Kerhoa, kummittelua ja ukkosta

Eilen oli perhekerhopäivä, joten sinne tiemme kulki heti aamusta. Taapero oli mokoma jo klo 7 (jaiks, keskellä yötä) herännyt, eikä suostunut nukkumaan vaikka kuinka yritin hyssytellä ja tissitainnutuksella tainnuttaa vielä joksikin aikaa. Niinpä klo 10 kerhossa mukana oli jo aika väsy poika, joka ei viihtynyt lattialla yhtään, vain sylissä. Niinpä ensimmäinen tunti meni vain istuessa, Taapero sylissä - ja siinäkin tuo muisti välillä venkoilla ja itkeskellä ettei olisi hyvä sylissä, mutta lattialla se vasta huuto alkoikin. Keksillä sain lahjottua pysymään sentään tuolissa sillä välin kun hain Pipalle, Poppanalle ja itselleni juotavaa ja syötävää kun kahvitus alkoi. Emäntä olikin tehnyt suklaaunelmatorttua ja mansikkakermakääretorttua tarjolle, ja lisäksi oli riisi- ja perunapiirakoita munavoin kera. Nam!

Kerhon jälkeen kipaisin äkkiä kaupasta maitoa hakemaan, tytöt ja Taapero odottivat autossa sen aikaa. En viitsinyt alkaa väsynyttä poikaa irroittelemaan turvavöistä ja taas laittamaan kiinni, kun väsyneenä Taapero ei siitä hommasta pidä alkuunkaan. Kotona Taapero oli valmista poikaa päiväunille heti, joten pääsinpäs taas neulomaan toista sophieta rauhassa.

Poppana ja Pipa eivät tykänneet yhtään kun myöhemmin alkoi ukkostaa. Ukon rähinät eivät ole olleet neitokaisten mieleen kesälläkään, vaikka tänä vuonna niitä ei onneksi edes kohdalle tullut. Kiljuntaa ne aiheuttivat silti. Yllätyin kyllä itsekin kun tähän aikaan vuodesta alkaa jyrisemään - enpä muista milloin viimeksi olisi syyskuun lopulla moista ilmiötä ollut. Vaikka onhan nyt ollutkin epätavallisen lämmintä, myös öisin. Hyvin on tarennut ilman että lämmöt ovat olleet yöllä päällä.

Illalla kun Esikoinen ja Mies olivat Esikoisen seuran kauden päättäjäisissä, alkoi talossa kummittelemaan. Kuulin räsähdyksen, mutta oletin sen tulleen leikkihuoneesta missä tehotytöt olivat leikkimässä. Meni jonkin aikaa ja Tuuliviiri oli menossa vessaan. "Äiti, tule katsomaan!". Isosisko hyppäsi ylös ja tuumasi voivansa siivota jäljet jos tehotytöt siellä olivat sotkeneet, mutta vessan ovelta sanoikin "äiti, tän sinä kyllä saat siivota". Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää, että ehkä vessassa ei sittenkään ole tällä kertaa wc-paperirulla revittynä lattialla tai hammastahnaa jokapuolella. Nousin ylös ja lähdin katsomaan... Voi herranjestas sentään! Peilikaapin toinen lasiovi oli hypännyt kaakelilattialle, ja aivan varmasti voitte uskoa, että lattia oli täynnä sirpaleita... isoja, pieniä ja pienen pientä hilettä! Kummituksia on sittenkin? Mikäs se oli ghostbustersin numero? *tidi dittit tii, tidi didi dii di ... who you gonna call..*

Kaivoin jo harjaa ja rikkalapiota esiin mutta totesin sitten että paras unohtaa koko juttu siihen asti, että Mies tulee kotiin jos en halua saada käsiäni verille. Tiesin että Miehellä on jossain paksua nahkaa olevat työkäsineet, joita kyllä tuossa tarvittaisiin. Loppujen lopuksi siivous menikin sitten niin, että Mies siivosi ja minä neuloin ;) Kohta on toinenkin sophie valmis tätä tahtia.

Tänään voi olla saumaa päästä ravinteliin syömään pitkästä aikaa. Vain minä ja Mies (no, ehkä Taaperokin - sen näkee sitten). Tuli tarjous, jolla saa kaksi pippurihärkää yhden hinnalla, ja mietittiin jos se käytettäisiin hyväksi. Lapset saavat kotona ranskalaisia ja kananuggetteja (valitsivat itse), ja näin kanssaruokailijoilta ei mene luut kurkkuun jos joutuisivat kuuntelemaan kamalaa lapsiperheen elämää ravintolassa ;P Tosiasiassa tämä jako johtuu rahapulasta mutta joku kaunis kerta kun rahaa on enemmän niin varmasti otamme koko perheen mukaan, ja jos joku siitä ruokahalunsa menettää niin menettäköön, kun joutuu kuulemaan että lapsista lähtee ääntäkin. Välillä kun lukee noita juttuja "miksi lapsiperheiden on pakko tulla pilaamaan toisten ruokailut ravintolaan kun lapset meluavat ja blaa blaa blaa", niin tulee mieleen, että onkohan näillä valittajilla joku on-off -kytkin itsessään jolla saavat äänet kytkettyä pois? Meidän lapsissa taitaa olla joku vika kun tuota kytkintä en ole vielä löytänyt...