Kotona taas

Eilen tultiin kotiin ja vielä illalla Helsinki oli Suomen kartalla vaikka tehotuhot ja muut termiitit siellä mellastivatkin (ja etenkin melusivat) muutaman päivän. Ei hassumpaa. Pelottelin kyllä vanhempiani, että joulurauhan me voisimme tulla pilaamaan jos saan Miehen taivuteltua joulun viettoon pääkaupungissa ;)

Esikoinen näki reissuun lähdettäessä niin paljon vaivaa, että kaivoi digiboxin piuhat ja laitteen kaukosäätimineen mukaan Hesaan ettei jäisi paitsi Big Brotherin ihmisakvaarion tapahtumista... ja unohti sitten virtapiuhan ottaa mukaansa. Ei siis nähnyt BB:tä, mikä minusta nyt ei kovin suuri menetys ollutkaan - ei tarvinnut tapella siitä kuka katsoo telkkarista ja mitä. Kotiin poika muisti laitteen ottaa mukana olleiden johtojen kera, mutta unohti kaukosäätimen. Saa nyt olla pari viikkoa ilman sitä, isäni tuo sen sitten tullessaan kun tulee mökkeilemään.

Lauantaiksi vanhempani olivat keksineet ruokaleikin illaksi. He vetivät ylleen essut, raivasivat keittiön pöydän keittiön kulmaan baaripöydäksi ja alkoivat leikkiä hampurilaisbaaria - lapset riemastuivat. Saivat tilata hampurilaiset haluamillaan täytteillä, ranskalaisten kera tai ilman... ja ihan ilmaiseksi. Seuraavalla kerralla pitää kuulema ottaa uusiksi, oli niin kivaa :D . Mitähän mieltä kokit ovat, heillä näytti hiki virtaavan vaativien asiakkaiden kanssa. Esikoinen sai ahnehtimisestaan (söi kolme hampurilaista, viiminen teki tiukkaa) opetuksen kun kärsi jonkin aikaa pahasta olosta. Eilen totesikin ettei seuraavalla kerralla aio kolmea syödä, kaksi riittää :D

Eilen aamupäivästä Esikoisen kummitäti tuli kylään perheineen. Ihanan iso masu ystävälläni jo olikin :) . Yritin ehdottaa että tähtäisi jouluaattoon kun laskettu aika on 26. päivä, niin mikäli olemme joulun Hesassa, pääsisin vauvaa heti katsomaan ;) . Mielummin kuitenkin ottaisi vauvan siinä tapauksessa pari viikkoa ennen tai viikko la:n jälkeen, jouluna ei halua sairaalassa olla. Hmm, minä peukutan kuitenkin sen puolesta että pääsen vauvaa katsomaan vielä tänä vuonna.

Tänä aamuna heräsin jälleen kerran siihen, että Taapero kömpi viereeni. Taisin olla unenpöpperössä kun kelloon vilkaisin, minusta se näytti vajaata seitsemää, joten tuumasin Taaperolle "nyt nukutaan". Taapero kipusi takaisin omaan pinnasänkyynsä ja kävi nukkumaan (kiltti ja tottelevainen poika minulla ;) ) ... ja hetken kuluttua herätyskello soi sen merkiksi että kello oli yhdeksän :o . En sitten viitsinyt pientä herättää heti kun vasta kävi nukkumaan. Tuntia myöhemmin Taapero heräsi uudelleen.

Käytiin pankissa allekirjoittamassa autolainapaperit, tilaamassa Poppanalle uudet lasit (valitsi 135 euron kehykset :o - kallis maku, onneksi jäi omavastuuosuudeksi vain 75 e) ja jätettiin vanhat aisan juotokseen, tuo saatiin kaupantekijäiseksi, normaalisti sekin olisi ollut parikymmentä euroa. Sitten mentiin kauppaan. Pipa ja Poppana käyttäytyivät kuin pienet enkelit kun lupasin hampurilaisen aamupalaksi, kotona ei ollut kuin valot jääkaapissa ennen kauppareissua. Kaupasta kotiin ruoanlaittoon, Isosisko halusi kuoria neljä kiloa perunoita kalasoppaan, minä sain pilkkoa ne. Ruoan jälkeen pankkiin nostamaan rahat autoon (en tajunnut tietenkään aamupäivästä tehdä tuota samalla kun pankissa olin), tekemään kauppakirjat autosta, takaisin kotiin ja Esikoisen vienti jalkapalloharkkoihin, taas kauppaan ostamaan unohdetut tavarat ja kotiin. Tuntuu taas siltä, että tänään on menty paikasta toiseen enemmänkin. Loppuillan taidan vain olla ja lukea tai irkata tai katsoa telkkaria tai jotain... Sauna lämpenee myös.

Ensilumi

Eilen illalla vähän ennen nukkumaanmenoa tuli kurkattua ulos, ja siellähän leijaili hiljalleen lunta. Tänä aamuna (siis päivällä) kun heräsin ja verhot avasin niin huh hah hei, maisema oli valkoinen ja lunta tulla tuprutti lisää . Kauniin näköistä - harmi vain ettei tuo maassa kestä kun viikonlopuksi taas +10 asteen tienoille luvattiin lämpötilat

Autolla liikenteessä liikkuminen oli jännittävää. Kummasti sen aina unohtaa miltä se tuntuu ajaa liukkaalla... sai luistonestovalo välkkyä useaan otteeseen ja abs näytti toimivan myös. Kaasujalka ei kylläkään ollut kovin raskas, sain kammon pari kolme vuotta sitten kun pyörittiin kehä I:llä kolmella kaistalla ympyrää pitkän matkaa.. oli vähän liukasta

Tänään olisi pitänyt pakata huomista reissuunlähtöä varten mutta enpähän saanut aikaiseksi. Tietää mitä tekee aamulla - pakkaa kiireen kanssa. Isosisko tuli tänään kotiin, joten yhden kamat on sentään valmiiksi pakattu kun ei reppua purettu ollenkaan.

Silmäpolikäynti ja "uusi" auto

Eilen Miehellä oli vapaapäivä, ja tarkoitus oli käydä katselemassa autoja aamusta. Mutta kuinkas sattuikaan, minä ja Taapero innostuimme nukkumaan ja lopulta Mies tuli herättelemään meitä puoli yhdeltätoista. Eihän siinä ehtinyt enää mitään autoja katsomaan kun puoli yhdeltä Poppanalla oli aika silmäpolille. Lähdettiin sitten ajoissa sairaalaan koko konkkaronkka, muiden piti mennä siksi aikaa anoppia tapaamaan osastolle.

Anoppia oltiin juuri viemässä röntgeniin lonkkakuvaukseen (vasta.. toinen maannut melkein viikon sairaalassa ja valittanut että lonkkaa särkee), joten Mies lähti lasten kanssa takaisin kotiin ja sovittiin että soitan kun tulee hakemaan minut ja Poppanan. Silmäpolilla ajat täsmäsivät aika hyvin, vain vartin myöhässä päästiin lääkärin luo. Aikaa meni kuitenkin kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia kun silmiin laitettiin tippoja ja odoteltiin niiden vaikutusta ja tutkittiin lisää. Poppanaa alkoi jo väsyttää ja olisi halunnut kotiin kun pitkästyi odottelemaan käytävässä. Silmälääkäri totesi, että uusitaan lasit mutta edelleen +6 vahvuuksilla ja seuraava käynti vuoden kuluttua. Näin vanhat voivat jäädä varalaseiksi käyttöön. Saatiin siis uusi apuvälinemääräys uusiin laseihin eli peruslinssit ilmaiseksi ja kehyksistä korvataan 60 euroa, ylimenevä osa jää itselle maksettavaksi. Hyvä niin. Poppanan nykyiset lasit ovatkin jo aika naarmuilla vuoden käytön jälkeen, ja aisat ovat sen verran kärsineet, että ne pitää juottaa yhteen jotta ne kestävät vielä käyttöä.

Mies tuli hakemaan, käytiin kaupassa, käytiin katsomassa millainen olisi paikallisen autoliikkeen mainostama Citroen Xantia VSX (vm. -94), joka ei tosin ollutkaan vielä paikalla - myyjä lupasi hakea sen, ja sitten kotiin aamupalalle (klo 14.30). Laitoin Taaperon nukkumaan, ja lähdettiin katsomaan toisen autoliikkeen vaihtoautotarjontaa. Sieltä ei mitään kiinnostavaa löytynyt, joten palattiin ensimmäiseen paikkaan, jonne Xantia oli jo tuotu. Ihan siistin näköinen auto.

Myyjä lupasi katsastaa sen ennen myyntiä, ja tuli juttua siitä kuinka taas oli auton osto tarpeen kun vastahan tuolta se Mazda ostettiin. Kun myyjä kuuli ettei se mennyt katsastuksesta läpi, ja syyn siihen, hän sanoi ottavansa sen vaihdossa ja hyvittävän siitä saman kuin mitä me siitä rahassa maksoimme :o) . Kivaa! Olimmehan jo varautuneet siihen että Mazda lähtee rekisteristä vekka ja romuttamoon eli siitä ei saisi latin latia. Sovittiin sitten niin, että mikäli Xantia menee katsastuksesta läpi, niin kaupat tulee (varsinkin kun pankista soitti että laina järjestyy - piti laittaa autolaina taas uusiksi).

Tänään aamupäivästä Mies soitteli, että Xantia meni läpi ja voisin käydä tekemässä paperihommat niin hän käy auton hakemassa. Tuumasi vielä, että taitaa olla eka kerta kun joutuu lukemaan ohjekirjan läpi että osaa autoa käyttää, Xantiassa kun näytti olevan nippeliä ja nappelia kuin pienessä lentokoneessa (kuuhun asti se ei kuitenkaan vie, kysyin myyjältä). Näköjään minä pääsin vihdoin jo 90-luvulle omassakin autossa. Seuraava kakkosauto (jos tuo kestää sen mitä tarvitaan) onkin sitten jo varmaan uudempi kuin ykkösauto, Vitosta tuskin luovutaan kovin äkkiä. Nyt odottelen että tuo jääkerros sulaa Viton päältä niin pääsen ne paperit hoitamaan kuntoon.

Taapero hankki oman luukun ;)

Nyt on Taaperolla oma boxi missä olla rauhassa. Luukut kiinni niin voi vaikka nokoset ottaa, peitto ja tyynykin löytyy. Rauhanhäiritsijä voi saada huudon osakseen.

Perjantai

Syyslomaviikko edessä, ja koululaiset tykkää. Isosisko lähteekin tänään reissuun J-serkun kanssa, menevät Vaarin luokse Mikkeliin ainakin muutamaksi päiväksi. Noista tytöistä kun on kyse niin en kyllä ihmettele yhtään vaikka päättäisivät sitten olla koko viikon siellä :D Pitää pakata vain lämmintä mukaan kun eihän sitä tiedä vaikka heittäisi pian luntakin.

Mies lähtee tänään töiden jälkeen lämmittämään mökkiä, vien Pipan ja Poppanan sinne huomenna, joten kotiin jää luultavasti vain pojat. Mies alunperin suunnitteli olevansa maanantaihin asti mökillä, mutta kun Mazda on ajokiellossa ja ajelee firman autolla, niin on pakko tulla jo sunnuntaina kotiin niin voi viedä firman auton takaisin töihin maanantaiksi. Ensi viikon käyttää sitten firman autoa muutenkin kun minä ajattelin suunnata Viton keulan kohti Helsinkiä tiistaina tai keskiviikkona. Pitää viedä kaverille nuo vauvatossut ja jos ehtisi muitakin kavereita tapaamaan.

