Voi kun pääsisi talviunille

Miten voi ihmistä väsyttää näin paljon. Tuntuu että olisin voinut nukkua koko päivän. Oloon tuo tietty oman lisänsä hieman etova olo ja lievä päänsärky. Olisi oikein kiva omistaa verensokerimittari, veikkaan että niissäkin on tänään ollut heittoa kun kädet tärisivät kuin parhaimmassakin krapulassa. Krapulaahan minulla ei ole ollut aikoihin mutta kyllä sen muistaa miten kammottava olotila se oli eli sitä ajatellen minusta taitaakin tulla melkein absolutisti... mokomaa en halua enää ikinä kokea. Sinänsä jännä juttu kyllä, että olin sentään muistanut syödä aamupalan ja silti vapisutti. Raskaustesti kävi mielessä (ja irkissä tuota ehdotettiin myös mutta sitä nyt siellä ehdotetaan aina ;) .. jos vähänkin poikkeava olotila sattuu olemaan ;D ) mutta en minä raskaana ole - se olisi kuin lottovoitto, joten ei osu kohdalle imetyksen takia.

Muistin sentään onneksi viime viikolla lääkärin kanssa jutellessa pyytää lähetteen sokerirasitukseen. Joka raskaudessa on ollut raskausdiabetes, ja sen osilta olisi hyvä kerran vuodessa nuo arvot tarkastaa. Nimenomaan sokerirasituksella koska paastoarvo ei ole koskaan heittänyt. Toukokuussa siis matka käy labraan.

Huolimatta väsymyksestä, sain siivoiltuakin vähän. Lähinnä keittiötä. Kyllähän tuo syntymäpäivälahjaksi saamani höyrypuhdistin hyvin hellasta liat irroitti. Höyryttelin myös muutamat Vauvan lelut ja tiskirätin. Työtasosta lähti tahmeat hillotahrat ja kuivuneet puurot irti myös ilman sen enempiä rapsutteluja. Huomenna voisin höyrytellä tyynyjä ja antaa pölypunkeille kyytiä. Pyykit saavat myös jäädä huomiseen. Eivätpä ne mihinkään katoa vaikka kuinka yrittäisi toiveajatella.

Liikuntaseikkailu oli 11 v:n ja 7 v:n mieleen. Pojat suorastaan puhkuivat intoa kun kävin kotiin hakemassa. Olivat saaneet lapun jostain hengenpelastaja kerhosta, joka kokoontuisi keskiviikkoisin uimahallissa, ja kumpikin vaatii sinne pääsyä. Täytyy miettiä, etenkin Esikoisen kohdalla kun tällä on jo maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin jalkapalloharkat, ja keskiviikkoisin puutyökerho... ettei tule liikaa juttuja. Lisäksi vielä pelit viikonloppuisin (silloin kun on).

Sillä välin kun pojat olivat liikuntaseikkailussa, soitti lasten serkkutyttö ja pyysi meidän vanhinta tyttöä heille yökylään. Ihme onkin että vasta nyt soitteli, tuntuu että meidän 9 v. suorastaan asuu tätinsä luona aina viikonloppuisin tai lomilla ;D Tytöt viihtyvät yhdessä kun ovat samanikäisiä, serkkutyttö vain kuukautta nuorempi. Viime kesänä ei meidän tyttö tainnut kovin montaa viikkoa kotona ollakaan kun olivat milloin vaarin luona Anttolassa, milloin kälyn mökillä ja välillä kälyn kotona. Esikoinen meinasi hurjistua kun kuuli että sisko on jälleen kerran yökylään menossa. "Miksi minä en koskaan pääse".. ja ei ymmärrä vaikka kuinka yritän kerta toisensa jälkeen selittää, että ei serkkutyttö kaipaa poikaseuraa vaan nimenomaan tyttökaveria jakamaan juttunsa *huokaisu* . No, kunhan kesä tulee niin kyllä täti Esikoisenkin mökille ottaa mukaan jossain välissä.

Nyt alkaa kuullostaa siltä, että tuhotehotytöt ovat väsyneitä.. Ottavat yhteen joka asiasta, ja vuorotellen kuuluu parku. Huono juttu, nyt pitää pitää huolen etteivät vain nukahda enää tai yöunille meno viivästyy tänäänkin. Ikävää kuunneltavaa tuo vain on, tikustakin tekevät riitaa - missähän ne korvatulpat onkaan..

Kaunis aurinkoinen talvipäivä

Kylläpä ulkona olikin tänään kaunista. Aurinko paistoi, linnut liversi (kuulin aamulla ikkunan takaa kun heräsin).. lapset ehtivät uloskin, paitsi minä ja Vauva. Toisaalta.. ehkä tuo ei haitannut kun Vauva ei terve ole, ettei nyt tuonne kymmenen asteen pakkaseen päässytkään vaunuihin huutamaan. Vaunut eivät ole pojan suosiossa olleet koskaan, joten tämän nuorimmaisen kanssa ei ole tullut sitten myöskään paljon vaunuiltua.

