Hyvää vappua! Kaleidoskoopin ja Elma-tädin innoittamana minäkin haluan toivottaa riemukasta vappuiloittelua :)

Tuulee, ei tuule, tuulee, ei tuule...

Tämä tuuleton tai tuulinen vire on vaihdellut eilisillasta asti.. välillä puhuri meinasi yltää suorastaan myrskylukemiin ainakin minun ja Miehen mittarissa.

Tuuliviiri on koko viikon puhunut, kuinka heillä on perjantaina koulussa naamiaiset. Eilen sitten alkoi vaatimaan asua, sellainen olisi pitänyt mennä ostamaan ja heti. Ei onnistu kun se Matin ketku on piiloutunut lompakkoon (eikä tule edes Seiska-lehden tukiaisia kylkiäisenä kun on väärä Matti). Niinpä ehdotin sitten Kauran kommenttiraidalta Roselta napattua kostyymia eli lakanaa johon saksitaan reiät silmien ja suun kohdalle. Voi jestas! Siitä seurasi suorastaan korvia hivelevää ilokiljuntaa "JOOOOO!! JIPPIII MUSTA TULEE KUMMITUS!!". Eikä siinä kaikki, myös Esikoinen alkoi vaatia, että hänelle myös kun heilläkin on naamiaiset. Jahas.. siis kaksi lakanaa piloille saksittava :/ . No, onneksi kummitätini oli juuri lähettänyt muovikassillisen liikoja lakanoitaan meille mökille vietäväksi, joten otin sieltä sitten kummituslakanat (pihi ja säästäväinen minäni vain kärsii kun ehjiä ja hyviä lakanoita pitää leikellä).

Ahkerana äitinä päätin sitten jopa ommella lakanoista ompelukoneen avustuksella sivuja hieman kiinni, tiirailtiin tarkkaan silmien ja suun paikat, etsittiin vielä kummitukselle hirttonarua tms. kaulaan... ja mitä tekee Tuuliviiri illalla? Alkaa etsiä reissuvihkoaan tarkistaakseen onko heillä naamiaiset vai ei! Eipä näkynyt sellaista viestiä, ei ollut myöskään muissa lippusissa ja lappusissa mitkä koulusta oli kotiin tuotu. Siis ihan omasta päästään keksinyt koko jutun *huokaus*.. ilmeisesti vain koska Esikoinen oli puhunut tulevista naamiaisista koulussa, niin ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi. Puuh! Tuon pojan jutut ovat kyllä välillä niin tuulesta temmattuja kuin olla voi eli Tuuliviiri sopii kuin nakutettu pojan nimeksi tähän blogiin. Onneksi nyt kuitenkin luokkakavereilla oli tänä iltana naamiaiskekkerit kotona niin pääsi sinne kummittelemaan.

Tänään Tuuliviiri on kiristänyt hermoja sitten vielä sillä, että vaati pilailupuodista ostettavaksi kirvesta tai muuta sellaista söpöä. Mies oli sanonut ettei osteta mutta minulle Tuuliviiri tuli kymmenen minuutin välein parin tunnin ajan sanomaan että iskä ostaa ja kyseli että koska mennään se hakemaan. Ja kun sanottiin ettei olla menossa, niin itku ja parku alkoi, ja sanoi ettei sitten mene naamiaisiinkaan. Okei, älä mene, tuumattiin vain. Meni hetki ja taas oli poika juhliin menossa.. ja vaati kirvestä tai muuta sellaista söpöä.. :P Lisäksi kuului marinaa taas BayBladesta, jonka osat Mies hukkasi roskikseen erehdyksessä ja sellaista välttämättä tarvitaan myös naamiaisissa jossa on kisat.. Hehe, Mieheltä meni hermot ja lähti ostamaan sen BayBladen - jos nyt saisi rauhan ainakin tuolta osin.

Silmäpoli

Silmäpolikäynti osoittautui todella nopeaksi reissuksi. Hämmästyin ihan. Klo 11 oli aika ja olin varautunut jo ainakin parin tunnin ajanmenetykseen. Yllätys oli suuri kun viisi minuuttia yli yhdentoista lääkäri kutsui sisään, tarkisti Poppanan näön ja toivotti tervetulleeksi taas puolen vuoden kuluttua kontrolliin. Lasien avulla Poppana ei karsastanut yhtään, ja näkökyky vastasi samaa kuin 6-vuotiaalla (ja tyttö täyttää siis 5 v. elokuussa). Hienoa. Eikä tarvitse ostaa edes uusia laseja eli ei käynyt kukkarolle tämä reissu - muuta kuin sen polimaksun.

Katsastuskonttorilla

Sillä välin kun minä, Vauva ja Poppana olimme tuolla silmäpolilla, Mies kävi Pipan kanssa kaupassa ja vei minun autoni katsastettavaksi. Olin ihan varma ettei Sierrani syynäystä läpäise kun kuvittelee raukka olevansa kenguru eikä bensarosvo.. tai on se sitäkin. Lapset ovat ilmeisesti Remontti Ässästä puhuneet Sierran kuulen ja nyt kotteroni kuvittelee olevansa Kitti - vaikka ei nuo loikat nyt sentään niin mahtavia ole. Päivän kiva yllätys olikin, että läpi meni ja hyvin, joku pieni reikä pohjasta löytyi, mikä on paikattava mutta se on kuulema no problem, sanoi Mies.

No niin, nyt on saatu blogattua, joten jos menisin taas keittiöön hääräämään. Tuulihatut onnistuivat hyvin, ja tämä tauko tuli kun meinasin kinkkutäytettä alkaa väsäämään mutta mutta.. siinä oli pieni tenkkapoo. Miten tehdään kinkkutäyte ilman kinkkua? Mies lähti kauppaan ostoksille.

Siivouksesta pakoilua

Jospa karkaisin tänne ja yrittäisin unohtaa nuo tavararöykkiöt (jotka pitäisi piilottaa jonnekin mutta suurin kysymys on että minne) ja pölyt (ei kai vieraat niitä huomaa jos villakoira ei pure, ja meillä ne on arkoja.. lymyävät seinien virustoissa etteivät jää täystuhojen alle). Siis kohta minä otan onkeeni irkissä saadun neuvon, ja siirryn pitämään yhdet isommat kekkerit kerralla kaikille aina kesäisin. Ei tarvitsisi joka kuukausi olla juhlia järjestämässä, ja kesällä voisi pitää ulkokutsut.. kukaan ei edes näkisi sisälle, joten siivouksesta voisi luistaa hyvällä omalla tunnolla. Vieraatkin varmasti tykkäisivät kun ei tarvitse olla vähän väliä kyläilemässä.

Muistin sentään aamulla, että tänään on Poppanan kerhopäivä. Tosin vasta parikymmentä minuuttia ennen kuin tytön piti kerhoon lähteä, muistin että heillä on tänään naamiaiset! Voi himskatti. Eikä tietenkään mitään naamiaisasuja tai naamareita kotona.. ainakaan ehjiä. Äkkiä penkomaan vaatehuonetta ja kaappeja, ja sain kuin sainkin (onneksi on tyttölapsesta kyse) kasaan röyhelörimpsua hametta ja puseroa niin että Poppanasta saatiin prinsessa. Lisäksi löysin hääpuvusta aikoinaan ylijäänyttä pitsiä ja Tiimarista ostettua askartelupunosta - punoksista väsäsin pikapikaa pannan, kieritin pitsin siihen ympärille ja vähän harsin neulan ja langan kanssa vielä kasaan. Näin saatiin tehtyä vielä hieno huntu asuun.. ja Poppana oli onnessaan :D . Jees, osaan minäkin joskus yllättää itseni ;)

Äh, omatunto soimaa nyt siihen malliin että kai se on pakko mennä siivoamaan sittenkin. Huomenna ei ehdi kuitenkaan. Muistin vasta illalla, että aamusta on Poppanan aika silmäpolille, ja viimeksikin siellä meni melkein kolme tuntia :P .. ja sitten on kaupassa käynnit ja ne leipomiset. Tai no, Mies saa hoitaa kauppareissun Pipan kanssa, tekeepähän jotain hyödyllistä sillä aikaa kun olen polireissulla.

Haircuttia

Taas yksi uusi sana sitten opittuna, viitaten tuohon otsikkoon. Tähän asti minä tumpelo kun olen liittänyt sen hiustenleikkuuseen enkä mihinkään muuhun.. pöljä minä. Mutta silti, haircuttia minä suunnittelen kyllä Esikoisenkin päähän (ihan saksilla) - kun vain saisin pojan kiinni jossain vaiheessa. Aina menossa. Nyt karkasi puutyökerhoon ja Isosisko partioon. Poppana kiusaa Vauvaa (tai sitten toisinpäin) kun kumpikin kiljuu vuorotellen. Pipa nukahti jälleen kerran hieman omituiseen asentoon tuohon sohvalle.. lepuuttaa ikään kuin leukaansa kovalla käsinojalla ja nukkuu siten niskat kenossa.

Perhekerhoon oli ilo kävellä tänään mennen tullen. Oli lämmintä! +12 astetta, ja siitä tuo on vielä lämmennyt lisää. Kohta en vain tiedä enää mitä pukea Vauvalle vai pukeako yhtään mitään - kai tuo vaunuissa ja makuupussissa tarkenisi jo kohta vähilläkin vaatteilla (siis sisävaatteet vain). Tänään oli ohut fleecehaalari ilman makuupussia. Vauva on siitä rauhallinen tapaus, kuten oli Pipa ja Poppanakin aikoinaan, että vaunujen käyttöikä on reilusti yli vuoden enkä vielä harkitse ratasosaan siirtymistä. Pointti oli? Ei mikään, kunhan turisen aikani kuluksi ettei tartte siivota lisää.

Siivotessa tämä aika on näet mennyt kerhon jälkeen. Pitäisi yrittää saada koti siihen kuntoon, että tänne voi vieraitakin päästää. Ja homman pitää olla huomenna valmista niin saan keskittyä leipomuksiin perjantaina. Pari täytekakkua mansikka-banaani-kermatäytteellä, pari tarjottimen kokoista voileipäkakkua, kinkkutäytteisiä tuulihattuja, naposteluporkkanoita dipattavaksi, keksiä.. mitähän vielä keksisi. Siman muistin laittaa tänään käymään - ja pirskatin ämpäri vuotaa joten nostin koko helahoidon 10 litran kattilaan. Täytyy kipata siihen kunhan ehdin.

Tuuliviiri oli tulossa kotiin saattajan kanssa kun kaupasta tulin. Oli koulusta mennyt kaverinsa luokse, ja kun sielläkin oli isompi veli kotiutunut, oli meininki mennyt villiksi ja siinä rytäkässä sitten lensi verikin kaaressa. Oli tuon vanhemman pojan pää osunut Tuuliviirin leukaan altapäin niin, että ylähampaat olivat melkein lävistäneet kielen, ei kuitenkaan ihan vielä saatu kielilävistystä. Kaverin pojan äiti kertoi pelästyneensä kunnolla kun sitä verta oli kuulema riittänyt, ja halusi saattaa pojan kotiin - kehui Tuuliviiriä reippaaksi pojaksi kun ei ollut edes itkenyt :O .. mikähän vaihdokas tuo on? Kotona jos tulee millin viiltohaava niin karjunnasta päätellen henki lähtee just eikä melkein. Ja sen kuulee koko kortteli.. ainakin melkein. Nyt Tuuliviiri hönöttää sitten jollain klingonin kielellä eikä kukaan meinaa ymmärtää yhtään mitään. Isosisko tuumasi jo, että "harmi kun ei Tuuliviiri osaa viittomia, niistäkin saisi enemmän selvää".

Kestovaipoista
Bo:n paketti tuli jo eilen :) Fuzzi Bunz ja yksi hamppuimu tulevat jälkijunassa mutta sentään HH:n vaippa, Bumbyn yövaippakuori ja viisi micro insertti-imua tulivat jo. Nyt alkaa vaippoja olla jo niin ettei joka päivä tarvitse pestä, joka toinen riittää ;) Mutta jos vielä jokusen lisää jossain vaiheessa tekisi niin ei varmasti kesken lopu..

Mutta nyt voisi kokeilla saisinko tuon Vauva ihanaisen nukkumaan toiset torkut kun ensimmäiset jäivät lyhyiksi. Illalla lähden taas heittämään kävelylenkin kun eilinen lenkki meni vähän hukkaan sen jälkeisissä mässäilyissä ;) Pitihän se Isosiskon synttäreiden kunniaksi ottaa vähän suklaakermakakkua, ja K kehui paria siideriä niin, että ne kävelylenkillä tarttuivat matkaan kun koukattiin kaupan kautta. Olivat muuten hyviä..

Meillä jyrätään ja Isosisko 10 v.

Ihan alkuun nyt ensin kuva kukista, jotka Mies toi eilen ruokatunnillaan... hääpäivän kunniaksi vähän myöhästyneenä kun oli sen unohtanut :)


kauniita

Oli tarkoitus eilen mennä K:n kanssa ensin kuntosalille illalla mutta homma peruuntuikin kun K:n fysioterapeutti kielsi tekemästä mitään raskasta samana päivänä kun on ollut hoidossa. Noo, kun kerran on tarkoitus kuntoa vähän kohottaa niin lähdettiin sitten klo 20 kävelylenkille. Mies sai jäädä terminaattorilauman vahdiksi.

Voi jestas mandeera sentään.. Siis kyllä oli ihanaa olla liikenteessä ilman lapsia, sai keskittyä vain puhumiseen (ja kävelyvauhdissa pysymiseen) ihan rauhassa. Aivan mahtavaa. Tuli sitten tehtyä huomaamatta tunnin ja vartin lenkki (pari kertaa pysähdytiin näyteikkunoita ihastelemaan), ja hauskaa oli. Mahtoivat muut immeiset katsoa, että olikohan nuo tädit maistissa tai jotain, sellainen hihitys ja kikatus oli - siis vauhti päällä jutuissakin. Päätettiin ottaa ehdottomasti kävelylenkki tänäänkin. Sama aika ja sama paikka. Jees.

