Pyhäpäivän tylsyyttä

Minä en pidä pyhäpäivistä. Kaikki paikat ovat kiinni, mihinkään ei pääse (edes hypistelemään - rahaahan shoppailuun ei liiemmälti ole), joten kotona kykitään. Ulkona olisi nätti ilma mutta kun sinnekään ei pääse, tai oikeastaan viitsi mennä. Ei nyt kun olo on kuin teurassialla (aamulla sänky muistutti murhapaikkaa) - pakko pysyä tuon vessan lähettyvillä. Inhoan tätä olotilaakin.. grrr.. perhe eilen illalla totesi, että olen äkäinen kuin ampiainen.

Mies illalla kyllä yllätti mukavasti kun käväisi Isosiskon kanssa pyöräillen kaupassa. Sieltä tultua toi eteeni pullon olutta ja Fazerin Sinisen suklaalevyn ihan kokonaan minulle :)) Vähän sentään olo parani - on se suklaa outoa ainetta. Sehän se pitäisi laittaa huumelistalle top teniin.

Vauva reppanalla nokka valuu räkää, ja nyt on kumea köhäkin :/ . Selkäpiissä kiirii jälleen väristyksiä ettei kai vain mene korviin. No, jos nyt jokusen päivän katsoisi mutta jos posket lehahtavat punaisiksi niin kai se on sitten korvalääkärin luo varattava aika. Meillä kun ei korvatulehduksista muita oireita tule kuin nuhaa ja yskää ja punaiset posket. Joskus harvemmin kuumettakin.

Hihi, Elma-tätikin taitaa sairastua tähän tautiin mikä minulla on ollut jo pitkään. Ilmeisesti näistä blogeistakin voi saada virustartunnan vain lukemalla *naureskelee*. Kivaa, ei tarvitse yksin kärsiä.. jaettu kärsimys on lievennetty kärsimys itselle? Ja Elma-täti hyvä, niin kauan kuin ei vaihdevuodet ole alkaneet niin se kuume voi iskeä ;)

Minisarja: Vuosi sitten (osa 2)

Aamusta olo oli ihan ok, eikä pahemmin väsyttänytkään. Ruokakin maistui hyvin. Piti odotella lääkärinkierrosta ennen kuin lisää murusia oli tiedossa. Klo 8.30 otettiin ctg-käyrää ja lääkäri saapui vihdoin paikalle. Sisätutkimuksessa todettiin ettei mitään edistystä ollut tapahtunut tulotilanteeseen, joten määräsi lisää cytotec-murusia.

Ensimmäinen murunen sai jo välillä jotain tuntuviakin supistuksia aikaiseksi mutta ei niin että kipeää olisi tehnyt, toisesta tuntui että ensimmäisenkin tehot katosivat ja minua ja huonekaveria alkoi vain naurattaa ja jutut muuttuivat levottomiksi. Tuossa vaiheessa itseasiassa totesimme murusten olevan hihi-pillereitä kun ne tehosivat vain yläpäähän. Kolmas murunen jatkoi samaa tehotonta linjaa - siis supistuksia tuli 10 minuutin välein (näkyi käyrissä) mutta mitään tehoa niillä ei ollut siellä missä olisi pitänyt. Neljäs toi taas tuntuvampia supistuksia mutta ei niihinkään mitään kipulääkettä tarvinnut, kunhan hengittelin läpi ne.. myös yöllä eli taas meni yö vähän niin ja näin.

Välillä köpittelin tai siis kepittelin parvekkeelle tekstareita tutkimaan, ja hupia aiheutti Kaleidoskoopin tekstari, josta näin että irkissä oli perustettu kanavakin ( #super_synnyttää) jolla odotettiin kuulumisia. Kunnon kisastudio ;D . Oli myös vedonlyöntiä vauvan syntymäpäivästä, sukupuolesta ja synnytyksen kestosta *virn*. Harmi etten muista osuiko kukaan oikeaan missään.

Aika meni kyllä nopeasti, pitkästymään ei edelleenkään ehtinyt kun P:n ja huonekaverini lisäksi kotkalaiset irkkiystävät saapuivat visiitille :) . Hitsi, lepolomaa parhaimmillaan. Ruoka tuotiin valmiina eteen, tiskeistä ei tarvinnut välittää, eikä pyykeistä, ei ollut muksujen meteliä ja sai vain olla ja maata jos niin halusi, ja kavereita oli juttuseurana :D

Oi noita aikoja.. *huokaa*.. tähänhän sopisi hyvin laulun sanat "oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen.."