Ulos - vihdoinkin

Haa, päästiinpäs me ulos.. Tosin jäi näin iltaseen eli sitä aurinkoa en ole edelleenkään nähnyt kuin ikkunan takaa. Hiukan meinasin käydä empimään ulosmenon kanssa kun mittari näytti kymmenkunta astetta pakkasta mutta Vauvan "väyväyväyväy" kitinä alkoi olla sitä luokkaa, että unille oli saatava - ja kun olin päättänyt ulkoilua kokeilla niin sinne sitten.

Kakkonen lähti mukaan kävelylenkille, ja oli ihan mukavaa kun oli juttuseuraa :) Vauva ilmeisesti järkyttyi, että mikäs paikka tämä on (kun selän takia ei pariin kuukauteen olla vaunukävelyllä oltu), eikä muistanut edes huutaa. Vartin kävelyn jälkeen Vauvalle kävi toinenkin erehdys, pikkuinen nukahti! Ja nukkui tuollaisen 45 minuuttia - ihan riittävästi näin iltasella niin jää yöksikin unia.

Sillä aikaa kun vauva nukkui vaunuissa, minä ihastelin 4 v:n ja 2 v:n vaatimuksesta kuinka hyvin he keinuivat, laskivat mäkeä ja piiloutuivat metsään kaivettuihin lumionkaloihin (isoveljet kavereineen ne tehneet). Onneksi eivät jääneet jumiin, koska minä (edelleen selän takia) en olisi sinne itse päässyt. Ihan mukavaa oli. Ehkäpä huomenna ehdin uudestaan ulos. Kääk, tuostahan tulee vielä tapa ;)

Vieraat eivät sitten tule vielä tänään. Soitin isälle äsken varmistaakseni heidän tulonsa, ja isä sanoi ettei jaksa ajaa enää yhtään. Oli juuri kotiin töistä menossa - takana 13 tunnin työpäivä (bussikuski), joten ihan ymmärrettävää että enää ei iskenyt ajatus ajaa puolitoista tuntia tänne. Tulevat sitten aamusta heti kun heräävät.