Kotiin kun tulin niin vastassa olikin Mies joka persiisiin ammutulta karhulta, itkua tihrustava Pipa ja mariseva Poppana. Teki mieli kääntyä kannoilla ovesta ja lähteä tekemään kiekka uudestaan. Mutta eihän kunnon äiti niin tee :P . Kyselin sitten että mikäs nyt on. Noo, Poppana oli jyrännyt Pipan jalan tai ainakin yrittänyt tehdä siitä littanaa lättänää hyppäämällä kirjoituspöydältä Pipan jalan päälle... Onneksi Poppana on aika hentoinen tyttö, ei nyt sentään lattajalkaa tullut.

Pipa itkeskeli pari tuntia, ja vielä kun nukkumaan mentiin. Klo 1.45 heräsin siihen että ilmastointiputken kautta tulee etäisesti suden ulvontaa kuulostavaa ääntä, joten ei kun ylös ja antamaan Pipalle pari vaihtoehtoa. Eli totesin myötätuntoisena että jalkaan varmasti sattuu mutta Isosiskon on saatava nukkua (Pipa oli taas Isosiskon vieressä) eli jos ei voi olla itkemättä, niin sitten olohuoneen sohvalle nukkumaan. Itku loppui siihen ja loppuyö sillä osastolla menikin hiljaa.. Vauva sen sijaan äänteli unissaan niin, että nukkuminen oli vähän sitä sun tätä.

Aamusta sitten herätys vähän klo 9 jälkeen, ja vastassa on jo hymyilevä Pipa joka etenee nilkuttaen mutta tuumaa vain että "katso, jalka ei ole enää kipeä". Kiva juttu. Nyt pitäisi suunnistaa kaupoille jossain vaiheessa ostamaan Isosiskolle lahjaa.

10 vuotta sitten

Tähän aikaan olin ollut käynnisteltävänä jo pian nelisen tuntia. Viikkoja oli 39+6. Aamusta klo 7 oli ollut tärskyt synnytyslääkärin kanssa (miksi ihmeessä keskellä yötä aina nuo ajat). Alapäähän oli tuikattu prostaglandiinipuikko ja odoteltiin supistuksia. Eipä niitä pahemmin näkynyt.

Klo 13 aikoihin lääkäri kysyi puhkaistaanko kalvot, ja sovin että jos kävisin ensin vieraita tapaamassa kun vierastunti oli alkanut. Muuten hyvä mutta äitini ja Esikoinen olivat lähteneet jo pois kun joku oli sanonut, että olen jo synnytyssalissa. Soittelin sitten Miestä paikalle, ja klo 14 puhkaistiin kalvot - sitten alkoikin rytinä.. huh. Miehen paikalle tuloa en pahemmin pystynyt noteeraamaan kun oli täysi työ yrittää puristaa sängyn metalliputkia mutkalle supistuksen tullessa. Nopeasti kuitenkin homma eteni, ja klo 17.14 syntyi pieni tyttösemme (3920 g ja 53,3 cm) :´) . Oi niitä aikoja..

Tarkkaa jo nuoresta pitäen

Piti eilen illalla alkaa vielä parturiksi.. Tuuliviiri keksi klo 20 illalla, että "Äiti hei, sun on pakko leikata mun hiukset kun me mennään huomenna sinne Heurekaan. Jos et leikkaa, en lähde. En mene kun tukka on näin ruma." Siinä sitä katselin hetken ensin ällistyksestä sanattomana ja sitten naurua pidätellen poikaa, ja totesin että ei kai tässä sitten muu auta kuin kaivaa sakset ja hiusleikkuri esiin. Heh, tarkka poika jo ulkonäöstään ja ikää vasta 7 v. Sai nyt sitten kesätukan jo kun vetäisin kunnolla lyhyeksi. Siilitukkaa toivookin, ja kesällä pitäisi kuulema saada korvakoru..

Vauva vauhdissa

Hiusten leikkuun jälkeen aloin katsella ympärilleni, että missäs se meidän kuopus on. Oli ihan hiljaista eikä poikaa näkynyt missään. Isosisko lähti sitten katselemaan taloa ympäri, että missä Vauva on ja mitä puuhaa - hiljaisuus on huono merkki. Hetken kuluttua tuli takaisin olohuoneeseen ja pyysi mukanaan katsomaan. Vauva oli jälleen kerran missäs muuallakaan kuin vessassa - ja siellä oli vessapaperirulla pidikkeestä vedetty keoksi vessan lattialle ja alakaapit tyhjennetty siihen sekaan. Katsojat huomatessaan Vauva vain nauroi onnellisena ja alkoi kontata kohti muristen ja hymyillen. Mokomakin tuholainen.

Tänään Vauva näytti aamulla, että nyt osaa tulla sitten jo meidän sängystäkin alas niin kuin pitää eli pakitti reunalle ja jalat edellä lattialle. Suuttui sitten siinä vaiheessa kun huomasi ettei pääse enää takaisin sänkyyn.

Tänään vaihteeksi erilainen vaippa valmiiksi - eli frotee-hamppu taskuvaippa kaksinkertaisen hamppuflanelli lipareen kera 

Näin tämä sujuu

Kyllä tämä on helppoa tämä elo. Äiti saa ommella ihan rauhassa kun tytär tekee ruoat. Isosisko halusi tehdä nakkisopan, joten minä olen saanut kuluttaa aikani ihan rauhassa ompelukoneen ja saumurin kanssa :) . Eilen tein vaipan ja jokusen imun hampusta, tänään on myös vaippa ja jokunen imu ompelulistalla (kuvia tulee myöhemmin).

Epäilin aamuyöstä että noinkohan jaksan ommella mitään. Nukkumaan menin puolilta öin, ja jo klo 5 heräsin (rintavarustuksen jomotukseen.. räjähdysvaara uhkasi kun edellisestä imetyksestä oli aikaa) aivan pirteänä. Ärsyttävää. Yritin nukkua mutta lopulta oli otettava harso ja helpotettava pinkeitä rintoja käsinlypsyllä kun Vauva ei tietenkään tänään voinut herätä noihin aikoihin syömään vaikka niinä öinä herää kun minä nukkuisin umpisikeätä unta :/ . Linnut mokomat pitivät nekin sellaista sirkutusta ikkunan toisella puolen, ettei nukahtaminen tainnut siksikään onnistua. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen nukahdin ja sain onneksi nukuttua vielä reilu pari tuntia.

Mies ja Esikoinen saivat "nauttia" niin ikään aikaisesta herätyksestä klo 6.30. Esikoisella oli jalkapalloturnaus Nastolassa, ja sinne oli lähtö klo 7.30. Sillä tiellä ovat edelleen - Mies taisi mainita että siinä joskus klo 18-19 aikoihin tulevat kotiin. Väliaikatietoja soitteli tuossa aikaisemmin (todellisuudessa komensi laittamaan formulat nauhalle) ja kertoi, että ensimmäinen peli oli voitettu, toinen hävitty, ja kolmas oli varsinaisella peliajalla päättynyt 0-0 ja rankkarikisassa hävitty sitten yhdellä.. siis ihan hienosti pelattu pojilta.

Aamusta mietin yhdessä vaiheessa, että olisinko jaksanut lähteä näiden lapsosten kanssa seurakunnan sentit sileiksi -tapahtumaan. Siellä olisi ollut värikuula-ammuntaa, grillausta, olisi saanut yrittää tipauttaa papin puusta alas ampumalla ynnä muuta kivaa. Laiskotti kuitenkin sen verran etten sinne lähtenyt.. eipä noita senttejä ole pahemmin omassakaan lompsassa. Taitaa olla jossain reikä kun häviävät nekin aina tai sitten osaan laittaa sentit sileiksi ihan muuten vain.

Vauva seisoo!

Vauva on tänään esittänyt jo useampaan otteeseen kuinka hienosti hän osaa nousta lattialta ilman tukea seisomaan :)) . Ja voi sitä voitonriemuista ilmettä kun pikkumies seistä jököttää lattialla jalat suorina.. ihana pieni kultaseni :´) . Paras oli kun yhdessä vaiheessa nousi seisomaan, eikä kukaan reagoinut mitenkään, alkoi taputtaa itselleen :D

Niin se vain Vauva kehittyy :)

Teräshäät eli 11. hääpäivä

Tänään on tosiaan taas hääpäivä, jo yhdestoista eli kauan minäkin olen Miestä katsellut ;) Yhteisiä vuosia tulee 15 täyteen elokuussa. Hurjaa.

Miehellä on ollut vapaapäivä tänään, joten rahtasin hänet kauppakassien kantajaksi kauppaan. Miehen suunnatessa kaupan sisätiloja kohti, minä käänsinkin kärryt Alkoon, ja kysyin että eikös nyt hääpäivän kunniaksi voisi lasia sentään kuohuvalla kilistää.. "Ai.. onko meillä sellainen tänään?", kysyi Mies ja virnisti huvittuneena kun ei ollut edes muistanut.. no joo, ei tuo muista lastenkaan syntymäpäiviä joten annetaan anteeksi. Käytiin siis pullo kuohuvaa ostamassa ja saunan jälkeen korkataan.

Oili?

Muunlaiseen hurvitteluun tässä ei sitten kykenekään. Kolmatta päivää alamahaa särkee ja ph-suojat on kovassa tarpeessa (tein jopa muutaman kestoph-suojan - enkä ole hörhö ;D ). Asioista sanotaan aina, että niistä pitää puhua omilla nimillä mutta minusta tuo PeSun sanasto on mukavampi ;) . Asiaan vihkiytymättömille PeSun (=perhesuunnittelukeskustelufoorumi Verkkoklinikalla) sanaston lyhyt oppimäärä: Oili=ovis, Miina=munasolu, Simo=heh, no kai kaikki Simo Siimahännän tietää ;).
No niin, aloin nyt sitten miettimään, että miltä se tuntui kun Oili oli kylässä.. Hittolainen jos se tällaista kipua on niin äkkiä tässä pitäisi miehen pää kääntää ja lisää lapsia saada - tämähän on ihan karmeaa. Kävely sattuu, istumaan käyminen sattuu.. puhumattakaan limailuista (yök juttuja väliin ;) ). Mutta saas nähdä.. tuleeko se täti punainen sitten kahden viikon kuluttua. Jos tulee niin aika tarkkaan samaan menee kuin viimeksi, jolloin pyyhälsi päivä vajaa vuosi siitä kun Pipa oli syntyi.

Mutta nyt saunaan, sitten saa kylmää olutta ja kuohuviiniä. Koko päivä onkin mennyt ommellessa vaippoja ja hamppuimuja.

Tämän päivän ompelun tulos. Tuli hieman erilainen kun vahingossa tuli ommeltua saumat oikealle puolen eikä nurjalle.. piti sitten joustonauhalla peitellä niitä sieltä mistä pystyi. 

Voe änkyrän känkyrä

.. vai miten se Pelle Hermanni aina Pikku Kakkosessa totesikaan. Eilen oli todella masentava aamu herätä ja katsoa ikkunasta ulos. Lunta! Maa ihan valkoinen! Yiiiiih.. ei tähän aikaan vuodesta enää tosiaan innosta. Sama ikävä näky oli taas tänä aamuna.. ja lunta satelee lisää. Onneksi nuo taitavat kyllä taas iltapäivällä sulaa pois. Edelleenkään minä en talvitaminoita kaiva esiin. Kerrospukeutuminen kunniaan.

Hamppua, hamppua, hamppua!

Eilen tuli vihdoin sähköpostiin Kangastukun viesti, että paketti on lähetetty. Tai se viesti oli tullut jo toissapäivän iltana mutta en minä enää niin myöhään meilejä kurki. Joten eilisen päivän istuin tiiviisti koneella ja päivitin postin lähetystenseuranta sivua, että näkisin milloin paketti olisi kotipostissa ja pääsisin sen heti hakemaan. Vihdoinkin pääsisin pesemään hamppua ja pian ompelemaan sitä. Klo 14 jälkeen tuo näkyi saapuneen, joten äkkiä vaatteet niskaan ja postiin. Samalla reissulla hain saumurilangat, niin tuotakin konetta pääsen testaamaan. Nyt hamppu pyörii kolmatta kertaa pesukoneessa.

Saumuri

Äkkiseltään tuumasin, että tuossa koneessa on niin monta liikkuvaa osaa, että noinkohan sitä osaa edes käyttää. Langoitus sujui kuitenkin solmujen avulla hyvin, ja pääsin testaamaan. En kuitenkaan uskaltanut kallista PUL-kangasta ensiksi iskeä testattavaksi, vaan surauttelin aikani kuluksi yhden imetystyynyn sisä- ja ulkotyynyn vetoketjua vaille valmiiksi. Oooh! Ihana kone. Todella nopeasti valmista - taidan perustaa imetystyynykaupan ;) Kai siellä voisi jotain muutakin sitten myydä.. ainakin näitä mausteita ym. tuotteita, niiden myynnistä en aio luopua koska maku on paljon parempi kuin kaupasta ostettavissa. Noiden jälleenmyyjänä olenkin ollut jo (herranjestas kuinka aika lentää) kohta seitsemän vuotta.

Veijo

Yhdessä vaiheessa eilen mietin kirjoittamista blogiin mutta jätin väliin kun Veijo oli selkeästi sekotuulella. Yrittäessäni lukea toisten blogeja klikkaamalla jossain olevaa linkkiä, eteen aukesikin oma dashboardini :o . Yritti mokoma huijata minut kirjoittamaan ja olisi sitten kadottanut työllä ja tuskalla laatimani kirjoitukset bittiavaruuteen?

