, uuden alku

2005-12-31T14:00:00.000+02:00

Viimeinen päivä tätä vuotta. Taapero on ollut jo pari päivää oma itsensä, ja viime yö sujui yskimättäkin :) Jotta tämän vuoden sairaskiintiö saadaan täyteen, niin Tuuliviiri ja Pipa ottivat loppukirin viime hetkillä. Tuuliviiri oli aamusta oksentanut sänkyynsä ja Pipa reppanalta on puhti poissa ja kuumetta. Alkanee siis uusi vuosi samoin kuin tämäkin vuosi alkoi. Vuosi sitten kipeinä olivat Taapero, ja Tuuliviiri jota piti uuden vuoden yönä klo 4 kuskata sairaalaan asti kun poju parkui mahakipua kurkkusuorana.

Äkkiä se tämäkin vuosi meni. Ilman suurempia murheita. Tosin alkuvuoden kuuden viikon noidannuolikokemuksen olisin voinut jättää kokemattakin, se oli sen verran ikävä vaiva. Tammikuun lopulla Taapero oppi istumaan tuetta 8 kk:n ikäisenä, alkoi konttaamaan 9 kk:n ikäisenä ja kesäkuun alussa, muutaman päivän vajaa 13 kk:n ikäisenä, otti ensimmäiset askeleet. Paljon mahtui pienen miehen elämään kehitystä - nyt tuo äänestä päätellen kalustaa keittiötä uusiksi kun tuolit vaihtavat paikkaa. Muutaman sanankin poju jo sanoo, "puuoa=puuroa", "anna", "mamma", "pappa", "kakka", "heihei" vilkutuksen säestämänä ja omaa pulputusta riittää muutenkin ♥ . On tuo ihana pakkaus, kuten muutkin riiviöni :)

Vuoden parhaisiin paloihin kuuluu myös Pipan korvakierteen katkeaminen. Vihdoin ja viimein korvat ovat pysyneet kunnossa pidemmän aikaa. Johan sitä korvatulehduskierrettä kestikin yli kaksi vuotta, ja korvat putkitettiin pariin otteeseen ja kitarisat leikattiin.

Sairasteluissa on siis päästy vähällä, jos mukaan ei lasketa vauvakuumetta. Se kuume kun ei tunnu lähtevän pois millään, ei edes sillä, että irkissä puhutaan raskausajan kivuista ja säryistä - synnytyksestä puhuminen ei kammota, sehän on aivan ihana kokemus lopuksi :) Kumma juttu ettei kuumetta tunnu laskevan edes näiden kuvien selailu ;)

Uuden vuoden ensimmäiseksi hankinnaksi meille näyttää tulevan uuden lieden osto. Tarkoitus oli eilen syödä iltapäivällä kinkkua (laitettiin uuniin 29.12. klo 23.50) mutta loppujen lopuksi kinkku oli uunissa eilen vielä klo 22, eikä ollut kypsä pohjapuolelta :PP Jippiaijeejee, rahan menoa ei voi estää. No, tiukataan vyötä niin eiköhän se uusi liesi järjesty :)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA ONNEA VUODELLE

2006!!!

Linjoilla jälleen

2005-12-27T16:50:00.000+02:00

Päästiin kuin päästiinkin aatonaattona eli perjantaina liikkeelle hyvissä ajoin. Oli mukava ajella valoisaan aikaan. Hesassa ei pahemmin lunta ollut kuten olin jo kuullutkin, sen verran ettei nyt ihan musta maa sentään vastassa ollut - mutta mikä parasta, sitä lunta alkoi sadella kyllä. Isä tuumasikin että me pohjoisen ihmiset tuotiin lumi tullessamme ;) ... kirosi kun joutui lumitöihin :D

Aattona oli tarkoitus tavata Satu ystäväiseni, Esikoisen kummitäti, joka ei toiveistaan huolimatta ollut saanut masukkia uskomaan että olisi kannattanut jo syntyä (la 26.12.), joten nyt toivoi sitten lasketun ajan ylitystä ainakin viikolla. Kuinkas ollakaan, Murphyn laki toteutui ja aattoaamuna kun heräsin klo 6.30 (pikku-ukot piti bileitään nupissani), huomasin kännykkään tulleen viestin että lapsivesi oli mennyt klo 2.30 :)) Hehe, joulutontuksi halusi kuin halusikin tämä uusin tulokas. Myöhemmin aamulla tuli viesti, että klo 5.51 oli syntynyt pikkuinen poika :´) Mahtavan ihana joululahja... Nyt pitänee harkita parin viikon kuluttua uutta reissua Hesaan niin pääsisin näkemäänkin pienen nyytin.

Aatto sujui normaaliin tapaan kun talossa on paljon lapsia jotka ovat kuin kissa pistoksissa ;) ... oli siis levotonta menoa! "Koska pukki tulee?" kysymys toistui moneen kertaan ja monesta suusta. Syötiin ruoka iltapäivällä klo 15 aikoihin ja lähdettiin pulkkakävelylle sulattelemaan kinkkua. Märkää lunta tuli tuutin täydeltä, joten puolen tunnin lenkin jälkeen olimme melko märkiä koko sakki kun palasimme taas lähtöpisteeseen. Lapset huomasivat heti kuistille ilmaantuneet lahjasäkit ja mekkala oli melkoinen... Joulupukki olikin käynyt sillä aikaa kun kävelyllä oltiin, ja kun Mamman ja Papan ovikello on rikki, ei ollut päässyt sisäänkään ;) Noh, Esikoinen sitten otti joulupukin naamarin kaapin kätköistä, ja meni olohuoneeseen lahjasäkin taakse istumaan ja odottamaan että kaikki tulevat paikalle niin lahjojen jako voi alkaa. Taaperon tullessa ovelle, Esikoinen kumartui kurkkaamaan lahjasäkin takaa ja voi jestas sitä kauhistunutta ilmettä ja kimeää kiljuntaa jonka Taapero päästi. Poika suorastaan kiipesi äkkiä Papan syliin - pikku reppana pelästyi. Totuuden vuoksi on pakko myöntää, ettei tuo pukinnaamari ole niitä kaikkein kilteimmän näköisiä :/

Minäkin olin ollut kilttinä ilmeisesti. Sain kuin sainkin toivomani Kalevala Korun äiti-lapsi -helan tai siis helat (kaksi) hopeisena :) Yllätyksekseni niissä oli jo kaikki kuusi kiveäkin kiinni. Toisessa kolme sinistä ja toisessa kolme punaista. Nyt minulla on lapset aina kaulassa roikkumassa ;) ... silloinkin kun puntit on vapaat ;D Joulupukki toi myös elektronisen kassakaapin... että saan korut ym. jutut varmaan talteen niin ettei lapset niitä hävitä :D Taisi joulupukki kuulla kun valitin että muutamatkin kultakorvikset tai ketjut ovat kadonneet kun nämä jokapaikan koluajat kaivelevat kaiken käsiinsä vaikka niitä kuinka yrittää laittaa paikkaan johon eivät pääse. Ainoa vain että käyttöönotto hieman viivästyy kun tontut eivät olleet laittaneet pakettiin suomenkielisiä ohjeita, eikä edes lontoonkielisiä... saksasta minä en ymmärrä hölkkäsenpöläystä, joten nyt odottelen suomenkielisten ohjeiden saantia että saan tunnusluvun asetettua ja kaapin aukikin vielä sen jälkeen.

Joulupäivänä käytiin syömässä isovanhempieni luona. Nämä olivat mielissään kun meitäkin näkivät välillä. Ruoan jälkeen setäni kaivoi esiin punaviinipullon ja kysyi maistuuko minulle ja äidilleni, me kun emme ratissa olleet. No tokitoki... kuka sitä nyt tuosta voisi kieltäytyä kun muuten olisi vielä pilalle mennyt. Setäni kun ei punkusta tykkää. Sepäs maistuikin hyvälle joten piti ottaa vähän lisää. Niinpä kun kylästä lähdettiin pois, oli mukavan hilpeä olo ;) Raitis ulkoilma kyllä selvitti nekin höyryt, mentiin suoraan Honkanummen hautausmaalle kynttilöitä sukulaisten haudoille laittamaan kun ei aattona ehditty. Sieltä meidän perhe jatkoi matkaa Hesan tukikohtaan, vanhempani menivät vielä Maunulan uurnalehtoon. Meillä nuoriso alkoi jo kitistä sitä tahtia, että totesimme olevan parasta jättää tuo viimeinen etappi väliin. Käytiin sitten jättämässä Veikkaukselle miljoona-anomus, jota ei ole kyllä tullut edes tarkistettua vielä.

Viikko sitten ihmettelin kun on ollut outo syksy. Kun kukaan meidän perheestä ei ole ollut edes nuhassa. Joopa joo... olisi pitänyt koputtaa puuta tai pitää suu soukemmalla kokonaan. Aattona alkoi Taaperolla yskä ja nuha, ja nyt on ollut sen jälkeen kuumettakin :( Pikkuisen kipeä olo on tehnyt myös sen, että yöunet jää vähän vähiin kun toinen heräilee itkeskelemään ja yskimään öisin.

Kaikilla ei joulu aivan putkeen mennyt. Serkkuni sai jälleen keskenmenon, kohdun ulkopuolinen raskaus :(( Tällä kertaa oli myös hengen lähtö ollut lähellä, verta oli ehtinyt valua vatsaan jo useampi litra kun piipaa-autolla olivat sairaalaan vieneet ja suoraan leikkaussaliin. Toinen munanjohdin on nyt poissa, mutta vielä enemmän alkaa henkinen kestävyys olemaan nolla, joten vauvahaaveet joutuvat nyt taka-alalle. Serkku parka... ja tietysti myös Taaperon kummi-setä parka... mutta silti toivon vielä, että joskus se toive toteutuisi jos vielä yritykseen lähtevät.

Eilen tultiin sitten kotiin. Vastassa oli lunta... paljon lunta. Onneksi oli pitkävartiset kuomat jalassa niin autosta kärsi maahan hypätä. Kolme tuntia Mieheltä meni lumia kolata pihalta. Isosisko ei kotona viihtynyt kuin tunnin kun jo taas lähti yökylään pariksi yöksi... tietysti J-serkun luokse.

Joulupolkka

2005-12-22T10:28:00.000+02:00

Enpäs sitten eilen enää ehtinytkään kirjoittaa kun piti vielä sormet vikkelinä neuloa viimeinen sophie-laukku valmiiksi että saan sen tänään huovutettua ja illalla pakettiin. Ja kun luulin että siinä on viimeinen paketti niin aloin muistamaan yhtä sun toista mikä pitää vielä saada pakettiin kun olin ne unohtanut. Noita neulomistöitä mitä syksyllä tuli tehtyä.

Tänään olen jo tähän mennessä (klo 10:32) käynyt laulelemassa joululauluja ja katsomassa jouluisia esityksiä. Tuuliviirin koulun joulujuhlat oli klo 9 ja koska hän oli koululaisista ainoa jolla oli esitys, menin sinne... mukana kolmen nuorimman rytmiryhmä. Taapero istui alun nätisti mutta sitten alkoi matoilu, huudolta vältyttiin kun annoin istua lattialla aina välillä, sitten kelpasi taas hetken syli. Esitysten jälkeen käytiin luokassa tervehtimässä opettajaa ja oppilaat saivat todistukset ja joulupussit. Sitten huokaisin jo onnesta että nyt pääsee aamukahville kotiin, kun Pipa otti ja laittoi jostain syystä jarrut pohjaan eikä suostunut kävelemään rappusia alas. Minä taas en voinut laskea Taaperoa irti kun tämä olisi taapertanut lujaa jonnekin ihmisvilinään... pitkät käytävät jostain syystä ovat aina kiehtoneet meidän muksuja. Eräs ystävällinen naisihminen tuumasi hetken meitä katsottuaan, että hänpä auttaa - kipaisi raput ylös ja kantoi käärmeilevän Pipan alas. Pipa suuttui entistä enemmän ja istahti lattialle ja viskeli hanskansakin pois. Yritin maanitella, lahjoa ja uhkailla eikä mikään auttanut. Viiden minuutin jälkeen sama nainen kuin aikaisemmin tuli taas paikalle ja kysyi kantaisiko hän Pipan ihan alas ja ulos asti, ja nappasi Pipan syliinsä. Ulkona Pipa yritti pakkasen purevuudesta ja maan jäisyydestä huolimatta porautua maan sisään kasvattamalla juuret, jolloin Isosisko kokeili lahjontaa. Lupasi pillimehua omasta joulupussistaan Pipalle tai tikkarin... Pipa tuumasi "ei kun tikkari ja pillimehu" :D ... kävi mokoma tinkimään mutta suostui kävelemään kuitenkin autolle. Siinä vaiheessa huomasin ettei Poppana ole joukossa mukana. Missä vaiheessa oli jäänyt, sitä en tiedä. Isosisko antoi tavaransa Tuuliviirille (joka alkoi valittaa ettei jaksa kaikkea kantaa... todistukset ja kaksi joulupussia painavatkin niiiiiiin paljon) ja lähti etsimään pikkusiskoista vanhempaa. Löytyihän tämäkin heti, ja suuttui kuin turkinpippuri kun ei autossa enää päässytkään Taaperon viereen kun Pipa jo istui siinä *huokaus*. Isosisko nosti lumeen takapuolelleen käyneen Poppanan autoon ja vetäisi turvavyöt kiinni... taisi huokaista hänkin ;D

Nyt vihdoin saan juoda aamukahvia tässä rauhassa, tosin jalat tekisi mieli nostaa jonnekin ylös ja korkealle. Mies oli aamulla nähnyt täällä olohuoneessa HIIREN! Perskuleen "gerbiilit". Nyt Ewo ja Jp valmiina, kohta teille tulee "gerbiili" ;) Kaipa se on tänään käytävä ostamassa kaupasta hiiribaari, ne ovat olleet mökilläkin tehokkaita kun nuo eivät näytä menevät loukkuihin edes :PP

Kohta pitää alkaa pakkaamaan. Mies haluaa huomenna päästä viimeistään puolilta päivin reissuun kun kerran ajoissa voidaan lähteä, ja Hesassa pitää käydä vielä Mummon ja Papankin luona viemässä joulukukkaa ja hakemassa lanttu- ja porkkanalaatikot. Mummo ne joka vuosi tekee meille, joten niitä ei kaupasta osteta.

Joulun kunniaksi karppaus saa jäädä tauolle. Aion herkutella suklaalla ja ruoalla sen mitä mieli tekee. Tosin graavilohihan taisi olla aika karppia ja se on herkuista suurimpia mitä odotan ;) Sitä "tilasin" isältä paljon ettei tee niin vähää että heti loppuu. Lapsetkin kun ovat graavilohen perään.

Mutta nyt tämä on viimeinen polkkaus ennen joulua, joulun jälkeen takaisin.

RAUHALLISTA JA HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...

2005-12-21T09:49:00.000+02:00

Joopa, nyt taitaa olla viimeinen hetki kirjoittaa blogiin vielä jotain ennen joulua - epäilen etten huomenna ehdi, ja perjantaina vielä vähemmän kun tämä tonttujoukko suuntaa moottoroidun rekensä kohti Länsi-Helsinkiä. Vähän tyhmää kyllä lähteä mustaa joulua viettämään sinne, kun täällä olisi hanget hohtavat ja valkoiset... mutta eiköhän sitä nyt muutaman päivän kestä ja sitten pääsee takaisin tänne lumen keskelle. Luultavasti (sääennusteen mukaan) sitä lunta on sitten vastassa heti sen verran, että lumikolalle tai -lingolle tulee töitä... Menisi nyt nekin lumet Helsinkiin mielummin.

Eilen saimme viimeiset lahjat ostettua. Tuuliviirille ja Miehelle. Ei mitenkään viime tippaan, kuten ei paketointikaan illalla kauheassa kiireessä ja salassa lapsilta kun isäni tulee muutaman tunnin kuluttua puita hakemaan ja vie lahjat samalla edeltä. Ei nuo näyttäisi tänä vuonna meidän autoon mahtuvankaan piiloon, joten hyvä vain että vanhemmillani on pula polttopuista. Mies noita puita sahaili parisen tuntia illalla valmiiksi. Nyt juon aamukahvin ja käyn paketoimassa loputkin paketit - niitä jäi kahden tunnin pakkailuista huolimatta vielä täksi aamuksi, hidasta hommaa. Onneksi älysin ostaa teippiäkin lisää, eka teippirulla loppui illalla. Lahjapaperia on niin ikään mennyt kohta 10 metriä. Lahjoja ei ole montaa, pari per nuppi lapsille, mutta ne ovat isoja paketteja.

Jaahas... kahvi loppui ja Taapero, Pipa ja Poppana nukkuvat edelleen joten nyt pakkailemaan. Jatkan tästä sitten myöhemmin...

Taapero lukkojen takana

2005-12-19T10:12:00.000+02:00

Onnistuipa sitten lauantaina Taapero saamaan itsensä pulaan lukkojen kanssa. Poju oli mennyt jossain vaiheessa vessaan, eikä kukaan ollut huomannut. Jossain vaiheessa aloin kuunnella, että mitä Taapero valittaa jossain. Lähdin kuullostelemaan huoneita, ei näy mutta vessan oven takaa kuuluu itku, kahva kääntyilee alas mutta ovi oli ja pysyi kiinni. Kyllä sitä hätkähdin kun näin että on lukossa, oli osannut vääntää sen vahingossa lukkoon, mutta mitenkäs sen avaaminen onnistuu. Lukko on vanha kuin taivas (okei, pientä liioittelua tuossa) ja siihen pitäisi olla joku ontto avain millä saa sisällä olevan raudan käännettyä. Ja koska minä en moista avainta omista enkä omaa edes murtomiehen taitoja, oli äkkiä haettava kännykkä ja soitettava Miehelle töihin, että tulee pelastamaan nuorimmaisen pulasta.

Mieheltä kesti matkassa n. 10 minuuttia, ja näköjään Miehessä on murtovarkaan ominaisuuksia (luulin että hänellä on avain tuohon mutta ei ollutkaan) tai sitten hyvät työkalut, sai oven auki hetkessä. Taapero ehti kaiken kaikkiaan olemaan kai puolisen tuntia jumissa. Kun ovi avattiin näkyi pimeän vessan lattialla surkea pieni mytty makaamassa ja itkemässä, pyyhe pään alla pehmusteena... oli jossain vaiheessa sammuttanut valonkin ja paniikissa ei enää osannut sitä takaisin laittaa. Pulasta päästyään poika otti lujasti kiinni kaulani ympäriltä ja halasi lujaa jonkin aikaa, nyyhkytellen. Minun sylistä piti päästä sitten vielä Isosiskon syliin hetkeksi ennen kuin lattia ja leikit taas kutsuivat.

Ajattelin että nyt otti opikseen eikä mene vessaan... Turha luulo. Se vessakammo kesti vain lauantai-illan, eilen meni taas jo kovaa vauhtia vessaan pariin otteeseen. Ilmeisesti minun kannattaa opetella avaamaan tuo ovi itsekin...

Eilen vietettiin laatuaikaa perheen kera, iltasemmalla. Päivä meni Miehen kanssa kaupoissa juosten kun lahjat oli vielä pääosin hankkimatta. Kaksi ja puoli tuntia kaupoilla ja edelleen jäi toinen Esikoisen lahjoista, Tuuliviirin lahja, sekä Pipan ja Poppanan lahja ostamatta. Huoh... no, huomenna Miehellä on vapaapäivä, joten minä lähden yksinäni liikenteeseen ostamaan puuttuvat. Miehellekin pitäisi keksiä jotain.

Toinen karppausviikko ei pudottanut painoa yhtään, mutta lantiomitat pieneni kolme senttiä! Eilen ja toissapäivänä tuli kyllä sorruttua vohveleihin ja pariin likööripaukkuunkin.

Hirmuinen hiirijahti

2005-12-14T15:30:00.000+02:00

Aamusta kun heräsin Taaperon kanssa hyvissä ajoin perhekerhon takia, oli Mies heti muistuttamassa, että eteisen hukkaneliön (suom. rojukasa lattiasta kattoon) purku ja esiin kaivaminen olisi syytä tehdä. Oli ollut kuulevinaan hiiren rapinaa siitä nurkasta illalla, eikä lattian alta kuten yleensä. Jaiks!

Perhekerhosta kotiuduttuamme jätin muut pihalle ja aloin tuumasta toimeen - laitoin ovet kiinni vessaan ja makkariin... onneksi. Sain puolet raivattua jo pois kun lattialta paljastui puolikas omena (pirskatin mukulat kun kuljettavat niitä sapuskoja ympäri taloa ja jemmailevat) ja kasa hiiren patskaa :PP Yök! Siinä vaiheessa minua alkoi puistattaa ja kävin Mieheltä kysymässä, että eikös se voisi jatkaa - minä en kerta kaikkiaan pysty. No, Mies lupasi tulla kohta sisälle ja jatkaa siitä.

Jonkin ajan kuluttua Mies toi Taaperon ja tehotytöt sisälle, ja ryhtyi jatkamaan siivousta. Lakaisi papanat ja rullasi maton ulos, ja alkoi tyhjentää vielä jäljellä olevaa tavaratornia. Kävin katsomassa miten homma sujuu ja lähdin takaisin keittiöön kun selän takaa kuului "JUMALAUTA!! OVI KIINNI!!!". Hätkähdin metrin ilmaan ja kysyin mitä. "OVIKIINNIJAÄKKIÄ!!"... läikytin puolet kahvistani lattialle kun aloin tiirailemaan jalkoihini, että hypinkö tuolille jos siinä vipeltää jokin eläväinen (tajusin tuossa vaiheessa että hirmuinen hiiri oli piilotellut nurkassa), ei näkynyt mitään joten ovi kiinni ja äkkiä. Huhuh... jalat tärisi hetken ja kuuntelin kun Mies pamautteli tyttöjen huoneen oven kiinni ja eteisen oven samoin. Hiirulainen oli nyt loukussa eteisessä Miehen kanssa.

Hiiri sinkoili eteisessä ja Mies hätyytteli sitä harjan kanssa. Turvapaikkaa otus haki patterin ja seinän välistä, välillä kaapin takaa, välillä peilipöydän takaa... mutta turhaan. Harja seurasi perässä ja välillä Mies kirosi kun pomppi ilmaan hiiren rynnätessä Miestä päin :DD . Laitettiin hiirenloukkukin esiin ja sinne piparia, mutta tyhmä (vai fiksu?) otus ei tajunnut sinne mennä. Minä opastin lasioven takaa Miestä aina mihin hiiri oli rynnännyt jos Mies kadotti sen näkyvistä. Hiireltäkin alkoi voimat hiipua ilmeisesti kun vauhti hiljeni silläkin. Taisi olla muutenkin joku hyppyrotan sukulainen, pomppi ilmaan välillä puolen metrin korkeudelle kaapin takana (lasioven toisella puolen niin näin) ja yhdessä vaiheessa Mies jo luuli hiirulaisen hypänneen lattialta naulakossa olevien takkien taskuihin tms kun katosi näkyvistä.. hrrr, kammottava ajatuskin. Turha pelko kuitenkin, hetken kuluttua sama meno jatkui. Lopulta hiiri meni jälleen kerran kaapin taakse piiloon eikä tullut esiin, yritettiin saada hiirulainen ämpärin alle niin oltaisiin saatu ulos elävänä - Miehelläkään ei kantti riittänyt siihen että olisi nuijinut hengiltä aina kun näkyvissä oli.

Hiirulainen ei tullut esiin vaikka kuinka Mies kolkutteli ja harjalla sohi. Otettiin avuksi Raid... ja tuli todistettua, ettei hiiretkään Raidista pidä. Sumutus sitä sai hiirulaisen liikkeelle jemmoistaan - Mies tosin epäili että jos joltain henki lähtee niin häneltä kun joutui sitä hengittämään :} . Ei onnistunut hiiren kiinni ottaminen, joten kun hiiri sopivasti oli eteisen toisessa päässä, avattiin eteisen ovi, laitettiin toisen eteisen ovi kiinni ja avattiin ulko-ovikin... pienensi Miehenkin pökertymisriskiä kun sai happea. Vaikka ovi oli ulos asti auki, ei hiirulaisella tuntunut olevan mitään hinkua ulos pakkaseen. Tunnin taistelun jälkeen sekin kuitenkin totesi parhaimmaksi vaihtaa maisemaa vaikka pakkaseen... ja purkillinen Raidia siinä meni myös.

Jaiks jaiks jaiks... YÖK! Kaikkea sitä joutuukin...

Vierivi aika ja kiirehtivi päivät - tunnustustakin seuraa

2005-12-12T10:02:00.000+02:00

Onpas päivät menneet haipakkaa vauhtia kun näin pitkä tauko ehti polkkauksessakin tulla. Vaan eipä meillä elämää kummempaa ole kotona ollutkaan.

Isosisko ja Esikoinen ovat innostuneet torttujen leipomisesta, joten nyt on miehellä ja lapsilla ollut herkkua.. tai no, Isosisko ei syö niitä, leipoo vain. Olen monesti ollut ihmeissäni Isosiskon kanssa kun ne, mitä muut pitävät herkkuina, eivät meidän neitiin uppoa. Tyttö on suorastaan nirso sen suhteen mitä kakkua, pullaa, keksejä tai karkkia syö. Turha kuvitellakaan että kaikki uppoaisi niin kuin noihin muihin herkkupeppuihin tässä perheessä. Joskus se myös hieman, ihan pikkiriikkisen vain, hermostuttaa kun olisi halunnut toista ilahduttaa ja yllättää jollain, eikä se sitten kelpaakaan :D

Isosisko sai myös vuoden kaupassakäyntikiellon. Oli viikolla käynyt ostamassa irtokarkkeja, punnitsi pussin, ja kun myyjä meni tarkistamaan hintaa, se näytti 50 senttiä liian vähän. Isosiskoa olen yrittänyt opettaa, että päästää punnittavista tuotteista irti, mutta sitkeästi tyttö niistä pitää kiinni. Nyt oli sitten käynyt niin, että vaikka pussi olikin vaa'alla, se ei ollut ollut siinä kunnolla. Sain soiton kaupasta ja kun tytön kanssa keskustelin, en epäile etteikö totta puhuisi. Meinasihan neiti minulle kerran ostattaa kalliit omenat punnituksensa päälle, kolminumeroisella euroluvulla. Mutta kaupan periaate on, ettei tyttö saa nyt vuoteen sinne mennä yksinään. Eiköhän tuo nyt tästä oppinut sen irtipäästämisen tärkeyden.

Joulukin pukkaa päälle kovaa vauhtia, ja vasta yksi lahja ostettu :o . Tässä voi tulla pian kiire :D . Noo, torstaina on isännän vapaapäivä, jospa silloin pääsisimme ostosreissulle aamupäivästä. Iltapäivästä onkin sitten jo Poppanan muskarin nyyttäripikkujoulut.

Tunnustus kaappeilusta ;)
Tunnustus kerran pari vuodessa saattaa pitää blogin elämän vilkkaana? Katsotaan.
Viikko sitten päätin kokeilla hyväkarppausta. Tosin todellakin hyväsellaista, minä en jaksa niin tiukasti alkaa hiilihydraatteja laskemaan. Apuna laskemisessa käytin Nutriksen demoa. Ensimmäiset pari päivää kokeilin n. 60 g hiililareita päivässä - voi äly kuinka huono olo tuli. Päässä humisi ja latvassa heitti, lisäsin sitten (aah, ihanaa!) pari aitoa ruisleipäsiivua ruokavalioon ja olo koheni, tosin päässä tuntuu kevyeltä edelleen - laihtuikohan se ainokainen aivosolukin... laskin että hiilareita olisi sitten ollut n. 80 g päivässä. Vettä menee useampi litra päivässä, ostin mineraalivettä lisäksi, saa vaihtelua juomiseen ja niitä mikroravinteitakin lisäksi. Mielenkiintoinen kirja tuli luettua myös, Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. Oli niin mukavasti kirjoitettu että se piti lukea kahdelta istumalta, ekalla kerralla luin taskulamppuni valossa sängyssä etten häiritse Taaperon unia :D

Ensimmäisen viikon tulos näyttäisi nyt olevan -1,9 kg. Aika paljon kun minulle olisi riittänyt kyllä puolen kilon viikkovauhti ihan hyvin. Pudotettavaa olisi vielä kuutisen kiloa tavoitteeseen.

Kiitos sotaveteraaneille

2005-12-03T09:40:00.000+02:00

Turparulla kirjoitti hyvin ajankohtaisesta asiasta, onhan itsenäisyyspäivä ihan pian. Ilman sotaveteraaneja meillä ei olisi Suomea tällaisena kuin se nyt on. Nuo miehet ja naiset vuodattivat verta, hikeä ja kyyneleitä puolustaakseen rajojamme, monet antoivat henkensäkin... Pieni kansa taisteli ja piti puolensa ylivoimaista vihollista vastaan, ja minäkin sain syntyä Suomeen enkä Neuvostoliittoon. Siitä olen hyvin iloinen.

Sotaveteraanien määrä vähenee vuosi vuodelta, mutta vielä ehdimme muistaa heitä, joille kiitos kuuluu. He ovat ansainneet meidän kaikkien kunnioituksen, ja on vain oikeus ja kohtuus, että me avustamme heitä nyt!

Isänisäni on yksi vielä elossa olevista sotaveteraaneista. Hän oli nuori mies, oikeastaan poikanen kun käsky kävi lähteä. Hän teki velvollisuutensa. Sotavuosista isoisä ei kuitenkaan halua puhua, kerran murkkuikäisenä yritin jotain kysellä ja sain vastauksen ettei hän halua niistä ajoista puhua. Voin vain kuvitella miltä se tuntui... nähdä ystävien kaatuvan viereltä, haavoittuvan.. ampua itse päin toisia ihmisiä... nuo muistikuvat tuskin ovat hävinneet mihinkään, ja varmasti osaltaan tekivät isoisästäni hiljaisen ja aika paljon omiin oloihinsa vetäytyvän. Äidinisä kuoli jo ennen syntymääni, joten sieltäkään puolelta ei ole kukan kertonut kokemuksiaan, on vain se mitä olen lukenut ja katsonut dokumenttiohjelmista. Senkin perusteella voin sanoa, ettei sotaveteraaneja pidä unohtaa.

Millaista elämä oli neuvostovallan alla
Sen perusteella mitä virolainen ystävämme kertoi 1980-luvulla, sanoisin että ankeaa. Maasta ei saanut poistua ilman lupaa, jos luvan sai, oli palattava määräaikaan mennessä tai perhe saisi kärsiä. Puheita piti varoa, koskaan ei tiennyt kuka kuuntelee ja uhkana oli passitus Siperiaan. Kaupoissa ei ollut tavaraa. Andrejn perhe (vaimo, vaimon sisar ja anoppi) toivoi tuliaisiksi aina kun vanhempani Tallinnassa kävivät, terveyssiteitä ja tamponeita. Isä kerran oli kysynyt, että mitä he käyttävät kun siteitä ei ole - vastaus oli "me ottaa kaulaliina ja laittaa se housuun". Nyrkkipyykkiä siis riitti. Andrej sai muutaman kerran muutaman kuukauden viisumin tullakseen Suomeen töihin, ehtona oli, että viisumia haettaessa oli ilmoittaa osoite missä Suomessa aikoi asua. Vanhempani majoittivat näillä reissuilla Andrejn, ja palkallaan tämä sai ostettua kotiin viemisiksi kahvinkeittimen, imurin ym. kodinkonetta, käytetyn jääkaapin sai lahjaksi. Kuukauden palkka oli ruplissa omaisuus, ja lopulta Andrej sai säästettyä ansioillaan niin paljon, että pystyi ostamaan oman asunnon kerrostalosta. Kodinkoneet olivat haluttuja muidenkin mielestä, ja niinpä eräänä kauniina päivänä kun kukaan ei ollut kotona, oli heillä käynyt varkaita varastamassa kahvinkeittimen ja imurin... varkaat olivat menneet sisään oven läpi moottorisahan avulla - eikä kukaan naapureista muka ollut kuullut yhtään mitään. Tilalle Andrej laittoi teräsoven ja tuumasi, että seuraavan kerran saavat hakata seinään reiän jos kylään meinaavat tulla. Vanhempani kävivät vierailulla uudessa kodissa. Siisti pieni kaksio, mutta vessa löytyi rappukäytävästä - siellä äitini oli ollut ihmeissään kun "vessassa" olikin ollut vain reikä, ja siitä mennyt putki alas läpi talon. Siis sisähuussi kerrostalomallia.

Asepalveluskin oli toista kuin Suomessa. Andrejn mielestä Suomessa se oli leikkikoulua ;) Palvelusaika oli pitkä, ja aina oli joku taistelutanner, johon sotilaat sai heitettyä, niin että oli pelko hengissä selviämisestä. Eikä riittänyt, että piti pelätä luoteja, omia tovereitakin tuli varoa. Siitä Andrej sai opetuksen kun eräänä yönä eräs oli hiipinyt puukon kanssa kimppuun ja hengenlähtö oli ollut lähellä. Muistona on arpi. Ja minkä takia? Muistaakseni tämä toinen oli halunnut Andrejn ehjät kengät, siis ihan mitättömästä syystä oli valmis puukottamaan.

Sitä sun tätä

2005-12-02T14:38:00.000+02:00

Eiliseksi oli heti aamuksi muistilistalla autotohtorille soittelua (ensi keskiviikkona menopeli taas pajalle klo 8:ksi - yäk, aikainen herätys jälleen), opintolainan korkotukihakemuksen täyttö ja toimitus Kelaan ja vakuutusyhtiöön soitto, että saa hieman maksuaikaa lisää.