Mitäs minä olen saanut tänään aikaiseksi? Hmm, nukuin pitkään (olisin nukkunut pidempäänkin mutta mies mokoma tuli herättelemään), tiskikoneen täytin, irkkasin, pelasin palapeliä tietokoneella, irkkasin, hoidin tietysti Vauvaa, katsoin vähän telkkaria, imuroin, irkkasin... Huh, työntäyteinen päivä suorastaan ;) Ai niin, serkku soitteli ja tuli puhelimessa tunnin verran juoruttua myös. Mies teki ruoan, kävi sählyssä kahden vanhimman lapsosen kanssa (käyvät joka sunnuntai pelaamassa), lämmitti saunan, pesi koneellisen pyykkiä (eilisiäkään en ole vielä uskaltanut katsoa läpi.. iik) ja iltapalaksi teki lämpimiä voileipiä. Jotka oli muuten todella hyviä - päällä kinkkua, sipulia, valkosipulia, ketsuppia, sinappia ja juustoa. No, minähän päätin että ensi viikolla alan hääräämään, olen sanani mittainen enkä aloittanut etuajassa.

Iltapalan jälkeen keittiön siivous jäi Esikoisen hoidettavaksi, lupasin euron palkaksi. Kakkonen halusi syöttää iltapuuron Vauvalle, ja Kolmonen alkoi valittamaan kun ei ole mitään mitä hän voisi tehdä saadakseen euron. Katsoin tuulikaappiin ja heti keksin 7 v:llekin töitä. Lupasin että jos hän pitää tuulikaapin järjestyksessä tämän viikon, niin saa siitä palkan. Ja kyllä poika tekikin siistiä jälkeä siellä, vau!

Serkun kanssa suunniteltiin jo vuoden -06 kesää. Mietittiin että josko otettaisiin ja tempaistaisiin koko porukalla Tukholman risteilylle. Siis meidän perhe, heidän perhe (johon toivottavasti jo sitten olisi saatu yksi jäsen lisää, ettei enää keskenmenoja tulisi) eli serkkuni, hänen tyttönsä, mies ja tämän kaksi poikaa edellisestä avioliitosta. Voisihan sitä tietty kysyä läpi muunkin suvun, että olisiko muita innokkaita lähtijöitä - pitkään aikaan ei tässä suvussa olekaan ollut mitään kunnon sukukokoontumista (hautajaisia ei lasketa), ja ollaan sentään aika sukurakasta väkeä ;) Aikainen suunnittelu on tarpeen kun vuosi sitten huomasin kuinka kysyttyjä Siljan perhehytit ovat - helmikuussa kun varasin matkaa niin juuri sen hytin olisi saanut vasta elokuussa. Otettiin sitten kaksi neljän hengen Promenade-luokan hyttiä että mahduttiin.

Tuhotehotyttö 4 v. ei uskonut taaskaan kun kiellettiin räpläämästä silmälaseja. Oli niitä ruokailun aikana putsaavinaan, ja totta kai ruuvi irtosi ja siten myös toinen linssi. Ei maata mullistavaa sinänsä mutta kun sattui olemaan jo ties kuinka mones kerta kun linssi irtoaa, ja tietysti viimeinen vararuuvi. Tytöllä on siis kirjaimellisesti monta ruuvia hukassa. Ja vaikka kuinka yritettiin lattialla konttailla, ei sitä ruuvia löytynyt. Jälleen kerran tie vie huomenna optikkoliikkeeseen, sekin tämän neljän kuukauden aikana on tullut tutuksi. Tyttö sai lasit siis lokakuussa karsastuksen takia, ja vuorokauttakaan ne eivät ehtineet olla kun jo oli toisessa linssissä särö. Huhtikuussa olisi käynti silmäpolille, ja sitten saa uudet lasit - siihen asti nuo saa kelvata. Päiväunille tyttö mokoma nukahti klo 18 jälkeen, joten senhän saattoi arvata että pari tuntia myöhemmin kun piti herätellä, heräsi kiukkuisena kuin takapuoleen ammuttu karhu. "Asennetta" tuli esiteltyä taas.

2 v. tyttö otti ja simahti päiväunille myös aikaisemmin iltapäivällä. Nyt neitokaisella riittää virtaa vaikka muille jakaa, ja pahoin pelkään ettei uni silmään tule kovin ajoissa. Saa isi nauttia pikku papupadasta jolla suu käy kun selitys kuuluu koko ajan, minä näet menen kohta Vauvan kanssa nukkumaan. Vaikka Vauva onkin yönsä nukkunut jo pidempään pääsääntöisesti heräilemättä, on parempi ottaa varman päälle ja mennä yhtäaikaa nukkumaan... jos sattuukin yöllä heräämään ja valvomaan jostain syystä, niin ei ole sitten silmät ristissä seuraavana päivänä.

