Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005

Yleisön pyynnöstä

Olen pitänyt päiväkirjaa toisaalla mutta siitä sain kuulla nurinoita, että on niin vaikeasti tavoitettavissa kun lukeakseen piti rekisteröityä ;) - no, aloitetaan nyt sitten tämäkin blogi mihin riittää pieni klikkaus hiirellä kun osoitteen antaa.

Taustaksi minusta nyt kerrottakoon, että olen kotiäitinä pienestä esteestä johtuen.. siis työpaikkaa ei ole löytynyt vaikka kymmenen vuotta (toki aina välillä äitiyslomaillen ettei käy liian raskaaksi työn etsiminenkään) on töitä tullut etsittyä. Sen siitä sai kun pääkaupungista tänne maalle muutin miehen perässä ;D

Lapsia on siunaantunut kuusi, 11 v, 9 v, 7 v, 4 v, 2 v ja 9 kk - ja ei, meillä ei ole uskonnollisia vakaumuksia mikä selittäisi lapsiluvun. Ripaus hulluutta vain ja usko huomiseen kaikesta huolimatta. Siis että kyllä tässä toimeen tullaan vaikka tulonlähteinä onkin runsas ja antelias kotihoidon tuki ilman kuntalisiä, miehellä alle keskitason palkka ja velkaa riittää vaikka muille jakaa kun on autolainaa (oli pakko vuosi sitten pikkubussi Saksasta tuottaa), asuntolainaa (taloa piti laajentaa kolmisen vuotta sitten) ja opintolainaa kun 4 v:n ja 2 v:n vauva-aikoina opiskelin illat AMK:ssa (oli kivaa vaihtelua kotielämään). Sainpahan uuden hienon tradenomin tittelin vaikka työtä sekään ei mukanaan tuonut.

Krooninen vauvakuume

Nuorinta odottaessa olin varma, että viimeistä kertaa raskaana olen. Kyllähän kuusi lasta jo riittää, ja etenkin mies sitä sanoi. Ajattelin etten enää ala ehdottelemaankaan perheenlisäystä ellei mies itse sairastu vauvakuumeeseen. Mutta mutta... tuo krooninen vauvakuume on vakava tauti, ja ikävä kyllä sitä vastaan ei ole rokotuksia keksitty. Niin se vain hiipi kimppuun kun vauva oli muutaman kuukauden, ja ajatus ettei meille enää sinappilinkoa tule, on pelottava - minä haluan ehdottomasti vielä kerran (ainakin) olla raskaana, tuntea potkut masussa ja ennen kaikkea päästä synnyttämään. Synnytys on ihana kokemus, aivan mahtava.. Hmm, nyt onkin paras olla antamatta äidille tämän blogin linkkiä tai saa sydänkohtauksen ;) .. hän kun on sitä mieltä, että nyt pitää antaa jo muidenkin tätä maata täyttää eikä vain meidän.

2 Comments:

  • At helmikuuta 23, 2005 10:00 ip., Blogger Kaleidoskooppi said…

    Mukavaa, että päätit ruveta pitämään blogia myös näin julkisesti. Eiköhän teidän karusellissa riitä kirjoittamista pariinkin blogiin? ;)

     
  • At helmikuuta 24, 2005 6:57 ip., Anonymous Jodamami said…

    "Olen pitänyt päiväkirjaa toisaalla mutta siitä sain kuulla nurinoita, että on niin vaikeasti tavoitettavissa kun lukeakseen piti rekisteröityä ;) "

    Kiitän ja kumarran :D

     

Lähetä kommentti

<< Home