Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

tiistaina, huhtikuuta 12, 2005

Lapsiasiaa

Kookoksen kirjoitus saa minutkin kirjoittamaan. Lähinnä aloin miettimään, että mistä käsitys, iso perhe = yhteiskunnan elätettävänä olo, tulee? Kotihoidon tuki on toki etuus yhteiskunnalta mutta niitä lapsiahan tuolta Arkadianmäeltä on kehoitettu synnyttämään nykyistä enemmän jopa. Joten siltä taholta ei kotiäideille tuomiota tule. Oikeastaan vain työssäkäyviltä äideiltä minä olen kuullut tuon yhteiskunnan elätti -jutun. Miksiköhän noin? Kotiäitiys on työtä sekin, tässä vain on palkka paljon huonompi kuin mitä jos veisi lapset yhteiskunnan ylläpitämään päivähoitopaikkaan ja menisi itse töihin. Veroja olen maksanut kun töissä olin, veroja maksan myös näistä tuloista. Jos äidillä on työpaikka odottamassa ja haluaa jäädä kotihoidon tuelle, niin saapahan kenties joku muu arvokasta työkokemusta sillä aikaa sijaisena.

Meillä minä olen työtön. Yrityksen puutteesta se ei johdu mutta kun täällä ei töitä ole. Olisiko pitänyt siirtää tuon takia lasten "hankkiminen" siihen että olisi työpaikka, ja todeta kenties sitten että "voi kettu, lapsia ei tulekaan".. Jos sitä työpaikkaa nyt ylipäänsä olisi vieläkään.Pahimmassa tapauksessa olisin nyt yli kolmekymppinen, lapseton ja työtön edelleen. Miehen palkka taas on selkeästi alle keskiluokan palkkatason. Siitä huolimatta emme me ole edes oikeutettuja sosiaalitukeen - siitä pitävät lapsilisät huolen. Olen monesti ihmetellyt miten ja ketkä sitä sosiaalitukea onnistuvat saamaan. Sen kerran kun vuosia sitten sosiaalitoimistossa tuli käytyä, totesin että niillä on eri vinkeät laskukoneet siellä.. niiden mukaan meillekin jäi jopa pari tonnia ylimääräistä (markka-aikaan siis.. olisikin euroja) joka kuukausi. No, onneksi se oli vain tilapäinen kuoppa josta selvittiin ottamalla opintolainaa ;D . Tulot ovat siis pienet mutta kyllä näillä toimeen tulee ja makselee pois näitä asunto-, auto- ja opintolainoja hiljakseen. Omakotitalo tulee ehdottomasti halvimmaksi asumisvaihtoehdoksi, vuokralla asumiseen meillä ei olisi varaa.

Vauvakuume on meillä siis riittänyt siihen, että lapsille on annettu lupa tulla (ja kyllähän nuo tulosta ovat ilmoittaneetkin melkein samantien). Lisäksi on myös se tunne ettei perhe ole tässä. Olen kuullut monen puhuvan siitä, että se tunne perheen täynnä olemisesta tulee - odotan sitä ;) . Vauvakuumeeseen minulla liittyy myös synnytyskuume. Se on joka kerta ollut selkeästi yksi elämäni kohokohtia. Niin mielelläni vielä haluaisin päästä pukertamaan maailmaan (ainakin) yhden pienen ihmisen, saada vastasyntyneen tuhisevan pienen paketin syliin ja päästä nuuskuttelemaan sitä vauvantuoksua. Imetysaikaakaan en ole kokenut sitovana - päinvastoin. Silloinhan se on ollut hyvä mennä ja tulla kun ruoka kulkee mukana, ei lopu kesken ja on aina sopivan lämpöistä. Sörsseleiden kanssa on pitänyt jo vähän suunnitella niitä menoja etukäteen.

Yövalvomisista ja koliikeista minulla ei ole pahemmin kokemusta - se tunnustettakoon. Tai no toki yövalvomisia on meilläkin ollut sen verran, että voin kuvitella mitä se voisi olla pahimmassa tapauksessa. Se varmasti imisi mehut ja veisi ehkä osan vauvakuumeesta pois, ainakin hetkeksi. Meillä kuitenkin on enemmän nukuttu kuin kukuttu, enkä voi sanoa kärsineeni pitkäaikaisesta unenpuutteesta. Näin ollen jokaisen lapsen olen jaksanut myös hoitaa itse. Valitus on kuitenkin jokaisen oikeus, joten enköhän minäkin ole jotain valitettavaa vauvoista/lapsista keksinyt :)