Olen kyllä ollut erittäin iloinen siitä, että tämä kuudeskin kullannuppu on ollut erittäin hyvin yönsä nukkuva. Muistaakseni 6-7 viikon ikäisestä alkoi nukkua yöt jopa 8-9 tuntia putkeen, heräsi syömään, ja nukkui vielä muutaman tunnin lisää. Pahimmillaankin (jos noin nyt voi edes sanoa) heräsi vain parisen kertaa yössä mutta yleensä sen 0-1 kertaa. Sisaruksensa ovat olleet hyviä nukkujia myös, joten ehkäpä se osaltaan selittää sen, kuinka meille kymmenen ja puolen vuoden sisällä kuusi lasta tuli. Ei ole tarvinnut kärsiä unenpuutteesta vanhempienkaan ;)

Nyt tuo suloinen pellavapää steppailee sohvan reunasta kiinni pitäen ja yrittää saada kätösiinsä telkkarin kaukosäätimen, jota isi ei anna. Kostoksi yrittää puraista iskää varpaista.. ei ehkä kovin hyvän makuista kuitenkaan. 7 v. meni makoilemaan iskän viereen ja ojensi jalkansa hierottaviksi "en jaksa muuten kävellä huomenna". Esikoinen kulki ohi ja pamautti kaasupommin, mikä meinasi tainnuttaa iskänkin.. että tavallinen ilta... Nyt voisinkin toivottaa hyvää yötä ja valmistautua treffeille Nukkumatin kanssa. Kauniita unia!

Lauantain turinoita

Aamu alkoi tässä perheessä tänään metelillä. Vauva päätti herätä jo klo 8, mikä minusta on vielä keskiyötä, ainakin melkein. Yritin tissitainnutusta mutta ei auttanut, Vauva ilmaisi äänekkään vastalauseen sille kun yritin kylkeä kääntää ja vetää peittoa korviin. 9 v. sisko oli jo hereillä, ja kuultuaan että pikkuveli kiljuu, tuli heti hakemaan pojun leikkimään - tykkää siis Vauvan kanssa puuhastella. Vaipanvaihto on melkein ainoa mitä ei halua tehdä, vaikka on senkin kyllä vaihtanut pariin otteeseen (pissavaippoja). Ikävä kyllä Esikoinen, Kolmonen ja tuhotehotytöt olivat myös virtaa täynnä ja sitä tappelua kuunnellessa tuli kyllä mieleen käydä vetämässä joku tai kaikki lipputankoon roikkumaan... Se olisi kyllä tietänyt naapurin tontille menoa kun meillä ei omaa lipputankoa ole *merkitsee sen heti ostoslistalle*.

Päivän kohokohta

Iltapäivästä karkasin treffeille kauppaan. Treffikaverina oli oma mies, joka töistä sinne tuli suoraan. Lapset jätettiin kotiin, Vauva nukkui, isommat katselivat piirrettyjä tai pelasivat X-boxilla kun saivat siivouksen tehtyään peliohjaimet takaisin. Takavarikoin ne kun pelkkä puhe siivouksen tarpeesta ei tuntunut tavoittavan kenenkään tajuntaa - kummasti kuulo ja ymmärrys palasivat korvien väliin. Miestä ei vielä kaupassa näkynyt, joten (kun mahani niin äänekkäästi huomautti) oli aika vihdoin ja viimein nauttia aamupala, olihan kello jo yli kaksi iltapäivällä. Grillikana jr. hampurilainen maistui suorastaan taivaalliselta, puolet siitä tosin rohmusi mies, joka ehti paikalle juuri kun hampurilaisen käteeni sain. Mahtava ajoitus - taisi mies haistaa ruoan nenäänsä :P

Ostosreissuun meni tunti, ja kun kotiin tultiin, Vauva nukkui edelleen. Heräsi kyllä samoihin aikoihin. Mies alkoi ruokaa tekemään kun maha ei pienestä hampurilaissuupalasta kovin täyteen tullut. Miehen kokatessa ruokana oli tälläkin kertaa rasvakeittimellä tehtyjä ranskalaisia ja valmislihapullia sipulin ja ketsupin kera... Ja lapset tykkäsivät. Samaa on sitten huomennakin lasten toiveesta. Chili con carne kokeilu siirtyy maanantaille.

Siivouskokeilua

Outo siivousinspiskin pääsi iskemään, ja annoin makkarin villakoirille vihdoin ja viimein kyytiä imurilla. Selkä tosiaan kestää jo tuollaistakin :)) Pyykkikone oli tarkoitus laittaa myös pyörimään mutta myöhästyin - mies oli ehtinyt sen jo ladata täyteen ja laittaa käyntiin... Toivottavasti tällä kertaa katsoi että on yhteensopivia pestäviä tuossa koneellisessa ettei tule väärän värisiä vaatteita ulos tai kutistuneita. Pyykinpesu kun on asia jonka mieluiten tekisin itse, enkä toivoisi miehen siihen sekaantuvan. Jostain syystä. Mistä tulikin mieleen että pitäisi tutustua tuohon Allegro-pyykinpesuaineeseen, josta sain vinkin Kaleidoskoopilta.

"Sähkötysvillitys" leviää

Mies testaili eilen tuota lainaksi saatua TENS-laitetta ja ihastui hänkin siihen. Selkäsärky oli heti paljon pienempi, vaikka oli puita ulkona sahaillut - yleensä on sen jälkeen ihan poikki ja selkä veks pelistä. Tutkailin noita laitteita netistä, ja totesin, että hintaa noilla kyllä on mutta toisaalta olisi niistä apuakin. Tämä mikä meillä on lainassa, maksaa melkein 197 euroa ja elektrodit n. 9 e/4 kpl eli yhdelle. Kestävät kyllä useampia käyttöjä eli ei niitä tarvitsisi niin usein vaihtaa.

