Tuuliviiri ja Esikoinen tarvitsivat kurinpalautusta

Eilen illalla alkoi pojilla mennä turhan lujaa. Hyvä ettei seinät kaatuneet muiden niskaan kun nuo kaksi mennä jytistivät juosten ympyrää, huusivat ja mekkaloivat kiusatessaan toinen toisiaan. Aikani kuunneltua, ja miljuuna kertaa komennettua, meni hermot. Komensin pojat ulos siinä asussa missä sattuivat olemaan (Tuuliviirillä t-paita ja shortsit, Esikoisella collegepaita ja alkkarit) heti. Mitä nämä kaksi sankaria tekevät? Nauraa rätkättivät ja yrittivät tulla ovesta sisään melkein heti. Laitoin oven lukkoon - tulos: Esikoinen meni hakemaan jemmasta kotiavaimen ja pojat alkoivat paukuttaa ulko-ovea auki-kiinni-auki-kiinni... GRRRRR. Kun menin ovelle, kirmasivat pojat puuliiteriin tullakseen sitä kautta sisään. Koko ajan nauraa käkättivät.

Mies tuli saunasta ja poltti hihansa heti. Kun ei kerran sana tehoa niin jätkät sisään, hampaiden pesulle ja keittiöön katsomaan kun muut saavat kaakaota ja he eivät (tuo on paha rangaistus, meillä kun ei kaakaota lipitetä läheskään joka päivä - maitoa kun kuluu muutenkin). Tuuliviiriltä alkoi huutoparku heti, Esikoista vielä hymyilytti paitsi sitten kun kuuli että oma huone kutsuu... ja telkkarista tuli sentään jalkapalloa. Omassa huoneessaan pojista kuului vain Tuuliviirin itku ja karjunta "MÄ HALUUN KAAKAOTA... BYÄÄÄÄÄ!". Hieman tuo kävi naurattamaankin kun ajattelin että jos joku nyt talon ohi kulkee, niin kuulee kyllä selkeästi mitä yksi karjuu. Seuraavaksi Tuuliviiri alkoi huutaa "MÄ HALUUN KAAKAOTA, MÄ VAIKKA MAKSAN SIITÄ 2 EUROA!!" ... Mies oli luvannut 2 euroa palkaksi avusta kun Tuuliviiri auttoi viemään sahatut puut liiteriin. Siinä vaiheessa Mies sitten kyseli että onko poika tosiaan valmis maksamaan 2 euroa kaakaomukillisesta, juu juu myönteli Tuuliviiri, ja sai luvan ottaa kaakaota. Sitä Mies ei kertonut ettei siitä sitä 2 euroa peritä kuitenkaan... halusi vain nähdä oliko poika tosissaan :D Kaakaon saatuaan Tuuliviiri naukkaili sitä nautinnollisen oloisena, tuohon hintaan tosin syytäkin - 2 euroa mukillisesta olisi aika kallista... mutta elämähän on ;)

Loppujen lopuksi sai Esikoinenkin sitten kaakaonsa, ja pääsi katsomaan myös jalkapalloa. Huh heijakkaa, että sellainen ilta. Mitenköhän Poppana viihtyy appiukon luona... tai appiukko Poppanan kanssa...