Työttömyys jatkuu

... en siis keskeyttänyt työnhakua, minkä uhkasin tehdä mikäli työvoimatoimistossa olisi eilen virkailija alkanut ehdottelemaan koulutusta. Fiksu nainen totesi kuitenkin, että tärkeintä olisi saada minulle sitä tuoretta työkokemusta, koulutuksen suhteen kun olen aktiivinen ollutkin (viittasi AMK-tutkinnon suorittamiseen tässä lastenhoidon ohessa). Viisi viikkoa vielä, ja sitten voisi olla mahdollisuuksia osa-aikalisäpaikkaan kun/jos sellaiseen työntekijää etsitään. Tuo osa-aikalisätyö sopisi minulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Rahaa se ei taloon pahemmin tuo enempää mutta saisi sitä työkokemusta, ja silti jäisi aikaa olla vielä lastenkin kanssa kotona. Saisin siis työkokemusta mutta myös aikaa lapsille. Vakityöstä tai kokopäivätyöstä muuten on turha täällä edes haaveilla.

Työkkäristä kävelin urheiluliikkeeseen vaihtamaan askelmittarin uuteen. Se edellinen kun ei näyttänyt askeleita kuin silloin kun sattui huvittamaan, ja sen mukaan en ollut kävellyt viikonlopun aikana askeltakaan. Ilmeisesti levitoin itseni paikasta toiseen ja leijuin kauppareissutkin. Tämä uusi näyttää toimivan hyvin - sen mukaan pysyn maanpinnalla, ainakin askeleita karttuu.

Tänään Mies lähti Tuuliviirin koulun mukaan retkelle autokuskin ominaisuudessa. Minä menin sillä välin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa perhekerhoon. Sen verran kiirus aamusta tuli, etten edes yrittänyt ehtiä rattaiden kanssa kiertämään tietä pitkin, vaan suosiolla ehdotin tytöille, että mennään metsän poikki. Kerhon pihassa laittoi vähän hengästyttämään kun Taapero sylissä tuon jyrkän mäen ylös kapusin, mutta oltiinpa ajoissa. Kerhossa aikuiset olivat hieman pettyneitä kun tämä uusi kerho-ohjaaja kyllä laittoi lapsille mehut, mutta aikuisille olisi ne kahvitkin maistuneet. Tai ehkä meidät on opetettu liian hyvälle kun joka kerta on aikaisemmin kahvit tarjolla ollut? Onneksi heitin pari kupillista ääntä kohti ennen lähtöä niin olin hereillä kerhossa.

Taapero innostui juoksentelemaan kerhossa huoneesta toiseen, ja minä perässä. Pojulle on tullut paha tapa heitellä leluja kädestään, joten pitää vahtia ettei nakkaa esim. leluautolla ketään päähän. Pois lähdettäessä minulle tuli kiirus laittaa kenkiä jalkaan kun Taapero viuhahti avonaisesta ulko-ovesta ulos, ja vaikka Poppana yritti pikkuveljeä houkutella takaisin sisään niin ei Taapero suostunut tulemaan. Piti kantaa sisälle, ja siitäkös pikkumies hermostui. Lattialle kaarella huutamaan... Kyllä se osaa jo Taaperokin *vähemmän ihannoivalla sävyllä*.

Huuto lakkasi kun nappasin syliin, ja metsäpolku alaspäin ei ollut yhtään niin rankka kuin ylöspäin - kas kummaa. Jäätiin sitten vielä kotipihalla ulos, minä hain vain puikot ja langan seurakseni puutarhakeinuun ;) ... apua, en tosiaankaan osaa olla enää ilman puikkoja :o Tunnin verran siinä oltiin, sitten kotiutui Mies ja Tuuliviiri retkeltään, ja minä pääsin sisälle ruoanlaittoon.

Ruoan jälkeen Mies otti Pipan ja Poppanan mukaansa ja lähti mökille jatkamaan yläkerran remonttia. Hitsi, siitä tulee varmaan valmista ennen ensi kesää jos nuo ihan oikeesti sitä isäni kanssa meinaavat tehdä aina kun aika sallii. Taisivat jo saada järveltä tarpeeksi raitista ilmaa ja kokemusta kalojen sijasta. Minä nautin omasta ajasta kun Taapero leikkii tuossa lattialla autoilla. Isosisko on ulkona, Tuuliviirin kidnappasi käly kaupan pihasta matkaansa (lupasi palauttaa illalla) ja Esikoinen on joko jalkapalloharkoissa tai sitten puutyökerhossa... en ole ihan varma missä mutta tulee vasta parin kolmen tunnin kuluttua kotiin. Rauha maassa siis :)