Tänä aamuna Vauva meinasi alkaa hihkua jo puoli kahdeksalta siihen malliin että "ylös äiti". Minä en tuohon aikaan ole oikein.. hmm.. parhaimmillani, joten käänsin kylkeä ja vain toisella kädellä estin Vauvaa välillä tiputtelemasta niskaani seiniltä peilejä ja lamppuja. Ja sekös pikkumiehen sai suuttumaan.. kele mikä äiti. Lopulta otti ilmeisesti herneen pieneen söpöön nenuunsa, ja kiljui suoraa huutoa suoraan korvaani (ei pidä ihmetellä siis jos tänään on kuulo alentunut) jonkin aikaa, ja simahti sitten selkääni vasten. Nukahdin itsekin ja kun heräsin ja yritin hivuttautua sängystä pois, poju unissaan seurasi loittonevaa selkääni. Keksin sitten kääriä peiton siihen selän tilalle, ja onnistuin poistumaan huoneesta. Jätin radiopuhelimen itkuhälytintoiminnolla tyynylle niin kuulen kun jäpikkä herää.. ja ennen kuin ne peilit, lamput ym. on tiputettu seiniltä alas tai Vauva tehnyt benji-hypyn ilman köyttä sängystä lattialle... sen huudon kyllä kuulisi ilman itkuhälyäkin.

Nettikaupan koukussa

Keskiviikko ja keskiviikon kujeet. Siis aamusta kamalaa härdelliä ja komentelua ja vaatteiden etsimistä (yksi sukka siellä, toinen täällä ja paidat ties minkä päällä.. aah, runosuoni sykkii). Pikapikaa puuron lappaus Vauvan suuhun, Pipan ja Poppanan komentelua, että neidit pukisivat, vaipanvaihto ja päivävaatteet Vauvalle ja sitten menoksi perhekerhoon (ja vielä ennen lähtöä tytöt alkoivat vaatia pampuloita ja pimpuloita hiustensa koristeeksi). Mentiin autolla ja myöhästyttiin taas se joka kertainen 5 minuuttia eli ilmeisesti sillä ei ole merkitystä käytänkö kaura- vai dieselmoottoria. Kerhossa oli tänään ilmoittautuminen kevätretkellekin, joten 18.5. minä ja nämä kolme nuorinta lähdetään retkelle bussilla. Pitää muistaa ottaa mukaan ilmastointiteippi (Tuuliviiri kutsuu tuota nykyään aina jeesusteipiksi) niin saan teipattua tehotytöt paikoilleen välillä.

Kerhosta tulin kiiruusti kotiin. Vauvan kummitäti lupasi eilen 40 euroa synttärilahjarahaa Vauvalle että saan tilata pari Fuzzi Bunzia ja imuja nettipuodista kun hän ei ehdi. Noo, kun kerran itse sen joudun tekemään niin sittenhän se ei kannata Suomesta tilata vaan (ja nyt silmät kiinni kaikki, jotka ovat koukuttuneet kestovaippoihin - seuraava linkki vaarantaa lompakkonne terveyden) Bo:lta.

Koko päivä on mennyt siinä että olen noita sivuja selannut! Ja mieli olisi tehnyt vaikka mitä :D Kaleidoskooppi mokoma meinasi irkissä, että alan kuullostamaan jo hurahtaneelta, eräs toinen valitteli että katu-uskottavuuteni on täysi nolla jo hänen silmissään, ja kolmas että kohta saan lisänimen superhihhulikin :o . Hmm, mutta kun edelleen pitää testata. Hieman innostuin ja saan omastakin taskusta kaivaa lisää, tilaus oli hiukan yli 70 euroa (ja tätä ei sitten Miehelle kerrota). Kuka kumma se väittää että kestoilla säästää rahaa?? Minulla on kuukauden aikana mennyt pienen omaisuuden verran jo kankaisiin ja vaippoihin. Kohta syödään kaurapuuroa loppuvuosi.

Saumurikin saapui vihdoin ja viimein. Testaamaan vain en ole päässyt kun ei ole lankoja. Täytyy illalla käydä kurkkimassa olisiko Citymarketissa saumurilankoja myytävänä, jos ei, niin tiedänpähän ainakin sen, että huomenaamusta on lähdettävä kangaskauppaan. Onnetonta meininkiä jos ei muualta saa :P . Saumurin siis tilasin sunnuntaina ja se tuli, mutta sitä Kangastukun tilausta ei kuulu vieläkään.. grrr.. tahdon hamppuni.

Hui, menipä pimeäksi ja kun katsoin ulos ikkunasta, niin siellä tulee lunta ihan tosissaan :O - jee jee, kohta saa kaivaa joulukoristeet uudelleen? Talvivaatteet on pesty ja niitä ei tosiaankaan kaiveta enää esille. Pitää tällätä enemmän alle vaatetta.

Iloinen autoilija

Taas kerran saivat muut autoilijat katsella kuinka iloselta ja nauravaiselta kuljettaja voi näyttää kun saa ajaa Mercedes Benzillä.. No niin, ja sitten mainostaminen loppuu tähän - mutta hauskaa kyllä oli jälleen ratin takana. Ei se autosta johtunut vaan radio Novasta. Kuuntelen sitä aina autoa ajaessa, ja Ile Jokinenhan siellä oli äänessä jonkun toisen hemmon kanssa kun kaupasta kotiin tulin (heh, jotenkin tuon Ilen äänikin jo saa nauramaan, saati sitten jutut usein). Tällä kertaa herra kaksikko jutteli jotain testosteronista ja sen vaikutuksista. En ihan alusta kuullut mutta olikohan siinä joku tutkimus taustalla.

Se, että naiset töppöilevät peruutuksissa ja parkkeerauksissa johtuu kuulema testosteronin puutteesta. Se kun kehittää (näin ymmärsin - piti keskittyä ajamiseenkin niin voi olla että jotain meni ohi korvien) kolmiulotteista ajattelua tai jotain sinne päin. Ne naiset taas joilla jostain syystä on testosteronituotantoa, pärjäävät noissa asioissa paljon paremmin. Hmm.. siinä se varmaan onkin syy viime keväiseen parkkipaikkakolariin kun onnistuin mersun vetokoukun toisen auton rekisterikilpeen tähtäämään.. minulta puuttuu testosteronia ;D .. Ja minä kun luulin että olin vain taitava tähtääjä.. mikä pettymys ;)

Mutta jatkossa jos kolareita sattuu niin tuossa on hyvä puolustus. Siihen ei voi Mieskään mitään vastaan väittää ;)

Kuntoilusta iloista mieltä

Kyllä oli mukavaa illalla olla kuntosalilla. Hiki tuli ja hauskaa oli. Kuntosalin höyryt ilmeisesti nousevat päähän kun jälleen kerran pois lähtiessä minulla ja K:lla oli tosi hauskaa - hyvä etten metsään ajanut kun jutut oli niin levottomia, niin levottomia autossa. Tai se nauru alkoi jo salilla kun rempseä kuntopiirin vetäjänä ollut nuori nainen kailottaa salissa "perse taakse ja tissit eteen - selkä suorana" (sanatarkasti noin) kun etunostopunnerrusta piti tehdä, ja se ei ollutkaan ihan helppo liike tehdä.

Ihme kyllä aamulla ei ollut edes kankea olo kun heräsin. Sen verran rasitus teki terää, että nukuin 10 tunnin yöunet putkeen kuin pieni possu - kun Vauvakin nukkui eikä herättänyt yöllä kertaakaan, eikä edes sitä joka öistä itkukiljahdustaan päästänyt.. tai sitten minä en vain ole kuullut. Vauvalla puolestaan aamu alkoi hieman kovana.. kun poika heräsi, otin hänet viereeni tissille, ja syötyään poju alkoi mönkiä ja kontata sängyssä ees sun taas. Tällä kertaa vesseli meni liian lähelle reunaa, ja kun siinäkin vielä jatkoi eteenpäin menoa niin lattiallehan tuo tipahti pää edellä :/

Aamu on sitten mennyt tässä vain ollessa - tekemistä olisi vaikka mitä mutta kun tuntuu ettei tässä pääse oikein vauhtiin kun pitää tehotuhoja koko ajan vahtia ja komentaa. Yrittävät vähän väliä päästä vessaan vesileikkejä leikkimään, ja se taas aiheuttaa tulvavaaran. Lisäksi päästävät Vauvan sinne mukanaan ja jostain kumman syystä Vauva on innostunut yrittämään sukellusta vessanpönttöön.. taisi saada smurffiväristä innoituksen. Toisaalta tänään neitien näppeihin tuntuu eksyvän myös kaikki kielletty kuten sakset, veitset sun muut. Eli ei tässä uskalla pahemmin selkäänsä kääntää pois, ja ainakin korvat on oltava höröllä koko ajan että kuulen missä ovat ja mitä tekevät. Jos tulee hiljaista niin sitten on jo kiire mennä katsomaan.

Uusi viikko taas (ja taas uusi vaippa valmis)

Eilen ei tullut ommeltua yhtään vaippaa valmiiksi asti kun väsytti. Piristyin iltasella kuitenkin sen verran että sain aloitettua seuraavaa. Niin ja piirsin T-paitaan kaavat Pipalle ja Poppanalle valmiiksi. Kunhan se saumuri NetAnttilasta tulee, pääsen testaamaan. Tilasin sen eilen kun kerran Mieskin luvan siihen antoi (onhan se Miehenkin mielipidettä kysyttävä kun yhteisiä rahoja tuhlaan ;) ). Hidasta vain tuo palvelu NetAnttilassa.. eilen tilasin eikä vielä tänään ollut edes postin kuljetettavaksi sitä saatu.. hmph!

Kaupassa käydessäni ostin saippuakuplaputeleita, yhden Pipalle, yhden Poppanalle ja yhden muuten vain. Tein sen virheen, että kotona laitoin purkit talteen niin, että Pipa näki - ja vielä sitä ennen puhalsin Vauvan iloksi saippuakuplia muutaman. Vauvan kiukku vaihtui saippuakuplat nähdessään ensin epäluuloisen näköiseksi, sitten alkoi hymyili ja lopulta kikatti :D . Pipa taas oli heti selkäni käännettyä esitellyt saippuakuplaputelit Poppanalle, ja eikös neidit olleet käyneet ottamassa ne omaan talteensa.. Leikkihuoneen lattia tuli pestyä saippuavedellä ja yksi tyyny myös :P - siis saippuanesteet kaatuivat lattialle.. tietysti.

Minä sain ommeltua viimeisen neon vihreän vaipan valmiiksi. Tällä kertaa mintun värisellä mikrofleecellä tuo sisus. Vaippojen ompelu on kivaa! Ja tunnustin minä eilen senkin, että ihan pikkariikkisen minä olen noihin PUL-vaippoihin hurahtanut.. Nyt Kaleidoskooppi on tyytyväinen kun sai hurinoilleen vastinetta ;)

Kolmas tsi-Fuzzi

Nyt taidan lähteä etsimään jotain päälle pantavaa kuntosalia varten. Tunnin kuluttua olisi treffit kaverin kanssa niin lähdetään hikoilemaan. Ihanaa.. reilu tunti jossain ilman lapsia - Mies saa nauttia näistä kaikista kuudesta ihan yksin ;D

Saunan raikkaana

Ihana loisto takapuolessa ;)


Vaippamannekiini

Piti vielä lisätä tähän Miehen kommentti kun valmiit vaipat näki: "Ai sinä teitkin varoitusliivejä.. että jos poika kesällä karkaa pihasta pelkän vaipan kanssa, niin hänet kyllä huomataan." :D Ihana mies minulla ;)

Grillikausi alkoi

Aamun kauppareissun jälkeen sain tosiaan Vauvan päiväunille, joten hetihän se oli kiirehdittävä kankaiden kimppuun. Ja kuten tosiaan tuosta kuvasta näkyi, sain valmiiksikin ennen kuin päiväunet loppuivat :)

Vähän ennen kuin Vauva heräsi, isäni jo soitteli mökiltä, että olemmeko pian tulossa, he laittaisivat grilliä tulille. Niinpä kun mökille päästiin, oli grillipihvit jo paistettu ja pääsimme suoraan ruokapöytään. Ja voi aah ja nam nam kuinka ihanille grillatut pihvit maistuivatkaan pitkästä aikaa.. slurps. Pihvien lisäksi oli valkosipulikermaperunoita, että ihan herkkuateria kaikin puolin.

Poppanan päätä ei palele - talviturkki lähti

Vai pitäisiköhän sanoa, että neitiä ei palele mistään.. Tyttö tuli kysymään, että saako ottaa vaatteet pois ja mennä uimaan. Naureskellen Mies luvan myönsi, ja tuumattiin että eiköhän neiti tule äkkiä järvestä pois kun jalkansa kastelee.. Joo, niinhän sitä olisi luullut - Poppana kirmaili edes takaisin järvessä nilkkoja myöten ja kikatteli, välillä juoksenteli muuten vain pihalla (siis olisi luullut että palelee ilman, ei tuolla sentään ollut kuin +12 lämpötila) ja taas järveen. Sitten alkoi siellä roiskia ja loiskia, kävi välillä sisällä ja taas järveen. Hullun hommaa sanon minä. Kyllä tuo itsensä siellä kasteli.

Rupateltiin niitä näitä, kävin tervehtimässä mökkinaapureita ja katselemassa kuinka heidän mökinrakennusprojektinsa etenee, ja juotiin iltakahvit. Sitten olikin aika lähteä taas kotiin. Mökille jäi Mies, isäni, Tuuliviiri, Poppana ja Pipa.

