Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

tiistaina, huhtikuuta 05, 2005

Sihtiaivo toiminnassa

Aamusta oli Pipalla hammashoitajan tarkastus klo 9.15 eli herätys herätyskelloon oli tuntia aikaisemmin. Sen kerran kun Vauva olisi pitkästä aikaa nukkunut pitkään, niin sitten piti minun herätä. Elämä ei ole reilua. Saatikka kun sain kunnian alkaa hoputtelemaan Pipaa pukemaan ja aamupesuille, että ehditään ajoissa, ja neiti laittoi jarrut pohjaan - yhteistyö- ja avunantosopimus oli purettu yksipuolisesti. Reppana kyseli vain että tuleeko nenästä verta, ja minä yritin selittää, että hampaita siellä vain koputellaan eikä katsota onko niitä herneitä viime aikoina nenään mennyt.

Hammaslääkärissä

Päästiin kuitenkin ajoissa hammaslääkäriin, mutta sitten tuli pulmaksi että mitenkäs Pipan suun saa kammettua auki.. sorkkarautaa en tajunnut mukaan ottaa. Ihan hirvitti hammashoitajan sormien puolesta kun ne tytön suuhun tunki hampaita katsoakseen ja vielä kehotti puremaan hampaat yhteen :o . Onneksi Pipalla ei ollut nälkä, joten jätti purennat kiltisti väliin, ja raotti siinä samalla huutaessaan suuta auki niin että onnistui peilin kanssa hampaat katsoa. Tarkempi syynäys ei onnistunut, joten ensi vuonna sitten tulee kutsu hammaslääkärille. Pitää seuraava vuosi aivopestä neitiä aukomaan suuta hiljaa.. sen huudon voi jättää pois.

Kotona ja kaupassa

Kotiin kun tulin, oli Mies polvillaan uunin edessä ja katsoi minua hieman.. hmm.. moittivasti. Hupsis! Olin ihan oikeasti unohtanut pestä sen uunin, ja sanoinkin sen. Mies siihen tuumasi "alan pikkuhiljaa kyllästymään kuulemaan saman tekosyyn joka kerta", ja kehtasi nauraa minulle. Ei se mikään tekosyy ole!

Oltiin hetki Pipan kanssa kotona. Katsoin vielä kerran kaikki paikat läpi nähdäkseni näkyisikö sitä kadonnutta ulkoilupukua. Ei näkynyt. Okei, kauppaan. Kaupasta löytyikin ihan kiva ulkoilupuku, ja aamupalaksi matkaan tarttui autoon kummallekin Dumle-patukka. Taas sihtiaivo toimi huonosti. Ai miten niin? No kun tarkoitus oli ottaa E.K:sta mallia ja unohtaa kaikki herkut tässä kuussa, ja minä onneton muistin asian vasta autossa sen jälkeen kun olin patukan jo vetänyt masuuni :/ . Siis sihtiaivot toimivat kyllä mutta pahasti jälkijunassa.. Dääm. Uusi aloitus - paitsi että kotona Mies oli leiponut 60 korvapuustia ja 20 voisilmäpullaa, ja niiden tuoksujen huuruissa sorruin pulliakin syömään vielä kolme kappaletta! Kuka on varastanut itsekurini?! Tunnustakoon heti ja palauttakoon sen tänne! Kiitos.

Vauva oli onnellinen kun puolen päivän jälkeen vihdoin kotiuduin hetkoseksi. Sai pikkuinen aamumaitonsa vihdoin ja viimein. Niin pienen ja suloisen näköisenä käpertyi rinnalle ja nukahti siihen. Voi elämä että pieni osaa olla suloinen. Hyvä että raaskin sänkyyn viedä. Hyvä oli kuitenkin että vein. Mies tuli hetken kuluttua heittelemään tavaroita sikin sokin kirjahyllyssä, ja etsi kuulema autonsa avaimia, jotka oli illalla antanut Esikoiselle, että tämä tuo ne sisään (heh, parempaa tapaa päästä tavaroista eroon en tiedä kuin että antaa ne jollekin muksulle - sen jälkeen ne yleensä katoavat). Etsittiin ja etsittiin - ja löytyiväthän ne. Mietin vain että mikä logiikka Esikoisella on ollut kun oli ne laittanut tyttöjen huoneen leikkikeittiöön?

Tuon jälkeen ajattelin jo että nyt saan vihdoin istua rauhassa koneen ääreen ja irkata, ja juoda kahvia. Pah! Tuuliviiri tuli sisään viime viikolla ostettu lenkkari käsissään, joka oli päältä repeillyt sieltä sun täältä.. Olivat potkineet jalkapalloa kuulema koulussa, ja kenkä näytti lievästi räjähtäneeltä. Huoh, kuitti oli tallessa, joten pikalentoa taas kaupoille, tällä kertaa naapurikaupunkiin asti. Saatiin kengät vaihdettua, ja jotta ei ihan hukkareissu ollut niin löysin itselleni kävelykengät sieltä. Hintaakin oli vain 20 euroa kun hieman vastaavan näköiset olisi kenkäkaupassa ollut 65 euroa. Kannattava ostos siis.

6 Comments:

  • At huhtikuuta 06, 2005 10:42 ap., Blogger E.K. said…

    Tsu, se sun itsekuri on mulla!
    Ei tähän mun rautaiseen kuriin muuten ole mitään selitystä.
    Kannattaa muuten mainita kaikille, siis ihan kaikille (jopa kadulla vastaantuleville vieraille ihmisille), että menossa on herkuton huhtikuu. Sittenkun kaikki tietää siitä, ei kertakaikkiaan kehtaa herkutella:)

     
  • At huhtikuuta 06, 2005 12:16 ip., Blogger tsu said…

    Grr.. lähetä heti se itsekuri takaisin mulle :D - tarvitsen sitä! Tai edes puolet siitä..

     
  • At huhtikuuta 06, 2005 12:55 ip., Blogger E.K. said…

    Eeeeenpäs lähetäkkään! Sun itsekuri on niin hyvä, mun käytössä :D
    Sun täytyy laittaa vahinko kiertämään ja pöhlästä joltain sen itsekuri omaan käyttöösi. Sodassa, rakkaudessa ja herkuttomassa huhtikuussa on kaikki keinot sallittuja nääs :D

     
  • At huhtikuuta 06, 2005 1:20 ip., Blogger tsu said…

    Hmm, keneltäköhän minä sen veisin .. Kaleidoskoopilta sitä ei voi viedä kun ei siellä sellaista ole - mokomallakin suklaa addiktilla ;) eli täytyy vielä miettiä ja vakoilla blogeista kenellä olis..

     
  • At huhtikuuta 06, 2005 5:39 ip., Blogger Kaleidoskooppi said…

    Miten niin mulla ei ole itsekuria? *mussuttaa suklaata vaikka sappikivikohtaus on tuoreessa muistissa* ;) Mullahan on itsekuria, olen valmis kestämään taas h*lvetin tuskat...

     
  • At huhtikuuta 06, 2005 8:24 ip., Blogger tsu said…

    Nih.. just tuota tarkoitin.. ei mitään itsekuria ;) Olet valmis kestämään jopa kipua saadaksesi suklaata :D Todellinen masokisti ;)

     

Lähetä kommentti

<< Home