Kolme vuotta sitten (synnytysmuisteloa)

Jokaisen lapsen syntymä on kyllä sellainen kokemus, että sitä tulee muisteltua aina syntymäpäivisin (ja usein muulloinkin). Vaikka muuten dementia vaivaa, enkä välttämättä muista mitä tein toissapäivänä, niin lasten syntymät muistan selvästi - outo juttu. Niinpä tässä on tullut oikeastaan jo kolmen päivän ajan muisteltua Pipan syntymää (eilen tosin keskityin pääasiassa pysymään hengissä). Ja koska tässä blogissa näitä ei ole tullut vielä muisteltua niin nythän voin sitten kirjoittaa tuosta tännekin.

Muistelua

Kolme vuotta sitten oli menossa kolmas käynnistelypäivä. Olin jo puolilta päivin soittanut tulevalle kummitädille P:lle, ettei näillä supisteluilla ainakaan vauvaa tule kun ne eivät sattuneet. Tähän aikaan (klo 13.40) olin kuitenkin saanut tuta jo kipeämpiä supistuksia, ja pian aloin toivomaan petidiiniä oloa helpottamaan. Supistukset eivät tehneet kuitenkaan mitään edistystä kohdunsuulla mutta lääkäri päätti siirrättää minut synnytyssaliin ilokaasua naukkailemaan klo 15.

Aika kului ihan rattoisaan ilokaasun kanssa, vihdoinkin joku kätilö neuvoi kunnolla miten sitä piti käyttää (hengittää melkein koko ajan), ja niin tehden ei tuntunut yhtään kipua - mahtavaa! Käyrästä vain näin kuinka supistuksia tuli tiheästi ja tehokkaasti eli piti pysyä pilvessä eikä unohtaa ilokaasun hönkäilyä. Näin jatkui monta tuntia. Aina välillä tutkittiin - ei edistystä kohdunsuulla. Klo 22 tehtiin taas sisätutkimus - ei edistystä (tuon kuulemisessa ei ollut tuossa vaiheessa enää mitään uutta). Tutkimuksen jälkeen kätilö kävi juttelemassa lääkärin kanssa, ja palasi saliin kertomaan, että lääkäri oli sitä mieltä, että minulle annetaan petidiiniä ja palaisin osastolle nukkumaan. Juttelin kätilön kanssa, että mitä mieltä hän oli - saisinko petidiinin kanssa nukuttua, vaikka supistuksia tuli kuitenkin tiheästi. Hän sanoi, että mikäli minulla olisi vahva halu nukkua, se onnistuisi, mutta muuten hän oli sitä mieltä, että laittaisimme vielä oksitosiinitipan ja katsoisimme, auttaisiko se edistämään tilannetta. Olin heti valmis suostumaan tippaan, ja mikä ettei. Eihän tämä ollut vielä tehnyt kipeää lainkaan, joten voimat olivat tallella vaikka tippa sitten tekisikin hommasta vähän rankemman.Kanyylikin oli edellispäivästä valmiina kun oli tuota oksitosiinitipalla käynnistystä yritetty jo.

Klo 23 kätilö teki sisätutkimuksen - JEEEE, 4 cm auki ja kohdunkaula löperöä eli synnytys oli lähtenyt käyntiin. Tosin kohdunsuu oli vielä niin takana, ettei kalvoja voitu puhkaista. Soitin heti miehelleni ja sanoin, että alkaa tulemaan paikalle, tosin kiirettä ei tarvitsisi pitää (niinhän minä luulin mutta olin varma että seuraavan päivän puolelle menisi). Puhelun jälkeen kätilö tuikkasi minulle piikin petidiiniä ja vielä Buscopania. Yhtäkkiä klo 23.25 tunsin hulahduksen - lapsivesi meni (kätilö puhui jostain 8 cm:n vesien menosta, tosin kohdunsuuta ei tutkittu). Huih... ihan sitä alkoi jännittämään että mitä tapahtuu, tätähän oli odotettu kuin kuuta nousevaa jo monta päivää.

Kun vedet menivät pyysin lopettamaan oksitosiinitipan.Yhtäkkiä 10 minuuttia vesien menon jälkeen eli klo 23.35 tunsin kuinka minuun suorastaan iskeytyi supistus, joka lamasi hengityksen, en pystynyt liikahtamaan enkä hengittämään sen aikana. Pari minuuttia myöhemmin sama toistui, ja siinä vaiheessa minulle tuli kiire ylös. Kätilö auttoi minut ylös, toinen kätilö poistui huoneesta ja huoneeseen jäänyt alkoi valmistella tavaroita vauvan syntymää varten. Samantien kun sain jalat kunnolla lattiaan, iski kolmas supistus ja tunsin kuinka vauva alkoi tulemaan ja vauhdilla - ei puhettakaan että olisin pystynyt estelemään mitenkään. Pystyin vain huutamaan kätilölle, että "nyt se tulee" ja sitten olikin jo mentävä supistuksen mukaan ja ponnistettava. Kätilö syöksyi nappaamaan vauvasta koppia samalla kun klo 23.45 vauva syöksyi ulos (alle minuutin ponnistuksella). Syöksyessään vauvaa kiinni ottamaan, kätilö huusi toista kätilöä apuun, mutta tämä ei huoneeseen ehtinyt ennen kuin kaikki oli jo ohi. Itse seisoin vain hölmönä sänkyä vasten ja yritin sulatella tapahtunutta, vasta kun kätilö esitteli käsissään olevaa vauvaa ja pyysi katsomaan kuka vieressä on, tajusin että meillä oli kolmas tyttö, joka pontevasti karjui vastalausetta olotilan muutokseen - vai olisiko matka ollut hieman pelottava pikkuisellekin kun kaikki tapahtui niin vauhdikkaasti...

Toinen kätilökin saapui ihmettelemään, kuinka synnytys jo oli ohi vaikkei hetkeä aikaisemmin ollut vielä merkkiäkään syntymästä :D . Kätilöt auttoivat minut sänkyyn, ja sain tytön puseroni sisään. Siinä sitä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin, tyttökin katsoa tillitti minua hyvin tarkasti. Vähän aikaa neiti ehti siinä olemaan, sitten toinen kätilö vei hänet pesulle ja punnitukseen, kun toinen alkoi istukkaa painelemaan ulos.

Sitten sain tytön taas syliini, ja mitat kerrottiin eli 4 460 g ja 53 cm, päänympärys 36 cm. Potra tyttö :-) Ja näköjään yli neljä kiloinen voi tulla myös todella vauhdikkaasti ja helposti. Puoli tuntia tytön syntymän jälkeen ehti miehenikin paikalle, ja hän oli todella pettynyt kun ei ollut ehtinyt mukaan, mutta onnellinen terveestä tytöstä ja siitä että kaikki oli mennyt hyvin.

Elikkä erittäin vauhdikas synnytys kun käyntiin lähti. Ja kaikkein helpoin synnytys näistä kuudesta.