Toinen vaippa valmis. 

Ompelun tulos

Sain kuin sainkin hieman pätkittäin ommeltua, ja ensimmäinen Fuzzi Bunzin tyylinen vaippa jopati valmistui. Ai että minä pidän tuosta neon vihreästä väristä :)


Ensimmäinen tsi-Fuzzi (tsi=TeeSeItse)

Ihana sadepäivä

Mukava päivä, vaikka ulkona on harmaata ollutkin ja vettä aina välillä ripsauttanut. Tämän päivän kirkasti - ei kuppi teetä ja sympatiaa - vaan se, että tilaaman Ottobre-lehti tipahti postilaatikkoon. Eikä vain yksi vaan kaksi lehteä. Toinen iloinen asia oli Ekopirpanalta tilaamieni kankaiden saapuminen :)) . Eihän tässä voi muuta kuin hymyillä :) . Niin ja irkkitutun lähettämä vaippakaava tuli myös. Aaah, pääsee ompelemaan.

Edes Pipan ja Poppanan jatkuva tukkanuottasilla olo ei saa minua nyt suuttumaan - kunhan välillä vain hihkaisen että olkaas nyt kunnolla ;) . Tehoa hihkaisulla on ihan yhtä paljon kuin sillä että karjaisisin kunnolla.. siis nolla. No, onpahan edes kaksi jotka pitävät elämää talossa kun Tuuliviiriä ei ulkoa poissa pitele edes sade tänään, ja Esikoinen on jalkapalloharkoissa ja Isosisko istuu tietokoneella kirjoittelemassa sähköpostia kavereilleen. Pipakin jaksaa nyt hyvin Poppanan kanssa riehua kun otti kolmen tunnin päiväunet. Yhtä pitkät kuin Vauva.

Ottobre-lehdissä oli ihania kaavoja. Kunhan saan vaippaompelut tehtyä, on pakko siirtyä vaatteisiin. Siis pakko ostaa vielä lisää kankaitakin. Kai se pitää se saumuri saada. Kokeilen josko saisi sponsoriapua vanhemmiltani eli esittelen tuota heillekin iltasella kun saapuvat viikonloppuvieraisille.

Hihii.. keittiöstä alkoi kuulua astioiden kilinää kun tätä kirjoitin. Menin äkkiä katsomaan mitä siellä tapahtuu, ja Vauva oli askelten äänestä kuullut, että tulen joten keittiöön päästyäni Vauva konttasi turbovaihde päällä karkuun ja astianpesukoneen luukku oli auki :DD . Poika oli meinannut ilmeisesti auttaa tyhjentämisen kanssa :D . Ihana Vauva!

Mutta nyt ruoka Vauvalle ja sitten ompelukoneen kimppuun jos Vauva vain antaa siihen tilaisuuden.

Eilisestä

Eilinen loppupäivä meni jälleen tuttuun torstaityyliin. Siis kiirettä piti. Oli se perheneuvolan tapaaminenkin missä mukana oli minä, Esikoinen, Esikoisen opettaja, psykologi ja perheneuvolan työntekijä. Esikoinen laittoi jälleen suun suppuun kun keskustelemaan ryhdyttiin, eikä suostunut puhumaan. Niinpä keskustelu jäi jälleen aikuisten heiniksi. Kuulin nyt myös viimeisimmästä nujakasta koulussa viime viikolta. Esikoinen ja joku viidesluokkalainen olivat ottaneet yhteen ihan kunnon nykkitappelulla :/ . Esikoisen opettaja oli ollut silloin välituntivalvojana ja napannut Esikoisesta kiinni, ja oli kuulema saanut tosissaan pitää kiinni (hentoisen oloinen nainen) kun poika oli yrittänyt uudelleen päästä huitaisemaan toista. Kaikki oli alkanut ilmeisesti niin että kumpikin osapuoli oli ensin suullista herjaa heittäneet ja sitten oli pinna mennyt molemmilta. Huh huh. Kyllä se sanonta pitää paikkansa "pienet lapset, pienet murheet - isot lapset, isot murheet". Kuitenkin opettaja myös kehui Esikoista eli tämä osaa olla iloinen ja huomaavainen poika, paitsi kun tulee niitä huonoja päiviä. Silloin ei yhteistyöhaluja löydy yhtään, ja Esikoinen ei tee mitään mitä ei itse halua, ärisee ja on epäkohtelias.

Seuraavat kaksi käyntiä Esikoinen käy yksinään psykologin kanssa juttelemassa, jos suostuisi puhumaan kun huone ei ole täynnä aikuisia. Katsotaan sitten löytyykö mitään apuja. Psykologikin totesi, että mitään ei voi tehdä, jos Esikoinen ei itse halua. Mutta kokeillaan josko jotain löytyisi miten oppisi purkamaan suuttumustaan muutenkin kuin uhittelemalla nyrkeillä tai lyömällä viattomia pulpetteja ja seiniä, mikä on ollut myös tapana koulussa kun oikein suututtaa.

Miehelle illalla kerroin tuosta nyrkkeilytappelusta (ja siitä että yökyläilyt kavereiden luona ovat nyt ei-ei kunnes käytös paranee), niin mitä tuo hyväkäs tekee? Olin varma että hermostuu mutta sen sijaan kysyi Esikoiselta "no kait sinäkin sait osuttua siihen toiseen?" ja virnisti! Totesi sitten kyllä ettei nuo nyrkinheilumiset ole sallittuja, ja tuo yövierailukielto on voimassa. Ilmeisesti Mies muistelee omia nuoruusaikojaan jolloin isoveljensä häntä höykytti.

Tapaamisesta kiireellä kotiin, että Esikoinen ehti syödä ennen jalkapalloharkkoja, ja minä myös. Poppanalla oli viimeinen muskari tältä keväältä, ja siellä oli nyyttikestit eli piti olla eväätkin mukana. Alunperin oli tarkoitus, että Isosisko, Pipa ja Vauva tulevat myös mukaan, mutta tottakai kun tällaisia suunnittelee niin Vauva laittaa pakan uusiksi. Pikkuinen päätti nukkua piiiiiiiitkät päiväunet niin ettei lähtijöitä ollut kuin minä ja Poppana. Muskarissa nauratti kun lapset olivat niin innoissaan ja kiljuivat riemusta kun opettaja puhalteli saippuakuplia (musiikki soi taustalla) ja lapset yrittivät kilpaa niitä kuplia hajottaa. Voi tuota elämisen riemua :) . Toivottavasti ensi syksynä pääsee jatkamaan.

Lisää hampaita

Vauvalla huomasin jälleen uuden hampaan. Nyt on hienosti kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla.. ja imetys saa uusia teräviä ulottuvuuksia. Onneksi Vauva ei ole aikoihin yrittänytkään purra eli toivottavasti on unohtanut jo moiset elkeet kokonaan. Muuten voi äidiltä päästä kilju jos noita naskaleita rintaan kokeilee. Pitkästä aikaa kaivoin illalla kantoliinankin esiin ja lähdin Vauvan kanssa pienelle kävelylenkille. Poppana lähti myös mukaan. Käveltiin tuohon joen rantaan ihailemaan kuinka tyyni joki oli ja kuinka kaunista oli kun aurinko väritti veden laskiessaan. Todella nätti ilta, ja lämmin. Hyvin Vauva kantoliinassa viihtyi vaikka en edes muista milloin viimeksi olisin liinassa kantanut. Joskus viime vuonna se oli.

Tuuliviiri näytti taas illalla kuinka sekaisin menee väsymyksestä. Poika oli ulkona kuusi tuntia kavereidensa kanssa koulun jälkeen, ja niinpä puoli yhdeksän aikaan simahti sohvalle. Puolen tunnin unien jälkeen havahtui hereille ja oli aivan sekaisin. Silmät seisoivat päässä ja hyvä ettei seiniä päin kävellyt kun alkoi haahuilla ihan sekaisin ympäri taloa. Oli kuulema Esikoiselle selittänyt, että on aamu ja pitää kouluun lähteä. No, pikainen komento sänkyynhän siitä oli annettava ja eiköhän poika jälleen kerran nukahtanut jo ennen kuin pää tyynyyn koski :)

Luonnon ihmeitä

Tuuliviiri käveli ja talloi illalla Miehen selkää (siis selkähierontaa antoi) ja samalla isä ja poika juttelivat päivästä. Uutisissa näytettiin sinivuokko tai joku muu kukka (ei siis poliisi-sinivuokkoa), ja minäkin havahduin sen verran että tuumasin nähneeni tänään nokkosperhosen. Mies kertoi nähneensä hyttysen, ja koska Tuuliviiri ei halunnut osattomaksi tässä luontoaiheessa jäädä, paukautti nähneensä sipuliperhosen :DD . Selvisihän se sitten että Tuuliviiri tarkoitti tietenkin sitruunaperhosta.. s:llä alkoi joten eikö tuo nyt ollut ihan sama asia ;D ?

Tuosta tuli mieleen vielä kuinka Tuuliviirin opettaja kertoi eilen saaneensa hauskan hetken lukiessaan Tuuliviirin kirjoitustehtävää (sanat oli kyllä kirjoitettu oikein mutta sisältö..). Tehtävänä oli ollut kirjoittaa kuvista tekstiä ja kuvana oli ollut kuinka Kalle on juoksemassa kuntopolulla. Sen sijaan että olisi noin kirjoittanut, niin lapsuksena teksti oli ollut seuraava: "Kalle juoksee kuntopullolla". Opettaja oli kirjoituksen näyttänyt Tuuliviirille ja kysynyt, että missä on vika - huomasihan poika sen itsekin ja oli alkanut nauramaan.

Saumuria tarttee - juu vai ei?

Yhdessä vaiheessa tuumasin etten saumuria taida hankkia kun ovat niin kalliita. Kuinkas sitten sattuikaan, eikös irkissä joku jo laittanut eteen linkkiä Netanttilaan ja sieltä löytyisi saumuri 199 eurolla. Hmm, tuo olisi jo edukas verrattuna niihin mitä olen tähän asti nähnyt. Mieheltä sitten kysyin illalla, että saanko saumurin - kuulema saan jos ostan hänelle viikon kuluttua kirkkaan pullon mökille kun menee viettämään vapaa viikonloppua sinne :D . Tuo voisi olla jo kannattava kauppa ;) . Eikä Mies tuota kuitenkaan kaikkea kerralla joisi, se riittäisi useammaksi viikonlopuksi.

Aamua

Vähän kahdeksan jälkeen aamulla alkoi pinnasängystä kuulua "tätätättää hää hää" ja pikkuherra jytäsi vasten laitoja. Nappasin pojan viereen ja imetin makuullani kun en olisi millään jaksanut herätä. Otti niin voimille kun koko yön olin unissani pelannut Kaleidoskoopin kanssa korttia ja tikin voittaja sai aina kestovaipan palkinnoksi ja kierroksen voittaja pääsi hahtuvavillahousuja tekemään.. minäkin pääsin toisia jo aloittamaan.. siis unessa :D

Kuinkas sattuikaan sellainen ihme, että Vauva nukahti viereen! Jippii.. sain siis jatkaa unia itsekin. Herättiin sitten kymmenen aikaan kumpikin. Pipa ja Poppana olivat jo hereillä mutta näin pintapuolisesti näyttää siltä, että tytöt ovat katsoneet vain aamun piirrettyjä nauhalta kun mitään kaaosta ei ollut vastassa. Lihapullapaketin olivat jääkaapista ottaneet ja mussuttaneet lihapulla suihinsa mutta hyvähän se on että osaavat itsensä ruokkia ;)

Testi

Että näin..


You're a girl power mommy! You love to be girly,
but you're no pushover. Your kids are learning
that gender differences don't have to mean
gender inequality. You've taken back pink, and
you don't care who knows it!


What kind of a freaky mother are you?
brought to you by Quizilla

Tajunnan häilyntää

Hohhoijaa.. huomaa, että on keskiviikko kun ei meinaa koneelle ehtiä. Aamusta oli toki sen verran kiirehdittävä heti herättyään koneelle, että näki vauvauutisia :)) . Eilen illalla kellotettiin yhden irkkikaverin supistuksia irkissä, ja lopulta annettiin onnen toivotukset matkaan kun synnärille suuntasi. Ja niin vain oli yöllä tyttö syntynyt, ettei ollut turha lähtö. Onnea vain Ewo! (jos tämän luet jossain vaiheessa).

Sitten pikapikaa vaatteet päälle ja kerhoon. Kerhossa sain Pipalta otettua kengät pois ja kun nousin lattialta ylös, silmissä pimeni hetkeksi. Se meni kyllä ohi pian. Pääsin pöydän ääreen ja aloin juttelemaan K:n kanssa kun yhtäkkiä alkoi taas päässä keinua ja silmissä pimetä. Painoin päätä polviin mutta silti pyörrytti ja pahasti. K oli pelästynyt kun olin kuulema mennyt aivan valkoiseksi kasvoiltani, että mitäs nyt. Pyysin hakemaan emännältä pari sokeripalaa, olo muistutti turhankin hyvin odotusajoilta tuttua liian alhaista verensokeria. K haki sokerit ja emäntä toi vielä maitoa ja teki palan ruisleipää. Olo oli karmea! Pyörrytyksen lisäksi alkoi vapisuttamaan ja hikoilin kylmää hikeä sormenpäistä varpaisiin asti. Vartti meni ja olo alkoi olla normaali eli verensokereissa se vika oli :/ . Kiva kiva.. ei minulla ole aikaisemmin verensokerit tuolleen heittäneet ei-odotusaikana, nyt vasta Vauvan syntymän jälkeen on ollut pari kertaa. Tk:n labrassa olisi jo odotamassa lähete sokerirasitukseen kun vain saan aikaiseksi mennä. Vuosi synnytyksen jälkeenhän nuo on hyvä katsoa kun raskausdiabetes on ollut. K tuumasi vielä, että hänelläkin on ollut pyörrytys ja hikoilukohtauksia kilpirauhassairautensa takia mutta ei kyllä lähellekään samanlaisia, kun tuona aikana onnistuin hikoilemaan paitani märäksi niin että sen näki :P

Kerhosta käveltiin Pipan ja Vauvan kanssa kotiin, Poppana pyyhälsi metsän poikki edeltä. Pipakin jopa käveli! Hetki kotona ja sitten minua taas vietiin. Oli tapaaminen Tuuliviirin opettajan kanssa HOJKS:n merkeissä. Opettaja kehui Tuuliviiriä niin että meinasi alkaa punastuttamaan. Ekaluokkalaiseksi Tuuliviiri osaa kuulema kirjoittaa uskomattoman hyvin - opettaja onkin antanut kokeilumielessä tehtäviä kakkosluokalta, ja nekin menevät täysin oikein :o . Opettaja on kuitenkin sitä mieltä, että vielä tokan luokan pitää tuolla pienluokalla "kypsymässä", ja kolmannella siirtyisi sitten yleisopetukseen. Se sopii hyvin meillekin.