Laittelin sitten laskujakin maksuun ja huomasin, että opintolainan tiedoissa on nyt kyllä kauhunväreaineksia - verkkopankin mukaan minulta perittäisiin 3oo euroa kk:ssa jatkossa. Ei helskutti, ei se lottovoitto ole vielä tullut, joten äkkiä soitto omalle pankkineuvojalle ja kyselemään mitä tuo oikein meinasi. Kun eihän me noin oltu sovittu. Mielellänihän minä velan äkkiä pois makselisin mutta kyllä kotihoidon tuesta pitäisi jäädä rahaa muuhunkin elämiseen. Sovittiin tapaaminen ensi keskiviikoksi - ja vasta illalla muistin että eihän se käy kun menopeli on siellä pajalla eli pakko perua tuo tai saada jostain kyyti... Pankkineuvoja vain on sairaslomalla keskiviikkoon asti eli peruminenkin jäisi viime tippaan.

Aamupäivä meni hujauksessa kun soittelin sinne tänne, enkä sitten ehtinyt kauppaan ennen Taaperon päiväunia. Kun sain pojan unille, oli lähdettävä uusimaan jälleen kerran työnhakua. Sain peräti kaksi työhönosoitusta eli suomennettuna löytyi kolme paikkaa (pari työvoimaneuvojan virkaa ja kärjäoikeuteen kaivataan virastomestaria), joihin minun tulee lähettää hakemus. Nuo olivat kyllä sellaisia joihin olisin laittanut hakemuksen joka tapauksessa - on niin kiva saada nenälleen aina kun postiluukusta kolahtaa kirje "kiitämme mielenkiinnostasi. hakemuksia tuli 356 kpl:tta ja valituksi tuli xxxx xxxxxx." Joo, todennäköisyys päästä edes haastatteluun on pienempi kuin saada neljä oikein lotossa :P (perustan tämän väitteen siihen että neljä oikein lotossa on tullut jokusen kerran mutta työhaastattelukutsua ei). Työpaikan saanti on lottovoiton luokkaa.

Työkkäristä kiireellä kotiin ja ruoan tekoon. Sitten pää kolmantena jalkana kuskaamaan Esikoinen futisharkkoihin, Poppana muskariin, Tuuliviiri puuhakerhoon, pikavisiitti kirjastoon ja sieltä terveyskeskuksen vuodeosastolle käyttämään anoppia tupakalla. Sain anopin huoneeseensa takaisin ja vilkaisin seinäkelloa... 17.15!!! Nyt tuli hoppu, siihen aikaan Poppanalta loppuu muskari. Ei muuta kuin juosten matkaan, muutaman sadan metrin jälkeen oli pakko jatkaa kävellen kun kunto ei riitä - puuskutti ihan kunnolla. Pääsin muskarin ulko-ovelle, jossa kello näytti 17.05... ***kele... turhaan juoksin itseni puolikuoliaaksi :D Olinpahan nyt sitten ajoissa paikalla. Mitä opimme tästä? Ei pidä luottaa muihin kuin omaan kelloon.

Poppana pääsi muskarista ja lähdimme joulukalentereita ostamaan (hyi hyi, olin unohtanut koko asian). Ei ollut ensimmäisessä kaupassa, eikä toisessakaan, eikä kolmannessa... siellä Poppana juurtui siinä silmänräpäyksessä lattiaan kiinni kun kuuli ettei suklaakalentereita enää ollut *huoh*. Maanittelin ja houkuttelin liikkumaan, kyllä niitä jostain löytyy vielä. Ei auttanut. Nappasin sitten repun hihnoista kiinni ja vedin neitiä perässä, suostui sentään jalkoja liikuttamaan. Auton luona muistin vielä yhden kaupan lähellä, joten käveltiin sinne. Pelastus! Sieltä löytyi suklaakalentereita vielä vaikka kuinka paljon :)

Illalla meinasi päästä muutam ärräpää lisää. Juuri kun olin kehunut kuinka yli 12 vuotta vanha pyykkikoneemme ei ole temppuillut koskaan, Mies tulee kysymään että miksei kone tyhjennä vesiä pois. Eieieieieieiei... se ei saa hajota tähän konkurssiin! Ei nyt! Kaivoin ohjekirjasen esiin ja lykkäsin miehelle josko löytäisi sieltä neuvoa. Kun Mies sitten tuli olkkariin, kysyin että oliko nukkasihti tukossa... "ai mikä nukkasihti? Se oli niin täynnä törkyä ettei koko nukkasihtiä edes näkynyt!". Ups, minä en tosiaan ole sitä tainnut putsata piiiiiiiiitkään aikaan. Sieltä oli kuulema löytynyt karkkipaperia, bioniclen osia, hiusdonitseja... sinnekö nekin aina katoaa :o Kadonneiden sukkien salaisuus ei kyllä paljastunut edelleenkään eli kai tuo kone ne oikeasti syö. Putsauksen jälkeen kone toimii taas mainiosti.

Ai niin. Uudesta päästä sain kaverilta kommenttia ;) Se kuulema saa minut näyttämään jotenkin nuorelta :D Otanko kohteliaisuutena vai loukkaantuisinko ;) ? Olinko muka ennen vanhan näköinen... hmmm.

Joopa joo

2005-11-30T16:45:00.000+02:00

Eilen ei Vito valmiiksi tullut, tuli iltapäivällä puhelu että keskuslukitus hukkasi itse itsensä ja koko auto oli ihan sekasin (mitähän lie juottaneet sille, minä tankkasin vain dieseliä). Että jos en tänään autoa tarvitsisi niin jatkaisivat aamulla, oli syyksi lopulta löytynyt se, että piuhat oli useammassakin ovessa poikki. Kyselin sitten hinta-arviota, että tietäisin pitäisikö laittaa puoli sukua myyntiin että saa auton lunastettua - ei kuulema sentään, n. 250 euroa.

Tänään oli siis pakko aamusta herätä ajoissa ja toimia ripeästi. Perhekerhoon oli mentävä kävellen, ja koska mukana oli myytäviä keksejä, partiolaisten kalentereita ja lumilyhty-arpoja, niin tietä pitkin rattaiden kera eikä metsän poikki Taaperoa ja tavaroita kantaen.. rajansa se on minunkin kyvyilläni raahata puoli omaisuutta ja puolijoukkuetta mukana.

Kerhossa ollessa tuli sitten soitto autotohtorilta... "tää homma vaan laajenee, sivuoveen ja takapaksiin pitäisi uusia keskuslukituksen moottori, mitä tehdään?". Uuh, voi dääm! Minä varovasti kyselemään että mitähän ne mahtaisi maksaa - jaa että toinen vajaa sata eeroa ja toinen vajaa yhdeksänkymmentä eeroa... huhhuh. Soittelin Miehelle välissä ja kyselin että mitäs tehdään, toinen mahdollisuus olisi kuulema ohittaa noissa ovissa keskuslukitus ja laittaa ne vain avaimella toimiviksi - joku uuttera korjausmies oli kuuleman mukaan hurjistunut takapaksin lukolle eikä antanut periksi ennen kuin se tuli putsattua niin että avaimenkin lukkoon saa. Ihanaa kun on noin periksiantamattomia ihmisiä :) . Tultiin lopulta siihen tulokseen että riittää kun etuovet toimivat keskuslukituksella, ja soitin autotohtorille uudestaan.

Parisen tuntia sitten soittivat, että auton voisi hakea. Lasku 293,60 euroa. Tsippadippadaidaidaa.. elämä on... Tulin kotiin ja menin etsimään jotain auton takaa - mitä ihmettä, nyt ei toimi enää valot kun ovet avaa vaikka katkaisijat ovat kaikki oikeassa asennossa.. ja polttoainetankin luukku on edelleen lukossa :PP .. Siis voi ei. Pitääkö minun nyt taas huomenna soittaa sinne ja valittaa noista? Byääh.

What Kind of Love are You in?

2005-11-29T14:26:00.000+02:00

True Love

Lucky you! You guys have a very mature and
down-to-earth view of love. You've been through
a lot together, so you realize that it isn't
all a bed of roses. You are very comfortable
around each other and confide in each other
about almost everything. You can't imagine life
without one another and are committed to seeing
this through. Go you!

What Kind of Love are You in? (Beautiful Romantic Pics!)
brought to you by Quizilla

Kotona taas

2005-11-28T13:27:00.000+02:00

Perjantaina meinasi päästä jokunen ärräpää kun ensin aamuyöllä alkoi migreeni jyskyttämään päässä, ja sitämyöten olin kuolleidein osastolla aamun. 1000 mg parasetamolia ja 600 mg buranaa tainnuttivat lopulta jyskytyksen mutta olo oli senkin jälkeen ihan veto pois :P . Totta kai pakkaamiset sun muut lykkääntyivät tuon myötä niin, että päästiin lähtemään vasta puoli viiden aikoihin illalla liikenteeseen, vaikka alunperin toivoin jo kolmelta olevani tien päällä.

Lisää vastoinkäymisiä tuli kun tankkaamaan menin. Hupsista heijaa, tankin luukku oli lukossa ja pysyi. Keskuslukitus on reistaillut jonkin aikaa ja nyt näköjään mennyt ihan sököksi niin että luukun lukko oli koko ajan lukossa ja takapaksin auki, kuskin, repsikan ja sivuoven sai lukkoon avaimella. Menovettä oli sen verran, että suuntasin tankkaamattomuudesta huolimatta lopulta kohti Hesaa ja ajattelin että setä voi tutkailla asiaa lauantaina (onneksi on autonkorjaaja suvussa, selviää joskus halvemmalla). Olipa "kiva" ajella pimeällä kun ensin satoi vettä ja sitten Liljendalista eteenpäin hirven kokoisia räntä/lumihiutaleita, ja pyyhkijät ovat... sanoisinko että "hieman" aikansa eläneitä... eli pyyhkimisen jälkeen ei välttämättä näköala ollut edelleenkään mikään hyvä, kunhan enimmät moskat sai pois. Niinpä ajelin rauhallisesti ja annoin suosiolla tilaa kiireisimmille, onneksi tie on nykyään tilava ajettava, siinä mahtuu ohi hyvin.

Lauantaiaamusta setä tuli paikalle, tutkaili ensin saisiko keskuslukituksen kuntoon, mutta totesi sitten ettei onnistu kun työkalupakki oli jäänyt töihin, eikä hän muistanut tunnuslukua. Sitten minä esittelin ohjekirjasta (nii-in.. olin jopa sitä lukenut) mistä löytyy polttoainetankin mekaanisen avauksen vipu, ja setä alkoi purkamaan auton sivustaa... siellä se vipstaakki oli, näytti minullekin sen mistä sen löytää eli ainakin tankkauspulmasta pääsin - jos ei muu olisi auttanut, olisin vetäissyt vaikka ruuvarilla koko luukun lukituksen hajalle (Mies antoi siihenkin luvan ;) ). Keskuslukitus ei räpelöinnistä tykännyt, enää ei onnistunut kaikkien ovien lukitseminen avaimellakaan. Repsikan ja sivuoven saa kyllä lukkoon, mutta jos kuskin ovea yritti lukita, alkoi keskuslukitus lonksua lukkoon-auki-lukkoon-auki jne. jota olisi jatkunut niin kauan kun akussa virtaa riittäisi. Yritimme löytää sulakkeet niin olisi otettu pois käytöstä, mutta arvoitukseksi jäi, missä ne sulakkeet ovat kun eivät siellä olleet missä ohjekirjan mukaan piti olla. No, ei lukita ovea, mitäpä se hyödyttää kun takapaksi on joka tapauksessa auki - paitsi jos pakittaisi sen niin ettei se mahdu aukenemaan. Pakko oli siis myöntää, että nyt ei auta muu kuin soittaa Raskoneelle ja varata aikaa sähkömiehelle että korjaa tuon keskuslukituksen. Puolitoista vuotta sitten oli samasta syystä pajalla, silloin korjaus teki n. 135 euroa, josta osan hinta oli vähän päälle 5 euroa ja loput meni työstä :P ... että silleen. Sain korjausajan huomiseksi - pitää herätä keskellä yötä ;) kun lupasin toimittaa auton pajalle klo 8:ksi. Noin aikaseen Mies ehtii sitten tuomaan minut vielä kotiin ennen töihin menoaan.

Lauantai-iltana vietettiin mekin (minä, lapset, vanhempani, täti ja tädin mies) sitten pikkujouluja saunomalla ja muutaman olusen kera - lapsille limua toki. Siinä samalla herkuteltiin ja juteltiin niitä näitä, ja täti lupasi minulle joululahjaksi hierontakäsittelyn (on hieroja) kunhan Hesaan taas tulen niin että ehdin hänen luonaan käymään ajanvarauksella. Lahjalupaus tuli kun vain kokeili niska- ja hartialihaksiani ja minä jo ulvoin kivusta ;) .. uih, missähän kunnossa olen käsittelyn jälkeen? Täti ja miehensä ovat lähdössä ensi yönä Argentiinaan, ja miettivät josko toisivat kultaisen vetoketjun Miehen housuihin tuliaisena... kävisi kuulema kalliiksi aina sen avaus ;D (vihjaus lapsilukuun). Mokomatkin.

Sunnuntai aamupäivä meni vauhdilla kun taas piti pakata. Puolen päivän jälkeen lähdettiin kummitädin luo hiustenlaittoon. Minä sain uuden pään! Vanhalla muistilla tosin, joten siinä suhteessa parannusta ei tapahtunut. Nyt on tummalla alimmat niskahiukset, ja päällä vaaleita raitoja, ja pitkästä aikaa suorat hiukset eikä kiharoita. Kivan näköiset :) Pipa, Poppana, Tuuliviiri ja Esikoinen saivat myös selkeän parannuksen ulkonäköönsä kun ylipitkät hiukset lyhennettiin tai tasoitettiin, ja pikkutyttöjen otsahiukset lyhennettiin niin että silmät näkyvät taas. Kun hiukset oli kaikilla laitettuna, oli lähdettävä heti kotimatkalle ettei kotiintulo jää kovin myöhäiseksi. Pienet perhoset lepattelivat mahassa kun ajattelin taas kotimatkaa pimeässä ja sateessa, murphyn laki että taas satoi kun piti lähteä. Onneksi kotiinpäin mentäessä pakastui ja tie kuivui. Ne pyyhkijät on nyt muistettava ostaa ennen seuraavaa reissua.

Mitä Miehellä mielessä?

2005-11-24T10:47:00.000+02:00

Eilen illalla Mies pyysi Isosiskoa tuomaan hänelle mittanauhan. Isosisko vei, Mies oli hetken hiljaa ja komensi minua tulemaan luokseen. Siinä vaiheessa tuumasin että nyt on vaaralliset viritykset Miehellä mielessä - mittanauha kädessä ja komentaa minua tulemaan, ei käy ;D ! Tuuliviiri tuumasi sohvalta että isä mittaa äidin pepun, johon Mies tuttuun tyyliinsä läväyttää vastauksen "eihän tämä mitta sentään siihen riitä"... grrrrrr. Rääväsuu mikä rääväsuu.

Menin sitten kuitenkin varovasti lähelle, ja Mies pujottelee mittanauhaa kaulani ympärille. Hirttonaruako tuo mokoma mittailee ;D - lapsilla oli hauskaa kun epäilyksen ääneen sanoin. Vaikka ei sen puoleen, taidan olla nyt varma siitä mitä joulupukki minulle tuo... esitin tästä toiveen jo vuosi sitten ja luulin Miehen sen unohtaneen. Aikaisemmin syksyllä oli aikaa tappakseen (työaikaa toki) käynyt kyselemässä, ja kotona valitteli että minulla on kallis maku kun hopeisena ketju ja pari helaa tekee parisataa euroa yhteensä, eikä siinä ole vielä kaikkia kiviäkään mukana :D (hintaan sisältyy pari kiveä). Mutta tuossa olisi helppo ratkaista tulevat syntymäpäivät ja muut lahjat vähäksi aikaa eteenpäin kun upottaisi aina uuden kiven lisää. Seitsemännestä lapsesta saisi vielä yhden helankin lisää kun kolme kiveä mahtuu yhteen helaan... ;)

Eilen soittelin kummitädille uudelleen ja sovin sunnuntain kampaajatreffit (kummitäti on siis kampaaja) vähän myöhäisemmäksi. Tämä ehdotti että nyt kokeillaan jotain erilaista, laitetaan vaikka väriä päähän tai raitoja. Iik! Uskallankohan minä käsittelyyn mennäkään... Esikoinen, Tuuliviiri, Pipa ja Poppana saavat myös vähän siistimistä päähänsä. Isosisko ei mukaan lähdekään kun huomenna lähtee viikonlopuksi partioleirille.

Iltauintia, aamukirkkoa

2005-11-23T13:10:00.000+02:00

Eilen Miehellä oli vapaapäivä, joten aika kului perheen parissa eikä niinkään tietokoneella. Kääk! Kohtahan minä vieroitun kokonaan ;) (lienee turha pelko kuitenkin..). Käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa, siivottiin ja muutenkin vietettiin aikaa yhdessä. Illalla päätettiin käydä koko perheen voimin uimahallissa Isosiskon futisharkkojen jälkeen, hoituu pesulla käynti samalla. Esikoisella oli niinikään urheilullinen päivä, kävi luistelemassa ja keilaamassa - innostui keilaamaan niissä seuran pikkujouluissa.

Uimahallilla totesin, että siellä taisikin olla Miehen sisarusten kokoontumisajot kun Miehen sisko oli uimahallin kahviossa, ja lastenaltaassa törmättiin Miehen veljeen. Oli tullut poikansa kanssa uimaan hänkin. Taapero ei kiljunut suihkussa tällä kertaa laisinkaan, osasyynä ehkä se, että seurasi tarkkaan mitä kolme siskoa puuhastelivat. Vasta kun hiukset kasteltiin, tuli vastalause. Altaassa poju sen sijaan oli tyytyväinen heti alusta asti. Loiskutteli käsillään ja hymyili kuin pieni aurinko kun uitin edestakaisin altaassa. Jostain kumman syystä tällä kertaa isin syli ei kelvannut, kitinä alkoi kun Miehelle pojan annoin että pääsin käymään uimassa ja pariin otteeseen leikkimään muidenkin muksujen kanssa. Ja kun taas ilmestyin Taaperon näkyviin, alkoi kitinä joka loppui kuin veitsellä leikaten heti kun syliin otin. Pois lähdettäessä reppana tutisi ja tärisi kuin haavanlehti suihkussa mutta ei halunnut suihkujen luota pois kun innostui niillä leikkimään (varoi kuitenkin tarkkaan ettei pää kastunut). Kotiin päästyä oli ihanan rentoutunut olo! Kyllä tuo uimassakäynti on mukavaa.

Aamukirkko
Perhekerho oli tänään kirkolla (kirkon esittelyä, pieni jumalanpalvelus, ja kirkkokahvit ja -mehut pullan ja keksien kera), ja kun nyt uimassa käytiin eilen, niin kuntoilun vuoksi ajattelin tuonne lähteä kävellen tehotyttöjen ja Taaperon kanssa. Sain vielä sovittua treffit ja kävelyseuraa ystävästäni, joten mikä ettei. Aamulla oli kello soimassa kahdeksalta, ja siinä puoli kymmenen aikoihin lähdettiin kotoa. Matkaa on ehkä joku puolitoista kilometriä, ja hyvin ehdittiin kymmeneksi. Ihan kiva reissu tuo oli, etenkin kun ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä että lapset pitivät ääntä ja juoksentelivat - päin vastoin, pappikin sanoi että lapsia ei ole luotu istumaan paikoillaan kuin tatit, eikä sitä voi heiltä odottaa, vaikka monet kristityt tuntuvat ajattelevan, että kirkossa on istuttava hievahtamatta.

Kotiinpäin käveltäessä puhuttiin K:n kanssa josko otettaisiin taas tavaksi nämä aamupäiväkävelyt, mitä harrastimme melkein joka päivä silloin kun Esikoinen, Isosisko ja Tuuliviiri olivat pieniä. Maanantaina, jos sää sallii, on treffit jo sovittu kello kymmeneksi.

Irtiotto irkistä

2005-11-21T16:08:00.000+02:00

Tuli pidettyä sitten pienoinen irtiotto irkistä ihan vapaasta tahdosta viikonloppuna. Lauantaina irkin avasin siinä missä koneenkin mutten ehtinyt pahemmin kuitenkaan irkkaamaan kun Esikoista piti kuljetella harkkoihin naapurikaupunkiin, ja sen tunnin kulutin tehotyttöjen ja Taaperon kanssa kiertelemällä kirppistä ja kauppoja. Mukaan tarttui tosin vain mustekasetti tulostimeen ja yksi hahtuvakiekko käsityöliikkeestä. Virolaista hahtuvaa, pitää testata millaista neulottavaa se on. Esikoisen harkkojen jälkeen olikin sitten jo aika nukuttaa Taapero päiväunille ja tehdä ruokaa, sitten ulos ja sauna jne - siinä se päivä menikin.

Eilen päätin etten irkkiä avaa ollenkaan, tulee muuten jumitettua jossain välissä koneelle varmasti. Siivosin (irkkaaminen pitäisi poissa sentään tuosta pahasta) makkarin ja manasin muksuja. Makuuhuone on todellakin kielletty paikka syömisille mutta niin vain löytyi mustuneita banaaninkuoria, karkkipapereita, mandariininkuoria ja joku epämääräinen möykky, jota en viitsinyt edes lähempää tutkailla, että mikä se joskus on ollut - äkkiä vain roskikseen. Noiden lisäksi sain saaliiksi kaksi muovikassillista roskaa :o . Olisipa kiva sellainen sänky jonka alle ei pääse roskia kertymään... tai ehkä minun pitäisi useammin kurkistaa sängyn allekin ;D . Mies siivosi niinikään eteisestä kenkiä pois talvikenkien tieltä, korjaili kenkätelinettä, siivosi pihaa ja korjasi toisen vessan katkaisijan laittamalla siihen kokonaan uuden - ensimmäistä kertaa meillä hajoaa katkaisijasta jokin niin ettei valo toimi.

Isosisko oli taas J-serkun luona perjantaista asti, joten Taaperon päiväunien aikaan Esikoinen sai eilen toimia lapsenvahtina kun minä ja Mies käytiin kaupoilla. Kaksisteen kun liikkeellä oltiin, tutkailtiin sitten hieman jo leluhyllyjäkin tulevaa tarvetta varten... kunhan ne veronpalautukset vain tulevat. Soittelin kummitädillekin ja kyselin sopisiko hänelle laittaa taas kutrini kuriin ja herran nuhteeseen ensi viikonloppuna, ja sovittiin tärskyt sunnuntaiksi sinne. Nyt pitäisi miettiä että haluanko kokeilla mitään uutta pääni suhteen vai pysynkö samassa kuin ennenkin.

Iltasella muistin kysäistä Mieheltä mitä öljysäiliö näyttää, tarvitsisiko tilata kun en yhtään muistanut että milloin on viimeksi tilattu. Heh, mittari näytti nollaa, joten kyllähän se on aika lisää tilata. Piti oikein tarkistaa milloin on viimeksi tilattu ja yllätyin kun se oli tammikuussa :o ... ei ihme että loppui jo. Tänään tuhat litraa tilasin, ja kirosin - öljyn hinta on taas noussut sen verran että seuraavat viisi kuukautta saa taiten elää että saa erät maksettua. Edellisen kerran tilatessa erä oli 70 e, viimeksi 100 e ja nyt jo melkein 130 e! Nousisivatpa tulotkin tuota tahtia... tai saisi edes kuuteen erään maksun niin ei tekisi niin tiukkaa :P . No, saahan tuosta sentään s-bonusta.

Muskaripäivä - anoppia katsomassa

2005-11-17T18:21:00.000+02:00

Poppanalla oli muskaripäivä, joten päivä on ollut kellotettu siinä mielessä, ettei ruoan jälkeen ollut pahemmin aikaa hukattavaksi. Ei etenkään kun Tuuliviiri haihtui ulos, eli piti herätellä Taapero kesken päiväunien (kiukkuinen pieni poika tovin aikaa, sai nukuttua vain kaksi tuntia), syöttää pikkumies, vaihtaa vaipat ja etsiä kuivaa vaatetta Taaperolle ja Pipalle, että nämä pääsevät mukaan.

Taapero ehti päivällä ulkona käydä makoilemassa kuralammikossa niin etten huomannut, ja siinä vaiheessa kun huomasin oli myöhäistä. Enhän minä arvannut pihalla kuralammikoita olevan kun maa oli jäässä... eikä sitä kuralammikkoa olisi ollutkaan jos poju ei olisi sitä hiekkaista kuravettä kaatanut Poppanan ja Pipan hiekkaleluista. Heitin vaatteet koneeseen, samalla Pipan sotkuiset haalarit, mutta unohdin käydä laittamassa ne ajoissa kuivausrumpuun. Onneksi meillä kaapit pullistelevat haalareita, sieltä löytyi toiset kummallekin. Taaperoa auttoi se, että pojulle sopivat edelleen vanhat äitiyspakkauksessa olleet toppikset - ompelin niihin vain lahkeisiin kuminauhat aikoinaan niin lahkeet eivät pääse nousemaan.

Poppanan ollessa muskarissa, minä lähdin kävelylle Taaperon ja Pipan kanssa. Kyselin halusiko Pipa käydä Mummia katsomassa, ja kun halusi niin käveltiin terveyskeskuksen vuodeosastolle anoppia katsomaan. Edelleen siis makaa sairaalassa, ja luultavasti vielä useamman viikon kun ei pysty lonkkamurtuman takia kävelemään. CRP:kin on edelleen hieman koholla, tosin lääkäri oli sanonut että tuo 17 on hyvä arvo anopin ikäiselle? Jos niin, niin taas opin uutta - minä kun olen aina luullut, että sen pitää olla se alle 10 ollakseen ok.

Anoppi käytti tilaisuutta hyväksi ja pyysi minua kuskaamaan hänet ulos tupakille pyörätuolin kanssa, Pipa sai työntää pikkuveljeä rattaissa ja neitihän oli innoissaan luottamustehtävästä :) . Pikavisiittihän tuo oli, tupakin jälkeen kuskattiin Mummi takaisin petiin ja lähdettiin Poppanaa hakemaan.

Mies ja Esikoinen ovat illan jälleen kerran lätkämatsissa, joten minä pyöritän kotikarusellia yksin. Viikon kuluttua Miehellä olisi pikkujoulut lauantaina, joten laitan harkintaan josko siirtäisin kotikarusellin Helsinkiin ja jättäisin Miehen potemaan krapulaansa ihan rauhassa.

Väsy

2005-11-16T16:08:00.000+02:00

Minuun on ilmeisesti iskenyt syysväsymys. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään, ei neuloa, ei polkata, ja irkkaaminenkin tuntuu hieman väsyttävältä. Mutta kun ei jaksa tehdä mitään muutakaan kuin istua koneella, niin irkki aukenee automaattisesti. Pitänee kokeilla irtiottoa ja tehdä päätös, ettei irkkiä avaa ennen Taaperon päiväunia ollenkaan, niin jospa sitä ehtisi valoisaan aikaan uloskin - olisi Taaperollekin mukavampaa kun ei aina pimeällä vasta ulos pääsisi.

Mies lähti eilen Pipan ja Poppanan kanssa vanhempieni luokse, ja minä kuskailin illalla Isosiskoa partioon (siihen kamalaan syysmyrskyyn viitsinyt toista laittaa pyöräilemään, olisi vielä lähtenyt tuulen mukana lentoon), kävin kaupassa poikien kera (taisi olla ensimmäinen kerta kun kaikki pojat olivat yhtäaikaa mukana?) ja sitten tulikin kiire hakemaan Isosiskoa partiosta pois - puolitoista tuntia meni lentäen kauppareissulla. Ensin käytiin terotuttamassa Tuuliviirin luistimet (tänään oli luistelua jäähallilla), sitten tutkailtiin Prisman ja Citymarketin talvikenkävalikoimat. Jälleen kerran oli pakko todeta, että tuossa asiassa Citymarketissa on parempi valikoima, sieltä löytyi sekä Esikoiselle että Tuuliviirille talvikengät - nyt saa pakkaset tulla.

Tänään olin suunnitellut päiväkävelyä Taaperon kanssa ihan kaksin, mutta mönkään meni suunnitelmat. Kun olin lähdössä, huomasin ettei Tuuliviirillä ollut kotiavainta matkassa, joten olisi joutunut seisoskelemaan oven takana pitkään ennen kuin olisin taas ollut kotona. Tänäänkin Taapero ulkoilee siis pimeällä. Mies soitteli iltapäivästä ja kertoi tehotyttöjen jo marisseen etteivät halua lähteä tänään kotiin. Mies oli sitten ehdottanut, että voivat jäädä vielä yöksi jos aamulla heräävät klo 6 niin Mies ehtii kodin kautta koukata ennen töihinmenoaan. Kysyin, että meinaavatko nyt vielä yöksi Hesaan jäädä mutta ei osannut sanoa, näen sen illan aikana että tulevatko vai eivät :D . Kyllähän Pipa ja Poppana varmasti nukkuisivat huomenna automatkan jos aamulla aikaisin heräävät eli siinä mielessä ei mitään ongelmaa ole.

Esikoinen lähtee pikkujouluihin tunnin kuluttua. Pikkujoulut on vain seuran pojille, vanhemmilta on pääsy kielletty. Epäreilua! Pojat menevät hohtokeilaamaan ja minäkin haluaisin!! Taidan tehotyttöjen ja Taaperon lisäksi olla tämän perheen ainoa joka ei ole vielä hohtokeilaamassa ollut, muut kehuvat kilpaa kuinka kivaa se on :/ . Mrh... Puoli kymmeneltä sitten pitää kai Esikoinen käydä hakemassa Ärrältä. Annan matkaan tuon uuden mökkikännykän niin voi soittaa kun pitää tulla hakemaan (Mies jätti oven väliin vanhan mökkikännykän ja se arvatenkin hajosi - ostin uuden Nokia 1100:n 49 eurolla).

Kännykästä tuli mieleen, että Esikoisella on nyt kaksi joululahjatoivetta. Toinen on racing box F1 (hintaa vain 89 euroa! :o - tosin netanttilasta tuon saisi pari kymppiä halvemmalla...) ja toinen olisi tuollainen samanlainen peruskännykkä kuin minkä mökille ostin. Ei kaipaa kuulema mitään kameroita sun muita, tuo olisi kiva kun siinä on taskulamppukin :) . Miehen kanssa alettiin asiaa harkitsemaan ihan vakavissaan, Esikoisella kun on noita pelimatkoja jolloin on kotoa pois useammankin päivän, niin olisi kiva kuulla miten menee ja onko kaikki hyvin. Sitten pitäisi miettiä kumpi on parempi, prepaid-liittymä vai tavallinen...

Isänpäivä

2005-11-13T20:07:00.000+02:00

Mökkiläiset kotiutuivat puolilta päivin. Tuskin Mies ovesta sisään pääsi kun lapset jo ryntäsivät kilvan kimppuun ojentamaan korttejaan ja lahjojaan (Pipa, Poppana ja Tuuliviiri tulivat edeltä Papan kyydillä - Mies tuli perästä siivottuaan mökin ensin).

Tuuliviiri oli koulussa maalannut pieniä kiviä sinisiksi ja vihreiksi. Kivet oli laitettu pieneen pilttipurkkiin tekstin kera: " Isälle stressilääke jos joskus hermostuttaa?! Laske kiireettä! nämä kivet!" :D Hieno lahja - Mies tuumasi että minäkin voin käyttää tuota :D ... mitähän se Mies taas vihjaili?

Poppana oli kerhossa maalannut ja piirtäen koristellut puisen henkarin isälle. Muistutti isää totisena, että siihen ei sitten saa mitään märkää laittaa tai väri lähtee :) Pipa sai puolestaan antaa ostetun lahjan, joka oli ikäänkuin jokaiselta lapselta... isän toivoma dödö, sellainen vähän kalliimman hintaluokan tuoksu. Esikoiselta ja Isosiskolta Mies sai hienot kortit.

Äsken oli jäätelökakkua kahvin ja limun kera eli ei unohdettu kakkuakaan. Vaihteeksi jäätelökakkua ettei ala perinteinen tunkea korvista jo ulos kun onhan noita tullut jo jokunen syötyä tämän vuoden aikana, kaikkien lasten syntymäpäiväjuhlissa.

Talvi peruttu?

2005-11-13T10:32:00.000+02:00

Ei uskoisi että marraskuun puoliväliä eletään. Kyllä sen verran lämmintä on. En kovin äkkiä muista milloin olisin tähän aikaan vuodesta tarennut ulkona lyhythihaisen t-paidan ja fleecetakin kanssa ja hikoillut (okei, myönnetään että hikoilu ei johdu niinkään lämpimästä säästä vaan siitä että muksut pitää huolen äidin tarkenevuudesta juoksuttamalla). Eilenkin mittari näytti +8 astetta ja noilla main pyörinyt koko viikon.

Viikko on mennyt haipakkaa. Välillä mielessä kävi jotain, että tuosta pitää blogata, mutta enhän minä enää muista mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa silloin kun mielessä oli. Mies on tämänkin viikon asunut mökillä, jäi pitämään mökkiä lämpimänä kun viime viikonloppuna sai sen lämmitettyä, ja perjantaina isäni oli kaverinsa kanssa tulossa viikonlopun viettoon mökille. Jälleen kerran innostuivat puita kaatamaan, joten kyllä tuonne kohta varmasti helikopterikenttä tulee... kaaheen aakee laakee..