Minä olen itse ainoa lapsi, joten sisaruksista ei ole kokemusta. En niitä kyllä koskaan kaivannutkaan. Miehellä on isosisko ja -veli, ja häneltä olen monesti kysellyt, että ovatko nämä meidän pellavapäämme ihan normaaleja nahisteluineen - ovat kyllä kuulema. Olen kyllä usein kiittänyt onneani, että minä olin ainoa lapsi ;D . Kieltämättä jossain vaiheessa omien tavararoiden jakaminen oli vaikeaa mutta niin se näyttää olevan vaikka olisi sisaruksiakin. Omasta pidetään hampaat irvessä kiinni ja vaikka puraistaan jos ei toinen usko ;)

Summa summarum.. hyvähän se on että jotkut lapsia "tekevät" niin suomalaiset eivät kuole sukupuuttoon ja ehkä niitä veronmaksajia riittää jatkossakin. Toisaalta se yksikin lapsi voi varmasti riittää - eivät kaikki halua tällaisen karusellin pyörittäjiksi ;) (kukaan viisas ei halua?). Jokainen tekee itselleen parhaan ratkaisun, toivon mukaan sellaisen ettei sitä tarvitse koskaan katua. Minulla on täällä yksi tuttu vanhempi nainen, ehkä joku 65 v. - en ole ikää kysynyt, joka muistaa aina sanoa minut nähdessään kuinka hän katuu sitä, ettei aikoinaan enempää lapsia hankkinut (kaksi on).

***

No, tuo tuosta. Pakko kehua tähän vielä Vauvaa, joka oppi eilen uuden taidon :) . Pikkuherra hyppeli sohvalla aikansa ja kun kyllästyi siellä oloon, pakitti oikeaoppisesti sohvalta alas :) . Ensimmäistä kertaa tuli jotenkin muutoin kuin pää edellä syöksyen.

Tänään huomasin Vauvasta senkin, että pikkuinen tietää jo ilmeisesti mikä on ei-suotavaa puuhaa. Kirjoittelin tätä blogia kun alkoi kuulua ropinaa. Vauva oli ottanut Isosiskon penaalin ja tyhjensi sitä onnellisena ravistellen lattialle (kamala määrä kyniä ja kumeja sisältönä). Siinä vaiheessa minä hihkaisin "voi ei" ja lähdin kohti Vauvaa. Vauva tiputti penaalin ja lähti äkkiä konttaamaan kauemmas kaaospaikasta, istahti pepulleen ja virnisteli kun minä siivosin jälkiä. Yritti vielä kahta viimeistä kynää siepata syötäväkseen kun sulloin muita kyniä penaaliin takaisin.

Ennakoiva palohälytin ?

Palohälytin aloitti jälleen iltapäivällä mystisen piippauksensa aina silloin tällöin, vaikka eilis illan ja yön oli hiljaa. Piti käydä ottamassa se pois eteisen katosta ettei herätä Vauvaa, joka silloin nukkui päiväuniaan. Piipitys loppui kun toin palohälyttimen olohuoneeseen, eikä se ole sen jälkeen inahtanutkaan. Vähän sen jälkeen Pipa toi minulle poltettuja tulitikkuja - Poppana oli jostain löytänyt askin ja alkanut jälleen kerran niillä leikkimään (ja on varmasti kielletty asia!). Tästä lähtien ilmeisesti teen niin, että kun tuo palohälytin alkaa piippaamaan muka sen merkiksi että paristo olisi tyhjä (vaikka ei se ole) , niin etsin tehotytöt ja katson mitä puuhaavat.

2 Comments:

  • At huhtikuuta 12, 2005 8:03 ip., Blogger Kaleidoskooppi said…

    No NIIN! Mitäs minä sanoinkaan kun viimeksi kirjoitit palohälyttimen piippaamisesta...

     
  • At huhtikuuta 13, 2005 9:48 ap., Anonymous Calliope said…

    Tiedän (liian) monta tapausta, joissa lapsen "hankkiminen" on jätetty odottamaan siksi aikaa, kunnes saadaan se vakituinen työpaikka ja muutenkin elämä "täydelliseksi", ja sitten kun lasta ei saadakaan on suru suuri...

    Itse ihailen niitä, joilla on uskallusta ryhtyä suurperheellisiksi; omille voimille taitaa kaksi olla ehdoton maksimi ;)

     

Lähetä kommentti

<< Home