Tulin kotiin, ja taas lähdettiin melkein samantien uudelleen. Tällä kertaa Miehen kanssa veneeseen öljyjä ostamaan ja ruokaa. Autossa olo muuttui taas yllättäin yhtäkkiä heikoksi, alkoi huimaamaan ja vapisuttamaan- tuntui taas että taju lähtee. Avasin ikkunan ja työnsin pääni ilmavirtaan ja se auttoikin. Lisäapua sain kun ostettiin kaupasta suklaata (hmm.. tuon takia voisin saada näitä kohtauksia useinkin ;) ). Että se taas siitä herkuttomasta huhtikuusta. Taidan kokeilla herkutonta toukokuuta kun sitten saan E.K.:lta takaisin itsekurini - eikös?

Mahassakin alkoi automatkalla sellainen särky, että pelästyin jo täti punaisen tekevän tuloaan. Se riesa tässä nyt enään olisi puuttunut mutta ei tuo sittenkään tullut. Jomotus alamahassa kyllä on ja pysyy mutta ehkä sen kestää kun ei tarvitse tätiä sietää - yhtään ei ole ikävä vaikka viimeksi on täällä kyläillyt 8/03. Tosin.. jos se täti tulisi niin pääsisi taas Mooncupia testailemaan mutta mielummin kyllä olen vielä kesän ainakin ilman tädin seuraa.

Mies on käyttänyt vapaapäivänsä pääosin veneen kimpussa. Välillä purppasi isälleni puhelimessa, että ensi vuonna tämä saa itse huoltaa veneensä, on niin karmea jobi. Pestä, maalata ja vahata :D . Eihän kukaan nytkään pakota.. paitsi kauhea hinku saada se vesille.

Vauva yllätti

Eilen illalla Vauva rummutti pomppupalloa siitä tukea ottaen - paitsi että yhdessä vaiheessa pikkumies seisoi muutaman sekunnin täysin ilman tukea ja kävi sitten varovaisesti istumaan ilman tukea! Herttinen sentään. Minun pienen pieni vauvani! Kuin vielä sen vakuudeksi että tuo tosiaan onnistuu, äsken keittiössä poika nousi lattialta seisomaan, tosin pyllähti sitten pepulleen alas takaisin. Snirf.. kohta tuo kävelee. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa kun kehittyy mutta kamalaa kun sitten minulla ei ole enää Vauvaa vaan Taapero.

Painonpudotus

Viime viikko sujui ilmeisesti aika hyvin. Tämän aamun puntari antoi tulokseksi -800 grammaa vähemmän kuin viikko sitten :)) Tästä on hyvä jatkaa.

Lapsiasiaa

Kookoksen kirjoitus saa minutkin kirjoittamaan. Lähinnä aloin miettimään, että mistä käsitys, iso perhe = yhteiskunnan elätettävänä olo, tulee? Kotihoidon tuki on toki etuus yhteiskunnalta mutta niitä lapsiahan tuolta Arkadianmäeltä on kehoitettu synnyttämään nykyistä enemmän jopa. Joten siltä taholta ei kotiäideille tuomiota tule. Oikeastaan vain työssäkäyviltä äideiltä minä olen kuullut tuon yhteiskunnan elätti -jutun. Miksiköhän noin? Kotiäitiys on työtä sekin, tässä vain on palkka paljon huonompi kuin mitä jos veisi lapset yhteiskunnan ylläpitämään päivähoitopaikkaan ja menisi itse töihin. Veroja olen maksanut kun töissä olin, veroja maksan myös näistä tuloista. Jos äidillä on työpaikka odottamassa ja haluaa jäädä kotihoidon tuelle, niin saapahan kenties joku muu arvokasta työkokemusta sillä aikaa sijaisena.

Meillä minä olen työtön. Yrityksen puutteesta se ei johdu mutta kun täällä ei töitä ole. Olisiko pitänyt siirtää tuon takia lasten "hankkiminen" siihen että olisi työpaikka, ja todeta kenties sitten että "voi kettu, lapsia ei tulekaan".. Jos sitä työpaikkaa nyt ylipäänsä olisi vieläkään.Pahimmassa tapauksessa olisin nyt yli kolmekymppinen, lapseton ja työtön edelleen. Miehen palkka taas on selkeästi alle keskiluokan palkkatason. Siitä huolimatta emme me ole edes oikeutettuja sosiaalitukeen - siitä pitävät lapsilisät huolen. Olen monesti ihmetellyt miten ja ketkä sitä sosiaalitukea onnistuvat saamaan. Sen kerran kun vuosia sitten sosiaalitoimistossa tuli käytyä, totesin että niillä on eri vinkeät laskukoneet siellä.. niiden mukaan meillekin jäi jopa pari tonnia ylimääräistä (markka-aikaan siis.. olisikin euroja) joka kuukausi. No, onneksi se oli vain tilapäinen kuoppa josta selvittiin ottamalla opintolainaa ;D . Tulot ovat siis pienet mutta kyllä näillä toimeen tulee ja makselee pois näitä asunto-, auto- ja opintolainoja hiljakseen. Omakotitalo tulee ehdottomasti halvimmaksi asumisvaihtoehdoksi, vuokralla asumiseen meillä ei olisi varaa.

Vauvakuume on meillä siis riittänyt siihen, että lapsille on annettu lupa tulla (ja kyllähän nuo tulosta ovat ilmoittaneetkin melkein samantien). Lisäksi on myös se tunne ettei perhe ole tässä. Olen kuullut monen puhuvan siitä, että se tunne perheen täynnä olemisesta tulee - odotan sitä ;) . Vauvakuumeeseen minulla liittyy myös synnytyskuume. Se on joka kerta ollut selkeästi yksi elämäni kohokohtia. Niin mielelläni vielä haluaisin päästä pukertamaan maailmaan (ainakin) yhden pienen ihmisen, saada vastasyntyneen tuhisevan pienen paketin syliin ja päästä nuuskuttelemaan sitä vauvantuoksua. Imetysaikaakaan en ole kokenut sitovana - päinvastoin. Silloinhan se on ollut hyvä mennä ja tulla kun ruoka kulkee mukana, ei lopu kesken ja on aina sopivan lämpöistä. Sörsseleiden kanssa on pitänyt jo vähän suunnitella niitä menoja etukäteen.

Yövalvomisista ja koliikeista minulla ei ole pahemmin kokemusta - se tunnustettakoon. Tai no toki yövalvomisia on meilläkin ollut sen verran, että voin kuvitella mitä se voisi olla pahimmassa tapauksessa. Se varmasti imisi mehut ja veisi ehkä osan vauvakuumeesta pois, ainakin hetkeksi. Meillä kuitenkin on enemmän nukuttu kuin kukuttu, enkä voi sanoa kärsineeni pitkäaikaisesta unenpuutteesta. Näin ollen jokaisen lapsen olen jaksanut myös hoitaa itse. Valitus on kuitenkin jokaisen oikeus, joten enköhän minäkin ole jotain valitettavaa vauvoista/lapsista keksinyt :)

Minä olen itse ainoa lapsi, joten sisaruksista ei ole kokemusta. En niitä kyllä koskaan kaivannutkaan. Miehellä on isosisko ja -veli, ja häneltä olen monesti kysellyt, että ovatko nämä meidän pellavapäämme ihan normaaleja nahisteluineen - ovat kyllä kuulema. Olen kyllä usein kiittänyt onneani, että minä olin ainoa lapsi ;D . Kieltämättä jossain vaiheessa omien tavararoiden jakaminen oli vaikeaa mutta niin se näyttää olevan vaikka olisi sisaruksiakin. Omasta pidetään hampaat irvessä kiinni ja vaikka puraistaan jos ei toinen usko ;)

Summa summarum.. hyvähän se on että jotkut lapsia "tekevät" niin suomalaiset eivät kuole sukupuuttoon ja ehkä niitä veronmaksajia riittää jatkossakin. Toisaalta se yksikin lapsi voi varmasti riittää - eivät kaikki halua tällaisen karusellin pyörittäjiksi ;) (kukaan viisas ei halua?). Jokainen tekee itselleen parhaan ratkaisun, toivon mukaan sellaisen ettei sitä tarvitse koskaan katua. Minulla on täällä yksi tuttu vanhempi nainen, ehkä joku 65 v. - en ole ikää kysynyt, joka muistaa aina sanoa minut nähdessään kuinka hän katuu sitä, ettei aikoinaan enempää lapsia hankkinut (kaksi on).

***

No, tuo tuosta. Pakko kehua tähän vielä Vauvaa, joka oppi eilen uuden taidon :) . Pikkuherra hyppeli sohvalla aikansa ja kun kyllästyi siellä oloon, pakitti oikeaoppisesti sohvalta alas :) . Ensimmäistä kertaa tuli jotenkin muutoin kuin pää edellä syöksyen.

Tänään huomasin Vauvasta senkin, että pikkuinen tietää jo ilmeisesti mikä on ei-suotavaa puuhaa. Kirjoittelin tätä blogia kun alkoi kuulua ropinaa. Vauva oli ottanut Isosiskon penaalin ja tyhjensi sitä onnellisena ravistellen lattialle (kamala määrä kyniä ja kumeja sisältönä). Siinä vaiheessa minä hihkaisin "voi ei" ja lähdin kohti Vauvaa. Vauva tiputti penaalin ja lähti äkkiä konttaamaan kauemmas kaaospaikasta, istahti pepulleen ja virnisteli kun minä siivosin jälkiä. Yritti vielä kahta viimeistä kynää siepata syötäväkseen kun sulloin muita kyniä penaaliin takaisin.

Ennakoiva palohälytin ?

Palohälytin aloitti jälleen iltapäivällä mystisen piippauksensa aina silloin tällöin, vaikka eilis illan ja yön oli hiljaa. Piti käydä ottamassa se pois eteisen katosta ettei herätä Vauvaa, joka silloin nukkui päiväuniaan. Piipitys loppui kun toin palohälyttimen olohuoneeseen, eikä se ole sen jälkeen inahtanutkaan. Vähän sen jälkeen Pipa toi minulle poltettuja tulitikkuja - Poppana oli jostain löytänyt askin ja alkanut jälleen kerran niillä leikkimään (ja on varmasti kielletty asia!). Tästä lähtien ilmeisesti teen niin, että kun tuo palohälytin alkaa piippaamaan muka sen merkiksi että paristo olisi tyhjä (vaikka ei se ole) , niin etsin tehotytöt ja katson mitä puuhaavat.

Tyttökavereiden opas taaperovuosiin

Hehehee.. Vicky Iovine osaa kyllä kirjoittaa noita opaskirjoja niin että lukijalla on hauskaa. On ihan pakko tässä ottaa pari lainausta (ja ehdin vasta muutaman kymmenen sivua lukea), enkä voinut kuin nyökytellä heti aloituksessa, jossa Iovine kirjoittaa seuraavasti:

"Elämä oli paljon helpompaa, kun vauvan saattoi laskea johonkin ja olettaa, että hän pysyisi aika lailla paikallaan. Liike ei ollut vielä niin merkittävää, että silmien räpäyttäminen tai pään kääntäminen olisi merkinnyt katastrofia. Nyt sama lapsi pyyhältää tuhoon tuomitusta huoneesta toiseen kuin kuolemaa janoava mielipuoli, ja antaisit mitä tahansa, jos hän vain pysyisi hetken paikallaan. Ajoittain minusta tuntui siltä kuin olisin yrittänyt laittaa suitsia kimalaiselle."

Voi ah, kuinka totta tuo onkaan. Ja kun tuon voi meillä tällä hetkellä kertoa kahdella, eikä varmaan mene aikaakaan kun jo kolmella. Poppana ei osoita vielä merkkejä kypsymisestä ;) Noita tuhoon tuomittuja huoneitakin paljastuu silmien eteen iltaisin monta.. miten nuo ehtivätkin. Ja minä voisin vannoa etteivät ole jossain huoneessa käyneetkään mutta se silmänräpäys muualla riittää kyllä täystuhoille. Harmi ettei siivoamiseen riitä silmänräpäytys.

"Kymmenen yleisintä taaperoihin liittyvää uskomusta:

10. Mitä älykkäämpi vauva on, sitä aikaisemmin hän oppii kävelemään."

Niin varmasti.. Älykkyydellähän onkin tuon asian kanssa paljon tekemistä.

"9. Jos lapsi osaa puhua, hänen kanssaan voi neuvotella."

