"Karhunpoika sairastaa..."

Voi äly että ottaa taas päähän... 2 v:llä alkoi 8 kk:n ikäisenä korvatulehduskierre, joka jatkuu edelleen (kitarisat leikattu, kaksi kertaa putkitettu) - ei siis tullut tänään korvalääkäriltä terveen papereita. Toinen korva on kunnossa ilman putkea (eli sentään puoli voittoa jo), mutta toisessa korvassa putki tukkeessa ja takana märkää. Lisäksi keuhkoissa vinkuu ja rohisee, että jo se olisi kuulema antibioottikuurin pläjäyttänyt. Tyttö oli kyllä ihana illalla kun isälleen selitti hymyillen "huomenna Mauri katsoo minun korvia ja minä itken". Isä siihen totesi että eihän se satu, johon tyttö tuumasi "sattuupas" sellaisella äänensävyllä, että hänenhän korvia siellä ronklataan eikä isän eli isä ei tiedä mistään mitään :D Ja lupauksensa tyttö piti eli itku pääsi kun korviin kurkattiin.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt vauvapojankin korvia, ja niiden tutkituttamista kun yskää ja nuhaa on ollut tauotta pitkään.. muistaakseni joulusta asti, ja posket ovat punaiset (korvalääkäri aikoinaan tuon kertoi olevan yksi merkki korvatulehduksesta mikä ei muuten oireile). Yhden antibioottikuurin vauva sai vuoden alusta keuhkoputkentulehdukseen, ja kuukausi sitten neuvolalääkäri katsoi tarkastuksen yhteydessä korvatkin. Kunnossa olivat. Vai olivatkohan sittenkään? Pyysin tänään korvalääkäriä kurkistamaan vauvankin korviin ja tuomio oli tyly. "Korvat ovat todella pahan näköiset, ovat olleet jo pitkään - harmaata märkää täynnä." Vauvalla siis korvat huonommassa kunnossa kuin isosiskolla. Tosin vaikka olisin vienyt vauvan päivystykseen viikonloppuna kun sitä mietin, olisi tulos voinut olla että kunnossa ovat. Korvalääkäri sanoi, että kun korvat ovat tuon näköiset kuin ne vauvapojalla ovat, niin yhdeksän lääkäriä kymmenestä olisi sanonut että ne ovat kunnossa. Näytti kuviakin terveistä korvista, ja samanlaisista mitä vauvalla nyt on - ero tosiaan oli niin pieni, että uskon hyvin tuon. Akuutti korvatulehdus on ollut ajat sitten, nyt voi puhua jo liimakorvasta :( Veikkasi vielä, että tällä hetkellä vauvan kuulo on alentunut n. 40 %.

Uusi käynti tasan kolmen viikon kuluttua kummallakin. 2 v:n korvat jos ovat kunnossa, napsaistaan toinen putki pois koska se ei pysy auki, ja kun putkiton korva on kuitenkin pysynyt terveenä niin jospa toinenkin sitten alkaisi pysymään. Vauvapoika taas joutuu tiukkaan syyniin - jos korvat eivät ole kunnossa -> samantien putkitukseen aika.

Että törsäämään pääsin ja kunnolla ;) On vasta puolipäivä ja olen onnistunut kuluttamaan 160 euroa. Luojan kiitos on nuo vakuutukset tullut otettua! Piti kyllä jo äidille tehdä ennen apteekkiin menoa pikasoitto, että lainaisi rahaa heti ja laittaisi tilille kun kortilla maksan. Huomenna vasta lapsilisäpäivä ja siihen asti on aika p.a olo.

