Eilisestä

Eilinen loppupäivä meni jälleen tuttuun torstaityyliin. Siis kiirettä piti. Oli se perheneuvolan tapaaminenkin missä mukana oli minä, Esikoinen, Esikoisen opettaja, psykologi ja perheneuvolan työntekijä. Esikoinen laittoi jälleen suun suppuun kun keskustelemaan ryhdyttiin, eikä suostunut puhumaan. Niinpä keskustelu jäi jälleen aikuisten heiniksi. Kuulin nyt myös viimeisimmästä nujakasta koulussa viime viikolta. Esikoinen ja joku viidesluokkalainen olivat ottaneet yhteen ihan kunnon nykkitappelulla :/ . Esikoisen opettaja oli ollut silloin välituntivalvojana ja napannut Esikoisesta kiinni, ja oli kuulema saanut tosissaan pitää kiinni (hentoisen oloinen nainen) kun poika oli yrittänyt uudelleen päästä huitaisemaan toista. Kaikki oli alkanut ilmeisesti niin että kumpikin osapuoli oli ensin suullista herjaa heittäneet ja sitten oli pinna mennyt molemmilta. Huh huh. Kyllä se sanonta pitää paikkansa "pienet lapset, pienet murheet - isot lapset, isot murheet". Kuitenkin opettaja myös kehui Esikoista eli tämä osaa olla iloinen ja huomaavainen poika, paitsi kun tulee niitä huonoja päiviä. Silloin ei yhteistyöhaluja löydy yhtään, ja Esikoinen ei tee mitään mitä ei itse halua, ärisee ja on epäkohtelias.

Seuraavat kaksi käyntiä Esikoinen käy yksinään psykologin kanssa juttelemassa, jos suostuisi puhumaan kun huone ei ole täynnä aikuisia. Katsotaan sitten löytyykö mitään apuja. Psykologikin totesi, että mitään ei voi tehdä, jos Esikoinen ei itse halua. Mutta kokeillaan josko jotain löytyisi miten oppisi purkamaan suuttumustaan muutenkin kuin uhittelemalla nyrkeillä tai lyömällä viattomia pulpetteja ja seiniä, mikä on ollut myös tapana koulussa kun oikein suututtaa.

Miehelle illalla kerroin tuosta nyrkkeilytappelusta (ja siitä että yökyläilyt kavereiden luona ovat nyt ei-ei kunnes käytös paranee), niin mitä tuo hyväkäs tekee? Olin varma että hermostuu mutta sen sijaan kysyi Esikoiselta "no kait sinäkin sait osuttua siihen toiseen?" ja virnisti! Totesi sitten kyllä ettei nuo nyrkinheilumiset ole sallittuja, ja tuo yövierailukielto on voimassa. Ilmeisesti Mies muistelee omia nuoruusaikojaan jolloin isoveljensä häntä höykytti.

Tapaamisesta kiireellä kotiin, että Esikoinen ehti syödä ennen jalkapalloharkkoja, ja minä myös. Poppanalla oli viimeinen muskari tältä keväältä, ja siellä oli nyyttikestit eli piti olla eväätkin mukana. Alunperin oli tarkoitus, että Isosisko, Pipa ja Vauva tulevat myös mukaan, mutta tottakai kun tällaisia suunnittelee niin Vauva laittaa pakan uusiksi. Pikkuinen päätti nukkua piiiiiiiitkät päiväunet niin ettei lähtijöitä ollut kuin minä ja Poppana. Muskarissa nauratti kun lapset olivat niin innoissaan ja kiljuivat riemusta kun opettaja puhalteli saippuakuplia (musiikki soi taustalla) ja lapset yrittivät kilpaa niitä kuplia hajottaa. Voi tuota elämisen riemua :) . Toivottavasti ensi syksynä pääsee jatkamaan.

Lisää hampaita

Vauvalla huomasin jälleen uuden hampaan. Nyt on hienosti kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla.. ja imetys saa uusia teräviä ulottuvuuksia. Onneksi Vauva ei ole aikoihin yrittänytkään purra eli toivottavasti on unohtanut jo moiset elkeet kokonaan. Muuten voi äidiltä päästä kilju jos noita naskaleita rintaan kokeilee. Pitkästä aikaa kaivoin illalla kantoliinankin esiin ja lähdin Vauvan kanssa pienelle kävelylenkille. Poppana lähti myös mukaan. Käveltiin tuohon joen rantaan ihailemaan kuinka tyyni joki oli ja kuinka kaunista oli kun aurinko väritti veden laskiessaan. Todella nätti ilta, ja lämmin. Hyvin Vauva kantoliinassa viihtyi vaikka en edes muista milloin viimeksi olisin liinassa kantanut. Joskus viime vuonna se oli.

Tuuliviiri näytti taas illalla kuinka sekaisin menee väsymyksestä. Poika oli ulkona kuusi tuntia kavereidensa kanssa koulun jälkeen, ja niinpä puoli yhdeksän aikaan simahti sohvalle. Puolen tunnin unien jälkeen havahtui hereille ja oli aivan sekaisin. Silmät seisoivat päässä ja hyvä ettei seiniä päin kävellyt kun alkoi haahuilla ihan sekaisin ympäri taloa. Oli kuulema Esikoiselle selittänyt, että on aamu ja pitää kouluun lähteä. No, pikainen komento sänkyynhän siitä oli annettava ja eiköhän poika jälleen kerran nukahtanut jo ennen kuin pää tyynyyn koski :)