Juu-u.. jos jaksaa pinkoa lapsen perässä ja pulputtaa. Tosin on minusta seinätkin kuulevat paremmin kuin lapsi. Lisäksi neuvotteluista voi tulla yhtä pitkä kuin 30 vuotinen sota oli eli ehkä aina ei kannata yrittää neuvotteluteitse asioita selvittää.

"8. Taapero haluaa ehdottomasti nukkua omassa sängyssään etenkin, jos lakanoissa on ralliautojen tai barbien kuvia."

Pitää melko hyvin kutinsa meillä. Tosin viime aikoina Pipa on alkanut tehdä samaa kuin Poppana aikoinaan eli kipittää kaikessa hiljaisuudessa jossain vaiheessa Isosiskon viereen nukkumaan :D . Isosisko ei siitä ole moksiskaan vaikka aamulla herää Pipa vieressään.

"7. Purevat taaperot ovat huonon kasvatuksen tulos."

No niinpä niin - syyllistetään nyt vanhempia sitten siitä että lapset ovat neanderthalendilaisen tasolla vielä tuossa iässä. Ei no, vakavasti puhuen. Kuonokoppa taitaisi olla ainoa keino varmistaa ettei ikinä pure ketään - sitä ikävä kyllä on sattunut (niin että lapsi on joutunut purruksi ja tullut itse pureneeksi) vaikka kuinka on tolkutettu ettei saa purra. Onneksi nämä eivät ole olleet kovia purijoita, pari kertaa on tainnut joku joutua hampaiden väliin mutta siinä se. Noloa, ärsyttävää mutta normaalia - sitä on tainnut tehdä joka lapsi jonka tunnen.

Lasten Koo-serkku, Pipaa kolme kuukautta nuorempi, oli päiväkodin kauhutapaus. Ei tainnut mennä päivääkään etteikö poika olisi ollut nurkassa tuossa 1-2 vuoden ikäisenä sen takia, että puri muita. Mutta esikuvana kotona oli kolme koiraa, jotka ottivat kaiken aina hampaisiinsa :/ . Koo oli metka kylävieras, sain itsekin nostella rivakasti jalkoja turvaan kun poju tuli lähelle tai muuten olisin saanut tuta posliinikaluston kintuissani. Ja lapset menivät Koota karkuun nopsaan kun olivat pari kertaa saaneet hampaista :D . Näin jälkikäteen tuo naurattaa :D .

"6. Pojat ja tytöt leikkivät tismalleen samoja leikkejä, jos heitä ei missään vaiheessa altisteta sukupuolisidonnaisille leluille, kuten nukeille ja pyssyille."

Leikkivät ja eivät leiki. Meiltä löytyy sekä autoja että nukkeja, kumpiakaan ei ole esim. Vauvalle esitelty mutta niin vain tuo otti auton käteensä ja lähti konttaamaan ympyrää eteinen - keittiö - olohuone - eteinen ja ihan oikeasti leikki sillä autolla. Nukeista kiinnostaa vain vauvanukke joka hokee "mamma, mamma" ja sekin vain sen aikaa kun puhuu.

"5. Luonto varmistaa, että taapero pitää ruoasta, jota hänen kasvava kehonsa tarvitsee."

Juu juu.. pitää viimeistään sitten kun on tarpeeksi nälkä. Kunhan se ei ole puuroa, se ei meillä ole uponnut kehenkään sen jälkeen kun 2 vuotta tulee täyteen.

"4. Taaperot rakastavat vastasyntyneitä vauvoja (etenkin pikkuveljiään ja -siskojaan) ja kohtelevat näitä aina hellästi ja lempeästi."

He he hee, ho ho hoo.. aina varsinkin ;) Vai olisiko niin että jos taapero suuttuu jostain niin silloin kannattaa siirtää vauva turvaan ettei joudu kiukun kohteeksi..

"3. Taaperot rakastavat eläimiä (etenkin kaduilla kulkevia vieraita koiria) ja kohtelevat näitä hellästi."

Meillä eivät rakasta. Alkavat huutaa tai jähmettyvät seisomaan kun tulee koira vastaan. Oli se sitten tuttu tai tuntematon.

"2. Taaperoissa ja vauvoissa on se ero, että taaperot ilmaisevat tunteitaan paremmin."

Jeps. Lattialle heittäytyminen korvia raastavan kirkunan kera sujuu ehdottomasti paljon paremmin kuin vauvalta. Ja varsinkin jossain automarketissa tuo on kerrassaan mahtavaa.

"1. Äitisi sai tosiaan sinut oppimaan kuivaksi ja siistiksi jo puolitoistavuotiaana."

Hmm, eipäs ole tullut kysyttyä että milloin. Minulle kyllä riittää, että parivuotiaana alkaisi olla päiväkuiva ja ehkä yökuivakin (tähän asti on kaikki olleet).

Odotan mielenkiinnolla että löytyy lisää aikaa jatkaa tuon kirjan lukemista.

Veijo Veijo.. soo soo

Kuulinpahan tässä kiertotietä Veijon kiusaavan E.K.:ta ja estävän tältä kommentoinnin täällä minun blogissani (kiertotie: E.K. meni juoruamaan Kaleidoskoopin kommenttiraitaan, ja Kaleidoskooppi vinkkasi irkissä - hyvin viestit kulkee ;) ). Ärsyttävä tyyppi kun kenkkuilee näin usein. Tuli jo mieleen että annan rukkaset koko Veijolle ja lähden vuodatusparatiisiin.. sehän olisi vielä suomenkielinenkin.

Mutta mutta.. saakoon nyt vielä mahdollisuuden.. kunhan lopettaa tuon möksötyksen äkkiä. Mitä tästä elämästä tulee jos miehet käy nenille hyppimään?

Lompakon siivous

Huomasin että nyt on joku "Siivoa lompakkosi" -kampanja menossa, joten otanpa osaa siihen minäkin.. ikävän laiha lompsa kyllä rahapuolelta.

- Kotijäätelön etukortti
- Hesburgerin bonuskortti
- helsinkiläisen tilataksin kuljettajan käyntikortti (kyytiin 1-10 hlöä)
- Filmtownin ViP-kortti
- HOK-Elannon S-etukortti
- Ykkösbonus/Tiliraha -kortti
- Sampon pankkikortti
- Nordean pankkikortti
- oman osuuskauppamme S-etukortti, tilin ja luoton kera (ja se käytetyin)
- plop plop plop -kortti (siis Plussaa)
- kirjastokortti
- valokuvaamon etukortti (harmi vain, liike laittoi lapun luukulle just vähän aikaa sitten)
- SPR:n veripalvelun kortti (A Rh+)
- 7 kpl:tta Kela-kortteja (oma ja lasten)
- Vauvan Nordean tilin asiakaskortti
- Silmä-Optiikan palvelukortti
- lasten valokuvia
- 1,65 € rahaa kolikkopuolella
- vanha Citymarketin tarjouskuponki
- kuntosalin kymppikortti (en ole uskaltanut käydä vielä, mitä jos selkä sanoo työsuhteen uudelleen irti?)
- 13 kaupan kuittia (mm. 2x Lidl, Expert, 4x Prisma, 3x plop plop kauppa)
- uuden kännykän takuukuitti
- lisää valokuvia lapsista, miehestä ja kummipojasta
- vanha työnhakijan asiakaskortti
- henkilökohtainen terveyskortti mistä näkyy rokotukset
- elinluovutustestamentti
- McDonaldsin Perhekerhon etukortti 2005
- ajokortti

Voi huokaisu.. ei se ole ihmekään ettei lompsasta rahaa löydy kun pelkkää korttipeliä selkeästi täynnä. Nyt jäin vain miettimään, että mihin on kadonnut se aseenkantolupa mikä minun on pitänyt uusia jo monta vuotta.. Voi rähmä. Nyt pitää sekin etsiä jostain. Ja nyt täällä piippaa jossain mutta mikä ja missä.. Jaaha, se olikin eteisen palohälytin, ei sen kummempaa.

Mitä vaaditaan krapulaoloon?

Ehei, ei siihen tarvita pullollista Leijonaa (se on täysanestesia pitkäksi aikaa), eikä edes puolta pullollista. Siihen riitti kaksi pullollista saunaolutta illalla, ja yö tunnin välein herätyksiä kun Vauva huuteli. Ne huudotkin vain sellaisia, että minä heräsin ja Vauva nukahti - ei ole reilua ei. Ja taas kun itse nukahdin, Vauva heräsi heti - tai siltä se ainakin tuntui. Puoli neljältä vaadittiin sitten kovempia otteita eli tissitainnutus mutta sama rumba jatkui. Vähän ennen kuutta ei ollut sitten enää edes mikään pikku huuto, vaan kunnon karjunta.. ja sitä kesti tunnin, eikä mikään ollut hyvä. Lopulta Nukkumatti tai Unijukka tai mikä lie armahti minut, ja nukutti Vauvan. Sain nukkua ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia putkeen.

Niinpä kun ylös nousin, oli pää sekaisin kuin Haminan kaupunki ja pikku-ukot pitivät karkeloita siellä. Kaleidoskooppi ehdotti Panacodia mutta se olisi tehnyt krapulaolosta täydellisen kun kuvaan olisi tullut yrjötyskin. Ei kiitos. Kahvia vain ja paljon. Nyt alkaa olo olla ok, ja Vauvankin sain juuri nukkumaan.

Niin sekaisin en onneksi kuitenkaan ollut aamulla, että olisin unohtanut Ekopirpanasta tilata pul-kankaita ja mikrofleeceä. Pääsee lisää vaippoja ompelemaan *odottaa jo malttamattomana, vaikkei tilausvahvistuskaan ole meililootaan kolahtanut* ...

Hammaskeiju kävi

Vauvan luona kävi selvästi hammaskeiju :) Kolmas hammas on tullut yön aikana läpi, joten ehkä ei tarvitse sittenkään miettiä tekareiden tilausta yksivuotislahjaksi.

Tämä päivä on muuten kulunut pyykkisotaa käyden. Puhtaat pyykit on nyt järjestyksessä ja viikattuina - mutta ei todellakaan vielä kaapeissa asti. Ja vaikka pyykinpesukone on pyörinyt hullunlailla, on likapyykkikori niin täynnä taas, että pyykit valuvat taas lattialle. Toivotonta. Mies on ilmeisesti todennut saman, eilen alkoi puhumaan kodinkoneliikkeessä pesutornin hankkimisesta.. tai siis toisen pyykkikoneen minkä saisi tuon kuivurin kanssa sopimaan :o . Ooh! Enää ei tarvittaisi rahaa kuin tonni :P - haluan Mielen koneen kun tuo entinenkin on osoittanut kestävyytensä tämän 15 vuoden aikana, eikä ole ollut kertaakaan edes rikki (ja on ostettu vahinkopalvelun myymälästä klommo kyljessä). Hmm, haluaisikohan anoppi avustaa taas.. häntä saan kiittää tuosta kuivurista. Tuumasi aikoinaan ettei meidän pyykkimäärästä voi selvitä ilman kuivuria ja antoi rahat siihen, eikä mukissut yhtään kun Mielen kuivuri ostettiin (ei siis ollut todellakaan markkinoiden halvin). Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Iltasella kävin Isosiskon kanssa kävelylenkillä. Vauva oli mukana ja nukkui päiväunet vaunuissa samalla reissulla. Hyödynnettiin lenkki myös niin, että käytiin samalla ostamassa saunalimut ja -oluet. Kotipihalla Isosisko ja Esikoinen laittoivat minut vielä pelaamaan kanssaan vuorotellen sulkapalloa, ja huh huh kun on rapakunto meikäläisellä.. Pakko tehdä jotain tämän parantamiseksi.

Saunan jälkeen laitoin Fuzzin Vauvalle ja napsin kuvia. On se kyllä kivan oloinen vaippa - ei siitä pääse mihinkään. Pyysin jo Vauvan kummitädiltä yhtä Fuzzi Bunzia lisää synttärilahjaksi, ja taidan vihjaista toisellekin jos ei keksi mitään erityistä ja haluaa apua ;)


Fuzzimalli

Kaksi on joukosta poissa

Isosiskon lisäksi Esikoinen liittyi kotikarkureiden joukkoon. Riemusta hihkuen jopa. J-serkku kun on usein halunnut Isosiskon heille yökylään kaverikseen ja Esikoinen reppana ei ole päässyt mukaan, niin tällä kertaa häntä pyydettiin yökylään. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, että haluaako mennä.

Puhelinkaupoilla

Kahdesta puhelinvaihtoehdosta ei valittu sitten kumpaakaan. Valittiin kolmas. Ykkösbonuksia oli jaossa Expertillä tuplaten, joten ostettiin sieltä sitten Samsungin puhelin. Kaipa sitä osaa muitakin käyttää kuin Nokialaisia. Mukavan näppärän oloinen tuo puhelin on, ja näyttö on kyllä erinomainen. Mies jo uhkaa ottaa sen omaan käyttöönsä, ja laittaa kotipuhelimeksi tuon minun vanhan 3510i:n. Hmm.. vai että uutta puhelinta hinkuaa omaan käyttöönsä - eihän se nyt vetele. Tähänkin asti on saanut aina minun vanhan puhelimeni ;)

Liittymäongelman ratkaisin myös. Kokeillaan Tele Finlandin Pulinaa. Siinä näyttäisi hinta olevan melko kohdallaan. Kaikkein parhaiten kohdallaan se olisi tietty jos ei menisi maksua ollenkaan mutta se taas on turha toivo.