Voihan huokaisu.. nyt pojat tulivat sisään ja heti toistensa kimpussa. "Aiaiaiaiaiaiiiii.. yhyy.. aiiiii" kuuluu vuorotellen kummankin suusta ja sitten taas naurua. Ovatkohan kaikki veljekset samanlaisia tappelupukareita? Että ihan ehdoin tahdoin vielä toisiltaan kysyvät että "mennäänkö tappelemaan?" :O

Tuhotehotytöt menivät saunaan, joten se taistelupari on sentään rauhallinen tällä hetkellä - osaavat saunassa olla yleensä ihan nätisti. Poikkeuksena ne kerrat kun yltyvät lumisotasille siellä. Juu-u, ihan oikein luettu. Lumisotasille. Lapset haluavat näin talvella saunaan mukaan lunta... heittelevät sitä kiukaalle ja tekevät lumipalloja, jotka myös yleensä kiukaalle päätyvät... paitsi sitten välillä kun toisiaan alkavat kiusata. Se kiljunta ja kirkuna kuuluu tuolta talon toisesta päästä toiseen päähän erittäin selvästi.

Lasten suusta

Huomasin päivän lehdestä että 7 v:n eilisestä koulupäivästä oli siinäkin juttua. Kuviin ei poika ollut päässyt mutta juttuun kyllä. Sisaruksilla oli hauskaa kun tekstiä lukivat - vaikka ei tuossa nyt kovin kummoista sinänsä ollut. Onhan se hienoa kun veljeä siteerataan lehdessä ;D

Katsoin luokan sivuja netissä mutta vielä ei siellä sentään kuvia ollut, on kuulema sinnekin tulossa. Törmäsin sen sijaan hauskoihin kyselyihin, joita nämä sankarit ovat opettajalleen tunneilla esittäneet (pienluokka kyseessä ja oppilaina vain 8 poikaa). Tässä pari esimerkkiä:

- "Onko kastemadolla silmät?" Aiheena ylt:ssä komposti - onhan se tärkeää tietää miten kastemadot kompostissa tietävät minne ovat menossa ja missä liikkuvat.
- "Mitä lepakot syövät?" Aiheena ylt:ssä ravintoketju - pitäähän oppilaiden tietää mihin kohti ravintoketjua lepakot sijoittuvat.

Koulussa kuultua (lainaukset edelleen tuolta luokan omilta sivuilta)

Lähetyssihteeri oli vieraillut luokassa kertomassa erään kylän elämästä Afrikassa ja millainen on normaali päivä siellä. Hän oli kertonut kuinka eräänkin perheen äiti herää klo 4-5 aikaan kukon kiekumiseen, nousee ylös, ja pian alkaa kuulua tu-tum tu-tum tu-tum...
Lähetyssihteeri: "Mistähän tuo ääni tuli?"
Yksi pojista viittaa innokkaana ja saa vastata: "No se äiti hakkasi sitä kukkoa!"
Loogista... mitäs se kukko menee herättämään niin aikaisin... Oikea vastaus oli kyllä, että äiti jauhoi jyviä aamupuuroon.

Kesken matematiikan tunnin oli ekaluokkalainen halunnut välttämättä kuulla mitä on 100 x 100 - tietohan on ekaluokkalaiselle tärkeä, vaikka kertotaulu kuuluu opetukseen vasta toisella luokalla. Kuultuaan että kertotaulu tulee opetukseen vasta vuotta myöhemmin, oppilas ilmoitti ettei aio sitä aapisesta seuraavana vuonna enää lukea, vaan hyppää sen kohdan yli.

Siis aivan ihania vastauksia.. Sain makoisat naurut kun noita juttuja lueskelin. En enää ihmettele, että opettaja kertoi syksyllä tavatessamme olevansa välillä ihmeissään noiden kyselyjen suhteen, ja toisaalta saavansa päivittäin myös hauskoja hetkiä näitä veijareita opettaessaan :) Voisi olla kiva olla tuolla luokassa kärpäsenä katossa kuuntelemassa enemmänkin poikien juttuja.

Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää

Niin se vain suklaanhimo laittaa laiskemmankin liikkumaan. Iski niin armoton suklaahampaan kolotus tuossa iltapäivällä, että oli pakko laittaa auto lohkoon ja käydä kaupassa. Ja rohmu mikä rohmu - jottei heti lopu, ostin kerralla kolme levyä Fasun Sinistä... mmmmmmmm... Tosin yksi levy pitänee varata verottajille, siis lapsille. Muutoin voisi olla nautinnollinen suklaansyönti kaukana kun selän takana olisi huutokuoro. Toinen vaihtoehto olisi syödä vessassa salaa mutta ei sekään kovin houkuttele.

Vanhuus, sokeus tai dementia? Vai kaikki yhdessä?

9 v. halusi syöttää vauvapojalle soseen, ja tokihan minä luvan annoin. Lupasin käydä muovikaulurin keittiöstä hakemassa kun tyttö Vauvaa syöttötuoliin laittoi. Tulin takaisin ja aloin kauluria kaulaan laittamaan... Muuten hyvä mutta kun minä laitoin sitä tytön kaulaan, enkä edes tajunnut asiassa mitään omituista ennen kuin tyttö alkoi kysellä minulta epäluuloisen näköisenä, että mitä minä teen. Hupsis.. äkkiä kauluri sinne minne se kuului eli Vauvan kaulaan.

