Kuntoilusta iloista mieltä

Kyllä oli mukavaa illalla olla kuntosalilla. Hiki tuli ja hauskaa oli. Kuntosalin höyryt ilmeisesti nousevat päähän kun jälleen kerran pois lähtiessä minulla ja K:lla oli tosi hauskaa - hyvä etten metsään ajanut kun jutut oli niin levottomia, niin levottomia autossa. Tai se nauru alkoi jo salilla kun rempseä kuntopiirin vetäjänä ollut nuori nainen kailottaa salissa "perse taakse ja tissit eteen - selkä suorana" (sanatarkasti noin) kun etunostopunnerrusta piti tehdä, ja se ei ollutkaan ihan helppo liike tehdä.

Ihme kyllä aamulla ei ollut edes kankea olo kun heräsin. Sen verran rasitus teki terää, että nukuin 10 tunnin yöunet putkeen kuin pieni possu - kun Vauvakin nukkui eikä herättänyt yöllä kertaakaan, eikä edes sitä joka öistä itkukiljahdustaan päästänyt.. tai sitten minä en vain ole kuullut. Vauvalla puolestaan aamu alkoi hieman kovana.. kun poika heräsi, otin hänet viereeni tissille, ja syötyään poju alkoi mönkiä ja kontata sängyssä ees sun taas. Tällä kertaa vesseli meni liian lähelle reunaa, ja kun siinäkin vielä jatkoi eteenpäin menoa niin lattiallehan tuo tipahti pää edellä :/

Aamu on sitten mennyt tässä vain ollessa - tekemistä olisi vaikka mitä mutta kun tuntuu ettei tässä pääse oikein vauhtiin kun pitää tehotuhoja koko ajan vahtia ja komentaa. Yrittävät vähän väliä päästä vessaan vesileikkejä leikkimään, ja se taas aiheuttaa tulvavaaran. Lisäksi päästävät Vauvan sinne mukanaan ja jostain kumman syystä Vauva on innostunut yrittämään sukellusta vessanpönttöön.. taisi saada smurffiväristä innoituksen. Toisaalta tänään neitien näppeihin tuntuu eksyvän myös kaikki kielletty kuten sakset, veitset sun muut. Eli ei tässä uskalla pahemmin selkäänsä kääntää pois, ja ainakin korvat on oltava höröllä koko ajan että kuulen missä ovat ja mitä tekevät. Jos tulee hiljaista niin sitten on jo kiire mennä katsomaan.