Täällä kotonakin eilen käväisivät, toivat veneen sittenkin talveksi pihaan. Siinä vaiheessa minulle tuli kiire ulos, kun Mies kävi kertomassa että hajottavat pyykinkuivatus-matontamppaustelinettä! (saadakseen veneen sen telineen paikalle talon sivuun). Ei hemmetti, ei se käy! Missäs minä sitten edes silloin tällöin tuulettaisin petikamppeita? Iskisin suoraan mutaan näillä säillä maahan? Kyllä se tuo teline saa luvan pysyä ehjänä ja käyttökunnossa tai minä hirrrrrmustun. Teline sai loppujen lopuksi jäädä paikoilleen kun betoni (johon jalat oli valettu kiinni) osoittautui miehiä lujemmaksi eikä suostunut hajoamaan. Isä ehdotti jo että rälläkällä teline osiksi ja hitsataan uudelleen kasaan mutta onneksi Mies asettui samalle kannalle kuin minä, ja sanoi ettei hajoteta. Isä meinasi ohittaa tuon olankohautuksella, joten Mies kysyi että "kenes koti tämä on?". "Ai mikä?", kysyi isä... Mies alkoi nauramaan. Meinasi kai että kohta häntä ei kuunnella enää täälläkään kun mökillä jo kerran nauroi, että hänenhän mökki se on mutta minun isäni tekee päätökset :D . Eivätpä nuo tosissaan kuitenkaan ole, kunhan huulta heittävät, alusta asti Mies on tullut toimeen vanhempieni kanssa suorastaan loistavasti.

Eilen iltasella lähdin sitten Taaperon, Isosiskon ja Esikoisen kanssa katsomaan kokkoa mökille. Hienon näköinen se olikin keskellä säkkipimeää maisemaa... ja lämmitti mukavasti tihkusateessa.

Miehellä on keskiviikko vapaapäivä, joten lähtee tiistaina yöksi Hesaan. Vanhempani ostivat digiboxin reilu viikko sitten, ja siitä asti ovat yrittäneet saada koneet toimimaan kuten pitää. Digiboxi toimii kyllä ja kanavat löytyvät telkkariin, mutta kun pitäisi saada videotkin toimimaan yhteistyössä... Isä pariin otteeseen tuossa soitteli, ja yhdessä asiassa minä -> tekniikan nero, osasin jopa auttaa ;D . Videot eivät kuitenkaan suostu yhteistyöhön ja isä mutisi puhelimessa aina "digi digi... naapurin sinikka sai vartissa valmista... ja perkele sillä ei ollut videoita varmana" :DD . No, Mies lähtee nyt sitten katsomaan onko vika asentajissa vai laitteissa, minä lähtisin mukaan mutta ei näitä koululaisia vielä arvaa yksin jättää kotiin - vaikka fiksuja ovatkin ja varmasti pärjäisivät jos olisi pakko. Mutta nyt ei ole pakko. Ja voinhan minä vaikka ajella keskiviikkoaamusta Hesaan kahville nuorempien kanssa ja illalla taas kotiin. Siinä tapauksessa, että kummitäti sattuisi olemaan kotona ja ehtisi laittaa minulta hiukset kuriin, menen varmasti käymään.

Mutta nyt voisi ottaa aamukahvia, pienen valkoisen pillerin (päätäni särki niin, että jyske kuului hampuriin *laulelua* ... täti punainen pyyhälsi kylään eikä voinut jättää pikku-ukkoja muualle bilettämään) ja ehkä syödäkin jotain. Minä luulin Isosiskon nukkuvan mutta äsken löysin lapun että on lähtenyt markkinoille keskustaan... jotkut kukkuu aikasin. Esikoinen veti luunsa ylös sängystä kun kaverinsa soitti, ja viidessä minuutissa oli valmis ja lähti. Joskus nuo ovat nopeita.

Neuvolapäivä

2005-11-08T14:43:00.000+02:00

Eilen tuli Taaperolla täyteen 1,5 vuotta... iso pieni mies. Tänään oli sitten vuorossa lääkärineuvola. Oli tainnut poika jo unohtaa paikan, vierasti hieman terveydenhoitajaa ja sylissä viihtyi. Mielessä ei ollut mitään kysyttävää, joten otettiin vain mitat ja päästiin heti lääkärin luo. Mitat olivat nyt 81,8 cm ja 11 535 g - kolme kuukautta sitten 79 cm ja 11 315 g.

Lääkäriä Taapero vierasti vielä enemmän kuin terveydenhoitajaa. Tämä ilmeni sillä, että poika istui sylissä hievahtamatta ja vain tuijotti lääkäritätiä. Tämä kehuikin, että onpas mukavan rauhallinen poika tutkittavaksi kun paikoillaan pysyy :D . Hymyjä lääkärille alkoi irtoamaan vasta ihan lopussa, ja sitten Taapero ei olisi halunnutkaan pois lähteä, suuttui kun lähdettiin - oli niin kivoja leluja lääkärillä, esim. vauvakännykkä joka piippasi ja soi, ja jolla sai leikkiä ilman että äiti ryntää kännykkää pelastamaan. Kaikki oli kunnossa, lievää karsastusta lääkäri löysi, joten se tarkistetaan seuraavan lääkärineuvolan aikana - muistaakseni se on sitten 3-vuotiaana.

Ai niin. Aamulla oli kiva herätä kun oli tuoreita sämpylöitä paistettu. Isosisko ja Esikoinen halusivat tänä aamuna lämpimiä sämpylöitä, joten ensimmäistä kertaa tuli testattua taikinan kohotus jääkaapissa. Se onnistui :o) ... ne tosiaan kohosivat jääkaapissakin, ohjeen mukaan kohotusaika on 12 tuntia. Illalla siis tehokaksikko tekivät taikinan ja pyörittelivät siitä sämpylöitä pellille, joka laitettiin liinalla peitettynä jääkaappiin. Aamulla sämpylät huoneenlämpöön samalla kun uuni laitettiin lämpiämään niin ehtivät huoneenlämpöisiksi ennen uuniin laittoa.

Huovutetut lapaset

2005-11-07T13:27:00.000+02:00

Sain vihdoin Isosiskolle tekemäni huovutetut lapaset valmiiksi. Aika paljon tuo näkö muuttui matkan varrella.

Lisäsomisteeksi neuloin vielä pörröreunuksen, ja Isosisko oli onnellinen :)

Leipomisia

2005-11-06T21:20:00.000+02:00

Perjantai-iltana Esikoinen esitti toiveen sämpylöiden leipomisesta lauantaina. Tehtiin diili - minä leivon sämpylöitä jos Esikoinen keittää minulle aamukahvit, ja niin myös tapahtui.

Sämpylät onnistuivat hyvin, ja Esikoinen innostui niin, että halusi väen väkisin itse leipoa sämpylöitä taas tänään. Kun menin tyttöjä mökiltä hakemaan, arvasin jo ennen kuin edes kysyin, että Isosisko haluaa leipoa myös. Niinpä kauppaan ostamaan lisää sämpyläjauhoja ja hiivaa... ja kassillinen muutakin tarttui kouraan kun tein sitten samantien huomisenkin ruokaostokset. Kotona rakensin 10 tuolista barrikaadin keittiön toiselle seunustalle missä ei ole ovea - tarkoitus tietenkin estää ettei Taapero tule "auttamaan" (ja mokomasta rakennelmastakos Taapero suuttui kunnolla, estettiin kulku pentele). Toiselta puolen laitettiin ovi kiinni niin että keittiö oli kiellettyä aluetta.

Minä toimin neuvonantajana ja lapset vaivasivat ja väänsivät taikinaa tyytyväisinä. Ihan pikkasen vain autoin katsomalla milloin taikina on sopivaa. Kolme pellillistä (kahdenlaisia) sämpylöitä tuli, ja voi että ne olivat hyviä. Esikoinen ja Isosisko suunnittelivat jo leipovansa lisää huomenna :D Kivaa, tuoretta leipää joka päivä - kyllähän se minulle passaa.

Toisen yllätyksen sain syöpöttelyjen jälkeen kun Esikoinen kysyi saisiko lämmittää saunan :o . Halusi yksinään saunomaan. Tuo oli sikäli ihmeellistä, etten ole edes tiennyt Esikoisen osaavan lämmittää saunaa, saati että tuo vapaaehtoisesti menisi saunomaan muuta kuin uimahallissa, yleensä käy vain pikaiseen suihkussa. Sopihan tuo vallan mainiosti. Minä kun en olisi saunaa jaksanut alkaa lämmittelemäänkään mutta mielelläni siellä kuitenkin kävin kun se kerran lämmin oli :)

Muutoin ilta on sujunut lasten kanssa ihan mukavasti (Mies jäi vielä yöksi mökille). Tietokoneen käyttö on ollut puolen tunnin käyttöjaksoissa, joten siitäkään ei ole riitaa tullut. Leppoisaa eloa siis :)

Tekevälle sattuu

2005-11-04T19:48:00.000+02:00

Mies päätti pyhittää vapaan viikonlopun (huomenna se joku pyhäinmiestenpäivä tai mikä lienee) mökkeilyyn taas kerran. Isosisko lähti mukaan luokkakaverinsa kanssa, kuten Tuuliviiri, Pipa ja Poppana. Esikoinen meinasi myös lähteä mutta muutti mielensä kun halusi jäädä Taaperon kanssa leikkimään kotiin.

Koska uusivanha autoni ei ole mikään tilaihme, sovittiin että minä vien lapset vähän myöhemmin niin Mies saa mökkejä lämmitettyä edeltä. Se tunti oli täynnä huutoa ja kiljuntaa. Miten voikaan lapsista lähteä sellainen möly kun riitelivät tietokonevuoroista *huokaus*. Poppanakin piti kantaa kiljuvana ja potkivana (ja neito puraisi Esikoista myös) huoneesta pois kun vuoro siirtyi toiselle. Tuli mieleen että kohta laitan kaikille käyttökiellon tietokoneisiin niin loppuu edes tuo nahistelu.

Kun Mies sitten soitti, että alkaa olemaan jo sen verran lämmintä, että voin lapset tuoda, huokasin helpotuksesta. Mukaan piti lasten lisäksi muistaa ottaa vaatereppu, ruokaa täynnä oleva kattila, shampoo, toiset kuoret mökin kännykkään kun siinä oleva näppäimistö oli jo puhki kulunut. Lähdettiin ajamaan... ja kilsan päässä muistin että vaatereppu ja shampoo jäi, ei kun ympäri ja takaisin kotiin. Lapset kyselivät että onko ne kännykän kuoretkin - eipä ollut nekään, ei. Kotona äkkiä sisälle ja tavaraa käsiin ja autoon... "äiti, tuliko se kännykän kuorikin mukaan?"... "ai samperi, ei tullut"... uudelleen sisälle. Onneksi olin kotipihassa edelleen.

Uusi yritys, ja tällä kertaa päästiin mökille asti. Jännitystä ajomatkaan toi säkkipimeä ilta ja sumu, ja olin jo ihan varma että paahdan oikean risteyksen ohi mutta se sentään löytyi. Mökillä tavarat pois kyydistä. Mies pyysi tuomaan hänelle myös rahaa huomiseksi kun lähtee sieltä käymään lätkämatsissa (tytöt ovat sen ajan keskenään mökillä) , sekä päänsärkylääkkeitä. Muistin toisen eli rahan - päänsärkylääkkeet ovat edelleen laukussani

Lähdettiin mökiltä Esikoisen ja Taaperon kanssa kotimatkalle. Reilun kahden kilsan päässä Esikoinen alkaa huutamaan "ÄITI, SULLA ON TAKAPAKSI AUKI!". Voi kääk! Se oli jäänyt auki kun tavaroita kyydistä pois otin, enkä enää auton takapuolelta kulkenut, joten en ollut nähnyt. Ei siinä pimeydessä voinut huomata onko koko auton peräpään kokoinen luukku auki vai ei... pakittaessa kyllä oli hyvä näkyvyys kun nyt jälkikäteen muistelen... Onneksi en ehtinyt hiekkatieltä vielä isolle tielle paahtamaan kahdeksaakymppiä... olisi se ollut vähän noloa. Miehelle kun tuosta kerroin niin alkoi ehdottelemana ajokortin poisottoa :P - tylsimys. En minä voi kaikkea muistaa ja ehdi tehdä mitä mielessä on - aika on rajallinen ja minulla on vain kaksi kättä.

Herkuttelua perhekerhossa

2005-11-02T12:15:00.000+02:00

Keskiviikkoaamut ovat aina kiireisiä kun kerhoon pitää ehtiä, niin tänäänkin (sillähän ei ole asian kanssa mitään tekemistä että aamukahvin kanssa jää jumittumaan irkkiin ;) ). Ei ehditty siis kiertää rattaiden kanssa tietä pitkin vaan viuhahdin lasten kanssa jälleen kerran pihasta lähtevää metsäpolkua pitkin kerhon pihaan.

Kerhossa huomasin sitten, että Taaperolta puuttui toinen saapas jalasta. Sitä ei näkynyt kerhon lattioilla (ajattelin että poju oli sillä välin potkaissut saappaan pois kun autoin tyttöjä), joten kipaisin ulos ja polulle katsomaan näkyisikö saapasta - ei näkynyt. Jätin asian sikseen ja tuumasin että tuota ehtii miettiä myöhemminkin missä se on, kerho sen sijaan oli jo alkanut, joten sinne. Tänään olikin kiva aihe. Kaupungin kotitalousneuvoja oli taas kerran juttelemassa terveellisestä ruoasta ja siinä samalla valmisti meille syötäväksi lämpimän perunasalaatin kreikkalaisittain (mmm, ihanaa) ja meheviä kasvisleipiä (slurps). Onneksi en ehtinyt aamupalaa kotona syömään, tuolla sai mahan täyteen :D

Kotimatkalla yritin tiirailla maata tarkkaan, että näkyisikö Taaperon saapasta. Ei edelleenkään vilaustakaan. Kotona oven avattua kadonnut jalkine näkyi eteisen lattialla! Poika oli sen siis potkaissut saman tien jalastaan pois kun lähdössä oltiin, ei ihme ettei sitä löytynyt. Onneksi ei ollut pakkaskelit niin ei varpaat jäätyneet. Pitää korjata haalarien kuminauha tänään niin ei pääse toista kertaa kenkäänsä hukkaamaan.

Kotona taas

2005-10-31T17:21:00.000+02:00

Eilen tultiin kotiin ja vielä illalla Helsinki oli Suomen kartalla vaikka tehotuhot ja muut termiitit siellä mellastivatkin (ja etenkin melusivat) muutaman päivän. Ei hassumpaa. Pelottelin kyllä vanhempiani, että joulurauhan me voisimme tulla pilaamaan jos saan Miehen taivuteltua joulun viettoon pääkaupungissa ;)

Esikoinen näki reissuun lähdettäessä niin paljon vaivaa, että kaivoi digiboxin piuhat ja laitteen kaukosäätimineen mukaan Hesaan ettei jäisi paitsi Big Brotherin ihmisakvaarion tapahtumista... ja unohti sitten virtapiuhan ottaa mukaansa. Ei siis nähnyt BB:tä, mikä minusta nyt ei kovin suuri menetys ollutkaan - ei tarvinnut tapella siitä kuka katsoo telkkarista ja mitä. Kotiin poika muisti laitteen ottaa mukana olleiden johtojen kera, mutta unohti kaukosäätimen. Saa nyt olla pari viikkoa ilman sitä, isäni tuo sen sitten tullessaan kun tulee mökkeilemään.

Lauantaiksi vanhempani olivat keksineet ruokaleikin illaksi. He vetivät ylleen essut, raivasivat keittiön pöydän keittiön kulmaan baaripöydäksi ja alkoivat leikkiä hampurilaisbaaria - lapset riemastuivat. Saivat tilata hampurilaiset haluamillaan täytteillä, ranskalaisten kera tai ilman... ja ihan ilmaiseksi. Seuraavalla kerralla pitää kuulema ottaa uusiksi, oli niin kivaa :D . Mitähän mieltä kokit ovat, heillä näytti hiki virtaavan vaativien asiakkaiden kanssa. Esikoinen sai ahnehtimisestaan (söi kolme hampurilaista, viiminen teki tiukkaa) opetuksen kun kärsi jonkin aikaa pahasta olosta. Eilen totesikin ettei seuraavalla kerralla aio kolmea syödä, kaksi riittää :D

Eilen aamupäivästä Esikoisen kummitäti tuli kylään perheineen. Ihanan iso masu ystävälläni jo olikin :) . Yritin ehdottaa että tähtäisi jouluaattoon kun laskettu aika on 26. päivä, niin mikäli olemme joulun Hesassa, pääsisin vauvaa heti katsomaan ;) . Mielummin kuitenkin ottaisi vauvan siinä tapauksessa pari viikkoa ennen tai viikko la:n jälkeen, jouluna ei halua sairaalassa olla. Hmm, minä peukutan kuitenkin sen puolesta että pääsen vauvaa katsomaan vielä tänä vuonna.

Tänä aamuna heräsin jälleen kerran siihen, että Taapero kömpi viereeni. Taisin olla unenpöpperössä kun kelloon vilkaisin, minusta se näytti vajaata seitsemää, joten tuumasin Taaperolle "nyt nukutaan". Taapero kipusi takaisin omaan pinnasänkyynsä ja kävi nukkumaan (kiltti ja tottelevainen poika minulla ;) ) ... ja hetken kuluttua herätyskello soi sen merkiksi että kello oli yhdeksän :o . En sitten viitsinyt pientä herättää heti kun vasta kävi nukkumaan. Tuntia myöhemmin Taapero heräsi uudelleen.

Käytiin pankissa allekirjoittamassa autolainapaperit, tilaamassa Poppanalle uudet lasit (valitsi 135 euron kehykset :o - kallis maku, onneksi jäi omavastuuosuudeksi vain 75 e) ja jätettiin vanhat aisan juotokseen, tuo saatiin kaupantekijäiseksi, normaalisti sekin olisi ollut parikymmentä euroa. Sitten mentiin kauppaan. Pipa ja Poppana käyttäytyivät kuin pienet enkelit kun lupasin hampurilaisen aamupalaksi, kotona ei ollut kuin valot jääkaapissa ennen kauppareissua. Kaupasta kotiin ruoanlaittoon, Isosisko halusi kuoria neljä kiloa perunoita kalasoppaan, minä sain pilkkoa ne. Ruoan jälkeen pankkiin nostamaan rahat autoon (en tajunnut tietenkään aamupäivästä tehdä tuota samalla kun pankissa olin), tekemään kauppakirjat autosta, takaisin kotiin ja Esikoisen vienti jalkapalloharkkoihin, taas kauppaan ostamaan unohdetut tavarat ja kotiin. Tuntuu taas siltä, että tänään on menty paikasta toiseen enemmänkin. Loppuillan taidan vain olla ja lukea tai irkata tai katsoa telkkaria tai jotain... Sauna lämpenee myös.

Ensilumi

2005-10-26T22:50:00.000+03:00

Eilen illalla vähän ennen nukkumaanmenoa tuli kurkattua ulos, ja siellähän leijaili hiljalleen lunta. Tänä aamuna (siis päivällä) kun heräsin ja verhot avasin niin huh hah hei, maisema oli valkoinen ja lunta tulla tuprutti lisää . Kauniin näköistä - harmi vain ettei tuo maassa kestä kun viikonlopuksi taas +10 asteen tienoille luvattiin lämpötilat

Autolla liikenteessä liikkuminen oli jännittävää. Kummasti sen aina unohtaa miltä se tuntuu ajaa liukkaalla... sai luistonestovalo välkkyä useaan otteeseen ja abs näytti toimivan myös. Kaasujalka ei kylläkään ollut kovin raskas, sain kammon pari kolme vuotta sitten kun pyörittiin kehä I:llä kolmella kaistalla ympyrää pitkän matkaa.. oli vähän liukasta

Tänään olisi pitänyt pakata huomista reissuunlähtöä varten mutta enpähän saanut aikaiseksi. Tietää mitä tekee aamulla - pakkaa kiireen kanssa. Isosisko tuli tänään kotiin, joten yhden kamat on sentään valmiiksi pakattu kun ei reppua purettu ollenkaan.

Silmäpolikäynti ja "uusi" auto

2005-10-25T12:40:00.000+03:00

Eilen Miehellä oli vapaapäivä, ja tarkoitus oli käydä katselemassa autoja aamusta. Mutta kuinkas sattuikaan, minä ja Taapero innostuimme nukkumaan ja lopulta Mies tuli herättelemään meitä puoli yhdeltätoista. Eihän siinä ehtinyt enää mitään autoja katsomaan kun puoli yhdeltä Poppanalla oli aika silmäpolille. Lähdettiin sitten ajoissa sairaalaan koko konkkaronkka, muiden piti mennä siksi aikaa anoppia tapaamaan osastolle.

Anoppia oltiin juuri viemässä röntgeniin lonkkakuvaukseen (vasta.. toinen maannut melkein viikon sairaalassa ja valittanut että lonkkaa särkee), joten Mies lähti lasten kanssa takaisin kotiin ja sovittiin että soitan kun tulee hakemaan minut ja Poppanan. Silmäpolilla ajat täsmäsivät aika hyvin, vain vartin myöhässä päästiin lääkärin luo. Aikaa meni kuitenkin kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia kun silmiin laitettiin tippoja ja odoteltiin niiden vaikutusta ja tutkittiin lisää. Poppanaa alkoi jo väsyttää ja olisi halunnut kotiin kun pitkästyi odottelemaan käytävässä. Silmälääkäri totesi, että uusitaan lasit mutta edelleen +6 vahvuuksilla ja seuraava käynti vuoden kuluttua. Näin vanhat voivat jäädä varalaseiksi käyttöön. Saatiin siis uusi apuvälinemääräys uusiin laseihin eli peruslinssit ilmaiseksi ja kehyksistä korvataan 60 euroa, ylimenevä osa jää itselle maksettavaksi. Hyvä niin. Poppanan nykyiset lasit ovatkin jo aika naarmuilla vuoden käytön jälkeen, ja aisat ovat sen verran kärsineet, että ne pitää juottaa yhteen jotta ne kestävät vielä käyttöä.

Mies tuli hakemaan, käytiin kaupassa, käytiin katsomassa millainen olisi paikallisen autoliikkeen mainostama Citroen Xantia VSX (vm. -94), joka ei tosin ollutkaan vielä paikalla - myyjä lupasi hakea sen, ja sitten kotiin aamupalalle (klo 14.30). Laitoin Taaperon nukkumaan, ja lähdettiin katsomaan toisen autoliikkeen vaihtoautotarjontaa. Sieltä ei mitään kiinnostavaa löytynyt, joten palattiin ensimmäiseen paikkaan, jonne Xantia oli jo tuotu. Ihan siistin näköinen auto.

Myyjä lupasi katsastaa sen ennen myyntiä, ja tuli juttua siitä kuinka taas oli auton osto tarpeen kun vastahan tuolta se Mazda ostettiin. Kun myyjä kuuli ettei se mennyt katsastuksesta läpi, ja syyn siihen, hän sanoi ottavansa sen vaihdossa ja hyvittävän siitä saman kuin mitä me siitä rahassa maksoimme :o) . Kivaa! Olimmehan jo varautuneet siihen että Mazda lähtee rekisteristä vekka ja romuttamoon eli siitä ei saisi latin latia. Sovittiin sitten niin, että mikäli Xantia menee katsastuksesta läpi, niin kaupat tulee (varsinkin kun pankista soitti että laina järjestyy - piti laittaa autolaina taas uusiksi).

Tänään aamupäivästä Mies soitteli, että Xantia meni läpi ja voisin käydä tekemässä paperihommat niin hän käy auton hakemassa. Tuumasi vielä, että taitaa olla eka kerta kun joutuu lukemaan ohjekirjan läpi että osaa autoa käyttää, Xantiassa kun näytti olevan nippeliä ja nappelia kuin pienessä lentokoneessa (kuuhun asti se ei kuitenkaan vie, kysyin myyjältä). Näköjään minä pääsin vihdoin jo 90-luvulle omassakin autossa. Seuraava kakkosauto (jos tuo kestää sen mitä tarvitaan) onkin sitten jo varmaan uudempi kuin ykkösauto, Vitosta tuskin luovutaan kovin äkkiä. Nyt odottelen että tuo jääkerros sulaa Viton päältä niin pääsen ne paperit hoitamaan kuntoon.

Taapero hankki oman luukun ;)

2005-10-22T16:57:00.000+03:00

Nyt on Taaperolla oma boxi missä olla rauhassa. Luukut kiinni niin voi vaikka nokoset ottaa, peitto ja tyynykin löytyy. Rauhanhäiritsijä voi saada huudon osakseen.

Perjantai

2005-10-21T11:37:00.000+03:00

Syyslomaviikko edessä, ja koululaiset tykkää. Isosisko lähteekin tänään reissuun J-serkun kanssa, menevät Vaarin luokse Mikkeliin ainakin muutamaksi päiväksi. Noista tytöistä kun on kyse niin en kyllä ihmettele yhtään vaikka päättäisivät sitten olla koko viikon siellä :D Pitää pakata vain lämmintä mukaan kun eihän sitä tiedä vaikka heittäisi pian luntakin.

Mies lähtee tänään töiden jälkeen lämmittämään mökkiä, vien Pipan ja Poppanan sinne huomenna, joten kotiin jää luultavasti vain pojat. Mies alunperin suunnitteli olevansa maanantaihin asti mökillä, mutta kun Mazda on ajokiellossa ja ajelee firman autolla, niin on pakko tulla jo sunnuntaina kotiin niin voi viedä firman auton takaisin töihin maanantaiksi. Ensi viikon käyttää sitten firman autoa muutenkin kun minä ajattelin suunnata Viton keulan kohti Helsinkiä tiistaina tai keskiviikkona. Pitää viedä kaverille nuo vauvatossut ja jos ehtisi muitakin kavereita tapaamaan.

Anoppi raasu on kaatuillut tällä viikolla pariin otteeseen. Ensin tiistaina, käly löysi äitinsä lattialta, sai tämän ylös ja laitteli tuolista tukia, että anoppi pääsee niiden avulla vessaan tarpeen tullen (kävely on hankalaa terveenäkin ja kaatuu helposti). Ilmeisesti tiistai-iltana tai ti-ke välisenä yönä anoppi oli sitten kaatunut uudestaan, onneksi käly keskiviikkoaamuna kävi siellä. Oli soittanut ambulanssin kun ei saanut anoppia ylös, ja tämä puhui sekavia. Kolme tuntia olivat odottaneet terveyskeskuksessa, että pääsee lääkärin luo, ja sieltä sitten lähetteen kanssa aluesairaalaan taas ambulanssilla. Aluesairaalassa anoppi joutui makoilemaan muutaman tunnin että päästä otettiin kuva, lääkäri tutki ja hoitaja oli soittanut kälylle, että voi tulla hakemaan, lääkäri oli sanonut että voi mennä kotiin. Käly oli ollut ällistynyt, että kuinka voidaan kotiuttaa ihminen joka ei jaloillaan pysynyt, ja kysyi että pysyykö anoppi tolpillaan jo. "Ai, ei me sitä olla katsottu", oli hoitaja sanonut ja lupasi soittaa myöhemmin uudelleen. Mitään verikokeitakaan ei oltu otettu. Loppujen lopuksi anoppi sitten oli sairaalassa yötä. Aamulla eräs ystävä oli käynyt katsomassa ja kertoi tämän edelleen puhuvan sekavia. Verikokeetkin otettiin vasta aamulla. Tulos: crp 322 ja munuaisaltaan tulehdus löytyi. Että silleen :P - ja tuolleen olisivat laittaneet kotiin jos käly ei olisi alkanut kyselemään... hoh hoijaa. No, nyt on sairaalassa kunnes crp on normaali, hyvä niin. Anopin puolesta on ärsyttänyt jo muutenkin kun tuo invaliditeetti johtuu siitä ettei aikoinaan lääkäri tutkinut, määräili vain särkylääkkeitä, ja lopputulos on sitten se, että halvautuminen oli lähellä, leikkauksella säästyi siltä muttei ikinä kuntoon tullut.

Autonvaihto taas edessä

2005-10-20T19:20:00.000+03:00

Mies kävi keskiviikkoaamuna katsastuttamassa autoni. Ei mennyt läpi, ei tosin sitä odotettukaan - siinä oli se vika, mitä Mies epäilikin jo kolkkeesta päätellen. Yksistään tuo ei olisi haitannut, mutta kun siitä löytyi niin paljon ruostettakin että hitsattavaa on (ei tuokaan haittaisi jos itse voisi sen tehdä mutta kun ei ole pelejä ja vehkeitä siihen) useamman tunnin edestä, ja talvirenkaat pitäisi hankkia, niin teetettynä tulisi hintaa enemmän kuin mitä autolla on arvoa. Taidetaan siis laittaa kilvet palautukseen ja auto romuksi.

Se "kivakiva" yllätyskin selvisi, että auto on kuulema ajokiellossa. Katsastusmies oli Miehelle sanonut, että koneen mukaan on autoveroa maksamatta! Siis täh?! Minä katsomaan tiliotteita, kyllä olen maksanut ensi vuoden kesäkuun alkuun asti. Siis soittaen AKE:een, ja kyselemään mitämitämitä. Selvisi että edellinen omistaja on jättänyt maksamatta 20 euroa, joka on erääntynyt kesäkuussa. Minä ostin auton toukokuun alussa, ja maksoin silloin myös minulle lähetetyn autoveron. Ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt soitella reilu kuukausi kaupanteon jälkeen perään, että onkos kaikki verot maksettu! Eikä AKE:kaan lähettänyt mitään lippusta lappusta tiedoksi ettei autolla saa ajaa :PP . On se luojan lykky ettei poliisi ole pysäyttänyt ja lykännyt vielä sakkolappua käteen tuon takia... ***kele.

Nyt kun luultavasti auto lähtee romuttamoon tai minne lie autojen taivaaseen tai helvettiin, niin en kyllä maksa minäkään tuota veroa. Se siirtyy sitten kuulema entiselle omistajalle ulosottoon. Eihän tuo summa iso ole, mutta periaatteesta minä en maksa toisen maksuja kun kerran autostakin luovun. Nyt pitää miettiä mistä uusi auto - tai lähinnä mistä rahat. Irkissä mietin jo, että nyt pitänee ehdottaa miehelle sitä pikkuseiskaa niin saadaan rahaa uuteen rimpulaan ;) (logiikka tässä: alussa vauva ei kuluta kun vaatteita on seinät pullistellen ja ruoka tulee tissistä ;D ), yhdellä autolla kun ei pärjätä kuin enintään kevääseen asti jos jotenkin sumplitaan. Kun mökkikausi taas alkaa niin pakko olla kaksi autoa, minä en suostu muuttamaan mökille koko kesäksi, tykkään kaupungista liian paljon.

Puuh! Taidan laittaa Veikkaukselle taas raha-anomuksen...

Imetysviikko

2005-10-18T19:51:00.000+03:00

Nyt on meneillään imetysviikko, joten voisin kantaa korteni kekoon kertomalla omista imetyskokemuksistani, en muista olenko niistä kirjoittanut mutta jos olen niin kertaus pitää muistin virkeänä.

Esikoinen
Ennen Esikoisen syntymää en lukenut, enkä muutenkaan mitään tietoja imetyksestä hankkinut. Luotin siihen että luonto hoitaa hommat kotiin. Maito nousi neljäntenä päivänä ja olo muuttui tukalaksi. Sairaalassa poju sai lisämaitoa pullosta joka ruokailun jälkeen. Paino nousi, maitoa tuntui tulevan, joten viikon sairaalassaolon jälkeen oli aika kotiutua. Imetysohjaus oli siinä, että hoitaja katsoi imetysotteen, se oli ok, joten siinä se.

Kotona kaikki oli niin uutta vauvan kanssa, ja tuoreena äitinä sitä oli hommasta kyllä ihan pihalla. Kirjoitin päiväkirjaan silloin seuraavasti: "Ensimmäinen kotiviikko oli kauhea. Vauva itki ja minä itkin. Maitoa sain tulemaan niin, että se riittää ainakin päiviksi, mutta illalla sitä ei tule tarpeeksi, rauhoittuu vasta kun saa pullosta lisää, joten Tuttelia saa iltaisin ja ennen nukkumaanmenoa." Kukaan ei kertonut vauvan kellosta, tunnettiinkohan tuota edes silloin... Toinen mikä laittoi epäilemään maidon riittävyyttä, oli jatkuva tankkaus rinnalla hereillä ollessa. Kaikkiallahan oli puhuttu että vauva syö kolmen neljän tunnin välein, neuvolassakin annettiin vinkki antaa pullosta lisämaitoa jos on itkuinen, tai tarjota tuttia - sekin oli käytössä. Toki poika nukkuikin välillä, ja kun nukkui niin otti kuutisen tunnin unet. No, osittaisimetyksellä jatkettiin 6kk, soseet aloitettiin 3kk:n ikäisenä sen ajan suositusten mukaisesti.

Isosisko
Sairaalassa tyttö näytti omaavansa hyvät syömähalut, söi ja nukkui 6-9 tuntia yhtäputkea. Kotiuduimme kun Isosisko oli neljän päivän ikäinen. Maito alkoi tulla jo sairaalassa hyvin, ja kotona jaksoin lypsää maitoa pakkaseen- tosin määrät olivat vähäisiä, parinkymmenen ml:n luokkaa. Parin viikon ikäisenä tyttö nukkui milloin sattui, illat oliva niinikään itkuisia, eikä pumpullakaan tuntunut maitoa irtoavan. Tulin samaan tulokseen kuin Esikoisen aikana, että maito ei riitä iltaisin (vaikka aamuisin sitä oli niin että pakko oli lypsää), joten korviketta kehiin. Tuttia Isosisko ei huolinut. Osittaisimetys kesti 6kk:tta, soseita alkoi saamaan jo hiukan ennen kuin 3kk:tta tuli täyteen, terveydenhoitaja ehdotti sitä avuksi vähentämään ehkä iltahuutoja. Tosin eipä Isosisko niistä pahemmin heti välittänyt.

Tuuliviiri
Kolmannen odotuksen aikana oli sitten tullut luettua hieman enemmän imetyksestä, ja siitä, että äidinmaitoa yleensä kyllä tulee kun yrittää - kaikilla se ei vain tule sormia napsauttamalla eli tulvien. Päätin imettää joka inahdukseen, vaikka 24/7 mikäli se on tarpeen. Halusin välttyä pullorumbalta, ja kuinka helppoa olisi liikku jossain kun ruoka kulkisi aina mukana ja sopivan lämpöisenä.