Toivoa on...

Meinaan selän kuntoutumiseen. Huomasin tänään hieman selkää sähköteltyäni, että herttinen, se jäykkis olo selästä on kadonnut, ja saatoin kumartua jo melkein lattiaan asti. Jippii! Ehkä minä tästä vielä vetristyn ja saan takaisin kadotetun notkeuteni ;) Mutta heti en aio käydä rehkimään eli ehkä minä vielä tämän viikonlopun otan ihan rauhallisesti ja sitten ensi viikolla otan asiakseni tehdä tässä talossakin jotain - lähinnä pyykkisotahan se on mielessä. Yksi huone pursuaa lattiasta kattoon puhdasta pyykkiä, mikä odottaa että sille tehtäisiin jotain. Siis lakanat että ne mankeloitaisiin, lajiteltaisiin pyykit niin että mikä on kenenkin vaate, viikattaisiin ja vielä jos puhtia tuon kaiken jälkeen riittäisi niin saisihan ne kaappeihinkin viedä... Vaikka mitä se hyödyttää, viikon kuluttua ne on taas tuolla odottamassa käsittelyä - mikä noidankehä, loputon. Penkomiskorisysteemi voisi olla ihan riittävää...

Viimeinen rauhallinen päivä reiluun viikkoon

Huh kauhistus. Ensi viikolla on hiihtolomat koululaisilla. Niin ihania kuin nuo lapset ovatkin niin hieman hirvittää ajatus, etteivät viikkoon mene kouluun. Sehän tarkoittaa luultavasti sitä, että sisällä on meno hurjaa jo aamusta asti. Jotain hyvää siis on sisäoppilaitoksissa, sinnehän voi lapset jättää vaikka loma-aikanakin ;) Onneksi kaupunki sentään on järjestänyt koululaisille ohjelmaa, johon meidän kolme koululaista ottavat osaa. Esikoinen ja Kolmonen, meidän isot pojat, menevät heti maanantaina liikuntaseikkailuun urheilutalolle, keskiviikkona on vuorossa vesipeuhula uimahallilla ja sinne lähtee vanhin tyttökin, perjantaina sitten luistelua, joka ei tosin poikia kiinnostanut eli tyttö menee yksin. Lopulle ajalle pitänee toivoa vain pikkupakkasta, että voi ulos laittaa?

Vanhan ajan päivä

7 v:llä oli tänään koulussa "vanhan ajan päivä". Koulun puolesta toivottiin pukeutumista vanhan ajan vaatteisiin mutta mistäpä niitä meiltä löytyisi kun ei sellaisia ole koskaan tarvittu, ja isovanhemmat asuvat pidemmällä. Korvaavaksi vaatetukseksi kelpasi sitten myös ihan suorat housut ja kauluspaita, jota tosin ei löytynyt sitäkään vaikka kuinka etsin. Alan pikku hiljaa uskoa miestä siinä, että pesukone syö sähkön lisäksi vaatteita kun niitä ei pesun jälkeen enää löydy. Tähän asti kone on tosin tyytynyt vain sukkiin (parittomia on iso kasa). Piti pojan sitten tyytyä vain siistimpään poolokauluspaitaan. Koulusta kotiin tulikin hymyilevä poika, joka kertoi joutuneensä kymmenen kertaa nurkkaan päivän aikana. Koulu kesti kolme tuntia, joten tuo oli aika hyvä saavutus ;) Kysyin miksi nurkkaan oli joutunut niin vastaus oli "koska nauroin, ei olisi saanut nauraa tunnilla" - niinpä.. se taisi olla entisaikaan vähän tiukempaa se miten sai käyttäytyä tunnilla. Syy nauruun oli kuulema ollut kaunokirjoitus, olivat taululle joutuneet kirjoittamaan vanhan ajan kaunokirjoitusta.

Lääketaistelu

Vauva ei taida oikein antibiootin päälle ymmärtää, vaikka minusta se on ihan hyvää - tuli maistettua kun näpit tahmaisina joudun sormin lääkettä takaisin suuhun tunkemaan. Mokomakin pikkuepeli kun ei avaa suutaan kunnolla, että saisin ruiskautettua lääkeen tarpeeksi syvälle, ja jos suun avaa niin työntää kielen ulos. Tässä tapauksessa olisi siis toivottavaa, että jopa huutaisi vastalausetta niin onnistuisi paremmin *kammomamma*. No, tavalla tai toisella minä sen lääkkeen suusta alas laitan, vauvan parhaaksihan se on. Ehkäpä tuo vielä alkaa sujumaan kun lääkekuurin päiviä on jäljellä vielä kahdeksan, pääsisin eroon tahmanäpeistä minäkin. 2 v. on jo sen verran iso tyttö, että ottaa lääkkeen kyllä nätisti kunhan ensin saan tytön kiinni - pitäisi harjoitella lassoamista niin ei tarvitsisi juosta ympäri taloa.

