Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

tiistaina, maaliskuuta 22, 2005

Helsinki pohdintaa

Huomasin parissa blogissa olleen mietteitä Helsingissä asumisesta ja jäin itsekin asiaa miettimään. Näin entisenä hesalaisena (olen siellä syntynyt ja ensimmäiset parikymmentä vuotta asunut) on kyllä pakko sanoa, etten sinne itse enää kaipaa, en ainakaan nyt.

Alussa kun muutin Miehen perässä tänne susirajan tälle puolen - kehä III:sen jälkeenhän alkaa Neuvostoliitto.. tai siis Venäjä, näin minulle aikoinaan sanottiin kun pois muutin ;) - niin välillä kieltämättä ikävöin takaisin "kotiin". En kyllä kaivannut mitään ravintoloita, kulttuurielämää tai kauppoja, noita kaikkia löytyy kyllä muualtakin kuin Helsingistä.. en minä sentään ihan maalle muuttanut, kaupunki se on tämäkin. Eikä sen puoleen, tuo kulttuuri ei ole koskaan oikein minuun iskenyt muutenkaan. Oopperaa kuulen joka päivä kotona, ja hienoja teatteriesityksiä näen myös kun lasten pitäisi jotain tehdä komennosta. Tuuliviirillä voisi aueta hyvä ura tulevaisuudessa teatterissa... Pipalta ja Poppanalta taas sujuu tuo ooppera joko monona tai sitten stereofonisena, korvatulppia on ikävä usein.

Helsingissä tulee kuitenkin käytyä vuoden mittaan usein, ja asusteltua siellä välillä useampi viikkokin esim. kesäaikaan. Olen huomannut, että saan siellä tätä nykyä melkein ahtaanpaikan kammon. Ihana vanha omakotitaloalue, jossa vanhempani asuvat, on nykyään rakennettu täyteen (vaikka minusta se oli jo täynnä parikymmentä vuotta sitten mutta kun nykyään täyttävät ojat ja rakentavat niidenkin päälle) uusia taloja niin, ettei paljon ole eroa asuuko omakotitalossa vai kerrostalossa, ikkunasta kun laittaa käden ulos niin voi melkein tervehtiä naapuria jos tämäkin laittaa käden ikkunasta ulos. Tonttien kootkaan eivät päätä huimaa, siihen kun rakentaa talon ja autotallin, ei paljon pihaa jää - tämä on sitten toki ihmisestä kiinni haluaako edes enempää pihaa mutta kyllä minusta on kiva tällainen 1200 neliön tontti missä lapsilla on tilaa mennä ja riehua :)

Ainoa mitä kaipaan Helsingistä on julkinen liikenne. Se on täällä onnetonta ja kallista. Niinpä sitä ei tule edes käytettyä, vaan oma auto on ehdoton. Itseasiassa kaksikin, Miehellä oma ja minulla oma. Helsingissä jos asuisimme niin yksi auto riittäisi varmasti - minua ei niihin ruuhkiin saa omalla autolla ajamaan jos ei ihan pakko ole. Tosin tätä nykyä mietityttää kyllä nuo bussitkin kun tiedän isäni työvuoroista millaisia päiviä joutuvat tekemään - ei ihme jos kuskit ovat väsyneitä ja kolareita sattuu :P Loppujen lopuksi ihmeen vähän vaikka kuskit ovat voimiensa äärirajoilla.. ainakin Connexilla (Connex pahax onnex.. sanovat kuskit).

Toisaalta olen kyllä miettinyt, että juuri tuon julkisen liikenteen takia voisin kuvitella sitten vanhana palaavani takaisin juurilleni ;), ei tarvitsisi törttöillä likinäköisenä ja puolikuurona (oletan positiivisena että puolet kuulosta säilyy lasten jäljiltä) liikenteessä omalla autolla mutta entä sitten jos haluaisin palvelutaloon.. Eräs sukulaiseni on hieman dementoitunut ja mökkihöperöitynyt, kuvittelee että hänen asunnossaan käy vieraita omilla avaimilla viemässä risoja astioita tai testaamassa hänen rasvojaan.. Ei osaa hoitaa omia asioitaan enää pahemmin, ja näin ollen soittelee äidilleni monta kertaa päivässä paasatakseen samoja juttuja ja yrittää juoksuttaa omilla asioillaan, eikä ymmärrä että äitini on käytävä töissä vaan kuvittelee työpaikan olevan jotain mihin voi mennä jos huvittaa tai olla menemättä. Sosiaalitoimesta on käynyt selväksi ettei Helsingissä ole tilaa palvelutaloissa, joten sellaiseen ei pääse, vaikka tarvetta olisi. Sairaalan osastokunnossa täti ei kuitenkaan ole, joten kotona on vain pärjättävä. Hmm, ei tuokaan houkuttele jos siinä kunnossa itse joskus on. Täällä sentään pääsisi palvelutaloonkin valvovien silmien alle.

2 Comments:

Lähetä kommentti

<< Home