Anoppi raasu on kaatuillut tällä viikolla pariin otteeseen. Ensin tiistaina, käly löysi äitinsä lattialta, sai tämän ylös ja laitteli tuolista tukia, että anoppi pääsee niiden avulla vessaan tarpeen tullen (kävely on hankalaa terveenäkin ja kaatuu helposti). Ilmeisesti tiistai-iltana tai ti-ke välisenä yönä anoppi oli sitten kaatunut uudestaan, onneksi käly keskiviikkoaamuna kävi siellä. Oli soittanut ambulanssin kun ei saanut anoppia ylös, ja tämä puhui sekavia. Kolme tuntia olivat odottaneet terveyskeskuksessa, että pääsee lääkärin luo, ja sieltä sitten lähetteen kanssa aluesairaalaan taas ambulanssilla. Aluesairaalassa anoppi joutui makoilemaan muutaman tunnin että päästä otettiin kuva, lääkäri tutki ja hoitaja oli soittanut kälylle, että voi tulla hakemaan, lääkäri oli sanonut että voi mennä kotiin. Käly oli ollut ällistynyt, että kuinka voidaan kotiuttaa ihminen joka ei jaloillaan pysynyt, ja kysyi että pysyykö anoppi tolpillaan jo. "Ai, ei me sitä olla katsottu", oli hoitaja sanonut ja lupasi soittaa myöhemmin uudelleen. Mitään verikokeitakaan ei oltu otettu. Loppujen lopuksi anoppi sitten oli sairaalassa yötä. Aamulla eräs ystävä oli käynyt katsomassa ja kertoi tämän edelleen puhuvan sekavia. Verikokeetkin otettiin vasta aamulla. Tulos: crp 322 ja munuaisaltaan tulehdus löytyi. Että silleen :P - ja tuolleen olisivat laittaneet kotiin jos käly ei olisi alkanut kyselemään... hoh hoijaa. No, nyt on sairaalassa kunnes crp on normaali, hyvä niin. Anopin puolesta on ärsyttänyt jo muutenkin kun tuo invaliditeetti johtuu siitä ettei aikoinaan lääkäri tutkinut, määräili vain särkylääkkeitä, ja lopputulos on sitten se, että halvautuminen oli lähellä, leikkauksella säästyi siltä muttei ikinä kuntoon tullut.

Autonvaihto taas edessä

Mies kävi keskiviikkoaamuna katsastuttamassa autoni. Ei mennyt läpi, ei tosin sitä odotettukaan - siinä oli se vika, mitä Mies epäilikin jo kolkkeesta päätellen. Yksistään tuo ei olisi haitannut, mutta kun siitä löytyi niin paljon ruostettakin että hitsattavaa on (ei tuokaan haittaisi jos itse voisi sen tehdä mutta kun ei ole pelejä ja vehkeitä siihen) useamman tunnin edestä, ja talvirenkaat pitäisi hankkia, niin teetettynä tulisi hintaa enemmän kuin mitä autolla on arvoa. Taidetaan siis laittaa kilvet palautukseen ja auto romuksi.

Se "kivakiva" yllätyskin selvisi, että auto on kuulema ajokiellossa. Katsastusmies oli Miehelle sanonut, että koneen mukaan on autoveroa maksamatta! Siis täh?! Minä katsomaan tiliotteita, kyllä olen maksanut ensi vuoden kesäkuun alkuun asti. Siis soittaen AKE:een, ja kyselemään mitämitämitä. Selvisi että edellinen omistaja on jättänyt maksamatta 20 euroa, joka on erääntynyt kesäkuussa. Minä ostin auton toukokuun alussa, ja maksoin silloin myös minulle lähetetyn autoveron. Ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt soitella reilu kuukausi kaupanteon jälkeen perään, että onkos kaikki verot maksettu! Eikä AKE:kaan lähettänyt mitään lippusta lappusta tiedoksi ettei autolla saa ajaa :PP . On se luojan lykky ettei poliisi ole pysäyttänyt ja lykännyt vielä sakkolappua käteen tuon takia... ***kele.

Nyt kun luultavasti auto lähtee romuttamoon tai minne lie autojen taivaaseen tai helvettiin, niin en kyllä maksa minäkään tuota veroa. Se siirtyy sitten kuulema entiselle omistajalle ulosottoon. Eihän tuo summa iso ole, mutta periaatteesta minä en maksa toisen maksuja kun kerran autostakin luovun. Nyt pitää miettiä mistä uusi auto - tai lähinnä mistä rahat. Irkissä mietin jo, että nyt pitänee ehdottaa miehelle sitä pikkuseiskaa niin saadaan rahaa uuteen rimpulaan ;) (logiikka tässä: alussa vauva ei kuluta kun vaatteita on seinät pullistellen ja ruoka tulee tissistä ;D ), yhdellä autolla kun ei pärjätä kuin enintään kevääseen asti jos jotenkin sumplitaan. Kun mökkikausi taas alkaa niin pakko olla kaksi autoa, minä en suostu muuttamaan mökille koko kesäksi, tykkään kaupungista liian paljon.

Puuh! Taidan laittaa Veikkaukselle taas raha-anomuksen...

Imetysviikko

Nyt on meneillään imetysviikko, joten voisin kantaa korteni kekoon kertomalla omista imetyskokemuksistani, en muista olenko niistä kirjoittanut mutta jos olen niin kertaus pitää muistin virkeänä.

Esikoinen
Ennen Esikoisen syntymää en lukenut, enkä muutenkaan mitään tietoja imetyksestä hankkinut. Luotin siihen että luonto hoitaa hommat kotiin. Maito nousi neljäntenä päivänä ja olo muuttui tukalaksi. Sairaalassa poju sai lisämaitoa pullosta joka ruokailun jälkeen. Paino nousi, maitoa tuntui tulevan, joten viikon sairaalassaolon jälkeen oli aika kotiutua. Imetysohjaus oli siinä, että hoitaja katsoi imetysotteen, se oli ok, joten siinä se.

Kotona kaikki oli niin uutta vauvan kanssa, ja tuoreena äitinä sitä oli hommasta kyllä ihan pihalla. Kirjoitin päiväkirjaan silloin seuraavasti: "Ensimmäinen kotiviikko oli kauhea. Vauva itki ja minä itkin. Maitoa sain tulemaan niin, että se riittää ainakin päiviksi, mutta illalla sitä ei tule tarpeeksi, rauhoittuu vasta kun saa pullosta lisää, joten Tuttelia saa iltaisin ja ennen nukkumaanmenoa." Kukaan ei kertonut vauvan kellosta, tunnettiinkohan tuota edes silloin... Toinen mikä laittoi epäilemään maidon riittävyyttä, oli jatkuva tankkaus rinnalla hereillä ollessa. Kaikkiallahan oli puhuttu että vauva syö kolmen neljän tunnin välein, neuvolassakin annettiin vinkki antaa pullosta lisämaitoa jos on itkuinen, tai tarjota tuttia - sekin oli käytössä. Toki poika nukkuikin välillä, ja kun nukkui niin otti kuutisen tunnin unet. No, osittaisimetyksellä jatkettiin 6kk, soseet aloitettiin 3kk:n ikäisenä sen ajan suositusten mukaisesti.

Isosisko
Sairaalassa tyttö näytti omaavansa hyvät syömähalut, söi ja nukkui 6-9 tuntia yhtäputkea. Kotiuduimme kun Isosisko oli neljän päivän ikäinen. Maito alkoi tulla jo sairaalassa hyvin, ja kotona jaksoin lypsää maitoa pakkaseen- tosin määrät olivat vähäisiä, parinkymmenen ml:n luokkaa. Parin viikon ikäisenä tyttö nukkui milloin sattui, illat oliva niinikään itkuisia, eikä pumpullakaan tuntunut maitoa irtoavan. Tulin samaan tulokseen kuin Esikoisen aikana, että maito ei riitä iltaisin (vaikka aamuisin sitä oli niin että pakko oli lypsää), joten korviketta kehiin. Tuttia Isosisko ei huolinut. Osittaisimetys kesti 6kk:tta, soseita alkoi saamaan jo hiukan ennen kuin 3kk:tta tuli täyteen, terveydenhoitaja ehdotti sitä avuksi vähentämään ehkä iltahuutoja. Tosin eipä Isosisko niistä pahemmin heti välittänyt.

Tuuliviiri
Kolmannen odotuksen aikana oli sitten tullut luettua hieman enemmän imetyksestä, ja siitä, että äidinmaitoa yleensä kyllä tulee kun yrittää - kaikilla se ei vain tule sormia napsauttamalla eli tulvien. Päätin imettää joka inahdukseen, vaikka 24/7 mikäli se on tarpeen. Halusin välttyä pullorumbalta, ja kuinka helppoa olisi liikku jossain kun ruoka kulkisi aina mukana ja sopivan lämpöisenä.

Tuuliviiri kun oli sitten syntyessään tuollainen pienenpieni ;) niin sain sairaalassa eräältä hoitajalta kuulla, että lisämaitoa pitää sitten antaa, ei äidinmaito voi riittää. Sairaalassa saikin lisämaitoa kuten isosisaruksensa aikoinaan (syy liittyi jotenkin raskausdiabetekseeni) parin ekan päivän aikana. Sitten maito alkoi nousta ja pakkautui tosiaan kainaloonkin pateiksi, ja minä aloitin ahkeran seurustelun lypsykoneen kanssa. Maito alkoi irtoamaan ja sitä tulikin hyvin, poju sai lisämaitona omia maitoja (tosin tuossa sairaalassa vauvat saivat luovutettua ämmää jos sitä piti antaa, eikä korviketta). Kotiinviemisiksikin riitti muutama desi ämmää kotipakkaseen.

Kotona sitten istuin ja imetin, ja imetin, ja imetin. Illat poika asui rinnalla mutta imettämällä selvittiin. Yötä vasten tosin Mies sai antaa pullostakin lypsymaitoja (joita kertyi hyvin aina aamuisin), minä hipsin hiukan aikaisemmin nukkumaan niin sain nukuttua pidemmän pätkän ennen ensimmäistä yöherätystä. Annoin päivisin piutpaut puheille syöttöväleistä, ja kuinkas ollakaan, ne syöttövälit löytyivät pikkuhiljaa vauvan kasvaessa. Vajaan kahden kuukauden ikäisenä välillä saattoi olla jo se kolmen tunnin syöttöväli. Omilla maidoilla selvittiin hyvin melkein 6kk, soseisiin totutteleminen taisi alkaa muutama päivä ennen puolta vuotta, ja imetys itsessään jatkui 10kk:tta - sitten Tuuliviiri vieroitti itse itsensä, ei huolinut enää rintaa, enkä alkanut tuputtamaan. Olin tyytyväinen tuohon imetyksen pituuteen.