Selätöntä elämää

Itse olen viettänyt melko selätöntä elämää. Siis kyllä minulla selkä mukana kulkee mutta melko hyödytön kapistus tällä hetkellä sekin. Kuusi viikkoa sitten eräänä kauniina päivänä selkää alkoi särkeä, kaksi päivää myöhemmin oli pakko mennä päivystyksestä hakemaan kyynärsauvat kun en pystynyt ilman apua kävelmäänkään - selkää vihloi ja särki niin maan perusteellisesti. Kaksi viikkoa piti köpötellä keppien avulla, ekan viikon ajan minulla oli apuna kotiavustaja kun en pystynyt vauvaa nostamaan eli vaipanvaihdotkin olivat mahdoton tehtävä. Sain heti ajan fysioterapiaan, ja siellä kävin kymmenen kertaa sähköimpulsseja selkään hakemassa - ne lievittivätkin kipua mukavasti ja varmasti osaltaan auttoivat kävelykyvyn palautumiseen. Ikävä kyllä kumartelu ei onnistu edelleenkään. Nyt nostan vauvaa (ja muita lapsia, jos tarvii) reisilihasten ja käsilihasten avulla (hmm, millaisetkohan muskelit minulla onkaan kesään mennessä?) selkä suorana. Olen kirjaimellisesti kuin seipään niellyt siis. What a wonderful feeling :P - enpä ennen tätä tiennyt että aivastukseenkin tarvitaan selkälihaksia mutta nyt tiedän. Aivastaessa vihloo häntäluuhun asti.

Lääkäri diagnosoi vaivan noidannuoleksi, keskimääräinen paranemisaika 8 viikkoa. Jaiks! Mies rukka kun joutuu töidensä lisäksi kotonakin tekemään nyt entistä enemmän. Röntgenkuvissa olen myös käynyt. Ekan kuvan perusteella minulla on aika normaali selkä - parin millin kuluma jostain nikamien välistä löytyi. Tiistaina kävin vielä uusissa kuvissa, joissa katsottiin noiden nikamien liikkuvuutta - lääkäri soitteli äsken ja sanoi ettei niissäkään mitään vikaa näy. Eli terve selkä luiden puolesta. Kehotti vielä kuukauden katselemaan josko olo helpottuisi, jos ei niin sitten kirurgille lähetettä. Ja vatsalihaksia (mitä ne on??) ja selkälihaksia pitäisi treenata, niistä löytyy tämäntyyppiseen selkävaivaan se paras apu. Jooh.. kunhan nyt minä ensin tuonne lattialle taipuisin. Tosin.. ehkä tämä voi olla ohimenevää - illalla meinasin nielaista hammasharjan kun huomasin pystyväni taipumaan lavuaarin ylle. Olipas outo tunne. Tosin aamulla oltiin sitten taas jäykkiksiä.

Äsken soittivat fysioterapiasta, että nyt olisi tullut tuo sähköimpulssilaite sinne, minkä saan kahdeksi viikoksi kotiin lainaan - jippii! Nyt pääsen "sähköttelemään" itseäni urakalla, ja mies aikoo testata myös kun selkäkipuja hänelläkin on. Mielummin tuo laite kuin isäni ehdotus, että mies ottaisi kaksi metallipiikkiä, kietoisi niihin sähköjohdon ja työntäisi töpselin seinään ja niillä kepeillä sitten tuikkisi minua selkään.. siitä voisi saada jo afrotkin samalla kertaa ja yliannostuksesta duracell meininkiä.. "ja duracell vain jatkaa" *kuvittelee itsensä kiertämässä kehää tauotta ympäri taloa*.

Iltaohjelma

Vielä olisi tänään 4 v:n muskari edessä. Jos jaksan niin voisin käydä vaikka kirjastossa siinä välissä tai sitten istun ja nautin rauhasta luokan ulkopuolella. 45 minuutin takia ei viitsi edestakaisin ajella kotiin ja taas takaisin. Vauva nukkunee siinä vaiheessa päiväunia kun vielä kukkuu hereillä, 9 v. toimii lapsenvahtina sen ajan. Klo 17.30 taas kotiin, ja tupa pöllähtää täyteen 9-vuotiaita tyttöjä odottelemaan kyytiä lätkäpeliin, saivat koulusta vapaaliput tämän illan peliin. Mies yrittää päästä töistä hieman ennen klo 18 niin ehtisi tulla hakemaan tuon pikkubussin ja tytöt, hakea esikoisen ja tämän kaverin jalkapalloharkoista mukaan, ja sitten naapurikaupunkiin peliä katsomaan, joka alkaa klo 18.30. Minulle jää siis "rauhallinen" ilta kolmen tai neljän (jos 7 v. ei lähde mukaan) nuorimmaisen kanssa kotona.