Kävin apteekista ostamassa maitohappobakteereita eilen kun 4 v. oli muskarissa. Lähinnä Vauvalle. Jotenkin sitä ajattelee että pienellä on herkempi masu kun ruokapuolena on edelleen pääosissa äidinmaito ja vain lisäksi saa kiinteitä eli antibiootti voisi herkemmin saada masun sekaisin. Mhb-coctailin tarjosin iltapuuron seassa, ja opin sen, että sitä jauhetta ei saa olla lusikassa kerralla paljoa tai se palautuu pikapostina takaisin kielen suosiollisella avustuksella. Ja sitten se pitää kauhoa ruokakaulurin kaukalosta taas takaisin. 2 v. ei mhb:ta halunnut, joten en viitsi pakottaa. Aamupäivästä sain mhb:n ujutettua Vauvalle vellin seassa.

Pikku konttaaja

Voi kuinka olen tänään nauttinut kun olen tuota pientä konttailijaa katsellut. Kuinka ihanan näköistä tuo konttaus onkaan kun sitä tekee tuollainen pikkusintti, läps-läps-läps kuuluu vain läpsytys ja peppu heiluu kun toinen mennä vipeltää paikasta toiseen. "Hmm ämmämmämmm höö höö" kuuluu vain kommenttina ja hymynaama loistaa. Miten ihana vaihe tämäkin. Niin, minulla ei siis ole enää pikkuvauvaa (ja nyt irkkikaverit nauraa katketakseen kun tämän myönsin ;D ) mutta vauva kuitenkin. Taitavat nämä lapset aina olla äidin vauvoja tavallaan kuitenkin.. lopunikäänsä.. huolimatta siitä että kasvavat. Odotusajastahan se alkaa jo huoli lapsesta, eikä se lopu ikinä, ei vaikka lapsi kasvaa ja tulee aikuiseksi.

IRC

Tuossa tulikin viittaus kotiäidin henkireikään ylempänä. Ilman irkkiä olisi kyllä nämä kotivuodet olleet paljon tylsempiä. Kotona kuitenkin tulee oltua paljon, ja kyllä sitä kaipaa juttuseuraa omalle ajalle, esim. kun vauva nukkuu päiväunia. Puhumattakaan siitä, että jos on joku ongelma, niin irkistä löytyy apua yleensä nopeasti.. ja kanavia aihepiirin mukaan löytyy myös. Onpa irkissä ollut juttua siitäkin, että ohjeet irkkaukseen pitäisi laittaa jo äitiyspakkaukseen mukaan - ensikertalaiselle etenkin kun voi mieleen tulla paljonkin kysyttävää, eikä sitä oikein neuvolaankaan viitsi soitella alvariinsa.

Tuhotehotytöt

Kirjoituksissa saatan välillä käyttää sanaa tuhotehotytöt - se tarkoittaa näitä 4 v. ja 2 v. tyttöjä. Ovat nimityksen ansainneet ihan täydellä syyllä tempauksillaan tässä vuoden parin aikana (2 v. siis täyttää pian jo 3 v.). Tänään tuhotehotytöt ovat pitäneet vauhtia yllä mutta tuhoja ei hirveämmin ole tullut. Olohuoneen lattia vain oli täynnä leivän murusia yhdessä vaiheessa, pari saviruukkua on hajalla, jotka Kakkonen eli 9 v. tyttö, teki keramiikkakerhossa vuosi sitten :/ , ja vessan lattia lainehti vedestä vesileikkien seurauksena. Lisäksi nuorempi termiitti on huudattanut Vauvaa, kiljunut niin että äidin ennestään kipeä pää (migreeni) meinaa hajota sirpaleiksi, juossut, hyppinyt ja kiipeillyt, ja levittänyt kirjahyllyn alempien tasojen tavarat lattialle. Siis ihan normaali päivä.

Vanhempi tytöistä puolestaan on näyttänyt taas kuinka hänestä löytyy "asennetta". Luoja varjelkoon miestä joka tuosta vaimon saa ;) - voisin toistaa näin isäni minusta sanoman lauseen (vaikka minun miehelläni kävi kyllä tuuri kun minut vaimoksi sai, imo). Jos joku ei mene niin kuin neiti haluaa niin auta armias sitä marinaa ja huutoa. Tavaratkin saattavat saada lentokyytiä ja ovia paukutellaan mennessä niin että karmit meinaavat irrota. Keneenköhän on tyttö tullut? Minä en heittele tavaroita, ovi kyllä saattaa joskus paukahtaa vähän kovempaa jos mieheen hermostun, sen myönnän. Että kai minustakin sitten hieman "asennetta" löytyy...

"Karhunpoika sairastaa..."

