Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää

Niin se vain suklaanhimo laittaa laiskemmankin liikkumaan. Iski niin armoton suklaahampaan kolotus tuossa iltapäivällä, että oli pakko laittaa auto lohkoon ja käydä kaupassa. Ja rohmu mikä rohmu - jottei heti lopu, ostin kerralla kolme levyä Fasun Sinistä... mmmmmmmm... Tosin yksi levy pitänee varata verottajille, siis lapsille. Muutoin voisi olla nautinnollinen suklaansyönti kaukana kun selän takana olisi huutokuoro. Toinen vaihtoehto olisi syödä vessassa salaa mutta ei sekään kovin houkuttele.

Vanhuus, sokeus tai dementia? Vai kaikki yhdessä?

9 v. halusi syöttää vauvapojalle soseen, ja tokihan minä luvan annoin. Lupasin käydä muovikaulurin keittiöstä hakemassa kun tyttö Vauvaa syöttötuoliin laittoi. Tulin takaisin ja aloin kauluria kaulaan laittamaan... Muuten hyvä mutta kun minä laitoin sitä tytön kaulaan, enkä edes tajunnut asiassa mitään omituista ennen kuin tyttö alkoi kysellä minulta epäluuloisen näköisenä, että mitä minä teen. Hupsis.. äkkiä kauluri sinne minne se kuului eli Vauvan kaulaan.

Toivoa on...

Meinaan selän kuntoutumiseen. Huomasin tänään hieman selkää sähköteltyäni, että herttinen, se jäykkis olo selästä on kadonnut, ja saatoin kumartua jo melkein lattiaan asti. Jippii! Ehkä minä tästä vielä vetristyn ja saan takaisin kadotetun notkeuteni ;) Mutta heti en aio käydä rehkimään eli ehkä minä vielä tämän viikonlopun otan ihan rauhallisesti ja sitten ensi viikolla otan asiakseni tehdä tässä talossakin jotain - lähinnä pyykkisotahan se on mielessä. Yksi huone pursuaa lattiasta kattoon puhdasta pyykkiä, mikä odottaa että sille tehtäisiin jotain. Siis lakanat että ne mankeloitaisiin, lajiteltaisiin pyykit niin että mikä on kenenkin vaate, viikattaisiin ja vielä jos puhtia tuon kaiken jälkeen riittäisi niin saisihan ne kaappeihinkin viedä... Vaikka mitä se hyödyttää, viikon kuluttua ne on taas tuolla odottamassa käsittelyä - mikä noidankehä, loputon. Penkomiskorisysteemi voisi olla ihan riittävää...