Poppana
Poppanan odotusaikana olin jo tietokoneaikakaudella eli kone oli kotona, ja imetystietous oli lisääntynyt. Tosin eniten varmuutta antoi Tuuliviirin onnistunut imetys. Niinpä osasin varautua iltaitkuihin, rinnalla asumiseen ja nautin imetyksestä täysin rinnoin. Vaikka eipä Poppana pahemmin rinnalla asunut. Imaisi puolessa tunnissa masun täyteen ja nukkui muutaman tunnin, heräsi syömään ja taas nukkui. Helppo vauva hoidettavaksi (ottaa ilmeisesti nyt takaisin korkojen kera tuon ajan). Silläpä oli hyvä käydä vauvan kanssa kouluakin kun jos tyttö heräsi, niin rinta suuhun ja simahti taas, eikä kukaan välttämättä luokassa ehtinyt huomata edes, että luokan nuorin jäsen oli havahtunut :D . Poppanan kanssa mentiin niin ikään ekat 6kk:tta pelkästään ämmän kera, sitten soseita lisäksi. Imetys loppui Poppanan ollessa 11kk:tta, tyttö lopetti itse rinnalla käynnin kun odotin Pipaa.

Pipa
Pipan imetys sujui jo rutiinilla. Yllätyksenä tuli se, että tyttö oli tyytyväinen vain sylissä. Siihenkin onneksi löytyi apu kantoliinasta. Koska imetys sujui, ja oli tytön ainoa ruoka puolen vuoden ikään, kulki Pipakin mukana koulussa vauva-ajan. Olihan pienen oltava siellä missä ruokakin, ruoka-aika oli silloin kun neiti sen päätti. Viis siitä vaikka olisi syönyt vasta tuntia aikaisemmin. Imetys loppui taas siihen kun lapsi itse päätti ettei rintaa huoli, minähän en huudattamaan rupea, vaikka itse imetyksestä nautinkin ja sen lopetus on aina ollut haikeaa, mutta sen verran tomerasti ovat jokainen päänsä pois kääntäneet ja huudon aloittaneet jos tyrkyttämistä yritti jatkaa. Pipa oli tuolloin 1v3kk:tta.

Taapero
Taaperon kanssa imetys ei heti lähtenyt sujumaan. Päivän ikäisenä poika teki imemislakon tai itse asiassa syömälakon. Ei huolinut imeä rintaa muttei myöskään pullosta. Pullosta nyt onneksi sai pakkotyrkättyä ruokaa suuhun niin, että poika edes nieli ja sai jotain mahaansa. Vaikka verensokerit olivat olleet kunnossa (raja-arvoilla) oli riski, että ne olisivat tipahtaneet liian alas jos ruokaa ei saataisi mahaan. Lastenosastolle vientiä letkuruokintaan oli jo ehdotettu. Sitten selvisi, että toisella oli kuumetta melkein 39 astetta eli ei ihme ettei jaksanut syödä ja nukkui vain. Kuume laski iltaa kohden ja pullosta jaksoi lopulta jo syödäkin vaikka rinnalta ei. Toisaalta … kuka sitä jaksaa tyhjää imeä. Rinnasta kun ei tullut pisaraakaan vielä vaikka kuinka yritti puserrella. Kävin jokusen kerran antamassa stimulaatiota rintapumpullakin kun pojasta ei siihen ollut, ja illalla sain jo pari tippaa aikaiseksi.

Toinen päivä sujui jo hieman paremmin syömisten osalta. Poika imi rinnalla ollessaan jonkin verran mutta tuppasi koko ajan nukahtamaan ja rinnalta kun pois otti, alkoi käninä vaikka oli juuri imutellut pari tuntia putkeen. Jatkoin lypsyllä käyntejä ja sain jo koneella ämmää pulloonkin sen verran, että korvikkeen sijasta (sairaalan vaihtumisen myötä ei luovutettua ämmää ollut kuin keskosille) pystyttiin lisäruokana antamaan äidinmaitoa. Pulloruokinnasta ei päästy eroon sokereiden ja myös kokoajan kohoavien bilirubiiniarvojen takia. Taapero alkoi kellastua silmissä eli ruokaa oli saatava säännöllisesti tarpeeksi, eli pikkuinen oli heräteltävä syömään melkein joka kerta kun uni olisi maistunut tuntikausia.

Kolmannen päivän aamuna yökkö toi Taaperon syömään. Kehotti imettämään ja kutsumaan sitten jonkun hakemaan poika lastenhoitohuoneeseen, jossa saisi taas lisämaitoa ja otettaisiin veritesti kun mittarin keltaisuusarvo oli mennyt yli rajan. Arvo oli korkeahko muttei edellyttänyt vielä valohoitoa, riittävä nesteytys vain oli tarpeen. Kävin siis lypsykoneen ääressä ahkerasti ja lypsin ämmää jääkaappiin, että olisi mistä tarjota kun tarvitaan. Siis aina imetyksen päätteeksi.

Samana päivänä oli myös lastenlääkärin tarkastus, ja kotiinlähdöstä kyseltiin. Minä ilmoitin etten ollut vielä lähdössä, halusin katsoa että keltaisuus pysyy kurissa (68 km matkaa sairaalaan jos olisi pitänyt palata heti, ei kiitos) ja imetyksenkin halusin saada sujumaan ennen kotiin menoa. Olin päättänyt pitää Taaperolle rinnallaolokoulua - tahtoo sanoa sitä, että istuin imetin ja tein syöttöpunnituksia. Hieman meinasi usko loppua kun 1½ tunnin imetyksen jälkeen punnitus osoitti vain 6 g:n painonnousua. Illalla sentään kahden tunnin jälkeen painoa oli tullut peräti 18 g lisää. Sen verran että uskoin maitoa tulevan ja pojan osaavan sitä imeä, joten lähdettiin seuraavana päivänä kotiin.

Usko maidon riittävyyteen meinasi kyllä välillä olla kovilla seuraavien kuuden viikon aikana (kerran kävin ylimääräisessä punnituksessakin neuvolassa niin sain mielenrauhan). Taapero ei viihtynyt missään muualla kuin rinnalla ja tissi suussa. Se oli ainoa paikka missä nukkui, jokusen kerran tuolle joku vahinko sattui että otti tirsat jossain muuallakin mutta se oli harvinaista herkkua. Pikkumies oli rinnalla monta tuntia perätysten (seitsemänkin tuntia meni kevyesti), välillä vain rintaa vaihtelin - onneksi oli imetystyyny minkä sai hyvin aseteltua tähän tietokonepöytää vasten niin että sain edes irkattua sen ajan. Aika meni paljon rattoisammin. Sitten seitsemän viikon ikäisenä maitoa alkoi ilmeisesti tulla reilummin, imetyshetket eivät kestäneet enää tuntiakausia, siitä saatettiin selvitä jopa tunnissa tai lyhyemmässäkin ajassa, ja alkoi olla välejä - ja ne välit poju viihtyi poissa sylistä. Maito riitti myös pumpulle hyvin (olin ostanut uuden pumpun, Avent Isis -merkkisen, vanhan Ainun käsipumpun tilalle - ja se oli kyllä loisto-ostos!), ja aamuisin sain helposti pari desiäkin lypsettyä ja vielä sen jälkeen imetettyä.

Soseita Taapero sai ekan kerran 6kk1pv:n ikäisenä ;) En olisi kyllä millään halunnut aloittaa noiden kanssa söhräämistä, mutta onhan se joskus opittava syömään muutakin kuin ämmää. Ja kyllä siinä aikaa menikin ennen kuin voi sanoa että poika söi sosetta. Ekasta sosemaistiaiskerrasta oli pakko ottaa kuvasarja.

Nyt poju on siis jo 1v5kk ja edelleen käy kolme kertaa päivässä rinnalla. Tosin nyt on alkanut tulemaan päiviä, jolloin ei ehkä aamutissiä tai päiväunitissiä haluakaan, vaan suuttuu jos sitä yritän tarjota. Saa nähdä koska imetys loppuu. Ajatus tuntuu todella haikealta, ja olen varma, että tälläkin kerralla äiti on se joka itkasee kun imetys loppuu. Mutta ennemmin tai myöhemmin tämäkin näkymätön napanuora katkeaa, se on varmaa. Snirf... en ajattele tuota nyt tai itken jo ennakkoon :D

Juhlahumua

Viime viikolla ei paljon polkkaamisia ehtinyt ajatella. Oli siivottava, ja vahdittava että muksutkin hoitavat osuutensa. Perjantai meni sitten tarjoiltavien parissa, ja viimeistelysiivouksessa - siitä huolimatta lauantaiaamusta ehtisi tulla hiki häärätessä, vaikka sain apuriksi äitini ja serkkuni. Välillä meinasi iskeä jo uskonpuute, että saako kaiken ajoissa valmiiksi vai ei mutta onnistui se.

Juhlat menivät mukavasti, mitä nyt känkkäränkkänoita yritti kuokkavieraaksi milloin kenenkin lapsen kautta - näytin tylysti ovea, ja loppuillan tuo pysyikin poissa. Milla-serkkuni jäi yöksi meille kuten äitinikin, Mies ja isäni lähtivät mökille. Veikkaisin että heillä oli supertylsää siellä kaksisteen hiljaisuudessa ja rauhassa... kotona kun oli kaikkea muuta kuin hiljaista ja rauhallista. Esikoinen ja Milla kävivät katsomassa illalla lätkämatsinkin. Nukkumaanmentäessä Pipalle ja Poppanalle tuli tenkkapoo että missä nukkuvat kun Isosisko lähti J-serkun luo (kas kummaa - viikonloppu kun oli). Nahistelivat ensin siitä kumpi nukkuu Millan vieressä ja kumpi Mamman... ja loppujen lopuksi kumpikin tunki itsensä Esikoisen viereen nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn :D

Vieressä kuva Esikoisen ja Tuuliviirin yhteisestä lahjasta. Iso kauko-ohjattava auto, menee risukkojenkin yli lentäen... jos vain akut kestäisivät vähän kauemmin niin olisi kiva.

Pipa ehti jo lauantai-iltana hyventää kauko-ohjaimen. Neiti tempaisi siitä antennin hajalle :PP Tuuliviiri otti hieman pulttia, eikä Isovelikään illalla hyväksyvästi päätä taputtanut.


Sunnuntaina päivällä käyiin mökillä grillaamassa makkaraa ja katsomassa miten yläkerran remontti on edennyt. Sitten kotiin ja Taapero unille, ja pian vanhempani ja Milla lähtivätkin paluumatkalle Helsinkiin. Pari tuntia myöhemmin Millan äiti ja tämän aviomies tulivat kotimatkallaan ohikulkiessaan käymään meillä, Kari vaihtoi lennossa keittiöön hanan ja sitten hekin jatkoivat matkaa. Minä vietin loppuillan neuloen.

Puikkoihin oli ihan pakko tarttua kun perjantaina sain kuulla kaverini, Esikoisen kummitädin, jäävän piakkoin äitiyslomalle. Laskettu aika on jo 26.12. Oli mokoma unohtanut (miten tuollaisen uutisen voi unohtaa? :D ) kertoa odotuksestaan useammallekin kaverilleen. Minä tartuin puikkoihin ja tein vauvalle tossut.


Lankana on Isoveli Color, nyörit virkkasin ties mistä langasta - sain mummoltani niitä hänen lankajämiään pussillisen.










