Tiistaiaamua

Aamulla klo 11 heräsivät pahaa aavistamattomina uninen äiti-ihminen ja Vauva. Uni oli maistunut pidempään kun Vauva oli harjoitellut klo 5-6 välillä joikhaamisen jaloa taitoa. Epäkiitollinen yleisö vain yritti suhista ja komennella hiljaiseksi mutta taiteilijan vapautta ei estänyt mikään... kuten ei sen kuulemistakaan edes pään päälle heitetty tyyny (toki vain äiti-ihmisen pään päälle).

Noo, ylöshän se oli jo tuohon aikaan noustava ja ryhdyttävä aamun touhuihin. Vauvan aamuleikkeihin kuuluu kaiken minkä irti saa, heittäminen kohti äiti-ihmistä, ja voi sitä riemua kun äiti-ihminen heittää kaiken takaisin. Ei kun uudelleen puput, rätit, vaipat hoitopöydältä ym. äidin niskaan ja toiveikas hymy naamalla odottamaan että ne tippuvat takaisin pinnasänkyyn ilmojen teitä. Hetki leikkiä ja sitten äiti-ihminen kaappasi Vauvan hoitopöydälle vaipan vaihtoon - siinä vaiheessa loppui Vauvan huumori. Ilmeisesti olisi yövaipassa ollut mukavampi mennä kuin puhtaassa. Äiti-ihminen ei vastalauseista ollut tietääkseenkään vaan vaihtoi vaipan ja kippasi Vauvan olohuoneen lattialle. "BYÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄ VÄYYÄÄÄ" (suom. "minä en halua tänne lattialle vaan syliin") kuului välittömästi. Äiti-ihminen luikki äkkiä karkuun ja pesulle. Sillä välin Vauva oli todennut ettei kapinoinnista ole apua, ja sääteli vähän television asetuksia aikansa kuluksi.

Vihdoin ja viimein oli aamupesun jälkeen aika Vauvan saada aamupalaa maitobaarista. Kasvot hymyssä Vauva konttasi äiti-ihmisen luokse kun näki imetystyynyn sylissä, selvää ehdollistumista moiseen kapineeseen havaittavissa siis. Aamupala maistui, puolen vaihto ja lopulta hekotusta kun maitobaari laitettiin kiinni. Siinä vaiheessa lattialle laitto ei enää aiheuttanut huutoa.

Mutta voi kauhistus. Vain hetki tuon jälkeen Vauva konttasi lujaa karkuun kiellettyjen johtojen sekaan konehuoneeseen (=tietokonepöydän alle)... Attila ja hunnilauma hyökkäsivät kimppuun, ja hunnit yrittivät rääkätä ja kiduttaa Vauvaa halailemalla ja käsistä vetämällä ja muutenkin ahdistamalla toisen nurkkaan. HUI! Rauha oli poissa ja kaaos saapui. Onneksi Isosisko tuli pian tämän jälkeen kotiin ja sai hunnitkin kuriin keksimällä näille muuta tekemistä - Attila ja äiti-ihminen päättivät käydä tässä välissä täydentämässä ruokavarastojaan.

Kauppareissun jälkeen hunnit ja monnit lähtivät takaisin mökille, Isosisko mukanaan (Tuuliviiri oli käynyt ja lähtenyt jo jonnekin jossain vaiheessa), ja Vauva pääsi nukkumaan. Tosin joikhaamisen avulla tällä kertaa. Ilkeä äiti kehtasi kiljaista kun poika maitobaarissa hampaitaan käytteli ja sekös suututti toisen. Maitobaarien ei kuulu kiljua!