Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

perjantaina, toukokuuta 06, 2005

Perjantai.. ja minisarjan toiseksi viimeinen osa

Hyvin nukuttu yö takana. Vauva ja minä nukuimme kuin pienet murmelit (sanonta vain, en minä ole tutkinut miten ne nukkuvat oikeasti) klo 23-9.30. Ihanaa, jotenkin sitä on ollut niin väsynyt jo monta päivää, joten jospa tässä nyt piristyisi.

Tänään ohjelmistossa ei ollut kuin kaupan käynti ja kodin pitäminen ehjänä kun kaikki ihanaiset pellavapääni ovat kotona ja vauhdissa. Aamusta jo Pipa ja Poppana yrittivät tehdä säleitä syöttötuolista kiipeilemällä sen päälle seisomaan ja hyppäämällä siitä alas lattialle.. niihin jyminöihin minä ja Vauva heräsimmekin sitten. Isosisko yllätti ja toi minulle pari leipäpalasta ja kupin kahvia kun tähän pöydän ääreen istahdin varaamaan aikaa sokerirasitukseen (ensi keskiviikkona klo 8 aika). Nyt on tuokin asia hoidettu.. kun vain vielä muistan sinne mennä. Pitäisiköhän laittaa muistutus kännykkään?

Kauppareissulla piti oikein ihmetellä että mikä kumma ihmisiä taas riivaa. Parkkipaikka oli niin täynnä että hyvä kun sekaan mahtui, ja kassoilla jonot sen mukaiset. Huomennahan on ihan normaali lauantai eli kaupat auki, joten jäikö torstaista rohmuvimma päälle ja hamstrausta jatketaan edelleen. Mieskin ihmetteli samaa ruokatunnilla, oli ajatellut että tästä tulee varmasti rauhallinen päivä (Värisilmä-liikkeessä töissä) mutta kittiä kanssa, hyvä että syömään pääsi ja sekin vain kun livisti salaa takaoven kautta :D

Isosisko alkaa kohta tekemään ruokaa eli jauhelihapullia. Pääsen helpolla siis tänään, ja huomiseksi ostin Lidl:n mozzarellapizzoja. Saa jotain syödäkseen ennen kuin lähdetään kohti Helsinkiä kun Mies töistä pääsee. Sunnuntaiaamuksi varasin ajan hiustenlaittoon kummitätini luokse, joten siinä syy pikavisiittiin.

Huonosta muistista kärsii lompakko ja lapset puolestaan tykkäävät. Olin unohtanut peruuttaa videokerhon kuukauden videon, sen jälkeen olin unohtanut palauttaa kotiin kannetun videon.. niinpä nyt se on maksettava ja lapset saivat Hain tarinan kokoelmiinsa. Riemu oli rajaton kun filmin näkivät - lohduttaa hieman vaikka laskun maksaminen kirpaisee.

Minisarja: Vuosi sitten (osa 3)

Kolmas päivä sairaalassa. Aamulla heräsin taas jo klo 6 (kummasti sitä sairaalassa heräsi joka aamu ennen kuin kukko kiekui tai samoihin aikoihin, kotona ei puhettakaan), ja illan tuntuvammatkin supistukset olivat kadonneet. Lisää hihi-pillereitä siis tiedossa. Lääkärinkierroksella lääkäri totesi, että vauvan pää oli niin alhaalla ja tiellä ettei ylety sen ohi kohdunsuuta kokeilemaan - takana siis oli eikä puhettakaan että kalvot voisi puhkaista. Tuossa vaiheessa olin jo todennut itsekin että vauva on alhaalla kun pikkuisen liikkeet tekivät entistä kipeämpää. Olin joutunut myös luopumaan kyynärsauvasta kun siitä ei enää ollut apua, ja pyytänyt edellisenä iltana rollaattorin avuksi (kuten Pipan odotusaikana). Sillä se olikin kiva huristella pitkin käytäviä ja muilla oli hauskaa kun etenemistäni seurasivat. Muut odottajat kun taapersivat kuin ankat, ja minä puolestani etenin rollaattoriin nojaten ja hiirenaskelin edeten. No, olenpa saanut siitäkin jo harjoitusta mummoutumista odotellessani.

Eka murunen tälle päivälle sai aikaan jo erilaisia supistuksia. Ne alkoivat tuntua sen verran, että piti hengittelyn lisäksi keskittyä rentoutumiseen (you know.. leukaperät löysälle ettei alapäässä kiristä), en niitä kuitenkaan kovin kipeiksi sanoisi. Välit olivat edelleen 8-15 minuuttia mutta supistuksen kesto 2-3 minuuttia. Päivällä piti ruokaillessa välillä keskeyttää syöminen ja puuskutella toisen odottajan kanssa kilpaa.. ja taas muilla oli hauskaa kun vuorotellen aloitimme.

Keinutuoli osoittautui tuossa vaiheessa parhaimmaksi paikaksi, ja koska olin jo parin melkein valvotun yön jäljiltä melko väsynyt, torkuin siinä vähän aikaa. Edistystä ei kuitenkaan ollut, joten lisää murusia ääntä kohti. Klo 18 eli päivän kolmannen murusen kohdalla mietin, että ottaisinko petidiiniä mutta kun sitäkään ei olisi sitten saanut yötä vasten lisää, ja tuossa vaiheessa oli selvää että petidiiniä tarvitsen yöksi jos haluan nukkua - kipu oli jo sen verran häiritsevää, niin jätin väliin.

Klo 22 olisi ollut viimeisen murusen vuoro mutta siinä vaiheessa totesin ettei enää kaivata yhtään murusta. Supistuksissa oli tuntua sen verran ja tuntuivat selässäkin kipeinä. Väli oli edelleen se n. 10-15 minuuttia. Huonekaveria huvitti, ja hieman kadehdutti myös, puuskutteluni ja välillä taisin päästää ärräpäitäkin. Oli pakko pyytää petidiiniä, ja katsoa kuinka se tällä kertaa toimisi. Hih, yökkö oli tosin kauhuissaan.. oli papereista katsonut kuinka edellisellä kerralla petidiini oli toiminut dynamiitin ja synnytys oli sitten petidiinistä lähtenyt käyntiin kestäen vain 45 minuuttia kaikkinensa Pipan syntymään :D

Yökkö vannotti minua piikin (klo 23) jälkeen kutsumaan heti jos siltä tuntuisi että saliin pitäisi päästä. Osastolla en kuulema saisi synnyttää :D . Tunnin verran torkuin petidiinipökkyrässä ja havahtuen supistuksiin, sitten supistukset alkoivat tuntua siltä että ilokaasua kiitos hetitännejanyt. Soitin yökön paikalle, ja askelten kopinasta päätellen tämä suorastaan juoksi huoneeseen :D . Sanoin että nyt on aika päästä ilokaasumaskin kaveriksi, ja kieltäydyin myös sisätutkimuksesta ilman parhaimman kaverini (siis ilokaasun) apua, joten yökkö soitti saliin viivyttelemättä ja lähti kuskaamaan minua sinne heti eikä viidestoista päivä..

Minisarjan viimeinen osa huomenna :)