Tänään vietetään sitten perheen kesken Tuuliviirin synttäreitä jäätelökekkereiden merkeissä, jahka illalla kaupasta kotiin ehditään. Että juhlahumua on kerrakseen ollut ja on edelleen.
*****
Uusi telkkari oli "pakko" tänään käydä ostamassa kun Markantalo niin edullisesti niitä pois myi. Ostettiin Finluxin 28" laajakuva tv, viiden vuoden takuulla. Piti vähän ennakoida että jos nykyinen sattuu posahtamaan, sillä kun on ikää jo kymmenen vuotta ja nykyään tuntuu ettei mikään kestä edes sitä. Saanpahan vähän paremman telkkarin (eli sen vanhan) makkariin, ja tuo siellä nykyään oleva ei-niin-hyvä saa mennä mökille yläkertaan. Se kelpaa kyllä videoiden katseluun lapsille.

8 vuotta sitten

Synnytyskertomus taas kerran, näitähän riittää..

Tarina alkaa tällä kertaa jo laskettuna päivänä, jolloin oli heti aamusta käynti äitipolille. Lääkäri pyysi viikkoa aikaisemmin varautumaan seuraavalla käynnillä käynnistykseen, jos vauva ei sitä ennen olisi jo syntynyt. Tilanne kun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa oli se, että kohdunkaula oli kadonnut ja kohdunsuu 4 cm auki! No, eipä ollut näkynyt eikä kuulunut tulokasta, vaikka olin jo varma, että tämä tulee ennen eräpäivää kun tilanne oli tuo.

Lääkäri oli sitä mieltä, että pelkkä kalvojen puhkaisu riittäisi käynnistykseksi, mutta minä aloin jänistämään, että jos se ei riittäisikään ja tarvittaisiin oksitosiinitippaa lisäksi. Sovimme sitten, että tulen illalla takaisin osastolle, ja aamuyöllä klo 3 laitettaisiin prostaglandiinipuikko paikkoja kypsyttelemään ja klo 8 aamulla puhkaistaisiin kalvot. Epäili kuitenkin, että pelkkä puikkokin saattaisi käynnistää synnytyksen kun kohtu oli erittäin supistusherkkä.

Niinpä klo 19 olin taas perhoset vatsassa lepattaen synnytysvastaanoton ovella. Sain sairaalavaatteet ja minut ohjattiin yöksi tarkkailuhuoneeseen. Kätilö neuvoi yöllä kutsumaan yökön paikalle jos esim. lapsivesi menisi. Toivottelin hyviä öitä ja kävin nukkumaan jo klo 21. Jännitys oli kova! Siitä huolimatta nukahdin helposti, mutta aina kun halusin vaihtaa kylkeä, minun oli ensin käytävä vessassa. Heräsin vessaan klo 22, klo 23 ja varttia vaille puolen yön.

Viimeisellä vessakäynnillä tunsin vatsassani kovaäänisen napsahduksen (selkeä "poks") ja noustessani seisomaan, alkoi lapsivesi lorista vessanpönttöön. Soitin kätilön paikalle, ja tämä köytti minut ctg-käyrään. Kun supistukset näyttivät samantien tulevan 10 minuutin välein, oli aika soittaa mies paikalle. Mies hieman nurisi, kun oli juuri itse mennyt nukkumaan (klo 00.10), mutta tuli kuitenkin paikalle kymmenen minuuttia myöhemmin :)

Miehen tullessa supistukset tekivät jo todella kipeää. Selkää särki, joten rohkaisin taas mieleni ja pyysin aqua-rakkuloita. Puolitoista tuntia myöhemmin siirryimme synnytyssaliin, kun halusin kokeilla auttaisiko ilokaasu yhtään. Eipä juuri. Selkäsärky vain lisääntyi vaikka otin toiset neljä rakkulaa, ja sen lisäksi vatsapuolelle sattui niin, etten pystynyt kävelemään kunnolla. Päätin mennä suihkuun, ja viivyinkin siellä reilun tunnin, miehen suihkutellessa melkein kuumalla vedellä selkääni. Lopulta en kestänyt enempää, vaan pyysin kohdunkaulapuudutteen n. klo 3.00.

Kätilö teki sisätutkimuksen, ja sanoi olevan liian myöhäistä. Kohdunsuu oli jo 8 cm auki ja reunat niin ohentuneet, että ennen kuin lääkäri ehtisi paikalle, reuna olisi liian ohut puudutuksen antoon. Niinpä sitten hönkäilin ilokaasua urakalla, ja yritin helpottaa oloani kontillani sängyllä.

Klo 4.30 alkoi tuntua ponnistustarvetta, mutta kohdunsuu oli vain 9 cm auki ja lippaa oli jäljellä. Yritin hengittelemällä helpottaa oloani. Välillä helpotti kun makasin pää alhaalla ja peppu ylhäällä sängyn päällä. Lippaa oli edelleen jäljellä, eikä vauva ollut laskeutunut.

Nousin lattialle kyykkyseisontaan ja nojailin Mieheeni, joka istui sängyllä. Ajattelin, että painovoima auttaisi lippaa ohenemaan ja vauvaa laskeutumaan. Vihdoin ja viimein klo 5.35 sain luvan siirtyä synnytysjakkaralle ja ponnistaa heti kun siltä tuntuisi.

Klo 5.40 alkoi ponnistusvaihe ja neljä minuuttia myöhemmin, klo 5.44, syntyi toinen poikamme... yskien, aivastellen ja huutaen. Mitat olivat komeat 4 590 g ja 56 cm, päänympärys 36,5 cm. Minun pieni poikani, jonka ultran mukaan piti olla alle 4 kiloinen :D Ensi kuulemalta en meinannut korviani uskoa, kun nuo mitat kuulin... minäkö olin pakertanut maailmaan yli 4,5 kiloisen nyytin ja vielä helposti :o

Repeämiä ei tullut, ainoastaan kolme pientä pintanaarmua, joten ompeluissa ei kauaa aikaa kulunut. Pikkuinen sen sijaan oli syntymästään niin väsynyt, ettei jaksanut rinnalla imeä, ja hengittäminenkin meinasi unohtua välillä, joten kasvojen lähelle laitettiin happinaamari happea puhaltamaan. Sairaalassakin viivyttiin hieman suunniteltua kauemmin, kun kolmannen päivän iltana pojun keltaisuus ylitti rajat ja se tiesi valohoitoon joutumista vuorokaudeksi. Tuli myös koettua sekin, että kun maito oikein pakkautuu niin kainaloon voi tulla kipeät maitopatit sen lisäksi että rintavarustuksella voisi kalauttaa tajun joltain... Onneksi lypsykone on keksitty.

Reissusta palattu

Eilen tempasin, ja lähdin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa tapaamaan Ionaa tuonne 180 kilometrin päähän. Matkaan sinnepäin meni 2,5 tuntia kun köröttelin rekkojen perässä, pysähdyin asvallttityömaalla ja yksi traktoripirukin osui eteen... plus äkkipysähdys pysäkille kun Poppana kiljui takana, että Taapero nappasi häneltä silmälasit. Siinä vaiheessa tuli kiirus painaa jarrua ja pelastaa lasit ennen kuin poju vääntää ne solmuun. Takana olevat varmaan tykkäsivät kun minä en jaksanut lähteä ohittelemaan edellä olevia rekkoja vaan tyydyin ajelemaan niiden perässä 100:n alueella 80-90:ä - ohi päästin kyllä kiltisti jos jollakulla oli kiirus niiden hullujen ylämäkien ja mutkien aikana ohi mennä. Minulla oli liian kallis lasti mukana ryhtyäkseni hurjapääksi. Ja perille ehtii hyvin kymmenen minuuttia hitaamminkin, tuskin sitä olisi sen enempää ajassa voittanut. Hitaammalla vauhdilla ehdin ihastella myös maisemia - aivan upeita näkymiä!

Löysin Ionan luo eksymättä kertaakaan! Hyvä saavutus, olen tyytyväinen ;) Oli kyllä mukava tavata irkkikaveri, jonka kanssa on tullut irkattua useampi vuosi. Ionan tyttö taisi olla Taaperon mieleen, poju alkoi lähentelemään kun neitokainen sai sanaisen arkkunsa auki ;) Hymytyttöhän tuo oli, joten olisikohan Taaperolle morsmaikku nyt katsottuna ;) ? Poppana ja Pipa innostuivat soittamaan meille nykymusiikkia pianolla ja kitaralla - minä totesin kyllä ettei meille pianoa taideta hankkia ikinä... Käytiin läheisessä leikkipuistossa, jossa tehotytöt innostuivat karusellista, sellaisia ei meillä päin ole näkynyt missään, ja hihkuivat sitten vähän väliä "äiti anna kovat vauhdit, äiti anna vauhtia". Iona nauroi, että kyllä minulle askeleita näyttää karttuvan ;) . Taapero olisi karuselliin halunnut myös, mutta yritin ohjata pojan mielenkiinnon liukumäkeen mikä onnistuikin kohtalaisen hyvin jonkin aikaa. Sitten alkoi matoilu, reppana oli ihan väsy kun jo klo 8 olin herättänyt ja päiväuniaika meni kovaa vauhtia ohi. Mentiin vielä kahville Ionan luo, sitten oli pakko alkaa hoputtamaan tyttöjä kotiinlähtöön että saisin kiukkuiseksi muuttuvaa Taaperoa nukkumaan autoon. Poppana ilmoitti ettei hän lähde, hän jää sinne :o) . Eikä suostunut laittamaan kenkiä, eikä tulemaan eteiseen. Keräsin tavarat ja kuskasin ne edeltä autoon, sitten hakemaan Poppanaa. Heitin tytön olalle ja otin kengät toiseen käteen ja kannoin väkisin pois - kammomutsi olen, en jätä toista kylään vaikka haluaisi. Sitten piti juosta vielä Taaperon perään kun pojukin kirmasi aivan eri suuntaan kuin missä auto oli. Pipa sentään käveli itse autolle. Kiva vierailu siis, ja kiitos vielä kerran Ionalle muonituksesta ja Kiinan tuliaisista :)

En ehtinyt ajaa kuin kymmenkunta kilometriä kun Poppana ilmoitti Taaperon nukkuvan. Heh, selkeästi väsy oli ollut. Toisen kymmenkunnan kilometrin jälkeen vilkaisin taakse, ja tehotytötkin olivat unessa :D Sain ajaa ihan rauhassa. Taapero ei tosin nukkunut kuin tunnin verran, ehkä hiukan päälle, mutta silti ei pitänyt mitään kiljukonserttia takana. Kotimatkaan meni aikaa 2h 20 min eli vähän nopeampaa takaisin kun ei ollut niitä rekkoja edessä. Kotona olin kyllä aika väsy, peti kutsui jo puoli kymmenen aikaan illalla, silmät ei kerta kaikkiaan pysyneet auki.

Väsynyt oli Taaperokin. Simahti altaaikayksikön. Olisi varmaan nukkunut tänään myöhään mutta taas oli herätyskello soimassa, tällä kertaa yhdeksältä että ehdittiin perhekerhoon.

