Hermot menee

Puuuh.. savu nousee korvista.. Miksi lapset eivät usko mitä sanotaan? Miksi nykylapset eivät osaa pitää huolta omista tavaroistaan? Siis mulla menee herrrrrrmot!!!

Esikoinen jäi eilen kiinni siitä, että on käynyt koulussa, harkoissa ja vaikka missä fillarillaan, jota ei pidä lukossa! Ja piru vie kun siihen otettiin vielä vakuutus, että jos varastetaan niin saa uuden tilalle - mutta eihän mikään vakuutus korvaa jos ei pyörä ole lukossa!! AARRGGHH! Laitan fillarin kohta lukkojen taakse enkä anna sitä takaisin ennen kuin täyttää 18 v. Uutta on turha toivoa jos tuo varastetaan siksi ettei se ole ollut kiinni - se on vissi se!

Isosiskolta puolestaan Mies alkoi tenttaamaan ennen mökille lähtöään, että missäs tämän pyörä on? Ei ole kuulema kahteen päivään pyörää nähnyt. Isosiskolta tuntui siinä vaiheessa katoavan puhekyky, sitten alkoi kertoa kuinka oli luullut pyöränavaimen hävinneen, sitten se olikin löytynyt takin vuoren sisältä ja oli laittanut sen Miehen kirjoituspöydän alalaatikkoon. Voi kärsimys! Niin kuin noissa mikään tavara säilyisi kun tehotytöt viipeltävät ja tutkivat kaikki paikat aina kun silmä välttää. Niinpä se avain on nyt kadoksissa, ja pyörä koulun pihassa.. ollut jo kaksi päivää kun ei tyttö ole meille mitään puhunut. Kohta on käännetty talo ylösalaisin, eikä löydy :P *takoo päätään seinään* . Hoh hoijaa! Suhtaudun hyvin pessimistisesti että avain seuraavaan viiteen vuoteen ilmestyy näkyviin :P

Poppanalle yritin etsiä ulkoilupukua. Sekin tuntuu kadonneen kuin pieru saharaan. Ei löydy likaisten eikä puhtaiden vaatteiden seasta. Ei vaatehuoneesta, ei kaapeista, ei mistään. Kuka senkin on käynyt nyysimässä?

Ulkoilupukua etsiessä unohdin hetkeksi, että Vauva nukkui autossa, joten en muistanut käydä välillä kuuntelemassa (eikä tietenkään itkuhälyä ollut Mieskään älynnyt autoon laittaa), joten Vauva oli sitten Murphyn lain mukaan herännyt ja huutanut siellä jonkin aikaa ennen kuin Mies muisti käydä kurkkaamassa. Pikku reppana, tulipa huono äiti -olo. Onneksi Vauva kuitenkin tyyntyi ja hymyili kun autosta seuraan taas pääsi ja pienet tissihuikat otti.

Taitaa jäädä ulkoilupuvun etsintä siihen että pipo taas vähän löystyy. Nyt odottelen ruoan valmistumisen, syödään, ja sitten Poppana muskariin ja minä taas kauppaan (suolakin loppui, onneksi sitä oli sen verran että just ja just ruokaan riitti). Muskarista äkkiä kotiin, Vauvan syöttö ja sitten Pipa ja Poppana mökille viikonlopuksi (pojat sitten huomenna). Aah, huominen aamupäivä kotona on rauhallinen.. vain minä ja Vauva kotona. Tuskin maltan odottaa.