Tuuliviiri kun oli sitten syntyessään tuollainen pienenpieni ;) niin sain sairaalassa eräältä hoitajalta kuulla, että lisämaitoa pitää sitten antaa, ei äidinmaito voi riittää. Sairaalassa saikin lisämaitoa kuten isosisaruksensa aikoinaan (syy liittyi jotenkin raskausdiabetekseeni) parin ekan päivän aikana. Sitten maito alkoi nousta ja pakkautui tosiaan kainaloonkin pateiksi, ja minä aloitin ahkeran seurustelun lypsykoneen kanssa. Maito alkoi irtoamaan ja sitä tulikin hyvin, poju sai lisämaitona omia maitoja (tosin tuossa sairaalassa vauvat saivat luovutettua ämmää jos sitä piti antaa, eikä korviketta). Kotiinviemisiksikin riitti muutama desi ämmää kotipakkaseen.

Kotona sitten istuin ja imetin, ja imetin, ja imetin. Illat poika asui rinnalla mutta imettämällä selvittiin. Yötä vasten tosin Mies sai antaa pullostakin lypsymaitoja (joita kertyi hyvin aina aamuisin), minä hipsin hiukan aikaisemmin nukkumaan niin sain nukuttua pidemmän pätkän ennen ensimmäistä yöherätystä. Annoin päivisin piutpaut puheille syöttöväleistä, ja kuinkas ollakaan, ne syöttövälit löytyivät pikkuhiljaa vauvan kasvaessa. Vajaan kahden kuukauden ikäisenä välillä saattoi olla jo se kolmen tunnin syöttöväli. Omilla maidoilla selvittiin hyvin melkein 6kk, soseisiin totutteleminen taisi alkaa muutama päivä ennen puolta vuotta, ja imetys itsessään jatkui 10kk:tta - sitten Tuuliviiri vieroitti itse itsensä, ei huolinut enää rintaa, enkä alkanut tuputtamaan. Olin tyytyväinen tuohon imetyksen pituuteen.

Poppana
Poppanan odotusaikana olin jo tietokoneaikakaudella eli kone oli kotona, ja imetystietous oli lisääntynyt. Tosin eniten varmuutta antoi Tuuliviirin onnistunut imetys. Niinpä osasin varautua iltaitkuihin, rinnalla asumiseen ja nautin imetyksestä täysin rinnoin. Vaikka eipä Poppana pahemmin rinnalla asunut. Imaisi puolessa tunnissa masun täyteen ja nukkui muutaman tunnin, heräsi syömään ja taas nukkui. Helppo vauva hoidettavaksi (ottaa ilmeisesti nyt takaisin korkojen kera tuon ajan). Silläpä oli hyvä käydä vauvan kanssa kouluakin kun jos tyttö heräsi, niin rinta suuhun ja simahti taas, eikä kukaan välttämättä luokassa ehtinyt huomata edes, että luokan nuorin jäsen oli havahtunut :D . Poppanan kanssa mentiin niin ikään ekat 6kk:tta pelkästään ämmän kera, sitten soseita lisäksi. Imetys loppui Poppanan ollessa 11kk:tta, tyttö lopetti itse rinnalla käynnin kun odotin Pipaa.

Pipa
Pipan imetys sujui jo rutiinilla. Yllätyksenä tuli se, että tyttö oli tyytyväinen vain sylissä. Siihenkin onneksi löytyi apu kantoliinasta. Koska imetys sujui, ja oli tytön ainoa ruoka puolen vuoden ikään, kulki Pipakin mukana koulussa vauva-ajan. Olihan pienen oltava siellä missä ruokakin, ruoka-aika oli silloin kun neiti sen päätti. Viis siitä vaikka olisi syönyt vasta tuntia aikaisemmin. Imetys loppui taas siihen kun lapsi itse päätti ettei rintaa huoli, minähän en huudattamaan rupea, vaikka itse imetyksestä nautinkin ja sen lopetus on aina ollut haikeaa, mutta sen verran tomerasti ovat jokainen päänsä pois kääntäneet ja huudon aloittaneet jos tyrkyttämistä yritti jatkaa. Pipa oli tuolloin 1v3kk:tta.

Taapero
Taaperon kanssa imetys ei heti lähtenyt sujumaan. Päivän ikäisenä poika teki imemislakon tai itse asiassa syömälakon. Ei huolinut imeä rintaa muttei myöskään pullosta. Pullosta nyt onneksi sai pakkotyrkättyä ruokaa suuhun niin, että poika edes nieli ja sai jotain mahaansa. Vaikka verensokerit olivat olleet kunnossa (raja-arvoilla) oli riski, että ne olisivat tipahtaneet liian alas jos ruokaa ei saataisi mahaan. Lastenosastolle vientiä letkuruokintaan oli jo ehdotettu. Sitten selvisi, että toisella oli kuumetta melkein 39 astetta eli ei ihme ettei jaksanut syödä ja nukkui vain. Kuume laski iltaa kohden ja pullosta jaksoi lopulta jo syödäkin vaikka rinnalta ei. Toisaalta … kuka sitä jaksaa tyhjää imeä. Rinnasta kun ei tullut pisaraakaan vielä vaikka kuinka yritti puserrella. Kävin jokusen kerran antamassa stimulaatiota rintapumpullakin kun pojasta ei siihen ollut, ja illalla sain jo pari tippaa aikaiseksi.

Toinen päivä sujui jo hieman paremmin syömisten osalta. Poika imi rinnalla ollessaan jonkin verran mutta tuppasi koko ajan nukahtamaan ja rinnalta kun pois otti, alkoi käninä vaikka oli juuri imutellut pari tuntia putkeen. Jatkoin lypsyllä käyntejä ja sain jo koneella ämmää pulloonkin sen verran, että korvikkeen sijasta (sairaalan vaihtumisen myötä ei luovutettua ämmää ollut kuin keskosille) pystyttiin lisäruokana antamaan äidinmaitoa. Pulloruokinnasta ei päästy eroon sokereiden ja myös kokoajan kohoavien bilirubiiniarvojen takia. Taapero alkoi kellastua silmissä eli ruokaa oli saatava säännöllisesti tarpeeksi, eli pikkuinen oli heräteltävä syömään melkein joka kerta kun uni olisi maistunut tuntikausia.

Kolmannen päivän aamuna yökkö toi Taaperon syömään. Kehotti imettämään ja kutsumaan sitten jonkun hakemaan poika lastenhoitohuoneeseen, jossa saisi taas lisämaitoa ja otettaisiin veritesti kun mittarin keltaisuusarvo oli mennyt yli rajan. Arvo oli korkeahko muttei edellyttänyt vielä valohoitoa, riittävä nesteytys vain oli tarpeen. Kävin siis lypsykoneen ääressä ahkerasti ja lypsin ämmää jääkaappiin, että olisi mistä tarjota kun tarvitaan. Siis aina imetyksen päätteeksi.

Samana päivänä oli myös lastenlääkärin tarkastus, ja kotiinlähdöstä kyseltiin. Minä ilmoitin etten ollut vielä lähdössä, halusin katsoa että keltaisuus pysyy kurissa (68 km matkaa sairaalaan jos olisi pitänyt palata heti, ei kiitos) ja imetyksenkin halusin saada sujumaan ennen kotiin menoa. Olin päättänyt pitää Taaperolle rinnallaolokoulua - tahtoo sanoa sitä, että istuin imetin ja tein syöttöpunnituksia. Hieman meinasi usko loppua kun 1½ tunnin imetyksen jälkeen punnitus osoitti vain 6 g:n painonnousua. Illalla sentään kahden tunnin jälkeen painoa oli tullut peräti 18 g lisää. Sen verran että uskoin maitoa tulevan ja pojan osaavan sitä imeä, joten lähdettiin seuraavana päivänä kotiin.

Usko maidon riittävyyteen meinasi kyllä välillä olla kovilla seuraavien kuuden viikon aikana (kerran kävin ylimääräisessä punnituksessakin neuvolassa niin sain mielenrauhan). Taapero ei viihtynyt missään muualla kuin rinnalla ja tissi suussa. Se oli ainoa paikka missä nukkui, jokusen kerran tuolle joku vahinko sattui että otti tirsat jossain muuallakin mutta se oli harvinaista herkkua. Pikkumies oli rinnalla monta tuntia perätysten (seitsemänkin tuntia meni kevyesti), välillä vain rintaa vaihtelin - onneksi oli imetystyyny minkä sai hyvin aseteltua tähän tietokonepöytää vasten niin että sain edes irkattua sen ajan. Aika meni paljon rattoisammin. Sitten seitsemän viikon ikäisenä maitoa alkoi ilmeisesti tulla reilummin, imetyshetket eivät kestäneet enää tuntiakausia, siitä saatettiin selvitä jopa tunnissa tai lyhyemmässäkin ajassa, ja alkoi olla välejä - ja ne välit poju viihtyi poissa sylistä. Maito riitti myös pumpulle hyvin (olin ostanut uuden pumpun, Avent Isis -merkkisen, vanhan Ainun käsipumpun tilalle - ja se oli kyllä loisto-ostos!), ja aamuisin sain helposti pari desiäkin lypsettyä ja vielä sen jälkeen imetettyä.

Soseita Taapero sai ekan kerran 6kk1pv:n ikäisenä ;) En olisi kyllä millään halunnut aloittaa noiden kanssa söhräämistä, mutta onhan se joskus opittava syömään muutakin kuin ämmää. Ja kyllä siinä aikaa menikin ennen kuin voi sanoa että poika söi sosetta. Ekasta sosemaistiaiskerrasta oli pakko ottaa kuvasarja.

Nyt poju on siis jo 1v5kk ja edelleen käy kolme kertaa päivässä rinnalla. Tosin nyt on alkanut tulemaan päiviä, jolloin ei ehkä aamutissiä tai päiväunitissiä haluakaan, vaan suuttuu jos sitä yritän tarjota. Saa nähdä koska imetys loppuu. Ajatus tuntuu todella haikealta, ja olen varma, että tälläkin kerralla äiti on se joka itkasee kun imetys loppuu. Mutta ennemmin tai myöhemmin tämäkin näkymätön napanuora katkeaa, se on varmaa. Snirf... en ajattele tuota nyt tai itken jo ennakkoon :D

Juhlahumua

2005-10-17T16:36:00.000+03:00

Viime viikolla ei paljon polkkaamisia ehtinyt ajatella. Oli siivottava, ja vahdittava että muksutkin hoitavat osuutensa. Perjantai meni sitten tarjoiltavien parissa, ja viimeistelysiivouksessa - siitä huolimatta lauantaiaamusta ehtisi tulla hiki häärätessä, vaikka sain apuriksi äitini ja serkkuni. Välillä meinasi iskeä jo uskonpuute, että saako kaiken ajoissa valmiiksi vai ei mutta onnistui se.

Juhlat menivät mukavasti, mitä nyt känkkäränkkänoita yritti kuokkavieraaksi milloin kenenkin lapsen kautta - näytin tylysti ovea, ja loppuillan tuo pysyikin poissa. Milla-serkkuni jäi yöksi meille kuten äitinikin, Mies ja isäni lähtivät mökille. Veikkaisin että heillä oli supertylsää siellä kaksisteen hiljaisuudessa ja rauhassa... kotona kun oli kaikkea muuta kuin hiljaista ja rauhallista. Esikoinen ja Milla kävivät katsomassa illalla lätkämatsinkin. Nukkumaanmentäessä Pipalle ja Poppanalle tuli tenkkapoo että missä nukkuvat kun Isosisko lähti J-serkun luo (kas kummaa - viikonloppu kun oli). Nahistelivat ensin siitä kumpi nukkuu Millan vieressä ja kumpi Mamman... ja loppujen lopuksi kumpikin tunki itsensä Esikoisen viereen nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn :D

Vieressä kuva Esikoisen ja Tuuliviirin yhteisestä lahjasta. Iso kauko-ohjattava auto, menee risukkojenkin yli lentäen... jos vain akut kestäisivät vähän kauemmin niin olisi kiva.

Pipa ehti jo lauantai-iltana hyventää kauko-ohjaimen. Neiti tempaisi siitä antennin hajalle :PP Tuuliviiri otti hieman pulttia, eikä Isovelikään illalla hyväksyvästi päätä taputtanut.

Sunnuntaina päivällä käyiin mökillä grillaamassa makkaraa ja katsomassa miten yläkerran remontti on edennyt. Sitten kotiin ja Taapero unille, ja pian vanhempani ja Milla lähtivätkin paluumatkalle Helsinkiin. Pari tuntia myöhemmin Millan äiti ja tämän aviomies tulivat kotimatkallaan ohikulkiessaan käymään meillä, Kari vaihtoi lennossa keittiöön hanan ja sitten hekin jatkoivat matkaa. Minä vietin loppuillan neuloen.

Puikkoihin oli ihan pakko tarttua kun perjantaina sain kuulla kaverini, Esikoisen kummitädin, jäävän piakkoin äitiyslomalle. Laskettu aika on jo 26.12. Oli mokoma unohtanut (miten tuollaisen uutisen voi unohtaa? :D ) kertoa odotuksestaan useammallekin kaverilleen. Minä tartuin puikkoihin ja tein vauvalle tossut.

Lankana on Isoveli Color, nyörit virkkasin ties mistä langasta - sain mummoltani niitä hänen lankajämiään pussillisen.

Tänään vietetään sitten perheen kesken Tuuliviirin synttäreitä jäätelökekkereiden merkeissä, jahka illalla kaupasta kotiin ehditään. Että juhlahumua on kerrakseen ollut ja on edelleen.
*****
Uusi telkkari oli "pakko" tänään käydä ostamassa kun Markantalo niin edullisesti niitä pois myi. Ostettiin Finluxin 28" laajakuva tv, viiden vuoden takuulla. Piti vähän ennakoida että jos nykyinen sattuu posahtamaan, sillä kun on ikää jo kymmenen vuotta ja nykyään tuntuu ettei mikään kestä edes sitä. Saanpahan vähän paremman telkkarin (eli sen vanhan) makkariin, ja tuo siellä nykyään oleva ei-niin-hyvä saa mennä mökille yläkertaan. Se kelpaa kyllä videoiden katseluun lapsille.

8 vuotta sitten

2005-10-17T12:57:00.000+03:00

Synnytyskertomus taas kerran, näitähän riittää..

Tarina alkaa tällä kertaa jo laskettuna päivänä, jolloin oli heti aamusta käynti äitipolille. Lääkäri pyysi viikkoa aikaisemmin varautumaan seuraavalla käynnillä käynnistykseen, jos vauva ei sitä ennen olisi jo syntynyt. Tilanne kun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa oli se, että kohdunkaula oli kadonnut ja kohdunsuu 4 cm auki! No, eipä ollut näkynyt eikä kuulunut tulokasta, vaikka olin jo varma, että tämä tulee ennen eräpäivää kun tilanne oli tuo.

Lääkäri oli sitä mieltä, että pelkkä kalvojen puhkaisu riittäisi käynnistykseksi, mutta minä aloin jänistämään, että jos se ei riittäisikään ja tarvittaisiin oksitosiinitippaa lisäksi. Sovimme sitten, että tulen illalla takaisin osastolle, ja aamuyöllä klo 3 laitettaisiin prostaglandiinipuikko paikkoja kypsyttelemään ja klo 8 aamulla puhkaistaisiin kalvot. Epäili kuitenkin, että pelkkä puikkokin saattaisi käynnistää synnytyksen kun kohtu oli erittäin supistusherkkä.

Niinpä klo 19 olin taas perhoset vatsassa lepattaen synnytysvastaanoton ovella. Sain sairaalavaatteet ja minut ohjattiin yöksi tarkkailuhuoneeseen. Kätilö neuvoi yöllä kutsumaan yökön paikalle jos esim. lapsivesi menisi. Toivottelin hyviä öitä ja kävin nukkumaan jo klo 21. Jännitys oli kova! Siitä huolimatta nukahdin helposti, mutta aina kun halusin vaihtaa kylkeä, minun oli ensin käytävä vessassa. Heräsin vessaan klo 22, klo 23 ja varttia vaille puolen yön.

Viimeisellä vessakäynnillä tunsin vatsassani kovaäänisen napsahduksen (selkeä "poks") ja noustessani seisomaan, alkoi lapsivesi lorista vessanpönttöön. Soitin kätilön paikalle, ja tämä köytti minut ctg-käyrään. Kun supistukset näyttivät samantien tulevan 10 minuutin välein, oli aika soittaa mies paikalle. Mies hieman nurisi, kun oli juuri itse mennyt nukkumaan (klo 00.10), mutta tuli kuitenkin paikalle kymmenen minuuttia myöhemmin :)

Miehen tullessa supistukset tekivät jo todella kipeää. Selkää särki, joten rohkaisin taas mieleni ja pyysin aqua-rakkuloita. Puolitoista tuntia myöhemmin siirryimme synnytyssaliin, kun halusin kokeilla auttaisiko ilokaasu yhtään. Eipä juuri. Selkäsärky vain lisääntyi vaikka otin toiset neljä rakkulaa, ja sen lisäksi vatsapuolelle sattui niin, etten pystynyt kävelemään kunnolla. Päätin mennä suihkuun, ja viivyinkin siellä reilun tunnin, miehen suihkutellessa melkein kuumalla vedellä selkääni. Lopulta en kestänyt enempää, vaan pyysin kohdunkaulapuudutteen n. klo 3.00.

Kätilö teki sisätutkimuksen, ja sanoi olevan liian myöhäistä. Kohdunsuu oli jo 8 cm auki ja reunat niin ohentuneet, että ennen kuin lääkäri ehtisi paikalle, reuna olisi liian ohut puudutuksen antoon. Niinpä sitten hönkäilin ilokaasua urakalla, ja yritin helpottaa oloani kontillani sängyllä.

Klo 4.30 alkoi tuntua ponnistustarvetta, mutta kohdunsuu oli vain 9 cm auki ja lippaa oli jäljellä. Yritin hengittelemällä helpottaa oloani. Välillä helpotti kun makasin pää alhaalla ja peppu ylhäällä sängyn päällä. Lippaa oli edelleen jäljellä, eikä vauva ollut laskeutunut.

Nousin lattialle kyykkyseisontaan ja nojailin Mieheeni, joka istui sängyllä. Ajattelin, että painovoima auttaisi lippaa ohenemaan ja vauvaa laskeutumaan. Vihdoin ja viimein klo 5.35 sain luvan siirtyä synnytysjakkaralle ja ponnistaa heti kun siltä tuntuisi.

Klo 5.40 alkoi ponnistusvaihe ja neljä minuuttia myöhemmin, klo 5.44, syntyi toinen poikamme... yskien, aivastellen ja huutaen. Mitat olivat komeat 4 590 g ja 56 cm, päänympärys 36,5 cm. Minun pieni poikani, jonka ultran mukaan piti olla alle 4 kiloinen :D Ensi kuulemalta en meinannut korviani uskoa, kun nuo mitat kuulin... minäkö olin pakertanut maailmaan yli 4,5 kiloisen nyytin ja vielä helposti :o

Repeämiä ei tullut, ainoastaan kolme pientä pintanaarmua, joten ompeluissa ei kauaa aikaa kulunut. Pikkuinen sen sijaan oli syntymästään niin väsynyt, ettei jaksanut rinnalla imeä, ja hengittäminenkin meinasi unohtua välillä, joten kasvojen lähelle laitettiin happinaamari happea puhaltamaan. Sairaalassakin viivyttiin hieman suunniteltua kauemmin, kun kolmannen päivän iltana pojun keltaisuus ylitti rajat ja se tiesi valohoitoon joutumista vuorokaudeksi. Tuli myös koettua sekin, että kun maito oikein pakkautuu niin kainaloon voi tulla kipeät maitopatit sen lisäksi että rintavarustuksella voisi kalauttaa tajun joltain... Onneksi lypsykone on keksitty.

Reissusta palattu

2005-10-12T12:40:00.000+03:00

Eilen tempasin, ja lähdin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa tapaamaan Ionaa tuonne 180 kilometrin päähän. Matkaan sinnepäin meni 2,5 tuntia kun köröttelin rekkojen perässä, pysähdyin asvallttityömaalla ja yksi traktoripirukin osui eteen... plus äkkipysähdys pysäkille kun Poppana kiljui takana, että Taapero nappasi häneltä silmälasit. Siinä vaiheessa tuli kiirus painaa jarrua ja pelastaa lasit ennen kuin poju vääntää ne solmuun. Takana olevat varmaan tykkäsivät kun minä en jaksanut lähteä ohittelemaan edellä olevia rekkoja vaan tyydyin ajelemaan niiden perässä 100:n alueella 80-90:ä - ohi päästin kyllä kiltisti jos jollakulla oli kiirus niiden hullujen ylämäkien ja mutkien aikana ohi mennä. Minulla oli liian kallis lasti mukana ryhtyäkseni hurjapääksi. Ja perille ehtii hyvin kymmenen minuuttia hitaamminkin, tuskin sitä olisi sen enempää ajassa voittanut. Hitaammalla vauhdilla ehdin ihastella myös maisemia - aivan upeita näkymiä!

Löysin Ionan luo eksymättä kertaakaan! Hyvä saavutus, olen tyytyväinen ;) Oli kyllä mukava tavata irkkikaveri, jonka kanssa on tullut irkattua useampi vuosi. Ionan tyttö taisi olla Taaperon mieleen, poju alkoi lähentelemään kun neitokainen sai sanaisen arkkunsa auki ;) Hymytyttöhän tuo oli, joten olisikohan Taaperolle morsmaikku nyt katsottuna ;) ? Poppana ja Pipa innostuivat soittamaan meille nykymusiikkia pianolla ja kitaralla - minä totesin kyllä ettei meille pianoa taideta hankkia ikinä... Käytiin läheisessä leikkipuistossa, jossa tehotytöt innostuivat karusellista, sellaisia ei meillä päin ole näkynyt missään, ja hihkuivat sitten vähän väliä "äiti anna kovat vauhdit, äiti anna vauhtia". Iona nauroi, että kyllä minulle askeleita näyttää karttuvan ;) . Taapero olisi karuselliin halunnut myös, mutta yritin ohjata pojan mielenkiinnon liukumäkeen mikä onnistuikin kohtalaisen hyvin jonkin aikaa. Sitten alkoi matoilu, reppana oli ihan väsy kun jo klo 8 olin herättänyt ja päiväuniaika meni kovaa vauhtia ohi. Mentiin vielä kahville Ionan luo, sitten oli pakko alkaa hoputtamaan tyttöjä kotiinlähtöön että saisin kiukkuiseksi muuttuvaa Taaperoa nukkumaan autoon. Poppana ilmoitti ettei hän lähde, hän jää sinne :o) . Eikä suostunut laittamaan kenkiä, eikä tulemaan eteiseen. Keräsin tavarat ja kuskasin ne edeltä autoon, sitten hakemaan Poppanaa. Heitin tytön olalle ja otin kengät toiseen käteen ja kannoin väkisin pois - kammomutsi olen, en jätä toista kylään vaikka haluaisi. Sitten piti juosta vielä Taaperon perään kun pojukin kirmasi aivan eri suuntaan kuin missä auto oli. Pipa sentään käveli itse autolle. Kiva vierailu siis, ja kiitos vielä kerran Ionalle muonituksesta ja Kiinan tuliaisista :)

En ehtinyt ajaa kuin kymmenkunta kilometriä kun Poppana ilmoitti Taaperon nukkuvan. Heh, selkeästi väsy oli ollut. Toisen kymmenkunnan kilometrin jälkeen vilkaisin taakse, ja tehotytötkin olivat unessa :D Sain ajaa ihan rauhassa. Taapero ei tosin nukkunut kuin tunnin verran, ehkä hiukan päälle, mutta silti ei pitänyt mitään kiljukonserttia takana. Kotimatkaan meni aikaa 2h 20 min eli vähän nopeampaa takaisin kun ei ollut niitä rekkoja edessä. Kotona olin kyllä aika väsy, peti kutsui jo puoli kymmenen aikaan illalla, silmät ei kerta kaikkiaan pysyneet auki.

Väsynyt oli Taaperokin. Simahti altaaikayksikön. Olisi varmaan nukkunut tänään myöhään mutta taas oli herätyskello soimassa, tällä kertaa yhdeksältä että ehdittiin perhekerhoon.

Perhekerhossa ollessa sain puhelun kaveriltani, jolla on se avomies joka kuvittelee olevansa Jumalan lahja naisille (YÖK!). Eilen oli saanut selville, että tällä oli ollut suhde jo puoli vuotta yhden naisen kanssa, joka ei tiennyt kaveristani mitään, tämä niljake limanuljaska oli väittänyt asuvansa yksin naapurikaupungissa. Jotenkin en tuosta yllättynyt, en yllättyisi vaikka niitä naisia olisi muitakin - tuolla ukolla kun tuntuu kaikki aivotoiminta tapahtuvan alapäässä :PP ... yläpäässä on pelkkää kusta. Noh, kaveri oli tänään käynyt hakemassa sairaslomaa, sanoi ettei pää kestä enää, ja oli juuri menossa kotiin heittämään äijää pihalle tavalla tai toisella, pääasia että häipyy heti. Lupasi illalla soitella. Pidän peukkuja, että saa sen iilimatoloisen ulos.

Toinen ikävämpi kuulemani asia koski kummipoikaamme. Viime viikolla oli ollut 3-6 -luokkalaisille disco ja joku helvatan 14v pikkusekopää oli hiuslakan avulla jotenkin sytyttänyt kummipojan hiukset tuleen niin että oli pää ja kasvot kärähtäneet, nahkatakki oli kuulema pelastanut pahimmalta kun sillä sai tukahdutettua liekit päässä :´(( Tuo tekijä on kuulema ihan oikeasti hullu, tekee vaikka mitä (taas näitä pienen kaupungin juttuja, sekopäät tunnetaan). Tuli vain mieleen, että jos tuollaista tekee niin eikö noita saa jo jonnekin suljetun oven taakse?

*****
Pari päivää sitten Tuuliviiri ilmoitti haluavansa samanlaisen Elämä Lapselle -rannekkeen kuin mitä olin ostanut Pipalle ja Poppanalle. "Äiti, osta meillekin Elämä Lapselle". Minä: "Johan minä olen kuudelle lapselle elämän antanut, eikös se jo riitä." Tuuliviiri: "Anna elämä vielä seitsemännellekin lapselle ja osta meille Elämä Lapselle -rannekkeet" :DD . Kun kerroin Miehelle tuosta, tämä tuumasi "outo poika meillä" :D

Toinen naurunpurskahdus tuli kun äitini kertoi Esikoisen lahjatoivelistasta. Äiti oli pyytänyt Esikoista lähettämään synttärilahjatoiveitaan sähköpostilla, ja ykköstoiveena oli "kännykkä kaikilla mausteilla" - selkeästi nykyajan nuori kun tuota toivoo :D

12 vuotta sitten

2005-10-10T17:14:00.000+03:00

Tänään on ollut aikaa taas vajota muistoihin, tai oikeastaan jo eilisiltana ekaa kertaa. 12 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti! Ja muistan päivän kuin eilisen...

Kaikki alkoi jo 9.10. iltasella kun saunan jälkeen päätin oikaista muhkean olomuotoni sohvalle ja keskittyä tuijottamaan vain telkkaria. Hyvä kun sohvalle pääsin, melkein samantien n. klo 19.30, tuntui kuin joku olisi puukolla tuikannut selkään. Oli pakko nousta ylös, ja ihmettelin että mitäs se oli. Se meni ohi, joten ei kun taas pitkälleen.

Kymmenen minuutin kuluttua uusi tuikkaus, ja meikä tikkana ylös istumaan. Ja taas kymmenen minuutin kuluttua uusi. Siinä vaiheessa alkoi päässä raksuttaa, että hei, voisko nää olla jo "sitä", olihan viikkoja kasassa 40+5, ja samalla manasin kipua, joka oli kova puukoniskun tullessa. En voinut istua vaan minun oli käveltävä tai nojattava etunojassa eteenpäin lievittääkseni oloa.Puolen yön aikaan ajattelin suunnistaa sänkyyn ja koettaa nukkua. Ei siitä mitään tullut. Makuuasento oli myrkkyä supistuksen tullessa, joten nousin ylös. Mies taisi nukkua ainakin vähän. Sen mitä pystyi kun kävelin edestakaisin huoneesta toiseen puhkuen ja puhisten.

10.10.1993 klo 3 supistusten välit olivat 5 minuuttia, ja klo 4 oli pakko mennä suihkuun oloa helpottamaan. Mies nousi ylös keittelemään kahveja kun ei saanut nukuttua. Klo 7 olin jo aivan naatti käveltyäni 12 tuntia ympäri taloa, ja torkuin sohvalla kaikki supistusten välit. Klo 8 päätimme lähteä käymään aluesairaalassa katsomassa mikä tilanne oli. Totesin vielä, että voimme varmaan tulla takaisin kotiin jos mitään ei ollut tapahtunut.

Synnytysvastaanoton ovella sanoin kätilölle, että tämä on varmaan nyt menoa eikä meininkiä. Siltä kuulema näytinkin. Pikainen tutkimus osoitti kohdunsuun olevan 4 cm auki, joten kätilö ajoi karvat ja antoi peräruiskeen (oli tuskaa istua vessassa supistusten kourissa). Sitten minua kiikutettiinkin synnytyssaliin. Kolmesta synnytyssalista saimme keskimmäisen huoneen ja oli todella "kiva" ensisynnyttäjänä kuunnella toimintaa molemmista viereisistä huoneista ;) Niistä kuuluva huuto meinasi saada minut lähtemään karkuun, mutta toisaalta pian kuuluva vauvan itku taas iski tajuntaan sen, että kohta minullakin olisi todellakin vauva!! Ajatus oli päätä huimaava :) Kumpikohan meille oli tulossa - tyttö vai poika? Kätilö veikkasi vauvan syntyvän puoleen päivään mennessä kun kohdunsuu oli jo näin paljon auki.

Kivut olivat jo niin tuntuvia, että ilokaasu ja petidiinipiikki olivat tarpeen. Mies nappasi uteliaisuudesta ilokaasua kerran, sitten omin maskin itselleni. Makuuasennossa en voinut olla, joten istuin keinutuolissa ja tuijottelin ctg-käyrää, kuinka se piirteli vuoristoa paperille, ja oikein kovasti kun sattui, iskin kynteni Mies paran käteen. Kipu yltyi, ja aloin kyselemään epiduraalin perään. Anestesialääkäri laitettiinkin hakuun, mutta tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin tämä ehti kotoontaan paikalle. Niinpä n. klo 12 (johon aikaan kätilö siis oli veikannut kaiken olevan jo ohi) sain epiduraalin kohdunsuun ollessa 6 cm auki.

Aaaah, mikä helpotus :-)) Saatoin jopa levätä, ja melkein nukkuakin mutten malttanut. Epiduraali helpotti siis kipua hyvin, mutta toisaalta se teki ilkeän tunteen toiseen jalkaan - sellaisen kylmän ja inhottavan, siitä en tykännyt :P Mies sen sijaan torkkui keinutuolissa. Helpotusta kesti pari tuntia, sitten alkoi tärinä jaloissa ja sitä seurasi tunne, että kakattaisi. Lääkäri tutki tilanteen, 8 cm auki, en saisi lupaa ponnistaa. Yritin puhkua ja puhaltaa, mitä vain etten ponnistaisi vaikka tunne oli pakottava. Sain kohdunkaulanpuudutteen kun ilmoitin epiduraalin tehon loppuvan. Sitä ei enää lisättäisi näin loppuvaiheessa.

Ponnistuspakko vain yltyi. Lääkärin tehdessä tutkimuksen klo 15, kohdunsuu oli 9 cm auki, mutta vauva oli väärässä tarjonnassa. Meidän tulokkaamme oli utelias, ja tarjosi otsaa edellä! Halusi ilmeisesti nähdä minne oli tulossa ;-) Lääkäri antoi pudendaalipuudutuksen, jonka toivoi laannuttavan supistuksia sen verran, että vauva korjaisi asentoaan. Supistukset kuitenkin jatkuivat tiheinä, kipeinä ja pitkinä. Olin aivan puhkiväsynyt. Väsytti, sattui... ponnistutti, eikä ponnistuslupaa tullut. Kokeilin eri asentoja helpottaakseni oloa mutta ei. Kohdunsuun avautuminenkin oli pysähtynyt 9 cm:iin.

Aloin anelemaan sektiota. Tuntui etten jaksa enää. Olinhan valvonut koko yön ja kävellyt edellisestä illasta asti tuntitolkulla. Lopulta klo 19 lääkäri teki sektiopäätöksen ja huokasin helpotuksesta. Tosin oma työnsä oli pysyä kapean sängyn kyydissä matkalla leikkaussaliin kun supisti. Leikkaussalissa sain pihistyä vielä, että haluan nukutuksen, jos ei muuten niin kakkosnelosella taju pois ja äkkiä :-D Anestesialääkäri oli sama, joka oli laittanut epiduraalipuudutuksen, ja hän kysyi olenko varma nukutuksesta kun epiduraalikatetri oli kuitenkin paikoillaan eli puudutteen antaminen onnistuisi nopeasti. En kuitenkaan jaksanut enää odotella sen vaikutusta vaan halusin nukutuksen - ja sain sen...

...Niinpä (tunnin, kahden kuluttua?) heräilin aikanaan heräämössä aivan tokkurassa. Heti kun silmät sain auki, kysyin kumpi tuli. "Onneksi olkoon" sanoi hoitaja, "pieni poikahan se sieltä tuli". Poika, ajattelin. Minulla on poika! Sainkin pian kyydin osastolle, jossa Mies jo huoneessa odotteli vauva sylissään. Voi kuinka pieni, ajattelin kun näin hänet, pienen masuasukkini. Olo oli tokkurainen ja väsynyt, mutta mitat kysyin Mieheltä. Pieni utelias pikkuihmisemme painoi 3 790 g ja oli 51 cm pitkä :-) Syntymäaika oli klo 19.38 - melkein tarkalleen 24 tuntia siitä kun supistukset alkoivat täysillä. Totesin Miehelle, että jos vielä tulevaisuudessa tähän leikkiin ryhdymme, haluan ehdottomasti sektion ettei tarvitse kitua tuntikausia, vaikka palkinto olikin suloinen.

