Maanantaikutonen kaksi päivää jälkijunassa

Hmm, Kaleidoskooppi oli tällaisen laittanut, joten minä myös (vilkutuksia kilpasiskoseni ;) ).

1. Onko se toukka jo pyörähtänyt maailmaan?
Onhan niitä ihania pellavapäitä jo kuusin kappalein maailmaan tullut. Huhujen mukaan olisi tulossa lisääkin mutta en minä vain sellaisesta tiedä.

2. Mitä toivoisit nassikan perinneen vanhemmiltaan?
Minulta toivottavasti unenlahjat, ja aika hyvältä vaikuttaakin kun ei ole tarvinnut öitä pahemmin kukkua. Isältä olisin toivonut tuon luonteen, Mies kun on rauhallinen tapaus mutta se oli kai liikaa toivottu - rauhallisia näistä lapsista ei saa kuin nuijanukutuksella.

3. Vihaatko lapsia?
Voi pojat.. Joskus olisin valmis hirttämään melkein jokaisen lipputankoon, jota meillä ei edelleenkään ole mutta enpä taitaisi kuitenkaan raaskia. On nämä lapset ihaniakin. Kaikkein helppohoitoisempia lapset kyllä ovat tuohon kahteen ikävuoteen, sitä ennen ei tarvitse edes pahemmin suuttua. Isommat sitten osaavat kiristää hermoja senkin edestä.

4. Onko ajatus äitiydestä jotenkin pelottava?
Ei ollut. En ole jaksanut tuhlata energiaa murehtimalla etukäteen. Otan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, ja mietin sitten että mitäs nyt.

5. Miksi olet hyvä äiti?
Minä olen omilleni varmasti se paras äiti. En ole täydellinen, enkä siihen pyrikään tai pääsen lataamoon pehmustettuun huoneeseen. Teen parhaani ja se saa riittää.

6. Mikäs taaperon nimeksi tuli?
Nimiongelmat alkoivat kolmannen lapsen jälkeen, kaikille on kuitenkin nimi löytynyt. Julki en niitä laita. Taipuvat suomalaisenkin suussa vaikka taitaa sekaan olla eksynyt pari ei-suomalaista nimeäkin. Tai no, se riippuu mistä katsoo.. yksi nimi mihin aikoinaan ihastuin löytyi nimikirjasta, jonka mukaan nimeä Suomessa esiintyi 1800-luvulla - on niitä toki nykyäänkin enemmän kuin muutama. Jos vielä lisää lapsia tulee niin päänsärkykin on taas taattu kun pitää alkaa nimiä miettimään.