Huhheijakkaa

Maanantai iltana ravintolaan, oli tarkoitus lähteä juhlimaan.. No ei kai nyt sentäs. Kävelylenkille lähdin Vauvan kanssa eli tuiki terveellisesti se ilta sujui. Kipaisin nopeasti, 50 minuutissa, viiden kilometrin lenkin ja loppumatkassa oli sellainen muutaman sadan metrin jyrkkä ylämäki vastassa. Siinä hieman jalat tutisivat kun mäen päälle vaunujen kanssa vihdoin pääsin - loppumatka oli onneksi alamäkeä. Harmi kun ei ollut kiddyboard mukana, olisin voinut siihen nousta kyytiin ja huristella alas.. jarrut vain olisi enää puuttuneet eli pysähdys olisi sitten ollut kyllä ilkeä kun, mikäli olisin onnistunut ylittämään tien jäämättä auton alle, vastassa olisi ollut kalliota ja metsää. Todellista extremeurheilua.

Eilen sain vihdoin leikattua Pipan ja Poppanan paitakankaat, nyt ne odottavat ompelua. Päivä meni vaihteeksi koneella istuen (koska ei) ja vähän irkatenkin. Tein kyllä jotain muutakin mutta en enää muista mitä *huokaus* . Maanantain kävelylenkki tuntui niin mukavalta, että se piti ottaa eilen uusiksi - tällä kertaa kaverina oli Vauvan sijasta K. Hieman sorruttiin lenkin aikana tuhlaamaan rahaakin kun sattui hiluja taskun pohjalla olemaan. Poikettiin paikallisen Painonvartijoiden ryhmään karkkiostoksille.. sieltä saa aivan ihanan makuisia Micro BonBons-karkkeja - ja olivatten vielä tarjouksessa eli hyvä ajoitus. Ensi viikolla täytynee ottaa pankkikortti ja reppu mukaan, tarjouksessa oli myös herkullisen oloisia keittokirjoja. Että lompakko ainakin laihtuu meidän lenkeillä jos ei muuta.

Tänään oli aamusta aika sokerirasitukseen. Minun tuurillani tietysti illasta asti, heti klo 22 alkaen, janotti kun ei enää ollut suotavaa tuo vedenkään lipittäminen. Taisi olla psyykkistä janoa - sitä janoaa mitä ei saa. Sääherra piruili myös janoisen kustannuksella, vettä tuli kuin aisaa ja sateen ropina ja lirinä ja lorina olivat kunnon musiikkia korville kun nukahtaa yritin. Saharan autiomaa suussa toimi sitten oivana herättäjänä kun kello piippasi, ja nousin jo ekasta hälystä ylös ja äkkiä terveyskeskukseen.

Labran odotustila oli aivan täynnä. Mummot ja papat olivat kokoontuneet heti aamusta turisemaan mukavia - sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi oli aika ja sain ohitella kaikki tyylikkäästi. Pääsin heti verenluovutukseen, ja täti nippasi näytteen kyynärtaipeesta pitkäaikaisverensokeria varten. Sitten piti testata saako testiä tehdä nippaamalla verta sormenpäästä. Siinä vaiheessa sitten kestikin kun verensokerimittarin liuskan koodi oli eri kuin laitteessa, eikä täti, eikä toinenkaan, tiennyt että miten se koodi muutetaan. Toinen täti meinasi, että siitä vain testaamaan vaikkei täsmää mutta onneksi tämä minua neulatyynynä pitävä täti tiesi saman kuin minä eli koodien on täsmättävä. Lopulta asia ratkesi kun soitettiin ja kysyttiin neuvoa.

Sormesta napattiin näyte ja ilmeisesti rasituksen sai aloittaa kun täti kaivoi kaljapullon jääkaapista esiin. Ehdin jo innostua, että nythän täällä kunnon aineet oli, kunnes luin etiketin.. energiajuomaa tai jotain sellaista, plääh.. ei tullut aamukaljoja. Pullo hämäsi, oli tismalleen kaljapullon värinen ja kruunukorkilla suljettu. No, niin tai näin, se pullollinen upposi äkkiä kun janotti.. oli mukavan hiilihapollista ja lievästi cokiksen makuista - sain röyhtäillä sen kaksi tuntia mitä tuolla aikaa meni. Kukaan ei onneksi tullut viereen häiritsemään ja sain ihan rauhassa päästellä ilmoja. Mikäs tuolla oli istuessa, istuin neuvolan puolella kun labran puolelle ei edes mahtunut, joten siellä ei käynyt trafiikki ja sai rauhassa ja hiljaisuudessa olla ja lukea - luinkin yhden kirjan kannesta kanteen ja aloitin toista :)

Sokerirasituksen jälkeen kaahailin kotiin missä Mies oli pukenut Pipalle, Poppanalle ja Vauvalle valmiiksi vaatteet päälle. Sieppasin muksut autoon ja äkkiä kerhoon n. puoli tuntia myöhässä. Ajoitus toimi ja päästiin suoraan kahvipöytään - maistui kun ei ollut siis tullut syötyä ja juotua moneen tuntiin (jos ei sitä valekaljaa lasketa). Ihanaa kermakakkua ja vaniljapullaa, sekä parsakaalipiirakkaa.. nam!

Kerhosta kotiin, Vauva nukkumaan ja vähän siivousta ja pyykin pesua. Sitten appiukko tulla pyyhälsi kylään ja reilu tunti meni kahvipöydässä. Appiukko olisi pidempäänkin saattanut olla mutta tuumasi äsken, että paras kun lähtee kun kuunteli Miehen ohjelmaa.. Mersu katsastukseen, Mazdan omistajanvaihdos, ruokailu, klo 16 tulee valokuvaaja ottamaan 1-vuotis kuvan Vauvasta ja samalla sisaruspotrettia kaikista kuudesta (ho ho hoo, kuinkahan hiestä märkä sitä itse onkaan ennen kuin kuvat on saatu - siinä on tekemistä että kaikki saa paikoillaan pysymään ilman ilmastointiteipin apua), mökillä käynti, nurmikon leikkuu, lastenhoitoa (minä lähden taas kävelylenkille ja se kestää tuollaisen tunnin) ja vielä iltapalan haku Mäkkäristä (käytetään pois nuo viisi lahjakorttia mitä lapset ovat sieltä saaneet)... Mitähän se appiukko tarkoitti? Onko tuossa muka paljon ohjelmaa :D