*huokaus*... oi noita aikoja. Mutta kummasti se mieli tosiaan muuttui ajan mittaan, en voi hyvällä muistilla kehua ;) Eikä tuo nyt niin paha kokemus ollut kuitenkaan - olen iloinen etten antanut tuon pelottaa, sen jälkeiset synnytykset ovat olleet helppoja.

Taapero toista kertaa uimahallissa

2005-10-09T20:31:00.000+03:00

Uimahallipäivä. Lapset ovat jo viikon odottaneet tätä päivää, ja Pipa harva se päivä kysynyt, että koska mennään taas uimahalliin.

Taapero herätti aamusta jo puoli yhdeksän aikaa, hörppäsi aamumaidot kainalossani, konttasi pois sängystä ja alkoi nostella lattialta vaatteita pääni päälle kun minä käänsin vain kylkeä ja yritin vielä nukkua (ei olisi pitänyt valvoa puoli kahteen elokuvaa katsellen). Kun huomasi ettei äitiin tule liikettä, kiipesi takaisin sänkyyn ja siitä omaan pinnikseensä. Taisin välissä torkahtaa kun tuntia myöhemmin havahduin siihen, että pinniksestä kuului kyllästynyttä narinaa, mikä muuttui hekotukseksi kun aloin pojulle juttelemaan. Kärppänä Taapero kiipesi taas yli laidan viereeni, siitä lattialle ja nosteli jälleen vaatteitani minulle ja taputti käsiään riemastuneena yhteen kun nousin ylös :)

Sain aamukahvin keitettyä kun Mies soitteli jo mökiltä, että joko mennään. Lähtivät mökiltä tulemaan kotiin, ja kotona Mies hoputteli lähtemään niin että aamukahvikin jäi kuppiin kun en ehtinyt juomaan.

Taaperoinen itkasi ekan kerran jo siinä vaiheessa kun oli vaippasiltaan lattialla minun riisuutuessa. Suihkussa itku taas koveni mutta altaalla ei itkua tällä kertaa tullutkaan, paitsi jos joku roiskasi vettä naamalle tai minä yritin päätä kastella pojalta. Ilmeestä päätellen oli kuitenkin kivaa kun pystyasennossa pitkin allasta poikaa kuljetin. Esikoisen kanssa käytiin uimassa taas kestävyyskilpaa, tällä kertaa sain uitua 550 metriä, Esikoinen tosin laittoi jälleen 50 metrillä paremmaksi :D - mutta minä ajattelin lopettaa tuohon mennäkseni Taaperon vahdiksi, että Mieskin pääsee uimaan. Poislähdettäessä suihkussa oli itkun paikka, mutta niin oli eilen kotonakin suihku hyvin ikävä.

Kotona laitoi Taaperon nukkumaan, mutta poju sai jonkin piristysruiskeen jostain. Kiipesi sängystä kolmeen otteeseen pois ja aina ennen kuin kuulin pikkujalkojen aiheuttaman tuminan, oli ehtinyt jo kaivella milloin vanhoja lp-levyjä koteloistaan tai tyhjentänyt vaatelipastonsa laatikon lattialle tai räpläsi innoissaan tietokonetta johon oli laittanut virrat niin keskusyksikköön kuin monitoriinkin, ja taustalla pauhasi telkkari. Minä sitten siivoamaan ja kippaamaan poitsu takaisin petiin ja komensin nukkumaan - lopulta kolmannen kerran jälkeen uskoikin ;)

Päivän aikana käytin hyödyksi Soneran sunnuntai etua eli puhelut maksimissaan euron. Soittelin mummolle, P-serkulle ja vielä illalla äidille. Mummo kun kuuli että olen alkanut neulomaan, lupasi lähettää mulle omat lankansa - saa nähdä mitä sieltä tulee :) Ikävämpää oli mummolta kuulla, että oli saanut jokin aika sitten pienen sydänkohtauksenkin :/ Ei noiden (mummon ja papan) nyt tarttis alkaa kilpailemaan siitä kumpi niitä saa useammin *hurttia huumoria*.

*****
Illan luontoääni: kolme nuorinta testaa selän takana, kuka kiljuu kovimpaa - harmi ettei tätä pysty jakamaan teidän kanssanne lukijat ;)

Viikonloppua

2005-10-08T20:55:00.000+03:00

Eilen aamupäivästä (klo 10 jälkeen) lähdin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa taas Pipan kummitädille kylään. Siellä oli taaperoprinsessa herättänyt äitinsä jo klo 6, joten ovesta sisään mentäessä nenään tuoksui tuore pulla. P oli aikansa kuluksi jo ehtinyt leipomaan. Aah, aamukahvia tuoreen pullan kera :) Kyllä maistui.

Taapero otti miehen elkeitä (ja me aikuiset harmittelimme kameran puuttumista) ja alkoi lähennellä taaperoprinsessaa. Otti olkapäistä kiinni ja työnsi kasvot ihan tyttösen kasvoihin kiinni ja katseli suoraan silmiin - näytti siltä kuin seuraavaksi pussaisi :D . No, pusu jäi väliin kun minä ja P aloimme nauramaan, Taapero katsahti meitä ja lähti siitä sitten palloa potkimaan :D

Tehotyttöjä ei meinannut saada pois taas millään kylästä kun Poppanan kerhon alku lähestyi. Tyttö myöhästyi kerhosta kymmenisen minuuttia. Minä lähdin siitä suoraan Citymarkettiin ostoksille, ja hakemaan MustastaPörssistä uutta tallentavaa digiboxia. Viikko sitten tuli tarjous tallentavasta 80 gigasesta digiboxista, joka oltaisiin ostettu jo maanantaina - tavaraa vain ei ollut tullut myymälään asti. Lupasivat soitella kun alkuviikosta tulee... soittivat torstai-iltasella. Eilen kun olin sitä jo maksamassa, huomasi myyjä, että hei, täähän onkin 120 giganen eikä 80. Soittelivat jonnekin ja loppujen lopuksi sain sitten tuon kuitenkin siihen hintaan kuin tarjouksessa oli tuo toinen.

Kotona ryntäsin koneelle. P:n luona ollessa Sonera oli viestittänyt että sähköpostitilini on kaivettu esiin maan alta, ja se toimii - ja niin teki! :) Jippii! Sain sitten toimimaan sen toisenkin sähköpostin. Kyllä sitä on tullutkin riippuvaiseksi näistä.

Mies meni töistä suoraan taas mökille, Esikoinen kaverinsa luo yökylään, ja minä vietin mukavan illan tyttöjen, Tuuliviirin ja Taaperon kanssa. Tein hyvää marjajogurttijäätelöä (500 g maustamatonta jogurttia, 190 g sokeria (ohjeen mukaan olisi tullut 220 g mutta vähensin), 250 g:n pussi kaupan mansikka-vadelma-mustaherukkapakastetta, 350 g kotipakastimesta kaivettua mansikkaa ja 2 tl vaniljauutetta) ja herkuteltiin.

Tänään aamusta otin härkää sarvista ja päätin laittaa kirjanpidon ajantasalle. Pidän kirjaa kaikista tuloista ja menoista, laskut vielä erikseen kirjattuna niin näen helposti taulukosta (olen tehnyt excelliin kaikenlaisia taulukoita kaavoineen) vuoden lopussa kuinka paljon on mennyt esim. vakuutuksiin, lehtitilauksiin, sähköön, veteen jne. Lisäksi näen paljonko kuussa on mennyt ruokaan, maitoon, autojen menovesiin ym. ym. Nyt oli kuitteja karttunut kesäkuulta asti, joten aikaa meni kuutisen tuntia, tuossa ajassa toki naputtelin myös tiliotteista luvut koneelle. Pitäisi tuo homma tehdä vaikka kerran viikossa niin ei mene aikaa noin tuohottomasti.

Iltapäivästä Esikoinen kotiutui kaveriltaan, ja Isosisko lähti (jälleen kerran) J-serkun luo. Mies oli töistä päästyään hakenut Pipan ja Poppanan matkaansa mökille, joten tänä iltana on vain pojat seuranani. Esikoinen osaa yllättää. Usein ei ole kiinnostunut Taaperon hoitamisesta, mutta tänään oli kaksi tuntia ulkona pikkuveljen kanssa, ja kun ikkunasta salaa katselin niin hauskaa oli kummallakin :D . Esikoinen ja kaverinsa rakensivat majaa, Taapero taapersi Esikoisen perässä kuin uskollinen varjo, purki välillä majan seiniä.. eikä Esikoinen raivonnut :o Nauroi vain (onkohan pojalla kuumetta?). Sisään tulivat kun sauna oli lämmin, ja Esikoinen meni Taaperon kanssa saunaan, leikki pikkuveljen kanssa siellä ja pesi, tuli sitten hihkumaan minulle että voisin Taaperon hakea pois *ihan ällistyksissä*. Kaiken kukkuraksi Esikoinen syötti Taaperolle iltapuuron, niin että minä pääsin saunassa käymään myös.

Ennen saunaan menoa selvisi miksi Taapero ja Pipa ovat tuoksuneet Natusanin voiteelle... Huomasin sängylläni avonaisen rasvatuubin, ja sitä voidetta oli pitkin peittoja ja puolet yhdestä tyynystäkin oli rasvattu perhevoiteella :P Pirhanan Pipa kun sillä on joku mania päästä rasvapurkkien ja -tuubien kimppuun :P

Nyt pojat odottelevat, että teen tänäänkin jogurttijäätelöä :D Voisihan tuota tehdä, jotain hyvää tekee mieli itsenikin.

Jotta ei olisi liian helppoa

2005-10-06T20:39:00.000+03:00

Sähköposti ei toimi (se pääasiallisesti käyttämäni) edelleenkään. Soitin aamulla jälleen kerran Soneralle, ja odotellessani kiittelin järkeäni kun olin tajunnut kännykän laittaa lataukseen - ekalla soitolla taisin jonotella tunnin. Aika vähän piteni kun olin painanut väärää nappia nauhoituksen selittäessä jotain "paina 1 jos asiasi koskee sitä, paina 2 jos asiasi koskee tätä, paina 3 jos asiasi koskee sitätätä", ja puhelu ohjautui henkilölle, joka ei tiennyt asiasta mittään sanojensa mukaan. Tämä henkilö ystävällisesti käänsi puhelun oikeaan paikkaan jottei minun tarvitse kaivaa kännykän muistista puhelinnumeroa - se olisi ollutkin aika raskasta.

Sitten odottelin taas hetken ja kuuntelin sommaren är kort kipaletta (tosin tänä vuonna tuo on venähtänyt), ja hetken kuluttua toinen tekninen tuki vastasi. Selitin asiani, ja mainitsin, että oli illalla luvattu toimivan, ja olisihan tuo varmasti toiminutkin jo jos en olisi möhlinyt salasanojen kanssa niin, että en enää tiennyt mikä niistä toimi vai toimiko mikään.

Tekninen tuki lupasi laittaa pääkäyttäjätililleni uuden salasanan niin saan sivupostin toimimaan (jestas, minullahan on ihan postilaitos... kolme tiliä). Sanoin että se sopii... mutta kun siitäkin on salasana hukassa. Tukihölö lupasi laittaa pääkäyttäjätilin salasanan kännykkääni, ja varsinaisen meilin salasanan siis tuon kännykkäsalasanan takana olevalle meiliosoitteelle. Okei.

Meni jonkin aikaa ja känny piippasi. Jee! Pääsisin sähköpostiin käsiksi. Kirjauduin omille sivuille ja yritin avata pääkäyttäjämeiliäni... "tuntematon käyttäjätunnus" ... ei voi olla totta! Siis pääsin käyttäjätunnuksella ja salasanalla kirjautumaan kaikkiin muihin paitsi meiliin. Puuuh! Ei muuta kuin uudelleen soittoa Soneralle.

Uusinta soittoon vastattiin jo kymmenessä minuutissa. Tekninen tuki pähkäili ja tutki, ja kymmenen minuutin jälkeen totesi, että tämä pääkäyttäjän sähköposti on jossain jumissa palvelimella, eikä huolinut salasanaa. Lupasi soittaa takaisin päin kunhan tutkivat hieman, lohdutteli että kyllä se siitä varmaan auki saadaan ihan samantien. Soitti sitten minulle kymmenisen minuutin jälkeen - meililoota on jossain niin syvässä jumissa etteivät saaneet sitä auki :P ... tarttevat sorkkarautaa ja asvalttiporaa ilmeisesti avuksi. *huokaus* .. että ei auennut postiloota sittenkään. Nyt vain odottelen koska saan viestiä, että toimisi.

Elämä on... Soneran asiakkaana vaihtelevaa ;) Tuntitaksa olisi kyllä mukava kun tuonne asiakaspalveluun soittelee, siis soittajalle. Pääsisi meikäläinenkin liksoille ;)

Meemi jolla on pituutta ihan riittävästi

2005-10-06T20:03:00.000+03:00

Tämän löysin Ryytimaan kautta.

1. Etunimi?
Löytyy kalenterista muttei ole mikään hirveän yleinen.

2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan?
Ei

3. Luettele lempinimesi!
Ei niitä nyt sentään ihan luetteloksi asti ole.

4. Syntymäpäiväsi?
Helmikuussa

5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla!
Perhetutulla sama päivä, äidillä päivää ennen.

6. Asumismuotosi?
Omakotitalo

7. Kengänkokosi?
39-40

8. Vasen- vai oikeakätinen?
Oikea

9. Hiusten väri?
Vaaleanruskeat

10. Silmien väri?
Vihreät

11. Pidätkö piilolinssejä?
En. Suosin silmälaseja.

12. Onko sinulla tatuointia?
Ei (ainakaan vielä, mistä sitä tietää miten sitä vielä villiintyy)

13. Lävistyksiä?
Ei

14. Poltatko?
En. Lopetin n. 15 vuotta sitten.

15. Juotko?
Vettä janoon, maitoa ruoan kanssa, olutta/siideriä tms. joskus (välttelen kankkusta kuitenkin parhaani mukaan eli kerralla ei liikaa)

16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään?
Olen. Se oli sitä villiä nuoruusaikaa...

17. Lempijuomasi?
Ei ole sellaista.

18. Lempiruokasi?
Ravintolasta tilattuna iso grillipihvi valkosipuliperunoiden kera.

19. Lempijälkiruokasi?
Mehevä suklaakakku jäätelön tai kerman kera.

20. Lempijäätelömakusi?
Suklaa

21. Lempivärisi?
Ei ole.

22. Lempiurheilulajisi?
Ei ole.

23. Lempikuukautesi?
Syyskuu

24. Lempituoksusi?
Vaniljan tuoksuinen kynttilä

25. Lempiäänesi?
Nukkuvan lapsen tuhina.

26. Vuoden lempipäiväsi?
Jouluaatto

27. Uskotko jumalaan?
Hmm, taidan kallistua enemmän uskovan puolelle kuin ei-uskovan.

28. Pidätkö presidentti Bushista?
Ei herätä mitään tunteita - ei inhoa mutta en voi myöskään voi sanoa että pitäisin.

29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia?
On.

30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta?
En jos saan ne pois avaamattakin.

31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi?
Hehe, neljää :D

32. Esitätkö tähdille toiveita?
Joskus jos tähdenlennon näen (niitä kai tässä tarkoitettiin?) niin kyllä.

33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia?
Katson joskus.

34. Oletko sarkastinen?
Jep, sitäkin aina välillä.

35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista?
Ei muistaakseni.

36. Jos olisit värikynä, mikä olisit?
Öh, enpä osaa sanoa.

37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta?
Pari kertaa olen ollut, ihan mukavaa oli.

38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä?
Saattaisinpa olla yllytyshullu ja kokeilla jos Yllytyshullu-ohjelmaan joutuisin ;)

39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä?
Lasketaanko karaoke tähän? Siinä tapauksessa olen.

40. Monellako keikalla olet ollut?
Parilla.

41. Onko sinulla iPodia?
Ei.

42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)?
En, ei kiinnosta.

43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut?
Muutaman kai.

44. Oletko koskaan ampunut aseella?
Kyllä, se on kivaa.

45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta?
En.

46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä?
Olen.

47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi?
Olen.

48. Suurin virheesi?
Joskus olisin vastannut tähän että luottamus muihin ihmisiin, nyt ei tule mieleen mitään kummempaa - ihmisuskon olen saanut takaisin.

49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut?
Rhodos.

50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit?
Kuuhun :D - avaruuteen olisi kiva päästä.

51. Millainen on unelma-autosi?
Iso.

52. Oletko sinut pituutesi kanssa?
Olen.

53. Pidätkö käsialastasi?
Kyllä.

54. Pidätkö itseäsi vahvana?
Kyllä.

55. Mistä pidät itsessäsi vähiten?
Vatsarepusta :P

56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Hiukset.

57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Huumorintaju.

58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä?
Enköhän.

59. Ketä ikävöit eniten?
Äidinäitiä.

60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan?
Puolesta.

61. Oletko homofobinen?
En.

62. Oletko biseksuaali?
En.

63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa?
Kasvot.

64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi?
On, montakin :D

65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä?
Mennyttä aikaa jo, toivon mukan pysyvästi.

66. Kuvaile täydellisiä treffejä!
Miehen kanssa elokuviin ja sieltä syömään, ihan kaksistaan.

67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti?
On.

68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana?
On.

69. Milloin sait ensisuudelmasi?
13-vuotiaana.

70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut?
On.

71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)?
Saunominen tuoksukynttilöiden valossa (irkkikamut nauramatta!!!), pienet huomionosoitukset.

72. Mikä tappaa kiinnostuksesi?
Heräävät tai nahistelevat muksut oven takana.

73. Oletko ujo?
Olen sitäkin ;)

74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos?
En, miksi ihmeessä olisin.

75. Oletko varattu vai sinkku?
Naimisissa.

76. Oletko koskaan rakastanut ketään?
Olen.

77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä?
Poppanalle.

78. Milloin itkit viimeksi?
En muista.

79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä?
Olen.

80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt?
Useammastakin.

81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi?
Poppanan muskarissa.

82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä ei ole mitään kesken.

83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi?
Niitä on useampiakin.

84. Mitä hiirimatollasi on?
Hiiri.

85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä?
C.S.I:n

86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt?
En ketään.

87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen?
Miehen kanssa kaksin tai sitten ihan yksin.

88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi?
Punaiset housut, ei kenkiä (lilat sukat).

89. Millainen sää on nyt ulkona?
Pimeää mutta selkeää - tähdet näkyvät.

90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa?
Äidin kanssa.

91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä?
Salatut elämät pyörii taustalla, ja muksut kiljahtelee väliin.

92. Mitä söit viimeksi?
Päivällisen.

93. Viimeisin katsomasi elokuva?
Dyynin lapset.

94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput?
Onnelliset loput.

95. Kesä vai talvi?
Kumpikin on mukavia vuodenaikoja.

96. Halit vai suudelmat?
Halit.

97. Rolling Stones vai Beatles?
Rolling Stones.

98. Kissat vai koirat?
Ei kumpiakaan mutta jos on valittava niin koirat.

99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi!
"Vähänks mä oon ihana" ;)

Sähköposti toimii ja ei toimi

2005-10-05T22:41:00.000+03:00

Sain sitten itsestäni irti niin paljon, että soitin Soneralle kun sähköposti ei toiminut. Eikä tarvinnut jonottaakaan kuin vajaa tunti... niitä samoja, samoja tylsiä kehtolauluja kuunnellen kuin viimeksi (uusikaa jo hei valikoimaa, pliiiiiiiis.... näköjään sen verran usein pitää soitella ettei aina samoja jaksais). Selvisi että kun oli päivitetty tietoja, eli minut laitettu liittymän omistajaksi Miehen sijasta, olivat siellä mokanneet ja sulkeneet kummankin sähköpostitilini :P . Hienoa! Lupasivat että tänään illalla toimii, ehkä. No joo, toinen toimii ja toinen ei - ja se mikä ei toimi, on tietysti se pääasiallinen meiliosoitteeni :P . Että silleen, jos ei aamulla toimi sekään niin taas soitettava. Laitoin puhelimen jo laturiin ettei virta lopu jonottaessa...

Kävin hakemassa Pipan ja Poppanan mökiltä pois niinikään. Yläkerrassa oli pakko käydä kurkistamassa remontin edistymistä. Taaimmainen huone oli jo melkein paneloitu, lattiasta Mies totesi että siihen ei sitten mitään tehdäkään, on kuulema niin kiero että laminaatin voi unohtaa kun ei aio alkaa isompaa hommaa siinä tekemään. No joo, lattia on ihan ok niin kauan kun ei läpi tipu, ja kelpaa noinkin.

Sään puolesta oli mökillä pakko ihmetellä. Outoa kun järven rannassakin oli niin lämmin, että lyhythihainen t-paita oli aivan riittävästi, takki oli pakko ottaa pois. Mies on yrittänyt ehdotella hikoilusta valittaessani, että minulla on vaihdevuodet. Alan kohta uskomaan kun melkein koko ajan on kuuma. Mutta outoa näin lämpimät (+15 - +17 astetta) päivät ovat tähän aikaan vuodesta.

Rauhallinen ilta on muisto vain eiliseltä - tänään hulinata on sitten taustalla riittänyt vaikka muille jakaa. On ollut nahistelua tietokonevuoroista, x-boxin pelistä, mitä kanavaa telkkarista katsotaan (Salkkareista olivat yhtä mieltä että ne pitää katsoa), kuka pieraisi kenenkin vieressä ja miksi ja sitä rataa - siis ihan normaalia arkea.

Nyt taidan surffaila hetken ja sitten kömmin nukkumaan. Kauniita unia.

Cool

2005-10-05T15:28:00.000+03:00

Äidin elämää blogista löytyi tämä... Tulipahan tehtyä tämäkin testi :D

Kerhopäivä - eipäs sittenkään

2005-10-05T13:28:00.000+03:00

Eilen päätin, että koska tehotytöt jäivät mökille, en tänään kellon pirinään aio herätä. Eli jos nahkavekkari (Taapero siis) ei herätä ajoissa, jätän kerhon suosiolla väliin ja nukun pidempään. Nahkavekkari aloitti hekotuksen vasta puoli kymmenen aikoihin, jotenka kerho jäi väliin. Aamupäivä naatiskeltiin sitten hiljaisesta ja rauhallisesta talosta, minä tappelemalla sähköpostin kanssa (ei toimi) ja Taapero tyhjentämällä keittiön laatikoita ja ehtipä mokoma ripottelemaan neulatyynystä kaikki neulat ja nuppineulatkin lattialle - onneksi mikään ei pistänyt poikaa tai minua ennen kun huomasin asian.

Tuuliviiri tuli koulusta kotiin ja kehui kuinka hyvät housut olen tehnyt. Tuulikaan ei tule läpi :D . Isosisko kertoi Tuuliviirin opettajan sanoneen ruokalassa, että Tuuliviiri oli heti aamusta opettajan nähdessään rientänyt kertomaan housujen olevan äidin tekemät, eikä ollut malttanut edes huomenta ensin sanoa :)

Nyt kun sain Taaperon päiväunille, pitäisi alkaa etsimään liivien kaavoja Tuuliviirille. Saisi samasta kankaasta liivit, ja jos kangasta jäisi vielä Taaperonkin housuihin. Toisaalta pitäisi soitella Soneralle että mikä mättää kun mikään salasana ei kelpaa ja näin ollen sähköposti ei aukene. Ärh!

Käsitöitä ja irkkausta

2005-10-04T21:49:00.000+03:00

Tuossapa tuo otsikossa tämän päivän saldo tulikin. Niin eikä pidä unohtaa messengeriä, jonka avulla tuli Elman kanssa taas turistua siihen asti, että Elma todisti olevansa totta tosiaan sairasloman tarpeessa.. hän meni siivoamaan :o) Vähän aikaa tuli sitten irkattuakin.

Aamusta sain Sophien huovutettua, ja se huopuikin hieman enemmän kuin nro 1:nen. Hihnat ylettyvät kyllä olalle ja pään ylikin, mutta ihan hiukan pidemmät teen ensi kerralla (nyt pituutta oli huovuttamatta n. 150 cm). Hieno tuosta tuli. Nyt on pakko saada lisää hahtuvaa ja pian, että pääsen seuraavaa aloittamaan :D

Toinen ikuisuusprojektilta vaikuttanut ompeluhomma sai myös päätöksensä tänään. Sain vihdoin ja viimein Tuuliviirin housut tehtyä. Nyt poika innoissaan juoksentelee ne jalassa ympäri kämppää, eikä meinaa malttaa nukkumaan mennä :D . Onhan se kiva, että lapsi tykkää äidin tekemistä vaatteista noin paljon, ja innoissaan selittää kertovansa huomenna kaikille, että "äiti teki nämä" :)

Murphyn laki toteutui kesken ompelun sen verran, että lanka toki loppui juuri parikymmentä senttiä ennen kuin olisi tullut valmista eli pakko oli käydä kaupassa ostamassa lisää. Onneksi olin mökillä käymässä muutenkin eli samalla reissulla sujui. Mies vei Pipan ja Poppanan yöksi mökille, aikoivat isäni kanssa jatkaa mökin yläkerran remppaa - nyt laittoivat paneelia seinään yhdessä huoneessa. Mies kyllä yritti ehdotella, että tytöt olisivat kotiin tulleet kun häiritsivät koko ajan... vaan eivätpä tehotytöt ottaneet moisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. He olisivat mökillä kun kerran pappakin oli siellä. Käyn huomenna hakemassa kotiin niin Miehen ei tarvitse torstai aamuna herätellä neitokaisia kesken unien kun töihin pitää lähteä. Poppana nukkuikin tänään peräti yli yhteentoista :o)

Sophie nro 2 valmis

2005-10-03T14:17:00.000+03:00

Sain toisen Sophien valmiiksi. Kuvassa se on vielä huovuttamatta, ja vieressä on Sophie nro 1 huovutettuna. Hihnaa tein nyt tarkoituksella reilusti, niin että sen saisi toivon mukaan roikkumaan olaltakin, olisi hiukan käytännöllisempi kuin ranteessa raahattava.

Taaperon ensimmäinen uimahallikäynti

2005-10-02T14:32:00.000+03:00

Herättiin Taaperon kanssa hieman kymmenen jälkeen. Heti kun ylös pääsin, ryntäsivät Pipa ja Poppana kimppuun kyselemään, että mennäänkö uimahalliin. Join aamukahvit ja aloin tutkailemaan uimapukutilannettani. Niinhän se oli, että käytössä ollut uikkari on mökillä, mutta onneksi kotoa löytyi myös sopiva. Sitten piti etsiä Taaperon uikkarit. Vaikka ne vasta viikolla silmissä pyörivät, niin nyt niitä ei meinannut löytää. Pienen kaappien pengonnan jälkeen löysin kuitenkin.

Vihdoin vähän puolenpäivän jälkeen päästiin liikkeelle. Uimahallissa Taapero katseli ihmeissään ympärilleen sillä aikaa kun tiskillä maksoin lystin - 17,50 euroa (aikuinen 3 e, työtön 2 e, kaksi alle 5v. ilmaiseksi, lapsille 10:nen kerran lippu 12,50 e - normaalisti 1,50 e/lapsi/kerta 12 v. asti). Mies otti tehotytötkin miesten puolelle mukaansa siltä varalta, että jos Taaperon kanssa joutuisin poistumaan jo edeltä - pakollahan me emme toista uimahallissa pitäisi jos kiljuvaa vastalausetta antaisi.

Pukuhuoneessa Taapero jatkoi selkeästi paikan kummastelua. Outo paikka, outoja ihmisiä, ja äiti alkaa vaatteitakin pois ottamaan. Suihkuun kun päästiin alkoi huuto, ja ote kaulan ympärillä kiristyi. Yritin rauhoitella poikaa, mutta suihkussa käynnistä ei meinannut tulla mitään kun Taaperon huuto vain yltyi jos vettä osui päähän ja kuitenkin pestävä oli. Laitoin lattialle seisomaan että sain pestyä itseni, ja pikku reppana vain itki ja tärisi :/ . Vielä en suostunut kuitenkaan hanskoja tiskiin lyömään, otin uimapuvut ja puin ne päälle (sekään ei ollut mukavaa Taaperosta, puku kun tarttui märkään ihoon kiinni ja sitä piti nykiä). Lopulta poju muistutti miniatyyripainijaa uikkareissaan. Itku lakkasi kun lähdin poika sylissä kävelemään altaille. Vähän nyyhkäisyä päästi.

Sisarukset jo olivat ehtineet uimaan kun lastenaltaalle päästiin. Kävelin altaaseen ja kävin istumaan rappuselle Taapero sylissä. Huutoa... Hyssyttelin hetken, huuto lakkasi, ja vaivihkaa siirryin yhden rappusen alemmas, niin että vesi nousi Taaperon vyötäisille - huutoa taas. Rauhoittelin taas hetken ja liu'uin rappuselta altaaseen pitäen Taaperon koko ajan sen verran ylhäällä, että vesi ylettyi vain vyötäisille. Pientä itkua pojalta tuli, mutta kun Esikoinen toi rantapallon, unohtui itku ja pieni hymykin irtosi. Pallosta kiinni pitäen Taapero sitten uskaltautui kurkkimaan altaan muuta menoa. Jokainen liikahdusyritykseni palkittiin kuitenkin itkulla ja meni hetki pientä rauhoitellessa. Pallo vaihdettiin pienempään, ja kun Mies ja sisarukset lähtivät käymään porealtaalla, minä jäin Taapero sylissä istumaan lastenaltaaseen ja pyörittelin palloa vedessä. Taapero seurasi tarkkaan ja taas pientä hymyilyäkin oli havaittavissa.

Pikkuhiljaa Taapero alkoi jo kättään liikutella vedessä, eikä pieni liikatelu haitannut, isommista tuli itku. Selkeästi poika kuitenkin alkoi jo nauttia sylissäni puolittain lojuen veden keinuttelusta. Vesi sai ylettyä jo rintaan asti. Vähän myöhemmin Mies otti Taaperon itselleen, ja minä lähdin Esikoisen kanssa testaamaan kummalta loppuu kunto ensin eli kumpi jaksaa kauimmin uida yhteen putkeen. Sain uitua 350 metriä kun oikeassa jalassa alkoi krampata ja oli pakko luovuttaa - Esikoinen ui 400 metriä. Oli polleeta poikaa kun äitinsä voitti :D

Aikuisten altaalla uitin Pipaakin hiukan viileämmässä vedessä ja jestas kuinka neiti kiljui :D Hauskaa oli. Poppana halusi myös uittamista kun näki Pipan aikuisten altaassa, joten vein Pipan rappusille. Mitä tekee tämä pieni omapäinen tehotyttömme? Lähti uimaan perään kun Poppanaa uitin. Äkkiä Poppana toiseen kainaloon ja toisella kädellä nostamaan sukelluksiin painuvaa Pipaa. Hetken Pipa pysyi pinnalla mutta sitten alkoi vajota... ei siis ihan vielä syytä aikuisten altaaseen tulla, vaikka sukelteleekin jo kuin pieni hylje lastenaltaalla ja hetken pysyy pinnallakin. Poppana sen sijaan pysyy pinnalla jo melko hyvin, ei tarvinnut mitään uima-apuja jos keskittyi uimiseen.

Palatessani lastenaltaalle huomasin Miehen jo uittavan Taaperoa vähän syvemmälläkin - eikä poju huutanut yhtään, hymyili vain. Ainoastaan kasvoja ei saanut kastella. Otin Taaperon syliin että Mies pääsi uimaan välillä, ja minäkin sain uittaa ilman huutoja. Hieman huvitti kun laitoin Taaperon syliin makoilemaan, niin pienen silmät alkoivat lupata ja hyvä ettei nukahtanut siihen ♥ . Hieman väsy alkoi olla jo :)

Lähdin sitten edeltä Taaperon kanssa pesulle, ja sielläkös taas huuto alkoi. Suihku oli pienen mielestä kertakaikkiaan kamala paikka. Äkkiä pesut ja pois, jätin saunan suosiolla väliin kun pikkuinen jo ihan väsy oli. Pukuhuoneessa huuto lakkasi, ja poju istui tutisten penkillä. Kuivasin ja puin ensin Taaperolle, ja vaatteet päällä oli lämmin niin alkoi jo lauleskelemaan sillä aikaa kun puin itselleni :)

Autossa Pipan silmät alkoivat myös lupata, ja ennen kuin kotona oltiin, tyttö nukkui autossa (ja nukkuu edelleen). Taaperokin suorastaa hyppi innoissaan kun näki minun ottavan imetystyynyn - tiesi pääsevänsä rinnalle ja nukkumaan ♥ . Niinpä kymmenessä minuutissa alkoi kuulua vieno tuhina, ja pikkuinen poika nukkui niin suloisen näköisenä sylissäni. Vein sänkyyn ja puoliunessa kaivoi unipupunsa pään alle, ja peppu pystyssä jatkoi uniaan.