Ei saunaa, ei päiväunia

Saunapäivä siirrettiin huomiseen. Turha tänään lämmittää kun ei kaikki ole paikalla, ja huomenna se on lämmitettävä kuitenkin kun Mies, Isosisko ja Esikoinen sählyharkoista tulevat. Vietettiin sen sijaan ulkoelämää - minäkin. Yritin Vauvaa nukuttaa vaunuihin mutta vaunut olivat tänään eiei.. poju siis ei näyttänyt aikomustakaan sulkea silmiään vaikka kuinka tunnin verran vaunuja liikuteltiin tai oltiin liikuttamatta. Nyt trampoliinillakin vain hyppii istualtaan ja mekkaloi. Nukkumatti teki oharit?

Tuuliviiri

Tuuliviiri on herännyt tänään ajoissa. Aivan liian ajoissa. Minä nousin sängystä ylös Vauvan kanssa puoli yhdeksän aikoihin, ja jo silloin oli lappu pöydällä, että on kaverien luona :o . No, senhän arvata saattaa että nyt on väsy, ja kun ei saanut tahtoaan läpi, huusi ja marisi (ulkona) niin että naapurit kuulivat ainakin korttelin säteellä. Komensin pojan sisään, ja sisällä jatkuin möksötys ja tiuskiminen Vauvallekin. Voi hyvää päivää tai siis iltaa. Tätä ihanuutta tiedossa vielä ainakin tunti, vähän yli. Siinä vaiheessa veikkaan pojan nukahtavan sohvalle kuten aina kun on tuossa pisteessä. Niin nukahti eilenkin.

Kadonnut ulkoilupuku

Siinä kävi sitten niin kuin epäilin. Kun uuden puvun menee ostamaan, niin vanha löytyy. Murphyn laki toimii. En vain ymmärrä kuinka se puku oli joutunut tilkkukankaiden sekaan erään kaapin perälle, mistä sen löysin kun etsin kuminauhaa. Miehellä oli hauskaa kun selitin, että onhan se hyvä olla toinenkin puku - tuollainen siistimpi käytössä. "Kyllä sä nyt yrität itseäsi vakuuttaa että ei ollut turha ostos - ja minuakin jo syytit puvun kadottamisesta." Enhän minä syyttänyt.. epäilin vain, enhän minä itseäni voinut epäillä näin hyvämuistisena.

Lauantaiaamua

Isosisko lähti eilen partioretkelle, joten yksi on joukosta poissa taas tämän viikonlopun. Tulevat huomenna takaisin. Retkikohteena on joku UPM Kymmenen erämaakämppä, ja kun Tuuliviiri sen kuuli, niin kysyi "mitäs jos tulee karhu vastaan?". Mies siihen murjaisi vastauksena: "No siksihän se puukko teroitettiin ja annettiin mukaan, voi puolustautua". Jooh, se on varmasti se puukko tuossa tilanteessa sama kuin Tuuliviiri tuikkaisi hammastikulla Esikoista.. Esikoinen raivostuisi nollasta sataan alle kahden sekunnin, ja sitten Tuuliviiri juoksisi ja lujaa.

Karhuista tulikin mieleen, että pitäisiköhän se alkaa Esikoista saatella jalkapalloharkkoihin kiväärin kanssa - jos tänäkin vuonna siihen hallin eteen ilmestyy karhu. Veikkaan että kivääri on turvallisempi turva kuin pyllistys, kun sellaistakin aikoinaan kuulin, että karhu lähtee toiseen suuntaan jos naisimmeinen pyllistää *wirn*. En usko että käytännössä riittäisi pokkaa tehdä tuo ja odotella että nuuhkaiseeko vai puraiseeko.

Puh.elin aika vaihtaa

Tällä kertaa voisin laittaa Soneralle kiitoskirjeen siitä hyvästä, että herätti minut tajuamaan sen tosiasian, että matkapuhelin on nykyään halvempi soittopeli kuin lankaliittymä - etenkin kun lankaliittymästä joutuu maksamaan 12,77 e/kk vuokraa. Soneralta tuli kirje liittyen tähän lankaliittymien hinnoittelun vapautumiseen (kilpailuun) ja kun sitten aloin ynnäilemään niitä hintoja, niin totesin että nyt taitaa tästä perheestä lankaliittymä lähteä. Se vain tietää sitä, että kotiin on ostettava uusi kännykkä. Pakkohan täälläkin on puhelin olla jos jollekin lapselle asiaa tulee niin voi soittaa, ja lapsille ei vielä puhelimia tule. Tuskin edes tulee ennen kuin ovat itse töissä ja tienaavat rahat millä maksavat puhelut.

Nyt sitten mietitään ostetaanko Nokian simpukka kotiin, vai tehdäänkö Saunalahden Xtra-sopimus. Toinen mikä pitää myös miettiä, on sitten se liittymä.. kenen, mitä maksaa, mikä kannattaa. Noitakin on kuin sieniä sateella, joten hieman kahlaamiselta tämä tuntuu. Miehen kännykkäliittymä menee vaihtoon myös, Tele2 ei osoittautunut hyväksi. Soittoäänitilaukset eivät onnistu, mms-viestit eivät mene perille ja asiakaspalvelukaan ei tunnu toimivan. Tammikuussa lupasivat selvittää mikä mättää, eikä mitään ole kuulunut. Pah! Pitäkööt liittymänsä.

No joo. Nyt voisi katsoa joko aamukahvi on valmista. Mies oli ajastanut sen sen verran myöhäiseksi ettei ollut valmista kun Vauva päätti herätellä taas kerran klo 8 jälkeen.

Aamukahvia, olkaa hyvä

Bloggerin kenkkuilun takia alla oleva kirjoitus näkyy vasta nyt, vaikka kirjoitin sen jo klo 10
***

Aamukahvin aikaan on yleensä hyvä rauha keskittyä tähän kirjoittamiseen, niin nytkin. Eilen oli niin kiire päivä, että tulikohan juotua edes aamukahvia.. Taisin minä sen lennossa heittää ääntä kohti ja sitten oli mentävä.

Esikoisella oli eilen aamupäivästä aika (ja minulla myös) perheneuvolan psykologille (Pipan ja Poppanan Mies vei aamusta anopin luo). Pojan opettaja halusi, että siellä käydään kun pojan käytös ei ole niitä parhaimpia koulussa. Heh, onneksi tuo opettaja ei tuntenut minua murrosikäisenä ;D - en pääse kehumaan että minullakaan käytös olisi kovin hyvää tietyssä vaiheessa ollut.. mutta ihminen minusta tuli silti. Siinä vain se ero, että jos siitä käytöksestä olisi opettaja vaatinut psykologilla käyntiä, niin siellä olisi ollut yksi sun toinen.. ei Helsingin kaupungin resurssit olisi riittäneet :D . No joo, puolustaudun sanomalla "nuoruus ja hulluus". Onneksi se aika on ohi.. vaikka oli siinä hauskatkin puolensa. Juteltiin niitä näitä tunnin verran, tai me aikuiset juttelimme. Esikoinen ei tuonne olisi halunnut, ja sanoi ettei aio puhua mitään - eikä puhunut. Kerrankin oli hiljaa. Vasta ihan lopussa suostui jonkun sanasen sanomaan. Viikon kuluttua mennään taas, tällä kertaa sitten opettajakin tulee mukaan. Siitä tuleekin taas mielenkiintoinen päivä kun klo 14 loppuu Poppanan kerho ja tällä kertaa tuolla parin kilsan päässä, tyttö pitää sieltä hakea, tuoda kotiin, ja klo 14.15 minun pitäisi olla tuolla perheneuvolassa niin ikään parin kilsan päässä. No.. organisoidaan niin kyllä tuo jotenkin onnistuu.. jakaudun vaikka kahtia.

Kestovaipoista

Kotiuduttuani Vauvan kanssa, tämä nukahti samantien päiväunille, joten minä päätin ommella. Tein polarfleecestä vaippakuoren, luultavasti niitäkin tarvitaan enemmän kuin nuo yhdet hahtuvavillahousut ;) . Tein etuosan ja haaravälin tuplakankaasta mutta ehkäpä tuo olisi riittänyt yksinkertaisena kokonaan.. Täytyy testata - eli yksi fleece vaippakuori pitää siis vielä ommella.Fuzzi Bunzia tuli eilen kokeiltua. Eka kokeilu jäi kuitenkin hieman lyhykäiseksi kun Vauva päätti asentaa hajupommin, joten mitään hirmuista ylistysvirttä en laula vielä - totean vain että ehkä tuo on minua eniten miellyttävä paketti kun ei tee Vauvasta Simpsonin ukkoa muistuttavaa pikkumiestä (Mies eilen nauroi, että Simpson tulee mieleen Vauvan ulkonäöstä). Siispä aion tässä piakkoin (toivon mukaan) ommella jokusen tsi-Fuzzin niin pääsen paremmin testaamaan - ei lopu heti vaipat kesken kun kakkapommi pamahtaa. Ja tähän vielä lisäys.. minä en ole hurahtanut kestovaippoihin, vaikka jotkut niin väittävätkin - minä vain testaan ;D . Motto: kun alat tekemään jotain, tee se kunnolla. Riittävä koemateriaali arsenaali on siis välttämätöntä.

70-luku

Kaleidoskooppi oli tuosta 70-luvusta (ja Marimekosta ;) )kirjoittanut, ja en voi kuin oikeastaan myötäillä mitä siitä oli mieltä. Ei herttinen sentään, ne vaatteet... Kuinkahan monta kertaa olen repeillyt naurusta kun olen katsonut valokuvia siltä ajalta, ja itseäni... ja kauhistellut että ihanko oikeasti nuo olivat muotia silloin. Kamalaa! Enkä hypi innosta kun nämä farkut mitkä ostin, ovat tuollaiset lepatuslepatus purjelahkeet mutta kun kaikki tuntuivat olevan samanlaisia :/ . Pakko oli ostaa kun entiset lahoavat jo päälle. Pitänee toivoa ettei tule kovin myrskyisiä tuulia, jotka veisivät minut mennessään..

Mitä tulee siihen, että tuon ajan vaatteista jopa maksetaan kirppiksillä paljon, niin kassakoneen kilkatus alkoi kuulua päästä kun löysin omia sen ajan vaatteita muutaman ;) . Pitäisiköhän laittaa myyntiin nuo..

Poppana poseeraa

Lenkkarit from hell

Tuuliviirin lenkkarit osoittautuivat murheenkryyneiksi. Ilmeisesti tekopaikka on ollut otsakkeessa oleva tai sitten joku made in tsing tsang tsong. Eilen käytiin vaihtamassa lenkkarit uusiin kun päällinen oli revennyt. Tänään kun tulin Isosiskon kanssa kaupasta, sain kuulla että Tuuliviirin lenkkarit ovat taas rikki!

Ulkonäöltä näytti siltä, että jalkapallon sijasta (Tuuliviiri sanoi vain potkineensa palloa kavereitten kanssa) oli tullut potkittua maamiinaa - siis ihan räjähtäneet päälliset :o . Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä taas Citymarkettiin kenkiä ehjiin vaihtamaan. Samanlaisia ei kyllä otettu enää. Mietin jo, että lähettäisinkö pojan kenkätehtaalle kenkien testaajaksi niin ei tarvitsisi myydä sutta ja sekundaa..

Isosiskon kanssa käyty kauppareissu oli myös antoisa. Mentiin tytölle ostamaan ulkoiluhousuja, ja minä löysin vihdoin farkut itselleni.. kokonumeroa en kyllä paljasta :P . Ostin iltasiideritkin ja tunnustus kaksi tälle päivälle.. tuntuu kuin se nousisi huppuun ;)

Taitava nukkuja

Pipa osoitti taas taitonsa nukahtaa minne sattuu. Viimeksi neiti nukkui hangessa, nyt pöydän ääressä istuvilleen unipupu pään alla. Hienot on unenlahjat. Oli ihan pakko ottaa kuvia.


Pipa nukkuu

Kaapista ulos! (voi sisältää järkyttäviä tunnustuksia joidenkin luettavaksi)

Tämä seuraava voi kyllä järkyttää joitakin irkkikavereita.. Mietin että pitäisikö tähän laittaa varoitus "tämä voi aiheuttaa synnytysvaaran", kun eräskin minuun kuin kallioon luottava on viimeisillään raskaana.. Hmm, onkohan uskottavuuteni mennyt nyt hänen silmissään kun tämän on lukenut?

No niin tai näin, nyt alkaa tunnustus seuraavin sanoin.. Minä olen kokeillut kestovaippoja!!

