Kuntoilua niin että jänteet paukkuu

No ehkä hieman liioiteltua tuo otsikko kuitenkin. Ei ne sentään pauku, ne jänteet, mutta kyllä tuntuu että tänään on lihaksia (tässä vaiheessa Mies alkaisi nauramaan "niin että onko sinullakin sellaisia".. hmph) rasitettu. 4 kilsan lenkki ja kuntosalitreeniä. Treffeistä P:n kanssa ei tullut mitään kun flunssa on kaatanut raukan kolmen lapsen kanssa kuumeessa vuoteenomaksi.

Aamusta lähdin Vauvan kanssa vaunujen kanssa kohti fysioterapiaa. Mies vei Poppanan ja Pipan (tiedättehän toki tehotyttöjen nimet) mummin luokse aamusta kun töihin lähti, joten sain kävellä omaa tahtiani. Jostain kumman syystä en osaa kävellä hiljaa eli olin hiestä märkä kun terveyskeskukseen pääsin. Olihan tuota päällisvaatetta myös päälle laitettu kun mittari näytti 13 astetta pakkasta lähtiessäni.

Fysioterapiassa pääsin testaamaan heti soutulaitetta alkulämmittelyksi (ilmeisesti se hikoilu kävellessä ei ollut lämmittelyä vaan vain nesteenpoistoa) viisi minuuttia. Se olikin hieno laite, piti niin mielenkiintoista huminaa, että Vauvakin olisi halunnut räplätä sitä ja kun fysioterapeutti esti niin poju alkoi kiljun.. sellaisen kovan. Vaihdoin välillä laitetta, ja poju seurasi huutaen perässä ja roikkui sitten polvea vasten seisomassa ja karjumassa kun vatsa- ja selkälihaksille kyytiä annoin (varmasti minulla sellaiset on jossain, tunsin ne). Hassu pikkuinen - eroahdistusta vaikka näkyvissä olin?

Jalkalihaksia kun alettiin treenaamaan, otin Vauvan syliin ja huuto lakkasi kuin leikaten. Siinä poju sitten sylissä venytteli omia varpaitaan suuhunsa samalla kun minä harjoitin omia lähentäjiä ja loitontajia... ja tuoksahti hieman siihen malliin, että vaipanvaihtokin olisi paikallaan. Aikansa sylissä oltuaan kelpasi lattia ja pallot, jotka fysioterapeutti Vauvan leikittäviksi antoi. Kuntoilua kesti 45 minuuttia, sitten lähdin neuvolan puolelle vaippaa vaihtamaan Vauvalle (siellä oli hoitotasoja), ja tarjosin maitohuikatkin vielä ennen vaunuihin pakkaamista. Vauva nukahti vaunuihin kymmenessä minuutissa.

Kävin kirjastossa, postissa, kaupassa, juutuin juttelemaan tutun papin kanssa (kastoi Pipan ja Vauvan) ja kävin Seppälässä palauttamassa lainaamani vaatteet. Sain sieltä siis eilen kotiin mukaan Esikoisen sovitettavaksi ulkoilupuvun kun valitin kuinka hankalia jo tuon ikäiset pojat ovat kun pitäisi kauppaan lähteä vaateostoksille - nuoresta se alkaa tuo miesten kauppakammoisuus nääs. Ihana myyjä kysyi, että haluaisinko vaatteet mukaan kotiin, ja tottahan toki minä halusin. Tänään piti käydä vaihtamassa housut pienempään kokoon, ja kun Esikoinen kotona housuja kokeili niin nyt oli hyvä koko. Takki sopi myös eli huomenna käyn maksamassa ne. Onpahan nyt jo yhdelle vaatteet odottamassa aikaa jolloin toppavaatteet ovat liikaa. Eli ei sieltä Seppälästä kuitenkaan saa käydä vaatteita käyttöön lainaamassa ikävä kyllä - vaatelainaamo kirjaston tyyliin voisi olla kova sana?

Nimijutut

Ratkesipa nyt nekin. Esikoinen saa olla Esikoinen kirjoituksissani edelleen. Seuraavat ovat Isosisko, Tuuliviiri, Poppana, Pipa ja Vauva. Ehkä nuo pysyvät mielessä paremmin kuin aina vaihtuvat numerot.. Vai kuinka on Joda ;) ?

Smurffeilua lisää

Poppana ja Pipa siis kunnostautuivat taas eilen illalla. Jättivät pikkuveljelle avoimet ovet hotelli Helpotuksen iloihin.. Ja pojuhan käytti tilaisuutta hipihiljaa hyväkseen, niin että eräässä vaiheessa rauhalliseksi pitämääni iltaa, huomaan eteisessä istuvan pienen smurffin. Tällä kertaa sinisyys oli levinnyt jo kyynärpäitä myöten ja kaulaankin :P Poltin käämini nanosekunnissa - nopea kiihtyvyys juu, ja komensin tytöt leikkihuoneeseen ja pysymään siellä. Edelleenkään kun ei ole sitä lipputankoa. Noh, minä yritin pestä värin smurffistani irti mutta niin tuo on kiinni kuin täi tervassa, että minulla on hieman sinertävä poika nyt.