Perhekerhossa ollessa sain puhelun kaveriltani, jolla on se avomies joka kuvittelee olevansa Jumalan lahja naisille (YÖK!). Eilen oli saanut selville, että tällä oli ollut suhde jo puoli vuotta yhden naisen kanssa, joka ei tiennyt kaveristani mitään, tämä niljake limanuljaska oli väittänyt asuvansa yksin naapurikaupungissa. Jotenkin en tuosta yllättynyt, en yllättyisi vaikka niitä naisia olisi muitakin - tuolla ukolla kun tuntuu kaikki aivotoiminta tapahtuvan alapäässä :PP ... yläpäässä on pelkkää kusta. Noh, kaveri oli tänään käynyt hakemassa sairaslomaa, sanoi ettei pää kestä enää, ja oli juuri menossa kotiin heittämään äijää pihalle tavalla tai toisella, pääasia että häipyy heti. Lupasi illalla soitella. Pidän peukkuja, että saa sen iilimatoloisen ulos.

Toinen ikävämpi kuulemani asia koski kummipoikaamme. Viime viikolla oli ollut 3-6 -luokkalaisille disco ja joku helvatan 14v pikkusekopää oli hiuslakan avulla jotenkin sytyttänyt kummipojan hiukset tuleen niin että oli pää ja kasvot kärähtäneet, nahkatakki oli kuulema pelastanut pahimmalta kun sillä sai tukahdutettua liekit päässä :´(( Tuo tekijä on kuulema ihan oikeasti hullu, tekee vaikka mitä (taas näitä pienen kaupungin juttuja, sekopäät tunnetaan). Tuli vain mieleen, että jos tuollaista tekee niin eikö noita saa jo jonnekin suljetun oven taakse?

*****
Pari päivää sitten Tuuliviiri ilmoitti haluavansa samanlaisen Elämä Lapselle -rannekkeen kuin mitä olin ostanut Pipalle ja Poppanalle. "Äiti, osta meillekin Elämä Lapselle". Minä: "Johan minä olen kuudelle lapselle elämän antanut, eikös se jo riitä." Tuuliviiri: "Anna elämä vielä seitsemännellekin lapselle ja osta meille Elämä Lapselle -rannekkeet" :DD . Kun kerroin Miehelle tuosta, tämä tuumasi "outo poika meillä" :D

Toinen naurunpurskahdus tuli kun äitini kertoi Esikoisen lahjatoivelistasta. Äiti oli pyytänyt Esikoista lähettämään synttärilahjatoiveitaan sähköpostilla, ja ykköstoiveena oli "kännykkä kaikilla mausteilla" - selkeästi nykyajan nuori kun tuota toivoo :D

12 vuotta sitten

Tänään on ollut aikaa taas vajota muistoihin, tai oikeastaan jo eilisiltana ekaa kertaa. 12 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti! Ja muistan päivän kuin eilisen...

Kaikki alkoi jo 9.10. iltasella kun saunan jälkeen päätin oikaista muhkean olomuotoni sohvalle ja keskittyä tuijottamaan vain telkkaria. Hyvä kun sohvalle pääsin, melkein samantien n. klo 19.30, tuntui kuin joku olisi puukolla tuikannut selkään. Oli pakko nousta ylös, ja ihmettelin että mitäs se oli. Se meni ohi, joten ei kun taas pitkälleen.

Kymmenen minuutin kuluttua uusi tuikkaus, ja meikä tikkana ylös istumaan. Ja taas kymmenen minuutin kuluttua uusi. Siinä vaiheessa alkoi päässä raksuttaa, että hei, voisko nää olla jo "sitä", olihan viikkoja kasassa 40+5, ja samalla manasin kipua, joka oli kova puukoniskun tullessa. En voinut istua vaan minun oli käveltävä tai nojattava etunojassa eteenpäin lievittääkseni oloa.Puolen yön aikaan ajattelin suunnistaa sänkyyn ja koettaa nukkua. Ei siitä mitään tullut. Makuuasento oli myrkkyä supistuksen tullessa, joten nousin ylös. Mies taisi nukkua ainakin vähän. Sen mitä pystyi kun kävelin edestakaisin huoneesta toiseen puhkuen ja puhisten.

10.10.1993 klo 3 supistusten välit olivat 5 minuuttia, ja klo 4 oli pakko mennä suihkuun oloa helpottamaan. Mies nousi ylös keittelemään kahveja kun ei saanut nukuttua. Klo 7 olin jo aivan naatti käveltyäni 12 tuntia ympäri taloa, ja torkuin sohvalla kaikki supistusten välit. Klo 8 päätimme lähteä käymään aluesairaalassa katsomassa mikä tilanne oli. Totesin vielä, että voimme varmaan tulla takaisin kotiin jos mitään ei ollut tapahtunut.

Synnytysvastaanoton ovella sanoin kätilölle, että tämä on varmaan nyt menoa eikä meininkiä. Siltä kuulema näytinkin. Pikainen tutkimus osoitti kohdunsuun olevan 4 cm auki, joten kätilö ajoi karvat ja antoi peräruiskeen (oli tuskaa istua vessassa supistusten kourissa). Sitten minua kiikutettiinkin synnytyssaliin. Kolmesta synnytyssalista saimme keskimmäisen huoneen ja oli todella "kiva" ensisynnyttäjänä kuunnella toimintaa molemmista viereisistä huoneista ;) Niistä kuuluva huuto meinasi saada minut lähtemään karkuun, mutta toisaalta pian kuuluva vauvan itku taas iski tajuntaan sen, että kohta minullakin olisi todellakin vauva!! Ajatus oli päätä huimaava :) Kumpikohan meille oli tulossa - tyttö vai poika? Kätilö veikkasi vauvan syntyvän puoleen päivään mennessä kun kohdunsuu oli jo näin paljon auki.

Kivut olivat jo niin tuntuvia, että ilokaasu ja petidiinipiikki olivat tarpeen. Mies nappasi uteliaisuudesta ilokaasua kerran, sitten omin maskin itselleni. Makuuasennossa en voinut olla, joten istuin keinutuolissa ja tuijottelin ctg-käyrää, kuinka se piirteli vuoristoa paperille, ja oikein kovasti kun sattui, iskin kynteni Mies paran käteen. Kipu yltyi, ja aloin kyselemään epiduraalin perään. Anestesialääkäri laitettiinkin hakuun, mutta tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin tämä ehti kotoontaan paikalle. Niinpä n. klo 12 (johon aikaan kätilö siis oli veikannut kaiken olevan jo ohi) sain epiduraalin kohdunsuun ollessa 6 cm auki.

Aaaah, mikä helpotus :-)) Saatoin jopa levätä, ja melkein nukkuakin mutten malttanut. Epiduraali helpotti siis kipua hyvin, mutta toisaalta se teki ilkeän tunteen toiseen jalkaan - sellaisen kylmän ja inhottavan, siitä en tykännyt :P Mies sen sijaan torkkui keinutuolissa. Helpotusta kesti pari tuntia, sitten alkoi tärinä jaloissa ja sitä seurasi tunne, että kakattaisi. Lääkäri tutki tilanteen, 8 cm auki, en saisi lupaa ponnistaa. Yritin puhkua ja puhaltaa, mitä vain etten ponnistaisi vaikka tunne oli pakottava. Sain kohdunkaulanpuudutteen kun ilmoitin epiduraalin tehon loppuvan. Sitä ei enää lisättäisi näin loppuvaiheessa.

Ponnistuspakko vain yltyi. Lääkärin tehdessä tutkimuksen klo 15, kohdunsuu oli 9 cm auki, mutta vauva oli väärässä tarjonnassa. Meidän tulokkaamme oli utelias, ja tarjosi otsaa edellä! Halusi ilmeisesti nähdä minne oli tulossa ;-) Lääkäri antoi pudendaalipuudutuksen, jonka toivoi laannuttavan supistuksia sen verran, että vauva korjaisi asentoaan. Supistukset kuitenkin jatkuivat tiheinä, kipeinä ja pitkinä. Olin aivan puhkiväsynyt. Väsytti, sattui... ponnistutti, eikä ponnistuslupaa tullut. Kokeilin eri asentoja helpottaakseni oloa mutta ei. Kohdunsuun avautuminenkin oli pysähtynyt 9 cm:iin.

Aloin anelemaan sektiota. Tuntui etten jaksa enää. Olinhan valvonut koko yön ja kävellyt edellisestä illasta asti tuntitolkulla. Lopulta klo 19 lääkäri teki sektiopäätöksen ja huokasin helpotuksesta. Tosin oma työnsä oli pysyä kapean sängyn kyydissä matkalla leikkaussaliin kun supisti. Leikkaussalissa sain pihistyä vielä, että haluan nukutuksen, jos ei muuten niin kakkosnelosella taju pois ja äkkiä :-D Anestesialääkäri oli sama, joka oli laittanut epiduraalipuudutuksen, ja hän kysyi olenko varma nukutuksesta kun epiduraalikatetri oli kuitenkin paikoillaan eli puudutteen antaminen onnistuisi nopeasti. En kuitenkaan jaksanut enää odotella sen vaikutusta vaan halusin nukutuksen - ja sain sen...

...Niinpä (tunnin, kahden kuluttua?) heräilin aikanaan heräämössä aivan tokkurassa. Heti kun silmät sain auki, kysyin kumpi tuli. "Onneksi olkoon" sanoi hoitaja, "pieni poikahan se sieltä tuli". Poika, ajattelin. Minulla on poika! Sainkin pian kyydin osastolle, jossa Mies jo huoneessa odotteli vauva sylissään. Voi kuinka pieni, ajattelin kun näin hänet, pienen masuasukkini. Olo oli tokkurainen ja väsynyt, mutta mitat kysyin Mieheltä. Pieni utelias pikkuihmisemme painoi 3 790 g ja oli 51 cm pitkä :-) Syntymäaika oli klo 19.38 - melkein tarkalleen 24 tuntia siitä kun supistukset alkoivat täysillä. Totesin Miehelle, että jos vielä tulevaisuudessa tähän leikkiin ryhdymme, haluan ehdottomasti sektion ettei tarvitse kitua tuntikausia, vaikka palkinto olikin suloinen.

*huokaus*... oi noita aikoja. Mutta kummasti se mieli tosiaan muuttui ajan mittaan, en voi hyvällä muistilla kehua ;) Eikä tuo nyt niin paha kokemus ollut kuitenkaan - olen iloinen etten antanut tuon pelottaa, sen jälkeiset synnytykset ovat olleet helppoja.

Taapero toista kertaa uimahallissa

Uimahallipäivä. Lapset ovat jo viikon odottaneet tätä päivää, ja Pipa harva se päivä kysynyt, että koska mennään taas uimahalliin.

Taapero herätti aamusta jo puoli yhdeksän aikaa, hörppäsi aamumaidot kainalossani, konttasi pois sängystä ja alkoi nostella lattialta vaatteita pääni päälle kun minä käänsin vain kylkeä ja yritin vielä nukkua (ei olisi pitänyt valvoa puoli kahteen elokuvaa katsellen). Kun huomasi ettei äitiin tule liikettä, kiipesi takaisin sänkyyn ja siitä omaan pinnikseensä. Taisin välissä torkahtaa kun tuntia myöhemmin havahduin siihen, että pinniksestä kuului kyllästynyttä narinaa, mikä muuttui hekotukseksi kun aloin pojulle juttelemaan. Kärppänä Taapero kiipesi taas yli laidan viereeni, siitä lattialle ja nosteli jälleen vaatteitani minulle ja taputti käsiään riemastuneena yhteen kun nousin ylös :)

Sain aamukahvin keitettyä kun Mies soitteli jo mökiltä, että joko mennään. Lähtivät mökiltä tulemaan kotiin, ja kotona Mies hoputteli lähtemään niin että aamukahvikin jäi kuppiin kun en ehtinyt juomaan.