Saunapäivä

2005-10-01T21:13:00.000+03:00

Terveisiä saunasta. Oli mukavan rentouttavaa, ja niin romanttista myös... Mies oli laittanut pukuhuoneen valaistukseksi neljä tuikkukynttilää, pesuhuoneessa ja löylyhuoneessa oli niinikään tuikut palamassa. Tunnelmallista ♥

Muuten päivä menikin olla möllöttäessä. Aika nopeastikin kun Taaperon kanssa herättiin vasta klo 11 jälkeen, pari tuntia aikaisemmin Taapero oli kömpinyt tissille ja jatkoi kainalossani unia. Suloinen pikku tuhisijani ♥ Ai että minä nautin tästä elämästä, ja lapsista. Vaikka välillä on hulabaloota niin en kyllä pois vaihtaisi hetkeäkään... enintään parin päivän lomareissu vaikka laivalle olisi jees :)

Isosisko kotiutui aamupäivästä, ja lähti illalla taas. J-serkulle kuinkas muutenkaan. Mies selvisi inventaariosta kotiin melkein normaaliaikaan kun oli eilen neljä tuntia ylitöissä ja tänäänkin lähti jo kuuden jälkeen aamusta (normaalisti menee klo 9 töihin).

Koululaiset ovat juosseet vuorotellen tänään uimahallissa, ja Pipa ja Poppana ovat pommittaneet Miestä että koska he pääsevät uimahalliin. Mietittiin saunassa josko huomenna aamupäivästä mentäisiin heti kun aukenee. Minä ajattelin kokeilla mitä mieltä Taapero on altaasta eli menisin mukaan. Jos löydän uimapuvun, viuhahhahtelijaksi en rupea.

Koneella olen istunut myös, totta kai, ja välillä jo messengerissä mietittiin Elman kanssa onko Kale löytänyt elämän (aiaiai... anteeksi Kale että kiroilen - elämä on paha kirosana). Elma voisi kyllä sen irkin korjata, eihän pelkän mesen kanssa voi elää ;) Niin että unohda Ku kluxit ja sienien kasvatus, korjaa irkki ja tule seuraan niin rattoisaan ;) Irkki saattaa laajentaa vielä suomituntemustanikin, jos Ionan luokse kylään ampaisen parin viikon kuluttua. Selviää missä päin Suomen karttaa on Jyväskylä... tai toivottavasti ei, kun sinne asti jos joudun, olen eksynyt.

No niin, nyt Taapero juoksi lattialla ja huuli aukesi :( Viime viikonloppuna sain soitella poliiseille, tänään lattioilta pyyhkiä verta... kunnon viikonloppumeininkiä... jos menisin putsaamaan.

Yksi sinne, toinen tänne, kolmas jonnekin

2005-09-30T20:10:00.000+03:00

Aamulla oli tarkoitus lähteä aikaisin liikenteeseen Pipan kummitädin luokse. Törmättiin eilen Lidl:ssä ja P kutsui meidät kylään. Murphy puuttui kuitenkin peliin niin, että tietenkään kukaan lapsista ei tänään herännyt liian aikaisin, vaan vasta klo 9 jälkeen Taapero (joka herätti minut) ja Poppana, ja Pipa suostui heräilemään vasta klo 10 jälkeen. Niinpä kylässä oltiin vasta klo 11 aikoihin, ja se tiesi pikavisiittiä kun Poppanan kerho alkoi puoli yhdeltä... eikä tyttöjä olisi saanut kylästä pois. P oli ihan minua ajatellen leiponut aamusta mokkapaloja, joten pakkohan minun oli niitäkin siinä aamupalaksi syödä vaikka tarkoitus olisi vähän karsia näitä herkkuja jälleen kerran.

Kotona sain Taaperon nukkumaan, laitoin ruoan uuniin ja neuloin. Ruoan jälkeen Mies kaappasi minut syliinsä ja houkutteli hetkeksi päivälevolle. Pipasta oli huvittavaa kun äiti ja isä yrittävät päiväunia nukkua, ja tuli kutittelemaan löytämällään höyhenellä. Ihastunutta kikatusta sai aikaan myös isän ja äidin kutittelut - neiti nauraa kätkätti onnellisena ja kiljui niin että minulla meinasi korvat mennä lukkoon. Esikoinen toi Taaperonkin sängylle meuhkaamaan kun tämä heräsi, ja lopulta myös Tuuliviiri oli kutittelemassa ja kutitettavana :D Pipa reppana vain sai hieman neniinsä kun isän käsi osui huuleen kun minä kutitin Miestä ja Mies yritti kutittaa minua. Lupaus lakusta lopetti itkun kuitenkin heti siihen paikkaan ja nauru alkoi jälleen. Olipas rentouttavaa muuten tuollainen kutitteluleikkikin :D

Vähän myöhemmin illalla lähdin Pipan, Poppanan, Isosiskon ja Taaperon kanssa kauppaan. Tuuliviiri oli lähtenyt Miehen matkassa kaverinsa luokse yökylään, ja Esikoinen oli palloa potkimassa. Kauppareissun jälkeen vein Isosiskon J-serkun luokse yökylään, ja kotona jäin joksikin aikaa ulos kolmen nuorimman kanssa. Taapero mennä painalsi pitkin pihaa niin vauhdikkaasti että hyvä kun pystyssä pysyi. Potki palloa, työnteli nukenrattaita, leikki hiekkalaatikolla... Esikoinenkin ilmaantui pihalle vain kysyäkseen, että saako mennä kaverinsa (naapurin) luo yökylään :D - no mikä ettei, johan kaksi muutakin oli, joten miksei kolmaskin. Tehokasta lasten sijoittelua, kolme kuudesta poissa.

Mies on edelleen töissä (klo n. 20.10) ja ilmoitti ruokikselta lähtiessään ettei tiedä milloin tulee. Joten ei minulla ihan lomailua ole kun iltatouhut jäivät minulle kaikkien kolmen nuorimman osalta. Jospa menisin ja kurkkaisin, joko Taaperon iltapuuro olisi syöntikunnossa niin saavat isommatkin iltapalaa. Sen jälkeen tekemään lisää jogurttijäätelöä, se oli hyvää!

Vanhempainilta ohi

2005-09-29T20:20:00.000+03:00

Iltapäivä oli lentoa, Poppanan muskarista oltiin kotona klo 17.30 ja klo 17.45 piti minun taas startata auto ja kiirehtiä Esikoisen luokan vanhempainiltaan. Tuli vihdoin tavattua uusi opettajakin, ja ihan mukavalta mieheltä tuo vaikutti. Paras anti oli tosin se, että Esikoisen viime keväiset ongelmat ovat ohi (ainakin toistaiseksi). Opettaja muisti lopuksi mainita, että joillakin oppilailla on edelleen päällystämättömiä kirjoja, ne olisi hyvä päällystää - ja kurkkaus Esikoisen pulpettiin näytti, että meidän poika on yksi mainituista. Nappasin kirjat mukaan. Samaten pulpetista löytyi lehtinen, joka olisi minulla jo pitänyt olla kotona. Posti kulkee hitaasti joskus Esikoisen matkassa.

Ensi viikolla koulussa olisi avoimet ovet ja opettaja toivotteli tervetulleeksi vaikka seuraamaan tuntia. Oli pakko siinä vaiheessa todeta, ettei Esikoinen ainakaan hyppisi riemusta kun äiti seisoisi selän takana ;) . Nytkin oli tainnut olla näytönpaikka, pulpetti oli niin siisti, niin siisti... oli vaikea uskoa sitä Esikoisen pulpetiksi ;D

Puolitoista tuntia vierähti nopeasti. Kotona oli ollut rauhallista, mutta kun minä astuin sisään, Taapero aloitti käninät - taisi vasta huomata, että hei, äitihän ei ole paikalla ollutkaan. No, puuro on jäähtymässä, kohta saa sen niin eiköhän taas rauhoitu.

Vaikka ravintolareissun jälkeen (annos sisälsi naudan sisäfilettä, pippurikastiketta, pekonipapuja, grillitomaatin ja valkosipuliperunoita) maha oli halkeamispisteessä niin nyt tuntuu jo siltä, että voisi jotain syödä. Eilen piti tehdä jogurttijäätelöä mutta se jäi, joten voisinkin sitä tehdä iltapalaksi.

Kerhoa, kummittelua ja ukkosta

2005-09-29T09:54:00.000+03:00

Eilen oli perhekerhopäivä, joten sinne tiemme kulki heti aamusta. Taapero oli mokoma jo klo 7 (jaiks, keskellä yötä) herännyt, eikä suostunut nukkumaan vaikka kuinka yritin hyssytellä ja tissitainnutuksella tainnuttaa vielä joksikin aikaa. Niinpä klo 10 kerhossa mukana oli jo aika väsy poika, joka ei viihtynyt lattialla yhtään, vain sylissä. Niinpä ensimmäinen tunti meni vain istuessa, Taapero sylissä - ja siinäkin tuo muisti välillä venkoilla ja itkeskellä ettei olisi hyvä sylissä, mutta lattialla se vasta huuto alkoikin. Keksillä sain lahjottua pysymään sentään tuolissa sillä välin kun hain Pipalle, Poppanalle ja itselleni juotavaa ja syötävää kun kahvitus alkoi. Emäntä olikin tehnyt suklaaunelmatorttua ja mansikkakermakääretorttua tarjolle, ja lisäksi oli riisi- ja perunapiirakoita munavoin kera. Nam!

Kerhon jälkeen kipaisin äkkiä kaupasta maitoa hakemaan, tytöt ja Taapero odottivat autossa sen aikaa. En viitsinyt alkaa väsynyttä poikaa irroittelemaan turvavöistä ja taas laittamaan kiinni, kun väsyneenä Taapero ei siitä hommasta pidä alkuunkaan. Kotona Taapero oli valmista poikaa päiväunille heti, joten pääsinpäs taas neulomaan toista sophieta rauhassa.

Poppana ja Pipa eivät tykänneet yhtään kun myöhemmin alkoi ukkostaa. Ukon rähinät eivät ole olleet neitokaisten mieleen kesälläkään, vaikka tänä vuonna niitä ei onneksi edes kohdalle tullut. Kiljuntaa ne aiheuttivat silti. Yllätyin kyllä itsekin kun tähän aikaan vuodesta alkaa jyrisemään - enpä muista milloin viimeksi olisi syyskuun lopulla moista ilmiötä ollut. Vaikka onhan nyt ollutkin epätavallisen lämmintä, myös öisin. Hyvin on tarennut ilman että lämmöt ovat olleet yöllä päällä.

Illalla kun Esikoinen ja Mies olivat Esikoisen seuran kauden päättäjäisissä, alkoi talossa kummittelemaan. Kuulin räsähdyksen, mutta oletin sen tulleen leikkihuoneesta missä tehotytöt olivat leikkimässä. Meni jonkin aikaa ja Tuuliviiri oli menossa vessaan. "Äiti, tule katsomaan!". Isosisko hyppäsi ylös ja tuumasi voivansa siivota jäljet jos tehotytöt siellä olivat sotkeneet, mutta vessan ovelta sanoikin "äiti, tän sinä kyllä saat siivota". Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää, että ehkä vessassa ei sittenkään ole tällä kertaa wc-paperirulla revittynä lattialla tai hammastahnaa jokapuolella. Nousin ylös ja lähdin katsomaan... Voi herranjestas sentään! Peilikaapin toinen lasiovi oli hypännyt kaakelilattialle, ja aivan varmasti voitte uskoa, että lattia oli täynnä sirpaleita... isoja, pieniä ja pienen pientä hilettä! Kummituksia on sittenkin? Mikäs se oli ghostbustersin numero? *tidi dittit tii, tidi didi dii di ... who you gonna call..*

Kaivoin jo harjaa ja rikkalapiota esiin mutta totesin sitten että paras unohtaa koko juttu siihen asti, että Mies tulee kotiin jos en halua saada käsiäni verille. Tiesin että Miehellä on jossain paksua nahkaa olevat työkäsineet, joita kyllä tuossa tarvittaisiin. Loppujen lopuksi siivous menikin sitten niin, että Mies siivosi ja minä neuloin ;) Kohta on toinenkin sophie valmis tätä tahtia.

Tänään voi olla saumaa päästä ravinteliin syömään pitkästä aikaa. Vain minä ja Mies (no, ehkä Taaperokin - sen näkee sitten). Tuli tarjous, jolla saa kaksi pippurihärkää yhden hinnalla, ja mietittiin jos se käytettäisiin hyväksi. Lapset saavat kotona ranskalaisia ja kananuggetteja (valitsivat itse), ja näin kanssaruokailijoilta ei mene luut kurkkuun jos joutuisivat kuuntelemaan kamalaa lapsiperheen elämää ravintolassa ;P Tosiasiassa tämä jako johtuu rahapulasta mutta joku kaunis kerta kun rahaa on enemmän niin varmasti otamme koko perheen mukaan, ja jos joku siitä ruokahalunsa menettää niin menettäköön, kun joutuu kuulemaan että lapsista lähtee ääntäkin. Välillä kun lukee noita juttuja "miksi lapsiperheiden on pakko tulla pilaamaan toisten ruokailut ravintolaan kun lapset meluavat ja blaa blaa blaa", niin tulee mieleen, että onkohan näillä valittajilla joku on-off -kytkin itsessään jolla saavat äänet kytkettyä pois? Meidän lapsissa taitaa olla joku vika kun tuota kytkintä en ole vielä löytänyt...

Ihana olo

2005-09-27T20:47:00.000+03:00

Kävin Taaperon kanssa reilun tunnin lenkillä, matkaa tuli kerättyä mittariin kuutisen kilometriä. Olo on mitä mainioin, vaikka paita olikin jälleen hiestä märkä. Kyllä tuo kävely kannattaisi joka päivä. Se lähteminen vain on välillä niin hankalaa, niin oli tänäänkin. Yritin etsiä tekosyytä jättää lenkki tekemättä, mutta Mies patisti menemään. Sanoi, että kyllä ne päiväiset hillomunkit huutavat kävelylenkin perään ja lujaa ;)

Kun tulin takaisin, oli sauna lämmin :)

Elämä on

2005-09-27T17:00:00.000+03:00

Satuin selailemaan tässä yhtä kirjaa, ja en voinut kuin hymyillä kun silmiini osui lainaus Sokrateelta (jos joku ei tiedä niin hän oli kreikkalainen filosofi 470-399 eKr.)... "Nykyajan lapsilla on liikaa ylellisyyttä. He käyttäytyvät huonosti, uhmaavat esivaltaa eivätkä kunnioita vanhempiaan. He eivät enää nouse seisomaan, kun heidän vanhempansa tai opettajansa astuvat huoneeseen. Miten kammottavia ihmisiä heistä tuleekaan, kun he kasvavat aikuisiksi!" Eipä ole kovin moni asia tainnut joissain asioissa muuttua tässä ajassa ;) Lohduttavaa kuitenkin tavallaan ;)

Mies käväisi syömässä ja yllätti, toi tullessaan tuoreita hillomunkkeja jälkiruoaksi kun tuli leipomon kautta kotiin. Lasten poistuttua pöydästä juteltiin niitä näitä, ja Mies muisti kertoa ettei tiedä milloin lauantaina kotiin töistä pääsee. Ylimääräinen inventaario edessä, eikä kukaan ole laskenut mitään valmiiksi, vaan myyjät ovat vain netin kimpussa kun ei ole asiakkaita. Miestä harmittaa suunnattomasti kun ei itse henk.kohtaisesti haluaisi puolille öin asti töissä olla. Sanoi jäävänsä jo perjantaina töiden jälkeen laskemaan joksikin aikaa varastoa.

Puhuttiin myös yhteisen ystävämme ongelmasta saada iilimato-loinen (siis avomies) ulos talosta. Ystävä soitteli aamulla ja juteltiin melkein tunti puhelimessa. Ystävä on pari kertaa lähtökäskyn äijälle antanut, ja tavarat pihalle heittänyt, mutta kun toisella ei ole asuntoa, päästänyt kamoineen takaisin sisälle. Sanoinkin ettei tuolla menolla eroon pääse, äijä ei enää ota tosissaan, ja sama meno jatkuu. Menolla tarkoitan sairasta mustasukkaisuutta miehen puolelta ja sitä että mies elää kuin sinkku omine menoineen ja rientoineen joka päivä. Omat rahat on omia, niitä ei yhteisesti käytetä, ja muita naisia riittää myös :/. On surullista seurata vieressä tuollaista hyväksikäyttöä (sanoinkin sen) ja toivon totisesti että ystävä löytäisi sisältään ne voimavarat mitä tarvitaan siihen, että ei enää päästä miestä sisään. Ystävä puhuikin, että pitäisi kai vaihdattaa lukko kylmästi kun äijä taas omille teilleen lähtee, ja laittaa tavarat autotalliin. Jospa sitten löytäisi taas hymyn elämäänsä, nykyään sekin on kateissa :( Ei ole helppoa, ei *huokaus*

Sophie valmis

2005-09-27T09:36:00.000+03:00

Täällä olen jo muutamaankin otteeseen sanonut, että irkissä leviää kaikenlaista... ei ne fiksut turhaan taida viruksista ja madoista puhua, puikkohulluus on kai yksi virusmuoto. Ainakin se leviää edelleen eräällä kanavalla (vilkutus Riinulle _o/ ) ;)

No, niin tai näin. Kun katselin yhden sun toisen aikaansaannoksia sophie-laukusta (en jaksa nyt kaivaa linkkejä blogeihin), alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että tuotahan olisi kiva kokeilla. Pyristelin vastaan, ei ollut sopivia puikkojakaan... mutta kun se Novitan myymälä on tuossa lähellä ja siellä tuli käytyä, niin sorruin sitten minäkin. Tuossa se nyt on kuvassa huovutettuna.

Seuraavaan taidan tehdä paaaljon pidemmät nyörit, niin että sen saa pään yli vinottain roikkumaan sivulle. Pysyy paremmin Isosiskon matkassa mukana (Isosisko ilmoitti jo, että hänellekin tuollainen :D ). Ja koska suunnittelen seuraavaa niin kai tässä on pakko tilata lisää hahtuvaa...

Pännii

2005-09-26T16:21:00.000+03:00

Eilisiltaiset jäätelönmaistajaiset menivät hyvin. Itsetehty suklaajäätelö oli hyvää! Mansikkajäätelökin maistui mutta kyllä suklaa on suklaata, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Esikoinen tuumasi myös, että kyllä suklaa parempaa oli. Pitäisi olla vain ehkä kaksi konetta yhtä aikaa surraamassa että saisi kerralla kunnon annokset ;) Olisi ehkä pitänyt pitää se Kaleidoskoopin kone täällä eikä lähettää sitä tänään eteenpäin ;)

Mutta sitten tuo otsake... että mikä pännii... Teinpähän tässä löydön joka sai näkemään punaista. Vihreä PUL-kangas, joka on odottanut jonkin aikaa, että ompelukoneinspis iskisi, löytyi leikeltynä. Ei miten sattuu mutta niin kuitenkin ettei tuosta enää mitään vaippaa Taaperolle saa >:I . Suututtaa vimmatusti. Syyllistä kun kyselin niin se oli taas se "en se minä ollut" vastauksena. Voi pyhä jysäys, että nuo saavat joskus (tasaisin väliajoin) minun verenpaineeni nousemaan terveysrajan yläpuolelle vaikka se onkin pikemminkin turhan alhainen normaalisti. Voisin taas kerran ottaa ja ampua nuo maata kiertävälle radalle, naapurin lipputanko on liian lähellä. Ja kun aloin surffailemaan niin tietenkään ei mistään löydy tuon väristä 2 mil:n PULia tai edes muuta sellaista mitä haluaisin :( . Toivottavasti Kangastukkuun pian tulisi jotain ja/tai Ekopirpanalle muitakin värejä. Murrrrrr!!

Nyt heräsi Taapero, joten ruokaa naperolle ja jos pääsisi tänään heittämään hikilenkin, saisi purettua vimmaa hyödyllisesti.

Siivouspäivä

2005-09-25T18:12:00.000+03:00

Aamulla aikaisin Taapero päätti kömpiä jälleen kerran viereeni. Mielessä tuli niin ikään taas kerran älähdettyä, että ei kai näin aikaisin, mutta tissitainnutus toimi hienosti (ei kai Taapero ala taantua?) ja nukuttiin vielä pari tuntia vierekkäin.. tai no, Taapero vaelsi unissaan pitkin sänkyä mutta pysyi siinä eikä tippunut.

Ylös noustiin siinä vähän kymmenen jälkeen, ja siinä vaiheessa Tuuliviiri oli siivonnut leikkihuoneen ja poikien huonetta. Yllätyin suuresti. Esikoinen lojui sohvalla, Isosisko ja J-serkku vielä sängyssä. Minä laitoin hihat heilumaan myös. Tyhjensin tiskikoneen, Tuuliviiri halusi auttaa, latasin sen taas täyteen, ja suunnittelin keittiön imurointia - Tuuliviiri halusi tehdä senkin :o . Isosisko oli sillä välin päässyt sängystä ylös ja keitteli minulle aamukahvit kun oli pesulla. Olivatpa tytöt ehtineet siivota huoneenkin todella tiptop kuntoon, ei olisi samaksi huoneeksi uskonutkaan. Esikoinen oli jo vähän autellut hänkin. Taitavat toivoa jo tietokoneelle pääsyä ;) ... viikko vai kaksiko tässä jo menikin niin etteivät koneelle päässeet (no joo, armahdin vähän ja pari kertaa pääsivät mesen kautta kavereidensa kanssa juttelemaan). Kävin laittamassa pyykkikoneenkin pyörimään, vaikka eihän nuo pyykit pesemälläkään lopu tästä talosta.

Siivouksen jälkeen isommat tekivät itselleen aamupalaa ja lähtivät ulos. Taapero suuttui kun hänet jätettiin tänne, eikä huolittu mukaan, mutta puurolautasen näkeminen lopetti huudon siihen. Syötön jälkeen sain neuloa taas jonkin aikaa rauhassa kun Taapero leikki autoilla. Rauha loppui kun Mies ja tehotyttökaksikko kotiutuivat, joten nukutin sitten Taaperon päiväunille ja lähdin kotitöitä tekemään - kerrankin oli inspis siihen.

Aloitin kodinhoitohuoneesta (ja itseasiassa en muualle ehtinytkään tai jaksanut). Raivasin sieltä muksujen sotkuja, olivat jossain vaiheessa ehtineet sinnekin, siivosin ja järjestelin tavaroita, ja sain peräti kolme kassillista roskia :o . Neljäs roskakassi täyttyi sitten risoista vaatteista, jotka ovat odottaneet jo muutaman vuoden että ehtisin korjaamaan ne - kun en näytä ehtivän ikinä niin siitä vuoresta pääsin eroon tunkemalla ne kassiin :P ... jotkut housut ja paidat tosin laitoin mökkivaatteiksi, siellä on hyvä olla jotain varavaatetta ja joku reikä polven kohdalla tai hihassa ei siellä menoa haittaa.

Sitten aloin tutkailemaan pestyn pyykin vuoria, ja kuivurista niitä tuli koko ajan lisää. Taisin seitsemän koneellisen pestyt pyykit lajitella, ja neljän lapsen vaatteet sain viikattua ja vietyä jopa kaappeihin/laatikoihin, missä niiden yleensä pitäisi olla mutta eivät ole. Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt jo viisi tuntia ja alkoi jaloissa tuntua sen verran, että taidan jättää loput huomiseksi. En jaksa enää edes pyykkikonetta laittaa pyörimään, koska sitten taas alkaisi karttua se pestyn pyykin vuori. Toivottavasti tätä innostusta riittäisi vielä huomennakin. Ainoa miinus vain se, ettei Taapero päässyt ulos kun tuota tein. Isosisko mököttää kun en päästänyt enää J-serkun luokse leikkimään, mutta kun tänään on saunapäivä ja siihenkin näytelmään saa varata pari kolme tuntia aikaa, niin pysyin tiukkana. Isosiskokin osaa olla härkäpää, mutta onhan tuo härkä horoskoopiltaankin ;)

Mies lähti Esikoisen kanssa katsomaan lätkäpeliä, luultavasti vedonlyöntiä käyvät vain siitä että kuinka paljon kotijoukkue tällä kertaa häviää ;P ... voittopelejä kun on tullut vasta kaksi, ja viimeksi onnistuivat kolmannessä erässä häviämään 5-0, vaikka vikan erän alussa johtivat vielä 3-0 ... Tulee mieleen Suomi-Ruotsi -ottelut, jossa Suomi ottaa ja häviää 6-0 johtoasemasta pelin kolmen viimeisen minuutin aikana :P ... noin karkeasti sanottuna.

Jäätelökonetta mä metsästän

2005-09-24T21:35:00.000+03:00

Irkissä tosiaan leviää kaikki. Viimeisimpänä rahareikänä tuli hinku saada jäätelökone. Kuulin että jostain pohjosen Citymarketista sen sai jopa 29.90 eurolla, joten pakkohan se oli sellaista eilen mennä etsimään meidänkin paikallisesta... cittarista siis, ei ravintelista.

Meitä etelän asukkaita vain sorsitaan. Kone maksoi täällä 39,90 e. Epistä. Mutta kun tuokin oli tarjoushinta niin jäin miettimään sen hankintaa. Kaleidoskooppi sen sijaan sellaisen halusi, ja puhelinsoitolla vielä varmistin, että ottaako ja kun otti niin ostin yhden. Kale lupasi, että saan kokeilla hänen jäätelökonettaan, niin saan tuntumaa millaista itsetehty jäätelö on - en ole koskaan maistanut. Oli se niin hyvää, että tänään oli pakko ajaa surauttaa taas Citymarkettiin ja ostaa oma kone. Itsetehty mansikkajäätelö oli suorastaan suussa sulavaa. Nyt keittelen seosta suklaajäätelöön. Huomenna on herkuttelupäivä :)

Eilen Isosisko lähti yökylään J-serkun luokse, ja tänään J-serkku on täällä yötä. Vuoroin vieraissa. Tytöille vain meinasi tulla pulma että tulevatko tänne yöksi vai menevätkö mökille, Mies kun lupasi tehdä tänään ison kokon. Yläkerran remontista tullut sen verran puuta rojuista, että aikoi ne polttaa. Varmaan kivan näköistä kun ilta on jo säkkipimeää - Pipa ja Poppana tykkäävät varmasti katsella.

Torstai 22.9.

2005-09-22T21:49:00.000+03:00

Klo 9: Vielä saa istua rauhassa ja juoda aamukahvia. Taapero kömpi sänkyyn viereeni jo klo 8, mutta kun sai tissin suuhunsa, jatkoi uniaan vielä hetken, noustiin juuri ylös. Tuuliviiri vislailee leikkihuoneessa (on oppinut viheltämään ja nyt sitä saa kuulla koko ajan - välillä meinaa käydä hermostuttamaan) ja pelaa, koulu alkaa vasta klo 10. Taapero on äänestä päätellen tyhjentämässä keittiön ruokailuvälinelaatikkoa. Taidanpa hakea pois sieltä... Mjoo, ei se ollutkaan laatikko vaan poju tyhjensi likaisia astioita tiskikoneesta.

Klo 10: Juon viimeisiä kahveja ja suunnittelen kävelylenkille lähtöä. Odottelen vielä hetken jos Taaperon suoraputki hoitaa tehtävänsä kun lapoin toisesta päästä äsken puuroa suuhun. Puuroannos menikin melkein kokonaan. Muutama lusikallinen taisi jäädä kun alkoi yökkimään sen merkiksi, että kiitos riittää. Kävelyllä suunnistan kangaskauppaan, tarvitsen kuminauhaa Tuuliviirin housuihin. Askeleita on tähän mennessä kotona karttunut vain 429 eli n. 360 metriä. Eilen laskeskelin että n. 9 kilometrin jälkeen on 10 000 askelta kasassa.

Klo 10.30-12.00: Ulkona. Kävelyllä ihastelin kuinka musta kissakin osasi liikennesääntöjä ja ylitti tien suojatietä pitkin, katsoi vielä kumpaankin suuntaan ennen tien ylitystä. Kissahan oli fiksumpi kuin monet ihmiset ;)
Kävin kangaskaupan lisäksi Taaperon kanssa taidenäyttelyssä. Aivan ihania maisematauluja - modernit tekeleet ohitin, en ymmärrä niitä, ne kun eivät esitä mitään. Samanlaista taidetta tekevät tehotytötkin kotona... oikein seinämaalauksina :P Seurattiin tovi myös kuinka yksi liikerakennus laitettiin maan tasalle. Tottakai tälläkin reissulla jäin suustani kiinni yhdessä vaiheessa. Vastaan tuli aluesairaalassa osastonhoitajana ollut kätilö, joka jäi eläkkeelle pian sen jälkeen kun Taaperoa odottaessani rakenneultrassa olin käynyt, siis pari vuotta sitten viimeksi nähty. Hän tervehti heti kun minut näki ja selitti seuralaiselleen kuinka meille on näitä lapsia siunaantunut ;D Olen tainnut tehdä lähtemättömän vaikutuksen kun olen muistiin jäänyt ;)
Kotona askelmittari näytti 7140 askelta eli reilu kuusi kilometriä kasassa. Haa, nyt jo enemmän askeleita kuin eilen eli tavoitteesta jäin eilen aika paljon jälkeen. Pitäisi käydä suihkussakin, vaikka paidan perusteella voisi epäillä, että kävin jo vaatteet päällä.

Klo 12-13.15: Istuin koneen ääressä ja lepäsin. Taapero joi pullosta vähän maitoa ja tissistä lisää. Nukahti sitten rinnalle melkein samantien. Taisi raitis ilma väsyttää. Nyt odottelen Isosiskoa koulusta, ja sitten hakemaan Pipa ja Poppana mökiltä. Mies soitteli ja pyysi tulemaan risu ja tikkukaupan kautta, pitää käydä ostamassa jotain kutteri.. cutteri tms. -purua eristeeksi mökille.

Klo 13.30-14: Ei Mies sitten voinut mainita, että joudun itse lapioimaan sen purun säkkiin ;P ... ketku mies, laittaa vaimon töihin. Hain tytöt mökiltä, ja muistin ottaa mukaani jopa Esikoiselle ja Tuuliviirille synttärilahjaksi ostetun kauko-ohjattavan auton. Nyt Miehellä on tilaisuus testata mökillä, että se toimii kun yksinään siellä on.

Klo 14.15-15.00: Kotona taas. Ruoka tulille. Mies soittaa ja kehuu, että auto on mainio. Ehdotti, että ostetaan pojille jotain muuta ja hän pitää tuon auton omana lelunaan :D Mietti jatkaisiko remonttia vai jatkaisiko auton "testaamista" :D Hmm, kuinkahan kolhiintunut tuo on kun pakettiin laitetaan...
Esikoinen tuli koulusta mukanaan lappu, jossa tämän illan vanhempainilta siirretäänkin ensi viikon torstaihin (ensin sen piti olla eilen, sitten tänään ja nyt viikon kuluttua). Se sopii, tästä päivästä meinasi tullakin jo turhan kiireinen, kun reilun tunnin kuluttua pitää lentää jo Poppanan muskariin.
Meinaan alkaa kohta käräyttelemään varapäreitä jos Tuuliviiri ei jätä Esikoista rauhaan. Kiusaa ja ärsyttää isompaa ihan tahallaan ja sitten valittaa jos isoveli tönäisee pois kimpustaan :PP Hoh hoijakkaa.

Klo 15-16: Syötiin, siivosin keittiön, ja Taapero heräsi päiväunilta sopivasti niin, että ehdin syöttää pojan. Esikoinen tuumasi, että voisin jättää Taaperon Pipan seuraksi kotiin muskarin ajaksi, kyllä hän katsoo perään etteivät laita taloa tasaiseksi.

Klo 16.15-18: Poppana matkaan ja menoksi. Isosisko lähti samalla oven avauksella - aloittaa tänään hänkin jalkapalloharrastuksen (kuinkas monta lasta tarvittiinkaan että saadaan ihan oma joukkue ;) ? ). Jätin Poppanan muskariin ja lähdin kävellen kirjastoon. Puhelimessa tuli mökin remontin osalta juoruttua myös ainakin puoli tuntia, ensin Miehen ja sitten isäni kanssa. Mies oli malttanut käydä kalassa välillä - tuloksena raitista ilmaa ja kokemusta... ja ehkä yksi nyky, ei ainakaan heinää ollut perässä :D Kukahan ne kalat on varastanut meidän järvestä vai eivätkö ne vieläkään uskalla tulla järven toiselta puolen takaisin kun tehotuhot edelleen mellastavat järvessä saunareissujen yhteydessä?
Muskarin loputtua tultiin suoraan kotiin. Hyvin oli Esikoinen Pipan ja Taaperon perään katsonut, ei ollut talo mullinmallin.
Askelmittari näyttää 8325 askelta eli reilu seitsemän kilometriä. Taitaa jäädä tavoite tänäänkin saavuttamatta. Kävelylle ei voi, tai ei kannata, lähteä kun hyöty Pipan vauhdissa olisi nolla.

Klo 18-19.30: Istuin ja neuloin. Ei ihme ettei tavoitetta saavuteta. Mutta kun olen joutunut puikkojen valtaan, kyllä tämä hellittää kun langat loppuvat... ehkä.

Klo 19.30-21: Iltapuuron teko Taaperolle, syöttö, ja iltapala kaikille muille. Pakko syöttää puuro ensin nuorimmaiselle tai se jää syömättä kun poju pummii osansa paahtoleivistä - saati että ei suostuisi edes syömään jos näkee muiden syövän jotain muuta. Esikoinen imuroi syönnin jälkeen murut lattialta, ja illan herkkupalaksi tarjosin omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Tuo on hyvä ohje, ei liikoja vatkaamisia sun muita. Teen sen kolminkertaisena pellillistä varten.

Nyt vietän hetken surffaten netissä ja sitten kohta Taapero unille. Iltapesut tehtiin jo. Sängyssä voisin lojua Aliaksen ajan, ja sitten vielä neuloa hetken. Nukkumaan pääsen vasta kun pyykit on kuivatettu kuivurissa. Askeleita on mittarissa 8952.

