Voi kun pääsisi talviunille

Miten voi ihmistä väsyttää näin paljon. Tuntuu että olisin voinut nukkua koko päivän. Oloon tuo tietty oman lisänsä hieman etova olo ja lievä päänsärky. Olisi oikein kiva omistaa verensokerimittari, veikkaan että niissäkin on tänään ollut heittoa kun kädet tärisivät kuin parhaimmassakin krapulassa. Krapulaahan minulla ei ole ollut aikoihin mutta kyllä sen muistaa miten kammottava olotila se oli eli sitä ajatellen minusta taitaakin tulla melkein absolutisti... mokomaa en halua enää ikinä kokea. Sinänsä jännä juttu kyllä, että olin sentään muistanut syödä aamupalan ja silti vapisutti. Raskaustesti kävi mielessä (ja irkissä tuota ehdotettiin myös mutta sitä nyt siellä ehdotetaan aina ;) .. jos vähänkin poikkeava olotila sattuu olemaan ;D ) mutta en minä raskaana ole - se olisi kuin lottovoitto, joten ei osu kohdalle imetyksen takia.

Muistin sentään onneksi viime viikolla lääkärin kanssa jutellessa pyytää lähetteen sokerirasitukseen. Joka raskaudessa on ollut raskausdiabetes, ja sen osilta olisi hyvä kerran vuodessa nuo arvot tarkastaa. Nimenomaan sokerirasituksella koska paastoarvo ei ole koskaan heittänyt. Toukokuussa siis matka käy labraan.

Huolimatta väsymyksestä, sain siivoiltuakin vähän. Lähinnä keittiötä. Kyllähän tuo syntymäpäivälahjaksi saamani höyrypuhdistin hyvin hellasta liat irroitti. Höyryttelin myös muutamat Vauvan lelut ja tiskirätin. Työtasosta lähti tahmeat hillotahrat ja kuivuneet puurot irti myös ilman sen enempiä rapsutteluja. Huomenna voisin höyrytellä tyynyjä ja antaa pölypunkeille kyytiä. Pyykit saavat myös jäädä huomiseen. Eivätpä ne mihinkään katoa vaikka kuinka yrittäisi toiveajatella.

Liikuntaseikkailu oli 11 v:n ja 7 v:n mieleen. Pojat suorastaan puhkuivat intoa kun kävin kotiin hakemassa. Olivat saaneet lapun jostain hengenpelastaja kerhosta, joka kokoontuisi keskiviikkoisin uimahallissa, ja kumpikin vaatii sinne pääsyä. Täytyy miettiä, etenkin Esikoisen kohdalla kun tällä on jo maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin jalkapalloharkat, ja keskiviikkoisin puutyökerho... ettei tule liikaa juttuja. Lisäksi vielä pelit viikonloppuisin (silloin kun on).

Sillä välin kun pojat olivat liikuntaseikkailussa, soitti lasten serkkutyttö ja pyysi meidän vanhinta tyttöä heille yökylään. Ihme onkin että vasta nyt soitteli, tuntuu että meidän 9 v. suorastaan asuu tätinsä luona aina viikonloppuisin tai lomilla ;D Tytöt viihtyvät yhdessä kun ovat samanikäisiä, serkkutyttö vain kuukautta nuorempi. Viime kesänä ei meidän tyttö tainnut kovin montaa viikkoa kotona ollakaan kun olivat milloin vaarin luona Anttolassa, milloin kälyn mökillä ja välillä kälyn kotona. Esikoinen meinasi hurjistua kun kuuli että sisko on jälleen kerran yökylään menossa. "Miksi minä en koskaan pääse".. ja ei ymmärrä vaikka kuinka yritän kerta toisensa jälkeen selittää, että ei serkkutyttö kaipaa poikaseuraa vaan nimenomaan tyttökaveria jakamaan juttunsa *huokaisu* . No, kunhan kesä tulee niin kyllä täti Esikoisenkin mökille ottaa mukaan jossain välissä.

Nyt alkaa kuullostaa siltä, että tuhotehotytöt ovat väsyneitä.. Ottavat yhteen joka asiasta, ja vuorotellen kuuluu parku. Huono juttu, nyt pitää pitää huolen etteivät vain nukahda enää tai yöunille meno viivästyy tänäänkin. Ikävää kuunneltavaa tuo vain on, tikustakin tekevät riitaa - missähän ne korvatulpat onkaan..