Taaperoinen itkasi ekan kerran jo siinä vaiheessa kun oli vaippasiltaan lattialla minun riisuutuessa. Suihkussa itku taas koveni mutta altaalla ei itkua tällä kertaa tullutkaan, paitsi jos joku roiskasi vettä naamalle tai minä yritin päätä kastella pojalta. Ilmeestä päätellen oli kuitenkin kivaa kun pystyasennossa pitkin allasta poikaa kuljetin. Esikoisen kanssa käytiin uimassa taas kestävyyskilpaa, tällä kertaa sain uitua 550 metriä, Esikoinen tosin laittoi jälleen 50 metrillä paremmaksi :D - mutta minä ajattelin lopettaa tuohon mennäkseni Taaperon vahdiksi, että Mieskin pääsee uimaan. Poislähdettäessä suihkussa oli itkun paikka, mutta niin oli eilen kotonakin suihku hyvin ikävä.

Kotona laitoi Taaperon nukkumaan, mutta poju sai jonkin piristysruiskeen jostain. Kiipesi sängystä kolmeen otteeseen pois ja aina ennen kuin kuulin pikkujalkojen aiheuttaman tuminan, oli ehtinyt jo kaivella milloin vanhoja lp-levyjä koteloistaan tai tyhjentänyt vaatelipastonsa laatikon lattialle tai räpläsi innoissaan tietokonetta johon oli laittanut virrat niin keskusyksikköön kuin monitoriinkin, ja taustalla pauhasi telkkari. Minä sitten siivoamaan ja kippaamaan poitsu takaisin petiin ja komensin nukkumaan - lopulta kolmannen kerran jälkeen uskoikin ;)

Päivän aikana käytin hyödyksi Soneran sunnuntai etua eli puhelut maksimissaan euron. Soittelin mummolle, P-serkulle ja vielä illalla äidille. Mummo kun kuuli että olen alkanut neulomaan, lupasi lähettää mulle omat lankansa - saa nähdä mitä sieltä tulee :) Ikävämpää oli mummolta kuulla, että oli saanut jokin aika sitten pienen sydänkohtauksenkin :/ Ei noiden (mummon ja papan) nyt tarttis alkaa kilpailemaan siitä kumpi niitä saa useammin *hurttia huumoria*.

*****
Illan luontoääni: kolme nuorinta testaa selän takana, kuka kiljuu kovimpaa - harmi ettei tätä pysty jakamaan teidän kanssanne lukijat ;)

Viikonloppua

Eilen aamupäivästä (klo 10 jälkeen) lähdin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa taas Pipan kummitädille kylään. Siellä oli taaperoprinsessa herättänyt äitinsä jo klo 6, joten ovesta sisään mentäessä nenään tuoksui tuore pulla. P oli aikansa kuluksi jo ehtinyt leipomaan. Aah, aamukahvia tuoreen pullan kera :) Kyllä maistui.

Taapero otti miehen elkeitä (ja me aikuiset harmittelimme kameran puuttumista) ja alkoi lähennellä taaperoprinsessaa. Otti olkapäistä kiinni ja työnsi kasvot ihan tyttösen kasvoihin kiinni ja katseli suoraan silmiin - näytti siltä kuin seuraavaksi pussaisi :D . No, pusu jäi väliin kun minä ja P aloimme nauramaan, Taapero katsahti meitä ja lähti siitä sitten palloa potkimaan :D

Tehotyttöjä ei meinannut saada pois taas millään kylästä kun Poppanan kerhon alku lähestyi. Tyttö myöhästyi kerhosta kymmenisen minuuttia. Minä lähdin siitä suoraan Citymarkettiin ostoksille, ja hakemaan MustastaPörssistä uutta tallentavaa digiboxia. Viikko sitten tuli tarjous tallentavasta 80 gigasesta digiboxista, joka oltaisiin ostettu jo maanantaina - tavaraa vain ei ollut tullut myymälään asti. Lupasivat soitella kun alkuviikosta tulee... soittivat torstai-iltasella. Eilen kun olin sitä jo maksamassa, huomasi myyjä, että hei, täähän onkin 120 giganen eikä 80. Soittelivat jonnekin ja loppujen lopuksi sain sitten tuon kuitenkin siihen hintaan kuin tarjouksessa oli tuo toinen.

Kotona ryntäsin koneelle. P:n luona ollessa Sonera oli viestittänyt että sähköpostitilini on kaivettu esiin maan alta, ja se toimii - ja niin teki! :) Jippii! Sain sitten toimimaan sen toisenkin sähköpostin. Kyllä sitä on tullutkin riippuvaiseksi näistä.

Mies meni töistä suoraan taas mökille, Esikoinen kaverinsa luo yökylään, ja minä vietin mukavan illan tyttöjen, Tuuliviirin ja Taaperon kanssa. Tein hyvää marjajogurttijäätelöä (500 g maustamatonta jogurttia, 190 g sokeria (ohjeen mukaan olisi tullut 220 g mutta vähensin), 250 g:n pussi kaupan mansikka-vadelma-mustaherukkapakastetta, 350 g kotipakastimesta kaivettua mansikkaa ja 2 tl vaniljauutetta) ja herkuteltiin.

Tänään aamusta otin härkää sarvista ja päätin laittaa kirjanpidon ajantasalle. Pidän kirjaa kaikista tuloista ja menoista, laskut vielä erikseen kirjattuna niin näen helposti taulukosta (olen tehnyt excelliin kaikenlaisia taulukoita kaavoineen) vuoden lopussa kuinka paljon on mennyt esim. vakuutuksiin, lehtitilauksiin, sähköön, veteen jne. Lisäksi näen paljonko kuussa on mennyt ruokaan, maitoon, autojen menovesiin ym. ym. Nyt oli kuitteja karttunut kesäkuulta asti, joten aikaa meni kuutisen tuntia, tuossa ajassa toki naputtelin myös tiliotteista luvut koneelle. Pitäisi tuo homma tehdä vaikka kerran viikossa niin ei mene aikaa noin tuohottomasti.

Iltapäivästä Esikoinen kotiutui kaveriltaan, ja Isosisko lähti (jälleen kerran) J-serkun luo. Mies oli töistä päästyään hakenut Pipan ja Poppanan matkaansa mökille, joten tänä iltana on vain pojat seuranani. Esikoinen osaa yllättää. Usein ei ole kiinnostunut Taaperon hoitamisesta, mutta tänään oli kaksi tuntia ulkona pikkuveljen kanssa, ja kun ikkunasta salaa katselin niin hauskaa oli kummallakin :D . Esikoinen ja kaverinsa rakensivat majaa, Taapero taapersi Esikoisen perässä kuin uskollinen varjo, purki välillä majan seiniä.. eikä Esikoinen raivonnut :o Nauroi vain (onkohan pojalla kuumetta?). Sisään tulivat kun sauna oli lämmin, ja Esikoinen meni Taaperon kanssa saunaan, leikki pikkuveljen kanssa siellä ja pesi, tuli sitten hihkumaan minulle että voisin Taaperon hakea pois *ihan ällistyksissä*. Kaiken kukkuraksi Esikoinen syötti Taaperolle iltapuuron, niin että minä pääsin saunassa käymään myös.

Ennen saunaan menoa selvisi miksi Taapero ja Pipa ovat tuoksuneet Natusanin voiteelle... Huomasin sängylläni avonaisen rasvatuubin, ja sitä voidetta oli pitkin peittoja ja puolet yhdestä tyynystäkin oli rasvattu perhevoiteella :P Pirhanan Pipa kun sillä on joku mania päästä rasvapurkkien ja -tuubien kimppuun :P

Nyt pojat odottelevat, että teen tänäänkin jogurttijäätelöä :D Voisihan tuota tehdä, jotain hyvää tekee mieli itsenikin.

Jotta ei olisi liian helppoa

Sähköposti ei toimi (se pääasiallisesti käyttämäni) edelleenkään. Soitin aamulla jälleen kerran Soneralle, ja odotellessani kiittelin järkeäni kun olin tajunnut kännykän laittaa lataukseen - ekalla soitolla taisin jonotella tunnin. Aika vähän piteni kun olin painanut väärää nappia nauhoituksen selittäessä jotain "paina 1 jos asiasi koskee sitä, paina 2 jos asiasi koskee tätä, paina 3 jos asiasi koskee sitätätä", ja puhelu ohjautui henkilölle, joka ei tiennyt asiasta mittään sanojensa mukaan. Tämä henkilö ystävällisesti käänsi puhelun oikeaan paikkaan jottei minun tarvitse kaivaa kännykän muistista puhelinnumeroa - se olisi ollutkin aika raskasta.

Sitten odottelin taas hetken ja kuuntelin sommaren är kort kipaletta (tosin tänä vuonna tuo on venähtänyt), ja hetken kuluttua toinen tekninen tuki vastasi. Selitin asiani, ja mainitsin, että oli illalla luvattu toimivan, ja olisihan tuo varmasti toiminutkin jo jos en olisi möhlinyt salasanojen kanssa niin, että en enää tiennyt mikä niistä toimi vai toimiko mikään.

Tekninen tuki lupasi laittaa pääkäyttäjätililleni uuden salasanan niin saan sivupostin toimimaan (jestas, minullahan on ihan postilaitos... kolme tiliä). Sanoin että se sopii... mutta kun siitäkin on salasana hukassa. Tukihölö lupasi laittaa pääkäyttäjätilin salasanan kännykkääni, ja varsinaisen meilin salasanan siis tuon kännykkäsalasanan takana olevalle meiliosoitteelle. Okei.

Meni jonkin aikaa ja känny piippasi. Jee! Pääsisin sähköpostiin käsiksi. Kirjauduin omille sivuille ja yritin avata pääkäyttäjämeiliäni... "tuntematon käyttäjätunnus" ... ei voi olla totta! Siis pääsin käyttäjätunnuksella ja salasanalla kirjautumaan kaikkiin muihin paitsi meiliin. Puuuh! Ei muuta kuin uudelleen soittoa Soneralle.

Uusinta soittoon vastattiin jo kymmenessä minuutissa. Tekninen tuki pähkäili ja tutki, ja kymmenen minuutin jälkeen totesi, että tämä pääkäyttäjän sähköposti on jossain jumissa palvelimella, eikä huolinut salasanaa. Lupasi soittaa takaisin päin kunhan tutkivat hieman, lohdutteli että kyllä se siitä varmaan auki saadaan ihan samantien. Soitti sitten minulle kymmenisen minuutin jälkeen - meililoota on jossain niin syvässä jumissa etteivät saaneet sitä auki :P ... tarttevat sorkkarautaa ja asvalttiporaa ilmeisesti avuksi. *huokaus* .. että ei auennut postiloota sittenkään. Nyt vain odottelen koska saan viestiä, että toimisi.

Elämä on... Soneran asiakkaana vaihtelevaa ;) Tuntitaksa olisi kyllä mukava kun tuonne asiakaspalveluun soittelee, siis soittajalle. Pääsisi meikäläinenkin liksoille ;)

Meemi jolla on pituutta ihan riittävästi

Tämän löysin Ryytimaan kautta.