Työttömyys jatkuu

2005-09-21T16:24:00.000+03:00

... en siis keskeyttänyt työnhakua, minkä uhkasin tehdä mikäli työvoimatoimistossa olisi eilen virkailija alkanut ehdottelemaan koulutusta. Fiksu nainen totesi kuitenkin, että tärkeintä olisi saada minulle sitä tuoretta työkokemusta, koulutuksen suhteen kun olen aktiivinen ollutkin (viittasi AMK-tutkinnon suorittamiseen tässä lastenhoidon ohessa). Viisi viikkoa vielä, ja sitten voisi olla mahdollisuuksia osa-aikalisäpaikkaan kun/jos sellaiseen työntekijää etsitään. Tuo osa-aikalisätyö sopisi minulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Rahaa se ei taloon pahemmin tuo enempää mutta saisi sitä työkokemusta, ja silti jäisi aikaa olla vielä lastenkin kanssa kotona. Saisin siis työkokemusta mutta myös aikaa lapsille. Vakityöstä tai kokopäivätyöstä muuten on turha täällä edes haaveilla.

Työkkäristä kävelin urheiluliikkeeseen vaihtamaan askelmittarin uuteen. Se edellinen kun ei näyttänyt askeleita kuin silloin kun sattui huvittamaan, ja sen mukaan en ollut kävellyt viikonlopun aikana askeltakaan. Ilmeisesti levitoin itseni paikasta toiseen ja leijuin kauppareissutkin. Tämä uusi näyttää toimivan hyvin - sen mukaan pysyn maanpinnalla, ainakin askeleita karttuu.

Tänään Mies lähti Tuuliviirin koulun mukaan retkelle autokuskin ominaisuudessa. Minä menin sillä välin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa perhekerhoon. Sen verran kiirus aamusta tuli, etten edes yrittänyt ehtiä rattaiden kanssa kiertämään tietä pitkin, vaan suosiolla ehdotin tytöille, että mennään metsän poikki. Kerhon pihassa laittoi vähän hengästyttämään kun Taapero sylissä tuon jyrkän mäen ylös kapusin, mutta oltiinpa ajoissa. Kerhossa aikuiset olivat hieman pettyneitä kun tämä uusi kerho-ohjaaja kyllä laittoi lapsille mehut, mutta aikuisille olisi ne kahvitkin maistuneet. Tai ehkä meidät on opetettu liian hyvälle kun joka kerta on aikaisemmin kahvit tarjolla ollut? Onneksi heitin pari kupillista ääntä kohti ennen lähtöä niin olin hereillä kerhossa.

Taapero innostui juoksentelemaan kerhossa huoneesta toiseen, ja minä perässä. Pojulle on tullut paha tapa heitellä leluja kädestään, joten pitää vahtia ettei nakkaa esim. leluautolla ketään päähän. Pois lähdettäessä minulle tuli kiirus laittaa kenkiä jalkaan kun Taapero viuhahti avonaisesta ulko-ovesta ulos, ja vaikka Poppana yritti pikkuveljeä houkutella takaisin sisään niin ei Taapero suostunut tulemaan. Piti kantaa sisälle, ja siitäkös pikkumies hermostui. Lattialle kaarella huutamaan... Kyllä se osaa jo Taaperokin *vähemmän ihannoivalla sävyllä*.

Huuto lakkasi kun nappasin syliin, ja metsäpolku alaspäin ei ollut yhtään niin rankka kuin ylöspäin - kas kummaa. Jäätiin sitten vielä kotipihalla ulos, minä hain vain puikot ja langan seurakseni puutarhakeinuun ;) ... apua, en tosiaankaan osaa olla enää ilman puikkoja :o Tunnin verran siinä oltiin, sitten kotiutui Mies ja Tuuliviiri retkeltään, ja minä pääsin sisälle ruoanlaittoon.

Ruoan jälkeen Mies otti Pipan ja Poppanan mukaansa ja lähti mökille jatkamaan yläkerran remonttia. Hitsi, siitä tulee varmaan valmista ennen ensi kesää jos nuo ihan oikeesti sitä isäni kanssa meinaavat tehdä aina kun aika sallii. Taisivat jo saada järveltä tarpeeksi raitista ilmaa ja kokemusta kalojen sijasta. Minä nautin omasta ajasta kun Taapero leikkii tuossa lattialla autoilla. Isosisko on ulkona, Tuuliviirin kidnappasi käly kaupan pihasta matkaansa (lupasi palauttaa illalla) ja Esikoinen on joko jalkapalloharkoissa tai sitten puutyökerhossa... en ole ihan varma missä mutta tulee vasta parin kolmen tunnin kuluttua kotiin. Rauha maassa siis :)

Haaa!!! MInä osasin!

2005-09-18T23:27:00.000+03:00

Eilen aikani kuluksi päätin huvittaa itseäni kokeilemalla neuloa sukat. Sellaiset on myös tullut tehtyä joskus silloin vuonna kivi, kun koulussa niitä tehtiin.

Näillä ohjeilla tuli kuitenkin Taaperolle kuvassa näkyvää jälkeä :)) Olen ylpeä itsestäni ;)

Viikonlopun viimeiset virret

2005-09-18T21:29:00.000+03:00

Eilisilta oli vieläkin rauhallisempi kun vertaa toissailtaan. Tuuliviiri meni mökille ja jäi sinne yöksi. Minäkin pikapikaa siellä piipahdin Taaperon ja Esikoisen kanssa, mutta kun ulkona oli suorastaan hyytävää (järveltä päin puhaltava tuuli vielä tehosti) oleilla ja sisällä mökissä taas en siinä pienessä tuvassa koko poppoon kanssa viihdy saamatta pahaa ahtaanpaikankammoahdistusta, niin eipä siellä kauaa tullut oltua. Kahvit juotiin ja hetken rupattelin vanhempieni kanssa.

Isä päätti aloittaa nyt mökin yläkerran remontoimisen asumiskuntoon, ja mielenkiinnolla odotan millainen siitä tulee. Luultavasti ainakin lämpimämpi kun seiniin ja kattoon laitetaan 10 cm:n villoitus - nykyään sieltä pääsee tuuli puhaltamaan ihan rauhassa kun seiniä ei ole mitenkään levytetty edes, paitsi kahdessa huoneessa, jotka on makuutiloiksi tehty.

Minä olen käyttänyt aikani eilen ja osin tänään (kuinkas muutenkaan) neulomalla. Meinaa jäädä polkkaukset puikkojen jalkoihin, ei kun siis kärkiin, kun en malta puikkoja käsistä pois laskea edes siksi aikaa että tänne kirjoittelisin... huolestuttavaa. Ja jos minulla olisi todo-lista, niin sieltäkin sain jo aloitettua yhtä kauan tekeillä ollutta asiaa... meinaan niitä Tuuliviirin housuja aloin vihdoin ja viimein ompelemaan. Sen verran vain tankkasin tuota ompeluohjetta ja kääntelin niitä housunkappaleita käsissäni, että taidankin jättää vetoketjun pois ja teen vain valehalkion, ja teen kuminauhavyötärön. Ompelu tosin onnistuu vain kun Taapero on pois jaloista eli päiväuniaikaan, joten tänään sain vasta taskut kiinni etukappaleisiin. Hiljaa hyvä tulee.

Päiväunien ja ruokailun jälkeen piti hakea Tuuliviiri ja Isosisko pois mökiltä. Jos siellä eilen tuuli kovaa, niin tänään oli täysi myrsky. Eilen Mies kertoi, että laiturimme oli lähtenyt seikkailemaan (näin sen toki omin silminkin) ilmeisesti viime viikon myrskyssä, ja suunnitteli laiturinpelastusretkikuntaa tälle päivälle. Oli sitten tänään lähtenyt kävelemään naapurin mökin suuntaan, ja katsoi heidän rantaansa että mikäs se tuolla... Meidän laiturimmehan se siellä, oli tämän päivän puhurissa tullut jostain ja ajautunut naapurin puolelle (jos se olisi siellä ollut aikaisemmin niin mökkinaapuri olisi tullut kyllä kertomaan, lähtivät mökiltä iltapäivällä pois eli sen jälkeen on ilmestynyt). Mies kipaisi äkkiä hakemaan köyttä ja kävi köyttämässä laiturin mökkinaapurin laituriin kiinni niin ettei karkaa heti - veneen kun oli jo isäni kanssa vetänyt rannalle ja kiinnittänyt kunnolla ettei se lähde uiskentelemaan omin luvin. Hakee sen joku päivä pois kunhan ilma on parempi, ehkä jo huomenna jos ei myrskyä. Suunnitteli Pipan ja Poppanan kanssa käyvänsä veneajelulla huomenna jos tuuli ei näin hurja ole.

Mökiltä suuntasin auton nokan kohti Novitan tehtaanmyymälää. Oli pakko hakea yhdet sukkapuikot ja yksi pyöröpuikko itselleni, ja samalla minä autoin sitten Kaleidoskooppiakin pulassa ja ostin puikot hänellekin - kun ei heitin tuppukylässä kaupoista oikeaa kokoa löydy ;) ... ei muuten täältäkään, että mikähän tuppukylä se tämäkin on.. ;)

Mutta nyt minä voisin yrittää tainnuttaa Taaperon unille niin saisin vielä ommella tai neuloa. Nukkumaan en malta mennä kun sormia syyhyää saada aikaan jotain valmista.

Unia

2005-09-17T09:21:00.000+03:00

Toissa yönä näin unta, että juttelin Miehen työkaverin kanssa. Tämä kertoi mieheni sanoneen, että kymmenen lasta olisi hyvä tasaluku. Oli ihan pakko Miehellekin unesta mainita, että näkisin ilmeen. Nauroihan tuo taas ja mutisi jotain "vai niin... hehe". Siihen en vastausta saanut häneltä, että oliko kyseessä enne- vai toiveuni ;)

Viime yönä uneksijat löytyivät sitten pojista. Esikoinen oli jo hyvän aikaa ollut nukkumassa hänkin kun minä vielä istuin ja irkkasin. Yhtäkkiä alkaa Esikoinen huoneestaan huudella "juokse... juokse... JUOKSE" - hieman alkoi naurattaa. Poikareppanalla oli tainnut jäädä harkat päälle niin että vielä unissaankin niitä kävi läpi :D

Menin nukkumaan, ja pian havahdun siihen että Esikoinen on ovella ja sanoo Tuuliviirin huutavan unissaan niin ettei hän saa nukuttua. Kehotin vaihtamaan huonetta jos niin ikävästi on asiat. Seuraavaksi alkoi Taapero vikistä kuin koiranpentu unissaan, että kaiken kaikkiaan aika levoton yö.

Mieskin oli saanut yöllä puhelun. Työkaverinsa soitteli ja kyseli voisiko Mies mennä aamusta töihin hänen puolestaan, hänellä kun oli taasen kerran murkkuikäinen tytär kadoksissa :/ Toki Mies oli suostunut, ja niinpä tuo ahertaa töissä tällä hetkellä, ja tytöt ovat Mamman ja Papan hoteissa mökillä. Hyvin alkoi Miehen kesäloma - heti töihin :D

"Rentouttava" kauppareissu taas

2005-09-16T13:53:00.000+03:00

Lähdin aamulla tehotyttöjen ja Taaperon kanssa Citymarketin mammuttimarkkinoille. Kokeilin taas kerran lahjontaa hampurilaisella, mutta näköjään näillä on vielä huonompi muisti kuin minulla.

Päästiin kauppaan, auto piti toki jättää hornantuuttiin kun lapsiperheille tarkoitetuissa parkkiruuduissa oli muutamakin auto, jossa ei niitä lapsia ollut edes kyydissä (ärsytys - eivätkö toopet näe vai ymmärrä näkemiään merkkejä?), näin kun omistajat tulivat kaupasta näet ulos ja menivät autoilleen kun ohi tuuppasin vikuroivia ostoskärryjä - niilläkin oli oma tahto ja olisivat halunneet rysäyttää päin niitä parkkeerattuja autoja. Kummallisesti nuo ostoskärryt suostuivat menemään suoraan vain jos niitä työnsi lähes poikittain.

Sillä aikaa kun palautin pullot, tytöt kirmasivat ties minne, olivat kuitenkin lähellä kun hieman kovaäänisempi komennus toi heidät takaisin luokseni. Päästiin portista kaupan puolelle, Pipa kiipesi ostoskärryihin... ja suuttui kun nostin pois. Ei mennyt tajuntaan, että ostoksien pitäisi mahtua sinne. Seurauksena Pipa kaivoi poteron siihen paikkaan ja jäi mököttämään. Hetken kuluttua neitiä ei enää näkynyt, joten Poppana lähti katsomaan mihin meni. Seuraavaksi näen kuinka Pipa juoksee Poppanaa karkuun portin toiselle puolen, tuli takaisin kaupan puolelle ja silloin minä nappasin kädestä kiinni ja aloin taluttamaan (välillä kannoin kun Pipa veti jalat ilmaan). Pipa aloitti huudon -> lupasi kävellä, päästin irti -> pysähtyi siihen ja riisui takkinsa ja heitti sen maahan ja jämähti siihen. Uudelleen kädestä kiinni -> huuto alkoi taas. Vähän matkan päässä oli kanapuikko-, sipsi- ja suklaamaistiaiset, ja sinne unohtui huuto ja neiti käveli taas nätisti kun sai suuhunsa täytettä.

Sain tehtyä suurimman osan ostoksista ja oltiin jo voiton puolella. Pysähdyin kävelysauvoja tutkimaan (ostin ne myös ;) ) ja silloin Pipaa taas vietiin. Poppana hihkui ja huuteli siskoa tulemaan takaisin, että pääsisi hampurilaiselle - aika alkoi näet loppua ja oli jo kiire jos syömäänkin meinasi mennä, kello oli kymmentä vaille kaksitoista ja puoli yhdeltä Poppanalla alkoi kerho, ajomatkaan piti varata vartti. Lopulta Pipa suostui tulemaan paikalle, ja päästiin kassajonoon. Siinä oli sitten ulottuvilla kaikkea mitä olisi pitänyt saada hypistellä joten sain hokea kuin paikoilleen juuttunut grammari "älä koske siihen, älä ota sitä, laita se takaisin". Helpotus oli suuri kun päästiin kaupasta ulos.

Mieli teki unohtaa ne hampurilaiset mutta kun aamupalaa ei oltu kotona ehditty syödä, ja Poppana piti viedä suoraan kerhoon, vein muksut Rollsiin. Taisi olla sitten vika kerta. Hampurilainen oli hutaistu kasaan. Juusto sojotti melkein ulkona eikä ollut sulanut, majoneesia laittanut oli kai nukahtanut purkki kaatoasennossa kun sitä oli välissä (ja ulkona) vaikka useampaankin hampurilaiseen jakaa, ja salaattia oli enemmän käärepaperissa kuin hampurilaisen sisällä. Lapset tykkäsivät kuitenkin, Taaperolle napsin sormet majoneesissa palasia yhdestä, ja kaikki sujui hyvin kunnes...

Ensin tippui Pipan loppu hampurilainen maahan. Sanoin että jättää sinne, lattioilta ei syödä. Mitä tekee Pipa? Sanoi nostavansa sen vain ylös, ja kun kurkkasin pöydän alle, tyttö söi siellä. Sitten tippui Poppanalta loppupalanen lattialle, ja alkoi kamala itku. Ei sentään lattialta syönyt vaikka sitä Pipa ehdotteli. "Een minä lattialta syö, se on likainen... byäääh". No, itku loppui kun sanoin ettei se mitään hyödytä, uutta en osta.

Lähdettiin pois, ja kun ostoskärrit olivat mukana, pyysin Poppanaa avaamaan oven. Pipa olisi halunnut avata sen ja rynni Poppanan ohi, mutta hävisi loppujen lopuksi oven avauksessa Poppanalle. Siitäkös Pipa taas suuttui ja heittäytyi Rollsin eteiseen lattialle :/ Yritin lohdutella, että saa avata autonoven, ei auttanut. Odottelin hetken ulkona tulisiko Pipa itse ulos - ei tullut. Poppana meni sitten pikkusiskoa hakemaan, ja kun avasi oven, tuli Pipa ulos juosten, että pääsisi autonoven avaamaan. Juoksussa Poppana on niinikään nopeampi, joten parkuhan siinä pääsi Poppanan viilettäessä hiukset liehuten ohi, kun luuli ettei saa avata autonoveakaan jos ei ehdi autolle ensin. Hiljensin itse vauhtia niin, että tytöt olivat minua ennen autolla ja pidin huolen siitä, että Pipa saa oven avata. Tyttö rauhoittui.

Loppujen lopuksi, kaiken ylläolevan huomioonottaen, Poppana myöhästyi vain vähän kerhosta. Viisi minuuttia. Itse huokasin helpotuksesta kun olin kotona, ja yritän tästedes tosiaankin muistaa sen etten ota Pipaa ja Poppanaa kauppaan mukaan jos ei ole aivan pakko! Vielä kun tuon saisi ihan selkäytimeen muistiin.

Nyt tarttee jatkaa Taaperon tumppujen tekoa, niille olisi jo tarvetta mutta vasta toinen on valmis...

Vauhtikaksikko iskee jälleen

2005-09-14T13:40:00.000+03:00

Eilen aamulla oli tarkoitus lähteä käymään kaupassa ennen Poppanan kerhoa. Se reissu tyssäsi kotonamme sijaitsevaan mustaan aukkoon, joka nielee kaiken niin ettei niitä löydä muuta kuin sattumalta kun etsii jotain muuta asiaa. Ensin oli Pipalta housut kateissa, sitten Poppanalta silmälasit, oli kuulema Isosiskolle ne edellisenä iltana antanut kun riehuivat pimeässä huoneessa ja törmäilivät (ja kivaa oli metelistä päätellen). Housuja nyt on talo vääränään mutta silmälaseja ei - konttasin joka huoneen läpi, kiipeilin seinille ja tähyilin kirjahyllyjen päällekin... ei löytynyt. Aika kului etsiessä niin, ettei mihinkään kauppaan ennen kerhoa ennättänyt. Pipan housut kyllä löytyivät silmälaseja etsiessä.

Kun Isosisko tuli koulusta, kyselin että mihin oli Poppanan lasit laittanut. Kuinka ollakaan, vastaus ei yllättänyt "en minä niihin ole koskenut" :PP Ne olikin kuulema Esikoisen jäljillä. Noo, odottelin Esikoista paikalle ja kysyin saman kysymyksen, vastaus oli taas sama kuin Isosiskolla. Siinä vaiheessa meinasin jo hiiltyä täällä asustavalle, varastelevalle ja hukkailevalle kotitontulle kunnolla - kyllähän meidän neiti kierosilmä (hellällä äänensävyllä tuo) lasinsa tarvitsee. Tietokone (se toinen, ei tämä minun) meni käyttökieltoon kunnes lasit löytyvät JA joka huoneesta häviää roskat lattialta, muumioituneet omenanraadot laatikoista, leivänkorput kirjahyllyistä jne. Lasit löytyivätkin äkkiä kun lapset kiirehtivät siivoamaan - ne olivat Pipan sängyn (jossa neiti ei kylläkään nuku) alla nurkassa. Siis ihan joka paikkaan minä en kontannutkaan... pelkäsin mitä sieltä hyökkää pimeistä nurkista kimppuun.

Sen jälkeen päivä kului rauhallisesti iltaan asti. Miehen tultua töistä, menimme koko perhe ulos. Minä lähdin askelmittarin patterin metsästykseen kauppaan Taaperon kanssa, ja siellä ollessa Pipan kummitäti P soitti ja kysyi kiinnostaisiko iltalenkki. Sovittiin treffit meille. Ehdin sitä ennen kruisailla ostamaan sisä- ja ulkokumit Tuuliviirin pyörään, renkaat kun on paikattu jo niin moneen kertaan että parempi oli ostaa uudet. Tuuliviiri hajoittaa kaiken! Neljännet kengätkin menossa kovaa vauhtia hajalle, ja jotta ne varmasti hajoavat, niin poika on saksilla vähän auttanut kun nauha oli solmussa eikä mahtunut reiän läpi... leikkasi sitten reiän pois... joopajoo.

No, minä ja P olimme yhtäaaikaa pihassa, joten lykkäsin Taaperon lisärasitukseksi rattaisiin, ja jätin muut lapset Miehen huomaan. Oli ihana kävellä tuollainen 5,5 kilometrin lenkki kun oli juttuseuraa - ylämäessä Taaperon kärryjen vauhti ihan pikkasen hidastui. Ei kunto meinannut riittää P:n vauhtiin. Hiukan vajaa tunti lenkkiin meni ja hiki oli kun taas kotona oltiin. P lähti samantien kotiinsa, ja Mies ilmoitti lämmittäneensä saunan että pääsen pesulle heti ♥ ♥ Ihanan ajattelevainen mies minulla :)

Saunan jälkeen alkoi sitten paljastua kaikennäköistä... Tehotyttötermiitit olivat tulleet keskenään sisään, ja kuinkas ollakaan, Esikoisen joukkueen hyväksi myytävät minisuklaapatukka pussit olivat kadonneet ja leikkihuoneen lattia ja lipasto pursuivat karkkipaperia... kaksi pussia oli jäljellä ja sinne ne meni! Siis 20 minimars:ia oli kadonnut Pipan ja Poppanan suuhun! AARRGGGHHH GRRRR MURRRRR!!! Että on meidän perhe nyt sitten joukkuetta ainakin kannattanut kun neljä pussia maksetaan :PP

Isosisko puolestaan siivoili leikkihuonetta ja teki löytöjä. Suklaavarkauden lisäksi tytöt olivat käyneet jääkaapilla. Ensin löytyi sitruunamehupullo, sellainen keltainen jossa on laimentamatonta sitruunamehua - tytöt olivat sitä juoneet. Sitten löytyi taas kerran kermapurkki, joka oli avattu ja siitä juotu (hyi hitsi, en ymmärrä kuinka nuo voi?? - sitruunamehun vielä ymmärrän). Jääkaapista puolestaan löytyi tyhjä kinkkurasia, olivat vetäisseet leikkeleet huiviinsa nekin. Puuuuuh!!! Haluaisiko joku pari tyttöstä pariksi kuukaudeksi hoiviinsa?

Tänään alkoi perhekerho ja aamusta oli kiire sinne. Siellä tytöt olivat kunnolla, toinen askarteli ja toinen kasaili palapelejä. Kerhosta lähdettiin kauppaan ja yritin lahjoa tytöt, lupasin mäkkärin hampurilaiset ostoskierroksen jälkeen jos ovat kunnolla. Hah! Ei tehonnut lahjonta tänään, sain kirmata tyttösten perässä kaupassa aina välillä kun nämä pyörivät siellä sun täällä niin että Poppana istui rattaanmallisissa kärryissä ja Pipa työnsi - Pipan ohjauksessa on vain pahasti vikaa ja siinä oli vaarassa niin hyllyt kuin muut kaupassa olijat. Sain tytöt kuitenkin lähelle kassaa, kunnes Pipa teki kävelylakon kun komensin pois leluhyllyiltä (miksi leluhyllyt on kassan lähellä, veisivät ne kauimpaan kolkkaan ettei kassan lähellä enää ole mitään houkutuksia). Siinä ei sitten auttanut kuin kädestä taluttaminen ja lopulta olkapäällä kantaminen. Neiti itki ja huusi. Kumpikin meinasi kuitenkin mäkkärin kohdalla, että syömään mennään. Kysyin oliko käytös ollut hyvää, ja Poppana myönsi ettei. Niinpä käveltiin ohi, ja sitten iski Poppana jarrut päälle ja jämähti kuin täi tervaan oven eteen. Kädet ei enää riittäneet kantamiseen kun Taapero oli sylissä ja kauppakassit toisessa kädessä, joten jätin Poppanan siihen ja kävelin autolle joka oli vieressä. Ajattelin viedä ostokset ja Taaperon autoon kun Pipa vielä ainakin käveli, ja palata sitten hakemaan Poppanaa. Loppujen lopuksi Poppana tuli kuitenkin perässä itse.

Autoa kuskin paikalle kiertäessä mietin minkä kumman takia olin laittanut pitkähihaista puseroa ja fleecetakkia päälle, hihaton toppi olisi ollut parempi kun kuuma oli kuin pahimmilla kesähelteillä.

Fifi valmis

2005-09-12T17:34:00.000+03:00

Nyt on anopin joululahja hapsuja vaille valmis (mietin kyllä vielä laitanko hapsut vai en), kuten kuvasta näkyy... langatkin roikkuvat vielä. Fifi 2 on myös ollut valmis jo parisen viikkoa mutta pitäisi suoristaa se kuvausta varten ja sitä en ole ehtinyt tekemään.

Isosisko otti toisen kuvan, siitä tuli hieman epäselvä, mutta kyllä tuosta hahmottaa minkä kokoinen Fifi on päällä.

Toiset lapaset valmiit

2005-09-11T18:56:00.000+03:00

Eilen oli pakko aloittaa heti perään Poppanan lapasten teko kun vauhtiin päästiin. Ne ajattelin kokeilla peukalokiilalla tehdä.. Ajatus meinasi kyllä karista - irkissä iltayöllä kun yritin saada selkoa Kaleidoskoopin, Jaanan ja Ionan ohjeista. Noo, tuli niillä ihan kivaa jälkeä kuitenkin ;) niin kuin näkyy kuvassa vasemmalla, oikeanpuoleisen sävelsin sitten itse kasaan jotenkin. Ei tuo peukalokiila ihan avautunut minulle... siis idea. Tarttee tehdä lisää lapasia? Poppana oli kyllä oikein tyytyvänen uusiin käsineisiinsä ja juoksi heti pihalle niitä esittelemään.

Rauhallista neulomisvimmaani on välillä häirinneet lapset, kuinkas muuten. Taapero taisi tuumata, että edellisestä maitosuihkusta on jo liian kauan kun kapusi päiväunilta herättyään keittiön pöydälle ja kumosi Poppanan mukin päälleen, pöydälle ja lattialle. Ja vain muutama minuutti aikaisemmin kysyin Esikoiselta ja Isosiskolta olivatko siivonneet pöydän kuten piti... Pääsin sitten itse pesemään lattioita - ja ihan hyvähän ne kyllä on pestäkin pari kolme kertaa viikossa :PP Laminaatti vain kuluu vielä puhki liiasta jynssäämisestä ;)

Poppana riemuitsi äsken sisälle tultuaan korttelilenkistä isänsä kanssa. Olivat ottaneet Poppanalle pyörän ja kolme kertaa kiersivät korttelin. Poppana ei kaatunut kertaakaan vaikka toki vähän horjuvaa pyöräily vielä oli ilman apupyöriä :) Hienoa. Kohta onnistuu kävelylenkit niin että tehotytöt kulkevat mukana. Pipa seisomalaudalle, Poppanalle pyörä ja Taapero rattaisiin... saan minäkin hyötyä irti kävelystä :)

Lapaset valmiit

2005-09-10T15:18:00.000+03:00

Tässäpä nyt kuva aikaansaannoksesta... Pipan lapaset, jotka tyttö olisi mielellään ottanut heti mukaan mökille käyttöön :D

Ihan niistä tuli sen näköiset kuin pitikin. Nyt seuraavien kimppuun...

Huomenta

2005-09-10T10:29:00.000+03:00

Eiliset suklaakakkuset maistuivat hyviltä. Tämä vain tiedoksi irkkikavereille jotka jo niiistä illalla kyselivät ;) Ohje on nyt Herkkupepuissa.

Itse tein kyllä tuon ohjeen tuplaten ettei heti kesken lopu. Yllättävän hyvin nuo onnistuivatkin vaikka vähän vastamäkiä teossa olikin. Ensin huomasin kastikkeen tekoa aloittaessani, että Pipa pirulainen oli käynyt jääkaapilla ja vetäissyt naamaansa puoli purkkia raakaa kermaa :PP (yök). Isosisko lupasi lähteä pyörällä Siwassa käymään ja ostamaan lisää sillä välin kun minä jatkoin taikinan tekoa.

Isosisko lähti ja minä aloin etsimään sokeria... Ei jumankekka... Se oli ihan finito. Kun 4 dl olisin tarvinnut, sain kasaan vain vähän reilun desin ja kumosin kaikki mahdolliset sokerikipot tyhjäksi. Onneksi oli makeutusainetta kotona, korvasin sillä loput sokerit. Sen jälkeen kaikki sujuikin hyvin paistoon asti, jolloin ihmettelin kun kakkuset olivat uunissa olleet jo puoli tuntia eivätkä muka olleet valmiita... Taapero oli käynyt säätämässä uunin lämpötilan 125 asteeseen, joten ei liene ihme... On se vaan kiva kun on näitä pikkuapureita..

Polkataan kun ehditään

2005-09-09T20:50:00.000+03:00

Eilen piti polkata tv-ohjelmasta. Toiset polkkaavat Big Brotherista, minä ajattelin pari sanaa kirjoittaa keskiviikkoisesta Diilistä. Viime viikolla tapahtui katastrofi. Vain kaksi kilpailijaa jäljellä ja minä unohdin katsoa jakson! Hui. Onneksi keskiviikkoiltana Kaleidoskooppi ystävällisesti irkissä muistutti, että on Diili päivä *muiskis ja kiitos siitä vielä kerran*, ei mennyt ohi silmien tällä kertaa.

Kaksi viimeistä kilpailijaa ovat Kelly ja Jennifer. Jen on vaalea blondi, joka on joka tehtävässä (paitsi yhdessä) ollut kaikkea muuta kuin loistava. Tai no, on hän loistava delegoimaan kaikki tehtävät muille, ja vielä pakoilemaan vastuuta. Kelly puolestaan on hiukan jäykähkö, armeijataustan omaava mies, jolta päätöksenteko kyllä sujuu. Ei liene vaikea päätellä kumpaa kannatan voittajaksi. Luulin jo eilen, että voittaja ratkeaisi mutta vielä siitä saatiin yksi jakso ensi viikolle puserrettua. Sen verran kylmää kyytiä Jen kuitenkin sai arvostelijoilta, että odotan oman suosikkini voittavan. Pitää muistaa katsoa tuo viikon kuluttuakin - muistuttelepa taas Kale viikon kuluttua ;)

Eilen kävin ostamassa tiistain Olet mitä syöt -ohjelman innoittamana askelmittarin, jota en kyllä ole täysin päässyt testaamaan vielä kun Mies omi sen täksi päiväksi käyttöönsä. Hieno vekotin. Näyttää askeleet, matkan, ajan ja kulutetut kalorit. Urheiluliikkeen myyjä nauroi, että tiistain ohjelman jälkeen askelmittareiden myynti koheni silmissä, ja hyllyssä olikin enää vain muutama kappale. Televisiolla on voimaa ;)

Niin ikään eilen tuli heiluteltua puikkoja. Aloitin oranssista hahtuvasta lapasen tekoa. Ja arvatkaas mitä? Sain kuin sainkin lapasen näköisen tekeleen tehtyä ja Pipa olisi ominut sen yhden ainoan kappaleen heti käyttöönsä! Tänään olen yrittänyt sitten sitä vaikeampaa puolta eli peilikuvan tekoa... ranneosa on jo heti ihan erinäköinen, ei niin lerppu kuin ekassa. Noo, ei se haittaa. Kyllä nuo kädessä pysyvät. Laitan kuvan kun ovat valmiit. Eli ehkä huomenna.

Vielä olisi ollut jotain muutakin mielessä mutta nyt keittiössä odottelee herkkunälkäinen perhe, joka haluaa maistaa tänään tekemiäni suklaakakkusia kera valkosuklaakastikkeen. Lupaan kertoa miltä maistuivat ;)

Hahtuvaa

2005-09-07T21:02:00.000+03:00

Eilinen oli kiva päivä tältä osin. Sain tilaamani hahtuvat, ja meleeratun oranssin kerin jo palloksi kun kyllästyin kiekosta katkeilevaan hahtuvaan. Nyt kokeilen onnistuisiko lapasten teko minultakin vai ei - jos ei, riittää suvulla patalappuja...

TV-lupa

2005-09-07T12:19:00.000+03:00

Eilen tuli irkissä eräällä kanavalla keskustelua tv-luvasta, sen maksamisesta tai maksamatta jättämisestä. Suurin osa "äänessä" olijoista taitaa asiat hoitaa kuten pitääkin, mutta lusmuilijoitakin löytyi... ja mikä yllättävintä, ovat jopa tyytyväisiä päätöksestään jättää lupa maksamatta. En ymmärrä.

On huono puolustus sanoa "eihän sieltä tule mitään katsottavaakaan, kaikki on pelkkiä uusintoja/urheilua tms. ei-katsomisen arvoista". Jos on tuota mieltä, niin telkkarilla voi heittää vesilintua sitten (tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, en halua eläinsuojeluväkeä tai luonnonsuojelijoita oveni taakse). Kukaan ei pakota telkkaria katsomaan tai sitten on jo tosi huonosti asiat jos joku pyssynpiippua niskassa pitää ja komentaa katsomaan. Asiahan on niin, ettei mikään huvitus taida olla ilmaista, kaikesta pitää maksaa.

Jos kaikki tv:tä katsovat maksaisivat lupamaksunsa, voisi olla ettei tällaisia lupamaksukorotuksia tulisi niin usein. Toki ne kallistuisivat kuten kaikki muukin, mutta sellaistahan elämä on. Opiskelijoiden olen kuullut sanovan, että jättävät luvan maksamatta kun rahat on vähissä - tuohon minä sanoisin, että kyse voi olla valinnoistakin. Itse käytin opiskeluaikana kevyesti tv-luvan verran kuukaudessa ravintolaan ja ylikin, niistä menoista voi karsia. Tosin asuin silloin jo avoliitossa Miehen kanssa eli oli kahden rahat käytössä ;)

Etenkin ihmettelen joidenkin nuorien vanhempien käytöstä. Jos halutaan lapselle opettaa yhteiskunnan säännöt ja niiden noudattaminen, niin kyllä vanhempien minusta tulee toimia esimerkkinä. Minkä viestin lapsi siitä saa jos äiti/isä sanoo toista ja tekee toista? Muutenkin minusta tuntuu että yhteiskunnalliset normit alkavat olla hukassa ihmisiltä. Kaduilla painetaan kaasujalkaa auton lattian läpi kun omasta mielestä ollaan niin mestarikuskeja, että auto pysyy hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa, ja ajatellaan etteivät nopeusrajoitukset koske minua. Tai auton rattiin hypätään jopa pienessä maistissa ajattelen vain omaa napaa eikä niitä muita tielläliikkujia. Minäminäminäminäminä ja minun napa -ajattelu yleistyy ja leviää - surkeaa.

