Hiihtoloman 2. päivä

Haa, kohta alkaa olla talvi voitettu. Maaliskuuhan tarkoittaa sitä, että kevät tulee ihan pian - toivon mukaan. Olisi ihan kiva jo nähdä ulkona vihreää tuon valkoisen sijasta.

Viime yönä Vauva taisi nähdä epämukavia unia, aina välillä pääsi pieni nyyhkäisy unissa. Klo 3 heräsi sitten ihan itkemään, joten nousin ja hain pojun tissihuikalle (pinnasänky on minun sänkyni jalkopäässä). Vauvan herääminen ei haitannut kun Nukkumatti mokoma oli tehnyt oharit eikä tullutkaan treffeille minun kanssani, olin siis tuohon asti vain pyöriskellyt sängyssä ja yrittänyt saada unenpäästä kiinni. Poju ynisi tyytyväisenä rinnalla, rauhoittui siihen heti, ja muutamassa minuutissa oli umpisikeässä unessa taas. Vein sänkyyn ja sitten pikkuinen nukkuikin klo 11 asti - minä kömmin jo kymmenen jälkeen ylös. Muut lapset, paitsi Esikoinen, olivatkin jo hereillä ja katselivat piirrettyjä tai leikkivät leikkejään ihan rauhassa ja metelöimättä.

Ide (=imetysdementia)

Tässä kun on vuosia tullut oltua raskaana, niin rade (=raskausdementia) ja ide on päässeet tekemään hieman tuhoja tuolla muistissa. Se vuotaa kuin seula. Niinpä eilen unohdin autuaallisesti, että oli kuun viimeinen päivä, ja siis öljylaskun eräpäivä (olin kirjoittanut muistutuksen kalenteriin mutta en ollut muistanut lukea sitä). Illalla kun muistin niin oli jo turha lähteä enää Prismaan ajelemaan, säästökassa oli jo kiinni. Sen verran vanhanaikainen systeemi noilla, ettei tililtä voi maksaa liikuttamatta peppuaan irti tästä tuolista, vaan se on mentävä ihan paikanpäälle. Kai tuotakin voisi sitten pitää hyötyliikuntana? Pakko nousta, pukea (ja pukea Vauvakin), kävellä autoon ja ajaa Prismaan - muuten ihan kiva mutta pakkasta oli taas liikaa etelän immeisen makuun ;) Onneksi mies oli sentään muistanut laittaa auton lohkoon ja sisätilanlämmitin oli saanut hurruuttaa auton lämpimäksi muutaman tunnin ajan. Ja kun ainoastaan Vauva lähti kauppaan mukaan (muut halusivat jäädä kotiin), niin käytin tilaisuutta hyväksi ja otin aamupalan Mäkkäristä... pekonijuustohampurilainen maistui hyvälle :)

Kauppareissu sujui nopeasti. Olin tuntia myöhemmin jo kotona. Äkkiä Vauvalle syötävää ja sitten kokeilu josko tissitainnutus toimisi, ja toinen nukahtaisi päiväunille - ei toiminut. Pikkumies halusi konttaamaan ja katselemaan isoveljien Bay Blade -ottelua, johon jäi vielä aikaa kun uimakamppeet löytyivät sittenkin vaikka toivottomalta se vaikutti ensi alkuun. Uimahousujen etsintä kun oli sitä, että pojat kulkivat huoneesta toiseen perätysten ja hokivat "ei löydy, ei näy".. ihan kuin ne kamat jostain piilosta kimppuun hyökkäisivät. Lopulta se olin siis minä, joka ne kadonneet uimahousut kalastin keittiön patterin välistä... Vinkin etsintäpaikasta sain mieheltä, jolle piti jo välillä soittaa töihin ja kysyä että onko tietoa.

Tunti kaupassa, tunti kotona, ja taas piti alkaa pukea Vauvalle päälle ja samalla hoputtaa tällä kertaa koko kotona olevaa katrasta, että vaatteet päälle, lähdetään. Vauva ei tykkää ollenkaan ulkovaatteiden pukemisesta - ja vielä toinen kerta lyhyen ajan sisällä - joten vastalausehuuto oli odotettavissakin. Lisäksi pikkuiselle alkoi vihdoin tulla väsy, eli huuto jatkui autossakin. Nyt olisi ollut nukkumaanmenon aika pojun mielestä, eikä autoilun. Uimahallilla jätin tehotytöt ja Vauvan autoon saattaakseni isommat vain sisään, Kakkonen olikin jo J-serkun kanssa odottelemassa, ja ensimmäiset sanat olivat minulle "saanko jäädä vielä yhdeksi yöksi J:lle kaveriksi?". Tuosta olisin voinut lyödä eilen jo vaikka vetoa ;) .. nuo yökyläilyt loppujen lopuksi eivät yleensä jää yhteen yöhön jos mahdollisuutta on useampiin :D Harmi ettei Veikkauksen suhteen vedonlyönti suju yhtä hyvin... rahahuolet ratkeaisivat kertaheitolla.

Kotona viskasin riisit lennossa kattilaan, veden olin laittanut kiehumaan lähtiessäni, että mies saa ruokaa kun kotiutuu, ja nappasin Vauvan rinnalle. Neljä minuuttia ja pikkumies nukkui :´) .. kyllä nukkuva vauva on ihanan näköinen.. Vein pojan sänkyyn, kävin laittamassa pyykkikoneen pyörimään ja katsoin että riisit kypsyvät eivätkä pala pohjaan ;) Chili con carnen saa lämmitettyä mikrossakin.

Vauva laajentaa makumaailmaansa

Aamusta tuli ihmeteltyä, että mitä kummassa Vauva taas kerran syö. Isommat olivat aamupalalla keittiössä, ja pikkumies konttaili suu täyden näköisenä sieltä pois. Mitään ei kuulema ollut lattialle muroista tiputettu eli sanonta "etsivä löytää" päti Vauvaankin. Poika selvästi pyöritti suussaan jotain mikä ei niin herkullista ollut, päätellen irvistyksestä aina välillä. Mutta saavutetuista etuuksista ei luovuta, joten konttasi karkuun kun yritettiin suuta saada auki. Lopulta Esikoinen sai pojan pöydän alta syliinsä ja alkoi valittamaan, että pikkuveli haisee - no kyllä kai.. suussa oli ollut kokonainen valkosipulinkynsi mitä pikkumies oli onnistunut kahdella ainokaisella hampaallaan pureksimaan. Yhh.. se selitti irvistykset.

2 v:n juttuja

Lasten suusta kuulee kyllä aina välillä huvittavia juttuja. Meidän pikkuneiti antoi tuosta taas eilen illalla näytteen. Vauva oli syönnin päälle ottanut ja pulauttanut patjalle ja sehän oli isosiskosta ihan kamalaa. Isä kun tuli töistä kotiin, hyökkäsi neiti heti ovelle vastaan huutaen "vauva kuoli". Isä siihen että "mitä sinä sanoit?". Neiti: "Vauva kuoli tohon!" ja osoitti patjaa. Siinä vaiheessa iskällä toimi hoksottimet ja tajusi, että kuoli = kuolasi = puklasi :D