1. Etunimi?
Löytyy kalenterista muttei ole mikään hirveän yleinen.

2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan?
Ei

3. Luettele lempinimesi!
Ei niitä nyt sentään ihan luetteloksi asti ole.

4. Syntymäpäiväsi?
Helmikuussa

5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla!
Perhetutulla sama päivä, äidillä päivää ennen.

6. Asumismuotosi?
Omakotitalo

7. Kengänkokosi?
39-40

8. Vasen- vai oikeakätinen?
Oikea

9. Hiusten väri?
Vaaleanruskeat

10. Silmien väri?
Vihreät

11. Pidätkö piilolinssejä?
En. Suosin silmälaseja.

12. Onko sinulla tatuointia?
Ei (ainakaan vielä, mistä sitä tietää miten sitä vielä villiintyy)

13. Lävistyksiä?
Ei

14. Poltatko?
En. Lopetin n. 15 vuotta sitten.

15. Juotko?
Vettä janoon, maitoa ruoan kanssa, olutta/siideriä tms. joskus (välttelen kankkusta kuitenkin parhaani mukaan eli kerralla ei liikaa)

16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään?
Olen. Se oli sitä villiä nuoruusaikaa...

17. Lempijuomasi?
Ei ole sellaista.

18. Lempiruokasi?
Ravintolasta tilattuna iso grillipihvi valkosipuliperunoiden kera.

19. Lempijälkiruokasi?
Mehevä suklaakakku jäätelön tai kerman kera.

20. Lempijäätelömakusi?
Suklaa

21. Lempivärisi?
Ei ole.

22. Lempiurheilulajisi?
Ei ole.

23. Lempikuukautesi?
Syyskuu

24. Lempituoksusi?
Vaniljan tuoksuinen kynttilä

25. Lempiäänesi?
Nukkuvan lapsen tuhina.

26. Vuoden lempipäiväsi?
Jouluaatto

27. Uskotko jumalaan?
Hmm, taidan kallistua enemmän uskovan puolelle kuin ei-uskovan.

28. Pidätkö presidentti Bushista?
Ei herätä mitään tunteita - ei inhoa mutta en voi myöskään voi sanoa että pitäisin.

29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia?
On.

30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta?
En jos saan ne pois avaamattakin.

31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi?
Hehe, neljää :D

32. Esitätkö tähdille toiveita?
Joskus jos tähdenlennon näen (niitä kai tässä tarkoitettiin?) niin kyllä.

33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia?
Katson joskus.

34. Oletko sarkastinen?
Jep, sitäkin aina välillä.

35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista?
Ei muistaakseni.

36. Jos olisit värikynä, mikä olisit?
Öh, enpä osaa sanoa.

37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta?
Pari kertaa olen ollut, ihan mukavaa oli.

38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä?
Saattaisinpa olla yllytyshullu ja kokeilla jos Yllytyshullu-ohjelmaan joutuisin ;)

39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä?
Lasketaanko karaoke tähän? Siinä tapauksessa olen.

40. Monellako keikalla olet ollut?
Parilla.

41. Onko sinulla iPodia?
Ei.

42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)?
En, ei kiinnosta.

43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut?
Muutaman kai.

44. Oletko koskaan ampunut aseella?
Kyllä, se on kivaa.

45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta?
En.

46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä?
Olen.

47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi?
Olen.

48. Suurin virheesi?
Joskus olisin vastannut tähän että luottamus muihin ihmisiin, nyt ei tule mieleen mitään kummempaa - ihmisuskon olen saanut takaisin.

49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut?
Rhodos.

50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit?
Kuuhun :D - avaruuteen olisi kiva päästä.

51. Millainen on unelma-autosi?
Iso.

52. Oletko sinut pituutesi kanssa?
Olen.

53. Pidätkö käsialastasi?
Kyllä.

54. Pidätkö itseäsi vahvana?
Kyllä.

55. Mistä pidät itsessäsi vähiten?
Vatsarepusta :P

56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Hiukset.

57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
Huumorintaju.

58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä?
Enköhän.

59. Ketä ikävöit eniten?
Äidinäitiä.

60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan?
Puolesta.

61. Oletko homofobinen?
En.

62. Oletko biseksuaali?
En.

63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa?
Kasvot.

64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi?
On, montakin :D

65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä?
Mennyttä aikaa jo, toivon mukan pysyvästi.

66. Kuvaile täydellisiä treffejä!
Miehen kanssa elokuviin ja sieltä syömään, ihan kaksistaan.

67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti?
On.

68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana?
On.

69. Milloin sait ensisuudelmasi?
13-vuotiaana.

70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut?
On.

71. Mikä sytyttää sinua (”turns you on”)?
Saunominen tuoksukynttilöiden valossa (irkkikamut nauramatta!!!), pienet huomionosoitukset.

72. Mikä tappaa kiinnostuksesi?
Heräävät tai nahistelevat muksut oven takana.

73. Oletko ujo?
Olen sitäkin ;)

74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos?
En, miksi ihmeessä olisin.

75. Oletko varattu vai sinkku?
Naimisissa.

76. Oletko koskaan rakastanut ketään?
Olen.

77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä?
Poppanalle.

78. Milloin itkit viimeksi?
En muista.

79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä?
Olen.

80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt?
Useammastakin.

81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi?
Poppanan muskarissa.

82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä ei ole mitään kesken.

83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi?
Niitä on useampiakin.

84. Mitä hiirimatollasi on?
Hiiri.

85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä?
C.S.I:n

86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt?
En ketään.

87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen?
Miehen kanssa kaksin tai sitten ihan yksin.

88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassasi?
Punaiset housut, ei kenkiä (lilat sukat).

89. Millainen sää on nyt ulkona?
Pimeää mutta selkeää - tähdet näkyvät.

90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa?
Äidin kanssa.

91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä?
Salatut elämät pyörii taustalla, ja muksut kiljahtelee väliin.

92. Mitä söit viimeksi?
Päivällisen.

93. Viimeisin katsomasi elokuva?
Dyynin lapset.

94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput?
Onnelliset loput.

95. Kesä vai talvi?
Kumpikin on mukavia vuodenaikoja.

96. Halit vai suudelmat?
Halit.

97. Rolling Stones vai Beatles?
Rolling Stones.

98. Kissat vai koirat?
Ei kumpiakaan mutta jos on valittava niin koirat.

99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi!
"Vähänks mä oon ihana" ;)

Sähköposti toimii ja ei toimi

Sain sitten itsestäni irti niin paljon, että soitin Soneralle kun sähköposti ei toiminut. Eikä tarvinnut jonottaakaan kuin vajaa tunti... niitä samoja, samoja tylsiä kehtolauluja kuunnellen kuin viimeksi (uusikaa jo hei valikoimaa, pliiiiiiiis.... näköjään sen verran usein pitää soitella ettei aina samoja jaksais). Selvisi että kun oli päivitetty tietoja, eli minut laitettu liittymän omistajaksi Miehen sijasta, olivat siellä mokanneet ja sulkeneet kummankin sähköpostitilini :P . Hienoa! Lupasivat että tänään illalla toimii, ehkä. No joo, toinen toimii ja toinen ei - ja se mikä ei toimi, on tietysti se pääasiallinen meiliosoitteeni :P . Että silleen, jos ei aamulla toimi sekään niin taas soitettava. Laitoin puhelimen jo laturiin ettei virta lopu jonottaessa...

Kävin hakemassa Pipan ja Poppanan mökiltä pois niinikään. Yläkerrassa oli pakko käydä kurkistamassa remontin edistymistä. Taaimmainen huone oli jo melkein paneloitu, lattiasta Mies totesi että siihen ei sitten mitään tehdäkään, on kuulema niin kiero että laminaatin voi unohtaa kun ei aio alkaa isompaa hommaa siinä tekemään. No joo, lattia on ihan ok niin kauan kun ei läpi tipu, ja kelpaa noinkin.

Sään puolesta oli mökillä pakko ihmetellä. Outoa kun järven rannassakin oli niin lämmin, että lyhythihainen t-paita oli aivan riittävästi, takki oli pakko ottaa pois. Mies on yrittänyt ehdotella hikoilusta valittaessani, että minulla on vaihdevuodet. Alan kohta uskomaan kun melkein koko ajan on kuuma. Mutta outoa näin lämpimät (+15 - +17 astetta) päivät ovat tähän aikaan vuodesta.

Rauhallinen ilta on muisto vain eiliseltä - tänään hulinata on sitten taustalla riittänyt vaikka muille jakaa. On ollut nahistelua tietokonevuoroista, x-boxin pelistä, mitä kanavaa telkkarista katsotaan (Salkkareista olivat yhtä mieltä että ne pitää katsoa), kuka pieraisi kenenkin vieressä ja miksi ja sitä rataa - siis ihan normaalia arkea.

Nyt taidan surffaila hetken ja sitten kömmin nukkumaan. Kauniita unia.

Cool

Äidin elämää blogista löytyi tämä... Tulipahan tehtyä tämäkin testi :D

Kerhopäivä - eipäs sittenkään

Eilen päätin, että koska tehotytöt jäivät mökille, en tänään kellon pirinään aio herätä. Eli jos nahkavekkari (Taapero siis) ei herätä ajoissa, jätän kerhon suosiolla väliin ja nukun pidempään. Nahkavekkari aloitti hekotuksen vasta puoli kymmenen aikoihin, jotenka kerho jäi väliin. Aamupäivä naatiskeltiin sitten hiljaisesta ja rauhallisesta talosta, minä tappelemalla sähköpostin kanssa (ei toimi) ja Taapero tyhjentämällä keittiön laatikoita ja ehtipä mokoma ripottelemaan neulatyynystä kaikki neulat ja nuppineulatkin lattialle - onneksi mikään ei pistänyt poikaa tai minua ennen kun huomasin asian.

Tuuliviiri tuli koulusta kotiin ja kehui kuinka hyvät housut olen tehnyt. Tuulikaan ei tule läpi :D . Isosisko kertoi Tuuliviirin opettajan sanoneen ruokalassa, että Tuuliviiri oli heti aamusta opettajan nähdessään rientänyt kertomaan housujen olevan äidin tekemät, eikä ollut malttanut edes huomenta ensin sanoa :)

Nyt kun sain Taaperon päiväunille, pitäisi alkaa etsimään liivien kaavoja Tuuliviirille. Saisi samasta kankaasta liivit, ja jos kangasta jäisi vielä Taaperonkin housuihin. Toisaalta pitäisi soitella Soneralle että mikä mättää kun mikään salasana ei kelpaa ja näin ollen sähköposti ei aukene. Ärh!

Käsitöitä ja irkkausta

Tuossapa tuo otsikossa tämän päivän saldo tulikin. Niin eikä pidä unohtaa messengeriä, jonka avulla tuli Elman kanssa taas turistua siihen asti, että Elma todisti olevansa totta tosiaan sairasloman tarpeessa.. hän meni siivoamaan :o) Vähän aikaa tuli sitten irkattuakin.