Tv-lupaan palatakseni vielä, joku ehdotti että ne maksut pitäisi periä verovaroista. Niin se tulisi kyllä perittyä kaikilta, jopa niiltä jotka eivät televisiota omista - ei sekään reilua ole. Pitää muistaa myös se, että jos kaikki alettaisiin kustantamaan verovaroista, verotus nousisi. Ja monet näistä tv-lupalusmuilijoista ovat myös niitä, jotka narisevat korkeasta verotuksesta... eli ympäri mennään, yhteen tullaan.

Summa summarum... jos siis televisiota katsoo yhtään, niin silloin siitä pitää maksaa. Tuskin tv niissä talouksissa joissa lupaa ei ole, akvaariona toimii...

Ylen antoisaa

2005-09-07T10:25:00.000+03:00

Miehellä oli eilen vapaapäivä, ja niinpä päivä meni nopeasti ohi. Kummasti pitää kiirettä aina silloin. Ensin aamupäivästä lähdettiin kauppaan, siinä meni parisen tuntia. Tultiin kotiin tai yritettiin, Taapero päätti ettei hän lähde ulkoa pois suosiolla. Tehtiin sitten työnjako - Mies jäi ulos ja minä tulin sisälle siivoilemaan ja neulomaan.

Kun Poppana lähti kerhoon, oli Taaperokin valmista kamaa päiväunille. Otin rinnalle ja siihen simahti alle vartissa. Mies lähti käymään asioilla, tuli kotiin, ja alkoi tehdä ruokaa... Miehen "kevyt" bravuuriruoka... eli rasvakeittimellä ranskalaisia ja lisänä grillattua broileria. Mutta oli se taas hyvää!

Lastenohjelma-aikaan lapsille tuli pettymys.. Ylen väki marssi ulos ja kanavat näytti mustaa. Tämän seurauksena muksut nuorinta lukuunottamatta painuivat ulos - siis kiltti Ylen väki, voisitteko marssia taas ulos ja pysyä n. viikon ainakin?

Lasten ollessa ulkona oli hyvää aikaa penkoa maustekaapin sisältö. Irkistä tuli tilauksia sen verran, ja Pipan kummitädiltä, että saan vaadittavan minimisumman kasaan ja pääsen täydentämään omiakin maustevarastoja. Ihastuin Kotigastronomin mausteisiin ja muihinkin tuotteisiin jo vuosia sitten, enkä enää muita käytäkään jos ei ole pakko.

Kauppareissulla ostettiin saunaan uusi arina. Entinen oli lievästi sanottuna kiero ja hapero, tai sitten Mies on teräsmies kun pätki sen vanhan arinan paljain käsin palasiksi. Olihan se uusi arina testattava, joten sauna lämmitettiin myös. Iltasella katseltiin vielä Dyynin lapset -elokuvaa (vai sarjaa... kolme osaahan tuossa on) DVD:ltä - minulta se jäi kyllä hieman kesken kun pikkumies halusi nukkumaan. Onneksi menin yhtäaikaa... viime yö oli taas vähän vähemmän nukuttu. Ensin Taapero unissaan itkeskeli, sitten heräsin yöjuoksulle vessaan, sängyssä pyörin jonkin aikaa ja pikku-ukot ilmestyivät takomaan pääparkaani... lisää kieriskelyä ja lopulta antauduin eli lähdin uudelle yöjuoksulle etsimään kovia keinoja taltuttamaan takojat päässäni. Buranaa huiviin ja jossain vaiheessa uni tuli takaisin, harmi vain että Taapero heräsikin tänään sitten jo klo 8.20 :P

Uusi viikko uudet kujeet

2005-09-05T17:38:00.000+03:00

Viikonloppu sujui kuin sujuikin rauhallisesti poikain kera kotona. Ei mitään mullistavia kahinoita, sen sijaan oli mukava katsella kuinka isoveljet leikkivät Taaperon kanssa ja Taaperolla oli hauskaa. Piiloleikki on selkeästi kuopuksen suosikkileikki, toinen on istua taaperokärryssä ja kiljua jotakuta työntämään ympäri kämppää.

Esikoisen pelit sujuiva eilen Loviisassa hyvin. Voitto kotiin, ja peli oli kuulema ollut hyvää katsottavaa myös Miehen mielestä. Sillä välin kun Esikoinen hikoili ottelun tuiskeessa, minä, tytöt ja Taapero oltiin ulkona. Taapero nauttii hiekkalaatikossa istuskelusta, ja välillä Isosisko keinutteli keinussa tai veti polkuauton kyydissä. Minä istuin puutarhakeinussa ja neuloin, ja katselin lasten puuhasteluja. Kun tehotytöt ja Taapero innostuivat vierimään makuultaan nurmikkomäkeä alas, oli aika laittaa sauna lämpiämään, että saavat huuhdella roskat päästään pois.

Saunan jälkeen oli iltapalan aika - lämpimiä voileipiä. Kylläpä pitkästä aikaa maistuivatkin hyvälle. Päällä oli sinappi-ketsuppiseosta, palvikinkkua, sipulia, valkosipulia ja juustoa... nam nam! Oli niin hyvää, että tänään on pakko ottaa uusiksi, mutta huomenna saa kelvata tavalliset leivät - kaksi isoa paahtoleipäpakettia meni hetkessä :o

Tänään muistin ihan itse Tuuliviirin opettajan tapaamisen. Oli kiva kuulla kuinka opettaja kehui Tuuliviirin edistymistä ja opiskeluintoa. Kaikki sujuu niin hyvin, että kevätpuolella Tuuliviiri pääsee joitain tunteja harjoittelemaan isossa luokassa, ja kolmannella siirtyy yleisopetuksen puolelle kokoaikaisesti. Jutustelun lomassa opettaja kyseli voisinko Mieheltä tiedustella vapaapäiviä tässä kuussa. Ovat suunnitelleet retkipäivää, ja koska meillä on pikkubussi, siihen mahtuisi useampi matkustaja eli Mies jos suostuisi kuskiksi heille (on kerran aikaisemminkin ollut). Opettaja tuumasi, että minusta ei niin suurta hyötyä kuskina ole kun joutuisin kolme paikkaa täyttämään jo tehotuhoilla ja Taaperolla ;) Kotona Miehen ruokiksella selvisi sitten, että tuolloin Miehellä on kesälomaviikko, joten pääsee hyvin kuskiksi. Pitää muistaa kirjoittaa reissuvihkoon viestiä.

Ruokakokeiluna oli kotona tänään ne täytetyt kesäkurpitsat. Minä tykkäsin, muu perhe nurisi. Nuriskoot - kerran minä tykkäsin, noita tulee tulevaisuudessakin. Maustaminen vain pitää ottaa tarkemmin, enemmän makua olisi saanut olla. Laitoin täytteeseen jauhelihaa, Creme Bonjour Valkosipulia, suolaa, mustapippuria, maustepippuria, porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsan sisuksen ja Kikkomanin soijaa.

Taaperoltakin löytyy "asennetta"

2005-09-03T16:59:00.000+03:00

Eilen illalla Taapero päätti näyttää, että kyllä hänkin osaa jo kiukuta kuten Pipa ja Poppana konsanaan jos syytä löytyy. Ikää pikkumiehellä oli eilen siis peräti 1v3kk5pv. Mielenilmaus sai alkunsa kun ilkeät vanhemmat estivät poikaa toteuttamasta itseään, eivätkä antaneet tämän kiivetä pöydälle. Eikä auttanut vaikka vanhemmat poistuivat keittiöstä, isommat sisarukset saivat niinikään kehoituksen nostaa velikulta pois pöydältä ja mielummin vielä estää pääsy sinne kokonaan.

Taapero kirkui ja raivosi, ja teki yllätyshyökkäyksiä milloin minkäkin tuolin kautta pöydän päälle mutta ei... aina nostettiin pois. Desibelit pojalla saivat ennen kuulumattomia ulottuvuuksia, ja minä olohuoneessa jo huolestuneena tarkkailin ikkunoita, että näkyykö säröjä. Onneksi kestivät vielä. Ja mikä oli niin kiinostavaa pöydällä? Isosisarusten kaakaomukit, ei sen kummempaa.

Tänään sain osittaisvapaaillan. Mies lähti mökille, ja tytöt lähtivät mukaan. Siis vain pojat kotona. Enpä kyllä tiedä vielä onko tuosta hyötyä... jos Tuuliviiri alkaa Esikoista härnäämään niin siinä on korvat ja hermot koetuksella. Tällä hetkelä on vielä rauhallista, Esikoinen lähti kaverinsa kanssa uimahalliin ja Tuuliviiri leikkii Taaperon kanssa. Minä nautin oleskelusta, Taaperon päiväunien aikaan raivasin keittiön ihmismäiseen kuntoon ja pesin lattiatkin. Siis olen tehnyt jotain hyödyllistäkin ;)

Huomenissa mökkeilijät kotiutuvat sitten jo ajoissa, Esikoinen ja Mies lähtevät klo 15 aikoihin kohti Loviisaa, jossa Esikoisella on taas yksi piirisarjan ottelu. Taaskaan minä en pääse mukaan, Taapero nukkuu päiväunia tuohon aikaan, mutta ensi viikolla on sentään kotipeli niin sen ainakin pääsen katsomaan.

Tuuliviirin hammaslääkärireissu

2005-09-01T16:26:00.000+03:00

Ei tullut Tuuliviirille rautoja, eikä tarvitse nyhtää olemassaolevia hampaitakaan pois. Röntgenkuvasta näkyi, että Tuuliviirillä synnynnäisesti puuttuu oikean yläetuhampaan vierestä hampaanaihe, tämä on ollut osasyynä siihen että etuhammas on tavallaan liian kaukana keskikohdasta. Vasemman ylähampaan viereinen hammas taas on röntgenkuvan mukaan terävä ja kapea, joten mahtuu väliin hyvin.

Tulevaisuudessa, kun vielä tuloillaan olevat rautahampaat alkavat puskea esiin, niitä ohjataan kasvamaan hiukan keskikohtaa päin, jolloin etuhampaidenkin rako pienenee, ja näin puuttuva hammas korvautuu. Tilaa ohjaukseen tehdään maitohampaita vähän hiomalla. Jotenkin noin oikomisiin erikoistunut lääkäri selitti. Jos ohjaus ei auta niin sitten voi raudatkin tulla kyseeseen, mutta tuohon menee vielä aikaa.

Perheen nurinoista huolimatta tein tänään mausteista kukkakaalia. Tulipahan maistettua, mutta toista kertaa en taida tehdä. Kyllä sitä söi ennen kuin selkään otti, mutta meidän perheessä kukaan ei siihen ihastunut. Lapset saivat syötyä osan kun iskivät lautaselle reilusti ketsuppia, Miehen mielipidettä en tiedä kun olin siellä hammaslääkärissä Miehen käydessä syömässä. Kreikkalaiset lihapullat sen sijaan maistuivat ainakin Esikoiselle ja Tuuliviirille minun lisäkseni. Mitähän seuraavaksi testaisin... täytetyt kesäkurpitsat houkuttelisivat kyllä... tai jotain muuta siitä tehtynä.

Guten morgen

2005-09-01T10:20:00.000+03:00

Tässä sitä taas kahvikupposen kera istutaan ja yritetään heräillä. Taapero heräili jälleen kerran yöllä itkeskelemään, ja kun sai minut hereille, jatkoi uniaan toistaakseen tempun taas jossain vaiheessa. Tylsä leikki minun mielestäni.

Jippii, sain sen hampurilaiskastikkeen hajun tuolistakin pois kun löysin siivouskaapista tekstiilien vaahtopesupurkin. Sitä tuoliin, annettiin vaikuttaa hetki ja pyyhittiin ja imuroitiin pois. Pipa tosin taisi yrittää sen tuolin pesua eilen itsekin... ehdin aamulla juuri ja juuri pelastamaan ison Fairy-pullon tyttösen käsistä pois ennen kuin sitä ainetta olisi löytynyt ties mistä. Vastaus on aina sama, kun kysyn että mitä oikein meinasi.. "en minä tiedä". Tosin tuo vastaus kuuluu usein muidenkin lasten suusta kun sama kysymys esitetään heillekin, tai sitten "en se minä ollut" (yhteenääneen kaikkien viiden puhuvan suusta kun joku on tehnyt jotain - kotitonttu ilmeisesti, aikamoinen ilkimys meillä asustaakin), "en minä mitään nähnyt" jne.

Tuuliviirin opettajaan törmäsin pankkireissulla, sovittiin ensi maanantaiksi HOJKS:n tekoaika. Pitääkin muistaa laittaa tuo kalenteriin ettei käy kuin viime vuonna, jolloin Isosisko oli se joka minua muistutti tapaamisesta (n. viisi minuuttia sen jälkeen kun minun jo piti olla paikalla). Minä olin unohtanut sen kokonaan. Mutta sen muistan, että tänään Tuuliviirillä on aika hammaslääkäriin, katsotaan aletaanko tekemään jotain sille portinraolle etuhampaiden välissä vai ei, jotain täytyy kuitenkin tehdä, toisen etuhampaan viereen ei hammas mahdu muuten tulemaan. No, siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen illalla sain todeta, että minulla on aika reilu perhe. Ajattelin kokeilla mausteista kukkakaalia ja kreikkalaisia lihapullia ruoaksi, niin Mies kysyy Isosiskolta, että "mentiikös me huomenna sinne pizzalle?", siihen Tuuliviiri hihkuu "minä myös", ja jopa Esikoinen hihkaisee toisesta huoneesta että "ravintolaan syömään, jee"... ja kun isot edellä niin pienet perässä, tehotyttökuoro yhtyi heihin. Noo, leikkiähän tuo Mies laski mutta silti. Kohta alan kiusaksikin tekemään erilaisia ruokia kuin mihin ovat tottuneet. Jotain vaihtelua välillä.

No niin, ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Pitää hakea lisää. Ehdinkin heti ylösnoustua imuroimaan kämpän, latomaan tiskikoneen täyteen, siivoamaan keittiön... ihan hyvin voin vielä tässä siis istua vielä toisenkin kupillisen ajan.

Hampurilaiskastiketta p**kele!

2005-08-30T19:14:00.000+03:00

Myydään reilu 3-vuotias täystuho, vandaali, termiitti, vihulainen... tai vaihdetaan sisäsiistiin koiraan! Kaupan päälle annetaan mykkä 5-vuotias, joka ei saa suutaan auki kun pitäisi.

Saipahan äsken rauhallinen neulontatuokioni vauhdikkaan lopun kun muistin että Taaperon vaipan voisi välillä vaihtaa. Lähdin etsimään Taaperoa leikkihuoneesta jossa lasten äänet kuuluivat. Huoneen ovella vastaan iski pistävä haju, ja näkökenttääni hävityksen kauhistus.

Pipa oli hakenut Taaperon syömättä jääneen ruoan (Taapero alkoi dieetille, ei ruokakaan maistunut kun tarjosin) ja hampurilaiskastiketuubin jääkaapista, ja oli mennyt leikkihuoneen lattialle syömään. Lattia oli hampurilaiskastikkeessa, plyyssinen tuoli oli selkänojaa ja istuinosaa myöten hampurilaiskastikkeessa, Pipan kourat olivat hampurilaiskastikkeessa, Taaperon vaatteet olivat hampurilaiskastikkeessa kuten myös hiukset, kaula ja kourat!!! AARRRGGGGGHHHH!!!!!!! Nanosekunnin kiihtyvyys äidillä saavutettiin jälleen ja kenttäkenraalin äänivarannot otettiin käyttöön niinikään. Poppana pirulainen oli ollut koko ajan paikalla, mutta eipä tullut mitään sanomaan, mitä huoneessa puuhattiin >:I

Pipan marssitin käsien pesulle ja komensin huoneeseensa, Taaperolta riisuin äkkiä sotkuiset vaatteet pois ja pyyhin enimmät mössöt jaloista ja käsistä niihin ettei lattiat sotkeentuisi isommilta aloilta, kannoin sottaistakin sottaisemman tuolin keittiön pöydälle ja komensin Poppanan ja Tuuliviirin siivoamaan leikkihuoneen rojut lattioilta pois. Taaperoa käsistä kiinni ja pesuhuoneeseen suihkuun, ei siinä muukaan auttanut. Taapero yritti pesua protestoida mutta pysyin tiukkana ja saippuoin pojan - ei sitä hampurilaiskastikkeen hajua halua haistella lopun iltaa.

Suihkun jälkeen pojulle vaippa ja yöpuku jo päälle, ja keittiöön siivoamaan sitä tuolia. Sain kyllä tahrat pois mutta milläs sen hajun saa pois?? Leikkihuoneesta oli sillä välin tullut siisti, ilmeisesti karjaisu tuossa mielentilassa saa aikaan tulosta ;) jopa Poppana oli siivonnut, vaikka muuten yrittää selittää ettei osaa.

Ei naurattanut, ei. Vai naurattiko muka jotain???

Mies muutti kotiin, kesä on ohi

2005-08-30T13:01:00.000+03:00

Nyt se taitaa kesä olla ohi, Mies meinaan muutti eilen mökiltä takaisin kotiin. Toki tuo viikonloppuisin vielä mökille menee, mutta arkena on kotona. Pipa yritti kyllä mökillä selitellä, että he muuttavat kotiin kun lumet tulee. Siihen voisi mennä aikaa paljon, joten ehkäpä parempi näin.

Eilen tuli kytättyä uutisia taas tarkemmin. Kieltämättä sitä oli niin utelias, että tuo pyörremyrsky Katrina kiinnosti, mitä se saa aikaan New Orleansissa. Pahimmat uhkakuvat sentään jäivät toteutumatta, vaikka tuhoja tuli, samaten kuolleita. Luonnonvoimat saivat jälleen kerran miettimään kuinka arvaamaton tämä kotiplaneettamme onkaan... Kumpikohan tämän pallon joskus tuhoaa, luonto vai ihminen itse vai yhteistyössä kummatkin...

Big Brother suomalaisversiona alkoi niinikään eilen. Tuon ohjelman suosiota en kyllä ymmärrä (siis niiden aikaisempienkaan), ja olen erittäin iloinen ettei se pilaa maikkarin tai nelosen ohjelmatarjontaa vaan tulee Sub-tv:ltä. Vaikka ei sen puoleen, eipä noilta muiltakaan kanavilta kovin usein katsottavaa tule, eilinen oli poikkeus - peräti kaksi katsottavaa ohjelmaa... Näkijä neloselta, ja maikkarin leffa. Tirkistelyähän tämä toisaalta taitaa olla blogienkin lukeminen, vain ilman kuvia. Kilpailijoita Big Brotherissa käy enemmänkin sääliksi, kamerat suihkussa ja vessassa, nakukuvia netissä siepattuna noilta kameroilta... uu jee, tuoko on nyt sitten ihanaa ja kivaa? Jotain rajaa sentään voisi olla :P

Taapero on tehnyt puurolakon. Ei yhtään hyvä juttu. Ei kelpaa ilta- eikä aamupuuro, pää kääntyy pois, ja jos on lattialla niin melkein juoksee karkuun kun näkee puurolautasen. Eilen illalla söi iltapalaksi rasvakeittimellä tehtyjä Lidl:n lohkoperunoita hyvällä ruokahalulla - kieltämättä nuo hyviä ovatkin. Toivon kuitenkin, että tämä on vain ohimenevää ja puuro alkaisi taas maistua kun sitä sitkeästi tarjoan.

Esikoisella on tänään piirisarjaottelu Karhulassa. Mies aikoo ehtiä sitä katsomaan, kun peli alkaa klo 19 ja häneltä työt loppuvat klo 18. Mietin jo hetken, että jos koko perhe olisi lähtenyt katsomaan, mutta kotiintulo menisi klo 21 tienoille eli Taaperon kannalta vähän turhan myöhäiseksi - kun sillä iltapuurolla aion kiusata pientä.

Sunnuntai

2005-08-28T22:54:00.000+03:00

Päivä meni hieman kohmeessa. Alkomahoolilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta Taaperon viime yön nukkumisilla kyllä. Jostain syystä poju heräili pitkin aamuyötä itkeskelemään, lopulta klo 6 vaihdoin jo vaippaakin siltä varalta, että se olisi häiritsevän täynnä tai jotain muuta mystistä... Ei auttanut, itkeskely jatkui johonkin klo 7 asti, sitten sammui poika ja pari sekunttia myöhemmin äiti. Herättiin klo 11 kun olohuoneessa kuullosti olevan maanjäristys tai trombi - sittemmin osoittautui että Tuuliviiri se vain oli. Miten voi tietokoneella istuessakin pitää sellaista tuminaa...

Päiväunille Taapero taintui klo 14 jälkeen, ja koska poika ei antanut minun nukkua yöllä, en minäkään antanut päivällä - herätin varttia vaille viisi. Oikea syy kyllä oli se, että maha murisi jo niin uhkaavasti, että oli syytä päästä kohti mökkiä ja syömään Miehen grillailemia pihvejä. Soitin etukäteen Miehelle, että herätän Taaperon, niin Mies oli saanut ruoan jo valmiiksi siihen mennessä kun mökille ehdittiin. Suoraan ruokapöytään siis :)

Ruoan jälkeen kotiin ja lakanapyykkiä pesemään. Se on sellaista mitä voi vielä hikisesti jaksaakin siinä vaiheessa kun suu meinaa revetä liitoksistaan haukottelujen voimasta. Konehan sen työn tekee, tai kaksi konetta kun pesukoneesta ne piti työntää kuivausrumpuun ja sitten sieltä takaisin sänkyyn - jäi mankelointi välistä pois.

Sen verran väsynyt olin, että tämä kirvoitti hillittömän naurukohtauksen ... äiti on vähän väsynyt joo.

Lauantai iltaa

2005-08-27T22:25:00.000+03:00

Tsapadaba dai dai daa... kyllä ihmisen elämä on mukavaa. Ihan tämä laittaa laulelemaan ja mieli on niiiiiiin virkeä kun kävi mökillä saunassa ja lillui järvessäkin pitkän aikaa. Alussa teki mieli kyllä vähän kiljahtaa kun järveen hyppäsin mutta äkkiä siihen tottui ja sitten siitä nautti. Mies kyllä lähti ennen minua pois kun kuulema naku-uinnissa pelivehkeet meinasi jo jäätyä *nauraa*. Vesi oli nyt illalla +18,3 astetta.

Miehen savustama savulohi suorastaa suli suuhun, se oli niin herkullista. Kyytipojaksi oli perussalaattia, kurkku-tomaatti-jäävuorisalaatti plus amerikkalaista salaatinkastiketta ihan tilkka. Ja tietty leipää. Ruoan jälkeen muksut innostuivat juoksemaan saunaan - uimaan - saunaan - uimaan jne. pitkän aikaa, ja vasta sen jälkeen kun he lopettivat, minä ja Mies pääsimme ihan rauhassa saunomaan. Esikoinen ja Isosisko lupasivat katsoa Taaperon perään.

Saunan jälkeen oli kiva istua hetki kuistilla ja neuloa Fifi 2:ta... ja kuunnella meteliä joka oli mökin sisällä. Hrrr... toivottavasti ensi vuonna mökin yläkerta on kunnossa niin muksut saavat mennä sinne mekkaloimaan. Yhdessä tuvassa minä en kestä kuuden lapsen kanssa, huoneita pitää olla enemmän tai sitten minua uhkaa raittiin ilman myrkytys kun istun ulkona ;)

Kotiin tultaessa koukkasin Ärrän kautta ja hain vuokrafilmin. Jos saisin tainnutettua Taaperon nukkumaan kohta niin pääsisi leffaa katsomaan. Jos se on hyvä niin kai se on pakko Miehellekin kopsata.

Lauantai"aamua"

2005-08-27T11:34:00.000+03:00

Isosisko pääsi tänään Tykkimäelle sattumalta. J-serkun isän ammattiliitto tarjosi jäsenilleen kaksi ranneketta kauden päättäjäisiin, ja koska J-serkku kaipasi toki seuraa laitteisiin, niin Isosisko sai illalla kutsun tulla mukaan. Eikä tarvinnut kahta kertaa kysyä, että lähteekö. Esikoiselle tuosta ei viitsi sanoa mitään, tuo hyppi jo illalla kiukusta kun Tuuliviiri sai jäädä yökylään heidän yhteisen kaverinsa luokse, ja hän joutui tulemaan kotiin. Nyt kun kertoisi Tykkimäen reissusta niin Esikoinen varmaankin halkeaisi.

Isosisko oli lähtenyt jo siinä vaiheessa kun minä ja Taapero kömmittiin ylös sängystä puoli yhdentoista aikoihin. Taaperoon tainnut iskeä unikärpänen vaihteeksi, yhdessä vaiheessa tuo sentään heräili jo klo 9 aikoihin. Mutta en valita, en. Eilen illalla Taapero istui ekaa kertaa potalla kun tuli saunasta - kaivoin kapistuksen esiin, vaikka mitään pottaharjoittelua tuskin aloitetaan vielä. Isommat ovat kaikki aikoinaan oppineet päivä- ja yökuiviksi niillä main kun 2 v. täyttävät, ja helposti, pottaharjoittelua riitti sitä ennen vain muutama viikko. Paras merkki on ollut se, että yövaippa on ollut aamuisin kuiva siinä vaiheessa jo kauan, silloin on ollut hyvä aloittaa pottailu. Esikoisen kanssa aloitettiin potalla istuminen siinä vaiheessa kun tuota sai istuttaa, ja silti oppi kuivaksi vasta 2-vuotiaana, joten ihan turhaa touhua aloittaa vielä. Saapahan vielä käyttää kestovaippoja jonkun aikaa ;)

Mutta jospa saisi itsensä irti tästä koneelta ja kävisi heittämässä vähän kiisseliä Mersuun. Eilen katselin mistä kannattaa tankata, ja totesin että vaikka ABC:ltä saisi bonuksia, niin ei kannata kun diesel on siellä 10 senttiä/litra kalliimpaa kuin toisaalla. Järkky hintaero! Maitoa on niinikään käytävä ostamassa taas kymmenisen litraa niin riittää ehkä maanantaihin - paljonkohan Valio veloittaisi kylmäsäiliövaunusta pihalla... Lehmää en halua kun ei minusta ole juomaan vastalypsettyä maitoa (yökkii), sitäkin olen päässyt maistamaan joskus.

Perjantai

2005-08-26T16:18:00.000+03:00

Onpas päivät menneet nopsaan ohi kun on koko ajan ollut köhimistä ja niiskuttamista. Niih, se iski uudelleen tuo yskä ja otti nuhan kaveriksi juuri kun uskoin, että selviän hengissä ensimmäisestä yskästä. Nyt tämä on tasapuolisesti melkein koko perheessä, vain Tuuliviiri on taas mennyt niin lujaa, ettei virukset ehdi tarttua kiinni.

Eilen onnistuin nukkumaan pommiin aamulla, ja näin Tuuliviiri myöhästyi hiukan koulusta. Poika kun odotti kiltisti, että minä nousen ylös kun tarkoitukseni oli käydä asioilla ennen Tuuliviirin kouluun lähtöä. Lopulta tuli koputtamaan oveen ja havahduin siihen. Olin onneton onnistunut painamaan kännykän herätyksen kiinni kokonaan enkä torkulle :P

Ylösnoustua oli edessä aamutouhut, joten en liikkeelle ehtinyt ennen kuin Isosisko tuli koulusta kotiin. Lähdin kauppaan, maito oli lopussa, kävin ostamassa 10 litraa maitoa (ja uskokaa tai älkää, nyt ne on taas lopussa... vain kolme litraa jäljellä eli ei riitä huomiseen asti), ja kaupasta suuntasin kohti kansalaisopistoa. Jännitti että vieläkö Poppanalle siellä olisi muskarissa paikka kun en heti aamusta ilmoittanut tyttöä.Onneksi oli, saa tyttö taas jonkun "oman" jutun mihin ei Pipalla ole osaa eikä arpaa. Toisaalta tuon voi ajatella niinkin, että kun Poppana on siellä, saa Pipa nukuttua päiväunet rauhassa ;)

Eilen illalla käytiin sitten koko perheen voimin katsomassa Esikoisen piirisarjaottelua. Poika oli tällä kertaa maalivahtina (yleensä hyökkääjänä), joten pieniä paineita niskaan kun koko perhe oli paikalla. Rauhoitin toki Esikoista sanomalla, että "nollapeli tai viikko kotiarestia" ;) . Nollapeli oli itseasiassa aika lähellä jo, naurettiin katsomossa, että maalivahdilla taisi olla kylmä kun venytteli aina välillä ja hyppi ajan kuluksi... pallo oli suurimman osan aikaa vastustajan maalin lähettyvillä. Parin viimeisen minuutin aikana vastapuoli sai sitten yhden maalin tehtyä, ja peli päättyi 9-1. Torjuntoja ei tarvinnut tehdä kuin pari. Aika ylivoimaista peliä oli kyllä. Ensi viikolla pelit olisivat sitten Karhulassa ja Loviisassa.

Nyt taidan tarttua taas Fifi 2:een, haluaisin saada sen kohta puoliin valmiiksi. Huomenna on tarkoitus mennä mökille syömään kun Taapero herää päiväunilta (Mies sillä aikaa savustaa lohet valmiiksi) ja saunomaan, ja kun mökillä ei ole tietokonetta niin puikot heiluvat. Mietin yöpymistäkin siellä mutta taidan yöksi tulla kuitenkin kotiin... tai mistä sen tietää. Katsotaan sitä sitten huomenna. Siellä olisi naapurissa pippalotkin naisille...

Tekninen vika

2005-08-23T10:25:00.000+03:00

"Bloggerin Veijo ja Soneran Tellu ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin..." Hmm, olenkohan tosiaan liian addiktoitunut koneeseeni kun tuollainen alkoi päässä soida netin lakatessa eilen iltapäivällä toimimasta. Siis kamalaa!! Yhtäkkiä mikään ei toiminut. Veijo kun olisi pelittänyt niin Tellu kävi kiusaamaan.

Soneralta noita pätkimisiä on saanut kokea ennenkin, joten käynnistin koneen uudelleen (siitä on usein ollut apua), eipä ollut hyötyä. Toinen mieleen jäänyt neuvo teknisestä tuesta oli koneen ja modeemin sammutus hetkeksi - tein senkin eikä auttanut. Iik, paniikki! Äkkiä teknisen tuen puhelinnumero esiin, handsfreen haku autosta ja se kännykkään kiinni, Fifi 2 esiin ja soitto. Neuloin, neuloin, neuloin... ja yritin pysyä hereillä kuunnellessani unettavaa odotusmusiikki, jossa välissä miesääni totesi "Odottakaa ystävällisesti vielä pieni hetki, palvelemme teitä hetken kuluttua". Yök sille musiikille. Tuu tuu tupakkarulla valikoimista puuttui mutta ei se musiikki tuota paljon vauhdikkaampaa ollut. Joku vonkui Mona-Lisan perään, Beatleseiltäkin oli joku unilaulu... vauhdikkain kappale taisi olla Sommaren är kort.. uuh! Ilmeisesti toiveissa on, että soittaja nukahtaa odotellessaan niin ei kysele sittenkään tyhmiä.

Tunnin noita totellisia hilebilebiisejä kuunneltuani aloin epäillä tippuneeni johonkin Soneran teknisen tuen mustaan aukkoon, kun välillä puhelin alkoi jo tuutata hälytysääntä mutta sen sijaan että kukaan olisi vastannut, se yhdistyikin taas kehtolaululinjalle. Kaivoin esiin toisen kännykän ja soitin silläkin samaan numeroon - tuloksena tuplasti unimusiikkia mutta kummassakin korvassa eri kappale.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen olin jo niin väsynyt, että luovutin. Aloin häiriköimään Kaleidoskooppia kännykällä, että josko hänellä netti toimisi ja katsoisi sanotaanko Tellun kotisivuilla mitään, illalla sitten selvisi että näkyihän siellä syy. Tuollaisia kun sattuu vielä pari kertaa niin Fifi 2 voipi olla valmis - nyt se ehti kerätä pituutta reilut parikymmentä senttiä kun ei ollut muutakaan tekemistä.

*****
Eilen sain todeta, että työvoimatoimisto lähettää joskus jotain. Sain jo toisen kirjeen sieltä tämän parin kuukauden sisällä minkä olen ollut työttömänä. Ensimmäisessä tarjottiin jotain koulutusta, viskasin roskiin, olen ihan tarpeeksi saanut jo kouluista siinä mielessä, että jos olen työtön, haluan töihin en kouluun. Kouluun voisin hakea itsekin jos keksisin vielä jotain mikä tosiaan kiinnostaa. Eilinen lappu oli sitten ilmoitus työpaikasta, johon voisin laittaa hakemuksen. Tosin, olin tuonkin jo omatoimisesti löytänyt ja hakemusta mietin päässäni. Tarkoitus on se rustata tämän viikon aikana. Tosin tympii ajatus - turhaa paperinhukkaa ja postilaitoksen kannatusta se on kuitenkin, eiköhän tuolta tule taas kirje "kiitämme mielenkiinnosta, hakijoita oli 200+ ja valituksi tuli xxx xxxxx". On meinaan tullut hakemuksia kirjoitettua viimeisten 12 vuoden aikana paljon, mutta tulos ei ole kovin hyvä. Yhden työpaikan sain, ja sieltä sanoin itseni irti. Työttömänäkään en orjatyöhön ryhdy.

Isosisko puikoissa

2005-08-21T20:59:00.000+03:00

Tässä kuva Isosiskon valmiista töistä :)