Hu huh, nyt se on kirjoitettu. Näin pääsi käymään kun Vauvalla alkoi yhdestä sun toisesta kertisvaipasta tulemaan reidet ikävän punaisiksi :( . Ainoastaa Pampers ja Libero eivät tuota saaneet aikaiseksi mutta kun ne ovat myös ne kalleimmat vaipat, ja minä olen yrittänyt hieman säästää käyttämällä halvempia päivävaippoina. Lopulta ihan vain Vauvan parasta ajatellen aloin harkitsemaan noita kestovaippoja. Kaleidoskooppi innostui puheistani niin, että lupasi tehdä minulle pari kestovaippaa ja kutoa hahtuvavillahousutkin ( kuva alla) jos todella lupaan kestoja edes kokeilla :D . Minä kun olen tainnut olla se viimeinen sissi irkissä, joka ei ole kestoihin hurahtanut ;) . Lupasi laittaa myös kaavoja, että voisin itse ommella vaippoja lisää - siinä oikea syy siihen ompeluvimmaan mikä minulla tässä jokin aika takaperin oli. Kangastukusta siis tilasin vaippakankaita, ja toki niitä muitakin kankaita mistä irkissä kerroin. En ole siis valehdellut, vain jättänyt jotain kertomatta ;)


Kaleidoskooppi teki :)

Ompelin ensimmäisenä noiden kahden Kaleidoskoopilta saadun vaipan ja parin imun lisäksi kaksi vaippaa lisää, ja imuja myös (kolminkertaisesta froteesta). Ensimmäiseen taskuvaippaan tein päällispuolen kotoa löytyneestä collegekankaasta, jonka alla flanellia. Sisäpuolella flanelli-frotee kerrokset.


ensimmäinen tsi-vaippa

Toisessa vaipassa on sisäpuolella niin ikään flanelli-frotee kerrokset, ja päällispuoli kaksinkertaista flanellia. Kummassakin vaipassa on lisäksi lisäimulipare kolminkertaisesta flanellista.


toinen tsi-vaippa

Hahtuvavillahousut yllättivät minut - ne tosiaan pitivät kosteuden poissa vaatteista. Mutta vaippoina nämä kestot kyllä tekevät pojasta pienen päärynän muotoisen pullukan - suloisen sellaisen toki :) . Lisäksi Vauva on kunnon pissapoika, pari tuntia ja vaippa on märkä kun imuna on tuo kolminkertainen frotee. Vaipassa olen vielä pitänyt ihoa vasten fleecestä leikattua palasta pitämässä ihon kuivana - ja sekin toimii :o .. yllätyin siitäkin.


vartalonmuokkausta

Seuraavaksi ajattelin, että kun kerran kokeilemaan on lähdetty niin kokeillaan nyt sitten jotain muutakin imua jos vaikka löytyisi jotain tehokkaampaa kuin tuo frotee. Tilasin Pehmopepuilta yhden Ella's House Hamppuvaipan, yhden Micro Insertin, riisipaperia ja sorruin tilaamaan myös yhden viininpunaisen Fuzzi Bunzin kun siitä olen saanut lukea kehuja niin paljon (luin kestovaipoista aika paljon eri puolilta nettiä kun kokeilua aloin suunnittelemaan). Hoh hoijakkaa.. vaikka ei minun pitänyt kyllä mitään ostella. Fuzzi Bunzin saatuani ihastuin siihen kuinka pehmeä se sisäpuoli on! Ihana! Katsotaan nyt sitten miltä se tuntuu käytössä - posti sen tänään kotiin toi, joten kommentoin noista uusista imuista ja tuosta Fuzzista vielä myöhemmin lisää.

Maanantaikutonen kaksi päivää jälkijunassa

Hmm, Kaleidoskooppi oli tällaisen laittanut, joten minä myös (vilkutuksia kilpasiskoseni ;) ).

1. Onko se toukka jo pyörähtänyt maailmaan?
Onhan niitä ihania pellavapäitä jo kuusin kappalein maailmaan tullut. Huhujen mukaan olisi tulossa lisääkin mutta en minä vain sellaisesta tiedä.

2. Mitä toivoisit nassikan perinneen vanhemmiltaan?
Minulta toivottavasti unenlahjat, ja aika hyvältä vaikuttaakin kun ei ole tarvinnut öitä pahemmin kukkua. Isältä olisin toivonut tuon luonteen, Mies kun on rauhallinen tapaus mutta se oli kai liikaa toivottu - rauhallisia näistä lapsista ei saa kuin nuijanukutuksella.

3. Vihaatko lapsia?
Voi pojat.. Joskus olisin valmis hirttämään melkein jokaisen lipputankoon, jota meillä ei edelleenkään ole mutta enpä taitaisi kuitenkaan raaskia. On nämä lapset ihaniakin. Kaikkein helppohoitoisempia lapset kyllä ovat tuohon kahteen ikävuoteen, sitä ennen ei tarvitse edes pahemmin suuttua. Isommat sitten osaavat kiristää hermoja senkin edestä.

4. Onko ajatus äitiydestä jotenkin pelottava?
Ei ollut. En ole jaksanut tuhlata energiaa murehtimalla etukäteen. Otan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat, ja mietin sitten että mitäs nyt.

5. Miksi olet hyvä äiti?
Minä olen omilleni varmasti se paras äiti. En ole täydellinen, enkä siihen pyrikään tai pääsen lataamoon pehmustettuun huoneeseen. Teen parhaani ja se saa riittää.

6. Mikäs taaperon nimeksi tuli?
Nimiongelmat alkoivat kolmannen lapsen jälkeen, kaikille on kuitenkin nimi löytynyt. Julki en niitä laita. Taipuvat suomalaisenkin suussa vaikka taitaa sekaan olla eksynyt pari ei-suomalaista nimeäkin. Tai no, se riippuu mistä katsoo.. yksi nimi mihin aikoinaan ihastuin löytyi nimikirjasta, jonka mukaan nimeä Suomessa esiintyi 1800-luvulla - on niitä toki nykyäänkin enemmän kuin muutama. Jos vielä lisää lapsia tulee niin päänsärkykin on taas taattu kun pitää alkaa nimiä miettimään.

Sihtiaivo toiminnassa

Aamusta oli Pipalla hammashoitajan tarkastus klo 9.15 eli herätys herätyskelloon oli tuntia aikaisemmin. Sen kerran kun Vauva olisi pitkästä aikaa nukkunut pitkään, niin sitten piti minun herätä. Elämä ei ole reilua. Saatikka kun sain kunnian alkaa hoputtelemaan Pipaa pukemaan ja aamupesuille, että ehditään ajoissa, ja neiti laittoi jarrut pohjaan - yhteistyö- ja avunantosopimus oli purettu yksipuolisesti. Reppana kyseli vain että tuleeko nenästä verta, ja minä yritin selittää, että hampaita siellä vain koputellaan eikä katsota onko niitä herneitä viime aikoina nenään mennyt.

Hammaslääkärissä

Päästiin kuitenkin ajoissa hammaslääkäriin, mutta sitten tuli pulmaksi että mitenkäs Pipan suun saa kammettua auki.. sorkkarautaa en tajunnut mukaan ottaa. Ihan hirvitti hammashoitajan sormien puolesta kun ne tytön suuhun tunki hampaita katsoakseen ja vielä kehotti puremaan hampaat yhteen :o . Onneksi Pipalla ei ollut nälkä, joten jätti purennat kiltisti väliin, ja raotti siinä samalla huutaessaan suuta auki niin että onnistui peilin kanssa hampaat katsoa. Tarkempi syynäys ei onnistunut, joten ensi vuonna sitten tulee kutsu hammaslääkärille. Pitää seuraava vuosi aivopestä neitiä aukomaan suuta hiljaa.. sen huudon voi jättää pois.

Kotona ja kaupassa

Kotiin kun tulin, oli Mies polvillaan uunin edessä ja katsoi minua hieman.. hmm.. moittivasti. Hupsis! Olin ihan oikeasti unohtanut pestä sen uunin, ja sanoinkin sen. Mies siihen tuumasi "alan pikkuhiljaa kyllästymään kuulemaan saman tekosyyn joka kerta", ja kehtasi nauraa minulle. Ei se mikään tekosyy ole!

Oltiin hetki Pipan kanssa kotona. Katsoin vielä kerran kaikki paikat läpi nähdäkseni näkyisikö sitä kadonnutta ulkoilupukua. Ei näkynyt. Okei, kauppaan. Kaupasta löytyikin ihan kiva ulkoilupuku, ja aamupalaksi matkaan tarttui autoon kummallekin Dumle-patukka. Taas sihtiaivo toimi huonosti. Ai miten niin? No kun tarkoitus oli ottaa E.K:sta mallia ja unohtaa kaikki herkut tässä kuussa, ja minä onneton muistin asian vasta autossa sen jälkeen kun olin patukan jo vetänyt masuuni :/ . Siis sihtiaivot toimivat kyllä mutta pahasti jälkijunassa.. Dääm. Uusi aloitus - paitsi että kotona Mies oli leiponut 60 korvapuustia ja 20 voisilmäpullaa, ja niiden tuoksujen huuruissa sorruin pulliakin syömään vielä kolme kappaletta! Kuka on varastanut itsekurini?! Tunnustakoon heti ja palauttakoon sen tänne! Kiitos.

Vauva oli onnellinen kun puolen päivän jälkeen vihdoin kotiuduin hetkoseksi. Sai pikkuinen aamumaitonsa vihdoin ja viimein. Niin pienen ja suloisen näköisenä käpertyi rinnalle ja nukahti siihen. Voi elämä että pieni osaa olla suloinen. Hyvä että raaskin sänkyyn viedä. Hyvä oli kuitenkin että vein. Mies tuli hetken kuluttua heittelemään tavaroita sikin sokin kirjahyllyssä, ja etsi kuulema autonsa avaimia, jotka oli illalla antanut Esikoiselle, että tämä tuo ne sisään (heh, parempaa tapaa päästä tavaroista eroon en tiedä kuin että antaa ne jollekin muksulle - sen jälkeen ne yleensä katoavat). Etsittiin ja etsittiin - ja löytyiväthän ne. Mietin vain että mikä logiikka Esikoisella on ollut kun oli ne laittanut tyttöjen huoneen leikkikeittiöön?

Tuon jälkeen ajattelin jo että nyt saan vihdoin istua rauhassa koneen ääreen ja irkata, ja juoda kahvia. Pah! Tuuliviiri tuli sisään viime viikolla ostettu lenkkari käsissään, joka oli päältä repeillyt sieltä sun täältä.. Olivat potkineet jalkapalloa kuulema koulussa, ja kenkä näytti lievästi räjähtäneeltä. Huoh, kuitti oli tallessa, joten pikalentoa taas kaupoille, tällä kertaa naapurikaupunkiin asti. Saatiin kengät vaihdettua, ja jotta ei ihan hukkareissu ollut niin löysin itselleni kävelykengät sieltä. Hintaakin oli vain 20 euroa kun hieman vastaavan näköiset olisi kenkäkaupassa ollut 65 euroa. Kannattava ostos siis.

Vielä vähäsen

Sain Vauvan sittenkin nukkumaan kun olin kammomutsi ja vein hereillä pinnikseen hihkumaan. Jonkin aikaa kuului kapinanapinan ääntä - sitten hiljaisuus, ja unta on kohta riittänyt pari tuntia. Jees. Nyt ei tartte kuunnella kiljua kovaa ja korkealta ennen yöuniaikaa.

Remonttihaaveita ;)

Kyllä irkki on hyvä (taas kerran). Enpä ollut tullut ajatelleeksikaan, että pesulan lisäksi tähän taloon totta tosiaan tarvittaisiin laitoskeittiökin - nykyinen on hiukkasen pieni mutta kun siihen on tottunut niin ei järki leikannut. Kiitos Kaleidoskooppi ja Iona. Nyt tarttee jatkaa lottoamista, että jos vaikka sitä remonttirahaa tulisi niin voisi tehdä uuden siiven missä olisi tuo pesula ja laitoskeittiö.. mahdollisimman koneistettu toki ettei joudu käsin enää pullataikinoita vääntämään, ja saisi kerralla tehtyä pirtelön koko sakille ettei siinäkään menisi aikaa ikuisuuksia. Ennen kuin itse ehtii saamaan mukillistakaan pirtelöä, lapset hihkuvat jo lisää - se on tämänhetkinen tilanne. Astianpesukonekin on pieni, raukassa leveyttä vain 50 senttiä mutta kun ei leveämpää mahdu, ja sen saadakseni jouduin luopumaan yhdestä kaapista, jota olisin myös tarvinnut vielä. Ääh.. jos tulee lottovoitto niin samantien jyrällä tasaiseksi koko talo ja uusi pytinki pystyyn.. sittenhän voisi asua sen ajan vaikka hotellissa.

Isosisko the Puukkojunkkari

Piti laittaa Mies mökillä etsimään vielä puukkoa.. Muistin että Isosisko tarvitsee sellaisen perjantaina (iik) kun lähtee partiolaisten retkelle jonnekin erämaakämpälle. Hurjaa. Toisaalta näistä kolmesta vanhimmasta Isosisko on nimenomaan ainoa, jolle sen puukon uskallan antaa ilman että pelkään tytön palaavan ilman päätä tai sormia kotiin. Tytöllä on järki päässä.. äitiinsä siis tullut? Makuupussi täytyy käydä vielä ostamassa tässä joku päivä.

Pipa

Pipa on ollut ulkona tänään. Ekalta pidemmältä visiitiltä tuli kauhean karjun säestämänä sisään. "Housut on märät". Minä kyselin että missä ne ovat kastuneet, johon tyttö vastasi jotain epäselvää "tulin mettän poikki". Hmm.. ei tuo metsä kyllä niin märkä ole että kumisaappaista sisään tulvisi ja ne olisivat täynnä vettä (onpahan ainakin ehjät kun ei vesi pois tullut). Lopulta selvisi että neitokainen oli kävellyt ojassa eikä metsässä.. ja siellä sitä vettä kyllä riittää :P Oli puseroa myöten märkä eli tainnut jopa uida siellä ojassa. Toisella kerralla oli vain sukat ja kengät märät.. ei ollut ottanut opikseen vaan oli taas mennyt ojaan kävelemään. Onneksi löytyi vielä kolmannet sopivat saappaat jalkaan niin pääsi takaisin ulos - ja keinumaan. Oja on nyt kiellettyä aluetta.

Poppana

Pari päivää ollutkin Poppanan suhteen rauhallisia mutta tänään tyttö poltti hihansa kun ei videoista tullut ääntä. Ja koska Vauva oli juuri herännyt ja vaati sylittelyä Mieheltä, ei Mies päässyt heti säätämään. Poppana hurjistui, juoksi leikkihuoneeseen ja tönäisi Pipan nurin lattialle *huokaus*. Pipa tietty huusi hurjana, ja lopuksi huusi Poppanakin, jonka isi talutti pikamarssilla huoneeseensa jäähylle. Ja jotta ei liian hiljaista ole, lätkäkin pauhaa telkkarista niin että sen kuulee.

Kohta taidan testata miltä maistuu tuo Kaleidoskoopin mustikkanami. Teen ohjeen tuplaten niin riittää meidänkin perheelle.