Iltauintia, aamukirkkoa

Eilen Miehellä oli vapaapäivä, joten aika kului perheen parissa eikä niinkään tietokoneella. Kääk! Kohtahan minä vieroitun kokonaan ;) (lienee turha pelko kuitenkin..). Käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa, siivottiin ja muutenkin vietettiin aikaa yhdessä. Illalla päätettiin käydä koko perheen voimin uimahallissa Isosiskon futisharkkojen jälkeen, hoituu pesulla käynti samalla. Esikoisella oli niinikään urheilullinen päivä, kävi luistelemassa ja keilaamassa - innostui keilaamaan niissä seuran pikkujouluissa.

Uimahallilla totesin, että siellä taisikin olla Miehen sisarusten kokoontumisajot kun Miehen sisko oli uimahallin kahviossa, ja lastenaltaassa törmättiin Miehen veljeen. Oli tullut poikansa kanssa uimaan hänkin. Taapero ei kiljunut suihkussa tällä kertaa laisinkaan, osasyynä ehkä se, että seurasi tarkkaan mitä kolme siskoa puuhastelivat. Vasta kun hiukset kasteltiin, tuli vastalause. Altaassa poju sen sijaan oli tyytyväinen heti alusta asti. Loiskutteli käsillään ja hymyili kuin pieni aurinko kun uitin edestakaisin altaassa. Jostain kumman syystä tällä kertaa isin syli ei kelvannut, kitinä alkoi kun Miehelle pojan annoin että pääsin käymään uimassa ja pariin otteeseen leikkimään muidenkin muksujen kanssa. Ja kun taas ilmestyin Taaperon näkyviin, alkoi kitinä joka loppui kuin veitsellä leikaten heti kun syliin otin. Pois lähdettäessä reppana tutisi ja tärisi kuin haavanlehti suihkussa mutta ei halunnut suihkujen luota pois kun innostui niillä leikkimään (varoi kuitenkin tarkkaan ettei pää kastunut). Kotiin päästyä oli ihanan rentoutunut olo! Kyllä tuo uimassakäynti on mukavaa.

Aamukirkko
Perhekerho oli tänään kirkolla (kirkon esittelyä, pieni jumalanpalvelus, ja kirkkokahvit ja -mehut pullan ja keksien kera), ja kun nyt uimassa käytiin eilen, niin kuntoilun vuoksi ajattelin tuonne lähteä kävellen tehotyttöjen ja Taaperon kanssa. Sain vielä sovittua treffit ja kävelyseuraa ystävästäni, joten mikä ettei. Aamulla oli kello soimassa kahdeksalta, ja siinä puoli kymmenen aikoihin lähdettiin kotoa. Matkaa on ehkä joku puolitoista kilometriä, ja hyvin ehdittiin kymmeneksi. Ihan kiva reissu tuo oli, etenkin kun ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa siitä että lapset pitivät ääntä ja juoksentelivat - päin vastoin, pappikin sanoi että lapsia ei ole luotu istumaan paikoillaan kuin tatit, eikä sitä voi heiltä odottaa, vaikka monet kristityt tuntuvat ajattelevan, että kirkossa on istuttava hievahtamatta.

Kotiinpäin käveltäessä puhuttiin K:n kanssa josko otettaisiin taas tavaksi nämä aamupäiväkävelyt, mitä harrastimme melkein joka päivä silloin kun Esikoinen, Isosisko ja Tuuliviiri olivat pieniä. Maanantaina, jos sää sallii, on treffit jo sovittu kello kymmeneksi.