Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

torstaina, toukokuuta 19, 2005

Elämää

Pakko se on uskoa että elämä voi häiritä virtuaalielämää. Tiistaina ei ehtinyt blogata kun tuli irkkikaveri lastensa kanssa kylään - mikä oli kyllä oikein mukavaa. Tuli vaihtelua tähän arkeen täälläkin ja Mies tuumasi maanantai-iltana myös, että voisin kutsua jonkun vaikka kerran viikossa kun se saa aikaan näkyviä tuloksia... Raivasin yhden huoneen lattiaa hieman tyhjemmäksi pahvilaatikoista sun muista, ja saatiin vihdoin kaappiin joulukoristeetkin - ja jopa ennen juhannusta! Juhannuksen jälkeen ei olisi ollut enää mieltä niitä kaappiin laittaakaan kun sittenhän olisi ollut jo pian joulu.

Keskiviikko
Eilen oli perhekerhon retkipäivä, jonne lähdin Poppanan, Pipan ja Vauvan kanssa. Klo 9 piti lähteä jo kotoa kävelemään kerhopaikalle että ehditään bussiin eli herätys oli jo puoli kahdeksalta (sängystä pääsin kyllä vasta klo 8 ylös). Ennen lähtöä tuli toki hoppukin kun aloin aamusta vasta vaihtamaan vaunukoppaa ratasistuimeen, että saan pojun kiinni ja pysymään rattaissa hereilläkin. Pieni vesisade raikasti aamuilmaa ja mietin jo että millainen retki tuosta tuleekaan kun kohdepaikassa on yleensä oltu ulkonakin (olen samassa paikassa käynyt näiden vuosien aikana lasten kanssa kahdeksan kertaa - päiväkerhon retki on aina ollut samaan paikkaan).

Hieman aloitusohjelma myöhästyi kun meidän lähtöpaikaltamme yli puolet (ilmeisesti vesisateen pelottelemina) jättivät tulematta, ja sitten taas toisesta lähtöpaikasta oli tulijoita rattaiden kanssa niin etteivät meinanneet bussiin sopia. Vihdoin kun kaikki olivat paikalla, oli alussa pieni lauluhetki, sitten nukketeatteriesitys ja sen jälkeen alkoi jonotus ruokailuun. Siinä vaiheessa tuntui taas että elämä mustekalana voisi olla kivaa ja myös kahtia jakaantumisen taito olisi oiva lisä. Laitoin Vauvan syöttötuoliin odottamaan, Pipan ja Poppanan komensin istumaan pöydän ääreen ja menin jonottamaan ruokaa.

Ensimmäisellä jonotuskerralla sain otettua tarjottimelle vain ruokalautaset lapsille (tosi pieni tarjotin), joten vein ne pöytään, menin hakemaan salaatit, leivät ja maidot erikseen. Vauva hermostui kun muut saivat sapuskaa eteensä ja hän ei, äiti vain meni takaisin jonoon jonottamaan itselleen ruokaa. Onneksi K (oli oman tyttönsä kanssa mukana retkellä) taittoi ruisleivästään palasen ja sitä mutustellen Vauva oli hiljainen sen aikaa että sain oman ruokani pöytään, ja pompin hakemaan jälkiruoat vielä jokaiselle valmiiksi. Pääsin pöytään ja kun tytöt näkivät jälkkärikiisselin, ei ruoka enää maistunutkaan vaan piti päästä suoraan jälkiruokaan - annoin periksi, itsepähän nuo kärsivät jos nälkä kurnii suolissa. Aloin syömään ja joka toisella lusikallisella syötin vauvaa. Pojulle ainakin ruoka maistui hyvin, ja jälkiruoka maistui myös. Ruoan jälkeen oli hyvä pukea päälle ja mennä ulos nukuttamaan vauvat rattaisiin, olivat jo nukketeatteriesityksen lopussa väsymyksestä tööt. Vesisade oli lakannut ja aurinko pilkisteli eli mikäs se oli ulkona ollessa. Pipa ja Poppana liukenivat omille teilleen, ainoa minkä kielsin oli järveen meno vaatteet päällä. Tottelivat jopa.

Ennen poislähtöä oli vielä kahvitarjoilu, lapsille mehua ja kaakaota, ja sain juoda sen ihan rauhassa kun Vauva nukkui rattaissa. Otti reilun tunnin tirsat ja heräsi sopivasti kun kahvin olin juonut. Sitten tulikin bussi hakemaan ja oli aika lähteä kotimatkalle. Kotona olimme hieman ennen klo 15 ja sitten iski väsy... olisi niin ihana ollut ottaa pienet päiväunet mutta eihän se onnistunut kun Vauva oli pirteä (nukkui kyllä sitten klo 17-19 toiset unet mutta en minä enää siihen aikaan tai olisin yön kukkunut).

Illalla onnistuin hajottamaan vahingossa wc-pöntön istuinrenkaan. Mies tuumasi että "eiköhän sun olis tosiaankin aika miettiä laihduttamista".. grrrrr. Eihän se minun vikani ole että yhtäkkiä pala loksahtaa irti tuosta noin vain. Epäilen että joku raja siinäkin mitä nuo kestävät sitä alas pamauttelua pöntön reunaan, lapset kun eivät osaa mitään laittaa nätisti vaan kaikelle annetaan kunnon vauhtia. Mies tuumasi vielä että hänen työkavereillaan riittää hauskaa moneksi vuodeksi kun kertoo kuinka vaimo sai istuinrenkaan hajalle vain istumalla... Jokohan pitäisi hivauttaa ukkoa kaulimella päin näköä jos tuon tekee. Minulla olisi sellainen kiva marmorikaulin...