Voi äly että ottaa taas päähän... 2 v:llä alkoi 8 kk:n ikäisenä korvatulehduskierre, joka jatkuu edelleen (kitarisat leikattu, kaksi kertaa putkitettu) - ei siis tullut tänään korvalääkäriltä terveen papereita. Toinen korva on kunnossa ilman putkea (eli sentään puoli voittoa jo), mutta toisessa korvassa putki tukkeessa ja takana märkää. Lisäksi keuhkoissa vinkuu ja rohisee, että jo se olisi kuulema antibioottikuurin pläjäyttänyt. Tyttö oli kyllä ihana illalla kun isälleen selitti hymyillen "huomenna Mauri katsoo minun korvia ja minä itken". Isä siihen totesi että eihän se satu, johon tyttö tuumasi "sattuupas" sellaisella äänensävyllä, että hänenhän korvia siellä ronklataan eikä isän eli isä ei tiedä mistään mitään :D Ja lupauksensa tyttö piti eli itku pääsi kun korviin kurkattiin.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt vauvapojankin korvia, ja niiden tutkituttamista kun yskää ja nuhaa on ollut tauotta pitkään.. muistaakseni joulusta asti, ja posket ovat punaiset (korvalääkäri aikoinaan tuon kertoi olevan yksi merkki korvatulehduksesta mikä ei muuten oireile). Yhden antibioottikuurin vauva sai vuoden alusta keuhkoputkentulehdukseen, ja kuukausi sitten neuvolalääkäri katsoi tarkastuksen yhteydessä korvatkin. Kunnossa olivat. Vai olivatkohan sittenkään? Pyysin tänään korvalääkäriä kurkistamaan vauvankin korviin ja tuomio oli tyly. "Korvat ovat todella pahan näköiset, ovat olleet jo pitkään - harmaata märkää täynnä." Vauvalla siis korvat huonommassa kunnossa kuin isosiskolla. Tosin vaikka olisin vienyt vauvan päivystykseen viikonloppuna kun sitä mietin, olisi tulos voinut olla että kunnossa ovat. Korvalääkäri sanoi, että kun korvat ovat tuon näköiset kuin ne vauvapojalla ovat, niin yhdeksän lääkäriä kymmenestä olisi sanonut että ne ovat kunnossa. Näytti kuviakin terveistä korvista, ja samanlaisista mitä vauvalla nyt on - ero tosiaan oli niin pieni, että uskon hyvin tuon. Akuutti korvatulehdus on ollut ajat sitten, nyt voi puhua jo liimakorvasta :( Veikkasi vielä, että tällä hetkellä vauvan kuulo on alentunut n. 40 %.

Uusi käynti tasan kolmen viikon kuluttua kummallakin. 2 v:n korvat jos ovat kunnossa, napsaistaan toinen putki pois koska se ei pysy auki, ja kun putkiton korva on kuitenkin pysynyt terveenä niin jospa toinenkin sitten alkaisi pysymään. Vauvapoika taas joutuu tiukkaan syyniin - jos korvat eivät ole kunnossa -> samantien putkitukseen aika.

Että törsäämään pääsin ja kunnolla ;) On vasta puolipäivä ja olen onnistunut kuluttamaan 160 euroa. Luojan kiitos on nuo vakuutukset tullut otettua! Piti kyllä jo äidille tehdä ennen apteekkiin menoa pikasoitto, että lainaisi rahaa heti ja laittaisi tilille kun kortilla maksan. Huomenna vasta lapsilisäpäivä ja siihen asti on aika p.a olo.

Selätöntä elämää

Itse olen viettänyt melko selätöntä elämää. Siis kyllä minulla selkä mukana kulkee mutta melko hyödytön kapistus tällä hetkellä sekin. Kuusi viikkoa sitten eräänä kauniina päivänä selkää alkoi särkeä, kaksi päivää myöhemmin oli pakko mennä päivystyksestä hakemaan kyynärsauvat kun en pystynyt ilman apua kävelmäänkään - selkää vihloi ja särki niin maan perusteellisesti. Kaksi viikkoa piti köpötellä keppien avulla, ekan viikon ajan minulla oli apuna kotiavustaja kun en pystynyt vauvaa nostamaan eli vaipanvaihdotkin olivat mahdoton tehtävä. Sain heti ajan fysioterapiaan, ja siellä kävin kymmenen kertaa sähköimpulsseja selkään hakemassa - ne lievittivätkin kipua mukavasti ja varmasti osaltaan auttoivat kävelykyvyn palautumiseen. Ikävä kyllä kumartelu ei onnistu edelleenkään. Nyt nostan vauvaa (ja muita lapsia, jos tarvii) reisilihasten ja käsilihasten avulla (hmm, millaisetkohan muskelit minulla onkaan kesään mennessä?) selkä suorana. Olen kirjaimellisesti kuin seipään niellyt siis. What a wonderful feeling :P - enpä ennen tätä tiennyt että aivastukseenkin tarvitaan selkälihaksia mutta nyt tiedän. Aivastaessa vihloo häntäluuhun asti.

Lääkäri diagnosoi vaivan noidannuoleksi, keskimääräinen paranemisaika 8 viikkoa. Jaiks! Mies rukka kun joutuu töidensä lisäksi kotonakin tekemään nyt entistä enemmän. Röntgenkuvissa olen myös käynyt. Ekan kuvan perusteella minulla on aika normaali selkä - parin millin kuluma jostain nikamien välistä löytyi. Tiistaina kävin vielä uusissa kuvissa, joissa katsottiin noiden nikamien liikkuvuutta - lääkäri soitteli äsken ja sanoi ettei niissäkään mitään vikaa näy. Eli terve selkä luiden puolesta. Kehotti vielä kuukauden katselemaan josko olo helpottuisi, jos ei niin sitten kirurgille lähetettä. Ja vatsalihaksia (mitä ne on??) ja selkälihaksia pitäisi treenata, niistä löytyy tämäntyyppiseen selkävaivaan se paras apu. Jooh.. kunhan nyt minä ensin tuonne lattialle taipuisin. Tosin.. ehkä tämä voi olla ohimenevää - illalla meinasin nielaista hammasharjan kun huomasin pystyväni taipumaan lavuaarin ylle. Olipas outo tunne. Tosin aamulla oltiin sitten taas jäykkiksiä.

