Sihtiaivo toiminnassa

Aamusta oli Pipalla hammashoitajan tarkastus klo 9.15 eli herätys herätyskelloon oli tuntia aikaisemmin. Sen kerran kun Vauva olisi pitkästä aikaa nukkunut pitkään, niin sitten piti minun herätä. Elämä ei ole reilua. Saatikka kun sain kunnian alkaa hoputtelemaan Pipaa pukemaan ja aamupesuille, että ehditään ajoissa, ja neiti laittoi jarrut pohjaan - yhteistyö- ja avunantosopimus oli purettu yksipuolisesti. Reppana kyseli vain että tuleeko nenästä verta, ja minä yritin selittää, että hampaita siellä vain koputellaan eikä katsota onko niitä herneitä viime aikoina nenään mennyt.

Hammaslääkärissä

Päästiin kuitenkin ajoissa hammaslääkäriin, mutta sitten tuli pulmaksi että mitenkäs Pipan suun saa kammettua auki.. sorkkarautaa en tajunnut mukaan ottaa. Ihan hirvitti hammashoitajan sormien puolesta kun ne tytön suuhun tunki hampaita katsoakseen ja vielä kehotti puremaan hampaat yhteen :o . Onneksi Pipalla ei ollut nälkä, joten jätti purennat kiltisti väliin, ja raotti siinä samalla huutaessaan suuta auki niin että onnistui peilin kanssa hampaat katsoa. Tarkempi syynäys ei onnistunut, joten ensi vuonna sitten tulee kutsu hammaslääkärille. Pitää seuraava vuosi aivopestä neitiä aukomaan suuta hiljaa.. sen huudon voi jättää pois.

Kotona ja kaupassa

Kotiin kun tulin, oli Mies polvillaan uunin edessä ja katsoi minua hieman.. hmm.. moittivasti. Hupsis! Olin ihan oikeasti unohtanut pestä sen uunin, ja sanoinkin sen. Mies siihen tuumasi "alan pikkuhiljaa kyllästymään kuulemaan saman tekosyyn joka kerta", ja kehtasi nauraa minulle. Ei se mikään tekosyy ole!

Oltiin hetki Pipan kanssa kotona. Katsoin vielä kerran kaikki paikat läpi nähdäkseni näkyisikö sitä kadonnutta ulkoilupukua. Ei näkynyt. Okei, kauppaan. Kaupasta löytyikin ihan kiva ulkoilupuku, ja aamupalaksi matkaan tarttui autoon kummallekin Dumle-patukka. Taas sihtiaivo toimi huonosti. Ai miten niin? No kun tarkoitus oli ottaa E.K:sta mallia ja unohtaa kaikki herkut tässä kuussa, ja minä onneton muistin asian vasta autossa sen jälkeen kun olin patukan jo vetänyt masuuni :/ . Siis sihtiaivot toimivat kyllä mutta pahasti jälkijunassa.. Dääm. Uusi aloitus - paitsi että kotona Mies oli leiponut 60 korvapuustia ja 20 voisilmäpullaa, ja niiden tuoksujen huuruissa sorruin pulliakin syömään vielä kolme kappaletta! Kuka on varastanut itsekurini?! Tunnustakoon heti ja palauttakoon sen tänne! Kiitos.

Vauva oli onnellinen kun puolen päivän jälkeen vihdoin kotiuduin hetkoseksi. Sai pikkuinen aamumaitonsa vihdoin ja viimein. Niin pienen ja suloisen näköisenä käpertyi rinnalle ja nukahti siihen. Voi elämä että pieni osaa olla suloinen. Hyvä että raaskin sänkyyn viedä. Hyvä oli kuitenkin että vein. Mies tuli hetken kuluttua heittelemään tavaroita sikin sokin kirjahyllyssä, ja etsi kuulema autonsa avaimia, jotka oli illalla antanut Esikoiselle, että tämä tuo ne sisään (heh, parempaa tapaa päästä tavaroista eroon en tiedä kuin että antaa ne jollekin muksulle - sen jälkeen ne yleensä katoavat). Etsittiin ja etsittiin - ja löytyiväthän ne. Mietin vain että mikä logiikka Esikoisella on ollut kun oli ne laittanut tyttöjen huoneen leikkikeittiöön?

Tuon jälkeen ajattelin jo että nyt saan vihdoin istua rauhassa koneen ääreen ja irkata, ja juoda kahvia. Pah! Tuuliviiri tuli sisään viime viikolla ostettu lenkkari käsissään, joka oli päältä repeillyt sieltä sun täältä.. Olivat potkineet jalkapalloa kuulema koulussa, ja kenkä näytti lievästi räjähtäneeltä. Huoh, kuitti oli tallessa, joten pikalentoa taas kaupoille, tällä kertaa naapurikaupunkiin asti. Saatiin kengät vaihdettua, ja jotta ei ihan hukkareissu ollut niin löysin itselleni kävelykengät sieltä. Hintaakin oli vain 20 euroa kun hieman vastaavan näköiset olisi kenkäkaupassa ollut 65 euroa. Kannattava ostos siis.