Aamusta sain Sophien huovutettua, ja se huopuikin hieman enemmän kuin nro 1:nen. Hihnat ylettyvät kyllä olalle ja pään ylikin, mutta ihan hiukan pidemmät teen ensi kerralla (nyt pituutta oli huovuttamatta n. 150 cm). Hieno tuosta tuli. Nyt on pakko saada lisää hahtuvaa ja pian, että pääsen seuraavaa aloittamaan :D

Toinen ikuisuusprojektilta vaikuttanut ompeluhomma sai myös päätöksensä tänään. Sain vihdoin ja viimein Tuuliviirin housut tehtyä. Nyt poika innoissaan juoksentelee ne jalassa ympäri kämppää, eikä meinaa malttaa nukkumaan mennä :D . Onhan se kiva, että lapsi tykkää äidin tekemistä vaatteista noin paljon, ja innoissaan selittää kertovansa huomenna kaikille, että "äiti teki nämä" :)

Murphyn laki toteutui kesken ompelun sen verran, että lanka toki loppui juuri parikymmentä senttiä ennen kuin olisi tullut valmista eli pakko oli käydä kaupassa ostamassa lisää. Onneksi olin mökillä käymässä muutenkin eli samalla reissulla sujui. Mies vei Pipan ja Poppanan yöksi mökille, aikoivat isäni kanssa jatkaa mökin yläkerran remppaa - nyt laittoivat paneelia seinään yhdessä huoneessa. Mies kyllä yritti ehdotella, että tytöt olisivat kotiin tulleet kun häiritsivät koko ajan... vaan eivätpä tehotytöt ottaneet moisia ehdotuksia kuuleviin korviinsakaan. He olisivat mökillä kun kerran pappakin oli siellä. Käyn huomenna hakemassa kotiin niin Miehen ei tarvitse torstai aamuna herätellä neitokaisia kesken unien kun töihin pitää lähteä. Poppana nukkuikin tänään peräti yli yhteentoista :o)

Sophie nro 2 valmis

Sain toisen Sophien valmiiksi. Kuvassa se on vielä huovuttamatta, ja vieressä on Sophie nro 1 huovutettuna. Hihnaa tein nyt tarkoituksella reilusti, niin että sen saisi toivon mukaan roikkumaan olaltakin, olisi hiukan käytännöllisempi kuin ranteessa raahattava.

Taaperon ensimmäinen uimahallikäynti

Herättiin Taaperon kanssa hieman kymmenen jälkeen. Heti kun ylös pääsin, ryntäsivät Pipa ja Poppana kimppuun kyselemään, että mennäänkö uimahalliin. Join aamukahvit ja aloin tutkailemaan uimapukutilannettani. Niinhän se oli, että käytössä ollut uikkari on mökillä, mutta onneksi kotoa löytyi myös sopiva. Sitten piti etsiä Taaperon uikkarit. Vaikka ne vasta viikolla silmissä pyörivät, niin nyt niitä ei meinannut löytää. Pienen kaappien pengonnan jälkeen löysin kuitenkin.

Vihdoin vähän puolenpäivän jälkeen päästiin liikkeelle. Uimahallissa Taapero katseli ihmeissään ympärilleen sillä aikaa kun tiskillä maksoin lystin - 17,50 euroa (aikuinen 3 e, työtön 2 e, kaksi alle 5v. ilmaiseksi, lapsille 10:nen kerran lippu 12,50 e - normaalisti 1,50 e/lapsi/kerta 12 v. asti). Mies otti tehotytötkin miesten puolelle mukaansa siltä varalta, että jos Taaperon kanssa joutuisin poistumaan jo edeltä - pakollahan me emme toista uimahallissa pitäisi jos kiljuvaa vastalausetta antaisi.

Pukuhuoneessa Taapero jatkoi selkeästi paikan kummastelua. Outo paikka, outoja ihmisiä, ja äiti alkaa vaatteitakin pois ottamaan. Suihkuun kun päästiin alkoi huuto, ja ote kaulan ympärillä kiristyi. Yritin rauhoitella poikaa, mutta suihkussa käynnistä ei meinannut tulla mitään kun Taaperon huuto vain yltyi jos vettä osui päähän ja kuitenkin pestävä oli. Laitoin lattialle seisomaan että sain pestyä itseni, ja pikku reppana vain itki ja tärisi :/ . Vielä en suostunut kuitenkaan hanskoja tiskiin lyömään, otin uimapuvut ja puin ne päälle (sekään ei ollut mukavaa Taaperosta, puku kun tarttui märkään ihoon kiinni ja sitä piti nykiä). Lopulta poju muistutti miniatyyripainijaa uikkareissaan. Itku lakkasi kun lähdin poika sylissä kävelemään altaille. Vähän nyyhkäisyä päästi.

Sisarukset jo olivat ehtineet uimaan kun lastenaltaalle päästiin. Kävelin altaaseen ja kävin istumaan rappuselle Taapero sylissä. Huutoa... Hyssyttelin hetken, huuto lakkasi, ja vaivihkaa siirryin yhden rappusen alemmas, niin että vesi nousi Taaperon vyötäisille - huutoa taas. Rauhoittelin taas hetken ja liu'uin rappuselta altaaseen pitäen Taaperon koko ajan sen verran ylhäällä, että vesi ylettyi vain vyötäisille. Pientä itkua pojalta tuli, mutta kun Esikoinen toi rantapallon, unohtui itku ja pieni hymykin irtosi. Pallosta kiinni pitäen Taapero sitten uskaltautui kurkkimaan altaan muuta menoa. Jokainen liikahdusyritykseni palkittiin kuitenkin itkulla ja meni hetki pientä rauhoitellessa. Pallo vaihdettiin pienempään, ja kun Mies ja sisarukset lähtivät käymään porealtaalla, minä jäin Taapero sylissä istumaan lastenaltaaseen ja pyörittelin palloa vedessä. Taapero seurasi tarkkaan ja taas pientä hymyilyäkin oli havaittavissa.

Pikkuhiljaa Taapero alkoi jo kättään liikutella vedessä, eikä pieni liikatelu haitannut, isommista tuli itku. Selkeästi poika kuitenkin alkoi jo nauttia sylissäni puolittain lojuen veden keinuttelusta. Vesi sai ylettyä jo rintaan asti. Vähän myöhemmin Mies otti Taaperon itselleen, ja minä lähdin Esikoisen kanssa testaamaan kummalta loppuu kunto ensin eli kumpi jaksaa kauimmin uida yhteen putkeen. Sain uitua 350 metriä kun oikeassa jalassa alkoi krampata ja oli pakko luovuttaa - Esikoinen ui 400 metriä. Oli polleeta poikaa kun äitinsä voitti :D

Aikuisten altaalla uitin Pipaakin hiukan viileämmässä vedessä ja jestas kuinka neiti kiljui :D Hauskaa oli. Poppana halusi myös uittamista kun näki Pipan aikuisten altaassa, joten vein Pipan rappusille. Mitä tekee tämä pieni omapäinen tehotyttömme? Lähti uimaan perään kun Poppanaa uitin. Äkkiä Poppana toiseen kainaloon ja toisella kädellä nostamaan sukelluksiin painuvaa Pipaa. Hetken Pipa pysyi pinnalla mutta sitten alkoi vajota... ei siis ihan vielä syytä aikuisten altaaseen tulla, vaikka sukelteleekin jo kuin pieni hylje lastenaltaalla ja hetken pysyy pinnallakin. Poppana sen sijaan pysyy pinnalla jo melko hyvin, ei tarvinnut mitään uima-apuja jos keskittyi uimiseen.

Palatessani lastenaltaalle huomasin Miehen jo uittavan Taaperoa vähän syvemmälläkin - eikä poju huutanut yhtään, hymyili vain. Ainoastaan kasvoja ei saanut kastella. Otin Taaperon syliin että Mies pääsi uimaan välillä, ja minäkin sain uittaa ilman huutoja. Hieman huvitti kun laitoin Taaperon syliin makoilemaan, niin pienen silmät alkoivat lupata ja hyvä ettei nukahtanut siihen ♥ . Hieman väsy alkoi olla jo :)

Lähdin sitten edeltä Taaperon kanssa pesulle, ja sielläkös taas huuto alkoi. Suihku oli pienen mielestä kertakaikkiaan kamala paikka. Äkkiä pesut ja pois, jätin saunan suosiolla väliin kun pikkuinen jo ihan väsy oli. Pukuhuoneessa huuto lakkasi, ja poju istui tutisten penkillä. Kuivasin ja puin ensin Taaperolle, ja vaatteet päällä oli lämmin niin alkoi jo lauleskelemaan sillä aikaa kun puin itselleni :)

Autossa Pipan silmät alkoivat myös lupata, ja ennen kuin kotona oltiin, tyttö nukkui autossa (ja nukkuu edelleen). Taaperokin suorastaa hyppi innoissaan kun näki minun ottavan imetystyynyn - tiesi pääsevänsä rinnalle ja nukkumaan ♥ . Niinpä kymmenessä minuutissa alkoi kuulua vieno tuhina, ja pikkuinen poika nukkui niin suloisen näköisenä sylissäni. Vein sänkyyn ja puoliunessa kaivoi unipupunsa pään alle, ja peppu pystyssä jatkoi uniaan.

Saunapäivä

Terveisiä saunasta. Oli mukavan rentouttavaa, ja niin romanttista myös... Mies oli laittanut pukuhuoneen valaistukseksi neljä tuikkukynttilää, pesuhuoneessa ja löylyhuoneessa oli niinikään tuikut palamassa. Tunnelmallista ♥

Muuten päivä menikin olla möllöttäessä. Aika nopeastikin kun Taaperon kanssa herättiin vasta klo 11 jälkeen, pari tuntia aikaisemmin Taapero oli kömpinyt tissille ja jatkoi kainalossani unia. Suloinen pikku tuhisijani ♥ Ai että minä nautin tästä elämästä, ja lapsista. Vaikka välillä on hulabaloota niin en kyllä pois vaihtaisi hetkeäkään... enintään parin päivän lomareissu vaikka laivalle olisi jees :)

Isosisko kotiutui aamupäivästä, ja lähti illalla taas. J-serkulle kuinkas muutenkaan. Mies selvisi inventaariosta kotiin melkein normaaliaikaan kun oli eilen neljä tuntia ylitöissä ja tänäänkin lähti jo kuuden jälkeen aamusta (normaalisti menee klo 9 töihin).

Koululaiset ovat juosseet vuorotellen tänään uimahallissa, ja Pipa ja Poppana ovat pommittaneet Miestä että koska he pääsevät uimahalliin. Mietittiin saunassa josko huomenna aamupäivästä mentäisiin heti kun aukenee. Minä ajattelin kokeilla mitä mieltä Taapero on altaasta eli menisin mukaan. Jos löydän uimapuvun, viuhahhahtelijaksi en rupea.

Koneella olen istunut myös, totta kai, ja välillä jo messengerissä mietittiin Elman kanssa onko Kale löytänyt elämän (aiaiai... anteeksi Kale että kiroilen - elämä on paha kirosana). Elma voisi kyllä sen irkin korjata, eihän pelkän mesen kanssa voi elää ;) Niin että unohda Ku kluxit ja sienien kasvatus, korjaa irkki ja tule seuraan niin rattoisaan ;) Irkki saattaa laajentaa vielä suomituntemustanikin, jos Ionan luokse kylään ampaisen parin viikon kuluttua. Selviää missä päin Suomen karttaa on Jyväskylä... tai toivottavasti ei, kun sinne asti jos joudun, olen eksynyt.

No niin, nyt Taapero juoksi lattialla ja huuli aukesi :( Viime viikonloppuna sain soitella poliiseille, tänään lattioilta pyyhkiä verta... kunnon viikonloppumeininkiä... jos menisin putsaamaan.