Äsken soittivat fysioterapiasta, että nyt olisi tullut tuo sähköimpulssilaite sinne, minkä saan kahdeksi viikoksi kotiin lainaan - jippii! Nyt pääsen "sähköttelemään" itseäni urakalla, ja mies aikoo testata myös kun selkäkipuja hänelläkin on. Mielummin tuo laite kuin isäni ehdotus, että mies ottaisi kaksi metallipiikkiä, kietoisi niihin sähköjohdon ja työntäisi töpselin seinään ja niillä kepeillä sitten tuikkisi minua selkään.. siitä voisi saada jo afrotkin samalla kertaa ja yliannostuksesta duracell meininkiä.. "ja duracell vain jatkaa" *kuvittelee itsensä kiertämässä kehää tauotta ympäri taloa*.

Iltaohjelma

Vielä olisi tänään 4 v:n muskari edessä. Jos jaksan niin voisin käydä vaikka kirjastossa siinä välissä tai sitten istun ja nautin rauhasta luokan ulkopuolella. 45 minuutin takia ei viitsi edestakaisin ajella kotiin ja taas takaisin. Vauva nukkunee siinä vaiheessa päiväunia kun vielä kukkuu hereillä, 9 v. toimii lapsenvahtina sen ajan. Klo 17.30 taas kotiin, ja tupa pöllähtää täyteen 9-vuotiaita tyttöjä odottelemaan kyytiä lätkäpeliin, saivat koulusta vapaaliput tämän illan peliin. Mies yrittää päästä töistä hieman ennen klo 18 niin ehtisi tulla hakemaan tuon pikkubussin ja tytöt, hakea esikoisen ja tämän kaverin jalkapalloharkoista mukaan, ja sitten naapurikaupunkiin peliä katsomaan, joka alkaa klo 18.30. Minulle jää siis "rauhallinen" ilta kolmen tai neljän (jos 7 v. ei lähde mukaan) nuorimmaisen kanssa kotona.

Yleisön pyynnöstä

Olen pitänyt päiväkirjaa toisaalla mutta siitä sain kuulla nurinoita, että on niin vaikeasti tavoitettavissa kun lukeakseen piti rekisteröityä ;) - no, aloitetaan nyt sitten tämäkin blogi mihin riittää pieni klikkaus hiirellä kun osoitteen antaa.

Taustaksi minusta nyt kerrottakoon, että olen kotiäitinä pienestä esteestä johtuen.. siis työpaikkaa ei ole löytynyt vaikka kymmenen vuotta (toki aina välillä äitiyslomaillen ettei käy liian raskaaksi työn etsiminenkään) on töitä tullut etsittyä. Sen siitä sai kun pääkaupungista tänne maalle muutin miehen perässä ;D

Lapsia on siunaantunut kuusi, 11 v, 9 v, 7 v, 4 v, 2 v ja 9 kk - ja ei, meillä ei ole uskonnollisia vakaumuksia mikä selittäisi lapsiluvun. Ripaus hulluutta vain ja usko huomiseen kaikesta huolimatta. Siis että kyllä tässä toimeen tullaan vaikka tulonlähteinä onkin runsas ja antelias kotihoidon tuki ilman kuntalisiä, miehellä alle keskitason palkka ja velkaa riittää vaikka muille jakaa kun on autolainaa (oli pakko vuosi sitten pikkubussi Saksasta tuottaa), asuntolainaa (taloa piti laajentaa kolmisen vuotta sitten) ja opintolainaa kun 4 v:n ja 2 v:n vauva-aikoina opiskelin illat AMK:ssa (oli kivaa vaihtelua kotielämään). Sainpahan uuden hienon tradenomin tittelin vaikka työtä sekään ei mukanaan tuonut.

Krooninen vauvakuume

Nuorinta odottaessa olin varma, että viimeistä kertaa raskaana olen. Kyllähän kuusi lasta jo riittää, ja etenkin mies sitä sanoi. Ajattelin etten enää ala ehdottelemaankaan perheenlisäystä ellei mies itse sairastu vauvakuumeeseen. Mutta mutta... tuo krooninen vauvakuume on vakava tauti, ja ikävä kyllä sitä vastaan ei ole rokotuksia keksitty. Niin se vain hiipi kimppuun kun vauva oli muutaman kuukauden, ja ajatus ettei meille enää sinappilinkoa tule, on pelottava - minä haluan ehdottomasti vielä kerran (ainakin) olla raskaana, tuntea potkut masussa ja ennen kaikkea päästä synnyttämään. Synnytys on ihana kokemus, aivan mahtava.. Hmm, nyt onkin paras olla antamatta äidille tämän blogin linkkiä tai saa sydänkohtauksen ;) .. hän kun on sitä mieltä, että nyt pitää antaa jo muidenkin tätä maata täyttää eikä vain meidän.