Vierivi aika ja kiirehtivi päivät - tunnustustakin seuraa

Onpas päivät menneet haipakkaa vauhtia kun näin pitkä tauko ehti polkkauksessakin tulla. Vaan eipä meillä elämää kummempaa ole kotona ollutkaan.

Isosisko ja Esikoinen ovat innostuneet torttujen leipomisesta, joten nyt on miehellä ja lapsilla ollut herkkua.. tai no, Isosisko ei syö niitä, leipoo vain. Olen monesti ollut ihmeissäni Isosiskon kanssa kun ne, mitä muut pitävät herkkuina, eivät meidän neitiin uppoa. Tyttö on suorastaan nirso sen suhteen mitä kakkua, pullaa, keksejä tai karkkia syö. Turha kuvitellakaan että kaikki uppoaisi niin kuin noihin muihin herkkupeppuihin tässä perheessä. Joskus se myös hieman, ihan pikkiriikkisen vain, hermostuttaa kun olisi halunnut toista ilahduttaa ja yllättää jollain, eikä se sitten kelpaakaan :D

Isosisko sai myös vuoden kaupassakäyntikiellon. Oli viikolla käynyt ostamassa irtokarkkeja, punnitsi pussin, ja kun myyjä meni tarkistamaan hintaa, se näytti 50 senttiä liian vähän. Isosiskoa olen yrittänyt opettaa, että päästää punnittavista tuotteista irti, mutta sitkeästi tyttö niistä pitää kiinni. Nyt oli sitten käynyt niin, että vaikka pussi olikin vaa'alla, se ei ollut ollut siinä kunnolla. Sain soiton kaupasta ja kun tytön kanssa keskustelin, en epäile etteikö totta puhuisi. Meinasihan neiti minulle kerran ostattaa kalliit omenat punnituksensa päälle, kolminumeroisella euroluvulla. Mutta kaupan periaate on, ettei tyttö saa nyt vuoteen sinne mennä yksinään. Eiköhän tuo nyt tästä oppinut sen irtipäästämisen tärkeyden.

Joulukin pukkaa päälle kovaa vauhtia, ja vasta yksi lahja ostettu :o . Tässä voi tulla pian kiire :D . Noo, torstaina on isännän vapaapäivä, jospa silloin pääsisimme ostosreissulle aamupäivästä. Iltapäivästä onkin sitten jo Poppanan muskarin nyyttäripikkujoulut.

Tunnustus kaappeilusta ;)
Tunnustus kerran pari vuodessa saattaa pitää blogin elämän vilkkaana? Katsotaan.
Viikko sitten päätin kokeilla hyväkarppausta. Tosin todellakin hyväsellaista, minä en jaksa niin tiukasti alkaa hiilihydraatteja laskemaan. Apuna laskemisessa käytin Nutriksen demoa. Ensimmäiset pari päivää kokeilin n. 60 g hiililareita päivässä - voi äly kuinka huono olo tuli. Päässä humisi ja latvassa heitti, lisäsin sitten (aah, ihanaa!) pari aitoa ruisleipäsiivua ruokavalioon ja olo koheni, tosin päässä tuntuu kevyeltä edelleen - laihtuikohan se ainokainen aivosolukin... laskin että hiilareita olisi sitten ollut n. 80 g päivässä. Vettä menee useampi litra päivässä, ostin mineraalivettä lisäksi, saa vaihtelua juomiseen ja niitä mikroravinteitakin lisäksi. Mielenkiintoinen kirja tuli luettua myös, Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. Oli niin mukavasti kirjoitettu että se piti lukea kahdelta istumalta, ekalla kerralla luin taskulamppuni valossa sängyssä etten häiritse Taaperon unia :D

Ensimmäisen viikon tulos näyttäisi nyt olevan -1,9 kg. Aika paljon kun minulle olisi riittänyt kyllä puolen kilon viikkovauhti ihan hyvin. Pudotettavaa olisi vielä kuutisen kiloa tavoitteeseen.