Rauha maassa

.. vielä toistaiseksi. Kohtahan ne koululaiset kotiin tulevat taas.. ja sitten saankin nauttia neljästä kokonaisesta päivästä niin, että lapset ovat kotona - mikäli joku tai jotkut eivät lähde mökille viikonloppuna jos Mies sinne menee. Suorastaan korvia hivelevä ajatus näin migreenin päässä jyskyttäessä.

Huomaa että Täti Punainen tuli, saan alkaa totuttelemaan siis kerran kuukaudessa migreeneihinkin. Jälleen yksi hyvä syy, mikä puhuisi raskautumisen puolesta eli päänsäryt olisivat melko olemattomia kunhan alkuraskaudesta selviää pää ehjänä (silloin pikku-ukot tanssivat ahkeraan bailatinoa päässä). Taas kerran siis ajatukset pyörivät samaa rataa mutta tänä vuonna en kyllä edes yritä Miehen päätä kääntää (tiedoksi vain Kaleidoskooppi ;) ).. ensi vuosi on kohta, katsotaan sitten tai ei sittenkään.

Heh, illalla tuli sellainen tunne, että Mies pitää minua kohta hörhönä.. ja ihan oma vikansa kun ei muista mitä olen aikaisemmin (vain pari vuotta sitten) sanonut. Eli kun eilen Mooncupin keittelin käyttökuntoon ja olin vessaan menossa, alkoi Tuuliviiri kyselemään että mikä minulla oikein on. Vastasin että "kuukuppi", josta armas mieheni yllättyneenä kysyy "ai onko sinullakin sellainen?".. oli tv-uutisista bongannut jotain juttua edellisenä iltana kuukupeista. Ja sitten kehtaa minun muistilleni naureskella vaikka ei itsekään muista yhtään mitään...

Neliosainen minisarja alkaa: Vuosi sitten


Niinpä niin, taas pääsee muistelemaan menneitä. Tällä kertaa ihan ensimmäistä kertaa Vauvan osalta. Vuosi sitten oli menossa rv 39+1 ja aamusta oli aika klo 7.45 käynnistysarvioon. Olin varma siitä, että käynnistys aloitettaisiin, liikkuminen teki sen verran kipeää ja oli hankalaa jopa kyynärsauvan avulla (olin sen jo helmikuussa joutunut hakemaan avuksi). Viimeisten kolmen viikon aikana en kotona pystynyt välillä kävelemään askeltakaan edes kepin avulla. Vauva oli sen verran alhaalla että vauvan liikkeetkin lisäsivät kipuja ihan "mukavasti".

Lääkäri totesi tutkimuksen jälkeen, että vaikka vauva ei isolta vaikutakaan, niin liikkumiseni huomioiden taitaisi synnytys olla helpotus, ja otti minut osastolle sisään käynnistelyyn. Ensimmäisen päivän aikana ehdin hihi-pillereitä (jotkut tuntevat ne paremmin cytotec-murusina mutta minä ja huonekaverini saatiin niistä hillittömiä hihityskohtauksia supistelujen sijasta - outo vaikutus) napata kolmen murusen verran. Ainoa teho oli että niitä harjoitussupistuksia alkoi tulla 10 minuutin välein niin että yökin meni enemmän torkkuessa, kunnon unista ei voinut puhua.

Pipan kummitädillä oli laskettu aika minun jälkeeni mutta mokoma otti varaslähdön ja sai tyttönsä samana päivänä kun minä käynnistykseen menin. Toisaalta sairaalassa oli ihan hauskaa kun oli kaveri yhtä aikaa siellä.. ja me saimme liikuntaa kun ravasimme vierekkäisillä osastoilla edes takaisin. Välillä P tuli kyselemään, että joko supistaa, ja välillä minä kävin ihastelemassa pientä vastasyntynyttä tyttöä :D . Oli helppoa kun ei tarvinnut miettiä vierastuntiaikoja.