"Rentouttava" kauppareissu taas

Lähdin aamulla tehotyttöjen ja Taaperon kanssa Citymarketin mammuttimarkkinoille. Kokeilin taas kerran lahjontaa hampurilaisella, mutta näköjään näillä on vielä huonompi muisti kuin minulla.

Päästiin kauppaan, auto piti toki jättää hornantuuttiin kun lapsiperheille tarkoitetuissa parkkiruuduissa oli muutamakin auto, jossa ei niitä lapsia ollut edes kyydissä (ärsytys - eivätkö toopet näe vai ymmärrä näkemiään merkkejä?), näin kun omistajat tulivat kaupasta näet ulos ja menivät autoilleen kun ohi tuuppasin vikuroivia ostoskärryjä - niilläkin oli oma tahto ja olisivat halunneet rysäyttää päin niitä parkkeerattuja autoja. Kummallisesti nuo ostoskärryt suostuivat menemään suoraan vain jos niitä työnsi lähes poikittain.

Sillä aikaa kun palautin pullot, tytöt kirmasivat ties minne, olivat kuitenkin lähellä kun hieman kovaäänisempi komennus toi heidät takaisin luokseni. Päästiin portista kaupan puolelle, Pipa kiipesi ostoskärryihin... ja suuttui kun nostin pois. Ei mennyt tajuntaan, että ostoksien pitäisi mahtua sinne. Seurauksena Pipa kaivoi poteron siihen paikkaan ja jäi mököttämään. Hetken kuluttua neitiä ei enää näkynyt, joten Poppana lähti katsomaan mihin meni. Seuraavaksi näen kuinka Pipa juoksee Poppanaa karkuun portin toiselle puolen, tuli takaisin kaupan puolelle ja silloin minä nappasin kädestä kiinni ja aloin taluttamaan (välillä kannoin kun Pipa veti jalat ilmaan). Pipa aloitti huudon -> lupasi kävellä, päästin irti -> pysähtyi siihen ja riisui takkinsa ja heitti sen maahan ja jämähti siihen. Uudelleen kädestä kiinni -> huuto alkoi taas. Vähän matkan päässä oli kanapuikko-, sipsi- ja suklaamaistiaiset, ja sinne unohtui huuto ja neiti käveli taas nätisti kun sai suuhunsa täytettä.

Sain tehtyä suurimman osan ostoksista ja oltiin jo voiton puolella. Pysähdyin kävelysauvoja tutkimaan (ostin ne myös ;) ) ja silloin Pipaa taas vietiin. Poppana hihkui ja huuteli siskoa tulemaan takaisin, että pääsisi hampurilaiselle - aika alkoi näet loppua ja oli jo kiire jos syömäänkin meinasi mennä, kello oli kymmentä vaille kaksitoista ja puoli yhdeltä Poppanalla alkoi kerho, ajomatkaan piti varata vartti. Lopulta Pipa suostui tulemaan paikalle, ja päästiin kassajonoon. Siinä oli sitten ulottuvilla kaikkea mitä olisi pitänyt saada hypistellä joten sain hokea kuin paikoilleen juuttunut grammari "älä koske siihen, älä ota sitä, laita se takaisin". Helpotus oli suuri kun päästiin kaupasta ulos.

Mieli teki unohtaa ne hampurilaiset mutta kun aamupalaa ei oltu kotona ehditty syödä, ja Poppana piti viedä suoraan kerhoon, vein muksut Rollsiin. Taisi olla sitten vika kerta. Hampurilainen oli hutaistu kasaan. Juusto sojotti melkein ulkona eikä ollut sulanut, majoneesia laittanut oli kai nukahtanut purkki kaatoasennossa kun sitä oli välissä (ja ulkona) vaikka useampaankin hampurilaiseen jakaa, ja salaattia oli enemmän käärepaperissa kuin hampurilaisen sisällä. Lapset tykkäsivät kuitenkin, Taaperolle napsin sormet majoneesissa palasia yhdestä, ja kaikki sujui hyvin kunnes...

Ensin tippui Pipan loppu hampurilainen maahan. Sanoin että jättää sinne, lattioilta ei syödä. Mitä tekee Pipa? Sanoi nostavansa sen vain ylös, ja kun kurkkasin pöydän alle, tyttö söi siellä. Sitten tippui Poppanalta loppupalanen lattialle, ja alkoi kamala itku. Ei sentään lattialta syönyt vaikka sitä Pipa ehdotteli. "Een minä lattialta syö, se on likainen... byäääh". No, itku loppui kun sanoin ettei se mitään hyödytä, uutta en osta.

Lähdettiin pois, ja kun ostoskärrit olivat mukana, pyysin Poppanaa avaamaan oven. Pipa olisi halunnut avata sen ja rynni Poppanan ohi, mutta hävisi loppujen lopuksi oven avauksessa Poppanalle. Siitäkös Pipa taas suuttui ja heittäytyi Rollsin eteiseen lattialle :/ Yritin lohdutella, että saa avata autonoven, ei auttanut. Odottelin hetken ulkona tulisiko Pipa itse ulos - ei tullut. Poppana meni sitten pikkusiskoa hakemaan, ja kun avasi oven, tuli Pipa ulos juosten, että pääsisi autonoven avaamaan. Juoksussa Poppana on niinikään nopeampi, joten parkuhan siinä pääsi Poppanan viilettäessä hiukset liehuten ohi, kun luuli ettei saa avata autonoveakaan jos ei ehdi autolle ensin. Hiljensin itse vauhtia niin, että tytöt olivat minua ennen autolla ja pidin huolen siitä, että Pipa saa oven avata. Tyttö rauhoittui.

Loppujen lopuksi, kaiken ylläolevan huomioonottaen, Poppana myöhästyi vain vähän kerhosta. Viisi minuuttia. Itse huokasin helpotuksesta kun olin kotona, ja yritän tästedes tosiaankin muistaa sen etten ota Pipaa ja Poppanaa kauppaan mukaan jos ei ole aivan pakko! Vielä kun tuon saisi ihan selkäytimeen muistiin.

Nyt tarttee jatkaa Taaperon tumppujen tekoa, niille olisi jo tarvetta mutta vasta toinen on valmis...