Kotikaruselli

Perhe-elämän pyöritystä johon kuusi lasta antaa tahdin - marssijärjestyksen määrävät kuitenkin vanhemmat

Esikoisen 13 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Isosiskon 11 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker

Tuuliviirin 9 v. synttäreihin on aikaa
Lilypie Baby Ticker


Lilypie Baby Ticker

Pipa
Lilypie Baby Ticker

Vauva-Taapero
Lilypie Baby Ticker

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005

Vauvakuumeilua

Eipä sitten ehditty enää ulos.. Kulta pieni mussukka nukahti syliin imetystuokion aikana puoli kuudelta, joten kannoin sänkyyn. Hetki ähinää ja sitten hiljaisuus.. sinne jäi peppu pystyssä nukkumaan <3

Vauvakuume oireilee taas

Posti toi tänään aiemmin mainitun lisäksi myös Kelan sanomat. Voi kuinka ihanan värinen olisi tämän vuoden äitiyspakkauksen toppapuku (ja kuvassa oleva vauva sen puvun sisällä oli ihana myös). Tuollaisen minäkin haluaisin - siis tuon pakkauksen. Miehelle kuvaa jo esittelin "eikö ole ihana puku.. ja vauva?". Mies: "he hee *nauraa siis* .. onhan se", ja kävelee keittiöön. Hmm, jokohan tuota uskaltaisi alkaa hiillostamaan, että vieläkö hän on sitä mieltä että Vauva on perheen kuopus.. Toisaalta jos nyt vain vielä malttaisin odotella kun kerran itsekin olen sitä mieltä, että seuraava vasta iltatähdeksi sitten joskus kolmen vuoden kuluttua (iiiik kun kuullostaa hävyttömän pitkältä ajalta). Välillä vain kuume oikein kohahtaa pilviin ja tuntuu, että haluan sen vauvan pian. Toisina päivinä taas olen ihan valmis odottamaan sitä odottamistakin vielä.

Raskausaika ei kyllä kuulla muistoissa onnen autuaallisena tilana. Ensimmäiset 12-16 viikkoa menevät posliiniprinssille kumarrellessa kun vesikään ei välttämättä pysy sisällä, sitten alkaakin jo supistelut ja selkäsärky. Maha pullahtaa jo ennen kolmannen raskauskuukauden loppua niin isona pallona eteen, että tukivyö on pakko ottaa käyttöön ja mammahousut samaten. Jos oikein hyvä tuuri käy niin pystyn kävelemään jopa rv 27 asti hyvin, sitten alkaa sekin tekemään kipeää (liitoskivut ja selkäsärky, joka pahenee loppua kohti pahaksi), nyt viimeisimmällä kerralla älysin hakea fysioterapiasta kyynärsauvan sentään kävelyn avuksi (ja kahdessa viimeisimmässä odotuksessa kuljin osastolla rollaattorin kanssa kun olin käynnisteltävänä :D - seuraavalla kerralla pyörätuoli?). Raskausdiabetes ei tuon rinnalla tunnu edes vaivalta. Päinvastoin - saanhan sen kautta tilaisuuden käydä kurkkimassa vuokralaista ultrassa vähän useammin ;) Niihin verikokeiden ottamisiin monta kertaa päivässä tottuu, eihän ne ole pistoksia kummempia. Ikävä puoli tietysti se, että suklaata pitäisi karttaa kuten muitakin herkkuja. Vauvaa odottaessa korvasin herkut syömällä paljon hedelmä- ja marjarahkaa makeutusaineella makeuttaen. Se auttoi kyllä hieman. Raskausvaivat siis tuntuvat pahenevan vain kerta kerralta.

Synnytys taas olisi ihana kokea uudelleen. Eräällä irkkikanavalla minua on sanottu jopa hulluksi kun kerron että synnytys on ihanaa :D Mutta kun se on. Vaikka esikoisen synnytys kesti 24 h ja päättyi lopulta sektioon, ei sekään minusta (näin jälkikäteen ajatellen) ollut mikään kauhukokemus - se oli sellainen synnytys ja siinä se, muut ovat olleet siihen verrattuna kyllä nopeampia ja helpompia, mutta kaikki ovat olleet ihania. Esikoisen ja Kolmosen synnytykset ovat käynnistyneet itsestään, muut on käynnistetty, enkä voi niistäkään sanoa että olisivat olleet kamalampia kuin spontaanisti alkaneet. Utelias olisin seuraavasta kerrasta lähinnä siinä suhteessa, että olisiko vauvan tarjonta vaihteeksi normaali vai taas väärä - tällä hetkellä tilanne on fifty-fifty. Kaksi on ollut otsatarjonnassa, ja yksi avosuisessa eturaivotarjonnassa.. ja nuo kyllä tuntee kun pusaa ulos ;) Ihan toista oli esim. 2 v:n synnytys jossa tyttö suorastaan syöksyi ulos ja kätilö juoksi ottamaan kopin ettei lattialle tippunut. Ja voi sitä onnea kun vauvan sai syliin.. snirf..

2 Comments:

  • At maaliskuuta 10, 2005 3:14 ip., Anonymous Iona said…

    Hmm, kerrassaan pelottavaa - itse ottaisin sen uuden vauvan avosylin vastaan vaikka heti, mutta raskaus ei tähän asti ole houkuttanut yhtään. Vaan uusien mammavaatteiden ompeleminen alkoikin ykskaks kiinnostaa... Mitenkähän mitenkähän.

    Mutta siis, asiasta kukkaruukkuun - näinhän me olemme jo iät ajat ennustaneet että seuraava pullasi on uunissa aivan kohta, ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Turha enää taistella tutkainta vastaan!

     
  • At maaliskuuta 11, 2005 9:41 ap., Blogger tsu said…

    He he hee, ja minä edelleen sanon että teidän ennustukset ei mene ihan oikeaan.. Pitäisiköhän teidän harkita kristallipallon kiillotusta ;)

    Vai mammavaatteita.. hmm.. Millos minä ennustin sitä kakkosta teille ;D ?

     

Lähetä kommentti

<< Home